Käytöstä poistettujen kaivosten muuttaminen paineilmaenergiavarastoiksi (CAES, Compressed Air Energy Storage) on teknisesti täysin mahdollista ja sitä tutkitaan sekä toteutetaan maailmalla aktiivisesti uusiutuvan energian varastointiratkaisuna.
Kun tuulivoimasta on ylituotantoa ja sähkö on halpaa, sähköenergialla pyöritetään jättimäisiä kompressoreita, jotka pumppaavat ilmaa korkealla paineella kaivoksen maanalaisiin onkaloihin. Kun tuuli tyyntyy ja sähkön kysyntä sekä hinta nousevat, ilma vapautetaan hallitusti ulos ja ohjataan turbiinien läpi, jotka tuottavat sähköä takaisin valtakunnanverkkoon.
Tämä prosessi jakautuu käytännössä kolmeen vaiheeseen.
1. Latausvaihe (Paineistus)
Ylituotantosähköllä toimivat kompressorit ahtavat ilmaa kaivoskuiluihin ja -tunnelistoihin. Paineistus vaatii kaivosonkalolta erinomaista ilmatiiveyttä, minkä vuoksi tunnelit usein vuorataan tiiviillä materiaaleilla (kuten erikoisbetonilla tai teräksellä), jotta ilma ei karkaa kallioperän halkeamista.
2. Lämpötilan hallinta (Suurin tekninen haaste)
Kun ilmaa puristetaan kasaan, se kuumenee voimakkaasti (jopa satoihin asteisiin). Kun ilma vastaavasti laajenee purkautuessaan, se kylmenee rajusti ja voi aiheuttaa laitteiden jäätymistä. Lämpöongelmaa ratkaistaan kahdella tavalla
Perinteinen tapa: Lämpö annetaan aluksi hukkaan, ja ilmaa vapautettaessa sitä täytyy lämmittää uudelleen esimerkiksi polttamalla maakaasua, mikä heikentää järjestelmän vihreyttä.
Moderni tapa (Adiabaattinen CAES): Kompression synnyttämä lämpö otetaan talteen erilliseen lämpövarastoon (esim. kuumaan veteen tai kiveen). Kun ilma vapautetaan varastosta, se esilämmitetään tällä talteenotetulla lämmöllä. Tämä nostaa järjestelmän hyötysuhteen huomattavasti korkeammaksi (noin 60–70 %:iin).
3. Purkuvaihe (Sähkön tuotanto)
Kun sähköä tarvitaan, kaivoksen venttiilit avataan. Paineen voimalla purkautuva ilma pyörittää paisuntaturbiineja ja niihin kytkettyjä generaattoreita, jotka syöttävät sähkön takaisin verkkoon.
Mitä etuja vanhan kaivoksen käytöstä on?
• Valmis infrastruktuuri: Suurin osa varaston rakennuskustannuksista (luolien louhinta) on tehty. Lisäksi kaivoksilla on valmiiksi raskaat sähköliittymät valtakunnanverkkoon.
Paineen tasaus vedellä: Kanadalainen energiayhtiö Hydrostor käyttää tekniikkaa, jossa kaivokseen jätetään vettä. Kun ilmaa pumpataan sisään, se työntää vettä ylöspäin erilliseen altaaseen. Kun ilmaa otetaan ulos, veden paine pitää ilmanpaineen tasaisena koko purkuprosessin ajan, mikä parantaa turbiinin hyötysuhdetta.
Kun tuulivoimasta on ylituotantoa ja sähkö on halpaa, sähköenergialla pyöritetään jättimäisiä kompressoreita, jotka pumppaavat ilmaa korkealla paineella kaivoksen maanalaisiin onkaloihin. Kun tuuli tyyntyy ja sähkön kysyntä sekä hinta nousevat, ilma vapautetaan hallitusti ulos ja ohjataan turbiinien läpi, jotka tuottavat sähköä takaisin valtakunnanverkkoon.
Tämä prosessi jakautuu käytännössä kolmeen vaiheeseen.
1. Latausvaihe (Paineistus)
Ylituotantosähköllä toimivat kompressorit ahtavat ilmaa kaivoskuiluihin ja -tunnelistoihin. Paineistus vaatii kaivosonkalolta erinomaista ilmatiiveyttä, minkä vuoksi tunnelit usein vuorataan tiiviillä materiaaleilla (kuten erikoisbetonilla tai teräksellä), jotta ilma ei karkaa kallioperän halkeamista.
2. Lämpötilan hallinta (Suurin tekninen haaste)
Kun ilmaa puristetaan kasaan, se kuumenee voimakkaasti (jopa satoihin asteisiin). Kun ilma vastaavasti laajenee purkautuessaan, se kylmenee rajusti ja voi aiheuttaa laitteiden jäätymistä. Lämpöongelmaa ratkaistaan kahdella tavalla
Perinteinen tapa: Lämpö annetaan aluksi hukkaan, ja ilmaa vapautettaessa sitä täytyy lämmittää uudelleen esimerkiksi polttamalla maakaasua, mikä heikentää järjestelmän vihreyttä.
