NOJATUOLI !

Kauniisti alkaa tämä isänpäivän sää ja laitanpa minäkin ihan runonpätkän isien päivän kunniaksi

Onnitellen !
Isä tuo sana kotoinen,
luo turvan ja kodin lapsosen.
Hän kätensä tarjoo,
syliinsä ottaa,
ja lapsensa ohi vaarojen johtaa.

Isä, tuo sana huulilla on,
Ne lahjat ja kortit,
sulle tuon,
kiitokset , onnittelut suon.
Olet rakas isä, kultainen,
lienet jo harmaahapsinen.

Isä, muistokin vain,
yhä mielessä olet,
et unhoon jäänyt.
Aatoksin lämpimin luoksesi liidän,
käteni ristin, sua kiitän.
Lapsesi, vuottenkin takaa,
isä, olit minulle tärkeä,
muistosi yhä kantaa.

Onnea kaikille rakkaille "isukeille".

Kirj. 13.11. 2005

Jatketaan tuttuun tapaan,, kinastellaan, hymyillään, vuoron perään.
Jospa kuitenkin mieli ois hyvä, ilon pilke silmissä syvä.
Iloa jaksamme kaikille jakaa, näin toivon ja kaikille hyvän mielen suomme.
Ystäviä näin kirjoitellen ollaan, eikös se mahdu jokaisen pollaan ?????
1111365
5Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 111

Vanhimmat

Hyvää isänpäivää!

Meillä sota-ajan lapsilla saattaa olla hyvin ristiriitaiset muistot
ja käsitykset omista isistämme, että ehkä osallistumiset ovat
vaikeita juuri tänä päivänä. Tai aihe vaikea lähestyä meidän
aikalaisillemme.
Isäthän olivat melkein lapsia vielä itsekin, saadessaan valtavan
vastuun puolustaa isänmaata ja kansaa. Oma isäni joutui suo-
raan asepalveluksesta rintamalle.
Vuosien kuluessa perhe kasvoi. Isä ei tuntenut meitä, emmekä
me lapset tunteneet isää. Isä oli joku henkilö, joka ei asunut
kotona, vaan Sodassa.
Ja kun sota loppui, oli perhe koossa. Meille lapsille isä oli aivan
tuntematon mies, joka röyhkeästi asettui vaan taloksi, uskalsipa
vielä valloittaa äidin vierestä nukkumapaikan, joka aina oli varattu
jollekin meistä lapsista. Se oli etuoikeus, jonka puolesta tuli eri-
mielisyyksiä. Mutta "välirauhassa" sovimme, että aamulla on pääsy
vapaa vanhempien sänkyyn tulla peuhaamaan.

Isä olikin hyvä keksimään leikkejä, peuhaamaan kanssamme ulkona
talvella, rakensi lumilinnoja, mutta kutsui niitä "poteroiksi" (ehkä
potero tuli vaistomaisesti mieleen rintamalta), antoi kelkoille vauhtia
mäenlaskussa.
Äidin ei muista koskaan leikkineen kanssamme. Hänellä oli niin
paljon muuta tekemistä, eikä maalla olisi katsottu hyvällä silmällä jos
naapurin eukko oli lastensa kanssa hippasilla ulkona, tai hyppäsi
ruutua niin että tissit hölkkyi.

Sotatraumaisia miehiä oli ympäri Suomea, varsinkin rimtamamiehiä,
joihin isänikin kuului. Hän oli ollut ratsulähettinä eli kuriirina. Verta-
hyytäviä kertomuksia, joita on saanut mielessään työstää.

Parhaiten näyttää traumoista selvinneen ne miehet, jotka istuivat
esikunnissa, eikä olleet suoraan kuulien ruokana.
Eräänä päivänä sain yllätyksen, kun olin netillä lukemassa Rukajärven
taistelun sotapäiväkirjaa, jotka kirjoitettiin käsin, minuutti minuutilta
tapahtumien edetessä ja tunsin oman setäni kauniin käsialan!
Olin kyllä tietänyt, että hän oli ollut kirjurina, mutta että näkisin hänen
erikoisen käsialansa kirjoittamassa taistelun kulusta juuri sinä päivänä
kun isä haavoittui ratsastaessaan viestinvientimatkalla esikuntaan.

Kiitos Hil-la, kun muistutit isästä!

Aurinkoista isänpäivää!
/MdK

2Äänestä

Isänpäivää ei kyllä vietetty ainakaan minun lapsuudessani, tai edes kuusikymmentäluvulla kun olin teini. "Isä voi olla kuka vain, mutta äiti on yksi ainoa " meillä oli tapana sanoa joskus nuorempana, ja tottahan se on, isyys oli ja vieläkin tietyllä tavalla sattumanvaraista, eikä suinkaan aina suunniteltua ja kontrolloitua suvunjatkamista lakisääteisissä tai kirkon siunaamissa perheyhteisöissä, jotka miellämme yhteiskuntamma perussoluiksi.
Tommi Kinnusen Pitkän aukea paneutuu myös isyyden monenlaisiin kuvioihin sekä heteron että homoseksuaalisen isän näkökulmasta. Kinnusen oma seksuaalinen suuntaus ei ole tiedossa, mutta että hänellä on puoliso ja hän on isä tiedetään..
Kuten MdK tuossa ylempämä osuvasti kuvasi, meidän isämme joutuivat ottamaan vastuun maan puolustamisesta melkein lapsina. Minunkin isäni oli vasta parikymppinen kun talvisato puhkesi ja jatkosodan alkuvaiheessa hän avioitui äitini kanssa. Me lapset saimme kyllä pitää isän kotona, mutta se isä joka palasi sodasta ja rakensi perheen sodan jälkeen oli traumatisoitonut, sodan vaurioittama, mutta kuitenkin jaksoi uskoa tulevaisuuteen.
Muistoni isästä ovat kuin timotein varteen pujotetut ahomansikat, valtaosa nostalgisia ja hyvänmakuisia, maistuvat suvelta ja auringolta, mutta jokunen joukossa maistuu metsäluteelle. Uskon kuitenkin, nyt jälkikäteen, että omat käsitykseni isän luonteesta, traumoista ja heikkouksista tulevat äitini kertoman kautta ja peilaavat enemmän öidin omia pettymyksiä, asenteita ja toivomusten täyyttymöttömyyttä mitä tulee isän suhteen.
Isäni kuoli nuorena, vain 53 vuoden iässä jaolin kaukana silloin, toisella puolella maapalloa. Säilytän toki edelleenkin isän kirjeitä, jotka hän lähetti minulle ja tiedän että isä ajatteli minua ja toivoi parastani.
Olen tullut siihen johtopäätökseen että kokonaiskuva isästäni on paljon vivahteisempi kuin nuorena luulin. En vain koskaan aikuisiässä oppinut tuntemaan häntä.

2Äänestä
  • "talvisato ", lue talvisota

    Äänestä

  • Oliko se parabellumin kanssa metsässä jahtaus sitä metsäluteelta maistuvaa?

    6Äänestä

  • Anonyymi00005 kirjoitti:

    Oliko se parabellumin kanssa metsässä jahtaus sitä metsäluteelta maistuvaa?

    Vähän kunnioitusta Ano 00005, kiitos. Ei tunnu kovin mukavalta tuollainen naljailu tässä yhteydessä.
    Koskettava tarina, ja täällä vaan viisastellaan. "Kuin patukalla suoraan sieluun" sanoisi runoilija (Helena Anhava).

    2Äänestä

  • demeter1 kirjoitti:

    Vähän kunnioitusta Ano 00005, kiitos. Ei tunnu kovin mukavalta tuollainen naljailu tässä yhteydessä.
    Koskettava tarina, ja täällä vaan viisastellaan. "Kuin patukalla suoraan sieluun" sanoisi runoilija (Helena Anhava).

    Viisastellaanko? Eilöhän tuo ano muistellut paloman kirjoituksia? Minäkin tuon jutun muistan.

    3Äänestä

  • demeter1 kirjoitti:

    Vähän kunnioitusta Ano 00005, kiitos. Ei tunnu kovin mukavalta tuollainen naljailu tässä yhteydessä.
    Koskettava tarina, ja täällä vaan viisastellaan. "Kuin patukalla suoraan sieluun" sanoisi runoilija (Helena Anhava).

    Kiitos Demeter1, kun huomioit tuon "vyön alle iskun", jonka ainoa tarkoitus oli loukata ja pahoittaa mieleni.

    Ei se yllättänyt minua, koska täällä palstalla liikuskelee pahaasuopia ihmisiä, jotka eivät koskaan voi olla käyttämättä tilaisutta haavoittaa toista ihmistä sanoillaan, kun saavat siihen tilaisuuden.

    On totta, että olen avautunut, kertonut asioista isästäni, jotka eivät ole niin mairittelevia. Siloittelematta, hymistelemättä. Olemmehan aikuisiia. Eilen, isänpäivänä, halusin kuitenkin kertoa enemmän, laajentaa isäkuvani muistelemista ja tuoda esille asioita, jotka vaikuttavat isäkuvaani ja millaiseksi olen sen hahmottanut.

    Olin kuitenkin unohtanut, että täällä liikkuu väkeä jotka eivät koskaan unohda, anna anteeksi tai ymmärrä edes jättää käyttämättä tilaisuuden olla ilkeä.

    2Äänestä

  • Anonyymi00006 kirjoitti:

    Viisastellaanko? Eilöhän tuo ano muistellut paloman kirjoituksia? Minäkin tuon jutun muistan.

    Ymmärsin kyllä mihin Ano 00005 viittasi, Ano 00006.
    Yritin vain ponnettomasti paheksua tuota hänen (ja koko palstan) tapaa erottaa sinänsä traaginen tapaus palvelemaan omaa tarkoitusta: halua tölväistä, osoittaa omaa "vahvuutta" suhteessa haavoitettuihin.

    Sehän tiedetään, että avoin ja toisiin ihmisiin luottava saa täällä helposti turpiinsa, hän on vapaata riistaa ja herjaajat perustelevat "osallistumistaan" sananvapaudella vai suorasanaisuuttako se nyt oli ?

    No. Maailma on julma ja ihminen on ihmiselle susi, heikot sortuu elon tiellä ja mitä muuta se maantapa tarjoakaan meille malliksi tänä päivänä ?

    Ja kun maantavan mukaan ketään ei myöskään saa syyllistää niin tässä sitä ollaan, maailman onnellisimman maan vapaina kansalaisina...
    Näinköhän ?

    Hyvää päivää kaikille meille,
    demeter1

    2Äänestä

  • Paloma.se01 kirjoitti:

    Kiitos Demeter1, kun huomioit tuon "vyön alle iskun", jonka ainoa tarkoitus oli loukata ja pahoittaa mieleni.

    Ei se yllättänyt minua, koska täällä palstalla liikuskelee pahaasuopia ihmisiä, jotka eivät koskaan voi olla käyttämättä tilaisutta haavoittaa toista ihmistä sanoillaan, kun saavat siihen tilaisuuden.

    On totta, että olen avautunut, kertonut asioista isästäni, jotka eivät ole niin mairittelevia. Siloittelematta, hymistelemättä. Olemmehan aikuisiia. Eilen, isänpäivänä, halusin kuitenkin kertoa enemmän, laajentaa isäkuvani muistelemista ja tuoda esille asioita, jotka vaikuttavat isäkuvaani ja millaiseksi olen sen hahmottanut.

    Olin kuitenkin unohtanut, että täällä liikkuu väkeä jotka eivät koskaan unohda, anna anteeksi tai ymmärrä edes jättää käyttämättä tilaisuuden olla ilkeä.

    Et ole tainnut anteeksi pyydellä mitään ja omista kertomistasi saat pyytää itse anteeksi . Mieti vähän mitä kerrot julkisilla palstoilla, nehän jää julkiseen käsittelyyn . Ilkeyttä se ei ole, vaan omista sanoistasimuistutusta, ei niissä sanoissasi aina mansikat tuoksu.

    7Äänestä

  • Paloma.se01 kirjoitti:

    Kiitos Demeter1, kun huomioit tuon "vyön alle iskun", jonka ainoa tarkoitus oli loukata ja pahoittaa mieleni.

    Ei se yllättänyt minua, koska täällä palstalla liikuskelee pahaasuopia ihmisiä, jotka eivät koskaan voi olla käyttämättä tilaisutta haavoittaa toista ihmistä sanoillaan, kun saavat siihen tilaisuuden.

    On totta, että olen avautunut, kertonut asioista isästäni, jotka eivät ole niin mairittelevia. Siloittelematta, hymistelemättä. Olemmehan aikuisiia. Eilen, isänpäivänä, halusin kuitenkin kertoa enemmän, laajentaa isäkuvani muistelemista ja tuoda esille asioita, jotka vaikuttavat isäkuvaani ja millaiseksi olen sen hahmottanut.

    Olin kuitenkin unohtanut, että täällä liikkuu väkeä jotka eivät koskaan unohda, anna anteeksi tai ymmärrä edes jättää käyttämättä tilaisuuden olla ilkeä.

    Meni vähän ristiin nämä viestit, Paloma. Kirjoituksesi oli mielestäni rohkea pelinavaus, tarjous mennä syvemmälle aiheen, isyyden ja sen vaurioitumisen käsittelyssä. Asetit itsesi taas alttiiksi ja "palkka" siitä oli entinen: ymmärtämättömyyttä ja suoranaista ilkeyttä.

    Arvostan ponnistelujasi täällä ja olen iloinen siitä, että sinulla on kuitenkin muualla samanhenkistä seuraa, väkeä jolta saat arvostusta ja kannustusta
    ja onhan sitä aika ajoin tullut täältäkin, eikö ?
    Nyt vain on taas tällainen buumi menossa, väen väkisin halutaan rakentaa vastakkainasettelua, mitä tarkoitusta se sitten palveleekin, en tiedä.

    Kuten sanottu, oma osallistumiseni on lähes satunnaista, satsaan nyt enempi live-kontakteihin ja lähipiiriin. Täällä on kuitenkin vielä väkeä, jotka "nimeltä tuntee" ja joiden elämää tahtoo seurata eikä tietenkään voi sulkea pois muitakaan kirjoittajia, niitä hyväntahtoisia - jos valita saa..))

    Mukavia syyspäivä sinne, kiva että te Ruotsinmaalla asuvat olette joukossamme...))
    demeter1

    2Äänestä

Hyvää isänpäivää! Kiitos runosta, Hil-la ja muistoista, Mdk.

Lähetin onnittelut molemmille pojille ja tulin kutsutuksi isänpäiville vanhemman pojan luo. Että yhtä juhlaa..))

Totta tuo mitä Mdk totesi: isästä voi meidän ikäpolvella olla hyvinkin ristiriitaisia tuntoja. Monet isät olivat sodan käyneitä, joihinkin se oli jättänyt pysyvät jäljet ja kuten täälläkin on ollut puhetta, eipä ollut traumaterapiaa tarjolla heille.
Kun teen tuota kuolinsiivousta ja järjestelen arkistoani havanhdun yhä uudelleen siihen, miten vähän sittenkin tiedän vanhemmistani, isän suku jäi kotipaikkakunnalle, äidin ei, kolme sisarusta lähti Amerikkaankin.

Niinkö se on, että arki ja sen ponnistelut eivät antaneet tilaa tutustua omiin vanhempiin, heidän elämänvaiheisiinsa ja sitä kautta ehkä suurempaan ymmärryksen heistä, ennen muuta silloin, jos perheessä kannetaan näitä ylisukupolvisia traumoja, niistähän nykyisin puhutaan paljonkin ?

Aamu-TV:ssä oli Ani Kellomäen haastattelussa kaksi nuorta, vai keski-ikäistä ? - isää puhumassa omasta isästään. Molemmat kertoivat kaivanneensa läheisyyttä, ennemmän tunneilmaisua omilta isiltään.
Siinä nykyisät ovat kyllä petranneet, mielestäni.

Ellei sitten ole käynyt niin kuin Kari Suomalainen piirroksessaan totesi lapsen suulla: "nyt minulla on kaksi äitiä, eikä yhtään isää"...))

Pari kirjailijaakin esitti aikanaan kritiikkiä joidenkin feministien tavoitteesta saada mies "puhumaan tunteistaan". Muistaakseni Matti Pulkkinen totesikin, että jos mies avautuu, puhuu tunteistaan, nainen lähtee karkuun...)) Hyvä tavoite voi jäädä saavuttamatta, jos odotetaan liian nopeaa muutosta...

Oli miten oli, onnea - ja voimia - kaikille isille ja äideille, molempia tarvitaan ja molemmat ansaitsevat omat merkkipäivänsä vuodenkierrossa.
demeter1

2Äänestä
  • Oma isäni joutui 18 vuotiaana jatkosotaan, oli ollut sitten tiedustelupartiossa. Hän kuoli 39 vuotiaana, kun olin vielä lapsi.

    En muista niin paljoa isästäni, mutta sen että lauloi "Olet lapseni pieni hymysuu" ja "Jokailta kun lamppu sammuu". Oli kuulemma ollut samassa sykmentissä (tai mikä nimi) kuin Rautavaara. Muistan myös, että pani jalkarätit nahkasaappaisiin (miksi niitä kutsuttiin). Silloin ei kai käytetty sukkia?

    Isänpäivää ei vietetty silloin.

    2Äänestä

Isänpäivää Korvesta@

Olette muistelleet isien traumoista sodan jälkeen. Isät vaikenivat kokemuksistaan ne lakaistiin maton alle.

Ei mitään uutta ja harvinaista tässäkään ketjussa.

Kun myrsky käy yli, herätään pirteänä uuteen päivään ja herkistytään isän päivään.

Eli, unohtakaa koko juttu.

Esikoiselleni tämä on ensimmäinen isäinpäivä, hän soitti ja minäkin tajusin, että hän on isä.

Itse kävin siivoamassa sukuhaudan ja vein kanervan sekä sytytin.kynttilän. Isän tyttö olin, eikä minulla onneksi ole puhumattomuuden taakkaa isän perintönä. Tajusin tänään myös parin kirjani tarinan muistuttavan jälkeläisilleni, että heidän isä oli hyvä isä.

Äänestä

Isänpäivä keksitty Amerikassa1909.
Suomessa kokeiltu kauppiaiden toimesta ensi kertaa vuonna 1949.
Kalenteriin merkitty ensi kerran 1970, ollen pois kalenterista v.1973-1986.
Viettäminen vakiintui1987 ja virallinen liputuspäivä siitä tuli 2019.

Tiedot Al

2Äänestä
  • Isäni kuoli ja 10 vuoden jälkeen äitini meni uusiin naimisiin. Sitten kuoli äitini. Isäpuoli otti isäni nimen pois hautakivestä, vaikka olin hautaoikeuden haltija. Sisarpuoleni kaiverrutti isäpuolen nimen siihen hautakiveen.

    3Äänestä

Kun luin ketjun alusta loppuun, en voi ottaa kantaa.
Isäni kävi kaikki sodat, eturintamassa taisteli ja Jumala varjeli niin, että terveenä palasi ja oli erittäin rakastava isä.
Traumoja ei kantanut mielessään, mutta ei meillä sodista puhuttu.
Oli rauha ja perhe oli isälleni hyvin tärkeä.
Sain kasvaa suojattua ja rakastettua lapsuutta johon kyllä kuuluivat pommikoneet ja pommitukset ihan naapurustoon.
Henkisesti terveessä perheessä kasvoin ja perin elämän usko ja luottamuksen vanhemmiltani.
Vanhempani elivät vanhoiksi molemmat, pitkäikäinen sukuperimä jatkuu minussa ja monessa polvessa minun jlkeeni.

Olenko ainoa isän rakastama ja kaikkeen työhön opettama sota ajan lapsi?
Kuulosta tuo rekattujen isäkerronta muuttuneen parin vuoden takaisesta, isän kuritusten alla olleesta lapsuudestanne, muutama rekattu on kai viisastunut ja nyt kertoo vain sen mikä näyttää paremmalta!

7Äänestä
Aloittaja

Huomenta uuden viikon alkuun ja hyvin on marraskuu alkanutkin, pientä yöpakkasta, kuten kuuluukin, tänään kuitenkin puolipilvistä ja kostean näköistä.
Aika rientää ja kohta aloitetaan jouluvalmistelut, minäkin pienissä määrin, kaiken mahdollisen itse valmistan ja näin saan sisältöä päivääni.

Tuosta isänpäivästä vielä, minun isäni oli "raakki" sotaan menon kysymyksessä ollen, hän oli sirkkelissä sormensa sahannut ja näin ei sotimaan hyväksytty.
Ei siis sodan kauhuja joutunut kokemaan sanan täydessä merkityksessä, mutta ei helpolla päässyt hänkään, kovalla työnteolla elätti viisihenkisen perheen.
En tiedä olinko kuopuksena enemmän hellitty, mutta sellainen kuva on jäänyt, että isä vahvasti elämääni kuului ja lapsenlapset osansa saivat, kun heidän eloaan seuraili.
Tyttäreni oli ukkinsa silmäterä ja sai nauttia hänen rakkaudestaan, kuten minäkin.
Olen kertoillut vaatimattomasta kotielämästä, mutta rakkautta olen molemmilta vanhemmiltani saanut ja se on kantanut.
Olen lukenut ja kuullut paljonkin noista sodan jättämistä arvista, kärsimyksistä koko perheelle, voin ajatella, mitä se miehen itsetunnolle onkaan mieleen jättänyt.
Sitä ei millään jaksa vieläkään uskoa, miten tänäkin päivänä nuo kauheudet muistoissa sotia vaan käydään.
Onko sodan kauhut jätetty niin unohduksiin, että ei uskota mitä sota saa aikaan, historiasta pitäisi kertoa ja kertoa se myös niin raadollisena, ettei tuskat jäisi unohduksiin.
Tunne siitä, että tänä päivänä on heitä joille sotiminen on tavoiteltava urheuden teko.
Ihannoidaan vääriä asioita ja toimia, varaudutaan, näin tehtiin viime sodankin alla, näin kerrotaan.
Sotaseksi meni tämän aamun turina, mutta huolestuneena aikaa seuraan.

