Tämä ei ole uskonto eikä ismi:

Patañjalin joogafilosofiaa ei käytetä filosofiamme korvikkeena.

Anonyymi00001 kirjoitti:

Patañjalin joogafilosofiaa ei käytetä filosofiamme korvikkeena.

Aistit eivät ole vihollisia, vaan niiden käyttö ratkaisee


Elävän olennon aistit eivät itsessään ole ongelma. Ongelma on niiden vääränlainen suuntautuminen ja käyttö.


Śrīla Rūpa Gosvāmī käsittelee tätä Bhakti-rasāmṛta-sindhussa (1.2.255):
anāsaktasya viṣayān yathārham upayuñjataḥ nirbandhaḥ kṛṣṇa-sambandhe yuktaṁ vairāgyam ucyate


Tässä esitetään yukta-vairāgyan periaate: aineellisia asioita voidaan käyttää asianmukaisesti silloin, kun ne yhdistetään Kṛṣṇaan.

Näin ollen paramparamme filosofia ei opeta, että ihmisen pitäisi lakata käyttämästä luonnollisia aistejaan tai vetäytyä kokonaan ulkoisesta maailmasta.

Anonyymi00001 kirjoitti:

Aistit eivät ole vihollisia, vaan niiden käyttö ratkaisee


Elävän olennon aistit eivät itsessään ole ongelma. Ongelma on niiden vääränlainen suuntautuminen ja käyttö.


Śrīla Rūpa Gosvāmī käsittelee tätä Bhakti-rasāmṛta-sindhussa (1.2.255):
anāsaktasya viṣayān yathārham upayuñjataḥ nirbandhaḥ kṛṣṇa-sambandhe yuktaṁ vairāgyam ucyate


Tässä esitetään yukta-vairāgyan periaate: aineellisia asioita voidaan käyttää asianmukaisesti silloin, kun ne yhdistetään Kṛṣṇaan.

Näin ollen paramparamme filosofia ei opeta, että ihmisen pitäisi lakata käyttämästä luonnollisia aistejaan tai vetäytyä kokonaan ulkoisesta maailmasta.

Aistien harjoittaminen ei itsessään ole bhakti-harjoitusta

Jos ajattelet, että mitä vähemmän ihminen viettää aikaa mielensä sisällä, sitä paremmin hän havainnoi ulkoista todellisuutta.

MUTTA:
tämä ei ole vapautumisen eikä bhaktin varsinainen mittari.
Bhagavad-gītā 2.67 kuvaa, kuinka aistien seuraaminen voi viedä mielen mukanaan. Bhagavad-gītā 2.58 puolestaan kuvaa aistien vetämistä pois niiden kohteista kilpikonnan tavoin.
Kyse ei siis ole siitä, että ulkoinen todellisuus olisi automaattisesti parempi kuin sisäinen todellisuus.
Ratkaisevaa on tietoisuuden suuntautuminen.

Anonyymi00001 kirjoitti:

Aistien harjoittaminen ei itsessään ole bhakti-harjoitusta

Jos ajattelet, että mitä vähemmän ihminen viettää aikaa mielensä sisällä, sitä paremmin hän havainnoi ulkoista todellisuutta.

MUTTA:
tämä ei ole vapautumisen eikä bhaktin varsinainen mittari.
Bhagavad-gītā 2.67 kuvaa, kuinka aistien seuraaminen voi viedä mielen mukanaan. Bhagavad-gītā 2.58 puolestaan kuvaa aistien vetämistä pois niiden kohteista kilpikonnan tavoin.
Kyse ei siis ole siitä, että ulkoinen todellisuus olisi automaattisesti parempi kuin sisäinen todellisuus.
Ratkaisevaa on tietoisuuden suuntautuminen.

Dhāraṇā ja Kṛṣṇa-tietoisuus eivät ole sama asia
Meille keskeinen harjoitus ei ole pelkkä keskittymiskyvyn kehittäminen, vaan bhakti.


Bhaktiin kuuluvat muun muassa:
Śravaṇam
Kīrtanam
Smaraṇam
jne.


Eli bhaktin yhdeksää muotoa.
Erityisesti smaraṇam on tärkeä tässä yhteydessä. Kṛṣṇan muistaminen ei ole vain tavallista keskittymistä, vaan tietoisuuden suuntaamista Kṛṣṇaan bhaktin kautta.

Anonyymi00001 kirjoitti:

Dhāraṇā ja Kṛṣṇa-tietoisuus eivät ole sama asia
Meille keskeinen harjoitus ei ole pelkkä keskittymiskyvyn kehittäminen, vaan bhakti.


Bhaktiin kuuluvat muun muassa:
Śravaṇam
Kīrtanam
Smaraṇam
jne.


Eli bhaktin yhdeksää muotoa.
Erityisesti smaraṇam on tärkeä tässä yhteydessä. Kṛṣṇan muistaminen ei ole vain tavallista keskittymistä, vaan tietoisuuden suuntaamista Kṛṣṇaan bhaktin kautta.

Voiko lenkkeily tai tarkkuutta vaativa työ olla bhaktia?

Kyllä tavallinen toiminta voi saada henkisen merkityksen.
Pelkkä lenkkeily ei kuitenkaan automaattisesti ole bhakti-harjoitusta!
Samoin tarkkuutta vaativa työ ei muutu bhaktiksi pelkästään siksi, että ihminen keskittyy siihen voimakkaasti.


Tämä tarkoittaa, että myös tavallinen toiminta voidaan yhdistää Kṛṣṇa-tietoisuuteen.
On kuitenkin erotettava toisistaan:
Tavallinen keskittyminen.
Aistien ja mielen hallinta.
Karman suorittaminen.
Bhakti
Ne eivät ole automaattisesti sama asia.

Anonyymi00001 kirjoitti:

Voiko lenkkeily tai tarkkuutta vaativa työ olla bhaktia?

Kyllä tavallinen toiminta voi saada henkisen merkityksen.
Pelkkä lenkkeily ei kuitenkaan automaattisesti ole bhakti-harjoitusta!
Samoin tarkkuutta vaativa työ ei muutu bhaktiksi pelkästään siksi, että ihminen keskittyy siihen voimakkaasti.


Tämä tarkoittaa, että myös tavallinen toiminta voidaan yhdistää Kṛṣṇa-tietoisuuteen.
On kuitenkin erotettava toisistaan:
Tavallinen keskittyminen.
Aistien ja mielen hallinta.
Karman suorittaminen.
Bhakti
Ne eivät ole automaattisesti sama asia.

Onko ulkoisen todellisuuden havainnointi todellisuuden ymmärtämistä?

Aistihavainnot eivät yksin riitä perimmäisen todellisuuden ymmärtämiseen.

Filosofiassamme tunnustetaan erityisesti śabda-pramāṇa.

Bhagavad-gītā 7.4–7.5 erottaa aineellisen luonnon ja elävän olennon henkisen luonnon toisistaan.

Ulkoisen maailman tarkka havainnointi voi siis kehittää käytännöllistä ymmärrystä aineellisesta maailmasta, mutta se ei itsessään johda ymmärrykseen elävän olennon ikuisesta henkisestä identiteetistä.

Anonyymi00001 kirjoitti:

Onko ulkoisen todellisuuden havainnointi todellisuuden ymmärtämistä?

Aistihavainnot eivät yksin riitä perimmäisen todellisuuden ymmärtämiseen.

Filosofiassamme tunnustetaan erityisesti śabda-pramāṇa.

Bhagavad-gītā 7.4–7.5 erottaa aineellisen luonnon ja elävän olennon henkisen luonnon toisistaan.

Ulkoisen maailman tarkka havainnointi voi siis kehittää käytännöllistä ymmärrystä aineellisesta maailmasta, mutta se ei itsessään johda ymmärrykseen elävän olennon ikuisesta henkisestä identiteetistä.

Tietoisuuden kehittämistä ei tarkastella ainoastaan keskittymiskyvyn, aistien tarkkuuden tai ulkoisen havainnoinnin kautta.
Keskeistä on tietoisuuden puhdistuminen ja sen luonnollisen suhteen palautuminen.

Anonyymi00001 kirjoitti:

Tietoisuuden kehittämistä ei tarkastella ainoastaan keskittymiskyvyn, aistien tarkkuuden tai ulkoisen havainnoinnin kautta.
Keskeistä on tietoisuuden puhdistuminen ja sen luonnollisen suhteen palautuminen.

Aloittajalla on oikea havainto siitä, että keskittymistä voi harjoittaa myös tavallisessa elämässä.

Silti ei pitäisi mielestäni sekoittaa yleisen keskittymiskyvyn, aistien hallinnan ja harjoituksen keskenään.

Lenkkeily, työskentely ja ympäristön tarkkailu voivat kehittää keskittymiskykyä. Ne eivät kuitenkaan itsessään ole bhakti-harjoitus.

Anonyymi00001 kirjoitti:

Aloittajalla on oikea havainto siitä, että keskittymistä voi harjoittaa myös tavallisessa elämässä.

Silti ei pitäisi mielestäni sekoittaa yleisen keskittymiskyvyn, aistien hallinnan ja harjoituksen keskenään.

Lenkkeily, työskentely ja ympäristön tarkkailu voivat kehittää keskittymiskykyä. Ne eivät kuitenkaan itsessään ole bhakti-harjoitus.

Eli olennaista ei ole pelkästään se, kuinka hyvin ihminen kykenee suuntaamaan huomionsa, vaan se, mihin hänen tietoisuutensa suuntautuu.


Keskittymiskyky voi kehittyä ilman bhaktia, aisteja voi hallita ilman bhaktia ja ulkoista todellisuutta voi havainnoida ilman bhaktia.

Mutta nämä eivät sellaisinaan merkitse Kṛṣṇa-tietoisuuden kehittymistä. Bhaktissa aistit, mieli ja toiminta saavat todellisen suuntansa, kun ne yhdistetään Kṛṣṇaan.

Anonyymi00001 kirjoitti:

Eli olennaista ei ole pelkästään se, kuinka hyvin ihminen kykenee suuntaamaan huomionsa, vaan se, mihin hänen tietoisuutensa suuntautuu.


Keskittymiskyky voi kehittyä ilman bhaktia, aisteja voi hallita ilman bhaktia ja ulkoista todellisuutta voi havainnoida ilman bhaktia.

Mutta nämä eivät sellaisinaan merkitse Kṛṣṇa-tietoisuuden kehittymistä. Bhaktissa aistit, mieli ja toiminta saavat todellisen suuntansa, kun ne yhdistetään Kṛṣṇaan.

On vielä yksi syvempi ulottuvuus, joka helposti jää huomaamatta.


Ongelma ei pohjimmiltaan ole se, ettei ihminen osaisi keskittyä, vaan se, että tietoisuus on samaistunut aineelliseen kehoon, mieleen ja niiden kautta rakentuvaan minäkäsitykseen

Anonyymi00011 kirjoitti:

On vielä yksi syvempi ulottuvuus, joka helposti jää huomaamatta.


Ongelma ei pohjimmiltaan ole se, ettei ihminen osaisi keskittyä, vaan se, että tietoisuus on samaistunut aineelliseen kehoon, mieleen ja niiden kautta rakentuvaan minäkäsitykseen

Mieli voi olla erittäin keskittynyt, aistit kurinalaiset ja havainnointikyky poikkeuksellisen tarkka, mutta tämä ei vielä muuta tietoisuuden olemuksellista samaistumista aineelliseen olemassaoloon.

Anonyymi00011 kirjoitti:

Mieli voi olla erittäin keskittynyt, aistit kurinalaiset ja havainnointikyky poikkeuksellisen tarkka, mutta tämä ei vielä muuta tietoisuuden olemuksellista samaistumista aineelliseen olemassaoloon.

Bhaktissa ei ole kysymys siitä, että yksilö käyttäisi tietoisuuttaan oman kokemuksensa, suorituskykynsä tai sisäisen hallintansa kehittämiseen. Kyse on siitä, että tietoisuus lakkaa olemasta oman nautinnon ja hallinnan keskus ja alkaa palautua palvelusuhteeseensa.

Anonyymi00011 kirjoitti:

Bhaktissa ei ole kysymys siitä, että yksilö käyttäisi tietoisuuttaan oman kokemuksensa, suorituskykynsä tai sisäisen hallintansa kehittämiseen. Kyse on siitä, että tietoisuus lakkaa olemasta oman nautinnon ja hallinnan keskus ja alkaa palautua palvelusuhteeseensa.

Tämä muuttaa myös arkisen toiminnan merkityksen. Sama kävely, työ tai aistien käyttäminen voi tapahtua aineellisen minäkäsityksen alaisuudessa tai sitten ei. Ulkoinen teko ei yksin ratkaise sen luonnetta. Ratkaisevaa on sen tietoisuuden suunta.

Anonyymi00011 kirjoitti:

Tämä muuttaa myös arkisen toiminnan merkityksen. Sama kävely, työ tai aistien käyttäminen voi tapahtua aineellisen minäkäsityksen alaisuudessa tai sitten ei. Ulkoinen teko ei yksin ratkaise sen luonnetta. Ratkaisevaa on sen tietoisuuden suunta.

Siksi bhakti ei ole vain keskittymisen jalostamista. Se on koko vääristyneen tietoisuussuhteen muuttumista. Kyse ei lopulta ole siitä, että opimme paremmin hallitsemaan elämäämme, vaan siitä, että ymmärrämme.

Anonyymi00011 kirjoitti:

Siksi bhakti ei ole vain keskittymisen jalostamista. Se on koko vääristyneen tietoisuussuhteen muuttumista. Kyse ei lopulta ole siitä, että opimme paremmin hallitsemaan elämäämme, vaan siitä, että ymmärrämme.

Tässä filosofinen ero on citta-vṛtti-nirodhan (mielen toimintojen hillitseminen) ja ceto-darpaṇa-mārjanamin (sydämen ja tietoisuuden peilin puhdistuminen) välillä. Ensimmäinen koskee mielen toimintaa, jälkimmäinen aivan muuta.

Anonyymi00011 kirjoitti:

Tässä filosofinen ero on citta-vṛtti-nirodhan (mielen toimintojen hillitseminen) ja ceto-darpaṇa-mārjanamin (sydämen ja tietoisuuden peilin puhdistuminen) välillä. Ensimmäinen koskee mielen toimintaa, jälkimmäinen aivan muuta.

Keitä me oikeastaan olemme?

ceto-darpaṇa-mārjanaṁ bhava-mahā-dāvāgni-nirvāpaṇaṁ
Mielen peili, tietoisuuden peili, on puhdistettava ennakkoluuloista, jotta voi nähdä edes häivähdyksen todellisesta itsestään.

Anonyymi00011 kirjoitti:

Keitä me oikeastaan olemme?

ceto-darpaṇa-mārjanaṁ bhava-mahā-dāvāgni-nirvāpaṇaṁ
Mielen peili, tietoisuuden peili, on puhdistettava ennakkoluuloista, jotta voi nähdä edes häivähdyksen todellisesta itsestään.

ceto-darpaṇa-mārjanam ei tarkoita, että sielu itsessään olisi likainen tai että sen olemus pitäisi muuttaa. Puhdistumisen kohteena ovat ehdollistuneen tietoisuuden vääristymät. Sielun ikuinen yksilöllinen luonto jne. ei synny harjoituksen seurauksena – ne tulevat jälleen ilmi.

