pois mies. Saatoin sut juna-asemalle ja oli maanantai. Luulin silloin vielä, että olin löytänyt elämäni rakkauden, koska tunsin että toinen tunsi samoin ja se oli voimakkaampaa kuin mitä ikinä olin kokenut ja tajusin että hyvin harva sen kokee.
Se että oon erilainen ei voi olla koko syy sille, että pakenit. Kerroin toki hirveitä asioita, mutta siitä oon tyytyväinen että ne sain sen rakkausloitsun alla sinulle tunnustaa, vaikka yritinkin hillitä ettei kaikki lävähdä kerralla esiin, koska ne on rankkoja juttuja. Pyydän anteeksi niitä ihan kaikilta, muuta en enää voi ja mua harmittaa että miks heräsin liian myöhään. Parempi kai kuitenkin edes herätä jossain kohtaa.
Toisaalta oon helkkarin yksinäinen, siis tarkoitan et yksinäisempi kuin ennen sitä heräämistä. Tuntuu ettei kukaan näe yhtä laajoja asiakokonaisuuksia kuin minä tai hyvin harvat ja näkee miten maailmasta vois tehdä paremman paikan. Sinä näit.
Siks on vaikea olla erossa kun en ollut yksin sun luona. Yksinäisyyteen olin muuten tottunut hyvin ja jopa nautin siitä ennen kuin kohdattiin. Aattelin et oon jatkos vaan avoimes suhtees jos oon kunnes polkumme kohtas. Enää en pysty kun tiedän miten suuret tunteet voi jotakin toista kohtaan olla ja nimenomaan romanttises mieles.
Mua itse asiassa ihmetyttää se, et kun sä olet sellainen ulospäinsuuntautunut ja optimistinen ollut ainakin ennen kohtaamistamme tai siltä se tuntui ja mä päinvastainen, niin miten säkin jaat samat arvot ja näät samoja asiakokonaisuuksia. Mut ollaan niin erilaisia sit kuitenkin, mä oon vasen, sä oikee jne.
Sä esim. oot lisääntynyt ja mä taas aina ajattelin etten halua lisääntyä, osittain ton maailma menojen takia mitä on aina murehtinut ja sit tiesin etten mä ois hyvä vanhempi ja nyt oon viel tällainen erikoistapaus. Hyvää merkkipäivää sulle, sekin on tosiaan tänään. Toivon että onnistut hyvin siinä roolissa ja uskon siihen. Mutta se siitä.
Mun täytyy yrittää jättää tämä paikka taakseni, harvoin tänne mitään sepustuksia olen kirjoitellut, joskus tuollainen huvikseni muiden seassa, silleen hyväntahtoisesti kuitenkin. Oon usein sut tuntenut joissakin teksteissä vaikka olen tiennyt et ne on jonkin toisen kirjoittamia, se on sitä sydämen ääntä ja muutkin kokee juttuja. Mut kerran oon todella varma ollut siitä, että sä mulle ohjeita annoit ennen viimeistä "välirikkoamme". Ohjeita en ole onnistunut vielä omaksua ja noudattaa, mutta jotain täytyy tehdä ja rauhoittaa tätä elämää. Sori niistä kaikista sekoiluista, mä lupaan pysyä nyt kaikin puolin pois sun alueeltasi, sulla on muitakin murheita, voimia niihin kaikkiin.
Se on vaikeaa kun on nämä tunteet ja sinä olet siellä ja minä en kuulu mihinkään. En minä sen takia voi vain lyhytaikaisesti tehdä kanssasi ristiretkeä Paratiisiin, koska se tuntuu niin hyvältä, että kun mä kirjoitan tätä niin tunnen sen ekstaasin. Tunnen että tarvitsen sitä usein ja jos en sitä voi saada tarpeeksi, niin on parempi vain haaveilla ja antaa elämän lipua toista ikävöiden, koska jos mä näkisin vain sekuntin sua, niin se tuntuu kauhealta, koska se olisi sama kuin rakas tulee kotiin sodasta vain lähteäkseen heti takaisin.
On parempi pysyä sitten täysin pois ja sä olet kyllä erittäin hyvä siinä.
Mä tiedän mitä mä haluan ja oon siitä tyytyväinen. Paljoa se ei ole, se on vaan rakkaus mitä mä tarvitsen, niin kuin kaikki muutkin ihmiset ja eläväiset tässä maailmassa. Nyt tiedän että olen löytänyt elämäni rakkauden.