MdK kertoili sitä puolta sodasta mihin miehet joutuivat ja saivat ikuiset haavat sieluunsa, siitä sitten perhe joutui osansa kantamaan.
Totta on tuokin, että ei isät läheiseksi kaikille tulleet, jo siitäkin syystä, että ei mieli koskaan tasapainoa tavoittanut.
Mittava on määrä mikä sodasta ja sen tiimellyksestä on monelle mieleen jäänyt.

Isänpäivä, kuten äidinkin päivä ovat paikkansa ansainneet, olipa sitten koti mikä tahansa, elämän ovat antaneet lapsilleen ja siitä on jokaisen osuus omin avuin pärjätä ja rakentaa tulevasta parempaa.
Ilman lapsia ei tulevaisuutta ole ja jokainen varmaan parhaansa yrittää saadakseen lapsilleen rauhaisan ja turvallisen elämän rakentamiseen.
Uskon monen äidin kuin isänkin kätensä ristivän ja toivovat parasta mahdollista elämää jälkipolvilleen.
Minulla on onni ollut mukana, sillä koin hyväksyntää kodissa, ei rikkauksia, mutta rakkautta ilman suuria puheita.

Olen myös saanut seurata jälkeläisteni elämää läheltäkin ja ilolla huomannut sen, että isät osallistuvat jokapäiväisiin asioihin luontevasti, siinä heräillään yöllä vauvoja hoitamaan vuorotellen , vaipat vaihtuvat isältäkin ja kasvatuskin samaa linjaa kulkee.
Hyvä suunta kodin hengestä tasapainoisesti lapsille tarjotaan, kaikkea yhdessä tehdään ja harrastetaan, tasapaino asioilla taituroidaan, nostan hattua niin isille kuin äideillekin tänä päivänä.

Arveluttavasti kirjaimet loppumassa, ja isistä jatkui puhe vielä tänäkin päivänä, tärkeitä ovatkin lapsilleen ja vaimoilleen.

Pitää vielä mainita tuo törkeä nimen pyyhkiminen hautakivestä, varmaan lainvastainenkin, ei noin saa tehdä.

Vietetään kuitenkin kiva päivä, vaikka lapsuuden aikoja muistellen, muistotkin kultaantuu, ikävät unohtuu.

2Äänestä
  • Keskipäivää! Mitenkä taas sattuikin, Hil-la. Minunkin isälläni oli vasemman käden sormista vain nimetön ja pikkurilli jäljellä, siksi hänkään ei "kelvannut" asepalvelukseen, työpalveluksessa oli Viipurissa.
    Tuo invaliditeetti ei estänyt häntä mistään työstä, sitä ei edes huomattu eikä muistettu, monitaitoinen ja neuvokas hän oli kaikessa.
    Samoin minä, perheen nuorimpana olin isän lemmikki, meillä se ei kyllä ollut pelkästään kadehdittava asema, siitä nyt ei vaan kannata "avautua" enempää.
    Kuitenkin, mitä vanhemmaksi on tullut, sitä enemmän osaa arvostaa omia vanhempiaan. Heidän rakkauttaan lapsiin ei ole tarvinnut koskaan epäillä.
    demeter1

    1Äänestä

Korppishan käski teitä unohtamaan isät ja isänpäivät. Totelkaa, tai paha nokkii!

5Äänestä
  • Huomenta@

    Tekstin ymmärtämättömyyttäsi ei kannattasi julkituoda. Se kertoo vain kykenemättömyydestäsi ymmärtää.
    Jos et seuraa ketjuja ja konflikteja ketjuissa lopputulos on möläytys.

    Äänestä

  • Anonyymi00008 kirjoitti:

    Huomenta@

    Tekstin ymmärtämättömyyttäsi ei kannattasi julkituoda. Se kertoo vain kykenemättömyydestäsi ymmärtää.
    Jos et seuraa ketjuja ja konflikteja ketjuissa lopputulos on möläytys.

    Korppis kuittaa

    Äänestä

  • Anonyymi00008 kirjoitti:

    Korppis kuittaa

    Huumorintajusi on olematon.
    Et taida ymmärtää kuin kakka ja v*itt juttuja.

    "Ei helmiä sioille".

    5Äänestä

Päivän raborttini räävittäväksi.

Ensin vastaan anolle 00007 joka huumorintajuani paheksui.

Huumorintajuni ei syty perättömistä vihjeistä. Huumorintajuni on koetuksella vääristä tulkinnoista teksteissäni. Huunorintajuni loppuu kesken jätettyistä asioiden käsittelyistä, kansankielellä ilmaistuna kun ongelmat lakaistaan maton alle.

No, asiasta toiseen sain kivan viestin, mieheni hollannin "lapset" eläkeläiset, tulevat koko ensi kesäksi Suomeen. On kiva alkaa suunnitella mieheni välisynttäreitä ja omia pyöreitä synttäreitäni mökille jos jumala suo ja terveyttä riittää. Päätin tehdä tarjottavat itse, ne kun on vieraitten mieleen.Tarjoilu- ja juhlajärjestelyt voin tilata ulkopuolisilta.


Tänään vihdoin sain odotetun postipaketin käteeni, ihan ovelle toimitettuna. Kohta kolmekymmentä vuotta sitten kirjoittamani tarinat ovat nyt kirjan kansien välissä. Ei kun joulupakettien tekoon.

Ei muuten vituta ; ))

1Äänestä

Saa sanoa kohta illan kölläkettä tälle päivälle!

Kun heräsin, oli niin pimeä aamu, että ajattelin kellon olevan vasta 5 hujakoilla.
Käänsin kylkeä ja kun heräsin, oli kello jo 9. mutta yhä oli hämärää.
On se onni, kun ei tällaiset ylinukkumiset tunnu missään, ei ole
myöhästynyt töistä. On aivan sama, jos jatkaa nukkumista tai alkaa
päivän rutiinit normaalissa järjestyksessä.

Olen ehtinyt saada kiinni päivän puuhat. Huomasin että Suomi24
on lakannut syöttämästä ilmoitussivulleni tietokonetekstiä. Se kiusan-
teko tyssäsi jostakin syystä. Pitäisiköhän ottaa yhteyttä Käyttäjä-
tukeen?

Päivän muitten puuhien lisäksi olen tietysti ollut lenkillä.
Sitten katsoin illan Robinson-osan etukäteen. Katsoin myös
suomalaisen Maajussille morsian, jonka te näette tänä iltana, joten
en paljasta, kuinka romantiikka kukkii maatiloilla.
Kun katsoo noita nykyajan maatiloja, niin ei sellaisista voinut edes
kuvitella joskus sota-ajan jälkeen. Mitä valtavia koneita on apuna!
Niitten käyttöön saa emännätkin tottua, ainakin traktorien käyttöön.

Olen kerännyt läjään vanhoja silmälasejani, joita eräs optikko aikoo
viedä Chileen. Minulla on 8 ylimääräistä silmälasiparia, kun viime
vuosien aikana on näkö muuttunut niin nopeasti, että on saanut
vaihtaa laseja usein. Näin ilmoituksen tuosta optikkoni järjestämästä
keräyksestä ja käyn viemässä lasit liikkeeseen, samalla kun varaan ajan
uusien hankkimiseen.
Palaillaan Nojatuolin aiheisiin myöhemmin!
Viihtyisää iltaa!

Äänestä
  • Näkyihän tuo maajussien päätösjakso jo aamulla katsomosta ja viikko sitten katsomo plussassa.

    3Äänestä

  • Aloittaja

    Anonyymi00006 kirjoitti:

    Näkyihän tuo maajussien päätösjakso jo aamulla katsomosta ja viikko sitten katsomo plussassa.

    Huomenet pimeyden keskeltä, taitaa pilvinen päivä olla ja valoja saa polttaa koko päivän.
    Hämäränäköni on heikentynyt, mitä nyt sitten lieneekään, joka tapauksessa en illalla valon voimin tahdo nähdä tummaa lankaa niin kuin pitäisi näköni suhteen nähdä.
    Se on kai sitä vanhuudesta johtuvaa heikkoutta sekin.

    Olen samalla kannalla MdK tuosta nukkumisesta, nyt nukutaan silloin kun nukuttaa, on sitä ohjastettu elämää työaikaan.
    Minullakin on kertynyt silmälaseja aika läjä, kysyin ottavatko liikkeeseen mistä niitä ostan, eivät osta, kaatopaikalle sanoivat vietävän.
    Viisitoistavuotiaasta lähtien olen laseja käyttänyt, uusimaankin joskus pienen poikkeaman vuoksi.
    Viime tutkimuksissa ei tarvinnut uusia, näkö ei ollut muuttunut.

    Eipä tainnut työturvallisuus isiemme aikaan olla kehuttava, nykyisiin sääntöihin nähden, vahinkoja sattui, työturmassa menetti isäni velikin näkönsä.
    Nyt puhutaan etätöistä ja niiden valvomisista, vaikea asia sekin ymmärtää.
    Ennen tehtiin töitä työpaikalla, oli työjohtaja joka valvoi työn tekemistä, nyt on tutkijaryhmä joka yrittää selvittää miten etätyö onnistuu.
    Noita sarjoja katselen ja olen tehnyt huomion, että pukuhuoneita ei työpaikoilla ole, takki tuolin selustalle ja työt sujumaan.
    Kustannuksia lisääviähän se on pukuhuonekin, mutta puolustaa paikkaansa.

    Onnea korpikirjailija kirjasi valmistumisesta.
    Tuosta kirjoittamisestasi sanoisin, että joskus en ymmärrä sanomaasi, on kuin olisi joku piilevä piikki joukossa, mitä aina ei osaa tulkita ja tuota mattojen alle lakaisusta en ainakaan omalla kohdalla usko olevan aihetta epäillä.
    Suoraan puhuminen on jotain muuta, kuin tahallista ärsyttämistä ja vihjailua, näin joskus huumoriasi tulkitsen.
    Mutta olemme erilaisia ja ajatuksia ei aina selvästi osaa ilmaista, kai se on lukijan virhe, ymmärrys ei kohtaa.

    Minusta on koko maajussiohjelma mennyt yhdeksi sekasotkuksi, aikaa pitäisi lisätä, väkisin tehdyn tuntuinen koko homma.

    Viime yö meni harakoille ja nyt sitten hieman toistaitoinen olen, nakkikeitto on onneksi vain lämmitettävä, valmiina eilisestä.
    Lihapiirakoita pitäisi tehdä pakkaseen, mutta taitaa tältä päivältä jäädä, sekin onnistuu hyvin, tuo töiden siirtely.

    Eipä tämän kummempaa tänä aamuna, aloitellaan päivän vietto, tehdään siitä mukava, jos mahdollista.

    1Äänestä

  • Hil-la kirjoitti:

    Huomenet pimeyden keskeltä, taitaa pilvinen päivä olla ja valoja saa polttaa koko päivän.
    Hämäränäköni on heikentynyt, mitä nyt sitten lieneekään, joka tapauksessa en illalla valon voimin tahdo nähdä tummaa lankaa niin kuin pitäisi näköni suhteen nähdä.
    Se on kai sitä vanhuudesta johtuvaa heikkoutta sekin.

    Olen samalla kannalla MdK tuosta nukkumisesta, nyt nukutaan silloin kun nukuttaa, on sitä ohjastettu elämää työaikaan.
    Minullakin on kertynyt silmälaseja aika läjä, kysyin ottavatko liikkeeseen mistä niitä ostan, eivät osta, kaatopaikalle sanoivat vietävän.
    Viisitoistavuotiaasta lähtien olen laseja käyttänyt, uusimaankin joskus pienen poikkeaman vuoksi.
    Viime tutkimuksissa ei tarvinnut uusia, näkö ei ollut muuttunut.

    Eipä tainnut työturvallisuus isiemme aikaan olla kehuttava, nykyisiin sääntöihin nähden, vahinkoja sattui, työturmassa menetti isäni velikin näkönsä.
    Nyt puhutaan etätöistä ja niiden valvomisista, vaikea asia sekin ymmärtää.
    Ennen tehtiin töitä työpaikalla, oli työjohtaja joka valvoi työn tekemistä, nyt on tutkijaryhmä joka yrittää selvittää miten etätyö onnistuu.
    Noita sarjoja katselen ja olen tehnyt huomion, että pukuhuoneita ei työpaikoilla ole, takki tuolin selustalle ja työt sujumaan.
    Kustannuksia lisääviähän se on pukuhuonekin, mutta puolustaa paikkaansa.

    Onnea korpikirjailija kirjasi valmistumisesta.
    Tuosta kirjoittamisestasi sanoisin, että joskus en ymmärrä sanomaasi, on kuin olisi joku piilevä piikki joukossa, mitä aina ei osaa tulkita ja tuota mattojen alle lakaisusta en ainakaan omalla kohdalla usko olevan aihetta epäillä.
    Suoraan puhuminen on jotain muuta, kuin tahallista ärsyttämistä ja vihjailua, näin joskus huumoriasi tulkitsen.
    Mutta olemme erilaisia ja ajatuksia ei aina selvästi osaa ilmaista, kai se on lukijan virhe, ymmärrys ei kohtaa.

    Minusta on koko maajussiohjelma mennyt yhdeksi sekasotkuksi, aikaa pitäisi lisätä, väkisin tehdyn tuntuinen koko homma.

    Viime yö meni harakoille ja nyt sitten hieman toistaitoinen olen, nakkikeitto on onneksi vain lämmitettävä, valmiina eilisestä.
    Lihapiirakoita pitäisi tehdä pakkaseen, mutta taitaa tältä päivältä jäädä, sekin onnistuu hyvin, tuo töiden siirtely.

    Eipä tämän kummempaa tänä aamuna, aloitellaan päivän vietto, tehdään siitä mukava, jos mahdollista.

    Voi, voi, kun on pyydettävä Korppikseltakin anteeksi, ettei vain hylkäisi nojailua.

    Lapsellista nuolemista!

    6Äänestä

  • Hil-la kirjoitti:

    Huomenet pimeyden keskeltä, taitaa pilvinen päivä olla ja valoja saa polttaa koko päivän.
    Hämäränäköni on heikentynyt, mitä nyt sitten lieneekään, joka tapauksessa en illalla valon voimin tahdo nähdä tummaa lankaa niin kuin pitäisi näköni suhteen nähdä.
    Se on kai sitä vanhuudesta johtuvaa heikkoutta sekin.

    Olen samalla kannalla MdK tuosta nukkumisesta, nyt nukutaan silloin kun nukuttaa, on sitä ohjastettu elämää työaikaan.
    Minullakin on kertynyt silmälaseja aika läjä, kysyin ottavatko liikkeeseen mistä niitä ostan, eivät osta, kaatopaikalle sanoivat vietävän.
    Viisitoistavuotiaasta lähtien olen laseja käyttänyt, uusimaankin joskus pienen poikkeaman vuoksi.
    Viime tutkimuksissa ei tarvinnut uusia, näkö ei ollut muuttunut.

    Eipä tainnut työturvallisuus isiemme aikaan olla kehuttava, nykyisiin sääntöihin nähden, vahinkoja sattui, työturmassa menetti isäni velikin näkönsä.
    Nyt puhutaan etätöistä ja niiden valvomisista, vaikea asia sekin ymmärtää.
    Ennen tehtiin töitä työpaikalla, oli työjohtaja joka valvoi työn tekemistä, nyt on tutkijaryhmä joka yrittää selvittää miten etätyö onnistuu.
    Noita sarjoja katselen ja olen tehnyt huomion, että pukuhuoneita ei työpaikoilla ole, takki tuolin selustalle ja työt sujumaan.
    Kustannuksia lisääviähän se on pukuhuonekin, mutta puolustaa paikkaansa.

    Onnea korpikirjailija kirjasi valmistumisesta.
    Tuosta kirjoittamisestasi sanoisin, että joskus en ymmärrä sanomaasi, on kuin olisi joku piilevä piikki joukossa, mitä aina ei osaa tulkita ja tuota mattojen alle lakaisusta en ainakaan omalla kohdalla usko olevan aihetta epäillä.
    Suoraan puhuminen on jotain muuta, kuin tahallista ärsyttämistä ja vihjailua, näin joskus huumoriasi tulkitsen.
    Mutta olemme erilaisia ja ajatuksia ei aina selvästi osaa ilmaista, kai se on lukijan virhe, ymmärrys ei kohtaa.

    Minusta on koko maajussiohjelma mennyt yhdeksi sekasotkuksi, aikaa pitäisi lisätä, väkisin tehdyn tuntuinen koko homma.

    Viime yö meni harakoille ja nyt sitten hieman toistaitoinen olen, nakkikeitto on onneksi vain lämmitettävä, valmiina eilisestä.
    Lihapiirakoita pitäisi tehdä pakkaseen, mutta taitaa tältä päivältä jäädä, sekin onnistuu hyvin, tuo töiden siirtely.

    Eipä tämän kummempaa tänä aamuna, aloitellaan päivän vietto, tehdään siitä mukava, jos mahdollista.

    Kyllä täällä niitä piilevä piikkejä tulee, mutta eri asia keneltä niitä tulee.
    Toisille ne sallitaan ja vielä kehutaan.

    5Äänestä

Korppis kehoitti lakaisemaan maton alle isien muistelun. Oliko pelko, että muistelut vie muiden kirjoittajien huomion ja hän jää huomiotta. Vai, että joku toisi esiin jotain ikävää eikä vain tähtipölyllä siloiteltuja muistoja.
Korppis haluaa heiluttaa tahtipuikkoa ja ohjailla mistä Nojiksessa puhutaan.
Anon huumorilla verhoiltu huomio käskytyksestä tai "pahan nokkii", sai heti Korppikselta taidonnäytteen siitä nokkimisesta.

4Äänestä
  • Korppis ei kehoittanut isien muistelua lakaistavaksi maton alle vaan MdK.n sekoilut kopioillaan. Onneksi hänelle selvisi, että se en ollut minä eikä Tellukka joka hänen koneelleen kiusaa teki vaan vika oli hänen omassa tietojen käsittelyssä. Tällaiset asiat ei minusta tänne kuulu.

    Tuliko riittävän selväksi kaikille.

    3Äänestä

  • korppis kirjoitti:

    Korppis ei kehoittanut isien muistelua lakaistavaksi maton alle vaan MdK.n sekoilut kopioillaan. Onneksi hänelle selvisi, että se en ollut minä eikä Tellukka joka hänen koneelleen kiusaa teki vaan vika oli hänen omassa tietojen käsittelyssä. Tällaiset asiat ei minusta tänne kuulu.

    Tuliko riittävän selväksi kaikille.

    Kirjoitit korppis:
    "Olette muistelleet isien traumoista sodan jälkeen. Isät vaikenivat kokemuksistaan ne lakaistiin maton alle.

    Ei mitään uutta ja harvinaista tässäkään ketjussa.

    Kun myrsky käy yli, herätään pirteänä uuteen päivään ja herkistytään isän päivään.

    Eli, unohtakaa koko juttu."

    Kyllä tuo:
    "Eli, unohtakaa koko juttu."

    Se kehoitus lakaista maton alle!

    2Äänestä

  • Anonyymi00007 kirjoitti:

    Kirjoitit korppis:
    "Olette muistelleet isien traumoista sodan jälkeen. Isät vaikenivat kokemuksistaan ne lakaistiin maton alle.

    Ei mitään uutta ja harvinaista tässäkään ketjussa.

    Kun myrsky käy yli, herätään pirteänä uuteen päivään ja herkistytään isän päivään.

    Eli, unohtakaa koko juttu."

    Kyllä tuo:
    "Eli, unohtakaa koko juttu."

    Se kehoitus lakaista maton alle!

    Näin minäkin olen kuullut, että ei miehet pahemmin puhuneet sodasta, vaan kärsivät hiljaa itsekseen eli ns. "lakaistiin maton alle".

    Myös nykyisin on asioita, joista ei kunnolla puhuta, vaan "lakaistaan maton alle".

    1Äänestä

  • Anonyymi00017 kirjoitti:

    Näin minäkin olen kuullut, että ei miehet pahemmin puhuneet sodasta, vaan kärsivät hiljaa itsekseen eli ns. "lakaistiin maton alle".

    Myös nykyisin on asioita, joista ei kunnolla puhuta, vaan "lakaistaan maton alle".

    Samaa mieltä. Jotkut asiat vaietaan ilmeisesti sen takia, että niiden käsittely koetaan liian vaikeaksi ja traumatisoivaksi.
    "Taakka" siirtyy sukupolvelta toiselle.

    2Äänestä

  • korppis kirjoitti:

    Korppis ei kehoittanut isien muistelua lakaistavaksi maton alle vaan MdK.n sekoilut kopioillaan. Onneksi hänelle selvisi, että se en ollut minä eikä Tellukka joka hänen koneelleen kiusaa teki vaan vika oli hänen omassa tietojen käsittelyssä. Tällaiset asiat ei minusta tänne kuulu.

    Tuliko riittävän selväksi kaikille.

    Olet taitava kopioimaan ja liittämään tekstejä. Käytä sitä taitoa.
    Jos tuo kehoitus "Eli antakaa olla" viittaa Hillan vaikenemiseen MdK:n kopioinneista, niin se oli rivien väliin piilotus, jota Hilla ei kertomansa mukaan hallitse.
    Eikä moni muu.

    1Äänestä

  • Anonyymi00020 kirjoitti:

    Olet taitava kopioimaan ja liittämään tekstejä. Käytä sitä taitoa.
    Jos tuo kehoitus "Eli antakaa olla" viittaa Hillan vaikenemiseen MdK:n kopioinneista, niin se oli rivien väliin piilotus, jota Hilla ei kertomansa mukaan hallitse.
    Eikä moni muu.

    Puhdustetaan ilmaa@

    En kirjoita 5000 sanaa, tapanani on referoida asiani lyhyisiin lauseisiin.

    No, tietty vaatii päättelykykyä ymmärtää tekstejäni. Olisiko niin, että olen putkiaivo jota ilmaisua käytetään maskuliinisista ihmisistä. Piparkakkuaivoinen jää kiinni lillukanvarsiin.

    En kirjoita 5000 kirjainta, tiivistän asiani.
    Elämäni kohokohdatkin voi kirjoittaa muutamaan virkkeeseen. Esim.

    Mitä seuraavaksi.

    Kun kirjoitin ylioppilaaksi Seinäjoen iltalukiosta vuonna 1981 kysyin itseltäni mitä seuraavaksi.

