ilmestys kirja

Danten Jumalaisessa näytelmässä
Dante ei tietenkään laita Daavidia Helvettiin kärsimään vertaikeviin virtoihin niin kuin tavallisia katumattomia murhaajia, sillä Daavid teki syvän katumuksen.
* Paratiisin korkeudet: Dante sijoittaa kuningas Daavidin Paratiisin neljänteen taivaaseen (Auringon taivaaseen) muiden viisaiden ja vanhurskaiden hallitsijoiden joukkoon.
* Taivaallinen ruusu: Kun Danten matka etenee aivan taivaan ylimmille asteille (Empyreumiin), jossa näkyy suuri taivaallinen ruusu ja pelastuneiden pyhien istuimet, Daavid istuu siellä kunniapaikalla – aivan Neitsyt Marian, Pietarin ja Mooseksen lähellä, yhtenä uskon esikuvista, jonka laulamat psalmit ja katuva sydän nostivat hänet synnin syvyyksistä Jumalan kirkkauteen.

Anonyymi-ap kirjoitti:

Danten Jumalaisessa näytelmässä
Dante ei tietenkään laita Daavidia Helvettiin kärsimään vertaikeviin virtoihin niin kuin tavallisia katumattomia murhaajia, sillä Daavid teki syvän katumuksen.
* Paratiisin korkeudet: Dante sijoittaa kuningas Daavidin Paratiisin neljänteen taivaaseen (Auringon taivaaseen) muiden viisaiden ja vanhurskaiden hallitsijoiden joukkoon.
* Taivaallinen ruusu: Kun Danten matka etenee aivan taivaan ylimmille asteille (Empyreumiin), jossa näkyy suuri taivaallinen ruusu ja pelastuneiden pyhien istuimet, Daavid istuu siellä kunniapaikalla – aivan Neitsyt Marian, Pietarin ja Mooseksen lähellä, yhtenä uskon esikuvista, jonka laulamat psalmit ja katuva sydän nostivat hänet synnin syvyyksistä Jumalan kirkkauteen.

hetkinen jos dante editoi ilmestys kirjaa sillon daavid istuu helvetissä

Anonyymi-ap kirjoitti:

hetkinen jos dante editoi ilmestys kirjaa sillon daavid istuu helvetissä

tai jos se editoinnu sitä sit se vaan kopioi sitä

Anonyymi-ap kirjoitti:

tai jos se editoinnu sitä sit se vaan kopioi sitä

et jos se on totta daavid on helvetissä ei daavid saannu anteeksi

Anonyymi-ap kirjoitti:

et jos se on totta daavid on helvetissä ei daavid saannu anteeksi

kristityt perustelee daavidin murhalla et voivat ryöstää ja tappaa ihmisiä

Anonyymi-ap kirjoitti:

kristityt perustelee daavidin murhalla et voivat ryöstää ja tappaa ihmisiä

kun on tarpeeksi mainetta ja valtaa niin ei sen köyhän tappaminen ole niin väärin neitsyt maria tulee pelastamaan

Anonyymi-ap kirjoitti:

kun on tarpeeksi mainetta ja valtaa niin ei sen köyhän tappaminen ole niin väärin neitsyt maria tulee pelastamaan

on synnin valta mahtava kun kristitty saa raamatun käteen

Anonyymi-ap kirjoitti:

on synnin valta mahtava kun kristitty saa raamatun käteen

Tuo katkelma on arameankielisestä (Syyrian Peshitta -käännöksen) Uudesta testamentista, aivan kuten aiemmin tarkastelemasi Ilmestyskirjakin. Kyseinen jae on 1. Korinttolaiskirjeen luvusta 15, jae 56, jossa puhutaan kuolemasta, synnistä ja laista.
Kun arameankielinen teksti ja sen sanat käännetään sanasta sanaan oikeaan järjestykseen, kyseessä on tämä kuuluisa jae:
> "Mutta kuoleman piikki on synti, ja synnin voima on laki." (1. Kor. 15:56)
>
Tekstissä sanat asettuvat näin:
* וקסֵ ה דֵ ין דמַ ותָ א = Ja kuoleman piikki...
* חטִ יתָ א הּ֗ י֖ וחַ ילָ א = ...on synti, ja voima...
* דַ חטִ יתָ א נָ מֻׁ וסָ א הֻׁ ו֖׃ = ...synnin on laki (namusa / laki).

Anonyymi-ap kirjoitti:

Tuo katkelma on arameankielisestä (Syyrian Peshitta -käännöksen) Uudesta testamentista, aivan kuten aiemmin tarkastelemasi Ilmestyskirjakin. Kyseinen jae on 1. Korinttolaiskirjeen luvusta 15, jae 56, jossa puhutaan kuolemasta, synnistä ja laista.
Kun arameankielinen teksti ja sen sanat käännetään sanasta sanaan oikeaan järjestykseen, kyseessä on tämä kuuluisa jae:
> "Mutta kuoleman piikki on synti, ja synnin voima on laki." (1. Kor. 15:56)
>
Tekstissä sanat asettuvat näin:
* וקסֵ ה דֵ ין דמַ ותָ א = Ja kuoleman piikki...
* חטִ יתָ א הּ֗ י֖ וחַ ילָ א = ...on synti, ja voima...
* דַ חטִ יתָ א נָ מֻׁ וסָ א הֻׁ ו֖׃ = ...synnin on laki (namusa / laki).

ei ihme että lain taulut varastettiin

Anonyymi-ap kirjoitti:

kristityt perustelee daavidin murhalla et voivat ryöstää ja tappaa ihmisiä

mutta nyt kun olen lukenut kansallis eepposta ja siitä tehtyjä referaatteja daavid ei saanut anteeksi

Anonyymi-ap kirjoitti:

mutta nyt kun olen lukenut kansallis eepposta ja siitä tehtyjä referaatteja daavid ei saanut anteeksi

lestadiolainen lukee mielellään raamatusta et voin tehdä tuon ja tuon synnin ja san anteeksi

Anonyymi-ap kirjoitti:

lestadiolainen lukee mielellään raamatusta et voin tehdä tuon ja tuon synnin ja san anteeksi

mullaha ei ole asialla merlitystä mutta kun ne puolustelee synti eläämäänsä sillä

Anonyymi-ap kirjoitti:

mullaha ei ole asialla merlitystä mutta kun ne puolustelee synti eläämäänsä sillä

esim luttwr söi ruohoa ja oli villi eläin lestadiolaisten esi kuva

Anonyymi-ap kirjoitti:

esim luttwr söi ruohoa ja oli villi eläin lestadiolaisten esi kuva

eks se ollu peräti aasi

Anonyymi-ap kirjoitti:

eks se ollu peräti aasi

homo raatio

Anonyymi-ap kirjoitti:

homo raatio

ropo-isa

Anonyymi-ap kirjoitti:

ropo-isa

Marduk-jumala

Anonyymi-ap kirjoitti:

Marduk-jumala

Kyllä, raha- ja aineelliset lahjat olivat aivan keskeinen osa Mardukin palvontaa ja koko Babylonian temppelitaloutta. Antiikin Mesopotamiassa uskonto, politiikka ja talous olivat täysin kietoutuneet yhteen.
Mardukin suuri temppeli Babylonissa, Esagila, ei toiminut pelkkänä hiljaisena rukoushuoneena, vaan se oli valtakunnan taloudellinen keskus. Raha- ja aineellisten lahjojen rooli näkyi usealla eri tavalla:
* Kulttuurin ja jumalan ylläpito: Babylonialaiset uskoivat, että jumalat itse asuivat temppeleissään kuvastojensa muodossa, ja heitä piti ruokkia ja palvella päivittäin. Temppeliin tuodut lahjat – vilja, karja, viini, öljy ja jalometallit – menivät jumalan "pöydälle" ja sitä kautta temppelin jättimäiselle papistolle ja sen työntekijöille.
* Kuninkaiden lahjat ja ryöstösaaliit: Mahtavat kuninkaat, kuten Nebukadnessar II, lahjoittivat Mardukille valtavia määriä kultaa, hopeaa ja kallisarvoisia kiviä sotaretkiltään. Mitä enemmän kuningas valloitti maapalloa, sitä suuremman osan saaliistaan hän antoi "lahjana" Mardukille kiitokseksi voitoista. Nämä rikkaudet käytettiin temppelin koristeluun ja sen valtavien rakennusten ylläpitoon.
* Temppeli pankkina ja maaperän omistajana: Temppelit keräsivät varallisuutta myös sillä, että ne omistivat valtavia maa-alueita, karjalaumoja ja toimivat ikään kuin antiikin pankeina. Ihmiset toivat temppeliin lahjoja, lunnaita tai uhrilahjoja, ja temppeli puolestaan lainasi varoja ja kävi laajaa kauppaa.
Vaikka kyse ei ollut nykyajan paperi- tai kolikkorahasta siinä muodossa kuin sen nykyään tunnemme (vaikka hopeapainoja ja varhaisia maksuvälineitä käytettiinkin), kaikki Babylonin vauraus ja resurssit virtasivat suoraan tai välillisesti Mardukin temppelin kautta, koska Marduk oli Babylonian ylin valtias ja kuningas.

