on se kumma kun ihmiset ei usko yliluonnolliseen. minä uskon. uskon keijuihin, noitiin ja etenkin kummituksiin. en pelkästään usko kummituksiin vaan vihaan niitä koko sydämmestäni. ennen en minäkään niihin uskonut mutta siitä päivästä lähtien kun veljeni kuoli olen uskonut niihin kauheisiin otuksiin. pikkuveljeni kuolemisen jälkeen vain itkin itseni uneen´mutta nyt en itke enää. olen kova enkä anna tunteilleni mitään valtaa. vihaan kaikkea, kaikkea kaunista ja iloista. kaikkea joka elää koska se muistuttaa ´minua ajasta pikkuveljen kanssa, ja tässä siis tarinani: oli syyskuun loppu. ulkoilin puistossa 6vuotiaan veljeni kanssa, itse olin sillin 14....
kummituksia on!
SininenKeiju
2219
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
...olimme katselemassa sorsia kun kuulin äänen: "On aika lähteä kotiin." Se oli äiti...pyysin että saisimmi jäädä vielä hetkeksi...
.. "no jääkää sitten vielä hetkeksi mutta minun täytyy lähteä kauppaan!" äiti hymyili. se olikin viimeinen kerta kun olen nähnyt hänen hymyilevän. äiti lähti ja minä ja veljeni istuimme penkille syömään jäätelöä. ilma oli alkanut kylmetä yhtäkkiä ja...