    No, löysin komean miehen rakastuin, menin naimisiin, saimme kaksi upeaa poikaa.

    Mitä seuraavaksi, erosin, jatkoin opiskelua, loin uraa, Välillä meni lujaa ja välillä ei.

    Molemmat poikani kirjoittivat ylioppilaaksi löysivät tiensä ja itsenäistyivät.

    Mitä seuraavaksi. Jäin eläkkeelle, tapasin lentävän hollantilaisen, lensimme kiersimme ympäri maailmaa.

    Mitä nyt, olen asettunut, kirjoitin kirjan, istutin puun, mutta mitä seuraavaksi.

    Ehkäpä opetella dreijaamaan.

    Äänestä

  • korppis kirjoitti:

    Puhdustetaan ilmaa@

    En kirjoita 5000 sanaa, tapanani on referoida asiani lyhyisiin lauseisiin.

    No, tietty vaatii päättelykykyä ymmärtää tekstejäni. Olisiko niin, että olen putkiaivo jota ilmaisua käytetään maskuliinisista ihmisistä. Piparkakkuaivoinen jää kiinni lillukanvarsiin.

    En kirjoita 5000 kirjainta, tiivistän asiani.
    Elämäni kohokohdatkin voi kirjoittaa muutamaan virkkeeseen. Esim.

    Mitä seuraavaksi.

    Kun kirjoitin ylioppilaaksi Seinäjoen iltalukiosta vuonna 1981 kysyin itseltäni mitä seuraavaksi.

    No, löysin komean miehen rakastuin, menin naimisiin, saimme kaksi upeaa poikaa.

    Mitä seuraavaksi, erosin, jatkoin opiskelua, loin uraa, Välillä meni lujaa ja välillä ei.

    Molemmat poikani kirjoittivat ylioppilaaksi löysivät tiensä ja itsenäistyivät.

    Mitä seuraavaksi. Jäin eläkkeelle, tapasin lentävän hollantilaisen, lensimme kiersimme ympäri maailmaa.

    Mitä nyt, olen asettunut, kirjoitin kirjan, istutin puun, mutta mitä seuraavaksi.

    Ehkäpä opetella dreijaamaan.

    Ymmärrän, että on turhauttavaa, jos muut eivät ymmärrä kirjoittamaasi.
    Reagoit jopa aggressiivisesti kirjoituksiin, jotka olet itse tulkinnut väärin. Eli ymmärtämättömyys on molempiin suuntiin.

    Olen itse opetellut ja opettelen edelleen kirjoittamaan selkokielellä ja turhaudun usein.
    Tempperamenttiini kuuluu nopeus joka käänteessä, liikkeissä, toiminnassa ja kirjoituksissa.

    Seuraavaksi minä suuntaan Helsingin työväenopiston päiväkurssille.

    4Äänestä

  • korppis kirjoitti:

    Puhdustetaan ilmaa@

    En kirjoita 5000 sanaa, tapanani on referoida asiani lyhyisiin lauseisiin.

    No, tietty vaatii päättelykykyä ymmärtää tekstejäni. Olisiko niin, että olen putkiaivo jota ilmaisua käytetään maskuliinisista ihmisistä. Piparkakkuaivoinen jää kiinni lillukanvarsiin.

    En kirjoita 5000 kirjainta, tiivistän asiani.
    Elämäni kohokohdatkin voi kirjoittaa muutamaan virkkeeseen. Esim.

    Mitä seuraavaksi.

    Kun kirjoitin ylioppilaaksi Seinäjoen iltalukiosta vuonna 1981 kysyin itseltäni mitä seuraavaksi.

    No, löysin komean miehen rakastuin, menin naimisiin, saimme kaksi upeaa poikaa.

    Mitä seuraavaksi, erosin, jatkoin opiskelua, loin uraa, Välillä meni lujaa ja välillä ei.

    Molemmat poikani kirjoittivat ylioppilaaksi löysivät tiensä ja itsenäistyivät.

    Mitä seuraavaksi. Jäin eläkkeelle, tapasin lentävän hollantilaisen, lensimme kiersimme ympäri maailmaa.

    Mitä nyt, olen asettunut, kirjoitin kirjan, istutin puun, mutta mitä seuraavaksi.

    Ehkäpä opetella dreijaamaan.

    Voi kun upea elämä ja erokin sinulla. Ja upeaa kun pääsee ylioppilaaksi, tosi hienoa ja ainutlaatuista!

    2Äänestä

  • Anonyymi00020 kirjoitti:

    Ymmärrän, että on turhauttavaa, jos muut eivät ymmärrä kirjoittamaasi.
    Reagoit jopa aggressiivisesti kirjoituksiin, jotka olet itse tulkinnut väärin. Eli ymmärtämättömyys on molempiin suuntiin.

    Olen itse opetellut ja opettelen edelleen kirjoittamaan selkokielellä ja turhaudun usein.
    Tempperamenttiini kuuluu nopeus joka käänteessä, liikkeissä, toiminnassa ja kirjoituksissa.

    Seuraavaksi minä suuntaan Helsingin työväenopiston päiväkurssille.

    Mitä opiskelet päiväkurssilla?

    Äänestä

  • Anonyymi00023 kirjoitti:

    Mitä opiskelet päiväkurssilla?

    En kerro. Pidän salaisuutena sen mikä kirjoituksissani ei näy.
    Kirjoitus- ja asiavirheistäni otan vastuun.

    2Äänestä

  • Anonyymi00023 kirjoitti:

    Voi kun upea elämä ja erokin sinulla. Ja upeaa kun pääsee ylioppilaaksi, tosi hienoa ja ainutlaatuista!

    Oletko herännyt perse edellä tänään?

    Sinulla taisi TAAS mennä yli hilseen tuo korppiksen kirjoitus.

    5Äänestä

  • Anonyymi00020 kirjoitti:

    Samaa mieltä. Jotkut asiat vaietaan ilmeisesti sen takia, että niiden käsittely koetaan liian vaikeaksi ja traumatisoivaksi.
    "Taakka" siirtyy sukupolvelta toiselle.

    Asuin lapsuuteni sekä osan nuoruuttani kolmen sukupolven tilalla.
    Mummo, isä+äiti, isän veljekset , me lapset,
    Isä veljineen olivat sodassa taistelemassa sen alusta loppuun saakka kunnes rauha oli tosiasia.
    Isällä oli suurimmat traumat, hän huusi jokaikinen yö painajaisissaan. Sai onneksi paljon apua veljiltään traumojensa käsittelyyn, koska vain he ymmärsivät mistä oli kyse. Ja ehkä he isää auttaessaan myös itsekin, keskenään niistä asioista puhuessaan, saivat apua omiin traumoihinsa.
    Varoivat hyvin ettei jutellessaan sodan kauhuista lasten korvia ollut lähettyvillä eivätkä koskaan kertoneet mitään ollessamme lähistöllä.

    Kouluikäisinä saimme katsoa valokuva albuumeista, yhdessä heidän kanssaan, valokuvia kuvia sotatantereilta. Ne albuumit olivat lukkojen takana meiltä lapsilta muina aikoina.

    Äänestä

  • Anonyymi00007 kirjoitti:

    Kirjoitit korppis:
    "Olette muistelleet isien traumoista sodan jälkeen. Isät vaikenivat kokemuksistaan ne lakaistiin maton alle.

    Ei mitään uutta ja harvinaista tässäkään ketjussa.

    Kun myrsky käy yli, herätään pirteänä uuteen päivään ja herkistytään isän päivään.

    Eli, unohtakaa koko juttu."

    Kyllä tuo:
    "Eli, unohtakaa koko juttu."

    Se kehoitus lakaista maton alle!

    "Ei mitään uutta ja harvinaista tässäkään ketjussa."

    Asian ydin.

    1Äänestä

  • Anonyymi00023 kirjoitti:

    Voi kun upea elämä ja erokin sinulla. Ja upeaa kun pääsee ylioppilaaksi, tosi hienoa ja ainutlaatuista!

    Kommenttisi on hyvä esimerkki siitä miten väärin kirjoitettu teksti ymmärretään.

    Äänestä

  • korppis kirjoitti:

    Korppis ei kehoittanut isien muistelua lakaistavaksi maton alle vaan MdK.n sekoilut kopioillaan. Onneksi hänelle selvisi, että se en ollut minä eikä Tellukka joka hänen koneelleen kiusaa teki vaan vika oli hänen omassa tietojen käsittelyssä. Tällaiset asiat ei minusta tänne kuulu.

    Tuliko riittävän selväksi kaikille.

    Nuo kopiot, joista korppis maintsit, olivat Suomi24:n omaa
    materiaalia. Kun minun piti lukea saamani vastaukset, oli
    Suomi24:llä juuri työvaihe päällä tililläni. Javascriptiä latoi-
    vat sivumäärin. - Eikö tuollaiset työt pitäisi Suomi24:n tehdä
    näkymättömissä, muuten kuuluu täällä sivustolla. Haukutaan
    ja moititaan vaikka väärää puuta, mitä väliä kunhan on nega-
    tiivistä!

    1Äänestä

  • MdK1 kirjoitti:

    Nuo kopiot, joista korppis maintsit, olivat Suomi24:n omaa
    materiaalia. Kun minun piti lukea saamani vastaukset, oli
    Suomi24:llä juuri työvaihe päällä tililläni. Javascriptiä latoi-
    vat sivumäärin. - Eikö tuollaiset työt pitäisi Suomi24:n tehdä
    näkymättömissä, muuten kuuluu täällä sivustolla. Haukutaan
    ja moititaan vaikka väärää puuta, mitä väliä kunhan on nega-
    tiivistä!

    Onhan se erikoista, että kaikki Suomi24:n työvaiheet näkyvät juuri sinun koneellasi, mutta ei kenelläkään toisilla sivistojen käyttäjillä, joita ei ole aivan vähän.
    Vain sinun koneellasi näkyy ja kuuluu (vaikka ei ole äänikään päällä) Suomi24:n poistosessiotkin.

    Vaikuttaa siltä, että olet hakkeroinut Suomi24:n koneet😆

    5Äänestä

  • Anonyymi00028 kirjoitti:

    Onhan se erikoista, että kaikki Suomi24:n työvaiheet näkyvät juuri sinun koneellasi, mutta ei kenelläkään toisilla sivistojen käyttäjillä, joita ei ole aivan vähän.
    Vain sinun koneellasi näkyy ja kuuluu (vaikka ei ole äänikään päällä) Suomi24:n poistosessiotkin.

    Vaikuttaa siltä, että olet hakkeroinut Suomi24:n koneet😆

    Hyvä huomio 😁

    3Äänestä

  • korppis kirjoitti:

    Kommenttisi on hyvä esimerkki siitä miten väärin kirjoitettu teksti ymmärretään.

    Joo, se teksti olikin kirjoitettu väärin.

    1Äänestä

  • MdK1 kirjoitti:

    Nuo kopiot, joista korppis maintsit, olivat Suomi24:n omaa
    materiaalia. Kun minun piti lukea saamani vastaukset, oli
    Suomi24:llä juuri työvaihe päällä tililläni. Javascriptiä latoi-
    vat sivumäärin. - Eikö tuollaiset työt pitäisi Suomi24:n tehdä
    näkymättömissä, muuten kuuluu täällä sivustolla. Haukutaan
    ja moititaan vaikka väärää puuta, mitä väliä kunhan on nega-
    tiivistä!

    Ai sun tililläsi tehdään erikseen jotain? Hehee

    7Äänestä

  • Anonyymi00028 kirjoitti:

    Onhan se erikoista, että kaikki Suomi24:n työvaiheet näkyvät juuri sinun koneellasi, mutta ei kenelläkään toisilla sivistojen käyttäjillä, joita ei ole aivan vähän.
    Vain sinun koneellasi näkyy ja kuuluu (vaikka ei ole äänikään päällä) Suomi24:n poistosessiotkin.

    Vaikuttaa siltä, että olet hakkeroinut Suomi24:n koneet😆

    Todella ihmeellistä! Ja minä jalomelisesti jaan teille toisillekin näitä "näkymiä" Suomi24:n todellisuudesta, missä tietoturva-sana on vitsi!

    Äänestä

  • Anonyymi00028 kirjoitti:

    Onhan se erikoista, että kaikki Suomi24:n työvaiheet näkyvät juuri sinun koneellasi, mutta ei kenelläkään toisilla sivistojen käyttäjillä, joita ei ole aivan vähän.
    Vain sinun koneellasi näkyy ja kuuluu (vaikka ei ole äänikään päällä) Suomi24:n poistosessiotkin.

    Vaikuttaa siltä, että olet hakkeroinut Suomi24:n koneet😆

    Suomi24 vierailu tarkoitushakuista, onhan käyttötuessa
    nykyään mataeriaalinmetsästäjä.

    Äänestä

  • Anonyymi00032 kirjoitti:

    Suomi24 vierailu tarkoitushakuista, onhan käyttötuessa
    nykyään mataeriaalinmetsästäjä.

    Semmonenkin sitten vielä😅

    2Äänestä

  • Anonyymi00032 kirjoitti:

    Suomi24 vierailu tarkoitushakuista, onhan käyttötuessa
    nykyään mataeriaalinmetsästäjä.

    " käyttötuessa
    nykyään mataeriaalinmetsästäjä."
    Mikä ihmeen metsästäjä ja mitä se tarkoittaa?

    3Äänestä

  • Anonyymi00032 kirjoitti:

    Suomi24 vierailu tarkoitushakuista, onhan käyttötuessa
    nykyään mataeriaalinmetsästäjä.

    Tellukkako metsästää Vip-materiaalia MdK:n tiedostoista?

    1Äänestä

  • Anonyymi00028 kirjoitti:

    Onhan se erikoista, että kaikki Suomi24:n työvaiheet näkyvät juuri sinun koneellasi, mutta ei kenelläkään toisilla sivistojen käyttäjillä, joita ei ole aivan vähän.
    Vain sinun koneellasi näkyy ja kuuluu (vaikka ei ole äänikään päällä) Suomi24:n poistosessiotkin.

    Vaikuttaa siltä, että olet hakkeroinut Suomi24:n koneet😆

    Minulle kävi ihan samlla tavalla: jos tarkistan ilmoitukset, saamani vastaukset, näkymä on tuo.
    Luvalla sanoen: paljon melua tyhjästä tämä koko uudistus.
    "Huippuosaajien" kikkailua. Takavuosina kutsuttiin kuitenkin käyttäjiä mukaan näihin "kehittämispalavereihin" - minäkin olin kerran..))
    Liekö enää tapana ?
    demeter1

    2Äänestä

  • Anonyymi00036 kirjoitti:

    Minulle kävi ihan samlla tavalla: jos tarkistan ilmoitukset, saamani vastaukset, näkymä on tuo.
    Luvalla sanoen: paljon melua tyhjästä tämä koko uudistus.
    "Huippuosaajien" kikkailua. Takavuosina kutsuttiin kuitenkin käyttäjiä mukaan näihin "kehittämispalavereihin" - minäkin olin kerran..))
    Liekö enää tapana ?
    demeter1

    Katsoin niitä ´luettuja´. Ymmärsin, ett ne ovat kooste eri henkilöiden kanssa käydyistä kommenttien vaihdosta.
    Tallennusta omista keskusteluista.

    2Äänestä

  • Eliaana kirjoitti:

    Katsoin niitä ´luettuja´. Ymmärsin, ett ne ovat kooste eri henkilöiden kanssa käydyistä kommenttien vaihdosta.
    Tallennusta omista keskusteluista.

    Näin minäkin tuon asian tulkitsin, Eliaana. Ja täällä maalitetaan yhtä rekattua kirjoittajaa- hänen "sekoilujaan".
    Minusta tuo on ala-arvoista. Kokonainen ketju aiheesta.
    "Ensin tutkitaan, sitten vasta hutkitaan" sanottiin ennen. Nyt hutkiminen on pääasia eikä tutkiminen kiinnosta ketään.
    demeter1

    2Äänestä

  • demeter1 kirjoitti:

    Näin minäkin tuon asian tulkitsin, Eliaana. Ja täällä maalitetaan yhtä rekattua kirjoittajaa- hänen "sekoilujaan".
    Minusta tuo on ala-arvoista. Kokonainen ketju aiheesta.
    "Ensin tutkitaan, sitten vasta hutkitaan" sanottiin ennen. Nyt hutkiminen on pääasia eikä tutkiminen kiinnosta ketään.
    demeter1

    Sano suoraan, kuka maalittaa. Se on tämä kk.

    2Äänestä

  • Anonyymi00037 kirjoitti:

    Sano suoraan, kuka maalittaa. Se on tämä kk.

    Nähdäkseni asialla oli useitakin kirjoittajia. Jos/kun yksi alkaa, meteliin on helppo mennä mukaan.
    Onneksi maalituksen kohde ymmärtää tälllaisen sakinhivutuksen luonteen, osaa suhtautua siihen huumorilla, jättää sen omaan arvoonsa.
    demeter1

    2Äänestä

  • demeter1 kirjoitti:

    Nähdäkseni asialla oli useitakin kirjoittajia. Jos/kun yksi alkaa, meteliin on helppo mennä mukaan.
    Onneksi maalituksen kohde ymmärtää tälllaisen sakinhivutuksen luonteen, osaa suhtautua siihen huumorilla, jättää sen omaan arvoonsa.
    demeter1

    Huomenta Korvesta@

    Kuka oli mielestäsi maalituksen kohde,
    joka ymmärsi joutuneensa maalitukseksi ja huumorilla "selvitti" tilanteen ja jätti omaan arvoonsa?



    Maalittaminen

    Maalittaminen tarkoittaa järjestelmällistä häirintää, jossa yksi tai useampi toimija yllyttää suuren joukon hyökkäämään tietyn henkilön kimppuun.
    Keskeiset piirteet ja keinot
    Yllytys ja joukkovoima: Suuri joukko ihmisiä ohjataan kohdistamaan vihamielisiä toimintoja yhteen henkilöön.
    Keinot: Viestien lähettäminen (vihaposti), mustamaalaus, yksityiselämän tietojen esiin kaivaminen ja vääristeleminen sekä suora tai epäsuora uhkailu.
    Tavoite: Henkilön vaientaminen, pelottelu, ammatillisen tai yhteiskunnallisen toiminnan haittaaminen sekä päätöksentekoon vaikuttaminen.

    1Äänestä

  • korpikirjailija kirjoitti:

    Huomenta Korvesta@

    Kuka oli mielestäsi maalituksen kohde,
    joka ymmärsi joutuneensa maalitukseksi ja huumorilla "selvitti" tilanteen ja jätti omaan arvoonsa?



    Maalittaminen

    Maalittaminen tarkoittaa järjestelmällistä häirintää, jossa yksi tai useampi toimija yllyttää suuren joukon hyökkäämään tietyn henkilön kimppuun.
    Keskeiset piirteet ja keinot
    Yllytys ja joukkovoima: Suuri joukko ihmisiä ohjataan kohdistamaan vihamielisiä toimintoja yhteen henkilöön.
    Keinot: Viestien lähettäminen (vihaposti), mustamaalaus, yksityiselämän tietojen esiin kaivaminen ja vääristeleminen sekä suora tai epäsuora uhkailu.
    Tavoite: Henkilön vaientaminen, pelottelu, ammatillisen tai yhteiskunnallisen toiminnan haittaaminen sekä päätöksentekoon vaikuttaminen.

    No, arvasin ei tule vastausta, lakaistaan kysymys maton alle. No jokainen joka osaa lukea, tietää ketä "maalitettiin", ketä syyllistettiin ja kuka puolustautui ja ketkä huutelivat nurkantakaa.

    Lähden nyt vetelee siveltimiä. Söin juuri
    kokosmaidossa haudutettua kanan sisäfileetä on ihku ihanaa, lisuina riisiä ja salaattia.

    1Äänestä

  • korpikirjailija kirjoitti:

    No, arvasin ei tule vastausta, lakaistaan kysymys maton alle. No jokainen joka osaa lukea, tietää ketä "maalitettiin", ketä syyllistettiin ja kuka puolustautui ja ketkä huutelivat nurkantakaa.

    Lähden nyt vetelee siveltimiä. Söin juuri
    kokosmaidossa haudutettua kanan sisäfileetä on ihku ihanaa, lisuina riisiä ja salaattia.

    "No jokainen joka osaa lukea, tietää ketä "maalitettiin", ketä syyllistettiin ja kuka puolustautui ja ketkä huutelivat nurkantakaa".

    Miksi kysyt minulta kun itse tiedät ja osaat vastata, korppis ?
    Niinhän se sopu säilyy kun itse kysyy ja itse vastaa, sanotaan..))

    Tuo maalituksen määrittely on hyvä ! Sitä jos itse kukin miettii tykönään niin eiköhän siinä riitä meille puhdetyötä.
    Eikös sanassakin sanota, että jokainen näkee milloin malka on toisen silmässä mutta ei näe tukkia omassa silmässään ?..))
    demeter1

    2Äänestä

No niin, asiaan!
Olen kirjautunut nukkumistaidon opiskelijaksi ja tuntuu, että
saatan onnistua aikeissani. INTIn unimetodi on pääaine ja on
alkanut toimia käytännössä.
Opiskelun tehostamiseksi olen siirtänyt vanhan stereon
yöpöydälle ja kuuntelen hitaita, yksitoikkoisia relax-levyjä
unentulon jouduttamiseksi.

Nyt olen nukkunut parina aamuna peräkkäin ”ponniin”, josta
olen erittäin iloinen. Vanhatkin koirat oppivat istumaan, mutta
uudella tavalla.
Uuteen aamuun herääminen on aina ”armo uus”, varsinkin
kun vielä tässä iässä saa olla ilman mitään kroonisia vaivoja.
Mitä nyt selkä ja polvet vähän hangoittelevat vastaan, mutta
ajattelen, että nuo vaivat eivät ole kuitenkaan kuolemaksi ja
häviävät muutamassa minuutissa, kunhan pääsen lenkille.
Ja tähän asti on pieni aamulenkki korjannut vaivat.