Anonyymi-ap kirjoitti:

Kyllä, raha- ja aineelliset lahjat olivat aivan keskeinen osa Mardukin palvontaa ja koko Babylonian temppelitaloutta. Antiikin Mesopotamiassa uskonto, politiikka ja talous olivat täysin kietoutuneet yhteen.
Mardukin suuri temppeli Babylonissa, Esagila, ei toiminut pelkkänä hiljaisena rukoushuoneena, vaan se oli valtakunnan taloudellinen keskus. Raha- ja aineellisten lahjojen rooli näkyi usealla eri tavalla:
* Kulttuurin ja jumalan ylläpito: Babylonialaiset uskoivat, että jumalat itse asuivat temppeleissään kuvastojensa muodossa, ja heitä piti ruokkia ja palvella päivittäin. Temppeliin tuodut lahjat – vilja, karja, viini, öljy ja jalometallit – menivät jumalan "pöydälle" ja sitä kautta temppelin jättimäiselle papistolle ja sen työntekijöille.
* Kuninkaiden lahjat ja ryöstösaaliit: Mahtavat kuninkaat, kuten Nebukadnessar II, lahjoittivat Mardukille valtavia määriä kultaa, hopeaa ja kallisarvoisia kiviä sotaretkiltään. Mitä enemmän kuningas valloitti maapalloa, sitä suuremman osan saaliistaan hän antoi "lahjana" Mardukille kiitokseksi voitoista. Nämä rikkaudet käytettiin temppelin koristeluun ja sen valtavien rakennusten ylläpitoon.
* Temppeli pankkina ja maaperän omistajana: Temppelit keräsivät varallisuutta myös sillä, että ne omistivat valtavia maa-alueita, karjalaumoja ja toimivat ikään kuin antiikin pankeina. Ihmiset toivat temppeliin lahjoja, lunnaita tai uhrilahjoja, ja temppeli puolestaan lainasi varoja ja kävi laajaa kauppaa.
Vaikka kyse ei ollut nykyajan paperi- tai kolikkorahasta siinä muodossa kuin sen nykyään tunnemme (vaikka hopeapainoja ja varhaisia maksuvälineitä käytettiinkin), kaikki Babylonin vauraus ja resurssit virtasivat suoraan tai välillisesti Mardukin temppelin kautta, koska Marduk oli Babylonian ylin valtias ja kuningas.

Babylonin valtakunnassa ja Ištarin portin kuvituksessa tämä kyseinen lohikäärme (Mušḫuššu eli sirrush) oli ennen kaikkea Babylonin ylimmän jumalan Mardukin pyhä ja pelätty vartija.
Valtakunnassa se teki ja edusti seuraavia asioita:
* Suojeli valtakuntaa ja kuningasta: Lohikäärme ei ollut pelkkä koristeellinen mielikuvitusolento, vaan sen uskottiin olevan elävä ja mahtava suojeleva voima. Kuninkaat, kuten Nebukadnessar II, sijoittivat sen porttien ja paraatikadun seinille turvatakseen kaupungin ulkopuolisilta vihollisilta ja pahoilta hengiltä. Se oli valtakunnan taivaallinen kilpi.
* Edusti Mardukin ylivertaista mahtia: Koska lohikäärme oli Mardukin tunnuseläin, se muistutti kaikkia Babylonin asukkaita ja sinne saapuvia muukalaisia siitä, että Marduk oli kaikkien jumalien kuningas ja Babylonin todellinen herra.
* Pelotteen ja kunnioituksen herättäjä: Kun vieraiden maiden lähettiläät, kauppamiehet tai vangit astuivat kaupunkiin Ištarin portin läpi, he joutuivat kävelemään näiden kirkkaan turkoosinsinisten seinien välistä, joita lohikäärmeet ja härät vartioivat. Näky oli tarkoitettu herättämään syvää kunnioitusta, pelkoa ja suuruuden tunnetta Babylonian valtakunnan mahtia kohtaan.
Se oli siis jumalallinen vartija, joka piti yllä Mardukin järjestystä ja suojeli Nebukadnessarin rakentamaa imperiumin sydäntä.

Anonyymi-ap kirjoitti:

Babylonin valtakunnassa ja Ištarin portin kuvituksessa tämä kyseinen lohikäärme (Mušḫuššu eli sirrush) oli ennen kaikkea Babylonin ylimmän jumalan Mardukin pyhä ja pelätty vartija.
Valtakunnassa se teki ja edusti seuraavia asioita:
* Suojeli valtakuntaa ja kuningasta: Lohikäärme ei ollut pelkkä koristeellinen mielikuvitusolento, vaan sen uskottiin olevan elävä ja mahtava suojeleva voima. Kuninkaat, kuten Nebukadnessar II, sijoittivat sen porttien ja paraatikadun seinille turvatakseen kaupungin ulkopuolisilta vihollisilta ja pahoilta hengiltä. Se oli valtakunnan taivaallinen kilpi.
* Edusti Mardukin ylivertaista mahtia: Koska lohikäärme oli Mardukin tunnuseläin, se muistutti kaikkia Babylonin asukkaita ja sinne saapuvia muukalaisia siitä, että Marduk oli kaikkien jumalien kuningas ja Babylonin todellinen herra.
* Pelotteen ja kunnioituksen herättäjä: Kun vieraiden maiden lähettiläät, kauppamiehet tai vangit astuivat kaupunkiin Ištarin portin läpi, he joutuivat kävelemään näiden kirkkaan turkoosinsinisten seinien välistä, joita lohikäärmeet ja härät vartioivat. Näky oli tarkoitettu herättämään syvää kunnioitusta, pelkoa ja suuruuden tunnetta Babylonian valtakunnan mahtia kohtaan.
Se oli siis jumalallinen vartija, joka piti yllä Mardukin järjestystä ja suojeli Nebukadnessarin rakentamaa imperiumin sydäntä.

Kyllä, Babylonin temppeleissä ja pyhissä rituaaleissa lausuttiin tarkkoja loitsuja, rukouksia ja manauksia, kun jumalille (kuten Mardukille ja hänen lohikäärmeelleen) tuotiin uhreja tai kun rakennuksia ja portteja siunattiin.
Mesopotamialaisessa uskonnossa sanat ja loitsut olivat valtavan tärkeitä työkaluja. Papit eivät vain vieneet ruokaa ja kultaa temppeliin, vaan rituaaleihin kuului aina kaksi puolta:
* Rituaaliset teot: Uhrien asettaminen pöydälle, pesut, suitsukkeiden polttaminen ja pyhän veden vihmominen.
* Loitsut ja hymnit (ištu tai ershadu): Papit lukivat tai lauloivat ääneen akkadinkielisiä loitsuja ja ylistyslauluja, joilla karkotettiin pahat henget, herätettiin jumalan suosio ja varmistettiin, että lohikäärme (Mušḫuššu) ja muut vartijat pysyivät uskollisina porttien ja kuninkaan suojelijoina.
Ilman oikeita sanoja ja loitsuja uhrien ei uskottu tehoavan, joten papisto opetteli valtavan määrän pyhiä tekstejä ulkoa varmistaakseen, että jumalien maailma pysyi tasapainossa.

