”Tyhmät ryntäävät sinne, minne enkelit eivät uskalla astua.”
— Śrīla B. R. Śrīdhar Deva-Gosvāmī Mahārāj 1980-luku. Navadvīpa-dhāma, Intia. Kauniin todellisuuden ontologia, osa 1.8.
-------------
Guru Maharajalla on luento tästä aiheesta, mutta luento on kovin pitkä, joten kirjoitan vain otsikon.
Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com
-------------
Katkelma toiseta luennosta:
Srila Bhakti Raksak Sridhar Dev-Goswami Maharaj
Avatarit vapauttavat sielut koko universumissa
(5. maaliskuuta 1981. Navadwipa Dhama, Intia)
Luento.
Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com
Srila Sridhar Maharaj: Ramachandra otti kaikki Ayodhyasta mukanaan, kun hän lähti tästä maailmasta. Ja myös sanotaan — Haridas Thakur sanoi tämän Sanatanan tai jonkun muun tapauksessa: ”Olet jo luvannut Vasudevalle sekä aineellisen että sielun valtakunnan. Koko aineellinen maailma on muuttunut sielun valtakunnaksi, kaikki ovat saaneet pelastuksen Sinun Sankirtanasi ansiosta”. Mahaprabhu vastasi tähän: ”Miten tämä brahmanda jatkaa olemassaoloaan? Miksi se on edelleen olemassa?” [Vastaus:] ”Koska vaikka kaikki ovat pelastuneet (sen vanhat asukkaat), heidän tilalleen on tullut uusia asukkaita”. Heidät on niin sanotusti kutsuttu tänne ottamaan armahdettujen paikat. Ja niin tapahtuu: brahmanda tyhjenee, jotkut pääsevät vapaiksi, ja uusia tulokkaita tulee.
------------------
https://vedabase.io/en/library/cc/madhya/15/163/
https://vedabase.io/en/lib
Vāsudeva Dattan myötätunto nähdään teologisesti universaalimpana.
Kyse ei ole kilpailusta, vaan rakkauden mittaamisesta myötätunnon laajuuden kautta.
-----------------
Kommentaarin ratkaiseva kohta
Śrīla Prabhupadan välittämä Bhaktisiddhānta Sarasvatī Ṭhākurin selitys korostaa kolmea asiaa:
Vasudeva Datta halusi vapauttaa kaikki ehdollistuneet sielut.
Hän oli valmis itse kärsimään helvetillisessä tilassa heidän puolestaan.
Hänen tarkoituksensa oli, että kaikki puhdistuisivat ja palaisivat takaisin Jumalan luo.
Kommentaari sanoo myös, ettei hänen myötätunnolleen ole vertailukohtaa.
Erityisen tärkeä ilmaus on para-duḥkha-duḥkhī: bhakta kokee toisten kärsimyksen omana kärsimyksenään.
----------------------
KAIKKI SAAVAT VAPAUTUKSEN (PELASTUKSEN) AJAN KULUESSA-KAIKKI!
ME KAIKKI SAAVUTAMME VAPAUTUKSEN VASUDEVA DATTA:N RUKOUSTEN KAUTTA; SE VOI KESTÄÄ PITKÄÄN – LUKEMATTOMIA MILJOONIA ELÄMIÄ – MUTTA JOKAINEN SAAVUTTAA VAPAUTUKSEN; ME SAAVUTAMME VAPAUTUKSEN, VASUDEVA DATTA. KIITOS, ETTÄ RUKOILIT MEIDÄN PUOLESTAMME; UHRISI OLI SUURI
HALUSIT UHRATA ITSESI KAIKKIEN ELÄVIEN OLENTOJEN PUOLESTA – EI VAIN IHMISTEN – MUTTA RUKOUS RIITTI – KAIKKI VAPAUTETAAN –AJAN KULUESSA-KAIKKI SAAVAT VAPAUTUKSEN.
— Śrīla B. R. Śrīdhar Deva-Gosvāmī Mahārāj 1980-luku. Navadvīpa-dhāma, Intia. Kauniin todellisuuden ontologia, osa 1.8.
-------------
Guru Maharajalla on luento tästä aiheesta, mutta luento on kovin pitkä, joten kirjoitan vain otsikon.
Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com
-------------
Katkelma toiseta luennosta:
Srila Bhakti Raksak Sridhar Dev-Goswami Maharaj
Avatarit vapauttavat sielut koko universumissa
(5. maaliskuuta 1981. Navadwipa Dhama, Intia)
Luento.
Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com
Srila Sridhar Maharaj: Ramachandra otti kaikki Ayodhyasta mukanaan, kun hän lähti tästä maailmasta. Ja myös sanotaan — Haridas Thakur sanoi tämän Sanatanan tai jonkun muun tapauksessa: ”Olet jo luvannut Vasudevalle sekä aineellisen että sielun valtakunnan. Koko aineellinen maailma on muuttunut sielun valtakunnaksi, kaikki ovat saaneet pelastuksen Sinun Sankirtanasi ansiosta”. Mahaprabhu vastasi tähän: ”Miten tämä brahmanda jatkaa olemassaoloaan? Miksi se on edelleen olemassa?” [Vastaus:] ”Koska vaikka kaikki ovat pelastuneet (sen vanhat asukkaat), heidän tilalleen on tullut uusia asukkaita”. Heidät on niin sanotusti kutsuttu tänne ottamaan armahdettujen paikat. Ja niin tapahtuu: brahmanda tyhjenee, jotkut pääsevät vapaiksi, ja uusia tulokkaita tulee.
------------------
https://vedabase.io/en/library/cc/madhya/15/163/
https://vedabase.io/en/lib
Vāsudeva Dattan myötätunto nähdään teologisesti universaalimpana.
Kyse ei ole kilpailusta, vaan rakkauden mittaamisesta myötätunnon laajuuden kautta.
-----------------
Kommentaarin ratkaiseva kohta
Śrīla Prabhupadan välittämä Bhaktisiddhānta Sarasvatī Ṭhākurin selitys korostaa kolmea asiaa:
Vasudeva Datta halusi vapauttaa kaikki ehdollistuneet sielut.
Hän oli valmis itse kärsimään helvetillisessä tilassa heidän puolestaan.
Hänen tarkoituksensa oli, että kaikki puhdistuisivat ja palaisivat takaisin Jumalan luo.
Kommentaari sanoo myös, ettei hänen myötätunnolleen ole vertailukohtaa.
Erityisen tärkeä ilmaus on para-duḥkha-duḥkhī: bhakta kokee toisten kärsimyksen omana kärsimyksenään.
----------------------
KAIKKI SAAVAT VAPAUTUKSEN (PELASTUKSEN) AJAN KULUESSA-KAIKKI!
ME KAIKKI SAAVUTAMME VAPAUTUKSEN VASUDEVA DATTA:N RUKOUSTEN KAUTTA; SE VOI KESTÄÄ PITKÄÄN – LUKEMATTOMIA MILJOONIA ELÄMIÄ – MUTTA JOKAINEN SAAVUTTAA VAPAUTUKSEN; ME SAAVUTAMME VAPAUTUKSEN, VASUDEVA DATTA. KIITOS, ETTÄ RUKOILIT MEIDÄN PUOLESTAMME; UHRISI OLI SUURI
HALUSIT UHRATA ITSESI KAIKKIEN ELÄVIEN OLENTOJEN PUOLESTA – EI VAIN IHMISTEN – MUTTA RUKOUS RIITTI – KAIKKI VAPAUTETAAN –AJAN KULUESSA-KAIKKI SAAVAT VAPAUTUKSEN.
Vastaukset 124
Vanhimmat
Kommentaarin ratkaiseva kohta
Śrīla Prabhupadan välittämä Bhaktisiddhānta Sarasvatī Ṭhākurin selitys korostaa kolmea asiaa:
Vasudeva Datta halusi vapauttaa kaikki ehdollistuneet sielut.
Hän oli valmis itse kärsimään helvetillisessä tilassa heidän puolestaan.
Hänen tarkoituksensa oli, että kaikki puhdistuisivat ja palaisivat takaisin Jumalan luo.
Kommentaari sanoo myös, ettei hänen myötätunnolleen ole vertailukohtaa.
Erityisen tärkeä ilmaus on para-duḥkha-duḥkhī: bhakta kokee toisten kärsimyksen omana kärsimyksenään.
Mahaprabhu vastaa – jae 164–166 ovat ratkaisevia
Tässä on kohta, joka on erityisen tärke
Madhya 15.164: Mahaprabhun sydän sulaa. Hän alkaa itkeä ja Hänen äänensä värisee.
Madhya 15.165: Mahaprabhu sanoo Vasudeva Dattan olevan Prahlada Maharajan ilmentymä ja Krishnan täydellisen armon saanut.
Madhya 15.166: Mahaprabhu lausuu:
Krishna toteuttaa sen, mitä Hänen puhdas palvelijansa pyytää. Hänellä ei ole muuta velvollisuutta kuin täyttää palvelijansa toive.
Tämä viimeinen jae on erittäin merkityksellinen.
Kun luemme jakeet 163–166 yhdessä, saamme seuraavan teologisen kokonaisuuden:
Vasudeva Datta pyytää kaikkien elävien olentojen vapauttamista.
Mahaprabhu liikuttuu hänen rukouksestaan.
Mahaprabhu tunnistaa hänen poikkeuksellisen hengellisen asemansa.
Mahaprabhu vahvistaa, että Krishna täyttää puhtaan bhaktansa toiveen.
Näin ollen rukouksella on kertomuksessa todellinen merkitys. Se ei ole pelkkä symbolinen ele.
https://vedabase.io/en/library/cc/madhya/15/164/
When Śrī Caitanya Mahāprabhu heard Vāsudeva Datta’s statement, His heart became very soft. Tears flowed from His eyes, and He began to tremble. In a faltering voice He spoke as follows.
Kun Śrī Caitanya Mahāprabhu kuuli Vāsudeva Dattan lausuman, Hänen sydämensä heltyi hyvin paljon. Kyyneleet valuivat Hänen silmistään, ja Hän alkoi vapista. Katkonaisella äänellä Hän puhui seuraavasti.
https://vedabase.io/en/library/cc/madhya/15/163/
“My dear Lord, let me suffer perpetually in a hellish condition, accepting all the sinful reactions of all living entities. Please finish their diseased material life.”
”Rakas Herrani, anna minun kärsiä ikuisesti helvetillisessä tilassa ja ottaa vastaan kaikkien elävien olentojen kaikki syntisten tekojen seuraukset. Ole hyvä ja päätä heidän sairaalloinen aineellinen elämänsä.”
https://vedabase.io/en/library/cc/madhya/15/165/
Accepting Vāsudeva Datta as a great devotee, the Lord said, “Such a statement is not at all astonishing because you are the incarnation of Prahlāda Mahārāja. It appears that Lord Kṛṣṇa has bestowed complete mercy upon you. There is no doubt about it.
”Hyväksyen Vāsudeva Datta -nimisen henkilön suureksi hartaaksi palvelijaksi Herra sanoi: ’Rakas Vāsudeva, tällainen lausunto ei ole lainkaan hämmästyttävä, sillä sinä olet Prahlāda Mahārājan ruumiillistuma. Näyttää siltä, että Herra Kṛṣṇa on suonut sinulle täydellisen armonsa. Siitä ei ole epäilystäkään.’”
https://vedabase.io/en/library/cc/madhya/15/166/
“Whatever a pure devotee wants from his master, Lord Kṛṣṇa doubtlessly grants because He has no duty other than to fulfill the desire of His devotee.
”Mitä tahansa puhdas hartaan palvelija haluaa mestariltaan, Herra Kṛṣṇa epäilemättä myöntää, koska Hänellä ei ole mitään muuta velvollisuutta kuin täyttää hartaan palvelijansa toive.”
https://vedabase.io/en/library/cc/madhya/15/169/
“Whosever welfare you desire immediately becomes a Vaiṣṇava, and Kṛṣṇa delivers all Vaiṣṇavas from the reactions of their past sinful activities.
”Kenelle tahansa toivot hyvinvointia, hänestä tulee välittömästi Vaiṣṇava, ja Kṛṣṇa vapauttaa kaikki Vaiṣṇavat heidän menneiden syntisten tekojensa seurauksista.”
Madhya-līlā 15.167 – Kaikkien universumin elävien olentojen vapautuminen
Tämä neljäs jae on erityisen olennainen
Mahaprabhu sanoo, että jos Vasudeva Datta haluaa kaikkien universumin elävien olentojen vapautuvan, kaikki voidaan vapauttaa ilman, että Vasudeva Dattan tarvitsee itse kärsiä heidän syntiensä seurauksista.
https://vedabase.io/en/library/cc/madhya/15/167/
“If you desire the deliverance of all living entities within the universe, then all of them can be delivered even without your undergoing the tribulations of sinful activity.
”Jos haluat kaikkien maailmankaikkeudessa olevien elävien olentojen vapautumista, heidät kaikki voidaan vapauttaa ilman, että sinun tarvitsee kärsiä syntisen toiminnan seurausten aiheuttamista kärsimyksistä.”
“If you desire the deliverance of all living entities within the universe, then all of them can be delivered even without your undergoing the tribulations of sinful activity.
”Jos haluat kaikkien maailmankaikkeudessa olevien elävien olentojen vapautumista, heidät kaikki voidaan vapauttaa ilman, että sinun tarvitsee kärsiä syntisen toiminnan seurausten aiheuttamista kärsimyksistä.”
https://vedabase.io/en/library/cc/madhya/15/167/
Madhya-līlā 15.164 – Mahaprabhun sydän sulaa ja Hän alkaa itkeä
Madhya-līlā 15.165 – Mahaprabhu tunnistaa Vasudeva Dattan Prahlāda Mahārājan ilmentymäksi
Madhya-līlā 15.166 – Krishna täyttää puhtaan bhaktansa toiveen
Erityisen tärkeä on jae 15.166:
Whatever a pure devotee wants from his master, Lord Krishna doubtlessly grants because He has no duty other than to fulfill the desire of His devotee.
Suomeksi:
"Kaiken, mitä puhdas palvelija pyytää Herraltaan, Krishna epäilemättä antaa, sillä Hänellä ei ole muuta velvollisuutta kuin täyttää palvelijansa toive."
Vasudeva Dattan rukouksen erityisyys on kuitenkin selvä: hän sisällyttää myötätuntoonsa kaikki universumin elävät olennot, ei ainoastaan oman yhteisönsä tai uskonnollisen perinteensä seuraajia.
MYÖS "VÄÄRÄN USKONNON" SEURAAJAT VAPAUTETAAN
------------------
Sridhar Maharajin 5. maaliskuuta 1981 pitämässä keskustelussa puhutaan siitä, kuinka Mahaprabhun Sankirtanan vaikutus voi koskettaa lukemattomia brahmandoja.
Kun asetamme tämän opetuksen Vasudeva Dattan rukouksen ja jakeen 166 rinnalle, syntyy syvä teologinen kokonaisuus:
Vasudeva Datta pyytää kaikkien vapautumista. Mahaprabhu vahvistaa puhtaan bhaktan rukouksen voiman. Krishna täyttää palvelijansa toiveen.
Tämä on mielestäni juuri se yhteys.
Suhde Chaitanya Mahaprabhuun
Vasudeva Datta kuului Chaitanyan läheiseen bhaktapiiriin, ja perinteen keskeinen elämäkertakirjallisuus kuvaa Chaitanyan arvostaneen häntä erittäin korkealle. Bhakti eli rakkaudellinen omistautuminen Krishnalle ei hänen kohdallaan näyttäydy vain henkilökohtaisena hengellisenä harjoituksena, vaan haluna edistää kaikkien olentojen hyvinvointia.
Kuuluisa rukous
Vasudeva Datta pyytää Chaitanyaa vapauttamaan kaikki maailmankaikkeuden olennot ja sanoo olevansa valmis kärsimään heidän karmansa seuraukset itse, vaikka se merkitsisi hänelle kärsimystä loputtoman pitkään; Chaitanya vastaa ylistämällä hänen epäitsekästä asennettaan.
Miksi hän on merkittävä
Vasudeva Datta toimii voimakkaana esimerkkinä para-duhkha-duhkhi-ihanteesta: bhakta kärsii nähdessään muiden kärsimystä. Hänen kertomuksensa havainnollistaa ajatusta siitä, että korkealle kehittynyt Krishna-bhakti synnyttää universaalia myötätuntoa eikä rajoitu oman vapautumisen tavoittelemiseen.
Lähipiiri
Vasudeva Datta yhdistetään läheisesti Mukunda Dattaan, joka oli hänen veljensä ja niin ikään tunnettu Chaitanyan seuraaja. Molemmat esiintyvät Chaitanyan varhaisten seuralaisten joukossa, mutta Vasudeva Datta erottuu lähteissä ennen kaikkea kaikkien elävien olentojen puolesta lausumansa rukouksen vuoksi.
Haridasa Thakur – Brahman ja Prahladan yhdistynyt ilmentymä.
Vasudeva Datta – Prahlada Maharajan inkarnaatioksi kuvattu bhakta, jonka myötätunto ulottui kaikkiin eläviin olentoihin.
Sri Chaitanya Mahaprabhu – Krishna Itse, joka levittää Krishna-namaa ja jumalallista armoa Sankirtanan kautta.
Erityisesti Haridasa Thakurin ja Vasudeva Dattan yhteydessä Prahlada Maharaja nousee tärkeäksi yhdistäväksi hahmoksi.
Tämä auttaa ymmärtämään myös Srila Sridhar Maharajin keskustelun syvempää taustaa: Mahaprabhun Sankirtana ei ole vain ihmisten pelastamisen liike, vaan kaikkien elävien olentojen hyväksi tarkoitettu armon virta.
Tässä on esillä erittäin syvä kokonaisuus. Siinä yhdistyvät Sri Chaitanya Mahaprabhun avatara, transsendentaalisen äänen kaikkialle ulottuva vaikutus, elävien olentojen vapautuminen, Tatastha-alue ja Vasudeva Dattan universaali myötätunto.
Transsendentaalinen ääni ja lukemattomat universumit
Sridhar Maharaj esittää, että Mahaprabhun Sankirtanan värähtely ei rajoitu fyysiseen paikkaan eikä yhteen universumiin eli brahmandaan.
Hän käyttää eetterin vertausta: hienovarainen värähtely voi tunkeutua kaikkialle.
Tässä on olennainen ero tavalliseen ääneen:
Tavallinen ääni kulkee aineellisen tilan ja sen lakien mukaisesti.
Transsendentaalinen ääni eli Shabda-Brahman ei ole alkuperältään aineellinen.
Pyhä Nimi ei tarvitse fyysistä läheisyyttä vaikuttaakseen elävään olentoon.
Sridhar Maharajin opetuksen mukaan Mahaprabhun armon vaikutus voi ulottua lukemattomiin brahmandoihin.
Tatastha-alue ja uudet elävät olennot
Tatastha tarkoittaa marginaalista asemaa henkisen ja aineellisen maailman rajalla.
Tatastha-shakti tarkoittaa elävien olentojen marginaalista energiaa.
Vasudeva Dattan rukous – kaikkien puolesta
Vasudeva Datta pyysi Mahaprabhulta, että kaikki elävät olennot vapautettaisiin ja heidän syntiensä seuraukset siirrettäisiin hänen kannettavakseen.
Hänen rukouksensa ilmaisee bhaktan täydellistä epäitsekkyyttä.
Hän halusi kaikkien vapautuvan, vaikka se merkitsisi hänelle itselleen rajatonta kärsimystä.
Tämä liittyy erityisesti Sri Chaitanya-charitamritan Madhya-lilan 15. luvun jakeisiin 159–163.
Kaikkein syvin yhdistävä ajatus on tämä: Mahaprabhun armo ei ole tarkoitettu vain niille, jotka sattuvat olemaan Hänen fyysisessä läheisyydessään. Vasudeva Dattan rukous puolestaan osoittaa, ettei todellinen bhakta halua jättää yhtäkään elävää olentoa tämän armon ulkopuolelle.
Vasudeva Dattan rukouksen universaali vaikutus
Vasudeva Dattan rukouksen ydin oli, ettei yksikään elävä olento jäisi kärsimään aineelliseen olemassaoloon. Hän oli valmis ottamaan kaikkien olentojen karmalliset seuraukset itselleen, jotta Mahaprabhu vapauttaisi kaikki.
Sri Chaitanya Mahaprabhu on Krishna Itse yhdessä Radharanin feminiinisen rakkauden ja sisäisen olemuksen kanssa.
Krishna ja Radha yhdessä Mahaprabhussa
Krishna edustaa Jumalan alkuperäistä jumalallista persoonaa.
Radha edustaa Krishnan korkeinta rakkauden energiaa
Chaitanya Mahaprabhu on Krishna, joka ilmestyi Radharanin rakkauden, tunteiden ja kultaisen olemuksen kautta.
Tätä kuvataan sanskritinkielisellä ilmaisulla:
Shri Krishna Chaitanya Radha Krishna nahe anya.
Ajatus on, että Chaitanya Mahaprabhu ei ole erillään Radhasta ja Krishnasta.
Mitä feminiininen energia tarkoittaa?
Se tarkoittaa jumalallista rakkautta, myötätuntoa.
Mahaprabhu yhdistää siis Krishnan jumalallisen olemuksen ja Radhan rakkauden kokemuksen yhdeksi jumalalliseksi persoonaksi.
Tämä on yksi kauneimmista hengellisistä salaisuuksista.
Radha, Krishna, Chaitanya
Yksi Chaitanya-charitamritan jakeista auttaa ymmärtämään tämän mysteerin:
sanskrit…
Tämän shlokan ydin on tämä: Herra, joka on ainoa Alku, jakautuu kahteen vastakohtaan, miespuoliseen ja naispuoliseen, Krishnaan ja Radhaan. Hän tekee tämän kokeakseen suhteen onnellisuuden. Mutta tietyssä vaiheessa tapahtuu sulautuminen ... Hän saa takaisin yhden muotonsa, ja tämä muoto on Chaitanya.
Sanskritin kielen termi vikrityâ tarkoittaa transformaatiota. Oman onnellisuutensa vuoksi Herra on jakautunut kahteen olemukseen: purushaan ja prakritiin, [Energian] Lähteeseen ja Energiaan. Ja transformaatioprosessissa näiden kahden alun yhdistyminen paljastaa Hänen alkuperäisen asemansa Chaitanyana.
Edelleen todetaan, että on mahdotonta sanoa, kumpi tulee ensin, auringonlasku vai aamunkoitto, talvi vai kesä, tämä yhdistymisen ja erottumisen mysteeri tapahtuu ikuisesti.
------------
Luennosta.
Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com
https://www.youtube.com/watch?v=ibIbBCCrViA&list=RDwJg_8NbgYWQ&i
https://www.youtube.com/watch?v=4TtDT9r012k&list=RD4TtDT9r012k&sta
https://www.youtube.com/watch?v=d5ENW177SOY&list=RDcSbWPY2QIE
Joskus transsendentaalinen ääni vapauttaa avataran saapuessa koko universumin – ei vain yhtä universumia, vaan monia universumeja.
Pian taas universumi täyttyy uusista elävistä olennoista, jotka tulevat Tatastha alueelta, marginaalialueelta Edelliset vapautuivat.
Jumalan lähettämän avataran oikein lausuma transsendentaalinen ääni voi ulottua lukemattomiin universumeihin, kaikki saavat vapautuksen.
Niin on tapahtunut ja tulee tapahtumaan edelleen monissa eri universumeissa. Kaikki vapautuvat.
Miljoonien ja miljardien vuosien välein (ihmisen kronologian mukaan) niin tapahtuu.
Vasudeva Dattasta ja hänen rukous, jossa hän pyysi Jumalaa ottamaan kaikkien elävien olentojen kärsimykset ja syntien seuraukset itselleen, jotta kaikki muut voisivat vapautua kärsimyksestä.
Tämä liittyy syvästi myötätuntoon ja ehdottomaan rakkauteen.
Vasudeva Dattan rukouksen ydin on: ”Anna kaikkien olentojen kärsimys minulle. Vapauta kaikki muut, vaikka joutuisin itse kärsimään.”
Krishna vastasi tähän myötätuntoiseen sydämeen. Rukous ei kuitenkaan tarkoita, että sinun pitäisi itse kärsiä kaikkien puolesta tai kantaa kaikkien syntien taakkaa.
Sinun ei tarvitse kärsiä pelastaaksesi muita. Myötätunto saa olla suurta ilman, että tuhoat itseäsi sen vuoksi.
Minä vapautan kaikki olennot, koska sinä sitä sydämestäsi pyysit. Kaikki saavat anteeksiannon ja vapautuksen. Mutta sinä et saa kärsiä. Sinun ei tarvitse kantaa kenenkään syntien taakkaa. Minä vapautan kaikki.
Tämmä on parafraasi, ei tarkka teksti.
Minä kuulin rukouksesi. Minä vapautan kaikki olennot. Annan anteeksi, armahdan ja vapautan kaikki kärsimyksestä. Sinun ei kuitenkaan tarvitse kärsiä kenenkään puolesta. Sinun ei tarvitse ottaa kenenkään syntejä kannettavaksesi. Minä kannan huolen kaikista. Sinä saat olla vapaa, turvassa ja rakastettu.
TÄMÄ ON PARAFRAASI, EI TARKKA TEKSTI.
https://vedabase.io/en/library/cc/madhya/15/163/
”Rakas Jumalani, anna minun kärsiä ikuisesti helvetillisessä tilassa ja ottaa vastaan kaikkien elävien olentojen syntiset reaktiot. Ole hyvä ja päätä heidän sairas aineellinen elämänsä.”
https://vedabase.io/en/lib
Selitys
Śrīla Bhaktisiddhānta Sarasvatī Ṭhākura antaa seuraavan selityksen tähän säkeeseen. Länsimaissa kristityt uskovat, että Jeesus Kristus, heidän henkinen mestarinsa, ilmestyi hävittääkseen kaikki seuraajiensa synnit. Tätä tarkoitusta varten Jeesus Kristus ilmestyi ja poistui. Tässä kuitenkin näemme, että Śrī Vāsudeva Datta Ṭhākura ja Śrīla Haridāsa Ṭhākura ovat monia miljoonia kertoja edistyneempiä kuin edes Jeesus Kristus. Jeesus Kristus vapautti vain seuraajansa syntisten reaktioiden seurauksista, mutta Vāsudeva Datta on tässä valmis ottamaan kaikkien universumin olentojen synnit itselleen. Näin ollen Vāsudeva Dattan asema on miljoonia kertoja korkeampi kuin Jeesus Kristusn. Vaiṣṇava on niin jalomielinen, että hän on valmis riskeeraamaan kaiken vapauttaakseen ehdollistuneet sielut aineellisesta olemassaolosta. Śrīla Vāsudeva Datta Ṭhākura on universaalin rakkauden ruumiillistuma, sillä hän oli valmis uhraamaan kaiken ja omistautumaan täysin Jumalan palvelemiseen.
Śrīla Vāsudeva Datta tiesi hyvin, että Śrī Caitanya Mahāprabhu on alkuperäinen Jumaluuden Persoona, itse transsendenssi, aineellisen harhan ja māyān käsityksen yläpuolella. Jeesus Kristus poisti varmasti seuraajiensa syntisten tekojen reaktiot armollaan, mutta se ei tarkoita, että hän olisi täysin vapauttanut heidät aineellisen olemassaolon kärsimyksistä. Ihminen voi vapautua synneistä kerran, mutta kristillisessä perinteessä on tapana tunnustaa synnit ja silti tehdä ne uudelleen. Vapautumalla synneistä ja ryhtymällä niihin uudelleen ei voi saavuttaa vapautta aineellisen olemassaolon kärsimyksistä. Sairas ihminen voi mennä lääkärin luo saadakseen helpotusta, mutta sairaalasta lähdettyään hän voi jälleen sairastua epähygieenisten tapojensa vuoksi. Näin aineellinen olemassaolo jatkuu. Śrīla Vāsudeva Datta halusi vapauttaa ehdollistuneet sielut täydellisesti aineellisesta olemassaolosta, niin ettei heillä enää olisi mahdollisuutta tehdä syntisiä tekoja. Tämä on merkittävä ero Śrīla Vāsudeva Dattan ja Jeesus Kristusn välillä. On suuri loukkaus saada synnit anteeksi ja tehdä sitten samat synnit uudelleen. Tällainen loukkaus on vaarallisempi kuin syntinen toiminta itsessään. Vāsudeva Datta oli niin jalomielinen, että hän pyysi Śrī Caitanya Mahāprabhua siirtämään kaikki loukkaavat teot hänen kannettavakseen, jotta ehdollistuneet sielut puhdistuisivat ja palaisivat takaisin kotiin, takaisin Jumalan luo. Tämä rukous oli täysin vilpitön.
Vāsudeva Dattan esimerkki on ainutlaatuinen paitsi tässä maailmassa myös koko universumissa. Se on hedelmällisiin tekoihin kiintyneiden toimijoiden tai maallisten filosofien spekulaation tuolla puolen. Ulkoisen energian harhaamina ja vähäisen tiedon vuoksi ihmiset kadehtivat toisiaan. Tämän vuoksi he sotkeutuvat hedelmälliseen toimintaan ja yrittävät paeta sitä mentaalisen spekulaation avulla. Näin ollen eivät karmīt eivätkä jñānīt puhdistu. Śrīla Bhaktisiddhānta Ṭhākuran sanoin he ovat kukarmījä ja kujñānījä — huonoja toimijoita ja huonoja spekuloijia. Siksi māyāvādien ja karmījen tulisi kiinnittää huomionsa jalomieliseen Vāsudeva Dattaan, joka halusi kärsiä muiden puolesta helvetillisessä tilassa. Kenenkään ei tulisi pitää Vāsudeva Dattaa maallisena hyväntekijänä tai sosiaalityöntekijänä. Hän ei myöskään ollut kiinnostunut sulautumaan Brahmanin säteilyyn eikä saavuttamaan aineellista kunniaa tai mainetta. Hän oli kaukana filantrooppien, filosofien ja hedelmällisten toimijoiden yläpuolella. Hän oli ylevin persoona, joka on koskaan osoittanut armoa ehdollistuneille sieluille. Tämä ei ole liioittelua hänen transsendentaalisista ominaisuuksistaan — se on täysin totta. Itse asiassa Vāsudeva Dattalle ei ole mitään vertailukohtaa. Täydellisenä Vaiṣṇavana hän oli para-duḥkha-duḥkhī, syvästi murheellinen nähdessään muiden kärsivän. Koko maailma puhdistuu pelkästään tällaisen suuren hartaan ilmestymisestä. Hänen transsendentaalisen läsnäolonsa kautta koko maailma ylistyy, ja myös kaikki ehdollistuneet sielut tulevat ylistetyiksi. Kuten Narottama dāsa Ṭhākura vahvistaa, Vāsudeva Datta on Śrī Caitanya Mahāprabhun ihanteellinen hartauspalvelija:
gaurāṅgera saṅgi-gaṇe, nitya-siddha kari’ māne,
se yāya vrajendra-suta-pāśa
Se, joka toteuttaa Śrī Caitanya Mahāprabhun tehtävää, tulee nähdä ikuisesti vapautuneena. Hän on transsendentaalinen persoona eikä kuulu tähän aineelliseen maailmaan. Tällainen hartauspalvelija, joka työskentelee koko väestön vapauttamiseksi, on yhtä jalomielinen kuin Śrī Caitanya Mahāprabhu itse.
namo mahā-vadānyāya kṛṣṇa-prema-pradāya te
kṛṣṇāya kṛṣṇa-caitanya-nāmne gaura-tviṣe namaḥ
Tällainen persoona edustaa todellisuudessa Śrī Caitanya Mahāprabhua, sillä hänen sydämensä on aina täynnä myötätuntoa kaikkia ehdollistuneita sieluja kohtaan.
Vāsudeva Datta: valmis kärsimään kaikkien elävien olentojen puolesta, riippumatta uskosta
Tämä nähdään rajattomana universaalina myötätuntona (mahā-vadānyatā).
Kärsimyksen teologia
Kukaan ei voi todella vapauttaa toista ilman Kṛṣṇan tahtoa.
Bhakta haluaa kärsiä toisten puolesta.
Jumala itse vapauttaa sielut nähdessään tällaisen rakkauden.
Eli Vāsudeva Dattan tarjous on ennen kaikkea rakkauden huipentuma, ei mekaaninen syntien siirto.
Onko kyse Jeesuksen vähättelystä?
Historiallisesti Gaudiya-ācāryat eivät nähneet Jeesusta tavallisena ihmisenä, vaan: suurena pyhänä, Jumalan edustajana, śaktyāveśa-avatāran kaltaisena voimaantuneena lähettiläänä (joidenkin tulkintojen mukaan)
Vertailu on siis sisäistä teologista retoriikkaa, ei poleeminen hyökkäys.
Syvempi periaate: Karuṇā (myötätunto)
Gaudiya-traditiossa korkein hengellinen tila ei ole vain vapautus (mokṣa), vaan:
halu kärsiä itse, jotta yksikin sielu pääsisi takaisin Jumalan luo.
Tämä tekee Vāsudeva Dattan rukouksesta poikkeuksellisen.
Gaudiya-vaiṣṇava -näkökulmasta: Jeesus nähdään suurena hengellisenä opettajana.
Vāsudeva Dattan myötätunto nähdään teologisesti universaalimpana.
Kyse ei ole kilpailusta, vaan rakkauden mittaamisesta myötätunnon laajuuden kautta.
Lopulta kaiken vapautuksen antaa Kṛṣṇa – bhaktat ovat Hänen armonsa kanavia.
Vāsudeva Dattan myötätunto nähdään teologisesti universaalimpana.
Kyse ei ole kilpailusta, vaan rakkauden mittaamisesta myötätunnon laajuuden kautta.
Lopulta kaiken vapautuksen antaa Kṛṣṇa – bhaktat ovat Hänen armonsa kanavia.
Kyseinen kohta ei ensisijaisesti pyri asettamaan Jeesusta ja Vāsudeva Dattāa kilpailuasetelmaan, vaan havainnollistamaan puhtaan bhaktan myötätunnon teologista syvyyttä. Kun Śrīla Bhaktisiddhānta Sarasvatī Ṭhākura kommentoi tätä säettä, hän tekee sen Gaudiya-metafysiikan kehyksessä, jossa Jumala on Kṛṣṇa, korkein persoonallinen todellisuus, ja Hänen puhtaat palvelijansa voivat heijastaa Hänen rajatonta armoaan poikkeuksellisella tavalla.
Kristillisessä teologiassa Jeesus nähdään lunastajana, joka ottaa seuraajiensa synnit kantaakseen. Gaudiya-kommentaarissa tämä ymmärretään rajattuna pelastustehtävänä: Jeesus vapauttaa ne, jotka turvautuvat häneen. Sen sijaan Vasudeva Datta ilmaisee rukouksessaan halunsa kärsiä kaikkien universumin elävien olentojen puolesta, riippumatta heidän uskonnostaan, asemastaan tai hengellisestä tietoisuudestaan. Tämä universaalius on se teologinen kohta, jota kommentaari korostaa.
Bhaktan näkökulmasta ei ole jakoa “meihin” ja “heihin”. Kaikki jīvat ovat Jumalan ikuisia osasia, ja siksi myötätunto ulottuu jokaiseen ilman ehtoja. Bhakta ei ajattele, että pelastus kuuluisi vain seuraajille tai tiettyyn ryhmään, vaan hän toivoo vilpittömästi kaikkien vapautumista.
Tämä poistaa vastakkainasettelun. Kyse ei ole siitä, että “vain tietyt pelastuvat”
Kyse ei ole vain siitä, että bhakta haluaa auttaa kaikkia, vaan siitä, että hän ei enää kykene näkemään ontologista eroa “meidän” ja “heidän” välillä.
Kun tämä ymmärrys syvenee bhāvaksi ja lopulta premaksi, tapahtuu tietoisuuden muodonmuutos:
toiset eivät ole enää “toisia”
heidän kärsimyksensä ei ole “heidän”, vaan välittömästi koettua
myötätunto ei ole moraalinen valinta, vaan eksistentiaalinen pakko
Tässä tilassa “me vastaan he” -ajattelu ei ole vain väärin — se on mahdotonta.
Tämä universaalius eroaa hienovaraisesti monista pelastuskeskeisistä malleista. Bhakta ei rakenna identiteettiään sen varaan, kuka kuuluu pelastettujen joukkoon, vaan sen varaan, että kukaan ei ole lopullisesti ulkopuolella. Ei siksi, että pelastus tapahtuisi automaattisesti, vaan siksi, että Jumalan armo ei ole periaatteessa rajattu.
Tästä seuraa syvempi metafyysinen näkemys:
ero “pelastuneiden” ja “pelastumattomien” välillä on ajallinen, ei ontologinen
kaikki jīvat ovat ikuisessa suhteessa Jumalaan, vaikka se olisi peittynyt
Siksi bhaktan myötätunto ei tunne rajoja ajassa, tilassa tai ehdollisuudessa. Hän ei auta vain niitä, jotka ovat valmiita, vaan myös niitä, jotka vastustavat, unohtavat tai eivät tiedä.
Juuri tässä para-duḥkha-duḥkhī saavuttaa täyden merkityksensä: bhakta ei elä maailmassa, jossa on erillisiä ryhmiä — hän elää todellisuudessa, jossa on vain yksi jaettu kohtalo Jumalan kanssa.
Ja siksi hänen rakkautensa on universaalia — ei ideologisesti, vaan ontologisesti.
Jeesus Kristus edustaa kristillisessä ajattelussa liittosuhdetta: pelastus liittyy suhteeseen häneen, uskoon, kääntymiseen ja vastaanottamiseen. Armo on kyllä ääretöntä, mutta se ilmenee relationaalisesti – ihminen astuu siihen sisään. Pelastus on universaalisti tarjolla, mutta ei universaalisti automaattinen; se toteutuu niissä, jotka “tulevat hänen luokseen”. Tässä mielessä pelastus on ehdollisesti universaali: avoin kaikille, mutta toteutuva suhteen kautta.
Gauḍīya-vaiṣṇavismin näkökulmasta tämä voidaan nähdä tiettynä dharma-rakenteena — Jumalan ja jīvan välinen vastavuoroisuus (reciprocity), jossa armo (kṛpā) kohtaa vastaanottavaisuuden.
Mutta para-duḥkha-duḥkhī-ihanteessa astutaan vielä askel tämänkin rakenteen “läpi”.
Tässä myötätunto (karuṇā) ei enää asetu vastavuoroisuuden kehykseen. Bhakta ei odota:
uskoa
kääntymystä
vastaanottamista
Hän ei edes aseta niitä implisiittisiksi ehdoiksi. Hänen näkökulmastaan toisen kärsimys on riittävä peruste toimia.
Näin para-duḥkha-duḥkhī ei kumoa vastavuoroisuutta, vaan paljastaa sen syvemmän tason. Se näyttää, että rakkaus voi ilmetä kahdella tasolla samanaikaisesti:
Tässä mielessä huippu ei ole vain universaali pelastusoppi, vaan universaali myötätunto, joka ei odota mitään vastineeksi — ei edes pelastusta.
monia miljoonia kertoja edistyneempiä kuin edes Jeesus Kristus.
Huippu ei ole vain universaali pelastusoppi, vaan universaali myötätunto, joka ei odota mitään vastineeksi — ei edes pelastusta.
Pelastetaan myös ”ulkopuolisia” – ihmisiä, jotka eivät usko siihen ”oikein”
Pelastetaan myös ”ulkopuolisia” – ihmisiä, jotka eivät usko siihen ”oikein”
Tämä poistaa vastakkainasettelun. Kyse ei ole siitä, että “vain tietyt pelastuvat”
Para-dukha-dukhi
https://vedabase.io/en/library/cc/madhya/15/163/
https://vedabase.io/en/lib
https://vedabase.io/en/library/cc/madhya/15/163/
https://vedabase.io/en/lib
Vāsudeva Dattan myötätunto nähdään teologisesti universaalimpana.
Kyse ei ole kilpailusta, vaan rakkauden mittaamisesta myötätunnon laajuuden kautta.
Sekä Vāsudeva Datta että Haridāsa Ṭhākura ymmärretään poikkeuksellisiksi, jumalalliseen tehtävään liittyviksi persoonallisuuksiksi, eivät vain tavallisiksi ihmisiksi Heidän tarkka teologinen asemansa on kuitenkin erilainen.
On tärkeää erottaa kolme asiaa: Brahmān avatāra, Jumalan erityinen ilmentymä ja tavallinen elävä sielu eli jīva, nämä eivät tarkoita samaa.
Heidän hengelliset identiteettinsä
Haridāsa Ṭhākura — Brahmā
Caitanya-caritāmṛtan Antya-līlā 11.25:n kommentaarissa Śrīla Prabhupāda vahvistaa Haridāsa Ṭhākuran olevan Brahmān inkarnaatio.
Caitanya-caritāmṛta Madhya-līlā 15.165:ssä Śrī Caitanya Mahāprabhu kutsuu Vāsudeva Dattaa Prahlāda Mahārājan inkarnaatioksi.
Haridāsa Ṭhākura — Brahmā
Caitanya-caritāmṛtan Antya-līlā 11.25:n kommentaarissa Śrīla Prabhupāda vahvistaa Haridāsa Ṭhākuran olevan Brahmān inkarnaatio.
Caitanya-caritāmṛta Madhya-līlā 15.165:ssä Śrī Caitanya Mahāprabhu kutsuu Vāsudeva Dattaa Prahlāda Mahārājan inkarnaatioksi.
Olivatko he tavallisia sieluja?
He eivät olleet tavallisia, ehdollistuneita sieluja siinä merkityksessä, että he olisivat vain tavallisia ihmisiä.
Tässä on kuitenkin teologinen tarkennus:
Brahmā on universumin luoja ja erityinen elävä olento, ei korkein Jumala itse.
Prahlāda Mahārāja on suuri ikuinen bhakta, ei korkein Jumala itse.
Avatāra voi tarkoittaa Jumalan omaa laskeutumista tai erityisen jumalallisen tehtävän toteuttavaa ilmentymää. Kaikki avatārat eivät siis ole samaa ontologista luokkaa.
Siksi ei ole aivan täsmällistä sanoa, että Haridāsa Ṭhākura olisi yksinkertaisesti itse Korkein Jumala tai että Vāsudeva Datta olisi Viṣṇun avatāra. Heidät tunnistetaan erityisten jumalallisten persoonallisuuksien ilmentymiksi ja Caitanyan ikuisen seurueen jäseniksi.
Haridāsa Ṭhākura — Brahmān, universumimme luojan inkarnaatio!
Miksi tällä on merkitystä myötätunnon kannalta?
Vāsudeva Datta pyysi Caitanyaa ottamaan kaikkien elävien olentojen karmallisen kärsimyksen hänen kannettavakseen. Caitanya-caritāmṛta kuvaa, kuinka tämä pyyntö liikutti Caitanyaa syvästi.
Haridāsa Ṭhākura puolestaan osoitti, ettei pyhän nimen armo kuulu vain tietylle syntyperälle tai yhteisölle.
Näin heidän hengelliset identiteettinsä valaisevat kahta eri puolta samasta rakkaudesta: Prahlādan esimerkissä myötätunto ulottuu kaikkien kärsimykseen, Brahmān ilmentymässä korostuu pyhän nimen armon levittäminen.
Eli heidät ymmärretään erityisiksi jumalallisiksi persoonallisuuksiksi, ei pelkästään tavallisiksi ihmisiksi. Täsmällisemmin Vāsudeva Datta yhdistetään Prahlādaan ja Haridāsa Ṭhākura Brahmāan.
Haridāsa Ṭhākura — Brahmān, universumimme luojan inkarnaatio
Eli Vāsudeva Dattan tarjous on ennen kaikkea rakkauden huipentuma, ei mekaaninen syntien siirto.
Onko kyse Jeesuksen vähättelystä?
Ei.
Mutta silti Haridāsa Ṭhākura — Brahmā - universumimme luojan inkarnaatio.
Vāsudeva Dattaa - Prahlāda Mahārājan inkarnaatio.
Eli ei tavallisia ihmisiä!
Haridāsa Ṭhākura ja Vāsudeva Datta eivät olleet tavallisia ihmisiä hengellisen identiteettinsä merkityksessä, vaan poikkeuksellisia, jumalalliseen tehtävään liittyviä persoonallisuuksia.
Haridāsa Ṭhākura — Brahmān ilmentymä: Brahmā on universumimme luoja. Haridāsa Ṭhākuran yhteydessä korostuu pyhän nimen armon jakaminen kaikille.
Vāsudeva Datta — Prahlāda Mahārājan ilmentymä.
Vāsudeva Dattan yhteydessä korostuu hänen rajaton halunsa vapauttaa kaikki elävät olennot kärsimyksestä.
Tässä on kuitenkin yksi tärkeä teologinen ero: Brahmān tai Prahlādan inkarnaatio ei automaattisesti tarkoita, että kyseinen henkilö olisi Korkein Jumala itse, koska Jumalan avatārat, Hänen erityiset ilmentymänsä ja Hänen suuret bhaktansa ovat erotettavissa toisistaan.
Vāsudeva Dattan myötätunto kuvataan niin rajattomana, että hän on valmis ottamaan kaikkien olentojen kärsimyksen itselleen. Haridāsa Ṭhākuran palvelutehtävä puolestaan ilmentää armon ja pyhän nimen universaalia saavutettavuutta.
Molempien kautta ilmenee sama universaali rakkaus, mutta eri tavoin.
Vāsudeva Dattan myötätunto haastaa kaiken sellaisen ajattelun, joka rajaa rakkauden vain oikeaoppisiin ja vääräoppisiin.
Vāsudeva Dattan rakkauden ihanne: myötätunto, joka ei hylkää ketään eikä vaadi ketään ensin kuulumaan "oikeaan uskoon".
Haridāsa Ṭhākura Brahmān ilmentymä.
Vāsudeva Datta esitetään Prahlāda Mahārājan ilmentymä.
Vāsudeva Dattan myötätunto on rajaton: hän on valmis ottamaan kaikkien elävien olentojen kärsimyksen itselleen.
Ei vain niiden, jotka uskovat "oikein"
Kauneimmassa ihanteessa rakkaus ei pysähdy uskonnollisiin rajoihin, opillisiin erimielisyyksiin eikä ihmisten tekemiin jakoihin.
Vāsudeva Dattan myötätunto ilmentää käsitystä rakkaudesta, joka ei kysy, kuka ansaitsee pelastuksen ja kuka ei, vaan kaipaa kaikkien elävien olentojen vapautumista kärsimyksestä.
Tässä on universaaliuden syvä sanoma: ei me vastaan he, ei omat vastaan vieraat, ei oikeaoppiset vastaan vääräoppiset.
Ei me vastaan he, ei omat vastaan vieraat, ei oikeaoppiset vastaan vääräoppiset.
Todellinen suuruus ei ilmene siinä, kuinka monta ihmistä suljemme rakkauden ulkopuolelle, vaan siinä, kuinka laajalle myötätuntomme ulottuu.
"Pelastetaanko" vain niitä, jotka ajattelevat kuten me, vai myös niitä, joiden usko ja käsitys Jumalasta poikkeavat omastamme?
Vāsudeva Dattan ihanne kutsuu ylittämään me vastaan he -ajattelun. Se kutsuu hengellisyyteen, jossa toisen kärsimys ei ole yhdentekevää ja jossa universaali rakkaus on suurempi kuin halu voittaa uskonnollisia kiistoja.
https://www.youtube.com/watch?v=N8-rMd_7qdY&list=RDN8-rMd_7qdY
https://www.youtube.com/watch?v=Oswg3tqRGlA
Vāsudeva Datta ei halua VAPAUTTAA vain samanmielisiä.
Hän ei halua VAPAUTTAA vain niitä, jotka tunnustavat Kṛṣṇan.
Hän haluaa kaikkien elävien olentojen vapautuvan.
Tämä on para-duḥkha-duḥkhī – toisten kärsimyksen kokeminen omana kärsimyksenä.
Ja juuri tässä Vāsudeva Dattan hengellinen suuruus tulee näkyviin.
Alkuperäinen teksti: Śrī Caitanya-caritāmṛta, Madhya 15.163 .
kaikkien elävien olentojen vapautumista ei vain yhdessä universumissa vaan lukemattomissa brahmāṇḍoissa.
Vāsudeva Dattan ja Haridāsa Ṭhākuran esimerkissä on jotakin erityisen kaunista: universaali myötätunto, joka ei tunne uskonnollisia, opillisia eikä yhteisöllisiä rajoja.
Vāsudeva Dattan ihanne voidaan ilmaista näin:
Ei vain omat, vaan kaikki elävät olennot.
Ei vain oikeaoppiset, vaan myös eri tavoin uskovat.
Ei vain ne, jotka tuntevat Kṛṣṇan, vaan myös ne, jotka eivät vielä tunne Häntä.
Ei vain ne, jotka hyväksyvät meidät, vaan myös ne, jotka torjuvat meidät.
Ei ketään rakkauden ulkopuolelle.
Para-duḥkha-duḥkhī tarkoittaa, että bhakta tuntee toisten kärsimyksen omassa sydämessään.
Tällaisessa rakkaudessa ei kysytä ensin, kuuluuko toinen oikeaan uskontoon, tunnustaako hän oikeaa oppia tai ansaitseeko hän armon.
RAKKAUDEN UNIVERSAALISUUS EI ALA SIITÄ, ETTÄ KAIKKI HYVÄKSYVÄT MEIDÄN NÄKEMYKSEMME JUMALASTA.
SE ALKAA SIITÄ, ETTÄ TUNNISTAMME JOKAISESSA ELÄVÄSSÄ OLENNOSSA ARVOKKAAN, IKUISEN SUHTEEN JUMALAAN.
Vāsudeva Dattan universaali myötätunto – rakkaus kaikkia eläviä olentoja kohtaan
Vāsudeva Dattan esimerkki edustaa poikkeuksellisen korkeaa ihannetta: universaalia karuṇāa (ehdotonta myötätuntoa, joka ei rajoitu tiettyyn ihmisryhmään, uskontoon tai hengelliseen vakaumukseen).
Hänen rukouksensa ei ilmaise pelkästään yksilöllistä hurskautta, vaan syvällistä ontologista (olemisen perimmäistä luonnetta koskevaa) ymmärrystä kaikkien elävien olentojen yhteydestä Jumalaan.
Ontologinen universaalisuus
Kaikki jīvat (yksilölliset, ikuiset elävät sielut) ovat Kṛṣṇan ikuisia osasia.
Tästä seuraa merkittävä johtopäätös:
Ihmisten uskonnolliset identiteetit, kulttuurit, filosofiset käsitykset ja kehitysvaiheet eivät muuta heidän perimmäistä ontologista asemaansa (heidän ikuista suhdettaan Jumalaan).
Kristitty on jīva.
Muslimi on jīva.
Hindulainen on jīva.
Ateisti on jīva.
Eri filosofisia näkemyksiä edustava ihminen on jīva.
Heidän suhteensa Jumalaan voi olla eri tavoin tiedostettu tai tiedostamaton, mutta heidän hengellinen alkuperänsä ei muutu.
Para-duḥkha-duḥkhī – toisen kärsimyksen kokeminen omassa sydämessä
Kyse ei ole vain moraalisesta velvollisuudesta tai humanistisesta hyväntekeväisyydestä.
Kyse on syvemmästä samaistumisesta (toisen hyvinvoinnin kokemista itselle merkityksellisenä).
Bhakta ei kysy:
Onko hän samaa uskontoa?
Hyväksyykö hän minun filosofiani?
Tunnustaako hän Kṛṣṇan?
Onko hän hengellisesti edistynyt?
Ansaitseeko hän myötätuntoni?
Hänen lähtökohtansa on toisen kärsimyksen todellisuus.
Tämä on karuṇān (myötätunnon) syvällinen ilmentymä.
Vāsudeva Datta – universaalin rakkauden ihanne
Caitanya-caritāmṛta Madhya-līlā 15.163:ssa Vāsudeva Datta esittää poikkeuksellisen rukouksen.
Hän pyytää Śrī Caitanya Mahāprabhulta, että kaikkien elävien olentojen syntiset seuraukset kohdistuisivat häneen ja että muut voisivat vapautua aineellisen olemassaolon kärsimyksistä.
Tässä on kolme olennaista ulottuvuutta:
Universaalisuus: myötätunto ei rajoitu vain bhaktoihin (Jumalan palvojiin).
Itsensä uhraaminen: hän ei tavoittele omaa vapautumistaan muiden kustannuksella.
Epäitsekkyys: hänen rukouksensa lähtökohtana on muiden vapautuminen, ei oma hengellinen hyöty.
Tämä ei tarkoita mekaanista karmojen siirtämistä (ikään kuin syntien seuraukset olisivat tavallisia siirrettäviä esineitä), vaan äärimmäistä antautumista armon välikappaleeksi.
Uskonnollisten rajojen ylittäminen – rakkaus ei edellytä samanlaista vakaumusta
Tässä ihanteessa on erityisen merkittävä filosofinen ulottuvuus.
Bhaktan myötätunto ei ole riippuvainen siitä, tunnistaako toinen ihminen hänen hengellisen maailmankuvansa oikeaksi.
Tämä tarkoittaa, ettei rakkaus ole ehdollistettu ideologiselle yhdenmukaisuudelle (vaatimukselle, että kaikkien pitäisi ajatella samalla tavalla).
Esimerkiksi:
Kristittyä ei suljeta myötätunnon ulkopuolelle hänen kristillisyytensä vuoksi.
Muslimia ei suljeta ulkopuolelle hänen islamilaisen vakaumuksensa vuoksi.
Ateistia ei suljeta ulkopuolelle hänen uskonnottomuutensa vuoksi.
Toista filosofista traditiota seuraavaa ei suljeta ulkopuolelle hänen erilaisten käsitystensä vuoksi.
Tämä ei tarkoita, että kaikki uskonnolliset opit olisivat identtisiä tai että niiden väliset metafyysiset erot katoaisivat.
Se tarkoittaa, että teologinen erimielisyys ei oikeuta myötätunnon epäämistä.
Voiko rakkaus ulottua myös niihin, jotka eivät tunnusta omaa uskonnollista totuuskäsitystämme?
Vāsudeva Dattan esimerkki vastaa tähän myöntävästi myötätunnon tasolla.
Mahā-vadānyatā – rajaton jalomielisyys
Mahā-vadānyatā (äärimmäinen jalomielisyys, poikkeuksellisen suuri anteliaisuus ja armon jakaminen) liittyy läheisesti Śrī Caitanya Mahāprabhun opetukseen.
Tässä hengellisessä ihanteessa korkein anteliaisuus ei tarkoita vain aineellisten tarpeiden täyttämistä.
Se tarkoittaa halua auttaa kaikkia eläviä olentoja saavuttamaan alkuperäinen hengellinen suhteensa Jumalaan.
Vāsudeva Datta ilmentää tätä ihannetta omalla tavallaan.
Hän ei halua, että vain oma yhteisö, oma uskonto tai oma hengellinen ryhmä vapautuisi.
Hänen rukouksensa kohteena ovat kaikki elävät olennot, EI VAIN IHMISET.
Ontologinen universaalisuus.Kaikki sielut ovat Jumalan ikuisia osasia.
Eettinen universaalisuus.Kaikki ansaitsevat myötätuntoa riippumatta vakaumuksestaan.
Hengellinen universaalisuus.Kaikkien vapautuminen on bhaktan vilpitön toive.
Universaalin rakkauden keskeinen sanoma
Vāsudeva Dattan esimerkistä voidaan johtaa seuraava filosofinen periaate:
Todellinen universaalisuus ei tarkoita sitä, että kaikkien täytyy ajatella samalla tavalla, vaan sitä, ettei kenenkään kärsimys muutu merkityksettömäksi hänen erilaisuutensa vuoksi.
Ei me vastaan he.
Ei omat vastaan vieraat.
Ei oikeaoppiset vastaan vääräoppiset.
Ei uskovat vastaan uskonnottomat.
Ei hengellisesti edistyneet vastaan hengellisesti tietämättömät.
Kaikki jīvat ovat Jumalan ikuisia osasia.
Bhaktan tehtävä ei ole rakentaa hengellisiä raja-aitoja, vaan toimia armon, rakkauden ja myötätunnon välittäjänä.
Vāsudeva Dattan rukouksen syvin sanoma on, että hän ei halua jättää yhtäkään elävää olentoa rakkauden ja vapautumisen toivon ulkopuolelle.
Tämä on para-duḥkha-duḥkhīn (toisten kärsimyksestä syvästi kärsivän bhaktan) ihanteen kauneus.
Ja ehkä kaikkein tärkein kiteytys:
Rakkauden universaalisuus ei ala siitä, että kaikki hyväksyvät meidän näkemyksemme Jumalasta. Se alkaa siitä, että tunnistamme jokaisessa elävässä olennossa arvokkaan, ikuisen suhteen Jumalaan.
Vāsudeva Datta ilmentää tätä universaalin myötätunnon (sarvabhūta-dayā, kaikkia eläviä olentoja kohtaan tunnettu myötätunto) ihannetta poikkeuksellisen syvällisellä tavalla.
Hänen rakkautensa ei rajoitu omaan hengelliseen yhteisöön, uskonnolliseen traditioon eikä edes ihmiskuntaan.
Hänen rukouksensa koskee KAIKKIA ELÄVIÄ OLENTOJA (SARVA-BHŪTA) – jokaista jīvaa (yksilöllistä, ikuista elävää sielua) riippumatta sen ruumiillisesta muodosta, tietoisuuden tasosta, syntyperästä, uskonnosta tai asemasta aineellisessa maailmassa.
Tähän kuuluvat:
Kristityt ja muslimit, riippumatta heidän käsityksestään Kṛṣṇasta.
Kaikkien eri uskonnollisten traditioiden seuraajat, riippumatta heidän teologisista näkemyksistään.
Ateistit ja uskonnottomat, joiden käsitys todellisuudesta ei perustu Jumala-uskoon.
Eläimet, jotka kokevat pelkoa, kipua, kiintymystä ja kärsimystä.
jne.
Kaikki muut elävät olennot, joiden hengellinen identiteetti ei määräydy niiden aineellisen ruumiin perusteella.
Myötätunto ilman ontologisia poissulkemisia
Kokainen jīva on Jumalan ikuinen osanen. Jīvan hengellinen identiteetti ei riipu sen tämänhetkisestä ruumiillisesta olemuksesta.
Siksi ihminen tai muu elävä olento ei menetä hengellistä arvoaan erilaisen syntymänsä, tietoisuutensa tai käyttäytymisensä vuoksi.
Tätä voidaan kuvata ontologiseksi universaalisuudeksi (kaikkien elävien olentojen perustavanlaatuiseksi hengelliseksi yhteydeksi Jumalaan).
Vāsudeva Dattan myötätunto ei siis perustu siihen, että toinen tunnustaisi hänen teologiset käsityksensä, vaan siihen, että toinen on elävä sielu ja siten Jumalan ikuinen osanen.
Rakkaus ei aseta ehtoja
Tässä on ihanteen radikaali ulottuvuus:
Myötätunto ei edellytä uskonnollista yhdenmukaisuutta.
Myötätunto ei edellytä filosofista yksimielisyyttä.
Myötätunto ei edellytä oikeaoppisuutta.
Myötätunto ei edellytä ihmislajin jäsenyyttä.
Myötätunto ei edellytä, että toinen edes tunnistaa hengellistä identiteettiään.
Tämä ei tarkoita, että kaikki olennot olisivat samanlaisessa tietoisuuden tilassa tai että kaikki filosofiset näkemykset olisivat identtisiä. Se tarkoittaa, ettei mikään näistä eroista oikeuta sulkemaan elävää olentoa rakkauden ja myötätunnon ulkopuolelle.
Para-duḥkha-duḥkhī – toisen kärsimys omana kärsimyksenä
Para-duḥkha-duḥkhī tarkoittaa persoonaa, joka kärsii nähdessään toisten kärsivän.
Tällaisessa tietoisuudessa myötätunto ei pysähdy ihmisten muodostamiin ryhmiin, uskonnollisiin rajoihin tai lajien välisiin eroihin.
Vāsudeva Dattan rukous ilmentää juuri tätä hengellistä ihannetta: hän ei pyydä vapautusta vain niille, jotka kuuluvat hänen omaan yhteisöönsä, vaan kaipaa kaikkien elävien olentojen vapautumista aineellisen olemassaolon kärsimyksestä.
Universaali rakkaus ei kysy, kuuluuko toinen meihin. Se tunnistaa jokaisessa elävässä olennossa Jumalan ikuisen osasen.
RAKKAUS EI ASETA EHTOJA
MYÖTÄTUNTO EI EDELLYTÄ USKONNOLLISTA YHDENMUKAISUUTTA.
MYÖTÄTUNTO EI EDELLYTÄ FILOSOFISTA YKSIMIELISYYTTÄ.
MYÖTÄTUNTO EI EDELLYTÄ OIKEAOPPISUUTTA.
MYÖTÄTUNTO EI EDELLYTÄ IHMISLAJIN JÄSENYYTTÄ.
MYÖTÄTUNTO EI EDELLYTÄ, ETTÄ TOINEN EDES TUNNISTAA HENGELLISTÄ IDENTITEETTIÄÄN.
TÄMÄ EI TARKOITA, ETTÄ KAIKKI OLENNOT OLISIVAT SAMANLAISESSA TIETOISUUDEN TILASSA TAI ETTÄ KAIKKI FILOSOFISET NÄKEMYKSET OLISIVAT IDENTTISIÄ.
SE TARKOITTAA, ETTEI MIKÄÄN NÄISTÄ EROISTA OIKEUTA SULKEMAAN ELÄVÄÄ OLENTOA RAKKAUDEN JA MYÖTÄTUNNON ULKOPUOLELLE.
VĀSUDEVA DATTA ON VALMIS KÄRSIMÄÄN IKUISESTI JA OTTAMAAN KANNETTAVAKSEEN KAIKKIEN ELÄVIEN OLENTOJEN SYNTISET REAKTIOT, JOTTA KAIKKI VOISIVAT VAPAUTUA
HÄNEN RUKOUKSESSAAN ILMENEE POIKKEUKSELLISEN RADIKAALI UNIVERSAALI MYÖTÄTUNTO: HÄN EI HALUA VAPAUTUSTA VAIN OMALLE YHTEISÖLLEEN, OIKEAA USKOA TUNNUSTAVILLE TAI IHMISILLE, VAAN KAIKILLE ELÄVILLE OLENNOILLE.
TÄLLAISELLE VALMIUDELLE KÄRSIÄ TOISTEN PUOLESTA ON VAIKEA LÖYTÄÄ VASTINETTA USKONTOJEN HISTORIASTA.
HÄNEN RAKKAUTENSA EI TUNNE RAJOJA, EIKÄ HÄNEN MYÖTÄTUNTONSA VALITSE, KUKA ANSAITSEE ARMON.
Vāsudeva Dattan myötätunto – universaalisen rakkauden äärimmäinen ilmentymä
Vāsudeva Dattan rukous edustaa poikkeuksellisen radikaalia ja hengellisesti syvällistä myötätunnon ihannetta. Hän ei ainoastaan toivo kaikkien elävien olentojen vapautumista, vaan ilmaisee olevansa valmis ottamaan kannettavakseen koko universumin elävien olentojen syntiset reaktiot ja kärsimään itse ikuisesti, jos se voisi johtaa heidän vapautumiseensa.
Tässä ei ole kyse tavallisesta hyväntekeväisyydestä (filantropiasta), empatiasta tai moraalisesta vastuuntunnosta.
Kyse on para-duḥkha-duḥkhī-tietoisuudesta (syvästä hengellisestä myötätunnosta, jossa toisten kärsimys koskettaa omaa olemusta).
Hän ei rajaa rakkauttaan:
Omaan uskontoonsa.
Omaan hengelliseen yhteisöönsä.
Oikeaa oppia tunnustaviin.
Pelkästään ihmisiin.
Niihin, jotka osoittavat häntä kohtaan uskoa tai vastaanottavaisuutta.
Hänen myötätuntonsa kattaa kaikki jīvat (ikuiset elävät sielut) kaikissa elämänmuodoissa.
Rakkauden huipentuma
Vāsudeva Dattan rukouksen erityinen syvyys on siinä, ettei hän asetu vain toisten auttajaksi, vaan on valmis luopumaan jopa omasta hyvinvoinnistaan ja vapautuksestaan toisten hyväksi.
Hän ei kysy, ovatko toiset oikeassa vai väärässä. Hän ei kysy, uskovatko he Kṛṣṇaan, Jeesukseen, Allahiin tai johonkin muuhun jumalakäsitykseen.
Hän ei kysy, ovatko he ihmisiä vai eläimiä.
Hänen rukoukseensa sisältyy kaikkien vapautumisen toive.
Tällaiselle kaikkia eläviä olentoja kattavalle, oman ikuisen onnensa uhraamiseen valmiille myötätunnolle on erittäin vaikea löytää täsmällistä vastinetta uskontojen historiasta. Tämä on poikkeuksellinen teologinen ilmaus universaalista uhrautumisesta.
Hänen rakkautensa ei tunne rajoja.
Hänen myötätuntonsa ei valitse, kuka ansaitsee armon.
Hän ei halua pelastaa vain omiaan – hän haluaa kaikkien elävien olentojen vapautuvan.
Juuri tässä on Vāsudeva Dattan rukouksen poikkeuksellinen hengellinen suuruus: rakkaus ei ole hänelle oman autuuden tavoittelua, vaan rajatonta halua toimia kaikkien muiden hyväksi, ilman uskonnollisia ehtoja ja ilman ulkopuolelle jätettyjä.
HÄN EI KYSY, OVATKO TOISET OIKEASSA VAI VÄÄRÄSSÄ. HÄN EI KYSY, USKOVATKO HE KṚṢṆAAN, JEESUKSEEN, ALLAHIIN TAI JOHONKIN MUUHUN JUMALAKÄSITYKSEEN. HÄN EI KYSY, OVATKO HE IHMISIÄ VAI ELÄIMIÄ.
HÄN EI KYSY, USKOVATKO HE KṚṢṆAAN, JEESUKSEEN, ALLAHIIN TAI JOHONKIN MUUHUN JUMALAKÄSITYKSEEN
TÄLLAISELLE KAIKKIA ELÄVIÄ OLENTOJA KATTAVALLE, OMAN IKUISEN ONNENSA UHRAAMISEEN VALMIILLE MYÖTÄTUNNOLLE ON ERITTÄIN VAIKEA LÖYTÄÄ TÄSMÄLLISTÄ VASTINETTA USKONTOJEN HISTORIASTA. TÄMÄ ON POIKKEUKSELLINEN TEOLOGINEN ILMAUS UNIVERSAALISTA UHRAUTUMISESTA.
HÄNEN RAKKAUTENSA EI TUNNE RAJOJA.
HÄNEN MYÖTÄTUNTONSA EI VALITSE, KUKA ANSAITSEE ARMON.
HÄN EI HALUA PELASTAA VAIN OMIAAN – HÄN HALUAA KAIKKIEN ELÄVIEN OLENTOJEN VAPAUTUVAN.
TOIMIA KAIKKIEN MUIDEN HYVÄKSI, ILMAN USKONNOLLISIA EHTOJA JA ILMAN ULKOPUOLELLE JÄTETTYJÄ.
ILMAN USKONNOLLISIA EHTOJA JA ILMAN ULKOPUOLELLE JÄTETTYJÄ.
Vāsudeva Datta ei rukoillut vain oman yhteisönsä, oman uskonnollisen perinteensä tai tietyn ihmisryhmän puolesta.
Hänen rukouksensa kohteena olivat kaikki elävät olennot (sarva-jīva).
Hän oli valmis ottamaan kaikkien kärsimyksen kannettavakseen, vaikka se merkitsisi hänelle itselleen ikuista kärsimystä helvetillisessä tilassa.
Tässä ilmenee para-duḥkha-duḥkhī (toisten kärsimyksen kokeminen omana kärsimyksenä) kaikkein voimakkaimmassa muodossaan.
Hänen rukouksensa kohteena olivat kaikki elävät olennot (sarva-jīva).
Śrīdhar Mahārājin luennon merkitys
Luennossa esitetään huomionarvoinen ajatus: universumi voi jatkuvasti täyttyä uusista ehdollistuneista sieluista, vaikka sen aikaisemmat asukkaat vapautuisivat.
Tämä havainnollistaa kahta asiaa:
Vapautuminen ei rajoitu tiettyyn kansaan, uskontoon tai ihmisryhmään.
Jumalallinen armo ulottuu lukemattomiin eläviin olentoihin yli yksittäisten sukupolvien ja aikakausien.
Brahmāṇḍa (universumi) ei siis tyhjene pysyvästi, vaikka sen aikaisemmat asukkaat vapautuisivat.
Tässä on tärkeä ulottuvuus.
Kaikkien vapautuminen – universaalin armon näkökulma
Vāsudeva Dattan rukouksen hengellinen merkitys voidaan ilmaista näin:
KUKAAN EI OLE RAKKAUDEN ULKOPUOLELLA.
Ei kristitty. Ei muslimi. Ei ateisti. Ei eri filosofista traditiota seuraava. Ei ihminen, joka ei tunne Kṛṣṇaa. Ei eläin. Ei yksikään elävä olento.
Kaikki jīvat (ikuiset elävät sielut) kuuluvat Jumalan todellisuuteen, vaikka niiden tietoisuus ja hengellinen ymmärrys olisivat erilaisia.
Myötätunto ei edellytä, että toinen ensin hyväksyy tietyn teologisen järjestelmän.
Tämä on universaalin karuṇān (myötätunnon) erittäin syvällinen ilmaus.
KUKAAN EI OLE RAKKAUDEN ULKOPUOLELLA.
Ei kristitty. Ei muslimi. Ei ateisti. Ei eri filosofista traditiota seuraava. Ei ihminen, joka ei tunne Kṛṣṇaa. Ei eläin. Ei yksikään elävä olento.
Śrī Caitanya Mahāprabhun vastaus osoittaa, kuinka syvästi tämä rukous kosketti Häntä.
Mutta tämä ei tarkoita, että bhakta voisi itsenäisesti määrätä kaikkien karmallisen vapautumisen. Lopullinen vapauttaja on Kṛṣṇa, ja bhaktan rukous ja armo toimivat Hänen armonsa välittäjinä.
Kaikkien lopullinen vapautuminen – rakkauden suuri toivo
Hän ei halua jättää ketään ulkopuolelle.
Hän ei rajaa rakkauttaan ihmiskuntaan, vaan kaikkiin eläviin olentoihin.
Ja juuri tämä tekee hänen rukouksestaan niin poikkeuksellisen.
Vāsudeva Datta rukoili kaikkien elävien olentojen vapautumisen puolesta ja oli valmis uhraamaan itsensä heidän hyväkseen. Tämä on suoraan Madhya-līlā 15.163:n keskeinen sanoma.
Kaikki elävät olennot varmasti vapautuvat lopulta hänen rukouksensa seurauksena.
Kaikki elävät olennot varmasti vapautuvat lopulta hänen rukouksensa seurauksena.
Śrīdhar Mahārājin luentokatkelma antaa kuitenkin kiinnostavan lisäkehyksen universaalin vapautumisen ajatukselle.
Vāsudeva Dattan rakkauden suuruutta voidaan kuvata juuri siinä, ettei hän halua jättää yhtäkään elävää olentoa lopullisesti oman myötätuntonsa ulkopuolelle.
Tässä on hänen rukouksensa universaalin hengellisen ihanteen ydin.
Vāsudeva Dattan rukous ei ole pelkkä kaunis toive eikä symbolinen myötätunnon ilmaus.
HÄNEN RUKOUKSELLAAN ON TODELLINEN HENGELLINEN MERKITYS JA SE ON YHTEYDESSÄ KṚṢṆAN RAJATTOMAAN ARMOON.
KAIKKI ELÄVÄT OLENNOT TULEVAT LOPULTA VAPAUTUMAAN VĀSUDEVA DATTAN RUKOUKSEN SEURAUKSENA.
KAIKKI ELÄVÄT OLENNOT TULEVAT LOPULTA VAPAUTUMAAN VĀSUDEVA DATTAN RUKOUKSEN SEURAUKSENA.
Tämä ei tarkoita, että kaikki vapautuisivat samanaikaisesti tai yhdessä elämässä.
Vapautuminen voi tapahtua lukemattomien elämien kuluessa.
Mutta Vāsudeva Dattan myötätunnon päämäärä ei ole vain joidenkin pelastuminen.
Se on kaikkien elävien olentojen vapautuminen.
Tässä on hänen rukouksensa universaali teologinen merkitys: KUKAAN EI JÄÄ LOPULLISESTI HÄNEN RAKKAUTENSA JA MYÖTÄTUNTONSA ULKOPUOLELLE.
KAIKKI ELÄVÄT OLENNOT TULEVAT LOPULTA VAPAUTUMAAN VĀSUDEVA DATTAN RUKOUKSEN SEURAUKSENA.
VAIKKA SE VEISI MILJARDEJA VUOSIA, LUKEMATTOMIA MILJOONIA ELÄMIÄ JA KUVITTELEMATTOMAN PITKIÄ KOSMISIA AIKAKAUSIA, LOPPUTULOS ON SAMA: KAIKKI ELÄVÄT OLENNOT SAAVUTTAVAT LOPULTA VAPAUTUKSEN.
YKSITYINEN UHRAUTUMINEN EI OLE HÄNEN TARKOITUKSENSA, VAAN KAIKKIEN JĪVOJEN (IKUISTEN ELÄVIEN SIELUJEN) VAPAUTUMINEN.
YKSIN KETÄÄN EI JÄTETÄ ULKOPUOLELLE.
TÄMÄN VÄITTEEN TAUSTALLA ON VAHVA PERUSTA SEKÄ ŚRĪLA PRABHUPĀDAN VÄLITTÄMÄSSÄ OPETUKSESSA ETTÄ ŚRĪLA ŚRĪDHAR MAHĀRĀJIN OPETUKSESSA.
Ja tässä on erityisen tärkeä lähde, joka vahvistaa juuri sitä.
Śrī Caitanya-caritāmṛta, Madhya-līlā 15.167:
Śrī Caitanya Mahāprabhu sanoo Vāsudeva Dattalle, että jos tämä haluaa kaikkien universumin elävien olentojen vapautuvan, heidät kaikki voidaan vapauttaa ilman, että Vāsudeva Dattan tarvitsee itse kärsiä heidän syntiensä seurauksista.
Madhya-līlā 15.171 menee vielä pidemmälle:
VĀSUDEVA DATTAN VILPITTÖMÄN TOIVEEN SEURAUKSENA KAIKKI UNIVERSUMIN ELÄVÄT OLENNOT TULEVAT VAPAUTETUIKSI.
Madhya-līlā 15.171 menee vielä pidemmälle:
VĀSUDEVA DATTAN VILPITTÖMÄN TOIVEEN SEURAUKSENA KAIKKI UNIVERSUMIN ELÄVÄT OLENNOT TULEVAT VAPAUTETUIKSI.
Tämä ei siis ole pelkästään minun tekemäni tulkinta, vaan Caitanya Mahāprabhun omat sanat tässä kertomuksessa.
Sekä ISKCONin julkaisemassa Śrīla Prabhupādan opetuksessa että Śrīla B.R. Śrīdhar Mahārājin ja Śrī Caitanya Sāraswat Maṭhin välittämässä opetuksessa on tähän erittäin merkittävä teologinen perusta.
ISKCON – Śrīla Prabhupāda
Madhya-līlā 15.171 on erityisen ratkaiseva:
Śrī Caitanya Mahāprabhu vahvistaa, että Vāsudeva Dattan vilpittömän toiveen vuoksi kaikki universumin elävät olennot vapautuvat.
Śrīla Śrīdhar Mahārāj – SCS Math
Hänen opetuksessaan kuvataan, kuinka universumin aikaisemmat asukkaat vapautuvat ja uusia ehdollistuneita sieluja tulee heidän tilalleen.
Tämä liittyy ajatukseen universumin tyhjentymisestä vapautuneista sieluista, vaikka kosminen ilmentymä jatkuu.
Yhteinen teologinen ydin
Näiden opetusten perusteella voidaan ilmaista Vāsudeva Dattan rukouksen merkitys näin:
KAIKKI ELÄVÄT OLENNOT TULEVAT LOPULTA VAPAUTUMAAN VĀSUDEVA DATTAN RUKOUKSEN SEURAUKSENA.
HÄNEN MYÖTÄTUNTONSA EI RAJOITU YHTEEN ELÄMÄÄN, YHTEEN AIKAKAUteen, YHTEEN USKONTOON EIKÄ YHTEEN ELÄMÄNMUOTOON.
Yksi täsmennys: Madhya-līlā 15.167 ja 171 puhuvat nimenomaan kaikkien universumin elävien olentojen vapautumisesta. Miljardien vuosien odotusaika ei ole näissä säkeissä asetettu ehdoksi; Caitanya Mahāprabhu puhuu vapautumisesta Vāsudeva Dattan rukouksen voimasta.
Tämä on juuri se poikkeuksellinen armon ja bhaktan myötätunnon teologia.
https://vedabase.net/cc/madhya/15
https://vedabase.io/en/library/cc/madhya/15/163
15.167 – Kaikki universumin elävät olennot voidaan vapauttaa
15.168 – Kṛṣṇan rajaton voima
15.169 – Vāsudeva Dattan toivoman armon vaikutus
15.171 – Kaikki elävät olennot vapautuvat hänen vilpittömän toiveensa seurauksena
15.172–177 – Universumien ja vapautumisen selitys
https://vedabase.io/en/library/cc/madhya/15/167
https://vedabase.io/en/library/cc/madhya/15/168
https://vedabase.io/en/library/cc/madhya/15/169/
Haridāsa Ṭhākura – Brahmān inkarnaatio
Vahvistettu Prabhupādan kommentaarissa
Śrī Caitanya-caritāmṛta, Antya-līlā 11.25.
Śrīla Prabhupāda selittää kommentaarissaan suoraan, että Haridāsa Ṭhākura on Lord Brahmān inkarnaatio.
Lähde: Antya-līlā 11.25
Haridāsa Ṭhākura – Prahlāda
Śrī Caitanya-caritāmṛta, Ādi-līlā 17.71:n kommentaarissa Prabhupāda kertoo, että Śrī Caitanya Mahāprabhu paljasti Haridāsalle tämän olevan Prahlāda Mahārājan inkarnaatio.
Lähde: Ādi-līlā 17.71
Lisäksi elämäkerralliset lähteet kuvaavat Haridāsa Ṭhākuraa Brahmān ja Prahlādan yhdistelmäinkarnaationa.
Lisäksi elämäkerralliset lähteet kuvaavat Haridāsa Ṭhākuraa Brahmān ja Prahlādan yhdistelmäinkarnaationa.
Vāsudeva Datta – Prahlāda Mahārājan inkarnaatio
Madhya-līlā 15.165:
Śrī Caitanya Mahāprabhu sanoo Vāsudeva Dattalle:
Hän on Prahlāda Mahārājan inkarnaatio.
Madhya-līlā 15 – säkeet 163–168 .
Erityisen kiinnostavaa on, että sekä Haridāsa Ṭhākuran että Vāsudeva Dattan yhteydessä esiintyy Prahlāda Mahārājan identiteetti.
Näin heidän tehtävänsä Caitanya Mahāprabhun seurueessa liittyvät kahteen suureen hengelliseen ihanteeseen: pyhän nimen universaaliin levittämiseen ja kaikkien elävien olentojen puolesta uhrautuvaan myötätuntoon.
https://vedabase.io/en/library/cc/antya/11/25
“Your role in this incarnation is to deliver the people in general. You have sufficiently preached the glories of the holy name in this world.”
https://vedabase.cc/cc/adi/17/71
After this incident the Lord blessed Haridāsa Ṭhākura and vanquished the offense of His mother at the home of Advaita Ācārya.
Śrī Caitanya-caritāmṛta, Madhya-līlā 15.165:
Śrī Caitanya Mahāprabhu sanoo Vāsudeva Dattalle:
Hän on Prahlāda Mahārājan inkarnaatio.
Lähde: Madhya-līlā 15 – säkeet 163–168
Srila Bhakti Raksak Sridhar Dev-Goswami Maharaj
Avatarit vapauttavat sielut koko universumissa
(5. maaliskuuta 1981. Navadwipa Dhama, Intia)
Luento.
Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com
https://vedabase.io/en/library/cc/madhya/15/163/
https://vedabase.io/en/lib
Vāsudeva Dattan myötätunto nähdään teologisesti universaalimpana.
Kyse ei ole kilpailusta, vaan rakkauden mittaamisesta myötätunnon laajuuden kautta.
universaali myötätunto
KAIKKI SAAVAT VAPAUTUKSEN (PELASTUKSEN) AJAN KULUESSA-KAIKKI!
VASUDEVA DATTA. KIITOS, ETTÄ RUKOILIT MEIDÄN PUOLESTAMME
Minä vapautan kaikki olennot, koska sinä sitä sydämestäsi pyysit. Kaikki saavat anteeksiannon ja vapautuksen. Mutta sinä et saa kärsiä. Sinun ei tarvitse kantaa kenenkään syntien taakkaa. Minä vapautan kaikki.
Tämmä on parafraasi, ei tarkka teksti.
Minä kuulin rukouksesi. Minä vapautan kaikki olennot. Annan anteeksi, armahdan ja vapautan kaikki kärsimyksestä. Sinun ei kuitenkaan tarvitse kärsiä kenenkään puolesta. Sinun ei tarvitse ottaa kenenkään syntejä kannettavaksesi. Minä kannan huolen kaikista. Sinä saat olla vapaa, turvassa ja rakastettu.
TÄMÄ ON PARAFRAASI, EI TARKKA TEKSTI.
Radha ja Krishna yhdessä on Herra Chaitanya