Tänään on kaikki aikataulusta myöhässä.
Mutta huomasin, että tuo eilinen stereon siirtäminen sängyn
viereen yöpöydälle ja radion siirtäminen keittiöön oli tosi hyvä
siirto! Radiota en ole paljon kuunnellut viime aikoina, mutta
nyt huomasin, että radiossa on joka aamu 4 minuutin ”Ajatuksia
tälle päivälle”-pod-lähetys.
Eräs ehdotti, että maailmassa on niin paljon haukkumasanoja,
hienoistakin sanoista on tullut pilkkasanoja, niin tehkäämme
niistä kehuvia sanoja. Käännetään sivusta tulleet arvostelut ja
haukut kehumisiksi. Ei lannistuta!

Mekin täällä Nojatuolissa olemme varmaan Suomi24:n suosituin
porukka. Meistä on aloitettu aivan omia ketjujakin, missä meidän
ominaisuuksiamme kehutaan monikymmenpäisin joukoin.
Eihän meistä muuten puhuttaisi sanaakaan, jos ei meissä olisi
”sitä jotakin”. 😊

Olen käynyt lenkillä, laittanut aamiaisen, katsonut Robinson.
jakson. Huuhaillut yhtä ja toista ja nyt on aika syödä lounas
myöhäisen aamiaisen antaman aikataulun mukaan.

Täällä on ollut jonkinmoinen lentoharjoitus käynnissä.
Meteli on ollut kova, mutta tähän meteliin on tottunut vuosi.
kymmenien aikana.
Mietin tätä metelien eroa, kuinka voi tottua taistelukoneitten
ääneen, mutta saattaa menettää yöunensa, jos seuraavassa
korttelissa olevalla rakennustyömaalla on jätetty esim. joku
kuivauskone päälle ja sen aiheuttama matala jyrinä kuuluu,
kaiken muun hiljaisuuden keskellä, aamutunneille saakka.

Hyvää päivän jatkoa!

1Äänestä
  • Aloittaja

    Huomenet, tai aamupäivää, miten haluatte.

    Ole yrittänyt keskittyä lukemaan noita viimeisempiä viestejä, mutta täytyy sanoa, että tälle mummolle ei kirkastu, mitä nyt haetaan?
    Moititaan "lipomisesta" haukutaan kirjoittajia sotkuista, joista ei selvää ota Erkkikään.(vaikka Erkkini fiksu olikin)
    Tekoälykö täälläkin sekoilee, kiitos ei minun ymmärrykseen sovi.
    Kai mummon jo pitäisi paikkansa tietää ja häippästä.

    Olen ajatellut vuosia sitten alkaneen kirjoittelun antavan ajankulua ja viihdyttämistä, nyt ei siltä tunnu, kaikille on annettu lupa kertoilla omia tapahtumiaan, mutta nyt on ajojahdiksi mennyt.
    Varmuudeksi sanon, minä en ole luvan antaja, toivomuksia vaan esitän.
    Vihjailusta en tykkää, jos joku asia ei miellytä ja halu purkaa se tänne ketjuun, suora teksti kaikille asian selventää.
    Minä yritän etsiä ne hyvät esiin tulevat ja vastata samalla tapaa, en moittien, mieluummin jotain myönteistä yritän sanoa, onko se väärin?

    Jos kaikki tämä sekasotkuksikin sanottu on olevinaan parannusta palstalla, en voi ymmärtää.
    Ikävä kyllä aina mukaan mahtuu heitäkin, joille ei mikään kelpaa, jos kiität, kehut, jos omaa näkemystä yrittää esiin tuoda, se väännetään aivan päälaelleen.
    Minun luontoni ei anna sanoa ilkeästi kenellekään, vaikka välillä houkutus on suuri, ajattelen, miksi tahallani pahoittaisin toisen mielen, mitä sillä voittaisin.
    Minun minuuttani tuskin nostaisi, sen nostamiseen tarvitaan paljon enemmän tietoa ja taitoa, olen rehellisesti kertonut osaamattomuuteni, vajavaisuuteni.
    Kouluja en ole käynyt, itseopiskellen täälläkin yritän pärjäillä, suon kaikille, niin paljon osaaville tilaa tuoda itseään esille.
    On ilo lukea heidän kirjoituksia joilla elämä on paljon antanut, näin voi mukana ajatuksin kulkea.

    Sanomiseni sanon pienellä osaamisella, kiitän heitä joilta jotain kannustavaa saan, sillä jokainen hyväksyntää odottaa, niin minäkin, kehuminen on kokonaan eri asia.
    Aitoja, mukana kulkevia viestejä on kiva lukea, aina niistä intoa lisää saa ja mieli paremmaksi tulee.
    Onneksi on teitä, joilta näitä saa lukea, yritän muut sivuuttaa, kaikki luen ja joskus jopa myötähäpeää tunnen asioiden suhteen.

    Kaikki arkinen viestintä antaa vinkkejä, ideoita ja ennen kaikkea mukavaa lukemista, sillä jokaisella on oma elämä, mistä näitä kertyy, erilaista kulttuuri ja muuta näkemystä, mistä voi nauttia.
    Näin yksin, liki erakkona oleva saa sisältöä itselleen, päivään mikä aika tavalliseksi on muodostunut.
    Omasta halustani toki elämäni sujuu, mutta tätäkin kautta siihen sisältöä voi saada, halua yrittää jotain toisen kertomaa asiaa.

    Liian vaikea ja salamyhkäinen ei minua tavoita, tunnustan puutteeni, en taidoillani korkealle tavoite, suon sen heille joilla kykyjä on melkein kaikkeen.

    Toivon, että palstan tila selvenee ja häiriöt, jos niitä onkaan, poistuvat.
    Näin tänä aamuna, ei mitään korkealentoista, sitä arkista ajattelua, mihin yletän.

    4Äänestä

  • Hil-la kirjoitti:

    Huomenet, tai aamupäivää, miten haluatte.

    Ole yrittänyt keskittyä lukemaan noita viimeisempiä viestejä, mutta täytyy sanoa, että tälle mummolle ei kirkastu, mitä nyt haetaan?
    Moititaan "lipomisesta" haukutaan kirjoittajia sotkuista, joista ei selvää ota Erkkikään.(vaikka Erkkini fiksu olikin)
    Tekoälykö täälläkin sekoilee, kiitos ei minun ymmärrykseen sovi.
    Kai mummon jo pitäisi paikkansa tietää ja häippästä.

    Olen ajatellut vuosia sitten alkaneen kirjoittelun antavan ajankulua ja viihdyttämistä, nyt ei siltä tunnu, kaikille on annettu lupa kertoilla omia tapahtumiaan, mutta nyt on ajojahdiksi mennyt.
    Varmuudeksi sanon, minä en ole luvan antaja, toivomuksia vaan esitän.
    Vihjailusta en tykkää, jos joku asia ei miellytä ja halu purkaa se tänne ketjuun, suora teksti kaikille asian selventää.
    Minä yritän etsiä ne hyvät esiin tulevat ja vastata samalla tapaa, en moittien, mieluummin jotain myönteistä yritän sanoa, onko se väärin?

    Jos kaikki tämä sekasotkuksikin sanottu on olevinaan parannusta palstalla, en voi ymmärtää.
    Ikävä kyllä aina mukaan mahtuu heitäkin, joille ei mikään kelpaa, jos kiität, kehut, jos omaa näkemystä yrittää esiin tuoda, se väännetään aivan päälaelleen.
    Minun luontoni ei anna sanoa ilkeästi kenellekään, vaikka välillä houkutus on suuri, ajattelen, miksi tahallani pahoittaisin toisen mielen, mitä sillä voittaisin.
    Minun minuuttani tuskin nostaisi, sen nostamiseen tarvitaan paljon enemmän tietoa ja taitoa, olen rehellisesti kertonut osaamattomuuteni, vajavaisuuteni.
    Kouluja en ole käynyt, itseopiskellen täälläkin yritän pärjäillä, suon kaikille, niin paljon osaaville tilaa tuoda itseään esille.
    On ilo lukea heidän kirjoituksia joilla elämä on paljon antanut, näin voi mukana ajatuksin kulkea.

    Sanomiseni sanon pienellä osaamisella, kiitän heitä joilta jotain kannustavaa saan, sillä jokainen hyväksyntää odottaa, niin minäkin, kehuminen on kokonaan eri asia.
    Aitoja, mukana kulkevia viestejä on kiva lukea, aina niistä intoa lisää saa ja mieli paremmaksi tulee.
    Onneksi on teitä, joilta näitä saa lukea, yritän muut sivuuttaa, kaikki luen ja joskus jopa myötähäpeää tunnen asioiden suhteen.

    Kaikki arkinen viestintä antaa vinkkejä, ideoita ja ennen kaikkea mukavaa lukemista, sillä jokaisella on oma elämä, mistä näitä kertyy, erilaista kulttuuri ja muuta näkemystä, mistä voi nauttia.
    Näin yksin, liki erakkona oleva saa sisältöä itselleen, päivään mikä aika tavalliseksi on muodostunut.
    Omasta halustani toki elämäni sujuu, mutta tätäkin kautta siihen sisältöä voi saada, halua yrittää jotain toisen kertomaa asiaa.

    Liian vaikea ja salamyhkäinen ei minua tavoita, tunnustan puutteeni, en taidoillani korkealle tavoite, suon sen heille joilla kykyjä on melkein kaikkeen.

    Toivon, että palstan tila selvenee ja häiriöt, jos niitä onkaan, poistuvat.
    Näin tänä aamuna, ei mitään korkealentoista, sitä arkista ajattelua, mihin yletän.

    Pahoittelut omasta puolestani ketjun sekasorrosta.
    Luin kirjoituksia isistä ja ymmärsin, että ne muistelut tyrehdytettiin.

    Kommenttini vielä 00027:lle, laitan sen tähän, että tulee vain tämä yksi kommentti minulta.

    Olet saanut elää lapsuutesi ja osan nuoruuttasi monen sukupolven keskellä. Se on mielestäni vahva, hyvä alusta elämälle. Aina on ollut aikuinen lähellä. Ja aikuisten keskinäinen tuki, josta kerroit on varmasti kantanut vaikeissa asioissa ja tilanteissa.

    Nykyisin tuollainen yhteisöllisyys taitaa olla harvinainen poikkeus.
    Suvun hajoaminen monestakin eri syystä kauas toisistaan on suuri menetys mielestäni.

    3Äänestä

Hyvää keskiviikkoa!

Kolmas onnistunut myöhäinen aamuherääminen!
Kurkistin ulos ja asfaltti kiiltää, ei sateesta vaan jäästä.
Aamulenkki saa hieman odottaa, että uskaltaa lähteä
luistelemaan.

Lukaisin Hil-lan tuskastuneen viestin ja ymmärrän kyllä
täysin, kun ”asiantuntijat” hyökkää ja sitten osoittautuu,
että on muitakin, jorka ovat huomanneet saman asian
omilla sivuillaan. Olisi tosiaan parempi ensin tutkia kuin
alkaa hutkia. – Tarkoituksenne on yrittää saada seka-
sortoa aikaan ja se ei ole Suomi24 sääntöjen mukaista,
vaikka joukossanne onkin yhtiön pettureita.

Sivuston uusimisessa olisivat voineet keksiä uudelleen
”piilota”-napin, jotta kaikki roskaviestit olisi voinut painaa
näkymättömiin omalta sivultaan.
Nyt meillä on jäljellä se keino, että viittamme kintaalla
kaikille provosoinneille täällä Nojatuolissa. Tehdään
viesteistä ”näkymättömiä”. Ne eivät ole pienimmänkään
huomion arvoisia.

Kuuntelin tämän päivän Ajatuksia tälle päivälle, kun eräs
iäkäs taiteilija, joka aikaisemmin teki tv:lle lastenohjelmia,
kertoi asunnostaan ja kaikista vanhoista huonekaluista,
mitä hänen kodissaan on. Hän alkoi kuvitella, mitä nämä
rakkaat esineet voisivat keksiä hänen ollessaan matkoilla.
Vanhat lasit ehkä hyppäisivät vitriinikaapista pöydälle,
”leijona-tuoli” ärähtelisi, jos meno kävisi kovin railakaksi.

Kovin sopivasti juuri tämä vertauskuva sattuikin tulemaan
tämän aamun radiokanavalta.

Itselläni on tämän päivän sivupuuhana jatkaa laatikoitten
ja kaappien sisällön läpikäyntiä. Vanhojen kirjeitten luke-
minen vie varmasti kauheasti aikaa, kun paljon muistoja
tulee mieleen. Ehkä tulee etsittyä valokuviakin matkoilta
kirjeitten tueksi ja eläytyy hetkeksi menneisyyteen.
Paljon on henkilökohtaisia muistoja, jotka on hävitettävä.
Niitä ei kukaan tule kaipaamaan.

Toivotaan, että huominen päivä on seesteisempi!

3Äänestä
  • Aloittaja

    Huomenta ja melkoisen ajoissa olen, menen kohta pesemään pari maton pätkää pyykkitupaan ja siksi nousin ylös ajoissa, että en kenenkään tielle mene.
    Tyhjä tupa oli, kun tilausvihkoa katsoin, mutta pesen mattoni heti aamusta, pääse joku vielä oikeaa pyykkiä pesemään, jos haluja löytyy.
    Nuo matot parvekkeella odottavat, koska pesuun pääsevät, pitää saada nämä hommat pois käsistä, jouluvalmistelut kohta alkavat.
    Eilen tuli jo joulukortti kirjekuori postista, aika rientää.

    Oikeassa olet jälleen kerran MdK, kyllähän nuo viestit voi yli hypätä, mutta sen verran pienisieluinen olen, että jäävät kalvamaan.
    Tuo mielikuvitus parhaimmillaan saa kodinkin elämään omaa elämäänsä, mukavan kertomuksen/sadun siitä pystyy rakentamaan.
    Huomaan useinkin ääneen puhuvani, ihmetellen, jopa kysellen jotakin mikä silmiin osuu.
    Sivusta seuraava voisi pään pyörityksen alkaa.

    Tuo kerrottu suvun voima olisi suuri apu elämän mallikkaassa sujumisessa, olisipa todella mukava kertoilla suvun tarinoita ja ihmetellä tapahtumia, siltäkin osin olen köyhä, suvussani ei enää ketään jonka kanssa muistoja voisi jakaa, nuorempi polvi ei näistä tiedä.
    Nyt varmaan minun tehtävänä olisi tuoda vanhoja , menneitä aikoja heidän tietoonsa, mutta harvoinpa he joutavat minua kuulemaan.
    Ehkä toisaalta hyväkin, eikös sanonta kulu, sitä tikulla silmään, joka vanhoja muistelee.
    Itselleni on historia ollut hyvä asia, mielenkiintoinen ja vertailuun sopiva, tietoa siitä, mistä on tähän päivään ponnistettu.

    Pitänee selventää korpikirjailijalle, että en kysymystäsi löytänyt viestistäsi, olisiko oikeampi tapa kohdentaa kysymys asianomaiselle ja niin selkeästi, että kysymyksen sisältö ilmenisi.
    Maton alle ei täällä olevia asioita tule piilottaa, ei niin vakavista asioista voi olla kysymys, että ei voisi selvittää.
    Arkisista asioistahan on kyse, ei mitään henkilöihin kohdistuvaa kaunaa.
    Muistoihin ja muisteloihin on oikeus kaikilla, koskettaapa ne vaikka sodan jättämiä traumoja.
    Ei koko ketjun kirjoittajia voi syyllistää, jos yksi virheen tekee.

    Nyt on aika lähteä pyykkitupaan ja unohtaa kone vähäksi aikaa.
    Viettäkää mukava päivä, jos kaikki on hyvin ja kolotukset ei sitä estä.

    3Äänestä

  • Hil-la kirjoitti:

    Huomenta ja melkoisen ajoissa olen, menen kohta pesemään pari maton pätkää pyykkitupaan ja siksi nousin ylös ajoissa, että en kenenkään tielle mene.
    Tyhjä tupa oli, kun tilausvihkoa katsoin, mutta pesen mattoni heti aamusta, pääse joku vielä oikeaa pyykkiä pesemään, jos haluja löytyy.
    Nuo matot parvekkeella odottavat, koska pesuun pääsevät, pitää saada nämä hommat pois käsistä, jouluvalmistelut kohta alkavat.
    Eilen tuli jo joulukortti kirjekuori postista, aika rientää.

    Oikeassa olet jälleen kerran MdK, kyllähän nuo viestit voi yli hypätä, mutta sen verran pienisieluinen olen, että jäävät kalvamaan.
    Tuo mielikuvitus parhaimmillaan saa kodinkin elämään omaa elämäänsä, mukavan kertomuksen/sadun siitä pystyy rakentamaan.
    Huomaan useinkin ääneen puhuvani, ihmetellen, jopa kysellen jotakin mikä silmiin osuu.
    Sivusta seuraava voisi pään pyörityksen alkaa.

    Tuo kerrottu suvun voima olisi suuri apu elämän mallikkaassa sujumisessa, olisipa todella mukava kertoilla suvun tarinoita ja ihmetellä tapahtumia, siltäkin osin olen köyhä, suvussani ei enää ketään jonka kanssa muistoja voisi jakaa, nuorempi polvi ei näistä tiedä.
    Nyt varmaan minun tehtävänä olisi tuoda vanhoja , menneitä aikoja heidän tietoonsa, mutta harvoinpa he joutavat minua kuulemaan.
    Ehkä toisaalta hyväkin, eikös sanonta kulu, sitä tikulla silmään, joka vanhoja muistelee.
    Itselleni on historia ollut hyvä asia, mielenkiintoinen ja vertailuun sopiva, tietoa siitä, mistä on tähän päivään ponnistettu.

    Pitänee selventää korpikirjailijalle, että en kysymystäsi löytänyt viestistäsi, olisiko oikeampi tapa kohdentaa kysymys asianomaiselle ja niin selkeästi, että kysymyksen sisältö ilmenisi.
    Maton alle ei täällä olevia asioita tule piilottaa, ei niin vakavista asioista voi olla kysymys, että ei voisi selvittää.
    Arkisista asioistahan on kyse, ei mitään henkilöihin kohdistuvaa kaunaa.
    Muistoihin ja muisteloihin on oikeus kaikilla, koskettaapa ne vaikka sodan jättämiä traumoja.
    Ei koko ketjun kirjoittajia voi syyllistää, jos yksi virheen tekee.

    Nyt on aika lähteä pyykkitupaan ja unohtaa kone vähäksi aikaa.
    Viettäkää mukava päivä, jos kaikki on hyvin ja kolotukset ei sitä estä.

    Huomenta Korvesta@

    Palattuani taidepiiristä, olin älyttömän vetämätön ja väsynyt. Istuin katsomaan Syke sarjaa. Siinä oli kohtaus, jossa näyttelijä sanoi toiselle, "ei aina ole kysymys sinusta".

    Eli kysymykseni ei ollut sinulle vaan demeterille ja hän jo vastasin.

    Muistoista....

    Olen juuri saanut koottua aikaisemmin kirjoittamiani muistojani kirjaksi. Niissä tarinoissa käy ilmi monta asiaa, joka ei tämän päivän lapsille ole tuttua. En minä nyt enää kaikkea muistaisi joten on onni, että kirjoitin nuo tarinat yhdeksänkymmentäluvun lopulla.

    Mieheni elämästä tulisi myös valtavasti historian tietoa hänen jälkipolvilleen. Hän on kertonut minulle elämänkertansa. Onneksi hänelläkin kuten minulla on päiväkirjoja läpi elämän. Jospa joku hänen sukunsa jäsen voisi nuo muistelmat kirjoittaa jälkipolville.

    Tarinoitani on jo kysytty ostettavaksi, mutta ne eivät ole myynnissä, ne on kirjoitettu läheisilleni.

    Murehdimme oman historiamme tiedon siirtoa jälkeläisille, uskoisin, että kertomalla ne eivät jää muistoihin vaan ne on kirjoitettava paperille niin kauan kuin vielä muistamme.

    Paperille siksi, että tietokoneenmuistista ei jälkipolvi niitä osaa löytää.

    Palataan taas arkeen. Nukuin hyvin ja tänään jatkan eilistä maalaustyötän, uskon saavani sen valmiiksi, sillä ensi keskiviikkona en pääse opistolle.

    Lunta sataa kevyin hiutalein.

    Äänestä

Hyvää torstaita!

Tämäkin viikko alkaa olla lopuillaan.
Tulin juuri lenkiltä. Oli tihkusadetta ja viikonlopuksi on
uhkailtu räntäsadetta lähettää tänne Itä-Jöötanmaan
lakeuksille. Joskushan sitä on päästävä alkuun, ei vaan
itkuun, vaan totuttelemaan talven tuloon. Ei onneksi
tarvitse enää olla lumitöissä. Ulko-ovikin aukeaa, eikä
tule lunta tupaan!

Hil-la on varmaankin parhaillaan mattopyykillä ja antaa
juuriharjalla kyytiä aivan vertauskuvallisesti pesun alla
oleville matoille. Anna juuriharjalla kyytiä!
Minulle on jäänyt eräs matonpesureissu mieleen, kun
luokkasormukseni luiskahti Vanajaveden syvyyksiin,
olin mattopesulla.
Sormus oli siitä erikoinen, että olimme saaneet piirtää
luokkasormuksen luonnoksen piirustustunnilla ja sit-
ten äänestimme kenen suunnittelema sormus voittaisi
ja annettaisiin erään turkulaisen hopeasepän käsiin
tehdä 35 sormusta. Minun ehdotukseni voitti ja hävisi
matonpesureissulla Vanajaveden pohjamutiin.
Sieltä tulevaisuuden arkeologit löytävät sen ja ihmette-
levät, mitähän kirjaimet ja numerot mahtavat tarkoittaa?
Hämeen linna on siinä Vanajaveden toisella puolella,
muutaman sadan metrin päässä, mahtaako sormus
liittyä linnan historiaan?
Liittyyköhän se siihen ”Taru sormusten herrasta”? 😊

Toivottavasti et saa selkääsi kipeäksi, Hil-la. Saunan
lämpö saattaa auttaa. Luulen, että jokaisella on omat
konstinsa kipujen lievennykseen. Siskoni kertoo aina
omia parannuskonstejaan, kuinka hän pikkuvaivoista
pääsee eroon.
Ja meillä molemmilla on sama mielipide näistä kehon
kolotuksista, että ne eivät ole kuolemaksi, muuten
vaan keljuja kestää. Jos on hyvä mieli, niin kolotukset
jäävät taka-alalle.