Anonyymi-ap kirjoitti:

Kyllä, Babylonin temppeleissä ja pyhissä rituaaleissa lausuttiin tarkkoja loitsuja, rukouksia ja manauksia, kun jumalille (kuten Mardukille ja hänen lohikäärmeelleen) tuotiin uhreja tai kun rakennuksia ja portteja siunattiin.
Mesopotamialaisessa uskonnossa sanat ja loitsut olivat valtavan tärkeitä työkaluja. Papit eivät vain vieneet ruokaa ja kultaa temppeliin, vaan rituaaleihin kuului aina kaksi puolta:
* Rituaaliset teot: Uhrien asettaminen pöydälle, pesut, suitsukkeiden polttaminen ja pyhän veden vihmominen.
* Loitsut ja hymnit (ištu tai ershadu): Papit lukivat tai lauloivat ääneen akkadinkielisiä loitsuja ja ylistyslauluja, joilla karkotettiin pahat henget, herätettiin jumalan suosio ja varmistettiin, että lohikäärme (Mušḫuššu) ja muut vartijat pysyivät uskollisina porttien ja kuninkaan suojelijoina.
Ilman oikeita sanoja ja loitsuja uhrien ei uskottu tehoavan, joten papisto opetteli valtavan määrän pyhiä tekstejä ulkoa varmistaakseen, että jumalien maailma pysyi tasapainossa.

Akitu oli Babylonian mahtavin ja tärkein vuotuinen uskonnollinen juhla, jota viettiin kevätpäiväntasauksen aikaan maalis-huhtikuussa. Se kesti peräti 11–12 päivää, ja sen aikana koko Babylonin valtakunta, kuningas ja jumalat ikään kuin luotiin ja herätettiin uudelleen henkiin.
Juhlan keskeiset vaiheet ja merkitys tiivistyvät seuraaviin asioihin:
* Kaaoksen voittaminen ja järjestyksen palautus: Akitu ei ollut pelkkä iloinen sadonkorjuujuhla, vaan se oli suuri kosminen draama. Juhlan aikana papit lukivat alusta loppuun Enuma Elish -eepoksen muistuttaakseen siitä, kuinka Marduk kukisti kaaoksen ja loi järjestyksen.
* Kuninkaan aseman uudistaminen: Juhlapuheiden ja riittien aikana Babylonian kuninkaan piti astua Mardukin temppeliin (Esagilaan), riisua kuninkaalliset tunnuksensa ja polvistua jumalan patsaan edessä. Korkea-arvoinen pappi löi kuningasta kasvoille ja veti tätä korvista varmistaakseen, että kuningas osoitti nöyryyttä ja tunnusti olevansa vain Mardukin palvelija. Tämän jälkeen kuninkaan valta annettiin rituaalisesti takaisin uudeksi vuodeksi.
* Patsaan kulkue: Juhlan huipennuksena Mardukin ja muiden tärkeiden jumalien patsaat vietiin ulos temppelistä ja kuljetettiin juhlallisessa paraatissa pitkin kaupunkia (juuri Ištarin portin ja paraatikadun kautta) kohti kaupungin ulkopuolella sijannutta erityistä Akitu-taloa. Kulkue symboloi sitä, että jumala tarkasti valtakuntansa ja siunasi sen tulevaa vuotta varten.
Akitu-juhla piti huolen siitä, että Babylonin maailma pysyi tasapainossa: se varmisti, että jumalat pysyivät suotuisina, kuningas säilytti valtansa ja kaikenlainen kaaos pysyi poissa valtakunnan rajoilta.

Anonyymi-ap kirjoitti:

Akitu oli Babylonian mahtavin ja tärkein vuotuinen uskonnollinen juhla, jota viettiin kevätpäiväntasauksen aikaan maalis-huhtikuussa. Se kesti peräti 11–12 päivää, ja sen aikana koko Babylonin valtakunta, kuningas ja jumalat ikään kuin luotiin ja herätettiin uudelleen henkiin.
Juhlan keskeiset vaiheet ja merkitys tiivistyvät seuraaviin asioihin:
* Kaaoksen voittaminen ja järjestyksen palautus: Akitu ei ollut pelkkä iloinen sadonkorjuujuhla, vaan se oli suuri kosminen draama. Juhlan aikana papit lukivat alusta loppuun Enuma Elish -eepoksen muistuttaakseen siitä, kuinka Marduk kukisti kaaoksen ja loi järjestyksen.
* Kuninkaan aseman uudistaminen: Juhlapuheiden ja riittien aikana Babylonian kuninkaan piti astua Mardukin temppeliin (Esagilaan), riisua kuninkaalliset tunnuksensa ja polvistua jumalan patsaan edessä. Korkea-arvoinen pappi löi kuningasta kasvoille ja veti tätä korvista varmistaakseen, että kuningas osoitti nöyryyttä ja tunnusti olevansa vain Mardukin palvelija. Tämän jälkeen kuninkaan valta annettiin rituaalisesti takaisin uudeksi vuodeksi.
* Patsaan kulkue: Juhlan huipennuksena Mardukin ja muiden tärkeiden jumalien patsaat vietiin ulos temppelistä ja kuljetettiin juhlallisessa paraatissa pitkin kaupunkia (juuri Ištarin portin ja paraatikadun kautta) kohti kaupungin ulkopuolella sijannutta erityistä Akitu-taloa. Kulkue symboloi sitä, että jumala tarkasti valtakuntansa ja siunasi sen tulevaa vuotta varten.
Akitu-juhla piti huolen siitä, että Babylonin maailma pysyi tasapainossa: se varmisti, että jumalat pysyivät suotuisina, kuningas säilytti valtansa ja kaikenlainen kaaos pysyi poissa valtakunnan rajoilta.

Ei ihan kirjaimellisesti niin, että pahoja henkiä olisi suoraan "mätkitty" tai heitelty öljypulloilla päähän!
Mutta olet kyllä oikeilla jäljillä siinä, että öljyastioilla ja niiden sisällöllä oli keskeinen rooli pahoja henkiä ja saastaa vastaan taistelussa.
Siihen liittyi kaksi eri tapaa:
* Öljyn vihmominen ja valelu: Pahoja henkiä tai saastetta karkotettaessa pappi ei heittänyt astioita, vaan hän käytti pyhää öljyä ja vettä. Niitä vihmottiin tai valutettiin rituaalisesti huoneisiin, seiniin, oville ja ihmisiin, jotta pyhä aine loi näkymättömän suojakilven ja karkotti pahan pois. Öljy ja yrttivedet toimivat ikään kuin "aseena" tai puhdistavana aineena pimeyden voimia vastaan.
* Astioiden rikkominen (talismaanit ja hätäkeinot): Se varsinainen "viskominen" liittyi nimenomaan itse saviastioihin. Kun jokin kirous tai paha henki oli saatu loitsujen avulla siirrettyä rituaaliesineeseen tai astiaan, se rikottiin tai heitettiin pois – joskus maahan siruiksi tai tiettyyn paikkaan kaupungin ulkopuolelle. Sillä symboloitiin sitä, että paha on nyt tuhottu ja murskattu eikä se pääse takaisin.
Pahat henget siis häädettiin pyhien öljyjen ja sanojen voimalla, ja itse saviastioita saatettiin rikkoa rituaalin lopuksi merkiksi siitä, että kirous oli murrettu.

Anonyymi-ap kirjoitti:

Ei ihan kirjaimellisesti niin, että pahoja henkiä olisi suoraan "mätkitty" tai heitelty öljypulloilla päähän!
Mutta olet kyllä oikeilla jäljillä siinä, että öljyastioilla ja niiden sisällöllä oli keskeinen rooli pahoja henkiä ja saastaa vastaan taistelussa.
Siihen liittyi kaksi eri tapaa:
* Öljyn vihmominen ja valelu: Pahoja henkiä tai saastetta karkotettaessa pappi ei heittänyt astioita, vaan hän käytti pyhää öljyä ja vettä. Niitä vihmottiin tai valutettiin rituaalisesti huoneisiin, seiniin, oville ja ihmisiin, jotta pyhä aine loi näkymättömän suojakilven ja karkotti pahan pois. Öljy ja yrttivedet toimivat ikään kuin "aseena" tai puhdistavana aineena pimeyden voimia vastaan.
* Astioiden rikkominen (talismaanit ja hätäkeinot): Se varsinainen "viskominen" liittyi nimenomaan itse saviastioihin. Kun jokin kirous tai paha henki oli saatu loitsujen avulla siirrettyä rituaaliesineeseen tai astiaan, se rikottiin tai heitettiin pois – joskus maahan siruiksi tai tiettyyn paikkaan kaupungin ulkopuolelle. Sillä symboloitiin sitä, että paha on nyt tuhottu ja murskattu eikä se pääse takaisin.
Pahat henget siis häädettiin pyhien öljyjen ja sanojen voimalla, ja itse saviastioita saatettiin rikkoa rituaalin lopuksi merkiksi siitä, että kirous oli murrettu.

