"Lasten kaltoinkohtelun ilmeneminen.
Tämän tutkimuksen perusteella lasten kaltoinkohtelu ilmenee joko suoraan tai epäsuorasti. Suora kaltoinkohtelu kohdistuu lapseen aikuisen toimesta ja ilmenee fyysisenä tai psyykkisenä pahoinpitelynä, seksuaalisena hyväksikäyttönä tai laiminlyöntinä. Epäsuora kaltoinkohtelu kohdistuu perheen muihin jäseniin ja heijastuu lapseen epäsuorasti. Epäsuora kaltoinkohtelu on laadultaan henkistä.
Lasten kaltoinkohtelu jaotellaan usein fyysiseen ja psyykkiseen pahoinpitelyyn, seksuaaliseen hyväksikäyttöön ja laiminlyöntiin. Fyysinen pahoinpitely tarkoittaa toimintaa, jonka seurauksena lapselle aiheutuu kipua sekä tilapäisiä tai pysyviä fyysisen toiminnan vaikeuksia. Fyysisen pahoinpitelyn merkkejä ovat mm. mustelmat, palovammat, pään vammat, murtumat, sisäiset vammat tai viiltelyhaavat. Fyysistä väkivaltaa ovat esimerkiksi lyöminen, potkiminen, tupakalla polttaminen, hiuksista repiminen ja kuristaminen. Fyysiseksi pahoinpitelyksi luetaan myös kemiallinen väkivalta, jolloin lapselle annetaan päihteitä tai tarpeettomia lääkeaineita nukuttamistarkoituksessa. Fyysistä väkivaltaa selitetään usein halulla kasvattaa. Tarkoituksena ei ole vahingoittaa, vaan kasvattaa lapsista parempia ihmisiä. (Esim. Lynch, 1988; Walker, 1988; Gartner, 1991; Lewis, 1992)
Psyykkinen pahoinpitely on pelottavaa uhkaamista, naurunalaiseksi tekemistä, nöyryyttämistä, vähättelyä ja muuta lapseen kohdistuvaa psykologista uhkaa siinä määrin, että lapsen henkinen kehitys ja hyvinvointi vaarantuu. Psyykkistä kaltoinkohtelua on esimerkiksi se, ettei lapselle anneta aikaa. Psyykkinen pahoinpitely liittyy aina ruumiilliseen kurittamiseen ja muuhun fyysiseen väkivaltaan sekä seksuaaliseen hyväksikäyttöön, mutta sitä voi esiintyä yksinkin (esim. Hart & Brassard, 1991; Hyman, 1987). Seksuaalinen hyväksikäyttö tarkoittaa lapsen ruumiillista pahoinpitelyä, joka kohdistuu pääasiassa lapsen sukupuolielimiin (esim. Ludvig, 1992; Elliot & Peterson, 1993; Taskinen, 1993, 1994).
Lapsen laiminlyönti tarkoittaa puutteellista hoitoa tai huolenpitoa, jolloin lapsen perustarpeista ei huolehdita fyysisesti tai emotionaalisesti. Laiminlyönti voi olla tyypiltään, vaikeudeltaan ja jatkuvuudeltaan eriasteista, eikä se useinkaan ole tarkoituksellista toimintaa. Kyse on vanhempien resursseista ja siitä, ettei heillä ole voimavaroja ja kykyä huolehtia lapsestaan. Laiminlyöntiä on mm. alkoholin käytöstä johtuva huolenpidon puute, lapsen jättäminen yksin ja läheisyyden ja hellyyden puuttuminen lapsen ja vanhemman välisestä suhteesta. (Esim. Llewelyn & Trent, 1987; Hart & Brassard, 1991; Lewis, 1992; Taskinen, 1993)
Linkki sivulle: http://www.stakes.fi/huosta/tietokiertoon/tk2498.htm
Tämän tutkimuksen perusteella lasten kaltoinkohtelu ilmenee joko suoraan tai epäsuorasti. Suora kaltoinkohtelu kohdistuu lapseen aikuisen toimesta ja ilmenee fyysisenä tai psyykkisenä pahoinpitelynä, seksuaalisena hyväksikäyttönä tai laiminlyöntinä. Epäsuora kaltoinkohtelu kohdistuu perheen muihin jäseniin ja heijastuu lapseen epäsuorasti. Epäsuora kaltoinkohtelu on laadultaan henkistä.
Lasten kaltoinkohtelu jaotellaan usein fyysiseen ja psyykkiseen pahoinpitelyyn, seksuaaliseen hyväksikäyttöön ja laiminlyöntiin. Fyysinen pahoinpitely tarkoittaa toimintaa, jonka seurauksena lapselle aiheutuu kipua sekä tilapäisiä tai pysyviä fyysisen toiminnan vaikeuksia. Fyysisen pahoinpitelyn merkkejä ovat mm. mustelmat, palovammat, pään vammat, murtumat, sisäiset vammat tai viiltelyhaavat. Fyysistä väkivaltaa ovat esimerkiksi lyöminen, potkiminen, tupakalla polttaminen, hiuksista repiminen ja kuristaminen. Fyysiseksi pahoinpitelyksi luetaan myös kemiallinen väkivalta, jolloin lapselle annetaan päihteitä tai tarpeettomia lääkeaineita nukuttamistarkoituksessa. Fyysistä väkivaltaa selitetään usein halulla kasvattaa. Tarkoituksena ei ole vahingoittaa, vaan kasvattaa lapsista parempia ihmisiä. (Esim. Lynch, 1988; Walker, 1988; Gartner, 1991; Lewis, 1992)
Psyykkinen pahoinpitely on pelottavaa uhkaamista, naurunalaiseksi tekemistä, nöyryyttämistä, vähättelyä ja muuta lapseen kohdistuvaa psykologista uhkaa siinä määrin, että lapsen henkinen kehitys ja hyvinvointi vaarantuu. Psyykkistä kaltoinkohtelua on esimerkiksi se, ettei lapselle anneta aikaa. Psyykkinen pahoinpitely liittyy aina ruumiilliseen kurittamiseen ja muuhun fyysiseen väkivaltaan sekä seksuaaliseen hyväksikäyttöön, mutta sitä voi esiintyä yksinkin (esim. Hart & Brassard, 1991; Hyman, 1987). Seksuaalinen hyväksikäyttö tarkoittaa lapsen ruumiillista pahoinpitelyä, joka kohdistuu pääasiassa lapsen sukupuolielimiin (esim. Ludvig, 1992; Elliot & Peterson, 1993; Taskinen, 1993, 1994).
Lapsen laiminlyönti tarkoittaa puutteellista hoitoa tai huolenpitoa, jolloin lapsen perustarpeista ei huolehdita fyysisesti tai emotionaalisesti. Laiminlyönti voi olla tyypiltään, vaikeudeltaan ja jatkuvuudeltaan eriasteista, eikä se useinkaan ole tarkoituksellista toimintaa. Kyse on vanhempien resursseista ja siitä, ettei heillä ole voimavaroja ja kykyä huolehtia lapsestaan. Laiminlyöntiä on mm. alkoholin käytöstä johtuva huolenpidon puute, lapsen jättäminen yksin ja läheisyyden ja hellyyden puuttuminen lapsen ja vanhemman välisestä suhteesta. (Esim. Llewelyn & Trent, 1987; Hart & Brassard, 1991; Lewis, 1992; Taskinen, 1993)
Linkki sivulle: http://www.stakes.fi/huosta/tietokiertoon/tk2498.htm
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.