Nyt aloittelen viikonlopun siivousurakan, jossa ei ”nokka
kauan tohise”, kun se on tehty. 😊 Sitten on kiva istua
ja kuunnella vanhoja levyjä, joita en ole kuunnellut pitkiin
aikoinin. Ovat kuin uusia ja niistä voi löytää sävyjä, joihin
ei aikaisemmin ole kiinnittänyt huomiota.
Toivon että uudet silmälasit olisivat myös niin hyvät, että
jaksaisin taas keskittyä lukemiseen. Nyt ei tiiliskivikirjat
tule enää luettua.
Hyvää päivän jatkoa!

2Äänestä
  • Aloittaja

    Viikonloppuun on taas edessä ja sateista, lieneekö räntää vai vettä.
    Tämä minun mielestä ikävin kuukausikin alkaa puolta tavoittaa, paljon iloa ja touhua antava joulukuu alkaa.
    Lappiin on jo lumipeite tullut ja lisää tulee, Ruotsiin luvataan vaarillista lumen tuloa, lentoliikennekin on peruttu.
    Näinhän se marraskuu useinkin esiintyy, lunta ja myrskyä.

    Matot tuli pestyä ja ihan seisoen sen tein, pitkävartinen harja apuna, mutta kyllä selässä tuntui, melkein joka työn tekohan se vaivaa tekee, mutta vielä vaan liikkumaan pystyn, uskon tuon aamu viruttelun sen tekee mahdolliseksi.
    Pesuhuoneen lattia on hyvä paikka pestä matot, jos ei kesällä järven lähettyville pääse.
    Meillä on kyllä hyvät pesupaikat ja mankelikin rannalla, mutta kyytiä ei aina satu ja enhän pesekään kuin pienemmät matot itse.

    Jäin oikein miettimään tuota korppiksen mainitsemaa "eihän aina ole sinusta kysymys" totta joka sana, mutta siihenkin liittyy usein tuo , kun en toisten asioista tykkää kertoilla, jää ainoaksi puhua itsestään.
    Kyllähän se tarkkailun kohde useinkin on oma itse, sitä tulee seurattua ja jopa aina esille tuoda, aivan varmasti itsensä parhaiten tuntee.
    Mielestäni jos jotain kysyä haluaa, olisi nimi kysymykseen liitettävä, näin ei väärinymmärrykset niin usein viestejä hämäisi.
    Juurikin tuo erilaisuus saa kiinnostuksen viestejä kohtaan syntymään, on mukava lukea eri kirjoittajien tapaa tuoda asioita esiin ja useinhan asiat mitä kerrotaan siihen "minuun" kuuluu.
    Omasta elämästä kerrotaan ja niissä tavoissa siten eroja syntyy.
    Kertojia on monenlaisia, mutta hyvin usein viestit saa lukijalleen jotain erilaista esiin nousemaan ja se virkistää.

    Minun ja taas siis minun elämä aika mitään sanomatonta, ei mitään muuta kuin näitä arjen puuhia saan kerrottua, mutta joku voi niistäkin idean saada ja innostuu kokeilemaan.
    Niinpä rikkautena koen, kun joku kertoilee omista tapahtumistaan, värjäilee maiseman silmien eteen, muistoja joita kaikilla jonkinlaisena mielessä pyörii ja ihan vaan arkisista puuhistaan, kaikki on elämää, minkä voimme toisillemme välittää.
    Siinä lukiessa voi kokea mukana oloa ja hyvää mieltä tuntea, näin minä mukavat viestit koen.

    Loppujen lopuksi, en haluaisi itseäni esiin tuoda, mutta ei ole tapaa millä asioista kertoilisi, ellei aina jollakin se minä eteen ilmesty, sillä yksin minä nämä asiat tänne kirjoitan ja kaikki itse kokien esiinkin tuon.
    Tässä tätä taas esiin tuli, aihetta ei kummempaan, hyvää tätä päivää kaikille.

    3Äänestä

  • Hil-la kirjoitti:

    Viikonloppuun on taas edessä ja sateista, lieneekö räntää vai vettä.
    Tämä minun mielestä ikävin kuukausikin alkaa puolta tavoittaa, paljon iloa ja touhua antava joulukuu alkaa.
    Lappiin on jo lumipeite tullut ja lisää tulee, Ruotsiin luvataan vaarillista lumen tuloa, lentoliikennekin on peruttu.
    Näinhän se marraskuu useinkin esiintyy, lunta ja myrskyä.

    Matot tuli pestyä ja ihan seisoen sen tein, pitkävartinen harja apuna, mutta kyllä selässä tuntui, melkein joka työn tekohan se vaivaa tekee, mutta vielä vaan liikkumaan pystyn, uskon tuon aamu viruttelun sen tekee mahdolliseksi.
    Pesuhuoneen lattia on hyvä paikka pestä matot, jos ei kesällä järven lähettyville pääse.
    Meillä on kyllä hyvät pesupaikat ja mankelikin rannalla, mutta kyytiä ei aina satu ja enhän pesekään kuin pienemmät matot itse.

    Jäin oikein miettimään tuota korppiksen mainitsemaa "eihän aina ole sinusta kysymys" totta joka sana, mutta siihenkin liittyy usein tuo , kun en toisten asioista tykkää kertoilla, jää ainoaksi puhua itsestään.
    Kyllähän se tarkkailun kohde useinkin on oma itse, sitä tulee seurattua ja jopa aina esille tuoda, aivan varmasti itsensä parhaiten tuntee.
    Mielestäni jos jotain kysyä haluaa, olisi nimi kysymykseen liitettävä, näin ei väärinymmärrykset niin usein viestejä hämäisi.
    Juurikin tuo erilaisuus saa kiinnostuksen viestejä kohtaan syntymään, on mukava lukea eri kirjoittajien tapaa tuoda asioita esiin ja useinhan asiat mitä kerrotaan siihen "minuun" kuuluu.
    Omasta elämästä kerrotaan ja niissä tavoissa siten eroja syntyy.
    Kertojia on monenlaisia, mutta hyvin usein viestit saa lukijalleen jotain erilaista esiin nousemaan ja se virkistää.

    Minun ja taas siis minun elämä aika mitään sanomatonta, ei mitään muuta kuin näitä arjen puuhia saan kerrottua, mutta joku voi niistäkin idean saada ja innostuu kokeilemaan.
    Niinpä rikkautena koen, kun joku kertoilee omista tapahtumistaan, värjäilee maiseman silmien eteen, muistoja joita kaikilla jonkinlaisena mielessä pyörii ja ihan vaan arkisista puuhistaan, kaikki on elämää, minkä voimme toisillemme välittää.
    Siinä lukiessa voi kokea mukana oloa ja hyvää mieltä tuntea, näin minä mukavat viestit koen.

    Loppujen lopuksi, en haluaisi itseäni esiin tuoda, mutta ei ole tapaa millä asioista kertoilisi, ellei aina jollakin se minä eteen ilmesty, sillä yksin minä nämä asiat tänne kirjoitan ja kaikki itse kokien esiinkin tuon.
    Tässä tätä taas esiin tuli, aihetta ei kummempaan, hyvää tätä päivää kaikille.

    Aika suppeaa on tämä Nojiksen kirjoittajien elämä.
    Kotiin ja kauppaan,ruokaa ja siivoamista.
    Kyllästyttää...
    Olis aika muuttua!

    3Äänestä

  • Anonyymi00039 kirjoitti:

    Aika suppeaa on tämä Nojiksen kirjoittajien elämä.
    Kotiin ja kauppaan,ruokaa ja siivoamista.
    Kyllästyttää...
    Olis aika muuttua!

    Asia muuttuu heti kun siirtyy nurkan taakse ja alkaa
    arvostella. Niin se "mielekäs" keskustelu syntyy, Jokaiselle
    jotakin.

    2Äänestä

  • Hil-la kirjoitti:

    Viikonloppuun on taas edessä ja sateista, lieneekö räntää vai vettä.
    Tämä minun mielestä ikävin kuukausikin alkaa puolta tavoittaa, paljon iloa ja touhua antava joulukuu alkaa.
    Lappiin on jo lumipeite tullut ja lisää tulee, Ruotsiin luvataan vaarillista lumen tuloa, lentoliikennekin on peruttu.
    Näinhän se marraskuu useinkin esiintyy, lunta ja myrskyä.

    Matot tuli pestyä ja ihan seisoen sen tein, pitkävartinen harja apuna, mutta kyllä selässä tuntui, melkein joka työn tekohan se vaivaa tekee, mutta vielä vaan liikkumaan pystyn, uskon tuon aamu viruttelun sen tekee mahdolliseksi.
    Pesuhuoneen lattia on hyvä paikka pestä matot, jos ei kesällä järven lähettyville pääse.
    Meillä on kyllä hyvät pesupaikat ja mankelikin rannalla, mutta kyytiä ei aina satu ja enhän pesekään kuin pienemmät matot itse.

    Jäin oikein miettimään tuota korppiksen mainitsemaa "eihän aina ole sinusta kysymys" totta joka sana, mutta siihenkin liittyy usein tuo , kun en toisten asioista tykkää kertoilla, jää ainoaksi puhua itsestään.
    Kyllähän se tarkkailun kohde useinkin on oma itse, sitä tulee seurattua ja jopa aina esille tuoda, aivan varmasti itsensä parhaiten tuntee.
    Mielestäni jos jotain kysyä haluaa, olisi nimi kysymykseen liitettävä, näin ei väärinymmärrykset niin usein viestejä hämäisi.
    Juurikin tuo erilaisuus saa kiinnostuksen viestejä kohtaan syntymään, on mukava lukea eri kirjoittajien tapaa tuoda asioita esiin ja useinhan asiat mitä kerrotaan siihen "minuun" kuuluu.
    Omasta elämästä kerrotaan ja niissä tavoissa siten eroja syntyy.
    Kertojia on monenlaisia, mutta hyvin usein viestit saa lukijalleen jotain erilaista esiin nousemaan ja se virkistää.

    Minun ja taas siis minun elämä aika mitään sanomatonta, ei mitään muuta kuin näitä arjen puuhia saan kerrottua, mutta joku voi niistäkin idean saada ja innostuu kokeilemaan.
    Niinpä rikkautena koen, kun joku kertoilee omista tapahtumistaan, värjäilee maiseman silmien eteen, muistoja joita kaikilla jonkinlaisena mielessä pyörii ja ihan vaan arkisista puuhistaan, kaikki on elämää, minkä voimme toisillemme välittää.
    Siinä lukiessa voi kokea mukana oloa ja hyvää mieltä tuntea, näin minä mukavat viestit koen.

    Loppujen lopuksi, en haluaisi itseäni esiin tuoda, mutta ei ole tapaa millä asioista kertoilisi, ellei aina jollakin se minä eteen ilmesty, sillä yksin minä nämä asiat tänne kirjoitan ja kaikki itse kokien esiinkin tuon.
    Tässä tätä taas esiin tuli, aihetta ei kummempaan, hyvää tätä päivää kaikille.

    "Mielestäni jos jotain kysyä haluaa, olisi nimi kysymykseen liitettävä, näin ei väärinymmärrykset niin usein viestejä hämäisi." kirjoittaa ketjun aloittaja, viitaten korpikirjailijan kysymykseen demeterille.

    Kysymys oli niin selvästi osoitettu demeterille, ettei siitä voi tulla väärinkäsitystä. Onko kyse nyt kuitenkin siitä, että määrättyjen kirjoittajien vihjailuihin ei saisi pyytää selvitystä.

    2Äänestä

  • Anonyymi00039 kirjoitti:

    Aika suppeaa on tämä Nojiksen kirjoittajien elämä.
    Kotiin ja kauppaan,ruokaa ja siivoamista.
    Kyllästyttää...
    Olis aika muuttua!

    Päivän aloitus Korvesta@

    Vai on suppeaa kirjoittajien elämä. No, miten sen nyt ottaa, mielestäni kaikilla kirjoittajilla omanlaistansa. Oppia voi jokaisen kirjoituksista jotain.

    Kirjoita omasta erilaisesta elämästäsi, ehkäpä saamme uusia ideoita sinulta.

    Mietin juuri miten päivän työt priorisoisin. Aamupala syödään yleensä yhdessä mieheni kanssa sut myöhään, tutkitaan lehdet ja keskustellaan.

    Nyt pitänee aloittaa siten, että lisään mustetta skanneriin ja kopioin muutaman tiedoston ja joitain valokuvia. Teen reklamaatio luottokuntaan. Noin vain on joku päässyt luottotililleni (nyt jo kuoletettu).
    Mietin paljonko huijarit tienaavat pienillä summilla joita ihmisiltä yrittävät huijata. Mahdollisesti paljonkin jos käyttää usein luottokorttia ei ehkä huomaa parinkolmenkympin huijausostoja.

    No, asia hoidettu ohjeitten mukaan ja tappiota ei ole vielä tullut.

    Viikonlopun ostoksillekin pitää lähteä,
    bensatankki täyttää, tekisi myös mieli ostaa sellainen tumman tiilenpunainen pitkä villakolttu ja uudet talvikengät, no, jäänee ensikuuhun kun omakustannekirjalasku lankeaa tälle kuulle.

    Maalaustyökin takkuaa kun prinsessan kasvojen maalaus tökkii, no omakin naama kuvassa vähän oudon näköinen.

    Siivouksiin en juurikaan aikaani käytä. Matotkin (mökin) hoitaa pesula. Nämä kodin matot ovat isoja villamattoja joita imuroidaan ja joskus tuuletetaan.

    No, nyt kun olen sisäistänyt päiväni touhuja, alan hommiin.

    Perjantaita@

    2Äänestä

  • Hil-la kirjoitti:

    Viikonloppuun on taas edessä ja sateista, lieneekö räntää vai vettä.
    Tämä minun mielestä ikävin kuukausikin alkaa puolta tavoittaa, paljon iloa ja touhua antava joulukuu alkaa.
    Lappiin on jo lumipeite tullut ja lisää tulee, Ruotsiin luvataan vaarillista lumen tuloa, lentoliikennekin on peruttu.
    Näinhän se marraskuu useinkin esiintyy, lunta ja myrskyä.

    Matot tuli pestyä ja ihan seisoen sen tein, pitkävartinen harja apuna, mutta kyllä selässä tuntui, melkein joka työn tekohan se vaivaa tekee, mutta vielä vaan liikkumaan pystyn, uskon tuon aamu viruttelun sen tekee mahdolliseksi.
    Pesuhuoneen lattia on hyvä paikka pestä matot, jos ei kesällä järven lähettyville pääse.
    Meillä on kyllä hyvät pesupaikat ja mankelikin rannalla, mutta kyytiä ei aina satu ja enhän pesekään kuin pienemmät matot itse.

    Jäin oikein miettimään tuota korppiksen mainitsemaa "eihän aina ole sinusta kysymys" totta joka sana, mutta siihenkin liittyy usein tuo , kun en toisten asioista tykkää kertoilla, jää ainoaksi puhua itsestään.
    Kyllähän se tarkkailun kohde useinkin on oma itse, sitä tulee seurattua ja jopa aina esille tuoda, aivan varmasti itsensä parhaiten tuntee.
    Mielestäni jos jotain kysyä haluaa, olisi nimi kysymykseen liitettävä, näin ei väärinymmärrykset niin usein viestejä hämäisi.
    Juurikin tuo erilaisuus saa kiinnostuksen viestejä kohtaan syntymään, on mukava lukea eri kirjoittajien tapaa tuoda asioita esiin ja useinhan asiat mitä kerrotaan siihen "minuun" kuuluu.
    Omasta elämästä kerrotaan ja niissä tavoissa siten eroja syntyy.
    Kertojia on monenlaisia, mutta hyvin usein viestit saa lukijalleen jotain erilaista esiin nousemaan ja se virkistää.

    Minun ja taas siis minun elämä aika mitään sanomatonta, ei mitään muuta kuin näitä arjen puuhia saan kerrottua, mutta joku voi niistäkin idean saada ja innostuu kokeilemaan.
    Niinpä rikkautena koen, kun joku kertoilee omista tapahtumistaan, värjäilee maiseman silmien eteen, muistoja joita kaikilla jonkinlaisena mielessä pyörii ja ihan vaan arkisista puuhistaan, kaikki on elämää, minkä voimme toisillemme välittää.
    Siinä lukiessa voi kokea mukana oloa ja hyvää mieltä tuntea, näin minä mukavat viestit koen.

    Loppujen lopuksi, en haluaisi itseäni esiin tuoda, mutta ei ole tapaa millä asioista kertoilisi, ellei aina jollakin se minä eteen ilmesty, sillä yksin minä nämä asiat tänne kirjoitan ja kaikki itse kokien esiinkin tuon.
    Tässä tätä taas esiin tuli, aihetta ei kummempaan, hyvää tätä päivää kaikille.

    Iltapäivää !
    Sade ei näyttäisi hellittävän hetkeksikään tänään. Ihan vain oli jo pakko lähteä ulos - "haahuilemaan turhautuneena metsäpolulla" kuten toinen kirjoittaja kulkuani kuvasi..)) Vakuutan, ettei näin ole kohdallani vaan herää kysymys, kenestä on kysymys...))

    Pajut availivat silmujaan - pajunkissoja marraskuussa ! ja purot solisivat kuin keväällä ikään. Sammalet vihersivät niin että melkein silmiin sattui.
    Sää oli tyyni ja ilma raikas. Kastuinhan tietysti matkalla, mutta sisällä riittää lämpöä ja päiväkahvit saatoin nauttia "juhlan" kunniaksi ja suunnitella iltaa vaikka Thomas Mannin Taikavuoren seurassa.

    Että joku osaakin kuvata Keuhkotautiparantolan arkea niin vangitsevasti, osoittaa mikä rikkaus on kyky nähdä elämän monimuotoisuus jopa silloin - vai ehkä juuri silloin ? - kun elämän rajallisuus on kokreettisesti läsnä.

    Ihmettelen aina näitä arjen vähättelijöitä, Mdk siitä hyvin kirjoittikin, korosti sitä iloa mitä voimme tuntea kun pystymme vielä tekemään niitä asioita jotka osasimme ennen. Eivätkö kaikki sitä iloa tunne ?

    Vaikka olisimme paljon menettäneet, paljon, ainakin jotakin, on vielä jäljellä.
    Muistan vanhaa äitiäni ja hänen iloaan siitä, että hän vielä pystyi jauhamaan jyviä tuorepuuroonsa...

    Entä me täällä ? Emmekö voi tuntea iloa siitä, että olemme oppineet käyttämään tietokonetta ainakin sen verran että pystymme kirjoittamaan viestejä ja mahdollisesti jopa hoitamaan omia asioitamme ?

    Tulikohan jo yli-innokasta tekstiä ? Jos tuli, menee kilpirauhasen piikkiin, lähtenyt laukalle ? Kai sitä voi tylytyksen vastapainoksi tuottaa, vai ?

    Sitäkin sopii kai ihmetellä, että jos/kun vanhuutta ei juuri arvosteta niin pitääkö meidänkin, oletettavasti samanikäisinä, vähätellä toisiamme -vai nuoremmatko täällä käyvät ilottelemassa ja arvostelemassa ?

    No. Kuten on väsyksiin saakka vakuuteltu, kaikilla on sananvapaus ja "oikeus" kirjoittaa täällä. Vapaus ja vastuu olivat ennen sanapari joka liitettiin yhteen. Sekään ei taida enää päteä tässä ajassa ?

    Ollaan niin kuin ei oltaiskaan, sanoi Makriina aikanaan. Ehkä niin on hyvä ?
    Mukavaa iltaa kuitenkin kaikille, minulla on saunailta.
    demeter1

    1Äänestä

Onko kyse nyt siitä, että kylmätotuus on nimettömänä tullut jankuttamaan Hillalle.
Tervetuloa!

3Äänestä

Iloista perjantaita!

Taas ollaan kulutettu yksi viikko melkein loppuun.
Vuoden pimeintä aikaa. Mistähän johtuu sana ”pimennys-
verhot”, sellaiset minulla on.
Kesällä niitten tarkoitus asunnossani on pitää lämpö loitolla
hellepäivinä, pimeän aikana ne pitävät pimeyden ulkona ja
valot sisällä pääsevät esille ja pimeys unohtuu.
Tänä aamuna avasin verhot, kun maa on puhtaan valkoinen!
Mieltäni en anna pimeyden synkistää, kun siihen on niin helppo
esto: verhot eteen, musiikkia soimaan!

Tänä aamuna oli aikainen herätys. Vein yhden laitteen terveys-
keskukseen ja pienen putken keltaista nestettä.
Paluumatkalla, tässä talojen välillä, tapasin naapurin, joka
ihmetteli, kuinka olen ehtinyt jo käydä terveyskeskuksessa,
kun se juuri avattiin. Hänkin oli sinne menossa ja luuli olevansa
jonossa, jos ei nr 1, ainakin 10 ”parhaan joukossa”.

Hil-la teki eilen sellaisen urakan, että hattua (tai ainakin pipoa)
saa nostaa. Toivottavasti selkäsi ei kovin ärtynyt. Mutta sait
hyvän mielen, kun urakka oli tullut tehtyä! Sehän näissä meidän
mummojen tekemisissä onkin se pääasia, että voimme vielä
tehdä jotakin, josta olemme aina pitäneet ”entisessä arjessa”,
joka antaa meille iloa. Onko se sitten sitä ”työn iloa”, jota ei ole
kaikille suotu. Me jatkamme niin kauan kuin meillä voimia
riittää.
Otamme ilon irti vaikka ruoan laitosta! Ilo saattaa piilotella
vaikka tuoreen leivän tai pullan tuoksussa. Arkiset asiat ovat
ilon lähde. Sen huomaamme sitten, kun yksinkertaisimmat
asiat eivät enää onnistu.
”Mitäpä sitten nyhdetään, kun parta loppuu?”