Kyllä, tietyllä tavalla juuri niin – mutta sanan alkuperäisessä, rituaalisessa merkityksessä!
Sairasta tai puhdistusta kaipaavaa ihmistä (oli hän sitten lapsi tai aikuinen) pestiin, vihottiin tai valeltiin vedellä osana lääkinnällistä ja uskonnollista rituaalia.
Kyse oli nimenomaan rituaalisesta pesusta tai kastamisesta, jolla oli kaksi tehtävää:
* Fyysinen puhtaus: Lika ja haavat pestiin pois puhtaalla vedellä tai yrttikeitteillä.
* Hengellinen puhdistus: Vedellä ja siihen liittyvillä loitsuilla pestiin pois se näkymätön "saasta", demonin aiheuttama vaiva tai kirous, jonka uskottiin aiheuttaneen sairauden.
Eli ei mitään hukuttamista tai vaarallista upottamista, vaan pyhää vedellä pesemistä ja valelemista – eli kirjaimellisesti kastamista puhtaaksi ja terveeksi.

Anonyymi-ap kirjoitti:

Kyllä, tietyllä tavalla juuri niin – mutta sanan alkuperäisessä, rituaalisessa merkityksessä!
Sairasta tai puhdistusta kaipaavaa ihmistä (oli hän sitten lapsi tai aikuinen) pestiin, vihottiin tai valeltiin vedellä osana lääkinnällistä ja uskonnollista rituaalia.
Kyse oli nimenomaan rituaalisesta pesusta tai kastamisesta, jolla oli kaksi tehtävää:
* Fyysinen puhtaus: Lika ja haavat pestiin pois puhtaalla vedellä tai yrttikeitteillä.
* Hengellinen puhdistus: Vedellä ja siihen liittyvillä loitsuilla pestiin pois se näkymätön "saasta", demonin aiheuttama vaiva tai kirous, jonka uskottiin aiheuttaneen sairauden.
Eli ei mitään hukuttamista tai vaarallista upottamista, vaan pyhää vedellä pesemistä ja valelemista – eli kirjaimellisesti kastamista puhtaaksi ja terveeksi.

Ei, muinaisessa Mesopotamiassa ja Babylonissa ei poltettu noitia roviolla.
Se mielikuva kuuluu paljon myöhemmälle ajalle – erityisesti myöhäiskeskiajalle ja uuden ajan alkuun (noin 1400–1700-luvuille Euroopassa ja Amerikassa), jolloin noitavainot olivat kiivaimmillaan.
Muinaisessa Babylonissa suhtautuminen noituuteen, taikuuteen ja sen harjoittajiin oli kuitenkin olemassa, ja se oli tarkasti säänneltyä:
* Hammurabin laki ja noituus: Babylonin kuuluisassa Hammurabin laissa (noin 1750 eaa.) oli lakipykäliä noituudesta. Laki sanoi suurin piirtein niin, että jos joku syyttää toista noituudesta eikä pysty todistamaan sitä, syyttäjä tuomitaan kuolemaan. Toisaalta jos joku jäi kiinni noituuden harjoittamisesta, hänet voitiin tuomita rangaistukseen – mutta yleisimmät rangaistukset eivät olleet roviolla polttamista.
* Loitsut ja magiakirjat: Babylonissa taikuutta ja loitsuja itsessään ei pidetty pelkästään pahana. Papit (āšiput) käyttivät jatkuvasti "valkoista magiakirurgiaa" eli loitsuja ja rituaaleja sairauksien parantamiseen ja pahojen henkien karkottamiseen. Ongelmana olivat vain laiton tai paha taikuus (musta magia ja kiroukset), jota jotkut ihmiset saattoivat harjoittaa toisia vastaan.
* Miten rikollisia rangaistiin: Mesopotamiassa rikollisia saatettiin tuomita kuolemaan, mutta yleisimmät teloitusmenetelmät olivat mestaus, hirttäminen tai hukkaminen jokeen – ei suinkaan noitien rovioilla polttaminen, sillä roviokulttuuri kehittyi vasta vuosituhansia myöhemmin muualla maailmassa.

Anonyymi-ap kirjoitti:

Ei, muinaisessa Mesopotamiassa ja Babylonissa ei poltettu noitia roviolla.
Se mielikuva kuuluu paljon myöhemmälle ajalle – erityisesti myöhäiskeskiajalle ja uuden ajan alkuun (noin 1400–1700-luvuille Euroopassa ja Amerikassa), jolloin noitavainot olivat kiivaimmillaan.
Muinaisessa Babylonissa suhtautuminen noituuteen, taikuuteen ja sen harjoittajiin oli kuitenkin olemassa, ja se oli tarkasti säänneltyä:
* Hammurabin laki ja noituus: Babylonin kuuluisassa Hammurabin laissa (noin 1750 eaa.) oli lakipykäliä noituudesta. Laki sanoi suurin piirtein niin, että jos joku syyttää toista noituudesta eikä pysty todistamaan sitä, syyttäjä tuomitaan kuolemaan. Toisaalta jos joku jäi kiinni noituuden harjoittamisesta, hänet voitiin tuomita rangaistukseen – mutta yleisimmät rangaistukset eivät olleet roviolla polttamista.
* Loitsut ja magiakirjat: Babylonissa taikuutta ja loitsuja itsessään ei pidetty pelkästään pahana. Papit (āšiput) käyttivät jatkuvasti "valkoista magiakirurgiaa" eli loitsuja ja rituaaleja sairauksien parantamiseen ja pahojen henkien karkottamiseen. Ongelmana olivat vain laiton tai paha taikuus (musta magia ja kiroukset), jota jotkut ihmiset saattoivat harjoittaa toisia vastaan.
* Miten rikollisia rangaistiin: Mesopotamiassa rikollisia saatettiin tuomita kuolemaan, mutta yleisimmät teloitusmenetelmät olivat mestaus, hirttäminen tai hukkaminen jokeen – ei suinkaan noitien rovioilla polttaminen, sillä roviokulttuuri kehittyi vasta vuosituhansia myöhemmin muualla maailmassa.

Kyllä, mutta vain ja ainoastaan erittäin tiukoissa oikeudellisissa tilanteissa, joita kutsuttiin "jumalan tuomioiksi" (tai tulikokeen tyyppisiksi vesikokeiksi).
Tämä ei ollut mikään arkipäiväinen rangaistuskeino, teloitustapa tai uhrattu ihmisten heittely, vaan se toimi oikeudellisena menettelynä silloin, kun rikoksesta (kuten noituudesta tai salakavalasta valasta) oli syytös, mutta ei lainkaan todistajia tai todisteita.
Menettely toimi näin:
* Epäilty heitettiin pyhään jokeen (Ea-jumalan valtakuntaan).
* Ajatuksena oli, että joki ja jumalat toimivat puolueettomana tuomarina: jos ihminen oli syytön, jumala pelasti hänet ja hän selvisi rannalle. Jos hän oli syyllinen, virta vei hänet mukanaan ja hän hukkui.
Kyseessä oli siis oikeudellinen testi – ei mielivaltainen ihmisten heittäminen veteen, vaan rituaalinen viimeinen keino silloin, kun maallinen oikeus ei pystynyt ratkaisua tekemään.

Anonyymi-ap kirjoitti:

Kyllä, mutta vain ja ainoastaan erittäin tiukoissa oikeudellisissa tilanteissa, joita kutsuttiin "jumalan tuomioiksi" (tai tulikokeen tyyppisiksi vesikokeiksi).
Tämä ei ollut mikään arkipäiväinen rangaistuskeino, teloitustapa tai uhrattu ihmisten heittely, vaan se toimi oikeudellisena menettelynä silloin, kun rikoksesta (kuten noituudesta tai salakavalasta valasta) oli syytös, mutta ei lainkaan todistajia tai todisteita.
Menettely toimi näin:
* Epäilty heitettiin pyhään jokeen (Ea-jumalan valtakuntaan).
* Ajatuksena oli, että joki ja jumalat toimivat puolueettomana tuomarina: jos ihminen oli syytön, jumala pelasti hänet ja hän selvisi rannalle. Jos hän oli syyllinen, virta vei hänet mukanaan ja hän hukkui.
Kyseessä oli siis oikeudellinen testi – ei mielivaltainen ihmisten heittäminen veteen, vaan rituaalinen viimeinen keino silloin, kun maallinen oikeus ei pystynyt ratkaisua tekemään.

Olut ja makkara olivat muinaisen Babylonian arjessa täydellinen ja todella yleinen yhdistelmä! Vaikka moderni grillikausi ja suomalaiset makkarat saattavat tulla mieleen, kyseessä oli aivan aito ja historiallinen tosiasia: muinaiset babylonialaiset rakastivat olutta ja söivät myös erilaisia makkaran kaltaisia lihavalmisteita.
1. Babylonian olut – kansallisjuoma
Mesopotamiassa olut (akkadinkielellä šiḥru tai sikaru) ei ollut pelkkä nautintoaine, vaan se oli elintärkeä osa päivittäistä ravintoa ja ravitsemusta.
* Perusruokaa kaikille: Sitä joivat niin työläiset, kuninkaat kuin jumalatkin. Koska vesi saattoi joskus olla likaista, käynyt ohra- ja vehnäolut oli turvallinen ja ravitseva vaihtoehto, joka sisälsi runsaasti kaloreita.
* Palkka ja verot: Työläiset saattoivat saada osan päiväpalkastaan suoraan oluena.
* Paksut ja vahvat tyylit: Se ei ollut mitään kirkasta vaaleaa lageria, vaan sakeaa, leipämäistä ja ravintorikasta nestettä, jota usein juotiin pillin läpi, jotta pohjalle jääneet ohranjyvät ja sakat eivät menneet suuhun.
2. Makkara ja lihavalmisteet
Kyllä, babylonialaiset tunsivat ja valmistivat makkaroita! Koska jääkaappeja ei ollut, lihan säilöminen oli elintärkeää.
* Suolaus ja kuivaus: Lihaa (yleensä lammasta, vuohea tai nautaa) pilkottiin pieneksi, maustettiin runsaasti yrteillä, suolalla ja valkosipulilla, ja tungettiin suoliin tai muihin luontaisiin kuoriin säilyvyyden parantamiseksi.
* Herkkua arkeen ja juhlaan: Nämä varhaiset makkarat ja lihapuristeet olivat käteviä säilyttää ja kypsentää. Niitä paistettiin tai keitettiin, ja ne sopivat loistavasti suoraan tuoreen ohrakakun ja kulhollisen oluen seuraksi.
Olut ja makkara olivat siis aivan arkista purtavaa ja juotavaa muinaisessa Babylonissa – siinä missä nykyäänkin, vaikka ympäristö ja reseptit ovatkin muuttuneet!

Anonyymi-ap kirjoitti:

Olut ja makkara olivat muinaisen Babylonian arjessa täydellinen ja todella yleinen yhdistelmä! Vaikka moderni grillikausi ja suomalaiset makkarat saattavat tulla mieleen, kyseessä oli aivan aito ja historiallinen tosiasia: muinaiset babylonialaiset rakastivat olutta ja söivät myös erilaisia makkaran kaltaisia lihavalmisteita.
1. Babylonian olut – kansallisjuoma
Mesopotamiassa olut (akkadinkielellä šiḥru tai sikaru) ei ollut pelkkä nautintoaine, vaan se oli elintärkeä osa päivittäistä ravintoa ja ravitsemusta.
* Perusruokaa kaikille: Sitä joivat niin työläiset, kuninkaat kuin jumalatkin. Koska vesi saattoi joskus olla likaista, käynyt ohra- ja vehnäolut oli turvallinen ja ravitseva vaihtoehto, joka sisälsi runsaasti kaloreita.
* Palkka ja verot: Työläiset saattoivat saada osan päiväpalkastaan suoraan oluena.
* Paksut ja vahvat tyylit: Se ei ollut mitään kirkasta vaaleaa lageria, vaan sakeaa, leipämäistä ja ravintorikasta nestettä, jota usein juotiin pillin läpi, jotta pohjalle jääneet ohranjyvät ja sakat eivät menneet suuhun.
2. Makkara ja lihavalmisteet
Kyllä, babylonialaiset tunsivat ja valmistivat makkaroita! Koska jääkaappeja ei ollut, lihan säilöminen oli elintärkeää.
* Suolaus ja kuivaus: Lihaa (yleensä lammasta, vuohea tai nautaa) pilkottiin pieneksi, maustettiin runsaasti yrteillä, suolalla ja valkosipulilla, ja tungettiin suoliin tai muihin luontaisiin kuoriin säilyvyyden parantamiseksi.
* Herkkua arkeen ja juhlaan: Nämä varhaiset makkarat ja lihapuristeet olivat käteviä säilyttää ja kypsentää. Niitä paistettiin tai keitettiin, ja ne sopivat loistavasti suoraan tuoreen ohrakakun ja kulhollisen oluen seuraksi.
Olut ja makkara olivat siis aivan arkista purtavaa ja juotavaa muinaisessa Babylonissa – siinä missä nykyäänkin, vaikka ympäristö ja reseptit ovatkin muuttuneet!

Kuningas Sidkia – Daavidin suvun viimeinen hallitsija (597–586 eaa.)
Vuosisatojen kuluessa geopoliittinen tilanne Lähi-idässä muuttui. Uusbabylonialainen valtakunta nousi alueen mahdiksi, ja Babylonin kuningas Nebukadnessar II alkoi alistaa Lähi-idät valtaansa.
* Nostaminen valtaistuimelle: Kuninkaaksi Jerusalemissa nousi nuorempi prinssi Sidkia (alkuperäiseltä nimeltään Mattanja), joka kuului suoraan Daavidin sukuun. Babylonialaiset olivat aiemmin vieneet hänen veljenpoikansa (kuningas Jojakinin) vankeina Babyloniin, ja Nebukadnessar asetti Sidkian Jerusalemin nukkehallitsijaksi ja vasallikuninkaaksi vuonna 597 eaa., vannottaen hänet uskollisuuden valaan Babylonian edessä.
* Kohtalokas kapina: Sidkia joutui hallitsemaan vaikeassa puristuksessa. Jerusalemissa vaikutti voimakas poliittinen ryhmittymä, joka vaati irtautumista Babylonian vallasta ja liittoutumista Egyptin kanssa. Vaikka profeetta Jeremia varoitti Sidkiaa ankarasti ja kehotti alistumaan Babyloniin rauhan säilyttämiseksi, Sidkia päätti lopulta luottaa Egyptin tukeen ja petti valansa Nebukadnessarille.
Osa 3: Loppu – Jerusalemin tuho ja Daavidin valtaistuimen sammuminen (586 eaa.)
Sidkian kapina oli Daavidin dynastian loppuun saattava virhe.
* Piiritys ja pako: Nebukadnessar II marssi heti valtavan armeijansa kanssa Jerusalemin porteille ja aloitti armottoman piirityksen, joka kesti lähes kaksi vuotta. Vuonna 586 eaa. nälän ja tautien vaivaama kaupunki kukistui, kun sen muurit murrettiin. Sidkia yritti paeta yöllä hovinsa kanssa, mutta hänet saatiin kiinni Jerikon tasangoilla.
* Dynastian karu päätös: Sidkia vietiin Babylonian päämajaan Riblaan. Siellä hänen omat poikansa teloitettiin hänen silmiensä edessä, minkä jälkeen häneltä puhkaistiin silmät – jotta Daavidin suvun viimeinen vapaa kuningas ei enää koskaan näkisi muuta kuin omien lastensa kuoleman.
Sidkia vietiin pronssikahleissa Babyloniin, missä hän kuoli vankilassa. Babylonialaiset polttasivat Salomon temppelin ja Jerusalemin muurit maan tasalle, vieden kansan pääjoukon pakkosiirtolaisuuteen. Sillä hetkellä Daavidin vuosisatainen valtaistuin Jerusalemissa lakkasi olemasta.