Love you,
peilisielusi
Se että oon erilainen ei voi olla koko syy sille, että pakenit. Kerroin toki hirveitä asioita, mutta siitä oon tyytyväinen että ne sain sen rakkausloitsun alla sinulle tunnustaa, vaikka yritinkin hillitä ettei kaikki lävähdä kerralla esiin, koska ne on rankkoja juttuja. Pyydän anteeksi niitä ihan kaikilta, muuta en enää voi ja mua harmittaa että miks heräsin liian myöhään. Parempi kai kuitenkin edes herätä jossain kohtaa.
Toisaalta oon helkkarin yksinäinen, siis tarkoitan et yksinäisempi kuin ennen sitä heräämistä. Tuntuu ettei kukaan näe yhtä laajoja asiakokonaisuuksia kuin minä tai hyvin harvat ja näkee miten maailmasta vois tehdä paremman paikan. Sinä näit.
Siks on vaikea olla erossa kun en ollut yksin sun luona. Yksinäisyyteen olin muuten tottunut hyvin ja jopa nautin siitä ennen kuin kohdattiin. Aattelin et oon jatkos vaan avoimes suhtees jos oon kunnes polkumme kohtas. Enää en pysty kun tiedän miten suuret tunteet voi jotakin toista kohtaan olla ja nimenomaan romanttises mieles.
Mua itse asiassa ihmetyttää se, et kun sä olet sellainen ulospäinsuuntautunut ja optimistinen ollut ainakin ennen kohtaamistamme tai siltä se tuntui ja mä päinvastainen, niin miten säkin jaat samat arvot ja näät samoja asiakokonaisuuksia. Mut ollaan niin erilaisia sit kuitenkin, mä oon vasen, sä oikee jne.
Sä esim. oot lisääntynyt ja mä taas aina ajattelin etten halua lisääntyä, osittain ton maailma menojen takia mitä on aina murehtinut ja sit tiesin etten mä ois hyvä vanhempi ja nyt oon viel tällainen erikoistapaus. Hyvää merkkipäivää sulle, sekin on tosiaan tänään. Toivon että onnistut hyvin siinä roolissa ja uskon siihen. Mutta se siitä.
Mun täytyy yrittää jättää tämä paikka taakseni, harvoin tänne mitään sepustuksia olen kirjoitellut, joskus tuollainen huvikseni muiden seassa, silleen hyväntahtoisesti kuitenkin. Oon usein sut tuntenut joissakin teksteissä vaikka olen tiennyt et ne on jonkin toisen kirjoittamia, se on sitä sydämen ääntä ja muutkin kokee juttuja. Mut kerran oon todella varma ollut siitä, että sä mulle ohjeita annoit ennen viimeistä "välirikkoamme". Ohjeita en ole onnistunut vielä omaksua ja noudattaa, mutta jotain täytyy tehdä ja rauhoittaa tätä elämää. Sori niistä kaikista sekoiluista, mä lupaan pysyä nyt kaikin puolin pois sun alueeltasi, sulla on muitakin murheita, voimia niihin kaikkiin.
Se on vaikeaa kun on nämä tunteet ja sinä olet siellä ja minä en kuulu mihinkään. En minä sen takia voi vain lyhytaikaisesti tehdä kanssasi ristiretkeä Paratiisiin, koska se tuntuu niin hyvältä, että kun mä kirjoitan tätä niin tunnen sen ekstaasin. Tunnen että tarvitsen sitä usein ja jos en sitä voi saada tarpeeksi, niin on parempi vain haaveilla ja antaa elämän lipua toista ikävöiden, koska jos mä näkisin vain sekuntin sua, niin se tuntuu kauhealta, koska se olisi sama kuin rakas tulee kotiin sodasta vain lähteäkseen heti takaisin.
On parempi pysyä sitten täysin pois ja sä olet kyllä erittäin hyvä siinä.
Mä tiedän mitä mä haluan ja oon siitä tyytyväinen. Paljoa se ei ole, se on vaan rakkaus mitä mä tarvitsen, niin kuin kaikki muutkin ihmiset ja eläväiset tässä maailmassa. Nyt tiedän että olen löytänyt elämäni rakkauden.
Love you,
peilisielusi
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kuulostaa että teillä on yhteiset lapsi/,lapsia? Kiva teksti näin yön pimeydessä - n