Oma mummoni istui takkavalkean äärellä linimenttipulloineen
ja hieroi sääriinsä linimenttiä, joka kuulemma auttoi.
Mutta kerran hän valitti, kun oli avannut uuden linimenttipullon,
että oli kummaa ainetta, kun sukat tarttui kiinni kinttuihin!
Äiti hyppäsi katsomaan ja sanoi mummulle, että mummo on
ottanut lasten yskänlääkepullon!!! Kai se siirappinen yskänlääke
oli kuin liimaa!
Siihen aikaan tuntui, että mummu oli ”ikivanha”, vaikka oli vasta
69-vuotias kuollessaan. Tänään ei 69 vuotta ole ikä eikä mikään.

Nyt siirryn seuraamaan uutisia, täällä ei uutta hallitusta saada
millään. Vaaleista on kulunut jo pari kuukautta, mutta yhä
edelleen täällä ”tunnustellaan kepillä jäätä”, eli ”sondeerataan”.
Keskustapuolue haluaa olla just prikulleen keskellä ja reunoilla
roikkuvat puolueet pitäisi saada karistettua pois.
Taitaa tulla uudet vaalit.

Hyvää päivän jatkoa!

2Äänestä

Niin vain se pimeä aikakin kuluu, pian on jo joulu ja kohta taas valo alkaa lisäänyä.

Mitäpä tässä, synttäreitä, autoremonttia, rottajahtia, se ei ole vieläkään loppu, yrittää peijakas olla minua ovelampi.
Viime yöltä ei ole tullut kamerankuvaa, joten olisikohan jäänyt kiinni.
Ostin oikein ison loukun.
En nyt viitsi lähteä katsomaan, kun on tuommoinen ´koiran ilma.´

Jouluostoksillakin jo hiukan kävin.
Oli siinä taas mummulla opettelemista, kun nuoret laittaa nykyään toivomuslistansa kännykkään, vaan kyllä se siitä sujumaan alkoi.

Hyvä, että laittavat, ei tarvitse kysellä ja miettiä. Jotain pientä jokaiselle, kun on tapanani laittaa.
Onhan noita lapsenlastenlapsiakin jo 6.

Ilveksetkin lisääntyneet. Pojan väki kun asuu kaupungin laidalla, missä on metsä vieressä, pihaan oli tullut.
Kyllä kaikenmoista ötökkääkin saadaan nähdä lämpenemisen myötä.
Ainahan se maailmassa niin on ollut.
Kylmät ja lämpimät vaihdelleet ja asujaimet liikkuneet sen myötä.
Nyt vaan ei sopeutuminen tahdo keritä mukaan, kun ihminen sotkee maailman.

Juu niin se menee, ´´missä ihminen, siellä ongelma.´´
Eläinkunta kyllä tietää, kuinka kunkin lajin pitäisi elää.

Kulkekaapa varoen siellä lumisateessa, täällä räntää roiskii.

1Äänestä
  • Ehtoota@

    Kävinpä kokeilemassa pimeäajoa räntä-lumisateessa liukkailla teillä.Tulipa rehevä olo kun huomasi, että onnistuu ajaminen ongelmitta.

    Sain taas uuden idean. Haluaisin tehdä mollamaijan tai ostaisin, jos löytäisin sellaisen viiskytluvun kumipäisen mollamaijan. Onko tietoo mistä voisi tilata.

    Päivä taas illassa, enkä ehtinyt tehdä kaikkea suunnittelemaani. Enää en jaksa kuin olla vaan.

    Äänestä

Hyvää lauantai-aamua!

Odottelen musiikkiristikon alkamista, kavereitteni
heräämistä ja mukanaoloa, ja kirjoittelen hieman
omia aamuajatuksiani tässä odotellessa.

Talven tulo on alkanut täälläkin. Pohjoisessa tietysti
jo täydellä voimalla. Täällä etelämmässä lauhempana
ja räntäisenä. Eilen oli kova tuuli kaiken lisäksi, kun
olin lenkillä. Räntää rätki pitkin kasvoja, kuin olisi lyö-
nyt märällä rätillä pitkin naamaa. Mutta ei haitannut
yhtään, tuli vaan punaiset posket ja kirkkaat silmät! 😊

Kuuntelin äsken uusintaa radion päivän ajatuksista.
Oli niin ajankohtaista tänne meidänkin palstoille.
Mies, joka kertoi, sanoi että muutamia ohimeneviä
sekunteja keskustelusta, joita hän on kuullut esim.
liikenteessä tai julkisissa tiloissa, on saanut hänet
ajattelemaan, että hänkin tulee joskus vanhaksi.
Miltä silloin tuntuu, minkälaiseksi on maailma muut-
tunut.
Tuleeko hänkin sanomaan ”tämä maailma ei ole minun”,
tai ”olen haavoittuvainen” tai ”en olisi uskonut tulevani
näin vanhaksi”. Ensimmäisen lauseen pätkät hän oli
kuullut istuessaan frisöörintuolissa. Vieressä istunut
iäkäs rouva oli valittanut ettei osaa enää maksaa laskuja
tietokoneella. ”Tämä maailma ei enää olen minun”.

Tai kun hän käveli Montrealin kaduilla, vastaan tuli mies,
puhelin esillä, ja hän kuuli ohitushetkellä miehen äänen
”olen haavoittuvainen”.

Viimeinen lasahdus, jonka hän kuuli 90-vuottiaan naisen
sanovan, kun laskeutui junasta Tukholmassa ja kanssa-
matkustajat auttoivat häntä matkatavaroitten nostossa:
”En olisi uskonut tulevani näin vanhaksi”.
Ohimeneviä lauseenpätkiä, mutta jääneet kertojan mieleen
ikipäiviksi.

Käyn hakemassa lisää kahvia ja tulostan ristikon valmiiksi,
teroitan kynän, haen radioaseman netiltä ja toivon, että
viikon ristikolta löytyy meille jokaiselle jotakin.
Palaillaan!

Äänestä
  • Aloittaja

    Puoltapäivää, olin kyllä jo 7 aikaan koneella, mutta ilmoitus "virhe" esti pääsyn koneelle.
    Aamulla katsoin ulos ja voi miten lohduttoman näköistä, oli kuin luonto hyvästejä sanoisi, mutta niinpä päivä on selkeytynyt ja nyt joku aurinkoa muistuttava hohdetta antaa.

    Siirryin keittiöön ja alustin munkki ja lihapiiras taikinat ja nyt syötäväksi valmiita.
    En ymmärrä miksi munkkini ja myös lihapiirakat ei näytä hyviltä, repeilevät rumiksi, no syötyä tulee maku hyvä, mutta ei liioin kahvipöytään viitsi laittaa.

    Joku ano tuolla ylempänä mainitsi, että häntä kyllästyttää, ketjumme, kun aina samaa tuottaa.
    Olen monta kertaa sanonut ja taas toistan, me elämme omien muistien ja tapojen mukaisesti, ei vanhoilla kovin vaihtelevaa esitettä tule, se aika on ohi.
    Eikös ole aivan oikeinkin, että vanhat puhuvat omiaan, eivätkä tuppaa nuorten sekaan sekoilemaan, samaa tämän iän ketjun toivoisi saavan olla.
    Sama asia tuo keskittymisen taito, ehkä ajatus ei aina selkeänä kulje, ei selviäkään asioita huomaa.

    Sain omalta lääkäriltä iloisen kirjeen siis minulle iloisan, kaikki kokeet hyviä jopa joku eriomainen, ei muutosta lääkitykseen.
    Tuo kilpirauhanen mikä minunkin vaivanani on, ei aiheuta huolta lääkitys sattui kohdalleen, ollen sitä jo monta vuotta.
    Vuoden päästä uudet kokeet, mieli on kevyt näiltä osin, mutta jotain aina liikkumisen suuntaan puutteitakin tulee.

    Onko jollakin niksiä neuvoa, miten jauhoiset perunat saa kypsäksi, kun halkeilevat ennen kypsäksi asti pääsyä.
    Olen yrittänyt vähän ennen kypsymisaikaa kaataa veden pois ja höyryssä kypsennän, useimmiten muusi ainesta kattilasta löytyy.

    Tänään juhlapäivä, pääsen saunaan, sepä niitä meikäläisen suurimpia iloja onkin.
    Kuuntelin leipomahommien ohessa radiota ja siellä juontaja kyseli ottaako jo aikuiset naiset neuvoa äideiltään, ja aika yleinen tapa oli, surullisiakin viestejä tuli, kun ei enää äitiä ole neuvomassa.
    Toisinpäinkin kysymyksiä esitettiin, äidit lapsiltaan ainakin näiden laitteiden toiminnasta, niistä kyselen minäkin, kun olen yrittänyt ja yhä sekaisemmaksi saanut.
    Minulla paha tapa neuvoa vaikka ei kysyttäisikään, mutta hyvin on vastaanotettu.
    Läheisyyden kaipuuksiin yhdistettiin, voihan olla, että hyvä mieli tulee kun kuule vastaajan äänen.

    Näin tänään lauantaipäivänä, hauskuutta päiväänne..

    1Äänestä

  • Hil-la kirjoitti:

    Puoltapäivää, olin kyllä jo 7 aikaan koneella, mutta ilmoitus "virhe" esti pääsyn koneelle.
    Aamulla katsoin ulos ja voi miten lohduttoman näköistä, oli kuin luonto hyvästejä sanoisi, mutta niinpä päivä on selkeytynyt ja nyt joku aurinkoa muistuttava hohdetta antaa.

    Siirryin keittiöön ja alustin munkki ja lihapiiras taikinat ja nyt syötäväksi valmiita.
    En ymmärrä miksi munkkini ja myös lihapiirakat ei näytä hyviltä, repeilevät rumiksi, no syötyä tulee maku hyvä, mutta ei liioin kahvipöytään viitsi laittaa.

    Joku ano tuolla ylempänä mainitsi, että häntä kyllästyttää, ketjumme, kun aina samaa tuottaa.
    Olen monta kertaa sanonut ja taas toistan, me elämme omien muistien ja tapojen mukaisesti, ei vanhoilla kovin vaihtelevaa esitettä tule, se aika on ohi.
    Eikös ole aivan oikeinkin, että vanhat puhuvat omiaan, eivätkä tuppaa nuorten sekaan sekoilemaan, samaa tämän iän ketjun toivoisi saavan olla.
    Sama asia tuo keskittymisen taito, ehkä ajatus ei aina selkeänä kulje, ei selviäkään asioita huomaa.

    Sain omalta lääkäriltä iloisen kirjeen siis minulle iloisan, kaikki kokeet hyviä jopa joku eriomainen, ei muutosta lääkitykseen.
    Tuo kilpirauhanen mikä minunkin vaivanani on, ei aiheuta huolta lääkitys sattui kohdalleen, ollen sitä jo monta vuotta.
    Vuoden päästä uudet kokeet, mieli on kevyt näiltä osin, mutta jotain aina liikkumisen suuntaan puutteitakin tulee.

    Onko jollakin niksiä neuvoa, miten jauhoiset perunat saa kypsäksi, kun halkeilevat ennen kypsäksi asti pääsyä.
    Olen yrittänyt vähän ennen kypsymisaikaa kaataa veden pois ja höyryssä kypsennän, useimmiten muusi ainesta kattilasta löytyy.

    Tänään juhlapäivä, pääsen saunaan, sepä niitä meikäläisen suurimpia iloja onkin.
    Kuuntelin leipomahommien ohessa radiota ja siellä juontaja kyseli ottaako jo aikuiset naiset neuvoa äideiltään, ja aika yleinen tapa oli, surullisiakin viestejä tuli, kun ei enää äitiä ole neuvomassa.
    Toisinpäinkin kysymyksiä esitettiin, äidit lapsiltaan ainakin näiden laitteiden toiminnasta, niistä kyselen minäkin, kun olen yrittänyt ja yhä sekaisemmaksi saanut.
    Minulla paha tapa neuvoa vaikka ei kysyttäisikään, mutta hyvin on vastaanotettu.
    Läheisyyden kaipuuksiin yhdistettiin, voihan olla, että hyvä mieli tulee kun kuule vastaajan äänen.

    Näin tänään lauantaipäivänä, hauskuutta päiväänne..

    Osta kiinteitä perunoita!

    Äänestä

  • Hil-la kirjoitti:

    Puoltapäivää, olin kyllä jo 7 aikaan koneella, mutta ilmoitus "virhe" esti pääsyn koneelle.
    Aamulla katsoin ulos ja voi miten lohduttoman näköistä, oli kuin luonto hyvästejä sanoisi, mutta niinpä päivä on selkeytynyt ja nyt joku aurinkoa muistuttava hohdetta antaa.

    Siirryin keittiöön ja alustin munkki ja lihapiiras taikinat ja nyt syötäväksi valmiita.
    En ymmärrä miksi munkkini ja myös lihapiirakat ei näytä hyviltä, repeilevät rumiksi, no syötyä tulee maku hyvä, mutta ei liioin kahvipöytään viitsi laittaa.

    Joku ano tuolla ylempänä mainitsi, että häntä kyllästyttää, ketjumme, kun aina samaa tuottaa.
    Olen monta kertaa sanonut ja taas toistan, me elämme omien muistien ja tapojen mukaisesti, ei vanhoilla kovin vaihtelevaa esitettä tule, se aika on ohi.
    Eikös ole aivan oikeinkin, että vanhat puhuvat omiaan, eivätkä tuppaa nuorten sekaan sekoilemaan, samaa tämän iän ketjun toivoisi saavan olla.
    Sama asia tuo keskittymisen taito, ehkä ajatus ei aina selkeänä kulje, ei selviäkään asioita huomaa.

    Sain omalta lääkäriltä iloisen kirjeen siis minulle iloisan, kaikki kokeet hyviä jopa joku eriomainen, ei muutosta lääkitykseen.
    Tuo kilpirauhanen mikä minunkin vaivanani on, ei aiheuta huolta lääkitys sattui kohdalleen, ollen sitä jo monta vuotta.
    Vuoden päästä uudet kokeet, mieli on kevyt näiltä osin, mutta jotain aina liikkumisen suuntaan puutteitakin tulee.

    Onko jollakin niksiä neuvoa, miten jauhoiset perunat saa kypsäksi, kun halkeilevat ennen kypsäksi asti pääsyä.
    Olen yrittänyt vähän ennen kypsymisaikaa kaataa veden pois ja höyryssä kypsennän, useimmiten muusi ainesta kattilasta löytyy.

    Tänään juhlapäivä, pääsen saunaan, sepä niitä meikäläisen suurimpia iloja onkin.
    Kuuntelin leipomahommien ohessa radiota ja siellä juontaja kyseli ottaako jo aikuiset naiset neuvoa äideiltään, ja aika yleinen tapa oli, surullisiakin viestejä tuli, kun ei enää äitiä ole neuvomassa.
    Toisinpäinkin kysymyksiä esitettiin, äidit lapsiltaan ainakin näiden laitteiden toiminnasta, niistä kyselen minäkin, kun olen yrittänyt ja yhä sekaisemmaksi saanut.
    Minulla paha tapa neuvoa vaikka ei kysyttäisikään, mutta hyvin on vastaanotettu.
    Läheisyyden kaipuuksiin yhdistettiin, voihan olla, että hyvä mieli tulee kun kuule vastaajan äänen.

    Näin tänään lauantaipäivänä, hauskuutta päiväänne..

    Perunoista puheenollen: En ikinä osta jauhoisia perunoita. Käytän
    kiinteitä perunoita, koska ne kestävät pakastuksenkin, jos ei anna
    niiden pehmetä kokonaan. Minulla on sellainen "koetikku", jolla
    tunnustelen, että perunan kueskusta tuntuu vielä kiinteältä.
    Olen tehnyt muusinkin kiinteistä perunoista, kunnes keksin Lidlin
    "Instant Mashed Potato", josta saa hyvän muusin. Hyvä vaihtoehto
    1 hengen huusholliin.

    Minulla ei ole ikinä ollut opastusta ruoanlaitossa, vaan olen "auto-
    didakti" eli itseoppinut kokki. Äiti sanoi aina, ettei ole varaa pilata
    kalliita ruoka-aineita, joten me tytöt kelvattiin kuorimaan perunoita
    ja tiskaamaan. Tein kyllä yrityksen, saada oppia ruoanlaiton niksit,
    ja kun menin naimisiin, niin ilmoittauduin ruoanlaittokrssille.
    Muistan, että ensimmäinen ruoka, jota opetettiin laittamaan, oli
    läskisoosi!
    Kunnon läskisoosi oli vielä 50-60 vuosien vaihteessa hyvin tavalli-
    nen arkiruoka. Isälle piti sitä joskus tehdä, vaikka se muuten oli
    ruokalistalta hävitetty kotona.

    Sitten tuli Ruotsiin muutto ja täällä tietysti omat perinteiset ruoat.
    Oli veripalttua, jota siivutettiin ja paistettiin siivut pannulla. Siitä
    lähti hieman makea tuoksu, mutta ulkonäöstään huolimatta tosi
    hyvää puolukkahillon ja perunamuusin kanssa. Ostan sitä joskus
    vieläkin.
    Täällä oli (ja on vieläkin) vetelää läskimakkaraa, inhottavan harmaata
    ja ajattelin että tuota en ikinä suostu maistamaankaan. Kuulin sitten,
    että se täytyy keittää! Monen joulupöydässä saattaa olla tätä herkkua.
    Hapansilakkaan tutustumisesta olen varmaan kirjoittanut joskus,
    joten olkoon mainitsematta, ettei synny kovin suurta kalabaliikkia!
    Täällä oli myös legendaarista Raketti-juustoa, jonka myynti lopetettiin
    epähygieenisyyden ja koneitten kuluneisuuden vuoksi v 1979.
    Se oli Koskenlaskija- tyyppistä juustoa, pakattu vahattuun putkeen
    (koko: n. WC-pahvirulla), pakkauksen ulkopuolella raketin kuva.
    Yläreunassa oli pumpulinaru. Raketin pohjaa työntämällä tuli juustoa
    esille, narulla voi sitten katkaista sopivan paksun siivun.
    Nykyään Rakettijuustoa saa ostaa tuubeissa. Myynti aloitettiin 2019.

    Mutta vuosikymmenten aikana on oppinut ruotsalaisten tavallisimmat
    ruokalajit. Vuosien aikana on myös siirtolaiset ympäri maailman tuo-
    neet omat herkkunsa tänne. Ruotsalaiset ja siirtolaisten perinteiset
    ruoat ovat ihanassa sekamelskassa keskenään. On niin paljon erilaisia
    mausteitakin, ettei niistä kaikista paljoa tiedä. -
    Voitteko kuvitella, että vielä60-luvun alussa oli esim. valkosipulia
    pitänyt ostaa apteekista! Näin kertoi eräs kreikkalainen pari. 😊
    Eräs pariskunta kertoi, että he kävivät kerran vuodessa Lontoossa
    ostamassa mausteita, joita ei Ruotsissa ollut myynnissä. Rouva oli
    thaimaalainen.
    Minä suomalaisena kaipasin tietenkin ruisleipää ja muita suomalaisia
    erikoisuuksia. Nyt niitä saa täälläkin ostaa, eivät aina ”lämpimäisiä”.

    Ruoanlaittotaito ei taida enää kehittyä tällä iällä, mutta olen aina
    valmis oppimaan uutta ja kokeilemaan uusia reseptejä, jos eivät ole
    kovin monimutkaisia. Sitä mukaa kuin oma liikkumiskyky huononee,
    niin ruoanlaitossakaan ei pitäisi mennä liikaa aikaa.
    Suosikkejani ovat pata- ja uuniruoat ja erilaiset paistokset.
    Eivät voi mennä pilalle, jos ei satu unohtamaan levyä tai uunia päälle.

    1Äänestä

  • Anonyymi00043 kirjoitti:

    Osta kiinteitä perunoita!

    Iltapäivää ! Tuttuni maalta soitti ja kertoi, että Pirkanmaalla on täystalvi, lumitöissä oli ollut.
    Täällä oli aamulla vain ripaus lunta, sekin suli pois melkein saman tien.
    Pohjoistuuli sensijaan oli niin raaka että ajattelin jo kääntyä kannoiltani liikkeelle lähtiessä.
    Onnittelut Hil-la hyvästä "lääkärinlausunnosta"! Harva meistä tuohon yltää, sen kai voi sentään sanoa vaikka ei missään kisassa ollakaan.
    Ja kun vielä laskee mukaan hengenlahjasi, vuorovaikutustaitosi ja hyvän muistisi esikuvasta käyt monille, minulle ainakin.
    Paljon olet lievittänyt minun vanhuudenpelkoani, yksikin hyvä esimerkki kantaa kauas..))
    Ja kuten sanot, meillä on itse antamamme lupa elää omilla ehdoillamme, suosiolla sivussa vaikka vähän "vajainakin"..)) Turha meitä on tulla mestaroimaan..))

    Yhä useammin näistä tylytykistä ja kritiikistä minulle välittyy vakuutus siitä, että niiden esittäjä kertoo enemmän itsestään, omasta luonteestaan, omista asenteistaan. Ihmetys ja pahoittelu voisi olla niihin sopiva reaktio?

    Ei sillä, kyllä ne usein närkästystäkin herättävät enkä minäkään niitä voi ohittaa. Ikävät palautteet muistan siinä kuin hyvätkin. Halua vastata samalla mitalla yritän välttää samoin kuin "lisäselvityksiä".
    Puolustuksella ei täällä ole puheenvuoroa, "iso raati", oliko se nyt totuuskomissio ? - tietää ja päättää mikä on TOTUUS.

    Ja kun vielä ottaa lukuun viimeaikaiset ja vanhemmat ohjeistukset eipä tässä paljon liikkumavaraa jää. Kuten Hil-la pohdit, ei jää kuin " lupa" puhua itsestään ja sillä tavalla, että moitittavaa löytyy ja siitähän se vilkas keskustelu käynnistyy..))

    No, pientä provoilua lepopäivän ratoksi kun ei oikein muutakaan ole "lupa" kirjoittaa, tarkasti ottaen.

    Kiva nähdä Hil-la että sinä pysyt lujana ja jatkat sitkeästi

    Pari syntymäpäivää lähipiirissäni on ollut. Toinen lähettikin eilen sähköpostia ja kyllä oli voimaannuttavaa tuo muistelu, sentään ollaan tuttuja alakoulusta alkaen. Hän kertoi tekevänsä kolmen kilometrin metsälenkkejä lähes joka päivä eikä tee niistä numeroa. Minä teen..))