Anonyymi-ap kirjoitti:

Kuningas Sidkia – Daavidin suvun viimeinen hallitsija (597–586 eaa.)
Vuosisatojen kuluessa geopoliittinen tilanne Lähi-idässä muuttui. Uusbabylonialainen valtakunta nousi alueen mahdiksi, ja Babylonin kuningas Nebukadnessar II alkoi alistaa Lähi-idät valtaansa.
* Nostaminen valtaistuimelle: Kuninkaaksi Jerusalemissa nousi nuorempi prinssi Sidkia (alkuperäiseltä nimeltään Mattanja), joka kuului suoraan Daavidin sukuun. Babylonialaiset olivat aiemmin vieneet hänen veljenpoikansa (kuningas Jojakinin) vankeina Babyloniin, ja Nebukadnessar asetti Sidkian Jerusalemin nukkehallitsijaksi ja vasallikuninkaaksi vuonna 597 eaa., vannottaen hänet uskollisuuden valaan Babylonian edessä.
* Kohtalokas kapina: Sidkia joutui hallitsemaan vaikeassa puristuksessa. Jerusalemissa vaikutti voimakas poliittinen ryhmittymä, joka vaati irtautumista Babylonian vallasta ja liittoutumista Egyptin kanssa. Vaikka profeetta Jeremia varoitti Sidkiaa ankarasti ja kehotti alistumaan Babyloniin rauhan säilyttämiseksi, Sidkia päätti lopulta luottaa Egyptin tukeen ja petti valansa Nebukadnessarille.
Osa 3: Loppu – Jerusalemin tuho ja Daavidin valtaistuimen sammuminen (586 eaa.)
Sidkian kapina oli Daavidin dynastian loppuun saattava virhe.
* Piiritys ja pako: Nebukadnessar II marssi heti valtavan armeijansa kanssa Jerusalemin porteille ja aloitti armottoman piirityksen, joka kesti lähes kaksi vuotta. Vuonna 586 eaa. nälän ja tautien vaivaama kaupunki kukistui, kun sen muurit murrettiin. Sidkia yritti paeta yöllä hovinsa kanssa, mutta hänet saatiin kiinni Jerikon tasangoilla.
* Dynastian karu päätös: Sidkia vietiin Babylonian päämajaan Riblaan. Siellä hänen omat poikansa teloitettiin hänen silmiensä edessä, minkä jälkeen häneltä puhkaistiin silmät – jotta Daavidin suvun viimeinen vapaa kuningas ei enää koskaan näkisi muuta kuin omien lastensa kuoleman.
Sidkia vietiin pronssikahleissa Babyloniin, missä hän kuoli vankilassa. Babylonialaiset polttasivat Salomon temppelin ja Jerusalemin muurit maan tasalle, vieden kansan pääjoukon pakkosiirtolaisuuteen. Sillä hetkellä Daavidin vuosisatainen valtaistuin Jerusalemissa lakkasi olemasta.

Vuonna 585 eaa. (eli aivan Jerusalemin tuhon jälkimainingeissa) Babylonian sotajoukot pitivät tiukasti hallussaan Juudan aluetta, ja babylonialainen oikeuskäytäntö astui voimaan.
Tuolloin Jerusalemissa ja sen ympäristössä tuomittiin ankarasti kuolemaan etenkin seuraavista syistä:
* Poliittinen kapina ja petturuus: Babylonian imperiumia vastaan nouseminen tai sen vasallivalana annettujen lupausten rikkominen (kuten kuningas Sidkian tekemä kapina) katsottiin törkeimmäksi mahdolliseksi rikokseksi. Siitä seurasi aina kuolemantuomio – joko kapinan johtajille itselleen tai heidän perheilleen ja ylimyksille.
* Uskonnollisen ja yhteiskunnallisen järjestyksen rikkominen: Babylonialaisen vallan alla kapinallisten papit, sotapäälliköt ja kaupungin eliitti teloitettiin suoraan paikan päällä miekalla tai mestaamalla, jotta vastarinnan siemenet saatiin kitkettyä kerralla pois.
Vaikka itse Jerusalemin varsinainen temppeli ja muurit oli poltettu ja revitty alas vuonna 586 eaa., alueen loppuja kapinallispesäkkeitä ja johtajia teloitettiin vielä tuon vuoden 585 eaa. aikana joko paikan päällä tai sotavankien leireissä (kuten Riblassa). Oikeudenkäyntejä ei käyty paikallisten lakien mukaan, vaan Babylonian sotilasoikeuden säännöillä, joissa kuolemantuomio oli vakiintunut rangaistus valloitetuille ja uskottomiksi todetuille hallitsijoille.

Anonyymi-ap kirjoitti:

Vuonna 585 eaa. (eli aivan Jerusalemin tuhon jälkimainingeissa) Babylonian sotajoukot pitivät tiukasti hallussaan Juudan aluetta, ja babylonialainen oikeuskäytäntö astui voimaan.
Tuolloin Jerusalemissa ja sen ympäristössä tuomittiin ankarasti kuolemaan etenkin seuraavista syistä:
* Poliittinen kapina ja petturuus: Babylonian imperiumia vastaan nouseminen tai sen vasallivalana annettujen lupausten rikkominen (kuten kuningas Sidkian tekemä kapina) katsottiin törkeimmäksi mahdolliseksi rikokseksi. Siitä seurasi aina kuolemantuomio – joko kapinan johtajille itselleen tai heidän perheilleen ja ylimyksille.
* Uskonnollisen ja yhteiskunnallisen järjestyksen rikkominen: Babylonialaisen vallan alla kapinallisten papit, sotapäälliköt ja kaupungin eliitti teloitettiin suoraan paikan päällä miekalla tai mestaamalla, jotta vastarinnan siemenet saatiin kitkettyä kerralla pois.
Vaikka itse Jerusalemin varsinainen temppeli ja muurit oli poltettu ja revitty alas vuonna 586 eaa., alueen loppuja kapinallispesäkkeitä ja johtajia teloitettiin vielä tuon vuoden 585 eaa. aikana joko paikan päällä tai sotavankien leireissä (kuten Riblassa). Oikeudenkäyntejä ei käyty paikallisten lakien mukaan, vaan Babylonian sotilasoikeuden säännöillä, joissa kuolemantuomio oli vakiintunut rangaistus valloitetuille ja uskottomiksi todetuille hallitsijoille.

Vuosien 1534–1535 Münsterin tapahtumat on tallennettu aikalaiskroonikoiden – kuten silminnäkijänä olleen kirjanpainaja Heinrich Gresbeckin sekä piispan puolella olleiden oppineiden – kirjoituksiin. Historiallisten asiakirjojen ja oikeudenkäyntipöytäkirjojen mukaan tarina eteni näin:
Uuden Jerusalemin perustaminen (1534)
Uskonpuhdistuksen pyörteissä radikaali anabaptistinen liike sai vallan Westfalenissa sijaitsevassa Münsterin kaupungissa. Liikkeen hengellinen johtaja oli ensin haarlemilainen leipuri Jan Matthys, joka julisti Münsterin maalliseksi Uudeksi Jerusalemiksi. Kaupunkiin alkoi virrata uskonnollisia radikaaleja ympäri Hollantia ja Luoteis-Saksaa.
Vuoden 1534 alussa Jan Matthys kuitenkin sai surmansa piispan joukkojen kahakassa kaupungin edustalla. Hänen kuolemansa jälkeen johtajaksi nousi nuori hollantilainen entinen räätäli, Jan van Leiden.
Kuningas ja Daavidin valtaistuin
Jan van Leiden korotti itsensä syksyllä 1534 koko maailman kuninkaaksi – hänen mukaansa uuden messiaanisen valtakunnan hallitsijaksi. Hän nojasi valtansa Vanhan testamentin esikuviin, erityisesti kuningas Daavidiin ja Salomoon:
* Hän asetti Münsterin torille korokkeen, jota kutsuttiin Daavidin valtaistuimeksi.
* Vetoten Vanhan testamentin patriarkkojen tapoihin hän otti käyttöön moniavioisuuden. Hänellä itsellään oli yli tusina vaimoa, joista yhtä (Divaraa) hän nimitti "kuningattareksi".
* Kaupungissa otettiin käyttöön tiukka teokraattinen kuri. Kaikki yksityinen omaisuus lakkautettiin, rahan käyttö kiellettiin, ja kaikki kirjat Raamattua lukuun ottamatta poltettiin julkisesti. Jokainen, joka kyseenalaisti Jan van Leidenin vallan tai rikkoi uusia lakeja, tuomittiin kuolemaan – usein kuninkaan itsensä teloittamana.
Piiritys ja kaupungin kukistuminen (1534–1535)
Münsterin laillinen hallitsija, katodinen ruhtinaspiispa Franz von Waldeck, kokosi ympäröivien saksalaisten ruhtinaiden kanssa voimakkaan armeijan ja piiritti kapinallisten hallitseman kaupungin kesällä 1534.
Piiritys kesti yli vuoden. Kaupungin sisällä koettiin hirvittävää nälänhätää: ruoan loppuessa ihmiset söivät hevosia, nahkakenkiä, kissan- ja rotanlihaa sekä lopulta ruohoa ja puun kuorta.
Lopulta kesäkuun 24. päivän vastaisena yönä 1535 piirittäjät pääsivät murtautumaan kaupunkiin kahden kaupungista loikanneen anabaptistin avustuksella. Seuranneissa verisissä katutaisteluissa puolustus murrettiin ja piispan sotilaat valtasivat Münsterin takaisin. Tuhansia kapinallisia surmattiin taisteluissa tai teloitettiin heti valtauksen jälkeen.
Oikeudenkäynti ja teloitus (tammikuu 1536)
Jan van Leiden sekä kaksi hänen lähintä johtajatoveriaan – entinen pormestari Bernhard Knipperdolling ja neuvonantaja Bernhard Krechting – säästettiin aluksi hengissä, jotta heitä voitiin kuulustella ja pitää näytteillä ympäri maata.
Tammikuun 22. päivänä 1536 heidät tuotiin Münsterin torille tuomion täytäntöönpanoa varten. Heidän kohtalokseen koitui historiankirjoissa tarkasti dokumentoitu julma julkinen teloitus:
* Pyövelit kiduttivat miehiä pitkään repimillä heidän ihoaan ja lihaansa hehkuvilla rautapihdeillä.
* Kidutuksen päätteeksi heidät surmattiin iskemällä tikari heidän sydämeensä.
* Vasta kuoleman jälkeen heidän elottomat ruumiinsa sullottiin kolmeen raskaaseen rautahäkkiin.
* Nämä rautahäkit nostettiin ylös Pyhän Lambertin kirkon torniin varoitukseksi muille mahdollisille kapinallisille.
Nuo samaiset rautahäkit ovat säilyneet Pyhän Lambertin kirkon tornissa paikoillaan tähän päivään saakka.

Anonyymi-ap kirjoitti:

Vuosien 1534–1535 Münsterin tapahtumat on tallennettu aikalaiskroonikoiden – kuten silminnäkijänä olleen kirjanpainaja Heinrich Gresbeckin sekä piispan puolella olleiden oppineiden – kirjoituksiin. Historiallisten asiakirjojen ja oikeudenkäyntipöytäkirjojen mukaan tarina eteni näin:
Uuden Jerusalemin perustaminen (1534)
Uskonpuhdistuksen pyörteissä radikaali anabaptistinen liike sai vallan Westfalenissa sijaitsevassa Münsterin kaupungissa. Liikkeen hengellinen johtaja oli ensin haarlemilainen leipuri Jan Matthys, joka julisti Münsterin maalliseksi Uudeksi Jerusalemiksi. Kaupunkiin alkoi virrata uskonnollisia radikaaleja ympäri Hollantia ja Luoteis-Saksaa.
Vuoden 1534 alussa Jan Matthys kuitenkin sai surmansa piispan joukkojen kahakassa kaupungin edustalla. Hänen kuolemansa jälkeen johtajaksi nousi nuori hollantilainen entinen räätäli, Jan van Leiden.
Kuningas ja Daavidin valtaistuin
Jan van Leiden korotti itsensä syksyllä 1534 koko maailman kuninkaaksi – hänen mukaansa uuden messiaanisen valtakunnan hallitsijaksi. Hän nojasi valtansa Vanhan testamentin esikuviin, erityisesti kuningas Daavidiin ja Salomoon:
* Hän asetti Münsterin torille korokkeen, jota kutsuttiin Daavidin valtaistuimeksi.
* Vetoten Vanhan testamentin patriarkkojen tapoihin hän otti käyttöön moniavioisuuden. Hänellä itsellään oli yli tusina vaimoa, joista yhtä (Divaraa) hän nimitti "kuningattareksi".
* Kaupungissa otettiin käyttöön tiukka teokraattinen kuri. Kaikki yksityinen omaisuus lakkautettiin, rahan käyttö kiellettiin, ja kaikki kirjat Raamattua lukuun ottamatta poltettiin julkisesti. Jokainen, joka kyseenalaisti Jan van Leidenin vallan tai rikkoi uusia lakeja, tuomittiin kuolemaan – usein kuninkaan itsensä teloittamana.
Piiritys ja kaupungin kukistuminen (1534–1535)
Münsterin laillinen hallitsija, katodinen ruhtinaspiispa Franz von Waldeck, kokosi ympäröivien saksalaisten ruhtinaiden kanssa voimakkaan armeijan ja piiritti kapinallisten hallitseman kaupungin kesällä 1534.
Piiritys kesti yli vuoden. Kaupungin sisällä koettiin hirvittävää nälänhätää: ruoan loppuessa ihmiset söivät hevosia, nahkakenkiä, kissan- ja rotanlihaa sekä lopulta ruohoa ja puun kuorta.
Lopulta kesäkuun 24. päivän vastaisena yönä 1535 piirittäjät pääsivät murtautumaan kaupunkiin kahden kaupungista loikanneen anabaptistin avustuksella. Seuranneissa verisissä katutaisteluissa puolustus murrettiin ja piispan sotilaat valtasivat Münsterin takaisin. Tuhansia kapinallisia surmattiin taisteluissa tai teloitettiin heti valtauksen jälkeen.
Oikeudenkäynti ja teloitus (tammikuu 1536)
Jan van Leiden sekä kaksi hänen lähintä johtajatoveriaan – entinen pormestari Bernhard Knipperdolling ja neuvonantaja Bernhard Krechting – säästettiin aluksi hengissä, jotta heitä voitiin kuulustella ja pitää näytteillä ympäri maata.
Tammikuun 22. päivänä 1536 heidät tuotiin Münsterin torille tuomion täytäntöönpanoa varten. Heidän kohtalokseen koitui historiankirjoissa tarkasti dokumentoitu julma julkinen teloitus:
* Pyövelit kiduttivat miehiä pitkään repimillä heidän ihoaan ja lihaansa hehkuvilla rautapihdeillä.
* Kidutuksen päätteeksi heidät surmattiin iskemällä tikari heidän sydämeensä.
* Vasta kuoleman jälkeen heidän elottomat ruumiinsa sullottiin kolmeen raskaaseen rautahäkkiin.
* Nämä rautahäkit nostettiin ylös Pyhän Lambertin kirkon torniin varoitukseksi muille mahdollisille kapinallisille.
Nuo samaiset rautahäkit ovat säilyneet Pyhän Lambertin kirkon tornissa paikoillaan tähän päivään saakka.

Vuoden 1535 tapahtumien jälkeen Münsterin Pyhän Lambertin kirkon torniin nostettiin kolme rautahäkkiä.
Häkkeihin sijoitettiin kolme kapinan keskeistä johtajaa, jotka teloitettiin tammikuussa 1536:
* Jan van Leiden (itse julistautunut "Uuden Jerusalemin kuningas")
* Bernhard Knipperdolling (Münsterin pormestari)
* Bernhard Krechting (kuninkaan läheinen neuvonantaja ja apulainen)
Jokaiselle johtajalle oli oma häkkinsä, ja kaikki kolme häkkiä ripustettiin samaan torniin, missä ne ovat yhä tänäkin päivänä.