Anonyymi00011 kirjoitti:

ceto-darpaṇa-mārjanam ei tarkoita, että sielu itsessään olisi likainen tai että sen olemus pitäisi muuttaa. Puhdistumisen kohteena ovat ehdollistuneen tietoisuuden vääristymät. Sielun ikuinen yksilöllinen luonto jne. ei synny harjoituksen seurauksena – ne tulevat jälleen ilmi.

ceto-darpaṇa-mārjanam ei tarkoita, että sielu (JOKA ON TOISESSA ULOTTUVUUDESSA) itsessään olisi likainen tai että sen olemus pitäisi muuttaa.

Anonyymi00011 kirjoitti:

ceto-darpaṇa-mārjanam ei tarkoita, että sielu (JOKA ON TOISESSA ULOTTUVUUDESSA) itsessään olisi likainen tai että sen olemus pitäisi muuttaa.

Keitä me oikeastaan olemme?
ceto-darpaṇa-mārjanaṁ bhava-mahā-dāvāgni-nirvāpaṇaṁ
Śrī Caitanya Mahāprabhu aloittaa Śikṣāṣṭakan kuvaamalla hengellisen elämän ydintä: tietoisuuden peilin puhdistumista.
Mutta mitä tämä peili oikeastaan heijastaa? Ja mitä näemme, kun sen pinta alkaa puhdistua?
Olemme tottuneet määrittelemään itsemme kehomme, ajatustemme, tunteidemme, kokemustemme, muistomme ja elämänhistoriamme kautta. Rakennamme käsityksen itsestämme sen perusteella, mitä olemme kokeneet, mitä ajattelemme ja millaisiksi olemme muodostuneet ympäristömme vaikutuksesta.
Mutta onko tämä todella se, mitä olemme?

Anonyymi00011 kirjoitti:

Keitä me oikeastaan olemme?
ceto-darpaṇa-mārjanaṁ bhava-mahā-dāvāgni-nirvāpaṇaṁ
Śrī Caitanya Mahāprabhu aloittaa Śikṣāṣṭakan kuvaamalla hengellisen elämän ydintä: tietoisuuden peilin puhdistumista.
Mutta mitä tämä peili oikeastaan heijastaa? Ja mitä näemme, kun sen pinta alkaa puhdistua?
Olemme tottuneet määrittelemään itsemme kehomme, ajatustemme, tunteidemme, kokemustemme, muistomme ja elämänhistoriamme kautta. Rakennamme käsityksen itsestämme sen perusteella, mitä olemme kokeneet, mitä ajattelemme ja millaisiksi olemme muodostuneet ympäristömme vaikutuksesta.
Mutta onko tämä todella se, mitä olemme?

Jos keho muuttuu jatkuvasti, ajatukset vaihtuvat, tunteet tulevat ja menevät ja muistotkin muuttuvat, mikä on se yksilöllinen kokija, joka havaitsee kaikki nämä muutokset?

Anonyymi00011 kirjoitti:

Jos keho muuttuu jatkuvasti, ajatukset vaihtuvat, tunteet tulevat ja menevät ja muistotkin muuttuvat, mikä on se yksilöllinen kokija, joka havaitsee kaikki nämä muutokset?

Filosofiamme erottaa toisistaan tietoisuuden alkuperäisen kantajan ja ne aineelliset ilmiöt, joiden kanssa tämä tietoisuus on samaistunut. Me emme ole mielemme sisältöä. Emme ole ajatustemme muodostama kokonaisuus emmekä aistien kautta rakentunut käsitys itsestämme.
Olemme jīvoja, ikuisia yksilöllisiä eläviä olentoja.

Anonyymi00011 kirjoitti:

Filosofiamme erottaa toisistaan tietoisuuden alkuperäisen kantajan ja ne aineelliset ilmiöt, joiden kanssa tämä tietoisuus on samaistunut. Me emme ole mielemme sisältöä. Emme ole ajatustemme muodostama kokonaisuus emmekä aistien kautta rakentunut käsitys itsestämme.
Olemme jīvoja, ikuisia yksilöllisiä eläviä olentoja.

Jos keho muuttuu jatkuvasti, ajatukset vaihtuvat, tunteet tulevat ja menevät ja muistotkin muuttuvat, mikä on se yksilöllinen kokija, joka havaitsee kaikki nämä muutokset?
Keho syntyy, kasvaa, vanhenee ja kuolee, mutta sielu ei ole näiden aineellisten muutosten alainen.
Tämä tarkoittaa, että todellisen identiteettimme ymmärtäminen edellyttää paljon syvempää muutosta kuin uuden tiedon omaksumista. Meidän on opittava erottamaan se, mitä todella olemme, siitä, mihin olemme tottuneet samaistumaan.

Anonyymi00011 kirjoitti:

Jos keho muuttuu jatkuvasti, ajatukset vaihtuvat, tunteet tulevat ja menevät ja muistotkin muuttuvat, mikä on se yksilöllinen kokija, joka havaitsee kaikki nämä muutokset?
Keho syntyy, kasvaa, vanhenee ja kuolee, mutta sielu ei ole näiden aineellisten muutosten alainen.
Tämä tarkoittaa, että todellisen identiteettimme ymmärtäminen edellyttää paljon syvempää muutosta kuin uuden tiedon omaksumista. Meidän on opittava erottamaan se, mitä todella olemme, siitä, mihin olemme tottuneet samaistumaan.

Tietoisuuden peili ja vääristynyt identiteetti


Mielen peili ei ole ongelmallinen siksi, että ajattelu tai havaitseminen itsessään olisi väärin. Ongelma syntyy siitä, että tietoisuus heijastuu aineellisen ehdollistuneisuuden läpi ja alkaa pitää tätä heijastusta omana todellisena identiteettinään.

Anonyymi00011 kirjoitti:

Tietoisuuden peili ja vääristynyt identiteetti


Mielen peili ei ole ongelmallinen siksi, että ajattelu tai havaitseminen itsessään olisi väärin. Ongelma syntyy siitä, että tietoisuus heijastuu aineellisen ehdollistuneisuuden läpi ja alkaa pitää tätä heijastusta omana todellisena identiteettinään.

Ongelma syntyy siitä, että tietoisuus heijastuu aineellisen ehdollistuneisuuden läpi ja alkaa pitää tätä heijastusta omana todellisena identiteettinään.
Alamme nähdä itsemme erillisinä oman elämämme hallitsijoina ja aineellisten kokemusten keskipisteinä.
Tällainen tietoisuus rakentaa jatkuvasti uusia haluja, pelkoja, odotuksia ja samaistumisen kohteita. Mieli yrittää löytää pysyvyyttä siitä, mikä on luonnostaan muuttuvaa.

Anonyymi00011 kirjoitti:

Ongelma syntyy siitä, että tietoisuus heijastuu aineellisen ehdollistuneisuuden läpi ja alkaa pitää tätä heijastusta omana todellisena identiteettinään.
Alamme nähdä itsemme erillisinä oman elämämme hallitsijoina ja aineellisten kokemusten keskipisteinä.
Tällainen tietoisuus rakentaa jatkuvasti uusia haluja, pelkoja, odotuksia ja samaistumisen kohteita. Mieli yrittää löytää pysyvyyttä siitä, mikä on luonnostaan muuttuvaa.

Voimme kehittää keskittymiskykyämme, oppia hallitsemaan ajatuksiamme ja tarkkailla ympäristöämme erittäin tarkasti. Silti emme välttämättä ole lähentyneet lainkaan todellista identiteettiämme.

Anonyymi00011 kirjoitti:

Voimme kehittää keskittymiskykyämme, oppia hallitsemaan ajatuksiamme ja tarkkailla ympäristöämme erittäin tarkasti. Silti emme välttämättä ole lähentyneet lainkaan todellista identiteettiämme.

Voimme jopa tehdä harjoituksesta uuden aineellisen minäkäsityksen rakennusprojektin: haluamme olla tietoisempia, puhtaampia, viisaampia tai henkisesti kehittyneempiä.

Anonyymi00011 kirjoitti:

Voimme jopa tehdä harjoituksesta uuden aineellisen minäkäsityksen rakennusprojektin: haluamme olla tietoisempia, puhtaampia, viisaampia tai henkisesti kehittyneempiä.

Silloin myös henkisyys voi jäädä väärän minäkäsityksen palvelukseen.
Siksi tietoisuuden puhdistuminen ei tarkoita vain ajatusten rauhoittamista. Se tarkoittaa myös sen väärän keskipisteen paljastumista, jonka ympärille aineellinen minäkäsitys on rakentunut.

Anonyymi00011 kirjoitti:

Silloin myös henkisyys voi jäädä väärän minäkäsityksen palvelukseen.
Siksi tietoisuuden puhdistuminen ei tarkoita vain ajatusten rauhoittamista. Se tarkoittaa myös sen väärän keskipisteen paljastumista, jonka ympärille aineellinen minäkäsitys on rakentunut.

Tämä ei tarkoita, että sielu olisi menettänyt yksilöllisyytensä tai että sen pitäisi sulautua johonkin persoonattomaan tietoisuuteen. Päinvastoin, sielu on ikuinen yksilöllinen persoona, jolla on oma ainutlaatuinen olemuksellinen suhteensa.
Asemamme ei tässä tarkoita ulkoista alistumista tai pakkoa. Se tarkoittaa sielun luonnollista rakkaudellista suhdetta

Anonyymi00011 kirjoitti:

Tämä ei tarkoita, että sielu olisi menettänyt yksilöllisyytensä tai että sen pitäisi sulautua johonkin persoonattomaan tietoisuuteen. Päinvastoin, sielu on ikuinen yksilöllinen persoona, jolla on oma ainutlaatuinen olemuksellinen suhteensa.
Asemamme ei tässä tarkoita ulkoista alistumista tai pakkoa. Se tarkoittaa sielun luonnollista rakkaudellista suhdetta

Aineellisessa tietoisuudessa haluamme usein olla kaiken keskipisteessä. Haluamme hallita, omistaa, nauttia ja saada ympäristömme vastaamaan omia odotuksiamme.
Bhaktissa tämä suunta alkaa muuttua. Emme enää kysy ainoastaan, mitä maailma voi antaa meille, vaan mitä voimme tehdä.
Tämä on paljon enemmän kuin käyttäytymisen muutos. Se on olemuksellisen suhteen tunnistamista.

Anonyymi00011 kirjoitti:

Aineellisessa tietoisuudessa haluamme usein olla kaiken keskipisteessä. Haluamme hallita, omistaa, nauttia ja saada ympäristömme vastaamaan omia odotuksiamme.
Bhaktissa tämä suunta alkaa muuttua. Emme enää kysy ainoastaan, mitä maailma voi antaa meille, vaan mitä voimme tehdä.
Tämä on paljon enemmän kuin käyttäytymisen muutos. Se on olemuksellisen suhteen tunnistamista.

Miksi peili on puhdistettava?
Ceto-darpaṇa-mārjanam ei tarkoita sitä, että meidän pitäisi rakentaa itsellemme uusi identiteetti. Se tarkoittaa, että tietoisuutta peittävät kerrostumat alkavat väistyä.

Anonyymi00011 kirjoitti:

Miksi peili on puhdistettava?
Ceto-darpaṇa-mārjanam ei tarkoita sitä, että meidän pitäisi rakentaa itsellemme uusi identiteetti. Se tarkoittaa, että tietoisuutta peittävät kerrostumat alkavat väistyä.

Me emme puhdista itseämme pelkästään oman tahdonvoimamme avulla.

Anonyymi00011 kirjoitti:

Me emme puhdista itseämme pelkästään oman tahdonvoimamme avulla.

Tämä ei tarkoita, että kaikki vääristymät katoaisivat välittömästi. Kehitys on asteittainen prosessi, jossa aineelliset taipumukset menettävät vähitellen otettaan ja bhakti alkaa ilmetä yhä syvemmin.

Anonyymi00011 kirjoitti:

Tämä ei tarkoita, että kaikki vääristymät katoaisivat välittömästi. Kehitys on asteittainen prosessi, jossa aineelliset taipumukset menettävät vähitellen otettaan ja bhakti alkaa ilmetä yhä syvemmin.

ceto-darpaṇa-mārjanam ei tarkoita, että sielu (JOKA ON TOISESSA ULOTTUVUUDESSA) itsessään olisi likainen tai että sen olemus pitäisi muuttaa.


Tässä on tärkeä metafyysinen ero.


Sielu ei ole puhdistettava aineellinen objekti. Sielu on jo luonnostaan puhdas, ikuinen ja hengellinen. Puhdistumisen kohteena on sen aineellisesti ehdollistunut tietoisuuden ilmentymä.
ceto-darpaṇa-mārjanam viittaa tietoisuuden peilin puhdistumiseen, ei sielun olemuksen puhdistamiseen.

Anonyymi00011 kirjoitti:

ceto-darpaṇa-mārjanam ei tarkoita, että sielu (JOKA ON TOISESSA ULOTTUVUUDESSA) itsessään olisi likainen tai että sen olemus pitäisi muuttaa.


Tässä on tärkeä metafyysinen ero.


Sielu ei ole puhdistettava aineellinen objekti. Sielu on jo luonnostaan puhdas, ikuinen ja hengellinen. Puhdistumisen kohteena on sen aineellisesti ehdollistunut tietoisuuden ilmentymä.
ceto-darpaṇa-mārjanam viittaa tietoisuuden peilin puhdistumiseen, ei sielun olemuksen puhdistamiseen.

On tärkeää ymmärtää, ettei ceto-darpaṇa-mārjanam tarkoita sielun itsensä puhdistamista, sillä sielu (jīva) kuuluu henkiseen todellisuuteen ja on olemukseltaan ikuinen, puhdas ja aineellisista muutoksista riippumaton.


Sielu ei ole aineellisen mielen tuote eikä sen ominaisuus. Mieli, äly ja väärä ego kuuluvat aineellisen luonnon piiriin, kun taas jīva on tietoisuudellinen, yksilöllinen henkinen olento.

Anonyymi00011 kirjoitti:

On tärkeää ymmärtää, ettei ceto-darpaṇa-mārjanam tarkoita sielun itsensä puhdistamista, sillä sielu (jīva) kuuluu henkiseen todellisuuteen ja on olemukseltaan ikuinen, puhdas ja aineellisista muutoksista riippumaton.


Sielu ei ole aineellisen mielen tuote eikä sen ominaisuus. Mieli, äly ja väärä ego kuuluvat aineellisen luonnon piiriin, kun taas jīva on tietoisuudellinen, yksilöllinen henkinen olento.

Kun puhumme tietoisuuden peilin puhdistamisesta, puhumme siitä, kuinka aineellisen ehdollistuneisuuden muodostamat vääristymät, samaistumiset ja käsitykset peittävät sielun todellisen identiteetin ilmenemistä.
Sielu ei muutu puhtaaksi, koska se on jo luonnostaan puhdas. Sen sijaan aineellisesti ehdollistunut tietoisuus puhdistuu.

Anonyymi00011 kirjoitti:

Kun puhumme tietoisuuden peilin puhdistamisesta, puhumme siitä, kuinka aineellisen ehdollistuneisuuden muodostamat vääristymät, samaistumiset ja käsitykset peittävät sielun todellisen identiteetin ilmenemistä.
Sielu ei muutu puhtaaksi, koska se on jo luonnostaan puhdas. Sen sijaan aineellisesti ehdollistunut tietoisuus puhdistuu.

Sielu ei muutu puhtaaksi, koska se on jo luonnostaan puhdas.

Anonyymi00011 kirjoitti:

Sielu ei muutu puhtaaksi, koska se on jo luonnostaan puhdas.

Tässä on ratkaiseva ero: emme pyri muuttamaan sielua, vaan vapautumaan niistä aineellisista samaistumisista, joiden vuoksi emme tunnista omaa aitoaa identiteettiämme.

Anonyymi00011 kirjoitti:

Tässä on ratkaiseva ero: emme pyri muuttamaan sielua, vaan vapautumaan niistä aineellisista samaistumisista, joiden vuoksi emme tunnista omaa aitoaa identiteettiämme.

Siksi bhakti ei luo sielulle uutta olemusta tai identiteettiä. Se auttaa alkuperäistä, ikuista tulemaan jälleen eläväksi.

Anonyymi00011 kirjoitti:

Siksi bhakti ei luo sielulle uutta olemusta tai identiteettiä. Se auttaa alkuperäistä, ikuista tulemaan jälleen eläväksi.

Puhdistuminen ei siis tapahdu sielun olemuksessa, vaan sen aineellisesti ehdollistuneen tietoisuuden peittävässä kerroksessa.

Anonyymi00011 kirjoitti:

Puhdistuminen ei siis tapahdu sielun olemuksessa, vaan sen aineellisesti ehdollistuneen tietoisuuden peittävässä kerroksessa.

Ensimmäinen viittaa sielun alkuperäiseen olemukselliseen luontoon, jälkimmäinen sen päälle muodostuneisiin aineellisiin määritelmiin ja samaistumisiin. Juuri näiden erottaminen on olennaista, kun puhutaan tietoisuuden puhdistumisesta.

Anonyymi00011 kirjoitti:

Ensimmäinen viittaa sielun alkuperäiseen olemukselliseen luontoon, jälkimmäinen sen päälle muodostuneisiin aineellisiin määritelmiin ja samaistumisiin. Juuri näiden erottaminen on olennaista, kun puhutaan tietoisuuden puhdistumisesta.

Sielu ei ole matkalla kohti täydellisyyttä, vaan sen alkuperäinen olemus on jo täydellinen.

Anonyymi00011 kirjoitti:

Sielu ei ole matkalla kohti täydellisyyttä, vaan sen alkuperäinen olemus on jo täydellinen.

Aineellinen todellisuus (jaḍa-jagat): ehdollistumisen ja aineellisen samaistumisen maailma, jossa sielu kokee itsensä kehon, mielen, halujen ja aineellisten olosuhteiden kautta.

Anonyymi00011 kirjoitti:

Aineellinen todellisuus (jaḍa-jagat): ehdollistumisen ja aineellisen samaistumisen maailma, jossa sielu kokee itsensä kehon, mielen, halujen ja aineellisten olosuhteiden kautta.

Siksi ceto-darpaṇa-mārjanam ei tarkoita sielun tekemistä puhtaaksi, täydelliseksi tai autuaalliseksi. Se tarkoittaa aineellisen ehdollistuneisuuden aiheuttamien peitteiden poistumista tietoisuuden ilmentymästä.

Anonyymi00011 kirjoitti:

Siksi ceto-darpaṇa-mārjanam ei tarkoita sielun tekemistä puhtaaksi, täydelliseksi tai autuaalliseksi. Se tarkoittaa aineellisen ehdollistuneisuuden aiheuttamien peitteiden poistumista tietoisuuden ilmentymästä.

Sielun täydellisyys ei synny bhaktista. Bhakti tekee sen alkuperäisen hengellisen luonnon jälleen ilmeiseksi.

Anonyymi00011 kirjoitti:

Sielun täydellisyys ei synny bhaktista. Bhakti tekee sen alkuperäisen hengellisen luonnon jälleen ilmeiseksi.

Emme voi mitata sielun olemusta aineellisen mielen tämänhetkisillä kokemuksilla. Se, ettemme koe jatkuvasti autuutta, ei tarkoita, ettei sielun alkuperäinen luonto olisi autuaallinen.
Bhaktin kautta ei siis rakenneta uutta itseä. Kyse on alkuperäisen, ikuisen Kṛṣṇa-suhteen heräämisestä.

Anonyymi00011 kirjoitti:

Emme voi mitata sielun olemusta aineellisen mielen tämänhetkisillä kokemuksilla. Se, ettemme koe jatkuvasti autuutta, ei tarkoita, ettei sielun alkuperäinen luonto olisi autuaallinen.
Bhaktin kautta ei siis rakenneta uutta itseä. Kyse on alkuperäisen, ikuisen Kṛṣṇa-suhteen heräämisestä.

Jīva eli sielu ei ole todellisessa olemuksessaan minkään uhan alainen.


Joku kysyi:

”KYSYMYS SIELUSTA

Minulla on mielikuva että sielu on kuin pieni pallo joka leijailee kun ruumis kuolee ja lentää uuteen kehoon kuin henki. Pitääkö tämä paikkaa? Vai onko ruumis kristinuskon tavoin sielu eri koko ihmis olemus”

Vastaus:

Kristinuskonto on sekoittanut keskenään sellaiset asiat kuin sielun ja hienojakoisen kehon, vaikka ne ovat kokonaan eri asioita.

Sielu ei voi kärsiä, koska se on turvassa toisessa ulottuvuudessa.
Hienojakoinen keho sen sijaan voi kärsiä ja nauttia sekä aineellisessa maailmassa että "paratiisissa ja helvetissä" ja maan päällä.

Kristinuskonnon mukaan hienojakoinen keho on kuitenkin sielu, vaikka todellisuudessa nämä ovat kaksi eri asiaa.


Jīva on äärimmäisen pieni mutta tietoinen ja yksilöllinen henkinen olento (aṇu). Se ei kuitenkaan tarkoita, että kyseessä olisi pieni fyysinen kappale, joka voitaisiin paikantaa jonnekin kehossa.
sinä - jīva – ātmā - ikuinen tietoinen sielu.
Jīva on ikuinen tietoisuus, joka on määrältään/olemukseltaan aṇu eli äärettömän pieni suhteessa Jumalaan, mutta se on silti todellinen yksilö eikä Jumalan persoonaton osa.
Aṇu tarkoittaa hyvin pientä, atominkaltaista tai äärimmäisen hienojakoista ja kun sanotaan että jīva on aṇu, ei tarkoiteta, että sielu olisi pieni fyysinen pallo tai atomi.
Tarkoitetaan ennen kaikkea, että jīva on äärettömän pieni suhteessa Jumalaan.

Jumala - vibhu eli rajaton, kaikkialle ulottuva, ääretön
jīva - aṇu eli pieni, rajallinen yksilöllinen tietoisuus
sthūla-śarīra – karkea/fyysinen keho
sūkṣma-śarīra – hienojakoinen keho, johon liittyvät esimerkiksi mieli ja äly
jīva/ātman – varsinainen tietoinen yksilö
Tämä on tärkeä ero. Kuolemassa jīva ei vain "irtoa ruumiista ja leijaile" vapaana henkenä. Jälleensyntymiseen liittyy myös hienojakoinen keho ja karma.
------------------
Kristinuskonto on sekoittanut keskenään sellaiset asiat kuin sielun ja hienojakoisen kehon, vaikka ne ovat kokonaan eri asioita.

Sielu ei voi kärsiä, koska se on turvassa toisessa ulottuvuudessa.
Hienojakoinen keho sen sijaan voi kärsiä ja nauttia sekä aineellisessa maailmassa että "paratiisissa ja helvetissä" ja maan päällä.

Kristinuskonnon mukaan hienojakoinen keho on kuitenkin sielu, vaikka todellisuudessa nämä ovat kaksi eri asiaa.


Jīva / ātmā - ikuinen yksilöllinen sielu eli tietoinen elävä olento.

Hienojakoinen keho (sūkṣma-śarīra) eli psyyke: mieli, äly, ego sekä samskārat ja vāsanāt eli psyykkiset vaikutelmat ja taipumukset.

Fyysinen keho (sthūla-śarīra) - aineellinen keho.

Eli:
jīva eli ole psyyke eikä ole fyysinen keho

Samalla jīva on se tietoinen olento, joka kokee tämän psyyken kautta.

Hyvä vertaus olisi:
Jīva on kokija, psyyke on kokemisen hienojakoinen väline ja fyysinen keho on karkea väline.
-----------------------
Mitä tarkoittaa samskara?

Sillä sanalla on kaksi eri merkitystä:
Samskara
1) puhdistusriitti Veda-yhteiskunnassa;
2) tämän elämän tai aiempien inkarnaatioiden aikana hankitut tavat ja käsitykset.


Samskarat ovat hienovaraisia "painaumia" (vaikutelmia), jotka jäävät mielen aineeseen (sanskritiksi "chitta"). Näin tapahtuu aina, kun suoritamme toiminnan tietoisesti. Nämä vaikutelmat eivät ole muistoja. Muistot muodostuvat vaikutelmista, aivan kuten valokuva kehittyy negatiivista. Meillä on taipumus säilyttää muistot, jotka ovat muodostuneet viimeaikaisista (suhteellisen tuoreista) vaikutelmista. Meille on kuitenkin annettu lukemattomia vaikutelmia (samskaroja), jotka ovat muodostuneet monien elämien aikana. Useimmat näistä vaikutelmista eivät enää kanna niihin liittyviä muistoja. Toisin sanoen, meihin vaikuttavat vaikutelmat (samskarat) monista elämistä, mutta emme yleensä tiedä, miten tai miksi ne vaikuttavat meihin, koska meillä ei ole muistoja teoista, jotka aiheuttivat nämä vaikutelmat.

On välttämätöntä voittaa kaikki samskarat, jotka pitävät mielemme ennakkoluulojen ja epäluottamuksen vallassa.

Samskaran vaikutusta kutsutaan nimellä "vasana". Vasanat ovat vaikutelmien (samskarojen) muodostamia taipumuksia tai kallistumia. Ne ovat haluja ja tunteita. Toisin kuin samskarat, vasanat (taipumukset) on helppo tunnistaa. Taipumukset (vasanat) synnyttävät mentaalisia malleja (vritti). Ajattelumme motivoituu näistä taipumuksista. Toisin sanoen ajattelemme vahvistaaksemme tunteitamme (haluja jne.). Nämä mielenmallit muokkaavat taipumuksiamme ja asenteitamme.

Lopuksi mentaaliset mallit (vritti) johtavat toimintaan. Toisin sanoen, me toimimme (karma), koska mielemme kehottaa meitä (vritti) toimimaan, koska näin saamme aikaisempien tekojen mieleen jättämistä vaikutelmista (samskara) syntyneet toiveemme (vasana) toteutumaan.

Karman kiertokululla ei ole alkua. Ei ole olemassa "ensimmäistä tekoa", jonka kautta karman pyörä alkoi pyöriä, tai tämä "ensimmäinen teko" viittaa tilaan, joka on aika-avaruusjatkumon ulkopuolella.
Jos samskarat ovat äärettömiä, miten voimme hallita niitä? Itse asiassa emme voi kontrolloida menneitä samskarojamme,

Anonyymi00011 kirjoitti:

Jīva eli sielu ei ole todellisessa olemuksessaan minkään uhan alainen.


Joku kysyi:

”KYSYMYS SIELUSTA

Minulla on mielikuva että sielu on kuin pieni pallo joka leijailee kun ruumis kuolee ja lentää uuteen kehoon kuin henki. Pitääkö tämä paikkaa? Vai onko ruumis kristinuskon tavoin sielu eri koko ihmis olemus”

Vastaus:

Kristinuskonto on sekoittanut keskenään sellaiset asiat kuin sielun ja hienojakoisen kehon, vaikka ne ovat kokonaan eri asioita.

Sielu ei voi kärsiä, koska se on turvassa toisessa ulottuvuudessa.
Hienojakoinen keho sen sijaan voi kärsiä ja nauttia sekä aineellisessa maailmassa että "paratiisissa ja helvetissä" ja maan päällä.

Kristinuskonnon mukaan hienojakoinen keho on kuitenkin sielu, vaikka todellisuudessa nämä ovat kaksi eri asiaa.


Jīva on äärimmäisen pieni mutta tietoinen ja yksilöllinen henkinen olento (aṇu). Se ei kuitenkaan tarkoita, että kyseessä olisi pieni fyysinen kappale, joka voitaisiin paikantaa jonnekin kehossa.
sinä - jīva – ātmā - ikuinen tietoinen sielu.
Jīva on ikuinen tietoisuus, joka on määrältään/olemukseltaan aṇu eli äärettömän pieni suhteessa Jumalaan, mutta se on silti todellinen yksilö eikä Jumalan persoonaton osa.
Aṇu tarkoittaa hyvin pientä, atominkaltaista tai äärimmäisen hienojakoista ja kun sanotaan että jīva on aṇu, ei tarkoiteta, että sielu olisi pieni fyysinen pallo tai atomi.
Tarkoitetaan ennen kaikkea, että jīva on äärettömän pieni suhteessa Jumalaan.

Jumala - vibhu eli rajaton, kaikkialle ulottuva, ääretön
jīva - aṇu eli pieni, rajallinen yksilöllinen tietoisuus
sthūla-śarīra – karkea/fyysinen keho
sūkṣma-śarīra – hienojakoinen keho, johon liittyvät esimerkiksi mieli ja äly
jīva/ātman – varsinainen tietoinen yksilö
Tämä on tärkeä ero. Kuolemassa jīva ei vain "irtoa ruumiista ja leijaile" vapaana henkenä. Jälleensyntymiseen liittyy myös hienojakoinen keho ja karma.
------------------
Kristinuskonto on sekoittanut keskenään sellaiset asiat kuin sielun ja hienojakoisen kehon, vaikka ne ovat kokonaan eri asioita.

Sielu ei voi kärsiä, koska se on turvassa toisessa ulottuvuudessa.
Hienojakoinen keho sen sijaan voi kärsiä ja nauttia sekä aineellisessa maailmassa että "paratiisissa ja helvetissä" ja maan päällä.

Kristinuskonnon mukaan hienojakoinen keho on kuitenkin sielu, vaikka todellisuudessa nämä ovat kaksi eri asiaa.


Jīva / ātmā - ikuinen yksilöllinen sielu eli tietoinen elävä olento.