    Nykysuositus meidän ikäisille on kaksi ja puoli tuntia viikossa reipasta kävelyä. Hahmotin sen ensin kahdeksi ja puoleksi kilometriksi ja esittelin polleana tekeväni sen joka päivä...))

    Siinä taas yksi kritiikin aihe: liikkuminen. Jotenkin kyllä ymmärrän että sen hehkuttaminen täällä herättää närää kun aika monella on jo rajoituksia sillä alueella ja niinkin, että liikkuminen katsotaan nykyisin melkein kansalaisvelvollisuudeksi. Itse katson kyllä että tyytyväinen mieli on parempi "lääke" kuin se pakonomainen, hehkutettu liike.

    1Äänestä

  • Anonyymi00044 kirjoitti:

    Iltapäivää ! Tuttuni maalta soitti ja kertoi, että Pirkanmaalla on täystalvi, lumitöissä oli ollut.
    Täällä oli aamulla vain ripaus lunta, sekin suli pois melkein saman tien.
    Pohjoistuuli sensijaan oli niin raaka että ajattelin jo kääntyä kannoiltani liikkeelle lähtiessä.
    Onnittelut Hil-la hyvästä "lääkärinlausunnosta"! Harva meistä tuohon yltää, sen kai voi sentään sanoa vaikka ei missään kisassa ollakaan.
    Ja kun vielä laskee mukaan hengenlahjasi, vuorovaikutustaitosi ja hyvän muistisi esikuvasta käyt monille, minulle ainakin.
    Paljon olet lievittänyt minun vanhuudenpelkoani, yksikin hyvä esimerkki kantaa kauas..))
    Ja kuten sanot, meillä on itse antamamme lupa elää omilla ehdoillamme, suosiolla sivussa vaikka vähän "vajainakin"..)) Turha meitä on tulla mestaroimaan..))

    Yhä useammin näistä tylytykistä ja kritiikistä minulle välittyy vakuutus siitä, että niiden esittäjä kertoo enemmän itsestään, omasta luonteestaan, omista asenteistaan. Ihmetys ja pahoittelu voisi olla niihin sopiva reaktio?

    Ei sillä, kyllä ne usein närkästystäkin herättävät enkä minäkään niitä voi ohittaa. Ikävät palautteet muistan siinä kuin hyvätkin. Halua vastata samalla mitalla yritän välttää samoin kuin "lisäselvityksiä".
    Puolustuksella ei täällä ole puheenvuoroa, "iso raati", oliko se nyt totuuskomissio ? - tietää ja päättää mikä on TOTUUS.

    Ja kun vielä ottaa lukuun viimeaikaiset ja vanhemmat ohjeistukset eipä tässä paljon liikkumavaraa jää. Kuten Hil-la pohdit, ei jää kuin " lupa" puhua itsestään ja sillä tavalla, että moitittavaa löytyy ja siitähän se vilkas keskustelu käynnistyy..))

    No, pientä provoilua lepopäivän ratoksi kun ei oikein muutakaan ole "lupa" kirjoittaa, tarkasti ottaen.

    Kiva nähdä Hil-la että sinä pysyt lujana ja jatkat sitkeästi

    Pari syntymäpäivää lähipiirissäni on ollut. Toinen lähettikin eilen sähköpostia ja kyllä oli voimaannuttavaa tuo muistelu, sentään ollaan tuttuja alakoulusta alkaen. Hän kertoi tekevänsä kolmen kilometrin metsälenkkejä lähes joka päivä eikä tee niistä numeroa. Minä teen..))

    Nykysuositus meidän ikäisille on kaksi ja puoli tuntia viikossa reipasta kävelyä. Hahmotin sen ensin kahdeksi ja puoleksi kilometriksi ja esittelin polleana tekeväni sen joka päivä...))

    Siinä taas yksi kritiikin aihe: liikkuminen. Jotenkin kyllä ymmärrän että sen hehkuttaminen täällä herättää närää kun aika monella on jo rajoituksia sillä alueella ja niinkin, että liikkuminen katsotaan nykyisin melkein kansalaisvelvollisuudeksi. Itse katson kyllä että tyytyväinen mieli on parempi "lääke" kuin se pakonomainen, hehkutettu liike.

    Nyt saatte uuden nokiteltavan: sivusto alkoi jumittaa, aloittettu kehu Hil-lelalle jäi orpona sivulle, ja koko kirjoitus loppui kuin seinään.
    "Vika" tietysti minussa ja osaamattomuudessani. Silti moitin tätä "uudistusta" - pelkkää riesaa ja epäsopuahan se on kylvänyt.
    Vai onko joku tyytyväinen ?

    2Äänestä

  • Anonyymi00044 kirjoitti:

    Nyt saatte uuden nokiteltavan: sivusto alkoi jumittaa, aloittettu kehu Hil-lelalle jäi orpona sivulle, ja koko kirjoitus loppui kuin seinään.
    "Vika" tietysti minussa ja osaamattomuudessani. Silti moitin tätä "uudistusta" - pelkkää riesaa ja epäsopuahan se on kylvänyt.
    Vai onko joku tyytyväinen ?

    Ja vielä jäi nimimerkki uupumaan, demeter1 ....

    1Äänestä

MOI@

Kysyin eilen mollamaijasta. No, otin jo kaapista lakanan ja katselin kaavoja nuken tekoon.

Kävin asioilla ja löysin ihanan nuken, joka oli yksin hyllyllä. Kaverit jo myyty. Prismassa oli 15% etupäivä joten nuken hintakin oli kohillaan.

Aamulla se taas alkoi, joka talvinen lumishow. Naapuri oli lumikolalla puhdistanut neljän autotallin edustat, kiertänyt meidän tallin. Puhdistanut lumet neljältä postilaatikolta paitsi ei meidän.

No, ei ollut heti aamusta kiire mihinkään. Iltapäivällä tarvitsin autoa, lähdin talliin lumilingon akut kainalossa. Pistin akut lumilinkoon ja menox. Ei siinä mennyt kuin alle viisiminuuttia kun lumet oli lennätetty autotallin ja portaittemme edestä sivuun.

Mietin miten alkaisin vuoropuhelun naapurin kanssa, miksi hän provosoi meitä. Miten ratkaisisitte tämän ongelman.

Ollako kuin ei mitään vai ,,,mitä.

Äänestä
  • Käväisin mökillä rottasotaani käymässä, nyt oli mennyt pyydykseen.
    Vaikkei täällä pohjois-Pirkanmaalla ole lunta tullut, kuin sentti-pari, niin kyllä siellä kylätiellä liukkaita paikkoja oli. No, onneksi on nastarenkaat.

    Puhut siitä lapsenlapsestasi prinsessana.
    Niin ne on. Minulla on 4 pojanlapsista tyttöjä ja prinsessoitahan nuo.
    Aina pitää olla tylliä, pitsiä ynnä muuta krumeruulia. Toivotaan kruunuja ja helmiä.

    Hienoa, että olet saanut tuon kirjan jälkipolville tehtyä.

    Itse olen harmitellut, kun en ymmärtänyt kysyä silloin, kun vanhoja vielä oli elossa.
    On yksi sukuselvitys 1700 alkaen äidin puolelta. Sen teki hänen serkkunsa.
    Niin se varman monilla menee, että herätään liian myöhään.

    Pojantytär toi minulle muutama vuosi sitten kirjan, jossa kysymysten myötä voi kertoa tarinaansa. Sitä täytin parhaan kykyni mukaan.
    Jää edes jotain tietoa.

    Öitä

    1Äänestä

  • Eliaana kirjoitti:

    Käväisin mökillä rottasotaani käymässä, nyt oli mennyt pyydykseen.
    Vaikkei täällä pohjois-Pirkanmaalla ole lunta tullut, kuin sentti-pari, niin kyllä siellä kylätiellä liukkaita paikkoja oli. No, onneksi on nastarenkaat.

    Puhut siitä lapsenlapsestasi prinsessana.
    Niin ne on. Minulla on 4 pojanlapsista tyttöjä ja prinsessoitahan nuo.
    Aina pitää olla tylliä, pitsiä ynnä muuta krumeruulia. Toivotaan kruunuja ja helmiä.

    Hienoa, että olet saanut tuon kirjan jälkipolville tehtyä.

    Itse olen harmitellut, kun en ymmärtänyt kysyä silloin, kun vanhoja vielä oli elossa.
    On yksi sukuselvitys 1700 alkaen äidin puolelta. Sen teki hänen serkkunsa.
    Niin se varman monilla menee, että herätään liian myöhään.

    Pojantytär toi minulle muutama vuosi sitten kirjan, jossa kysymysten myötä voi kertoa tarinaansa. Sitä täytin parhaan kykyni mukaan.
    Jää edes jotain tietoa.

    Öitä

    Korjaan, pojan lastenlapsista.

    Äänestä

  • Eliaana kirjoitti:

    Käväisin mökillä rottasotaani käymässä, nyt oli mennyt pyydykseen.
    Vaikkei täällä pohjois-Pirkanmaalla ole lunta tullut, kuin sentti-pari, niin kyllä siellä kylätiellä liukkaita paikkoja oli. No, onneksi on nastarenkaat.

    Puhut siitä lapsenlapsestasi prinsessana.
    Niin ne on. Minulla on 4 pojanlapsista tyttöjä ja prinsessoitahan nuo.
    Aina pitää olla tylliä, pitsiä ynnä muuta krumeruulia. Toivotaan kruunuja ja helmiä.

    Hienoa, että olet saanut tuon kirjan jälkipolville tehtyä.

    Itse olen harmitellut, kun en ymmärtänyt kysyä silloin, kun vanhoja vielä oli elossa.
    On yksi sukuselvitys 1700 alkaen äidin puolelta. Sen teki hänen serkkunsa.
    Niin se varman monilla menee, että herätään liian myöhään.

    Pojantytär toi minulle muutama vuosi sitten kirjan, jossa kysymysten myötä voi kertoa tarinaansa. Sitä täytin parhaan kykyni mukaan.
    Jää edes jotain tietoa.

    Öitä

    Korjaan. pojan lastenlapsista, neljä tyttöä.

    Äänestä

  • Eliaana kirjoitti:

    Korjaan. pojan lastenlapsista, neljä tyttöä.

    Nonni, nyt se tuli 2kertaa viiveellä näköjään, ensi ei tullut näkyviin ollenkaan.
    Joku käy hitaalla.

    Äänestä

  • Eliaana kirjoitti:

    Nonni, nyt se tuli 2kertaa viiveellä näköjään, ensi ei tullut näkyviin ollenkaan.
    Joku käy hitaalla.

    Hyvää sunnuntaiaamua, valkoinen maa ja tienoo valoisemmalta näyttää.
    Kirjoitin jo pitkän viestin, en jaksa uusia, karkasi omia aikojaan, minussako vika, vai Suomi24:ssä.
    Kirjautumistakin vaati aina uudelleen, joten syy lienee muussa kuin minussa.

    Yritettään toisena päivänä lisää, jos onnistuisi, näin ajattelee Hil-la

    3Äänestä

  • Anonyymi00047 kirjoitti:

    Hyvää sunnuntaiaamua, valkoinen maa ja tienoo valoisemmalta näyttää.
    Kirjoitin jo pitkän viestin, en jaksa uusia, karkasi omia aikojaan, minussako vika, vai Suomi24:ssä.
    Kirjautumistakin vaati aina uudelleen, joten syy lienee muussa kuin minussa.

    Yritettään toisena päivänä lisää, jos onnistuisi, näin ajattelee Hil-la

    Sunnuntaiaamua kaikille palstalaisille!

    Onkohan maailmankirjat aivan sekaisin? Netti-
    yhteys Suomeen, tai paremminkin Suomesta ulos,
    pätkii ja saa hälytyskellot soimaan.

    Odottelin perjantaina siskon puhelua, ei tullut, ei
    lauantainakaan. Ajattelin, että hänellä on jotakin
    erikoista taas tekeillä, eikä ehdi soittamaan. Mutta
    kun tänä aamuna heräsin, niin ajattelin jo että hän on
    saattanut kaatua liukkaalla takapihalla vaikka roskia
    viedessään ja makaa ehkä nyt sairaalassa! –
    Soittaisin lenkiltä palattua jollekin hänen lapsistaan,
    niin asia selviää.

    Istahdin lenkkimatkan varrella olleelle penkille, kun
    puhelin taskussani soi. Siellä ”paha, joka mainittiin”,
    eli sisko, joka ihmetteli missä olen ollut kun hän on
    kääntänyt puoli Eurooppaa nurin, kun on yrittänyt
    saada yhteyttä.
    Hän oli soittanut pojan puhelimeen, tuloksetta.
    Sitten veljelle, joka sillä hetkellä oli etelä-Espanjassa.
    Veli oli soittanut pojalleni, joka unenpöpperöisenä
    soitti minulle, kun oli jatkamassa aamulenkkiäni.

    Eli tällainen hälytysketju minulla on:
    Sisko -> Veli -> Poika -> Minä + Suomi24 (joka käyttää
    laittomasti IP-osoitettani hyväkseen, sivustolla olleen
    paljastuksen mukaan).

    Täälläkin tuli räntää, joka jäätyi. Meitä vanhempia
    asukkaita oli ajateltu sen verran, että luhtikäytäville
    asti oli ripoteltu soraa, teräväreunaisia pikkukiviä, joita
    nyt saa yrittää karistaa kenkien pohjista pois, ettei vaan
    parketit kovin rispaannu. Onneksi itselläni on klinkkeri-
    lattia juuri eteisessä, että ehtii jättää kenkänsä naulakon
    alle, ennenkuin parkettilattia alkaa.

    Tämän päivän aion ottaa lunkisti.
    Ensi viikolla on pari silmäklinikallla käyntiä, niin myös
    audionomilla. Toivottavasti saan kuulolaitteet, joissa ei
    vaadita kovin hyvää sorminäppäryyttä.
    On myös ostettava uusi puhelin, kun nykyinen Samsung
    on niin vanha, että pankki-Id hävisi siitä. Onneksi laskut
    ovat automaattisessa maksatuksessa, mutta en pääse
    lukemaan tulleita viestejä sairaanhoitoyksiköistä, onko
    se Omakanta Suomessa. Sinne tulee digitaaliset kutsut
    vastaanotoille mm.
    Nyt pitäisi siis ostaa puhelin, jossa on mahdollisimman
    suuret numerot ja kirjaimet, kun näkö heikkenee koko ajan.
    Onko ehdotuksia? Minkälainen on esim. Doro? En tarvitse
    mitään hienouksia, riittää että voi ottaa puhelut ja käyttää
    pankki-ID:tä tarvittaessa.
    Onko kokemuksia?

    Kivaa sunnuntain jatkoa!

    Äänestä

  • MdK1 kirjoitti:

    Sunnuntaiaamua kaikille palstalaisille!

    Onkohan maailmankirjat aivan sekaisin? Netti-
    yhteys Suomeen, tai paremminkin Suomesta ulos,
    pätkii ja saa hälytyskellot soimaan.

    Odottelin perjantaina siskon puhelua, ei tullut, ei
    lauantainakaan. Ajattelin, että hänellä on jotakin
    erikoista taas tekeillä, eikä ehdi soittamaan. Mutta
    kun tänä aamuna heräsin, niin ajattelin jo että hän on
    saattanut kaatua liukkaalla takapihalla vaikka roskia
    viedessään ja makaa ehkä nyt sairaalassa! –
    Soittaisin lenkiltä palattua jollekin hänen lapsistaan,
    niin asia selviää.

    Istahdin lenkkimatkan varrella olleelle penkille, kun
    puhelin taskussani soi. Siellä ”paha, joka mainittiin”,
    eli sisko, joka ihmetteli missä olen ollut kun hän on
    kääntänyt puoli Eurooppaa nurin, kun on yrittänyt
    saada yhteyttä.
    Hän oli soittanut pojan puhelimeen, tuloksetta.
    Sitten veljelle, joka sillä hetkellä oli etelä-Espanjassa.
    Veli oli soittanut pojalleni, joka unenpöpperöisenä
    soitti minulle, kun oli jatkamassa aamulenkkiäni.

    Eli tällainen hälytysketju minulla on:
    Sisko -> Veli -> Poika -> Minä + Suomi24 (joka käyttää
    laittomasti IP-osoitettani hyväkseen, sivustolla olleen
    paljastuksen mukaan).

    Täälläkin tuli räntää, joka jäätyi. Meitä vanhempia
    asukkaita oli ajateltu sen verran, että luhtikäytäville
    asti oli ripoteltu soraa, teräväreunaisia pikkukiviä, joita
    nyt saa yrittää karistaa kenkien pohjista pois, ettei vaan
    parketit kovin rispaannu. Onneksi itselläni on klinkkeri-
    lattia juuri eteisessä, että ehtii jättää kenkänsä naulakon
    alle, ennenkuin parkettilattia alkaa.

    Tämän päivän aion ottaa lunkisti.
    Ensi viikolla on pari silmäklinikallla käyntiä, niin myös
    audionomilla. Toivottavasti saan kuulolaitteet, joissa ei
    vaadita kovin hyvää sorminäppäryyttä.
    On myös ostettava uusi puhelin, kun nykyinen Samsung
    on niin vanha, että pankki-Id hävisi siitä. Onneksi laskut
    ovat automaattisessa maksatuksessa, mutta en pääse
    lukemaan tulleita viestejä sairaanhoitoyksiköistä, onko
    se Omakanta Suomessa. Sinne tulee digitaaliset kutsut
    vastaanotoille mm.
    Nyt pitäisi siis ostaa puhelin, jossa on mahdollisimman
    suuret numerot ja kirjaimet, kun näkö heikkenee koko ajan.
    Onko ehdotuksia? Minkälainen on esim. Doro? En tarvitse
    mitään hienouksia, riittää että voi ottaa puhelut ja käyttää
    pankki-ID:tä tarvittaessa.
    Onko kokemuksia?

    Kivaa sunnuntain jatkoa!

    Voi hyvänen aika, Suomi24 käyttää Ip osoitettasi hyväkseen?
    Ruotsissa asuva yli 80-vuotias mummu on nyt joutunut Suomi24 sivuston ylläpidon hampaisiin, eli sinut on otettu suurennuslasin alle kaikkien tuhansien Suomi24 kirjoittajista joukosta.

    Se ihmetyttää kummastuttaa pientä kulkijaa🤔

    7Äänestä

  • korpikirjailija kirjoitti:

    Voi hyvänen aika, Suomi24 käyttää Ip osoitettasi hyväkseen?
    Ruotsissa asuva yli 80-vuotias mummu on nyt joutunut Suomi24 sivuston ylläpidon hampaisiin, eli sinut on otettu suurennuslasin alle kaikkien tuhansien Suomi24 kirjoittajista joukosta.

    Se ihmetyttää kummastuttaa pientä kulkijaa🤔

    "Yllpito, ylläpito"... Eihän sellaista enää ole, joten nyt
    tanssivat hiiret pöydällä. Onhan siellä esim henkilö, joka
    ei ymmärrä vaikeampaa tekstiä, esim. lakia, mitä on
    luvallista tehdä ja mitä ei. "Kun ei säännöissä ole tarkalleen
    KOHTAA, missä sanottaisiin että jokin asia on rikollista puuhaa..."
    niin hyvää päivää!

    Nyt on tämä uusinta käynnissä, Aina ei mene niinkuin Strömsössä.
    Mummutkin joutuvat antamaan välillä neuvoja. Nyt täytyy pitää
    minut näköpiirissä, jos sattuvat tarvitsemaan enemmän apua... 😉

    Äänestä

  • MdK1 kirjoitti:

    "Yllpito, ylläpito"... Eihän sellaista enää ole, joten nyt
    tanssivat hiiret pöydällä. Onhan siellä esim henkilö, joka
    ei ymmärrä vaikeampaa tekstiä, esim. lakia, mitä on
    luvallista tehdä ja mitä ei. "Kun ei säännöissä ole tarkalleen
    KOHTAA, missä sanottaisiin että jokin asia on rikollista puuhaa..."
    niin hyvää päivää!

    Nyt on tämä uusinta käynnissä, Aina ei mene niinkuin Strömsössä.
    Mummutkin joutuvat antamaan välillä neuvoja. Nyt täytyy pitää
    minut näköpiirissä, jos sattuvat tarvitsemaan enemmän apua... 😉

    Jokatapauksessa en ymmärrä sinua enkä taisteluasi tietotekniikan kiekuroissa.

    1Äänestä

  • korpikirjailija kirjoitti:

    Jokatapauksessa en ymmärrä sinua enkä taisteluasi tietotekniikan kiekuroissa.

    No kun en voinut olla neuvomatta, kuinka saisivat nuo pitkät kopiot lyhyemmiksi. Niitten esilletuonnistahan syytetään meitä kirjoittajia
    ja he ovat itse "uudistamassa" ja parantamassa palstaa.
    Ei tahdo jaksaa katsella tuota saivartelua, kun on oppinut olemaan tehokas.

    /MdK

    1Äänestä

  • korpikirjailija kirjoitti:

    Jokatapauksessa en ymmärrä sinua enkä taisteluasi tietotekniikan kiekuroissa.

    Sinun ymmärrystäsi kukaan ei kaipaa. Ihan sama.

    5Äänestä

  • Anonyymi00048 kirjoitti:

    No kun en voinut olla neuvomatta, kuinka saisivat nuo pitkät kopiot lyhyemmiksi. Niitten esilletuonnistahan syytetään meitä kirjoittajia
    ja he ovat itse "uudistamassa" ja parantamassa palstaa.
    Ei tahdo jaksaa katsella tuota saivartelua, kun on oppinut olemaan tehokas.

    /MdK

    ihan jokainen saa SAMAA TEKSTIÄ LAITEESTAAN, ei tarvii kuin sivun yläkulmassa
    klikata yhtä toimitoa,,, se on tarkistamista varten, ja sitä ei klikkaa Suomi 24 vaan käyttäjä itse, sekoilla saa, mutt turha kaikee
    omaa hölmöilyään on palstalle kopioida.
    Mainitulta se on vakio, kopi ja tallessa on, vaikka onkin julki!

