Oli lumimyräkkä ja sudittelin vanhoilla nastarenkailla rengasliikkeen lumipöperöisessä pihassa ja sain lopulta vuoron ajaa halliin. Kun uudet renkaat oli alla ja maksettu, huomasin heti että nyt auto ei alkanutkaan sutimaan siinä lumipöperössä vaan moottorin kierrokset laskivat ja renkaat purivat lumeen.
Tielle päästyäni huomasin, että auto ei luista risteyksissä eikä jarrutuksissa. Ja miten hiljaista matkanteko oli, auto meni kuin sukkasillaan. Ja nämä olivat vasta Good Yearin kitkarenkaat. Todellinen pläjäys koitti vuosia myöhemmin, kun ostin Continental-tason kitkarenkaat: mielettömän hyvät ajaa, pitää jäällä, mustalla jäällä, polanteella, lumessa, asvaltilla. Ja se ajettavuus!
En enää ikinä palaa nastarenkaisiin.
Tielle päästyäni huomasin, että auto ei luista risteyksissä eikä jarrutuksissa. Ja miten hiljaista matkanteko oli, auto meni kuin sukkasillaan. Ja nämä olivat vasta Good Yearin kitkarenkaat. Todellinen pläjäys koitti vuosia myöhemmin, kun ostin Continental-tason kitkarenkaat: mielettömän hyvät ajaa, pitää jäällä, mustalla jäällä, polanteella, lumessa, asvaltilla. Ja se ajettavuus!
En enää ikinä palaa nastarenkaisiin.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kumma juttu kun uudet kitkarenkaat olivat paremmat mitä loppuun ajetut nastarenkaat.
Ja kumma, että Continental on aina näiden tarinoiden tähti.
Omalla kokemuksella Continentaleilla ollaan pöpelikössä jos niillä ajetaan sitä vauhtia, millä nastarengas pysyy vielä hyvin tiellä.
Kotikulmilla on työmatkan päätteeksi motarin poistumisramppi, jossa loppua kohti tiukkeneva kaarre. Continentalin Viking Contact 7:t ovat tiukoissa tilanteissa siinä kaarteessa useita kertoja talvessa. Meidän toisessa autossa on kyllä myös Continentalit Icecontact, numeroa en muista, mutta saman ikäiset kuin nuo toisen auton kitkat. Aivan helvetisti kovempaa voi mennä samaan kaarteeseen noilla nastallisilla...
Vain ne joilla ei ole kitkaarekaita ollut pelkäävät niitä.
Käikilla renkailla voi kaikissa keleissä ajaa pöpelikköön.
Se on helppoa näppäilet vain textaria ajaessa.