Hienojakoinen keho (sūkṣma-śarīra) eli psyyke: mieli, äly, ego sekä samskārat ja vāsanāt eli psyykkiset vaikutelmat ja taipumukset.

Fyysinen keho (sthūla-śarīra) - aineellinen keho.

Eli:
jīva eli ole psyyke eikä ole fyysinen keho

Samalla jīva on se tietoinen olento, joka kokee tämän psyyken kautta.

Hyvä vertaus olisi:
Jīva on kokija, psyyke on kokemisen hienojakoinen väline ja fyysinen keho on karkea väline.
-----------------------
Mitä tarkoittaa samskara?

Sillä sanalla on kaksi eri merkitystä:
Samskara
1) puhdistusriitti Veda-yhteiskunnassa;
2) tämän elämän tai aiempien inkarnaatioiden aikana hankitut tavat ja käsitykset.


Samskarat ovat hienovaraisia "painaumia" (vaikutelmia), jotka jäävät mielen aineeseen (sanskritiksi "chitta"). Näin tapahtuu aina, kun suoritamme toiminnan tietoisesti. Nämä vaikutelmat eivät ole muistoja. Muistot muodostuvat vaikutelmista, aivan kuten valokuva kehittyy negatiivista. Meillä on taipumus säilyttää muistot, jotka ovat muodostuneet viimeaikaisista (suhteellisen tuoreista) vaikutelmista. Meille on kuitenkin annettu lukemattomia vaikutelmia (samskaroja), jotka ovat muodostuneet monien elämien aikana. Useimmat näistä vaikutelmista eivät enää kanna niihin liittyviä muistoja. Toisin sanoen, meihin vaikuttavat vaikutelmat (samskarat) monista elämistä, mutta emme yleensä tiedä, miten tai miksi ne vaikuttavat meihin, koska meillä ei ole muistoja teoista, jotka aiheuttivat nämä vaikutelmat.

On välttämätöntä voittaa kaikki samskarat, jotka pitävät mielemme ennakkoluulojen ja epäluottamuksen vallassa.

Samskaran vaikutusta kutsutaan nimellä "vasana". Vasanat ovat vaikutelmien (samskarojen) muodostamia taipumuksia tai kallistumia. Ne ovat haluja ja tunteita. Toisin kuin samskarat, vasanat (taipumukset) on helppo tunnistaa. Taipumukset (vasanat) synnyttävät mentaalisia malleja (vritti). Ajattelumme motivoituu näistä taipumuksista. Toisin sanoen ajattelemme vahvistaaksemme tunteitamme (haluja jne.). Nämä mielenmallit muokkaavat taipumuksiamme ja asenteitamme.

Lopuksi mentaaliset mallit (vritti) johtavat toimintaan. Toisin sanoen, me toimimme (karma), koska mielemme kehottaa meitä (vritti) toimimaan, koska näin saamme aikaisempien tekojen mieleen jättämistä vaikutelmista (samskara) syntyneet toiveemme (vasana) toteutumaan.

Karman kiertokululla ei ole alkua. Ei ole olemassa "ensimmäistä tekoa", jonka kautta karman pyörä alkoi pyöriä, tai tämä "ensimmäinen teko" viittaa tilaan, joka on aika-avaruusjatkumon ulkopuolella.
Jos samskarat ovat äärettömiä, miten voimme hallita niitä? Itse asiassa emme voi kontrolloida menneitä samskarojamme,

Jīva on ikuinen tietoisuus, joka on määrältään/olemukseltaan aṇu eli äärettömän pieni suhteessa Jumalaan, mutta se on silti todellinen yksilö eikä Jumalan persoonaton osa.
Aṇu tarkoittaa hyvin pientä, atominkaltaista tai äärimmäisen hienojakoista ja kun sanotaan että jīva on aṇu, ei tarkoiteta, että sielu olisi pieni fyysinen pallo tai atomi.
Tarkoitetaan ennen kaikkea, että jīva on äärettömän pieni suhteessa Jumalaan.

Jumala - vibhu eli rajaton, kaikkialle ulottuva, ääretön
jīva - aṇu eli pieni, rajallinen yksilöllinen tietoisuus
sthūla-śarīra – karkea/fyysinen keho
sūkṣma-śarīra – hienojakoinen keho, johon liittyvät esimerkiksi mieli ja äly
jīva/ātman – varsinainen tietoinen yksilö
Tämä on tärkeä ero. Kuolemassa jīva ei vain "irtoa ruumiista ja leijaile" vapaana henkenä. Jälleensyntymiseen liittyy myös hienojakoinen keho ja karma.

Anonyymi00011 kirjoitti:

Jīva on ikuinen tietoisuus, joka on määrältään/olemukseltaan aṇu eli äärettömän pieni suhteessa Jumalaan, mutta se on silti todellinen yksilö eikä Jumalan persoonaton osa.
Aṇu tarkoittaa hyvin pientä, atominkaltaista tai äärimmäisen hienojakoista ja kun sanotaan että jīva on aṇu, ei tarkoiteta, että sielu olisi pieni fyysinen pallo tai atomi.
Tarkoitetaan ennen kaikkea, että jīva on äärettömän pieni suhteessa Jumalaan.

Jumala - vibhu eli rajaton, kaikkialle ulottuva, ääretön
jīva - aṇu eli pieni, rajallinen yksilöllinen tietoisuus
sthūla-śarīra – karkea/fyysinen keho
sūkṣma-śarīra – hienojakoinen keho, johon liittyvät esimerkiksi mieli ja äly
jīva/ātman – varsinainen tietoinen yksilö
Tämä on tärkeä ero. Kuolemassa jīva ei vain "irtoa ruumiista ja leijaile" vapaana henkenä. Jälleensyntymiseen liittyy myös hienojakoinen keho ja karma.

Kristinuskonto on sekoittanut keskenään sellaiset asiat kuin sielun ja hienojakoisen kehon, vaikka ne ovat kokonaan eri asioita.

Sielu ei voi kärsiä, koska se on turvassa toisessa ulottuvuudessa.
Hienojakoinen keho sen sijaan voi kärsiä ja nauttia sekä aineellisessa maailmassa että "paratiisissa ja helvetissä" ja maan päällä.

Kristinuskonnon mukaan hienojakoinen keho on kuitenkin sielu, vaikka todellisuudessa nämä ovat kaksi eri asiaa.


Jīva / ātmā - ikuinen yksilöllinen sielu eli tietoinen elävä olento.

Hienojakoinen keho (sūkṣma-śarīra) eli psyyke: mieli, äly, ego sekä samskārat ja vāsanāt eli psyykkiset vaikutelmat ja taipumukset.

Fyysinen keho (sthūla-śarīra) - aineellinen keho.

Eli:
jīva eli ole psyyke eikä ole fyysinen keho

Samalla jīva on se tietoinen olento, joka kokee tämän psyyken kautta.

Hyvä vertaus olisi:
Jīva on kokija, psyyke on kokemisen hienojakoinen väline ja fyysinen keho on karkea väline.

Anonyymi00011 kirjoitti:

Kristinuskonto on sekoittanut keskenään sellaiset asiat kuin sielun ja hienojakoisen kehon, vaikka ne ovat kokonaan eri asioita.

Sielu ei voi kärsiä, koska se on turvassa toisessa ulottuvuudessa.
Hienojakoinen keho sen sijaan voi kärsiä ja nauttia sekä aineellisessa maailmassa että "paratiisissa ja helvetissä" ja maan päällä.

Kristinuskonnon mukaan hienojakoinen keho on kuitenkin sielu, vaikka todellisuudessa nämä ovat kaksi eri asiaa.


Jīva / ātmā - ikuinen yksilöllinen sielu eli tietoinen elävä olento.

Hienojakoinen keho (sūkṣma-śarīra) eli psyyke: mieli, äly, ego sekä samskārat ja vāsanāt eli psyykkiset vaikutelmat ja taipumukset.

Fyysinen keho (sthūla-śarīra) - aineellinen keho.

Eli:
jīva eli ole psyyke eikä ole fyysinen keho

Samalla jīva on se tietoinen olento, joka kokee tämän psyyken kautta.

Hyvä vertaus olisi:
Jīva on kokija, psyyke on kokemisen hienojakoinen väline ja fyysinen keho on karkea väline.

Mitä tarkoittaa samskara?

Sillä sanalla on kaksi eri merkitystä:
Samskara
1) puhdistusriitti Veda-yhteiskunnassa;
2) tämän elämän tai aiempien inkarnaatioiden aikana hankitut tavat ja käsitykset.


Samskarat ovat hienovaraisia "painaumia" (vaikutelmia), jotka jäävät mielen aineeseen (sanskritiksi "chitta"). Näin tapahtuu aina, kun suoritamme toiminnan tietoisesti. Nämä vaikutelmat eivät ole muistoja. Muistot muodostuvat vaikutelmista, aivan kuten valokuva kehittyy negatiivista. Meillä on taipumus säilyttää muistot, jotka ovat muodostuneet viimeaikaisista (suhteellisen tuoreista) vaikutelmista. Meille on kuitenkin annettu lukemattomia vaikutelmia (samskaroja), jotka ovat muodostuneet monien elämien aikana. Useimmat näistä vaikutelmista eivät enää kanna niihin liittyviä muistoja. Toisin sanoen, meihin vaikuttavat vaikutelmat (samskarat) monista elämistä, mutta emme yleensä tiedä, miten tai miksi ne vaikuttavat meihin, koska meillä ei ole muistoja teoista, jotka aiheuttivat nämä vaikutelmat.

On välttämätöntä voittaa kaikki samskarat, jotka pitävät mielemme ennakkoluulojen ja epäluottamuksen vallassa.

Anonyymi00011 kirjoitti:

Mitä tarkoittaa samskara?

Sillä sanalla on kaksi eri merkitystä:
Samskara
1) puhdistusriitti Veda-yhteiskunnassa;
2) tämän elämän tai aiempien inkarnaatioiden aikana hankitut tavat ja käsitykset.


Samskarat ovat hienovaraisia "painaumia" (vaikutelmia), jotka jäävät mielen aineeseen (sanskritiksi "chitta"). Näin tapahtuu aina, kun suoritamme toiminnan tietoisesti. Nämä vaikutelmat eivät ole muistoja. Muistot muodostuvat vaikutelmista, aivan kuten valokuva kehittyy negatiivista. Meillä on taipumus säilyttää muistot, jotka ovat muodostuneet viimeaikaisista (suhteellisen tuoreista) vaikutelmista. Meille on kuitenkin annettu lukemattomia vaikutelmia (samskaroja), jotka ovat muodostuneet monien elämien aikana. Useimmat näistä vaikutelmista eivät enää kanna niihin liittyviä muistoja. Toisin sanoen, meihin vaikuttavat vaikutelmat (samskarat) monista elämistä, mutta emme yleensä tiedä, miten tai miksi ne vaikuttavat meihin, koska meillä ei ole muistoja teoista, jotka aiheuttivat nämä vaikutelmat.

On välttämätöntä voittaa kaikki samskarat, jotka pitävät mielemme ennakkoluulojen ja epäluottamuksen vallassa.

Samskāra tarkoittaa ennen kaikkea psyykeen eli hienojakoiseen kehoon jäänyttä vaikutelmaa tai jälkeä. Se ei tarkoita itse sielua eli jīvaa.
Samskāra puhdistusriittinä
Sanskritin saṃskāra voi tarkoittaa riittiä tai seremoniaa, jolla ihmistä valmistetaan tai puhdistetaan. Veda-perinteessä on erilaisia saṃskāroja elämän eri vaiheisiin.


Samskāra psyykkisenä vaikutelmana

Samskāra - psyykeen jäävä vaikutelma/jälki, jonka aikaisempi kokemus, ajatus tai toiminta on jättänyt.

Esimerkiksi:
ihminen kokee jotakin - kokemus jättää psyykeen jäljen - jälki vaikuttaa myöhempiin ajatuksiin, tunteisiin ja käyttäytymiseen.
Samskāra ei siis ole sama asia kuin muisto. Voimme muistaa tapahtuman, mutta samskāra tarkoittaa tässä sitä syvempää vaikutusta, jonka tapahtuma on jättänyt psyykeen.

Anonyymi00011 kirjoitti:

Samskāra tarkoittaa ennen kaikkea psyykeen eli hienojakoiseen kehoon jäänyttä vaikutelmaa tai jälkeä. Se ei tarkoita itse sielua eli jīvaa.
Samskāra puhdistusriittinä
Sanskritin saṃskāra voi tarkoittaa riittiä tai seremoniaa, jolla ihmistä valmistetaan tai puhdistetaan. Veda-perinteessä on erilaisia saṃskāroja elämän eri vaiheisiin.


Samskāra psyykkisenä vaikutelmana

Samskāra - psyykeen jäävä vaikutelma/jälki, jonka aikaisempi kokemus, ajatus tai toiminta on jättänyt.

Esimerkiksi:
ihminen kokee jotakin - kokemus jättää psyykeen jäljen - jälki vaikuttaa myöhempiin ajatuksiin, tunteisiin ja käyttäytymiseen.
Samskāra ei siis ole sama asia kuin muisto. Voimme muistaa tapahtuman, mutta samskāra tarkoittaa tässä sitä syvempää vaikutusta, jonka tapahtuma on jättänyt psyykeen.

Jīva, tietoisuus ja samaistuminen
Sielun eli jīvan sanotaan sijaitsevan sydämen alueella, mutta kyse ei ole fyysisestä sydämestä, johon tehdään leikkauksia, vaan metafyysisestä keskuksesta olemuksemme sisällä.
Jīva on ikuinen tietoisuuden hiukkanen. Brahman tarkoittaa henkistä, kaiken läpäisevää todellisuutta. Jīvaa voidaan verrata auringonvalon yksittäiseen säteeseen: se on henkinen ja tietoinen, mutta ei sama asia kuin Brahman kokonaisuutena.
Jīvan luonnollinen ominaisuus on tietoisuus. Ehdollistuneessa tilassa tietoisuus samaistuu siihen kehoon ja psyykeen, jonka yhteydessä se toimii. Siksi ihminen alkaa ajatella olevansa ruumis, mieli, tunteet, muistot ja halut.
Todellisuudessa jīva ei ole fyysinen keho eikä hienojakoinen keho eli psyyke. Jīva on itse ikuinen tietoinen elävä olento.
Vapautuminen ei tarkoita sitä, että sielu pitäisi pelastaa tuhoutumiselta. Jīva on ikuinen ja tuhoutumaton. Vapautuminen tarkoittaa vapautumista tietämättömyydestä, väärästä samaistumisesta ja aineellisesta ehdollistumisesta sekä jīvan todellisen, ikuisen luonteen.