    3Äänestä

  • Anonyymi00050 kirjoitti:

    ihan jokainen saa SAMAA TEKSTIÄ LAITEESTAAN, ei tarvii kuin sivun yläkulmassa
    klikata yhtä toimitoa,,, se on tarkistamista varten, ja sitä ei klikkaa Suomi 24 vaan käyttäjä itse, sekoilla saa, mutt turha kaikee
    omaa hölmöilyään on palstalle kopioida.
    Mainitulta se on vakio, kopi ja tallessa on, vaikka onkin julki!

    Ei puhuta näköjään samasta asiasta.

    Äänestä

Tulis Suomeen . Täällä on mukavaa.

Äänestä
  • Aloittaja

    Huomenta, yritetään nyt, onnistuuko?
    Kyllä sekavaksi on tämä parantelu palstaa vienyt, yhdyn MdK ajatuksiin.
    Minunkin koneeni heittelee milloin mihinkin, olen aina ajatellut, että vika on minussa, minun koneessa, mutta nyt alan kallistua joidenkin muiden häiriöihin, joita ilmenee milloin mistäkin.
    Kaikkihan on mahdollista nykyajan melskeessä, varoituksen sanoja jatkuvasti kaikenlaisesta kiusan ja vahingon teoista ja ei koskemattomaksi taida palstatkaan jäädä, mutta onhan meillä tekoäly, se varmaan selvän ottaa.
    Kuitenkin on kuulunut, että sekään ei satavarma ole ja jopa varoiteltu sotkeutumasta, siltä osin jätän väliin, oma ajattelu saa riittää.

    Ihmettely ei pahasta, onhan sitä kaikki ihmetellyt sitä sun tätä ja ihmettelyn aiheita aina löytyy.
    Maailman meno on nyt sitä, että luottamus on kadonnut päättäjiin ja melkein kaikkeen maan ja taivaan välillä, aivan silmät kirkkaina on opeteltu muuntamaan totuutta.
    Joskus oli sanonta, älä anna väärää todistusta lähimmäisestä, nyt satuillaan mielin määrin.
    Suomalaisista on pyritty antamaan kuva, että rehellisyys on kansan hyve, nyt ei totisesti voi noin sanoa.
    Ennen oli ennen ja nyt siitä ei saisi kertoillakaan, nyt eletään tätä aikaa, nyt voi suoraan ilkeillä ja olla tunteeton.
    Palsta on hyvä esimerkki siitä, miten ihan tuntemattomat ihmiset voi vinoilla toisille kanssaeläjille, edes puolesta puhujia ei enää löydy.
    Olen elänyt ajan, jolloin huomioitiin kanssa elävät, nyt mennään sille tielle josta ei paluuta näy..
    Mutta, kaikki loppuu aikanaan, miten, sitä ei tekoälykään osaa sanoa, näkevät sen, joilla elämä vielä riittää.
    Senkin joku viisas on kirjoittanut, kuka ei juuriaan tunne, ei osaa elämäänsä suunnata, historia olisi syytä tuntea ja esimerkkejä sieltä löytää.

    Eläkkeistä on paljon ollut puhetta, on tullut ajattelu, että eläkkeillä rikastuu, no ehkä näinkin on osalle väkeä, mutta olen kuullut toisenlaisiakin puheita, ei riitä eläke elämiseen, hintojen nousut joka puolella on vienyt ahdinkoon.
    Sairauksia ja muita harmeja vanheneminen tuo tullessaan ja jo pienestä eläkkeestä on aiemminkin tehnyt tiukkaa selviämisen kanssa.
    Olen omaa talouttani seurannut, kerran viikkoon käyn kaupassa, ostokseni melko samaa linjaa seuraa, muuttunut on vaan hinta, mikä aiemmin oli noin puolet halvempi, mitä nyt.
    Lääkkeisiini menee vajaa 50 euroa kuussa, miten iso osa meneekään heiltä joilla paljon lääkitystä on.
    Yhtiövastike/ vuokra suurimmanosan jo vie, muut laskut mitä aina kertyy, voipa miettiä niiden säästöjen suuruudet.
    Minulla asiat kohtalaisen hyvin, puhun nyt toisten pieniä eläkkeitä saavien asiaa, mihin joukkoon kylläkin kuulun.

    Paljon ei purinat täällä auta, mutta tulee keveämpi olo, kun saa purkaa mietteitään.
    Kuuntelen paljon radiota ja sieltä epäkohtia esiin tulee, joskus jotain piristävääkin, mutta joka päivälle nykyisen elon myötä harmejakin.
    Yritetään pitää mieli vireänä ja toivoa paremmasta odotellen, joulukin on lähellä, sekin jotain iloa aikaan saa meille vanhoillekin.

    3Äänestä

  • Hil-la kirjoitti:

    Huomenta, yritetään nyt, onnistuuko?
    Kyllä sekavaksi on tämä parantelu palstaa vienyt, yhdyn MdK ajatuksiin.
    Minunkin koneeni heittelee milloin mihinkin, olen aina ajatellut, että vika on minussa, minun koneessa, mutta nyt alan kallistua joidenkin muiden häiriöihin, joita ilmenee milloin mistäkin.
    Kaikkihan on mahdollista nykyajan melskeessä, varoituksen sanoja jatkuvasti kaikenlaisesta kiusan ja vahingon teoista ja ei koskemattomaksi taida palstatkaan jäädä, mutta onhan meillä tekoäly, se varmaan selvän ottaa.
    Kuitenkin on kuulunut, että sekään ei satavarma ole ja jopa varoiteltu sotkeutumasta, siltä osin jätän väliin, oma ajattelu saa riittää.

    Ihmettely ei pahasta, onhan sitä kaikki ihmetellyt sitä sun tätä ja ihmettelyn aiheita aina löytyy.
    Maailman meno on nyt sitä, että luottamus on kadonnut päättäjiin ja melkein kaikkeen maan ja taivaan välillä, aivan silmät kirkkaina on opeteltu muuntamaan totuutta.
    Joskus oli sanonta, älä anna väärää todistusta lähimmäisestä, nyt satuillaan mielin määrin.
    Suomalaisista on pyritty antamaan kuva, että rehellisyys on kansan hyve, nyt ei totisesti voi noin sanoa.
    Ennen oli ennen ja nyt siitä ei saisi kertoillakaan, nyt eletään tätä aikaa, nyt voi suoraan ilkeillä ja olla tunteeton.
    Palsta on hyvä esimerkki siitä, miten ihan tuntemattomat ihmiset voi vinoilla toisille kanssaeläjille, edes puolesta puhujia ei enää löydy.
    Olen elänyt ajan, jolloin huomioitiin kanssa elävät, nyt mennään sille tielle josta ei paluuta näy..
    Mutta, kaikki loppuu aikanaan, miten, sitä ei tekoälykään osaa sanoa, näkevät sen, joilla elämä vielä riittää.
    Senkin joku viisas on kirjoittanut, kuka ei juuriaan tunne, ei osaa elämäänsä suunnata, historia olisi syytä tuntea ja esimerkkejä sieltä löytää.

    Eläkkeistä on paljon ollut puhetta, on tullut ajattelu, että eläkkeillä rikastuu, no ehkä näinkin on osalle väkeä, mutta olen kuullut toisenlaisiakin puheita, ei riitä eläke elämiseen, hintojen nousut joka puolella on vienyt ahdinkoon.
    Sairauksia ja muita harmeja vanheneminen tuo tullessaan ja jo pienestä eläkkeestä on aiemminkin tehnyt tiukkaa selviämisen kanssa.
    Olen omaa talouttani seurannut, kerran viikkoon käyn kaupassa, ostokseni melko samaa linjaa seuraa, muuttunut on vaan hinta, mikä aiemmin oli noin puolet halvempi, mitä nyt.
    Lääkkeisiini menee vajaa 50 euroa kuussa, miten iso osa meneekään heiltä joilla paljon lääkitystä on.
    Yhtiövastike/ vuokra suurimmanosan jo vie, muut laskut mitä aina kertyy, voipa miettiä niiden säästöjen suuruudet.
    Minulla asiat kohtalaisen hyvin, puhun nyt toisten pieniä eläkkeitä saavien asiaa, mihin joukkoon kylläkin kuulun.

    Paljon ei purinat täällä auta, mutta tulee keveämpi olo, kun saa purkaa mietteitään.
    Kuuntelen paljon radiota ja sieltä epäkohtia esiin tulee, joskus jotain piristävääkin, mutta joka päivälle nykyisen elon myötä harmejakin.
    Yritetään pitää mieli vireänä ja toivoa paremmasta odotellen, joulukin on lähellä, sekin jotain iloa aikaan saa meille vanhoillekin.

    Minä syön sitä mistä tykkään.

    Hinta ei ole tärkein, mutta laatu.
    Syön mieluusti vanhalta Arabian lautaselta hyvää omatekemää sapuskaa.
    Eräs kokki sanoi, että kultalautaseltakaan ei halua syödä huonoa.
    Kauppaostosten summa ei vaikuta sitä eikä tätä.

    1Äänestä

Aamupäivää vesisateen ja tuulen pieksemältä etelärannikolta. Voiko sää enää inhemmaksi muuttua, pimeys ja harmaus samassa paketissa. Pitkä viikonloppu kylpylässä piristi kyllä, toisaalta paluu arkeen on kuin märkä rätti vasten kasvoja. Kylpylän hemmotteluhoidot tekevät terää : kokovartalohieronta ja jalkahoito oli nyt ohjelmassa, lämpimät altaat uimiseen ja rentoutukseen ihanat ja kovasti arvostan aina myös, kun pääsen valmiiseen ruokapöytään herkuttelemaan. Viikonloppuisin yritän itsekin järjestää brunssimaisia, monipuolisia aamiaisia, jotta saisin eroa arkeen ja pyhään, myös jälkiruoka on sunnuntailounaalla minulla perinne.

Ulkoilu ei oikein maistu vesisateessa, vaikka eihän tässä mitään sokeria vieläkään olla, kylmän ja viimanherkkyys on kyllä vanhemmiten alkanut vaikuttaa, vaikka olisi miten hyvät ulkoilutamineet. Onneksi on uimahallit ja kylpylät, viikottainen vesijumppa ja uinti. Ostan pirteitä uimapukuja, käytän laadukasta kosteusvoidetta niin ei ihokaan kuivu vesissä lotratessa ja saunoessa. Sauna lämpiää kotonakin kolme kertaa viikossa.

Olen jo glögikauden avannut, teen itse sekoituksia seka omena- mustaherukka- että karpalomehuun. Tähtianis , kaneli ja inkivääri ovat hyviä mausteita, puristan myös appelsiiniä tai sitruunaa joukkoon, joskus loraus hehkuviiniä tai rommia, rusinoita ja manteleita eri kipoista sattumiksi. Hiljalleen siivoilen komeroita , järjestelen laatikoita ja pakastinta, saa mielenkin mukavasti järjestykseen ennen juhlakautta.
Arkinen ruuanlaitto joskus kyllästyttää, laatikkoruuat uunissa ja itsekseen hautuvat padat ovat minullakin yleisiä, lämmittäviä keittoja teen myös. Borssi on talven mieluinen keitto, kalakeittoa kuhasta tai kirjolohesta laitan lähes joka viikko ja uunikalaa usein. Käytän paistopaperia, joka on lujempaa kuin leivinpaperi, se suojaa astioita ruuan tarttumiselta .

Nyt kutsuu kauppareissu, hyvää alkanutta viikkoa ja valonpilkahduksia !

3Äänestä
  • Sateista maanantaita täältä naapurista!
    Ei houkutteleva lenkki-ilma, mutta kyllä sinne sekaan
    vielä mahtui. Takin huppu pään yli ja mikroliina taskuun.
    Levähdyspaikoilla pyyhin penkkiä mikroliinalla, kun en
    viitsinyt ottaa istuma-alustaa mukaan.

    Kävin kotoa lähteissäni lataamassa bussikorttiin lisää
    matkoja alakerran pikkumyymälässä. Hyvin olin selvillä,
    montako matkaa kortissa vielä oli jäljellä, lisäsin siihen
    10 uutta matkaa, niin riittää hyvin ensi vuoden puolelle,
    eikä tarvitse hätäillä, onko matkat loppu vai ei.
    Olen nähnyt, että on nolo tilanne ”varasmatkustajille”,
    jos sattuu olemaan kontrollantti bussissa ja tarkastaa
    liput. En ole nähnyt vielä yhdenkään vanhuksen jäävän
    kiinni, kyllä nuoriso nekin taidot osaa.

    Minulla oli tarkoitus lähteä ostamaan uusi puhelin, kun
    entinen on niin vanha, että siitä hävisi pankki-ID, niinkuin
    aikaisemmin kerroin. Tänään on kyllä niin kurja ilma, ettei
    tee mieli lähteä kaupungille tallustelemaan. Se hyvä puoli
    siitä ehkä olisi, että ei olisi tungoksia, vaan pääsisi heti
    kaupan tekoon.

    Täytyy keksiä muuta puuhaa. Voi käydä näpsäyttämässä
    pyykkikoneen päälle siksi aikaa kun keksii mukavampaa
    puuhastelua. Tällaisena päivänä voi katsella sellaisia tv-
    ohjelmia, jotka ovat jääneet aikaisemmin katsomatta.
    Samalla voi syödä jonkin maukkaan ruoka-annoksen.
    Täytyy ensin miettiä, mikä ruokalaji tuntuisi tänään ”suun-
    mukaiselta”, jos vaihtoehtoja on vielä jäljellä kuukauden
    loppuun. 😊
    Sanaristikoitten täyttäminennkin on kivaa tällaisena
    päivänä, niin unohtuu nuo vetiset, harmaat maisemat.
    Kohta hämärtää ja voi sytyttää vaikka kynttilöitä. Aivan
    kodikkaalta kuullostaa veden rapina ulkona, kun sisällä
    on kodikasta ja lämmintä. Iltapäiväkahvit siihen lähelle!

    Menen nyt laittamaan pyykkikoneen päälle ja jatkan
    valikoimaan jotakin hyvää syötäväksi pakasteesta.
    Kodikasta sadepäivän jatkoa itsekullekin!

    1Äänestä

Päivää Korvesta@

Suomi on useampaan otteeseen valittu maailman onnellisimmaksi maaksi, mutta aina vaan valitetaan, kuinka kauheaa on olla köyhä, niin en minä tietenkään, mutta joku muu, jolla eläke ei riitä elämiseen. Kuinka tehoton on hallitus jne. Eläke tuntuu riittävän kun vielä eletään. Hallituksen työkin taistelua oppositiota vastaan.

Kirkollisvaalit on pidetty ja edustajat valittu. Kävitkö antamassa äänesi. Minä kävin ja äänestämäni valittiin. Ei ole eläkeläinen, ei mies, ei tyhjän toimittaja, ei valittaja vaan yrittäjänainen.

No, nyt pitää taas valmistautua tähän viikkoon. Kovin on saamaton olo. Jos nyt kuitenkin jotain.

2Äänestä
  • Aloittaja

    Olisit toppuutellut reilusti minua, noista olevista huolista, jopa minä ymmärsin minua tarkoitettavan.

    Jos sinulla hyvin menee ja elämäsi on tasapainossa, koeta jaksaa nämä hallituksen kuin muitakin asioita koskettavat ainaiset valitukset.
    Totuutta kerron, seuraa ympärillä tapahtuvia asioita, mietin useinkin miten eriarvoisia olemme.
    Kuitenkin ketjuun voi kirjoittaa valituksia, tekemistään kertovia asioita, sairauksistaan ym. mikä mieltä kaivaa tai viihdyttää.
    En muista koskaan sinun viestejäsi arvostelleeni, kaikki on luettu, ei pahalla mielellä ole moitteita esitettu.

    Pisti vaan niin selkeästi silmään, kun koneelle tulin katsomaan, elossa olen minäkin, vaikka pieneläkeläinen olenkin, joskus on tiukkaakin tehnyt, mutta selvinnyt olen, joten anna viestittelyn kertoa vaikka niistä murheista, jotka keskuudessamme joillakin on.
    Hyvää ja voimia riittävää aikaa ja aherrusta sinulle.

    2Äänestä

  • Hil-la kirjoitti:

    Olisit toppuutellut reilusti minua, noista olevista huolista, jopa minä ymmärsin minua tarkoitettavan.

    Jos sinulla hyvin menee ja elämäsi on tasapainossa, koeta jaksaa nämä hallituksen kuin muitakin asioita koskettavat ainaiset valitukset.
    Totuutta kerron, seuraa ympärillä tapahtuvia asioita, mietin useinkin miten eriarvoisia olemme.
    Kuitenkin ketjuun voi kirjoittaa valituksia, tekemistään kertovia asioita, sairauksistaan ym. mikä mieltä kaivaa tai viihdyttää.
    En muista koskaan sinun viestejäsi arvostelleeni, kaikki on luettu, ei pahalla mielellä ole moitteita esitettu.

    Pisti vaan niin selkeästi silmään, kun koneelle tulin katsomaan, elossa olen minäkin, vaikka pieneläkeläinen olenkin, joskus on tiukkaakin tehnyt, mutta selvinnyt olen, joten anna viestittelyn kertoa vaikka niistä murheista, jotka keskuudessamme joillakin on.
    Hyvää ja voimia riittävää aikaa ja aherrusta sinulle.

    Kenelle tämä Hil-lan kirjoitus on tarkoitettu?
    Olen ymmällä?

    Äänestä

  • Anonyymi00054 kirjoitti:

    Kenelle tämä Hil-lan kirjoitus on tarkoitettu?
    Olen ymmällä?

    Tietenkin se on korppikselle, jonka mielestä köyhyydestä ei saa puhua. Miksikähän se on arka aihe korppikselle?

    4Äänestä

  • Hil-la kirjoitti:

    Olisit toppuutellut reilusti minua, noista olevista huolista, jopa minä ymmärsin minua tarkoitettavan.

    Jos sinulla hyvin menee ja elämäsi on tasapainossa, koeta jaksaa nämä hallituksen kuin muitakin asioita koskettavat ainaiset valitukset.
    Totuutta kerron, seuraa ympärillä tapahtuvia asioita, mietin useinkin miten eriarvoisia olemme.
    Kuitenkin ketjuun voi kirjoittaa valituksia, tekemistään kertovia asioita, sairauksistaan ym. mikä mieltä kaivaa tai viihdyttää.
    En muista koskaan sinun viestejäsi arvostelleeni, kaikki on luettu, ei pahalla mielellä ole moitteita esitettu.

    Pisti vaan niin selkeästi silmään, kun koneelle tulin katsomaan, elossa olen minäkin, vaikka pieneläkeläinen olenkin, joskus on tiukkaakin tehnyt, mutta selvinnyt olen, joten anna viestittelyn kertoa vaikka niistä murheista, jotka keskuudessamme joillakin on.
    Hyvää ja voimia riittävää aikaa ja aherrusta sinulle.

    Myöhäisiötaa@

    Kyllä viestin sisältö on kaikille hyvin toimeentuleville köyhyydestä oheiskärsijille tarkoitettu. Kyllä viesti oli myös hallitusta haukkuville suunnattu.

    Oppositio vastaan hallitusvalta. Jos osat vaalien jälkeen vaihtuvat, kiittäjät ja haukkujat vaihtavat paikkoja.

    Muistan sinun kirjoittaneen ja arvostelleen sanomisiani ennenkin kuten nyt.

    Minä kerron näitä omia totuuksiani jotka eivät ole välttämättä totuuksia toisille.

    Eriarvoisuutta on aina ollut ja tulee olemaan niin kauan kuin ihminen on Telluksen herra.

    Korvessa ei taida olla kodittomia, nälkää näkeviä ns. normaalien kirjoissa olevia.

    Minulla oli aloitus jossa puutuin nyky nuorten pahoinvointiin, ei ottanut tuulta purjeisiin. Niin hyvin menee meillä joille eläke tulee tilille joka kuukausi.

    1Äänestä

Tämä ei ole kommentointia kenellekään.
Mutta kun valinta on tehtävä joko aloittajan tai jonkin muun kirjoittajan kommentin välillä, niin valitsin sitten aloittajan.
Halusin vaan kertoa, että erään oikealla olevan puolueen leikkauslinjasta olen ymmärtänyt, että leikkaavat lapsiperheiltä ennemmin kuin työeläkeläisiltä. Perusteluna on se, että lapsiherheet voivat helpommin vaikuttaa asemaansa kuin eläkeläiset. Taisi olla vielä sekin näkökohta, että eläkeläiset voivat auttaa lapsiaan ja lapsenlapsiaan, jos oma eläminen antaa siihen myötä. Toimeentulotuki on kuitenkin kaikkien viimeinen tuki ja turva.

1Äänestä
  • Pitääkö täällä tehdä valintoja tyyliin kehuakko ketjun aloittajaa vaiko haukkua rivikirjoittajaa.

    Itse arvostan rehellisyyttä ja totuushan on se, että lähes joka ketjussa täällä valitetaan jostakin.

    2Äänestä

Kommentoi aloitusta


Hil-la kirjoitti:

Kauniisti alkaa tämä isänpäivän sää ja laitanpa minäkin ihan runonpätkän isien päivän kunniaksi

Onnitellen !
Isä tuo sana kotoinen,
luo turvan ja kodin lapsosen.
Hän kätensä tarjoo,
syliinsä ottaa,
ja lapsensa ohi vaarojen johtaa.

Isä, tuo sana huulilla on,
Ne lahjat ja kortit,
sulle tuon,
kiitokset , onnittelut suon.
Olet rakas isä, kultainen,
lienet jo harmaahapsinen.

Isä, muistokin vain,
yhä mielessä olet,
et unhoon jäänyt.
Aatoksin lämpimin luoksesi liidän,
käteni ristin, sua kiitän.
Lapsesi, vuottenkin takaa,
isä, olit minulle tärkeä,
muistosi yhä kantaa.

Onnea kaikille rakkaille "isukeille".

Kirj. 13.11. 2005

Jatketaan tuttuun tapaan,, kinastellaan, hymyillään, vuoron perään.
Jospa kuitenkin mieli ois hyvä, ilon pilke silmissä syvä.
Iloa jaksamme kaikille jakaa, näin toivon ja kaikille hyvän mielen suomme.
Ystäviä näin kirjoitellen ollaan, eikös se mahdu jokaisen pollaan ?????

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu