Taas nähtiin mitä yrittämisestä seuraa. On ihmisiä jotka yrittää kovin mutta epäonnistuu. Näitä tilanteita on tullut seurattua usein. Me nojatuoleista käsin tiedämme jo etukäteen ilman mitään todellista asiantuntemusta tai omakohtaista yrittämistä ja riskinottoa, että yrittäminen ei koskaan kannata. Kaikki se mitä ympärillä nähdään eli yritykset, infra ja jopa verotulot on tyhjästä syntyneitä ilman kenenkään yrittämistä ja riskinottoa. Näin se maailma vaan toimii.
Me osaamme aina sanoa että ei tuokaan hanke tule kannattamaan. Ja jos se sattuukin epäonnistumaan, me saamme lisää uskomusta itsessämme siihen, että sehän oli meidän viisautemme takia jo ennalta tiedossakin.
Ja jos se hanke onnistuu, me nojatuoleista käsin tiedämme, että se oli tuurilla onnistunutta tai vähintääkin sen hankkeen vetäjä oli vain syntynyt kultalusikka pyllyssä.
Me jatkamme muiden virheiden etsintää ja muiden epäonnistumisten ruodintaa jotta oma saamattomuutemme ja kyvyttömyytemme ei paljastuisi. Ja jos joku ne näkeekin totuudenmukaisesti niin sanomme kritiikin esittäjälle, että katsokoot peiliiin.
Kun joku epäonnistuu, tunnemme suurta vahingoniloa koska me kuvittelemme, että toisen epäonni jotenkin nostaisi meitä itseämme ylös, vaikka emme oikeasti pääse edes sohvalta ylös koska emme uskalla yrittää mitään ja ottaa riskiä. Emme uskalla koska jos epäonnisituisimme niin muut olisi heti pilkkaamassa meitä ja heikko itsetuntomme menisi vielä alemmas.
Ja varsinkaan meitä ei saa kukaan kritisoida mistään virheistämme tai asenteistamme koska viat on aina muissa, ei koskaan meissä. Ei siltikään vaikka olemme vahingoniloisia ja kateellisia.
Meidän maailmankuvamme perustuu siihen, että kateudella ja vahingonilolla syntyy yhteistä hyvää ja työpaikkoja sekä hyvinvointia.
Lisäksi meillä on aina uhriuruminen vaihtoehtona ja voimme syyttää olosuhteita omasta saamattomuudestamme ja kateudestamme.
Tältä pohjalta elämää ajajtellem ei kannata yrittää mitään. Ei kannata ottaa edes riskiä tulevan puolison hankinnassa koska jos näyttää toiselle aidon itsensä eikä suhde etenekään, se on taas hataran itsetunnon kannalta kenkku juttu. Siksi kaikki asiat pitää saada valmiina annettuna ja koska oikeassa elämässä niin ei tapahtu, niin parasta on kun ei tee mitään.
Ja jos meistä jotkut töissä onkin niin kokoonnutaan työpaikalla parjaamaan ahkeria ja aitoja. Sillä tavalla luodaan lisäarvoa ja hyvinvointia.
Niin ja se kysymys oli että kuka nämäkin viulut maksaa? Vastaus: Koko yhteiskunta maksaa korkeimpina sen potentiaalin hukkaamisen mitä Pohjois-Karjalassa hukataan kateuden ja kyttäämisen kulttuurin vuoksi työpaikkoina, veron menetyksinä ja lisääntyneinä terveyskuluina.
Me osaamme aina sanoa että ei tuokaan hanke tule kannattamaan. Ja jos se sattuukin epäonnistumaan, me saamme lisää uskomusta itsessämme siihen, että sehän oli meidän viisautemme takia jo ennalta tiedossakin.
Ja jos se hanke onnistuu, me nojatuoleista käsin tiedämme, että se oli tuurilla onnistunutta tai vähintääkin sen hankkeen vetäjä oli vain syntynyt kultalusikka pyllyssä.
Me jatkamme muiden virheiden etsintää ja muiden epäonnistumisten ruodintaa jotta oma saamattomuutemme ja kyvyttömyytemme ei paljastuisi. Ja jos joku ne näkeekin totuudenmukaisesti niin sanomme kritiikin esittäjälle, että katsokoot peiliiin.
Kun joku epäonnistuu, tunnemme suurta vahingoniloa koska me kuvittelemme, että toisen epäonni jotenkin nostaisi meitä itseämme ylös, vaikka emme oikeasti pääse edes sohvalta ylös koska emme uskalla yrittää mitään ja ottaa riskiä. Emme uskalla koska jos epäonnisituisimme niin muut olisi heti pilkkaamassa meitä ja heikko itsetuntomme menisi vielä alemmas.
Ja varsinkaan meitä ei saa kukaan kritisoida mistään virheistämme tai asenteistamme koska viat on aina muissa, ei koskaan meissä. Ei siltikään vaikka olemme vahingoniloisia ja kateellisia.
Meidän maailmankuvamme perustuu siihen, että kateudella ja vahingonilolla syntyy yhteistä hyvää ja työpaikkoja sekä hyvinvointia.
Lisäksi meillä on aina uhriuruminen vaihtoehtona ja voimme syyttää olosuhteita omasta saamattomuudestamme ja kateudestamme.
Tältä pohjalta elämää ajajtellem ei kannata yrittää mitään. Ei kannata ottaa edes riskiä tulevan puolison hankinnassa koska jos näyttää toiselle aidon itsensä eikä suhde etenekään, se on taas hataran itsetunnon kannalta kenkku juttu. Siksi kaikki asiat pitää saada valmiina annettuna ja koska oikeassa elämässä niin ei tapahtu, niin parasta on kun ei tee mitään.
Ja jos meistä jotkut töissä onkin niin kokoonnutaan työpaikalla parjaamaan ahkeria ja aitoja. Sillä tavalla luodaan lisäarvoa ja hyvinvointia.
Niin ja se kysymys oli että kuka nämäkin viulut maksaa? Vastaus: Koko yhteiskunta maksaa korkeimpina sen potentiaalin hukkaamisen mitä Pohjois-Karjalassa hukataan kateuden ja kyttäämisen kulttuurin vuoksi työpaikkoina, veron menetyksinä ja lisääntyneinä terveyskuluina.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Tällaiset olisi pohjoiskarjalaiset hiihtokilpailut:
Hiihtokilpailussa on 20 kilpailijaa joista yksi on nimeltään Kyttäri. Kyttärillä on tyypillinen pohjoiskarjalainen ajatusmaailma.
Kisat menee näin:
Kyttäri ei harjoittele kisaa varten vaan keskittyy enempikin jouten oloon ja muiden kisaajien tarkkailuun. Kyttärin nopeus on heikko koska hän ei halua käyttää potentiaaliaan koska pelkää, että leimautuisi tärkeilijäksi. Lisäksi hänen kotiyleisö ja läheiset ei toivo hänen voittoa koska he tulisi siitä vain kateelliseksi. Sekin lannistaa kyttäriä.
Kisat alkaa. Yhden huippunopean pohjalaisen kisaajan jalka kramppaa ja hän keskeyttää. Toisen nopean sauva katkeaa mäessä. Kas kummaa lähes kaikki muut keskeyttää kisan vaikka he oli nopeita ja yritti tosissaan ja lopuilla ei suksi luista koska joku tunaroi väärät voiteet suksiin. Kyttäri menee ja voittaa kisan vaikka oli oikeasti hitain eikä edes voitontahtoa ollut.
Mitä tapahtuu? No, maakunnan väki nostaa Kyttärin suureksi sankariksi ja kehuu häntä aina maakunnan ulkopuolisille suurena sankarinaan ja sanoo "hän on meidän poikia" mutta omassa kylässään kotiseudullaan Kyttäri saa kateellisten vihat niskaansa ja kuntakin alkaa vieroksumaan hiihtäjää.
Hieno tarina siitä kuinka vaatimatonkin voi voittaa huippuunsa treenatut ilman tukijoukkoja. Ei kannata antaa koskaan periksi vaikka ennakko asetelma vaikuttaisi kuinka huonolta.
Palkintoja ei tainnut olla jaossa?
Ei itsensä pienentäminen ja loismainen elämäntyyli ole vaatimattomuutta.
Kuulostaa silti paremmalta kuin mahtupontisuus mitä melkein jokainen harrastaa. Vaikkei olis kuin suuri suu niin kuninkaan elkeet ja tavat, se se vasta kurjaa onkin.
Itsensä pienentäminen, tarkoittaa kai vähän samaa kuin itsensä piilottaminen? Molemmille varmasti omat syynsä eikä siitä välttämättä pääse eroon vaikka haluaisi.
Maakunnassa isoin osa luopuu omasta identiteetistä. He luovuttaa sen laumalle. Seuraa katkeruus
Kyllä kyttäri sai palkinnoksi oman heimonsa kateuden
Kurja heimo jos on kateellinen rehellisestä voitosta.
Pitää olla hyvin heikko itsetunto jotta jaksaa päivittäin kirjoitella muita haukkuen.
Täällä ollaan Akselerationismin asiantuntijoita aloittaja voi painua vittuun.
kateus ja ahdasmielisyys maksaa kaikille. mutta kateellinen itse menettää jopa terveytensä itse aiheuttamansa kateuden takia.
Kylläpä taas heikko itsetunto kirjoittaa 😂
kateus myrkyttää kaiken