Anonyymi-ap kirjoitti:

Vuoden 1535 tapahtumien jälkeen Münsterin Pyhän Lambertin kirkon torniin nostettiin kolme rautahäkkiä.
Häkkeihin sijoitettiin kolme kapinan keskeistä johtajaa, jotka teloitettiin tammikuussa 1536:
* Jan van Leiden (itse julistautunut "Uuden Jerusalemin kuningas")
* Bernhard Knipperdolling (Münsterin pormestari)
* Bernhard Krechting (kuninkaan läheinen neuvonantaja ja apulainen)
Jokaiselle johtajalle oli oma häkkinsä, ja kaikki kolme häkkiä ripustettiin samaan torniin, missä ne ovat yhä tänäkin päivänä.

elia ja eenok ja tabitha

Anonyymi-ap kirjoitti:

elia ja eenok ja tabitha

Neitsyt nimeltään Tabitha kuulee, että häpeämätön on paljastanut itsensä pyhissä paikoissa. Ja hän pukee ylleen vaatteen hienosta kankaasta. Ja hän ajaa hänet Juudeaan, haukkuen hänet ylös Jerrusalemiin sanoen: "Oi häpeilemätön, oi laittomuuden poika, oi sinä, joka olet ollut vihamielinen kaikille pyhille." Sitten se häpeämätön suuttuu neitsyelle. Hän ajaa hänet auringonlaskun maakuntiin, hän imee hänen verensä illalla. Ja hän heittää hänet temppelin ylle ja neitsyestä tulee kansalle parannus. Hän nousee aamun koittaessa ja elää haukkuakseen häntä sanoen: "Oi häpeämätön, sinulla ei ole valtaa sieluani tai ruumistani vastaan, koska minä elän aina Herrassa. Myös minun vereni, jonka olet heittänyt temppelin ylle, tulee kansan parannukseksi."

Sitten kun Elia ja Eenok kuulevat, että häpeämätön on paljastanut itsensä pyhässä paikassa, he tulevat alas ja taistelevat hänen kanssaan sanoen: "Etkö ole häpeissäsi, kun liität itsesi pyhiin, vaikka olet aina ollut etäinen. Sinä olet ollut vihamielinen niille, jotka kuuluvat taivaaseen. Sinä olet toiminut maahan kuuluvia vastaan. Sinä olet ollut vihamielinen valtaistuimille, sinä olet toiminut enkeleitä vastaan. Sinä olet aina muukalainen. Sinä olet pudonnut taivaalta kuin aamutähdet. Sinut muutettiin ja heimosi tuli sinulle pimeäksi. Mutta sinä et häpeä, kun seisot lujasti Jumalaa vastaan. Sinä olet paholainen." Häpeämätön kuulee ja suuttuu. Hän taistelee heidän kanssaan suuren kaupungin torilla. Häneltä menee seitsemän päivää heidän kanssaan taistelemiseen. Ja heiltä menee kolme ja puoli päivää torilla kuolleina kaiken kansan nähdessä heidät. Mutta neljäntenä päivänä he nousevat ja haukkuvat häntä sanoen: "Oi häpeämätön, oi laittomuuden poika. Etkö häpeä itseäsi, sillä sinä johdat harhaan Jumalan kansaa, jonka puolesta sinä et kärsinyt? Etkö tiedä, että me elämme Herrassa?" Kun nämä sanat puhutaan, he hallitsevat häntä sanoen: "Lisäksi me alennamme lihan hengen puolesta ja me tapamme sinut, sillä sinä et kykene puhumaan tuona päivänä, koska me olemme ikuisesti vahvoja Herrassa. Mutta sinä olet ikuisesti vihamielinen Jumalalle." Häpeämätön kuulee ja hän suuttuu ja taistelee heidän kanssaan, ja koko kaupunki ympäröi heitä. Tuona päivänä he huutavat ylös taivaaseen, kun he loistavat, kaiken kansan ja koko maailman nähdessä heidät.

Anonyymi-ap kirjoitti:

Neitsyt nimeltään Tabitha kuulee, että häpeämätön on paljastanut itsensä pyhissä paikoissa. Ja hän pukee ylleen vaatteen hienosta kankaasta. Ja hän ajaa hänet Juudeaan, haukkuen hänet ylös Jerrusalemiin sanoen: "Oi häpeilemätön, oi laittomuuden poika, oi sinä, joka olet ollut vihamielinen kaikille pyhille." Sitten se häpeämätön suuttuu neitsyelle. Hän ajaa hänet auringonlaskun maakuntiin, hän imee hänen verensä illalla. Ja hän heittää hänet temppelin ylle ja neitsyestä tulee kansalle parannus. Hän nousee aamun koittaessa ja elää haukkuakseen häntä sanoen: "Oi häpeämätön, sinulla ei ole valtaa sieluani tai ruumistani vastaan, koska minä elän aina Herrassa. Myös minun vereni, jonka olet heittänyt temppelin ylle, tulee kansan parannukseksi."

Sitten kun Elia ja Eenok kuulevat, että häpeämätön on paljastanut itsensä pyhässä paikassa, he tulevat alas ja taistelevat hänen kanssaan sanoen: "Etkö ole häpeissäsi, kun liität itsesi pyhiin, vaikka olet aina ollut etäinen. Sinä olet ollut vihamielinen niille, jotka kuuluvat taivaaseen. Sinä olet toiminut maahan kuuluvia vastaan. Sinä olet ollut vihamielinen valtaistuimille, sinä olet toiminut enkeleitä vastaan. Sinä olet aina muukalainen. Sinä olet pudonnut taivaalta kuin aamutähdet. Sinut muutettiin ja heimosi tuli sinulle pimeäksi. Mutta sinä et häpeä, kun seisot lujasti Jumalaa vastaan. Sinä olet paholainen." Häpeämätön kuulee ja suuttuu. Hän taistelee heidän kanssaan suuren kaupungin torilla. Häneltä menee seitsemän päivää heidän kanssaan taistelemiseen. Ja heiltä menee kolme ja puoli päivää torilla kuolleina kaiken kansan nähdessä heidät. Mutta neljäntenä päivänä he nousevat ja haukkuvat häntä sanoen: "Oi häpeämätön, oi laittomuuden poika. Etkö häpeä itseäsi, sillä sinä johdat harhaan Jumalan kansaa, jonka puolesta sinä et kärsinyt? Etkö tiedä, että me elämme Herrassa?" Kun nämä sanat puhutaan, he hallitsevat häntä sanoen: "Lisäksi me alennamme lihan hengen puolesta ja me tapamme sinut, sillä sinä et kykene puhumaan tuona päivänä, koska me olemme ikuisesti vahvoja Herrassa. Mutta sinä olet ikuisesti vihamielinen Jumalalle." Häpeämätön kuulee ja hän suuttuu ja taistelee heidän kanssaan, ja koko kaupunki ympäröi heitä. Tuona päivänä he huutavat ylös taivaaseen, kun he loistavat, kaiken kansan ja koko maailman nähdessä heidät.

mut jos ne ei ollu nää

Anonyymi-ap kirjoitti:

mut jos ne ei ollu nää

tai sit oli

Anonyymi-ap kirjoitti:

mut jos ne ei ollu nää

Ilmestyskirjan mukaan pedon annetaan sotia heitä vastaan ja tappaa heidät, ja heidän ruumiinsa maatavat kolme ja puoli päivää sen suuren kaupungin kadulla, jossa heidän Herransakin ristiinnaulittiin. Kansa ja heimot katselevat heidän ruumiitaan eivätkä salli niitä haudattavaksi

Anonyymi-ap kirjoitti:

Ilmestyskirjan mukaan pedon annetaan sotia heitä vastaan ja tappaa heidät, ja heidän ruumiinsa maatavat kolme ja puoli päivää sen suuren kaupungin kadulla, jossa heidän Herransakin ristiinnaulittiin. Kansa ja heimot katselevat heidän ruumiitaan eivätkä salli niitä haudattavaksi

jerrusalem

Anonyymi-ap kirjoitti:

jerrusalem

jos ne jäi muta tulvan hälkeen

Anonyymi-ap kirjoitti:

jos ne jäi muta tulvan hälkeen

maailma hukutettiin

Anonyymi-ap kirjoitti:

maailma hukutettiin

kuten matteus sanoo viimenen tuomio on ollu jo me ollaan helvetissä

Anonyymi-ap kirjoitti:

kuten matteus sanoo viimenen tuomio on ollu jo me ollaan helvetissä

enään on vaan inkarnaatio ja kiiras tuli

Anonyymi-ap kirjoitti:

enään on vaan inkarnaatio ja kiiras tuli

me ollaan kuolemaan tuomittuja sieluja aika loopissa eli ollaan oltu pahoja edellisessä elämässä

Anonyymi-ap kirjoitti:

me ollaan kuolemaan tuomittuja sieluja aika loopissa eli ollaan oltu pahoja edellisessä elämässä

ikuisessa matriisissa