Moderni tapa (Adiabaattinen CAES): Kompression synnyttämä lämpö otetaan talteen erilliseen lämpövarastoon (esim. kuumaan veteen tai kiveen). Kun ilma vapautetaan varastosta, se esilämmitetään tällä talteenotetulla lämmöllä. Tämä nostaa järjestelmän hyötysuhteen huomattavasti korkeammaksi (noin 60–70 %:iin).
3. Purkuvaihe (Sähkön tuotanto)
Kun sähköä tarvitaan, kaivoksen venttiilit avataan. Paineen voimalla purkautuva ilma pyörittää paisuntaturbiineja ja niihin kytkettyjä generaattoreita, jotka syöttävät sähkön takaisin verkkoon.
Mitä etuja vanhan kaivoksen käytöstä on?
• Valmis infrastruktuuri: Suurin osa varaston rakennuskustannuksista (luolien louhinta) on tehty. Lisäksi kaivoksilla on valmiiksi raskaat sähköliittymät valtakunnanverkkoon.
Paineen tasaus vedellä: Kanadalainen energiayhtiö Hydrostor käyttää tekniikkaa, jossa kaivokseen jätetään vettä. Kun ilmaa pumpataan sisään, se työntää vettä ylöspäin erilliseen altaaseen. Kun ilmaa otetaan ulos, veden paine pitää ilmanpaineen tasaisena koko purkuprosessin ajan, mikä parantaa turbiinin hyötysuhdetta.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Maski päähän persut. Yksinkertaista.
V a a l i t, ne taas tuleman pitää!
Mitenkä liittyy tähän keskusteluun?
Haukutte väärää puuta KepuliVassarit!
Tämä on KepuliVassarien pääpiru idea.
Paljonko kaupunki aikoo laittaa hankkeeseen rahaa aluksi 2 miljoonaa kehittämiseen ha mietintöihin?
On parempi kuin persujen toiminta eli mummojen huijaaminen metsäkaupoissa.
Mistä kaupoista oikein höpötät .Faktoja esiin MARS
Kannattaa esittää ajatusta Kvanttikiinteistöt toimitusjohtaja J.H. Kiviniemelle tai Pyhäsalmen kaivoksen Kiinteistö massasta vastaavalle, eli Jarmo T. Haloselle. He taatusti saavat aikaan jotakin, hämmennyksen lisäksi.
Vanha idea. Jo vallivaara esitti 1991 paineilmavoimalan hankkeistamistä.
Erilaiset köörit miettivät esitystä ja totesivat:
Ilman pumppaus kaivokseen niinkin kovalla paineella aiheuttaisi ympäristössä huomattavia muutoksia. Erikoisin ja tuntuvin olisi Komujärven muuttuminen porealtaaksi!
No ensinnäkin kallion ilmatiiviyttä ei ole testattu. Sen voisi testata väliaikaisella terästulpalla kaivoskuilussa ja vaikkapa 1/3 osan paineella.
Eli pumpataan kokeeksi kuiluihin pienempi paine kuin oikea voimalaitoskäyttö vaatii ja sitten seurataan tarkoilla mittareilla useita päiviä tai viikkoja paineen pysymistä.
Eikä painestetun osan tarvitse olla kaikken lähimpänä maan pintaa. Tulppa voidaan tehdä Esim. 300-500 metrin syvyyteen jolloinka aivan järven alla kulkevat kaivoskuilut eivät ole paineistettuja jos jotakin pääsee hitaasti vuotaamaan, ei se ole tulossa järven pohjasta ulos.
Testi olisi vähintä mitä voitaisiin tehdä yhdelle Euroopan syvimmistä ja laajimmista (100km) kaivostunneliverkostoista.
Tämä on Suomi!
Ei täällä viitsitä tehdä mitään kokeiluja. Silloinhan jonkun pitäisi mennä töihin!
Myö saahaan rahhoo suoraan sohvalla makaamallakin.
Nyt JuCCCa-poika lobbaamaan ympäri maapalloo idean isänä. Kyllä kaupunki matkat yms menot rahottaa.
Taasko tuo show alkaa?
Show alkoi jo klo 5.55 Elien päättyi klo 23.55 eli kuuden tunnin tirsat ehti (nukkua) miettien nitä kirjottaisi jälleen.Hänellä ajatukset kieppuu VAIN vittuilujen ympärillä.
Minäkö?? Nyt olet lopullisesti sekaisin .Mene hoitoon harhoinesi.
Mäjo aattelin että sillä varastoidulla paineilmalla on tarkoitus puhaltaa vauhtia niiden tuulimyllyjen ropeleihin
Mutta miten muuttaa lumi energiaksisiinä, vasta kysymys. Sitä paskaa meillä nimenomaan riittää silloin kun energiaa tarvitaan eniten
Kenties aja lunta johonkin louhokseen niin että se painollaan pyörittää paineilma tai vesigeneraattoreita? Ja sulaessaan taas pyörittää vesiturbiinia
Eiköhän sitä paineilmaa ole pyhäkkäillä ihan omasta takaa masussa.
Ei muuta kuin rupsuttelemaan painepulloon!