Anonyymi00011 kirjoitti:

Jīva, tietoisuus ja samaistuminen
Sielun eli jīvan sanotaan sijaitsevan sydämen alueella, mutta kyse ei ole fyysisestä sydämestä, johon tehdään leikkauksia, vaan metafyysisestä keskuksesta olemuksemme sisällä.
Jīva on ikuinen tietoisuuden hiukkanen. Brahman tarkoittaa henkistä, kaiken läpäisevää todellisuutta. Jīvaa voidaan verrata auringonvalon yksittäiseen säteeseen: se on henkinen ja tietoinen, mutta ei sama asia kuin Brahman kokonaisuutena.
Jīvan luonnollinen ominaisuus on tietoisuus. Ehdollistuneessa tilassa tietoisuus samaistuu siihen kehoon ja psyykeen, jonka yhteydessä se toimii. Siksi ihminen alkaa ajatella olevansa ruumis, mieli, tunteet, muistot ja halut.
Todellisuudessa jīva ei ole fyysinen keho eikä hienojakoinen keho eli psyyke. Jīva on itse ikuinen tietoinen elävä olento.
Vapautuminen ei tarkoita sitä, että sielu pitäisi pelastaa tuhoutumiselta. Jīva on ikuinen ja tuhoutumaton. Vapautuminen tarkoittaa vapautumista tietämättömyydestä, väärästä samaistumisesta ja aineellisesta ehdollistumisesta sekä jīvan todellisen, ikuisen luonteen.

Samskāra on psyykeen jäänyt vaikutelma.
Vāsanā on tästä vaikutelmasta syntyvä taipumus, halu tai kallistuma.
Vṛtti on mielen aktiivinen ajatus, mielentila tai mielen liike.
Karma on toiminta.
Toiminta jättää jälleen uusia samskāroja.
Näin syntyy kehä:
Samskāra, vāsanā, vṛtti, karma, uusi samskāra.
-------------------

Samskāra on psyykeen jäänyt jälki, vāsanā on siitä nouseva taipumus tai halu, vṛtti on mielen aktiivinen liike sen ympärillä ja karma on siihen perustuva toiminta.
Ja tämän kaiken kokija ei ole psyyke vaan jīva.

Anonyymi00011 kirjoitti:

Samskāra on psyykeen jäänyt vaikutelma.
Vāsanā on tästä vaikutelmasta syntyvä taipumus, halu tai kallistuma.
Vṛtti on mielen aktiivinen ajatus, mielentila tai mielen liike.
Karma on toiminta.
Toiminta jättää jälleen uusia samskāroja.
Näin syntyy kehä:
Samskāra, vāsanā, vṛtti, karma, uusi samskāra.
-------------------

Samskāra on psyykeen jäänyt jälki, vāsanā on siitä nouseva taipumus tai halu, vṛtti on mielen aktiivinen liike sen ympärillä ja karma on siihen perustuva toiminta.
Ja tämän kaiken kokija ei ole psyyke vaan jīva.

"Ihmisellä ei ole sielua – ihminen on sielu"
Tämä on erittäin hyvä tapa ilmaista jīva-opetuksen perusidea.
Jīva ei ole ensisijaisesti fyysinen ihminen, jolla sattuu olemaan sielu. Jīva on ikuinen elävä olento, joka tällä hetkellä toimii tietyn fyysisen ja hienojakoisen kehon yhteydessä.
Siksi:
En ole keho, jolla on sielu. Olen jīva, joka käyttää kehoa.
Tämä on kuitenkin enemmän opetuksellinen muotoilu kuin väite siitä, että sanaa "ihminen" ei saisi koskaan käyttää.

Anonyymi00011 kirjoitti:

"Ihmisellä ei ole sielua – ihminen on sielu"
Tämä on erittäin hyvä tapa ilmaista jīva-opetuksen perusidea.
Jīva ei ole ensisijaisesti fyysinen ihminen, jolla sattuu olemaan sielu. Jīva on ikuinen elävä olento, joka tällä hetkellä toimii tietyn fyysisen ja hienojakoisen kehon yhteydessä.
Siksi:
En ole keho, jolla on sielu. Olen jīva, joka käyttää kehoa.
Tämä on kuitenkin enemmän opetuksellinen muotoilu kuin väite siitä, että sanaa "ihminen" ei saisi koskaan käyttää.

Kun puhutaan "sielusta sydämen alueella", ei pidä automaattisesti ajatella, että fyysisessä sydämessä olisi pieni sielupallo.


jīva on aṇu, mutta tämä ei tarkoita, että se olisi fyysinen pieni esine, jonka voisi löytää anatomisesti jostakin sydämen kohdasta.

Anonyymi00011 kirjoitti:

Kun puhutaan "sielusta sydämen alueella", ei pidä automaattisesti ajatella, että fyysisessä sydämessä olisi pieni sielupallo.


jīva on aṇu, mutta tämä ei tarkoita, että se olisi fyysinen pieni esine, jonka voisi löytää anatomisesti jostakin sydämen kohdasta.

Hienojakoinen keho / psyyke - mieli, äly, ego, samskārat, vāsanāt jne.

Fyysinen keho - aivot, sydän, hermosto ja muu biologinen keho

Paramātmā - Jumalan läsnäolo sydämessä

Lisäksi "metafyysinen sydän" ei tarkoita yksinkertaisesti fyysisen sydämen takana sijaitsevaa toista anatomista sydäntä. Se on pikemminkin henkinen/filosofinen tapa puhua sydämen alueesta tietoisuuden ja Jumalan sisäisen läsnäolon yhteydessä.

Jīva ja Jumalan läsnäolo sydämessä
Kun puhutaan jīvasta ja Jumalan läsnäolosta sydämessä, ei pidä ajatella, että fyysisen sydämen sisällä olisi pieni sielupallo tai fyysinen Jumalan olento.

Anonyymi00011 kirjoitti:

Hienojakoinen keho / psyyke - mieli, äly, ego, samskārat, vāsanāt jne.

Fyysinen keho - aivot, sydän, hermosto ja muu biologinen keho

Paramātmā - Jumalan läsnäolo sydämessä

Lisäksi "metafyysinen sydän" ei tarkoita yksinkertaisesti fyysisen sydämen takana sijaitsevaa toista anatomista sydäntä. Se on pikemminkin henkinen/filosofinen tapa puhua sydämen alueesta tietoisuuden ja Jumalan sisäisen läsnäolon yhteydessä.

Jīva ja Jumalan läsnäolo sydämessä
Kun puhutaan jīvasta ja Jumalan läsnäolosta sydämessä, ei pidä ajatella, että fyysisen sydämen sisällä olisi pieni sielupallo tai fyysinen Jumalan olento.

Jīva ja Jumalan läsnäolo sydämessä
Kun puhutaan jīvasta ja Jumalan läsnäolosta sydämessä, ei pidä ajatella, että fyysisen sydämen sisällä olisi pieni sielupallo tai fyysinen Jumalan olento.
Bhagavad-gītāssa kuvataan Paramātmāa eli Ylisielua sydämessä. Tätä ei tule ymmärtää fyysisenä sijaintina samalla tavalla kuin jonkin elimen anatomista sijaintia. Kyse on henkisestä eli metafyysisestä läsnäolosta.
Jīva on aṇu eli äärimmäisen hienojakoinen ja pieni tietoinen olento. Tämä ei tarkoita, että se olisi fyysinen pieni esine, jonka voisi löytää anatomisesti sydämestä.
Samoin Paramātmān läsnäoloa ei tule käsittää fyysisenä kappaleena sydämessä. Bhagavad-gītān vertaus auttaa ymmärtämään, kuinka henkinen todellisuus voi heijastua aineellisessa olemassaolossa ilman, että itse henkinen todellisuus muuttuu fyysiseksi esineeksi.
Bhagavad-gītān ikkunavertaus auttaa ymmärtämään, mitä tarkoitetaan sillä, että henkinen todellisuus "heijastuu" sydämen alueelle.

Anonyymi00011 kirjoitti:

Jīva ja Jumalan läsnäolo sydämessä
Kun puhutaan jīvasta ja Jumalan läsnäolosta sydämessä, ei pidä ajatella, että fyysisen sydämen sisällä olisi pieni sielupallo tai fyysinen Jumalan olento.
Bhagavad-gītāssa kuvataan Paramātmāa eli Ylisielua sydämessä. Tätä ei tule ymmärtää fyysisenä sijaintina samalla tavalla kuin jonkin elimen anatomista sijaintia. Kyse on henkisestä eli metafyysisestä läsnäolosta.
Jīva on aṇu eli äärimmäisen hienojakoinen ja pieni tietoinen olento. Tämä ei tarkoita, että se olisi fyysinen pieni esine, jonka voisi löytää anatomisesti sydämestä.
Samoin Paramātmān läsnäoloa ei tule käsittää fyysisenä kappaleena sydämessä. Bhagavad-gītān vertaus auttaa ymmärtämään, kuinka henkinen todellisuus voi heijastua aineellisessa olemassaolossa ilman, että itse henkinen todellisuus muuttuu fyysiseksi esineeksi.
Bhagavad-gītān ikkunavertaus auttaa ymmärtämään, mitä tarkoitetaan sillä, että henkinen todellisuus "heijastuu" sydämen alueelle.

Ajatus voidaan ilmaista näin:
Sydän on kuin ikkuna. Sen kautta jīvan tietoisuus ja Paramātmān eli Ylisielun läsnäolo tulevat koettaviksi tässä ruumiillisessa olemassaolossa.

Se ei tarkoita, että jīva tai Jumala olisi fyysisenä esineenä sydämessä.
Samalla tavalla kuin ikkunassa näkyvä auringonvalo ei tarkoita, että aurinko olisi fyysisesti ikkunan sisällä, sydämen alueella koettava henkinen läsnäolo ei tarkoita, että jīva tai Paramātmā olisi fyysisesti sydänlihaksen sisällä.
Tässä yhteydessä "sydän" tarkoittaa siis metafyysistä sisäistä keskusta, ei anatomista sydäntä.

Anonyymi00011 kirjoitti:

Ajatus voidaan ilmaista näin:
Sydän on kuin ikkuna. Sen kautta jīvan tietoisuus ja Paramātmān eli Ylisielun läsnäolo tulevat koettaviksi tässä ruumiillisessa olemassaolossa.

Se ei tarkoita, että jīva tai Jumala olisi fyysisenä esineenä sydämessä.
Samalla tavalla kuin ikkunassa näkyvä auringonvalo ei tarkoita, että aurinko olisi fyysisesti ikkunan sisällä, sydämen alueella koettava henkinen läsnäolo ei tarkoita, että jīva tai Paramātmā olisi fyysisesti sydänlihaksen sisällä.
Tässä yhteydessä "sydän" tarkoittaa siis metafyysistä sisäistä keskusta, ei anatomista sydäntä.

Bhagavad-gītān 13. luvussa on auringon vertaus. Erityisesti jakeet 13.33–13.34 ovat olennaiset.

Lisäksi selityksessä käytetään auringon ja sen heijastumisen vertausta: yksi aurinko voi näkyä lukemattomissa vesimaljoissa, mutta aurinko ei itse jakaudu miljooniksi auringoiksi. Samoin Paramātmā on läsnä lukemattomissa olennoissa ilman, että Jumala todella jakautuu osiin.

vesimalja-/vesiastia-vertaus esiintyy Gaudiya-selityksissä, mutta ei Bhagavad-gītā 13. luvun itse jakeessa.

Eli ajatus voidaan ilmaista näin:
Yksi aurinko näkyy lukemattomissa heijastuksissa, mutta aurinko itse pysyy yhtenä. Samoin Jumalan läsnäolo voidaan kokea kaikkien elävien olentojen sydämen alueella, vaikka Jumala ei jakaudu fyysisesti lukemattomiksi osiksi.

Tämä on eri asia kuin sanoa, että fyysisen sydämen sisällä olisi pieni Jumala tai pieni sielupallo. Gītān 13.33 korostaa myös, että sielu on kehossa mutta hienojakoisuutensa vuoksi ei sekoitu ruumiiseen.
Bhagavad-gītā 13.33
Bhagavad-gītā 13.34

Anonyymi00011 kirjoitti:

Bhagavad-gītān 13. luvussa on auringon vertaus. Erityisesti jakeet 13.33–13.34 ovat olennaiset.

Lisäksi selityksessä käytetään auringon ja sen heijastumisen vertausta: yksi aurinko voi näkyä lukemattomissa vesimaljoissa, mutta aurinko ei itse jakaudu miljooniksi auringoiksi. Samoin Paramātmā on läsnä lukemattomissa olennoissa ilman, että Jumala todella jakautuu osiin.

vesimalja-/vesiastia-vertaus esiintyy Gaudiya-selityksissä, mutta ei Bhagavad-gītā 13. luvun itse jakeessa.

Eli ajatus voidaan ilmaista näin:
Yksi aurinko näkyy lukemattomissa heijastuksissa, mutta aurinko itse pysyy yhtenä. Samoin Jumalan läsnäolo voidaan kokea kaikkien elävien olentojen sydämen alueella, vaikka Jumala ei jakaudu fyysisesti lukemattomiksi osiksi.

Tämä on eri asia kuin sanoa, että fyysisen sydämen sisällä olisi pieni Jumala tai pieni sielupallo. Gītān 13.33 korostaa myös, että sielu on kehossa mutta hienojakoisuutensa vuoksi ei sekoitu ruumiiseen.
Bhagavad-gītā 13.33
Bhagavad-gītā 13.34

https://vedabase.io/en/library/bg/13/33/

The sky, due to its subtle nature, does not mix with anything, although it is all-pervading. Similarly, the soul situated in Brahman vision does not mix with the body, though situated in that body.

https://vedabase.io/en/library/bg/13/34/

O son of Bharata, as the sun alone illuminates all this universe, so does the living entity, one within the body, illuminate the entire body by consciousness.

Anonyymi00011 kirjoitti:

https://vedabase.io/en/library/bg/13/33/

The sky, due to its subtle nature, does not mix with anything, although it is all-pervading. Similarly, the soul situated in Brahman vision does not mix with the body, though situated in that body.

https://vedabase.io/en/library/bg/13/34/

O son of Bharata, as the sun alone illuminates all this universe, so does the living entity, one within the body, illuminate the entire body by consciousness.

Jīva eli itse elävä olento ei ole fyysinen ruumis eikä psyyke. Jīva on ikuinen, tietoinen ja henkinen olento. Fyysinen kuolema ei tuhoa jīvaa.


Siksi "pelastuminen" ei tarkoita ensisijaisesti sitä, että jokin vaarassa oleva sielu pelastetaan IKUISELTA HELVETILTÄ.


MUTTA VAPAUDUTAAN
Mistä sitten vapaudutaan?
Tietämättömyydestä (avidyā) ja aineellisesta ehdollistumisesta.
Jīva alkaa samaistua:
"Minä olen tämä keho."
"Minä olen tämä mieli."
"Minun haluni ovat minä."
"Minä olen tämän aineellisen maailman nauttija."
Tämän seurauksena jīva joutuu saṃsāran, syntymän ja kuoleman kiertokulun, alaisuuteen.
Vapautuminen tarkoittaa siis ennen kaikkea tämän väärän samaistumisen ja tietämättömyyden päättymistä.

Filosofiassamme mennään vielä pidemmälle kuin pelkkään tietämättömyydestä vapautumiseen.

Vapautuminen ei ole vain sitä, että "ymmärrän olevani sielu", vaan että jīva herää omaan ikuiseen suhteeseensa…

Anonyymi00011 kirjoitti:

Jīva eli itse elävä olento ei ole fyysinen ruumis eikä psyyke. Jīva on ikuinen, tietoinen ja henkinen olento. Fyysinen kuolema ei tuhoa jīvaa.


Siksi "pelastuminen" ei tarkoita ensisijaisesti sitä, että jokin vaarassa oleva sielu pelastetaan IKUISELTA HELVETILTÄ.


MUTTA VAPAUDUTAAN
Mistä sitten vapaudutaan?
Tietämättömyydestä (avidyā) ja aineellisesta ehdollistumisesta.
Jīva alkaa samaistua:
"Minä olen tämä keho."
"Minä olen tämä mieli."
"Minun haluni ovat minä."
"Minä olen tämän aineellisen maailman nauttija."
Tämän seurauksena jīva joutuu saṃsāran, syntymän ja kuoleman kiertokulun, alaisuuteen.
Vapautuminen tarkoittaa siis ennen kaikkea tämän väärän samaistumisen ja tietämättömyyden päättymistä.

Filosofiassamme mennään vielä pidemmälle kuin pelkkään tietämättömyydestä vapautumiseen.

Vapautuminen ei ole vain sitä, että "ymmärrän olevani sielu", vaan että jīva herää omaan ikuiseen suhteeseensa…

Jīva eli sielu ei ole todellisessa olemuksessaan minkään uhan alainen. Sitä ei uhkaa edes ikuinen helvetti.

Jīva on ikuinen, tuhoutumaton ja tietoinen elävä olento. Sen todellinen olemus ei voi tuhoutua eikä joutua aineellisen kärsimyksen kohteeksi.

Jīva kuuluu henkiseen todellisuuteen. Kärsimys ja nautinto liittyvät aineelliseen, ehdollistuneeseen olemassaoloon sekä hienojakoiseen että fyysiseen kehoon.

Kärsiä voi siis hienojakoinen keho eli psyyke ja fyysinen keho, mutta kärsimys ei kuulu itse elävän olennon eli jīvan ikuiseen olemukseen.

Siksi vapautuminen ei tarkoita sielun pelastamista tuhoutumiselta tai ikuiselta helvetiltä. Vapautuminen tarkoittaa vapautumista tietämättömyydestä, väärästä samaistumisesta ja aineellisesta ehdollistumisesta.

Anonyymi00011 kirjoitti:

Jīva eli sielu ei ole todellisessa olemuksessaan minkään uhan alainen. Sitä ei uhkaa edes ikuinen helvetti.

Jīva on ikuinen, tuhoutumaton ja tietoinen elävä olento. Sen todellinen olemus ei voi tuhoutua eikä joutua aineellisen kärsimyksen kohteeksi.

Jīva kuuluu henkiseen todellisuuteen. Kärsimys ja nautinto liittyvät aineelliseen, ehdollistuneeseen olemassaoloon sekä hienojakoiseen että fyysiseen kehoon.

Kärsiä voi siis hienojakoinen keho eli psyyke ja fyysinen keho, mutta kärsimys ei kuulu itse elävän olennon eli jīvan ikuiseen olemukseen.

Siksi vapautuminen ei tarkoita sielun pelastamista tuhoutumiselta tai ikuiselta helvetiltä. Vapautuminen tarkoittaa vapautumista tietämättömyydestä, väärästä samaistumisesta ja aineellisesta ehdollistumisesta.

JĪVA ELI SIELU EI OLE TODELLISESSA OLEMUKSESSAAN MINKÄÄN UHAN ALAINEN. SITÄ EI UHKAA EDES IKUINEN HELVETTI.
JĪVA ON IKUINEN, TUHOUTUMATON JA TIETOINEN ELÄVÄ OLENTO. SEN TODELLINEN OLEMUS EI VOI TUHOUTUA EIKÄ JOUTUA AINEELLISEN KÄRSIMYKSEN KOHTEEKSI.
JĪVA KUULUU HENKISEEN TODELLISUUTEEN. KÄRSIMYS JA NAUTINTO LIITTYVÄT AINEELLISEEN, EHDOLLISTUNEESEEN OLEMASSAOLOON SEKÄ HIENOSYJISEEN ETTÄ FYYSISEEN KEHOON.
KÄRSIÄ VOI SIIS HIENOJAKOINEN KEHO ELI PSYYKE JA FYYSINEN KEHO, MUTTA KÄRSIMYS EI KUULU ITSE ELÄVÄN OLENNON ELI JĪVAN IKUISEEN OLEMUKSEEN.

Anonyymi00011 kirjoitti:

JĪVA ELI SIELU EI OLE TODELLISESSA OLEMUKSESSAAN MINKÄÄN UHAN ALAINEN. SITÄ EI UHKAA EDES IKUINEN HELVETTI.
JĪVA ON IKUINEN, TUHOUTUMATON JA TIETOINEN ELÄVÄ OLENTO. SEN TODELLINEN OLEMUS EI VOI TUHOUTUA EIKÄ JOUTUA AINEELLISEN KÄRSIMYKSEN KOHTEEKSI.
JĪVA KUULUU HENKISEEN TODELLISUUTEEN. KÄRSIMYS JA NAUTINTO LIITTYVÄT AINEELLISEEN, EHDOLLISTUNEESEEN OLEMASSAOLOON SEKÄ HIENOSYJISEEN ETTÄ FYYSISEEN KEHOON.
KÄRSIÄ VOI SIIS HIENOJAKOINEN KEHO ELI PSYYKE JA FYYSINEN KEHO, MUTTA KÄRSIMYS EI KUULU ITSE ELÄVÄN OLENNON ELI JĪVAN IKUISEEN OLEMUKSEEN.

Helvetillisessä olotilassa voidaan kokea kärsimystä väliaikaisesti, mutta kärsimys kuuluu kehoon ja psyykeen, ei itse jīvan ikuiseen olemukseen.
Jīva eli elävä olento ei muutu kärsiväksi, tuhoutuvaksi tai kuolevaiseksi. Se voi kuitenkin samaistua väliaikaiseen kehoon ja psyykeen ja siksi kokea niiden kärsimyksen omakseen.
Toisin sanoen:
keho ja psyyke kärsivät jīva kokee niiden kautta - mutta kärsimys ei kuulu jīvan ikuiseen luontoon.
Siksi edes helvetillinen olotila ei tarkoita, että itse jīva olisi ikuisesti kärsimykseen tuomittu.

Anonyymi00011 kirjoitti:

Helvetillisessä olotilassa voidaan kokea kärsimystä väliaikaisesti, mutta kärsimys kuuluu kehoon ja psyykeen, ei itse jīvan ikuiseen olemukseen.
Jīva eli elävä olento ei muutu kärsiväksi, tuhoutuvaksi tai kuolevaiseksi. Se voi kuitenkin samaistua väliaikaiseen kehoon ja psyykeen ja siksi kokea niiden kärsimyksen omakseen.
Toisin sanoen:
keho ja psyyke kärsivät jīva kokee niiden kautta - mutta kärsimys ei kuulu jīvan ikuiseen luontoon.
Siksi edes helvetillinen olotila ei tarkoita, että itse jīva olisi ikuisesti kärsimykseen tuomittu.

Selitetäänpä tuo paholaisen temi. Kun se jatkuvasti nostetaan esiin.

Selityksenä tässä muutamia katkelmia tästä kirjasta, ERI PAIKOISTA.
Erittäin paljon käännösvirheitä suomen kielellä

https://occultnthings.com/cdn/shop/products/azd105_580x.jpg?v=1678032850

https://www.amazon.com/Spiritual-Warrior-Uncovering-Psychic-Phenomena-ebook/dp/B005P1AZTA

Henkinen soturi I: Henkisten totuuksien paljastaminen psyykkisissä ilmiöissä

________________

Tulette tietämään, että on olemassa monia paholaisia tai demoneja, mutta silti niitä ei oikeasti ole olemassa! Puhumme paikasta, jota kutsutaan helvetiksi, mutta joka on todellisuudessa tietoisuuden tila.

Anonyymi00011 kirjoitti:

Selitetäänpä tuo paholaisen temi. Kun se jatkuvasti nostetaan esiin.

Selityksenä tässä muutamia katkelmia tästä kirjasta, ERI PAIKOISTA.
Erittäin paljon käännösvirheitä suomen kielellä

https://occultnthings.com/cdn/shop/products/azd105_580x.jpg?v=1678032850

https://www.amazon.com/Spiritual-Warrior-Uncovering-Psychic-Phenomena-ebook/dp/B005P1AZTA

Henkinen soturi I: Henkisten totuuksien paljastaminen psyykkisissä ilmiöissä

________________

Tulette tietämään, että on olemassa monia paholaisia tai demoneja, mutta silti niitä ei oikeasti ole olemassa! Puhumme paikasta, jota kutsutaan helvetiksi, mutta joka on todellisuudessa tietoisuuden tila.

Mitä me tästä opimme?

Paholaisen ja helvetin tulkinta, joka ei tarkoita niitä samalla tavalla kuin tavallisessa kristillisessä tulkinnassa.

Helvetti on "tietoisuuden tila" ja paholaisen ympärille rakentuva pelko voi itsessään muodostaa psyykkisen ansan.

Tämä sopii hyvin siihen erotteluun, jota olemme tässä keskustksellistä ehdollistunutta tietoisuuden tilaa ja/tai tiettyä aineellistaessä tietoisuuden tilassa koetaan kärsimystäelussa tehneet:

"paholainen" ei tarkoita välttämättä yhtä suurta, sarvipäistä olentoa, ja että jīvaa kidutetaan helvetissä ikuisesti.

--------------------------


Paholaisen todellinen vaikutus ilmenee ihmisen psyykessä: ylpeydessä, vihassa, himossa, kateudessa, ahneudessa, pelossa ja muissa aineellisissa taipumuksissa.

Jīva itse ei muutu pahaksi eikä kärsimys kuulu sen ikuiseen olemukseen.

Jos helvetillisessä tietoisuuden tilassa koetaan kärsimystä, kärsivä taso on ehdollistunut psyyke ja siihen liittyvä keho, ei jīvan ikuinen olemus.

"Paholainen" - aineellisen tietoisuuden pimeät ja tuhoavat taipumukset
"Helvetti" - äärimmäisen kärsimyksellinen ehdollistunut tila

Mutta:
Jīva - ikuinen, tietoinen ja tuhoutumaton elävä olento

Anonyymi00011 kirjoitti:

Mitä me tästä opimme?

Paholaisen ja helvetin tulkinta, joka ei tarkoita niitä samalla tavalla kuin tavallisessa kristillisessä tulkinnassa.

Helvetti on "tietoisuuden tila" ja paholaisen ympärille rakentuva pelko voi itsessään muodostaa psyykkisen ansan.

Tämä sopii hyvin siihen erotteluun, jota olemme tässä keskustksellistä ehdollistunutta tietoisuuden tilaa ja/tai tiettyä aineellistaessä tietoisuuden tilassa koetaan kärsimystäelussa tehneet:

"paholainen" ei tarkoita välttämättä yhtä suurta, sarvipäistä olentoa, ja että jīvaa kidutetaan helvetissä ikuisesti.

--------------------------


Paholaisen todellinen vaikutus ilmenee ihmisen psyykessä: ylpeydessä, vihassa, himossa, kateudessa, ahneudessa, pelossa ja muissa aineellisissa taipumuksissa.

Jīva itse ei muutu pahaksi eikä kärsimys kuulu sen ikuiseen olemukseen.

Jos helvetillisessä tietoisuuden tilassa koetaan kärsimystä, kärsivä taso on ehdollistunut psyyke ja siihen liittyvä keho, ei jīvan ikuinen olemus.

"Paholainen" - aineellisen tietoisuuden pimeät ja tuhoavat taipumukset
"Helvetti" - äärimmäisen kärsimyksellinen ehdollistunut tila

Mutta:
Jīva - ikuinen, tietoinen ja tuhoutumaton elävä olento

"paholainen" ei tarkoita välttämättä yhtä suurta, sarvipäistä olentoa, ja että jīvaa kidutetaan helvetissä ikuisesti.
Helvetti voi olla väliaikainen kärsimyksellinen tila, mutta jīva itse ei ole helvetissä kärsivä ikuinen olemus. Kärsimys kuuluu väliaikaiseen kehoon ja hienojakoiseen kehoon eli psyykeen. Jīvan ikuinen olemus säilyy muuttumattomana.

Anonyymi00011 kirjoitti:

"paholainen" ei tarkoita välttämättä yhtä suurta, sarvipäistä olentoa, ja että jīvaa kidutetaan helvetissä ikuisesti.
Helvetti voi olla väliaikainen kärsimyksellinen tila, mutta jīva itse ei ole helvetissä kärsivä ikuinen olemus. Kärsimys kuuluu väliaikaiseen kehoon ja hienojakoiseen kehoon eli psyykeen. Jīvan ikuinen olemus säilyy muuttumattomana.

Et voi taistella paholaista vastaan, koska et tiedä, kuka olet.

Anonyymi00011 kirjoitti:

Et voi taistella paholaista vastaan, koska et tiedä, kuka olet.

Kuka minä olen?



Ihmiset, joilla on pakkomielle itseilmaisuun, sanovat: "Minun on vain oltava oma itseni." Totta kai sinun on oltava oma itsesi, mutta ota selvää, kuka olet. Tärkeimmät asiat ensin.

Ego, mieli, äly ja aistit ovat alkuperäisen minän varjo.

Jotain samanlaista näemme tässä maailmassa: jokaisella varjolla on lähde - todellinen kohde. Puhdas tietoisuus, sielu, tietoinen subjekti ei voi suoraan kokea aineellisen maailman kokemuksia. Miten se tulee mahdolliseksi? Sielun varjo syntyy, ja tämä varjo pystyy toimimaan varjomaailmassa. Muuten tietoisuudella ei ole mitään mahdollisuutta ottaa yhteyttä tiedostamattomaan tasoon. Varjo-minä toimii varjomaailmassa. Ja me näemme ympärillämme erilaisia kuvia tästä varjon kaltaisesta olemassaolosta.

Mutta jos haluamme mennä olemukseen, päästä ytimeen, on välttämätöntä poistaa kaikki hankittujen ennakkoluulojen kerrokset, jotta saamme vilauksen todellisesta itsestämme.

--------------------

Srila Bhakti Sudhir Goswami Maharaj

https://scsmathbrasildotcom.wordpress.com/wp-content/uploads/2013/07/sudhirmjj.jpg?w=512&h=340

Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com

----------------------

Yllä olevassa käännöksessä on monia käännösvirheitä suomen kielellä.
Katkelma.

Anonyymi00011 kirjoitti:

Kuka minä olen?



Ihmiset, joilla on pakkomielle itseilmaisuun, sanovat: "Minun on vain oltava oma itseni." Totta kai sinun on oltava oma itsesi, mutta ota selvää, kuka olet. Tärkeimmät asiat ensin.

Ego, mieli, äly ja aistit ovat alkuperäisen minän varjo.

Jotain samanlaista näemme tässä maailmassa: jokaisella varjolla on lähde - todellinen kohde. Puhdas tietoisuus, sielu, tietoinen subjekti ei voi suoraan kokea aineellisen maailman kokemuksia. Miten se tulee mahdolliseksi? Sielun varjo syntyy, ja tämä varjo pystyy toimimaan varjomaailmassa. Muuten tietoisuudella ei ole mitään mahdollisuutta ottaa yhteyttä tiedostamattomaan tasoon. Varjo-minä toimii varjomaailmassa. Ja me näemme ympärillämme erilaisia kuvia tästä varjon kaltaisesta olemassaolosta.

Mutta jos haluamme mennä olemukseen, päästä ytimeen, on välttämätöntä poistaa kaikki hankittujen ennakkoluulojen kerrokset, jotta saamme vilauksen todellisesta itsestämme.

--------------------

Srila Bhakti Sudhir Goswami Maharaj

https://scsmathbrasildotcom.wordpress.com/wp-content/uploads/2013/07/sudhirmjj.jpg?w=512&h=340

Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com

----------------------

Yllä olevassa käännöksessä on monia käännösvirheitä suomen kielellä.
Katkelma.

https://www.youtube.com/watch?v=5zrSkxqpJeY

Experience I • Who Am I?

Videolla puhuu SCS Mathin Guru Srila Bhakti Sudhir Goswami Maharaj


Sri Chaitanya Saraswat Math International

Anonyymi00011 kirjoitti:

https://www.youtube.com/watch?v=5zrSkxqpJeY

Experience I • Who Am I?

Videolla puhuu SCS Mathin Guru Srila Bhakti Sudhir Goswami Maharaj


Sri Chaitanya Saraswat Math International

https://www.youtube.com/watch?v=0zMRMK0DzVE

Mind: We Have Met the Enemy
Mieli: Olemme tavanneet vihollisen

Videolla puhuu SCS Mathin Guru Srila Bhakti Sudhir Goswami Maharaj

Eli lyhyesti niin:

Ego, mieli, äly ja aistit ovat vain varjoja.
Todellinen itse on puhtaan tietoisuuden olento, joka ei suoraan koe aineellista maailmaa.
Näiden “varjojen” kautta sielu pystyy ilmaisemaan itseään aineellisessa maailmassa.

Mieli ja ego ovat usein esteitä henkiselle ymmärrykselle.
Todellinen minä löytyy, kun nämä esteet puhdistetaan.

Me olemme tietoisuudella varustettuja eläviä olentoja (jīvātman), jotka ovat kehon “vankeja”.
Henkinen harjoitus ja tietoisuuden kehittäminen auttavat näkemään todellisen itsen.
Anonyymi00008
2026-05-13 17:01:38

Anonyymi00007 kirjoitti:

Eli lyhyesti niin:

Ego, mieli, äly ja aistit ovat vain varjoja.
Todellinen itse on puhtaan tietoisuuden olento, joka ei suoraan koe aineellista maailmaa.
Näiden “varjojen” kautta sielu pystyy ilmaisemaan itseään aineellisessa maailmassa.

Mieli ja ego ovat usein esteitä henkiselle ymmärrykselle.
Todellinen minä löytyy, kun nämä esteet puhdistetaan.

Me olemme tietoisuudella varustettuja eläviä olentoja (jīvātman), jotka ovat kehon “vankeja”.
Henkinen harjoitus ja tietoisuuden kehittäminen auttavat näkemään todellisen itsen.
Lue lisää

"Saatana" ei ole ulkoinen vihollinen, vaan mieli. Tämä sisäinen “saatana” voidaan tunnistaa ja vähitellen voittaa henkisen harjoituksen avulla: tietoisuuden kehittäminen, meditaatio, jne, jolloin sielun todellinen olemus näkyy.
Anonyymi00009
2026-05-13 17:01:49

Anonyymi00008 kirjoitti:

"Saatana" ei ole ulkoinen vihollinen, vaan mieli. Tämä sisäinen “saatana” voidaan tunnistaa ja vähitellen voittaa henkisen harjoituksen avulla: tietoisuuden kehittäminen, meditaatio, jne, jolloin sielun todellinen olemus näkyy.
Lue lisää

Ihmisen sisällä asuu paha.
Pelko ulkoisista pahuuksista, mysteeristä tai Antikristuksesta on usein mielen projisoimaa.
Tietoisuuden puhdistaminen ja egon hallinta on todellinen tie vapauteen. Ego, himo, viha, kateus, ahneus ja itsekkyys - “todellinen Saatana”.
Paholainen ei tarvitse ulkoista muotoa; se asuu ihmisen omassa sisäisessä maailmassa.
Anonyymi00010
2026-05-13 17:01:59

Anonyymi00009 kirjoitti:

Ihmisen sisällä asuu paha.
Pelko ulkoisista pahuuksista, mysteeristä tai Antikristuksesta on usein mielen projisoimaa.
Tietoisuuden puhdistaminen ja egon hallinta on todellinen tie vapauteen. Ego, himo, viha, kateus, ahneus ja itsekkyys - “todellinen Saatana”.
Paholainen ei tarvitse ulkoista muotoa; se asuu ihmisen omassa sisäisessä maailmassa.
Lue lisää

Todellinen itse (jīvātman) on tietoisuudella varustettu elävä olento, joka on erillinen aineellisesta maailmasta.
Mieli, ego, äly ja aistit ovat välineitä, joita sielu käyttää maailmassa, mutta ne voivat myös hämärtää todellisuutta.
Mielen negatiiviset voimat – kuten himo, viha, kateus, ahneus, ylpeys – pidetään sielun vangeina olevina esteinä, jotka estävät todellisen itsetietoisuuden.

Eli se mainittu “Saatana” on mielen vääristyneet halut ja ego.
“Paha ulkoisissa hahmoissa” on usein vain mielen projektiota, ei todellista olentoa.
Anonyymi00011
2026-05-13 17:02:49

Anonyymi00010 kirjoitti:

Todellinen itse (jīvātman) on tietoisuudella varustettu elävä olento, joka on erillinen aineellisesta maailmasta.
Mieli, ego, äly ja aistit ovat välineitä, joita sielu käyttää maailmassa, mutta ne voivat myös hämärtää todellisuutta.
Mielen negatiiviset voimat – kuten himo, viha, kateus, ahneus, ylpeys – pidetään sielun vangeina olevina esteinä, jotka estävät todellisen itsetietoisuuden.

Eli se mainittu “Saatana” on mielen vääristyneet halut ja ego.
“Paha ulkoisissa hahmoissa” on usein vain mielen projektiota, ei todellista olentoa.
Lue lisää

Maailmankaikkeuden pimeissä, selittämättömissä mysteereissä asuva pelko on muinaisista ajoista lähtien vastustamattomasti herättänyt ihmisen huomion. Tämä huomio johtuu pelon kokemuksen erityisestä terävyydestä, ja kuten hyvin tiedetään, ilman jännitystä tavallisen ihmisen elämä muuttuu yksitoikkoiseksi ja mauttomaksi. Siksi ja nykyäänkin aavemaiset mysteerit ovat edelleen monien tuhansien ihmisten tarkan tarkkaavaisuuden, joukkojännityksen ja jopa palvonnan kohteena. Kauhuelokuvat, toimintajännärit, mystinen kirjallisuus, spiritistiset seurat ja teoriat "maailmanlopusta" ovat yhä suositumpia. Eikä Antikristuksen mysteeri näytä olevan näistä vähäisin.

Ihmisiä (erityisesti niitä, jotka eivät ole välinpitämättömiä yliluonnollisesta) ahdistavat kirjaimellisesti profetiat Saatanan lähestyvästä päivästä, jolloin Saatana tunkeutuu maailmaamme. Kirjapenkit ovat täynnä tarttuvia o

Anonyymi00011 kirjoitti:

Eli lyhyesti niin:

Ego, mieli, äly ja aistit ovat vain varjoja.
Todellinen itse on puhtaan tietoisuuden olento, joka ei suoraan koe aineellista maailmaa.
Näiden “varjojen” kautta sielu pystyy ilmaisemaan itseään aineellisessa maailmassa.

Mieli ja ego ovat usein esteitä henkiselle ymmärrykselle.
Todellinen minä löytyy, kun nämä esteet puhdistetaan.

Me olemme tietoisuudella varustettuja eläviä olentoja (jīvātman), jotka ovat kehon “vankeja”.
Henkinen harjoitus ja tietoisuuden kehittäminen auttavat näkemään todellisen itsen.
Anonyymi00008
2026-05-13 17:01:38

Anonyymi00007 kirjoitti:

Eli lyhyesti niin:

Ego, mieli, äly ja aistit ovat vain varjoja.
Todellinen itse on puhtaan tietoisuuden olento, joka ei suoraan koe aineellista maailmaa.
Näiden “varjojen” kautta sielu pystyy ilmaisemaan itseään aineellisessa maailmassa.

Mieli ja ego ovat usein esteitä henkiselle ymmärrykselle.
Todellinen minä löytyy, kun nämä esteet puhdistetaan.

Me olemme tietoisuudella varustettuja eläviä olentoja (jīvātman), jotka ovat kehon “vankeja”.
Henkinen harjoitus ja tietoisuuden kehittäminen auttavat näkemään todellisen itsen.
Lue lisää

"Saatana" ei ole ulkoinen vihollinen, vaan mieli. Tämä sisäinen “saatana” voidaan tunnistaa ja vähitellen voittaa henkisen harjoituksen avulla: tietoisuuden kehittäminen, meditaatio, jne, jolloin sielun todellinen olemus näkyy.
Anonyymi00009
2026-05-13 17:01:49

Anonyymi00008 kirjoitti:

"Saatana" ei ole ulkoinen vihollinen, vaan mieli. Tämä sisäinen “saatana” voidaan tunnistaa ja vähitellen voittaa henkisen harjoituksen avulla: tietoisuuden kehittäminen, meditaatio, jne, jolloin sielun todellinen olemus näkyy.
Lue lisää

Ihmisen sisällä asuu paha.
Pelko ulkoisista pahuuksista, mysteeristä tai Antikristuksesta on usein mielen projisoimaa.
Tietoisuuden puhdistaminen ja egon hallinta on todellinen tie vapauteen. Ego, himo, viha, kateus, ahneus ja itsekkyys - “todellinen Saatana”.
Paholainen ei tarvitse ulkoista muotoa; se asuu ihmisen omassa sisäisessä maailmassa.
Anonyymi00010
2026-05-13 17:01:59

Anonyymi00009 kirjoitti:

Ihmisen sisällä asuu paha.
Pelko ulkoisista pahuuksista, mysteeristä tai Antikristuksesta on usein mielen projisoimaa.
Tietoisuuden puhdistaminen ja egon hallinta on todellinen tie vapauteen. Ego, himo, viha, kateus, ahneus ja itsekkyys - “todellinen Saatana”.
Paholainen ei tarvitse ulkoista muotoa; se asuu ihmisen omassa sisäisessä maailmassa.
Lue lisää

Todellinen itse (jīvātman) on tietoisuudella varustettu elävä olento, joka on erillinen aineellisesta maailmasta.
Mieli, ego, äly ja aistit ovat välineitä, joita sielu käyttää maailmassa, mutta ne voivat myös hämärtää todellisuutta.
Mielen negatiiviset voimat – kuten himo, viha, kateus, ahneus, ylpeys – pidetään sielun vangeina olevina esteinä, jotka estävät todellisen itsetietoisuuden.

Eli se mainittu “Saatana” on mielen vääristyneet halut ja ego.
“Paha ulkoisissa hahmoissa” on usein vain mielen projektiota, ei todellista olentoa.
Anonyymi00011
2026-05-13 17:02:49

Anonyymi00010 kirjoitti:

Todellinen itse (jīvātman) on tietoisuudella varustettu elävä olento, joka on erillinen aineellisesta maailmasta.
Mieli, ego, äly ja aistit ovat välineitä, joita sielu käyttää maailmassa, mutta ne voivat myös hämärtää todellisuutta.
Mielen negatiiviset voimat – kuten himo, viha, kateus, ahneus, ylpeys – pidetään sielun vangeina olevina esteinä, jotka estävät todellisen itsetietoisuuden.

Eli se mainittu “Saatana” on mielen vääristyneet halut ja ego.
“Paha ulkoisissa hahmoissa” on usein vain mielen projektiota, ei todellista olentoa.
Lue lisää

Maailmankaikkeuden pimeissä, selittämättömissä mysteereissä asuva pelko on muinaisista ajoista lähtien vastustamattomasti herättänyt ihmisen huomion. Tämä huomio johtuu pelon kokemuksen erityisestä terävyydestä, ja kuten hyvin tiedetään, ilman jännitystä tavallisen ihmisen elämä muuttuu yksitoikkoiseksi ja mauttomaksi. Siksi ja nykyäänkin aavemaiset mysteerit ovat edelleen monien tuhansien ihmisten tarkan tarkkaavaisuuden, joukkojännityksen ja jopa palvonnan kohteena. Kauhuelokuvat, toimintajännärit, mystinen kirjallisuus, spiritistiset seurat ja teoriat "maailmanlopusta" ovat yhä suositumpia. Eikä Antikristuksen mysteeri näytä olevan näistä vähäisin.

Ihmisiä (erityisesti niitä, jotka eivät ole välinpitämättömiä yliluonnollisesta) ahdistavat kirjaimellisesti profetiat Saatanan lähestyvästä päivästä, jolloin Saatana tunkeutuu maailmaamme. Kirjapenkit ovat täynnä tarttuvia o

"Saatana" ei ole ulkoinen vihollinen, vaan mieli. Tämä sisäinen “saatana” voidaan tunnistaa ja vähitellen voittaa henkisen harjoituksen avulla: tietoisuuden kehittäminen, meditaatio, jne, jolloin sielun todellinen olemus näkyy.

Anonyymi00011 kirjoitti:

"Saatana" ei ole ulkoinen vihollinen, vaan mieli. Tämä sisäinen “saatana” voidaan tunnistaa ja vähitellen voittaa henkisen harjoituksen avulla: tietoisuuden kehittäminen, meditaatio, jne, jolloin sielun todellinen olemus näkyy.

Ihmisen sisällä asuu paha.
Pelko ulkoisista pahuuksista, mysteeristä tai Antikristuksesta on usein mielen projisoimaa.
Tietoisuuden puhdistaminen ja egon hallinta on todellinen tie vapauteen. Ego, himo, viha, kateus, ahneus ja itsekkyys - “todellinen Saatana”.
Paholainen ei tarvitse ulkoista muotoa; se asuu ihmisen omassa sisäisessä maailmassa.

Maya, Kali tai kuka lie.

Mielesi on saatanasi.

Anonyymi00011 kirjoitti:

Maya, Kali tai kuka lie.

Mielesi on saatanasi.

Älä etsi vihollista ulkopuolelta – hän on sinun sisälläsi; se on oma mielesi, se saatana.

Anonyymi00011 kirjoitti:

Älä etsi vihollista ulkopuolelta – hän on sinun sisälläsi; se on oma mielesi, se saatana.

Mieli toimii sekä välineenä että esteenä. Se voi mahdollistaa sielun kokemuksen aineellisessa maailmassa, mutta se myös projisoi pelkoa, himoa, vihaa ja kateutta. Näiden vääristymien kautta ihmiset kokevat ulkoisia “pahoja voimia”, mutta todellinen paholainen on aina sisäinen – mieli itse.

Anonyymi00011 kirjoitti:

Mieli toimii sekä välineenä että esteenä. Se voi mahdollistaa sielun kokemuksen aineellisessa maailmassa, mutta se myös projisoi pelkoa, himoa, vihaa ja kateutta. Näiden vääristymien kautta ihmiset kokevat ulkoisia “pahoja voimia”, mutta todellinen paholainen on aina sisäinen – mieli itse.

Hyvän ja pahan ulottuvuudet – Moraalinen universumi ja vaisnava-filosofia

Dimensions of Good and Evil – The Moral Universe and Vaisnava Philosophy
by Suhotra Swami
https://www.suhotraswami.net/library/Dimensions_of_Good_and_Evil.pdf
Ilmaiseksi netistä.

Kirja on vapaasti jaossa verkkosivulla.

https://www.suhotraswami.net/library/Substance_and_Shadow.pdf

Substance and Shadow -The Vedic Method of Knowledge.

Substanssi ja Varjo – Veda-tietämyksen menetelmä

https://www.suhotraswami.net/library/The_six_systems_of_Vedic_philosophy.pdf
Six Systems of Vedic Philosophy – compiled by Suhotra Swami
Nyaya, Vaisesika, Samkhya, Yoga, Karma-mimamsa and Vedanta.

Anonyymi00011 kirjoitti:

https://www.suhotraswami.net/library/The_six_systems_of_Vedic_philosophy.pdf
Six Systems of Vedic Philosophy – compiled by Suhotra Swami
Nyaya, Vaisesika, Samkhya, Yoga, Karma-mimamsa and Vedanta.

Seuraava kirja lmaiseksi luettavissa netissä:

https://www.suhotraswami.net/library/Transcendental_Personalism.pdf

Transcendental Personalism – Vedic Answers for the Human Situation
Transsendenttinen personalismi – Vedalaisia ​​vastauksia ihmistilanteeseen

Kirja pohtii syvällisesti sitä, mitä tarkoittaa olla henkilö ja miksi ihmiset kokevat elämän merkityksettömäksi, vaikka heillä saattaisi olla kaikki materialistiset edut kuten raha, asema tai perhe. Kirja lähtee siitä, että länsimainen psykologia ja yleinen filosofinen ajattelu eivät kykene antamaan kestävää vastausta elämän tarkoitukseen tai ihmisen identiteettiin, koska ne usein katselevat ihmistä vain ulkoisen toiminnan ja aistien kautta. 

Kirjan mukaan todellinen persoonallisuus ei ole sama kuin keho, mieli tai äly, vaan se on sielu — pieni, ikuinen, henkinen olemus, joka on osa suurempaa persoonallisuuden kenttää, jota Veda‑perinteessä kutsutaan Ylisieluksi (Korkeimmaksi Persoonaksi). Tämä Ylisielu on jokaisen sielun lähde ja turva, ja siinä sielut kokevat omaa identiteettiään. Ihmisen kärsimys ja epätyydytys johtuvat siitä, että sielu on kietoutunut intohimoihin, materiaan ja ulkoisiin kokemuksiin, eikä tiedosta todellista itseään osana tätä syvempää olemassaoloa. 

Kirjassa kerrotaan myös siitä, että vaikka Pyrkimys ymmärtää “itseä” voi tuntua kauniilta ja riskialttiilta yhtä aikaa, juuri tämä tutkimus johtaa siihen, että ihminen voi lopulta nähdä henkisen persoonallisuuden todellisen merkityksen. Keskusteluissa ja esimerkeissä kuvataan, kuinka ihmiset usein etsivät onnellisuutta ulkoisista asioista — kuten aineellisesta menestyksestä tai ihmissuhteista — mutta nämä eivät tarjoa pysyvää tyydytystä, koska ne ovat osa maailman vaihtelua eikä sielun todellista luontoa. 

Lopulta kirja osoittaa, että todellinen merkitys ja tyydytys löytyvät siitä, että sielu näkee itsensä yhteydessä Ylisieluun, eikä ainoastaan erillisenä materiaalisen maailman persoonallisuutena. kannustaa lukijaa katsomaan elämää siten, että kokemukset ja identiteetti ymmärretään osana laajempaa kosmista rakennetta, missä henkilö ei ole erillinen sattumanvarainen tapahtuma vaan osa ikuisesti toimivaa kokonaisuutta.

Anonyymi00011 kirjoitti:

Seuraava kirja lmaiseksi luettavissa netissä:

https://www.suhotraswami.net/library/Transcendental_Personalism.pdf

Transcendental Personalism – Vedic Answers for the Human Situation
Transsendenttinen personalismi – Vedalaisia ​​vastauksia ihmistilanteeseen

Kirja pohtii syvällisesti sitä, mitä tarkoittaa olla henkilö ja miksi ihmiset kokevat elämän merkityksettömäksi, vaikka heillä saattaisi olla kaikki materialistiset edut kuten raha, asema tai perhe. Kirja lähtee siitä, että länsimainen psykologia ja yleinen filosofinen ajattelu eivät kykene antamaan kestävää vastausta elämän tarkoitukseen tai ihmisen identiteettiin, koska ne usein katselevat ihmistä vain ulkoisen toiminnan ja aistien kautta. 

Kirjan mukaan todellinen persoonallisuus ei ole sama kuin keho, mieli tai äly, vaan se on sielu — pieni, ikuinen, henkinen olemus, joka on osa suurempaa persoonallisuuden kenttää, jota Veda‑perinteessä kutsutaan Ylisieluksi (Korkeimmaksi Persoonaksi). Tämä Ylisielu on jokaisen sielun lähde ja turva, ja siinä sielut kokevat omaa identiteettiään. Ihmisen kärsimys ja epätyydytys johtuvat siitä, että sielu on kietoutunut intohimoihin, materiaan ja ulkoisiin kokemuksiin, eikä tiedosta todellista itseään osana tätä syvempää olemassaoloa. 

Kirjassa kerrotaan myös siitä, että vaikka Pyrkimys ymmärtää “itseä” voi tuntua kauniilta ja riskialttiilta yhtä aikaa, juuri tämä tutkimus johtaa siihen, että ihminen voi lopulta nähdä henkisen persoonallisuuden todellisen merkityksen. Keskusteluissa ja esimerkeissä kuvataan, kuinka ihmiset usein etsivät onnellisuutta ulkoisista asioista — kuten aineellisesta menestyksestä tai ihmissuhteista — mutta nämä eivät tarjoa pysyvää tyydytystä, koska ne ovat osa maailman vaihtelua eikä sielun todellista luontoa. 

Lopulta kirja osoittaa, että todellinen merkitys ja tyydytys löytyvät siitä, että sielu näkee itsensä yhteydessä Ylisieluun, eikä ainoastaan erillisenä materiaalisen maailman persoonallisuutena. kannustaa lukijaa katsomaan elämää siten, että kokemukset ja identiteetti ymmärretään osana laajempaa kosmista rakennetta, missä henkilö ei ole erillinen sattumanvarainen tapahtuma vaan osa ikuisesti toimivaa kokonaisuutta.

Seuraava kirja lmaiseksi luettavissa netissä:

https://www.suhotraswami.net/library/Transcendental_Personalism.pdf

Transcendental Personalism – Vedic Answers for the Human Situation
Transsendenttinen personalismi – Vedalaisia ​​vastauksia ihmistilanteeseen

Anonyymi00011 kirjoitti:

Seuraava kirja lmaiseksi luettavissa netissä:

https://www.suhotraswami.net/library/Transcendental_Personalism.pdf

Transcendental Personalism – Vedic Answers for the Human Situation
Transsendenttinen personalismi – Vedalaisia ​​vastauksia ihmistilanteeseen

https://www.suhotraswami.net/library/Transcendental_Personalism.pdf

Anonyymi00087 kirjoitti:

https://www.suhotraswami.net/library/Transcendental_Personalism.pdf

Toivottavasti AP sai vastauksia!

Anonyymi00087 kirjoitti:

Toivottavasti AP sai vastauksia!

OHO! Tulipa paljo tekstii bro! :'D Kirjoitettiinko nää sormin näppäimistöl vai ai? No, tsekkailen lävitte tätä. :)

Tereveissi aapeee! :)

Anonyymi00089 kirjoitti:

OHO! Tulipa paljo tekstii bro! :'D Kirjoitettiinko nää sormin näppäimistöl vai ai? No, tsekkailen lävitte tätä. :)

Tereveissi aapeee! :)

Turha esittää viestiketjun aloittajaa. Et ole aloittaja. Olet joko Huttunen tai sama pilkkaaja, joka on tehnyt pilkkaavia aloituksia tyyliin: ”Koira, juokse, hop hop!”

Anonyymi00090 kirjoitti:

Turha esittää viestiketjun aloittajaa. Et ole aloittaja. Olet joko Huttunen tai sama pilkkaaja, joka on tehnyt pilkkaavia aloituksia tyyliin: ”Koira, juokse, hop hop!”

"OHO! Tulipa paljo tekstii bro! :'D Kirjoitettiinko nää sormin näppäimistöl vai ai? No, tsekkailen lävitte tätä. :)

Tereveissi aapeee! :)"

Tämä viestiketjun aloittaja on esittänyt minulle samankaltaisen kysymyksen jo kaksi vuotta sitten. Aihe on aivan sama. Et ole aloittaja

Anonyymi00090 kirjoitti:

"OHO! Tulipa paljo tekstii bro! :'D Kirjoitettiinko nää sormin näppäimistöl vai ai? No, tsekkailen lävitte tätä. :)

Tereveissi aapeee! :)"

Tämä viestiketjun aloittaja on esittänyt minulle samankaltaisen kysymyksen jo kaksi vuotta sitten. Aihe on aivan sama. Et ole aloittaja

"OHO! Tulipa paljo tekstii bro! :'D Kirjoitettiinko nää sormin näppäimistöl vai ai? No, tsekkailen lävitte tätä. :)

Turha esittää viestiketjun aloittajaa. Et ole aloittaja. Olet joko Huttunen tai sama pilkkaaja, joka on tehnyt pilkkaavia aloituksia tyyliin: ”Koira, juokse, hop hop!”

Tämä viestiketjun aloittaja on esittänyt minulle samankaltaisen kysymyksen jo kaksi vuotta sitten. Aihe on aivan sama. Et ole aloittaja

Anonyymi00090 kirjoitti:

"OHO! Tulipa paljo tekstii bro! :'D Kirjoitettiinko nää sormin näppäimistöl vai ai? No, tsekkailen lävitte tätä. :)

Turha esittää viestiketjun aloittajaa. Et ole aloittaja. Olet joko Huttunen tai sama pilkkaaja, joka on tehnyt pilkkaavia aloituksia tyyliin: ”Koira, juokse, hop hop!”

Tämä viestiketjun aloittaja on esittänyt minulle samankaltaisen kysymyksen jo kaksi vuotta sitten. Aihe on aivan sama. Et ole aloittaja

"OHO! Tulipa paljo tekstii bro! :'D Kirjoitettiinko nää sormin näppäimistöl vai ai? No, tsekkailen lävitte tätä. :)

Turha esittää viestiketjun aloittajaa. Et ole aloittaja. Olet joko Huttunen tai sama pilkkaaja, joka on tehnyt pilkkaavia aloituksia tyyliin: ”Koira, juokse, hop hop!”

Tämä viestiketjun aloittaja on esittänyt minulle samankaltaisen kysymyksen jo kaksi vuotta sitten. Aihe on aivan sama. Et ole aloittaja

Sinun aloituksesi:
https://keskustelu.suomi24.fi/t/19605930/mita-todisteita-jalleensyntymasta-on

https://keskustelu.suomi24.fi/t/19604781/paivani-murmelina-hindupalstan-versio

https://keskustelu.suomi24.fi/t/19604785/hindulaisuus-vai-riitelykerho

https://keskustelu.suomi24.fi/t/19604765/onko-koyha-itse-vastuussa-huonosta-karmastaan

https://keskustelu.suomi24.fi/t/19604188/missa-viipyy-vastavuoroisuus

Joka päivä samat kysymykset, samat vastaukset ja samat väittelyt. Kysymykset kopioidaan kommentit samoin ja mikään ei muutu. Huomenna on taas uusi päivä.

Tämä kysymys on nähty ennenkin, mutta palstan ehtymättömälle kommenttitehtaalle riittää varmasti vielä yksi tuotantokierros.

Sinun teksti.

-------------

Mutta tämän viestiketjun aloittaja et ole sinä.

Oletko harkinnut teatterikouluun menemistä? Ihmiskameleontti!

Anonyymi00090 kirjoitti:

"OHO! Tulipa paljo tekstii bro! :'D Kirjoitettiinko nää sormin näppäimistöl vai ai? No, tsekkailen lävitte tätä. :)

Turha esittää viestiketjun aloittajaa. Et ole aloittaja. Olet joko Huttunen tai sama pilkkaaja, joka on tehnyt pilkkaavia aloituksia tyyliin: ”Koira, juokse, hop hop!”

Tämä viestiketjun aloittaja on esittänyt minulle samankaltaisen kysymyksen jo kaksi vuotta sitten. Aihe on aivan sama. Et ole aloittaja

Sinun aloituksesi:
https://keskustelu.suomi24.fi/t/19605930/mita-todisteita-jalleensyntymasta-on

https://keskustelu.suomi24.fi/t/19604781/paivani-murmelina-hindupalstan-versio

https://keskustelu.suomi24.fi/t/19604785/hindulaisuus-vai-riitelykerho

https://keskustelu.suomi24.fi/t/19604765/onko-koyha-itse-vastuussa-huonosta-karmastaan

https://keskustelu.suomi24.fi/t/19604188/missa-viipyy-vastavuoroisuus

Joka päivä samat kysymykset, samat vastaukset ja samat väittelyt. Kysymykset kopioidaan kommentit samoin ja mikään ei muutu. Huomenna on taas uusi päivä.

Tämä kysymys on nähty ennenkin, mutta palstan ehtymättömälle kommenttitehtaalle riittää varmasti vielä yksi tuotantokierros.

Sinun teksti.

-------------

Mutta tämän viestiketjun aloittaja et ole sinä.

Oletko harkinnut teatterikouluun menemistä? Ihmiskameleontti!

Oletko koskaan harkinnut teatterikouluun hakeutumista?

Sinussa on kyllä sellainen ihmiskameleontti, että roolinvaihdot sujuvat huomaamatta. Seuraavaksi voisit varmaan jo esittää itseäsi.

Täällä tätä näytelmää yritetään parhaamme mukaan kestää. Aivan uskomaton näyttelijäsuoritus!