Ensimmäiseksi suljettiin rajat. Oulun ydinkeskusta ja sen ympäröivät vanhoillislestadiolaisuuden vahvat tukialueet rajattiin korkeilla teräsverkoilla ja piikkilanka-aidoilla. Siitä tuli ghetto – eristetty vyöhyke, jonne tuotiin kerralla koko liikkeen miespuolinen väestö maallikoista maanviljelijöihin, nuorista saarnamiehistä eläkeläisiin.
Oulun torille ja Heinäpään kentille pystytetyissä leireissä otettiin ensin pois kaikki. Sormukset, pankkikortit, autonavaimet, maakirjat, perintökalleudet ja rahat – kaikki siirrettiin valtion holveihin. Omaisuuden takavarikointi oli täydellistä. Kukaan ei omistanut enää mitään.
Miesten rivit seisoivat syyssateessa hytisten. Heille ei saarnattu, eikä heidän puheitaan synneistä tai armosta kuunnellut kukaan.
– Te luulitte olevanne omassa valtakunnassanne, venäläinen eversti totesi megafoniin korokkeelta, hänen äänensä kaikui tyhjillä kaduilla kylmänä. – Te olette luulleet olevanne lakien yläpuolella. Teidän valtakuntanne loppuu tähän.
Seuraavana aamuna varhain, ennen kuin aurinko ehti nousta Oulujoen yläpuolelle, ammunnat alkoivat hylättyjen teollisuushallien takana ja sataman varastoalueilla. Miehet poimittiin ryhmissä. Ei pitkiä oikeudenkäyntejä, ei puolustuspuheita. Konepistoolien sarjat sulkivat suut kertaheitolla siltä sukupolvelta, joka oli johtanut, päättänyt ja vaiennut.
Tuomio pappeudelle ja pimeydelle
Erityiskohtelun saivat ne, jotka olivat käyttäneet valtaansa hengellisyyden varjolla.
Raatin stadionin katsomon eteen oli pystytetty tilapäiset hirttopuut. Puupalkkien varjoon tuotiin ne vanhoillislestadiolaisuuden papit ja keskeiset maallikkovanhemmat, jotka olivat siunanneet hiljaisuuden ja pitäneet yllä tiukkaa kuria. Heidän kaulaansa pujotettiin köydet ilman mitään seremonioita. Kun luukut putosivat, loppui myös se opetus, että synnit voitiin pyyhkiä pois pelkällä yhteisön sisäisellä anteeksiannolla ilman yhteiskunnan lakia.
Vähän matkan päässä, entisen rukoushuoneen takapihalla, riviin asetettiin ne, jotka tunnettiin niin sanottuina ”hoitomiehinä” – ne miehet, jotka olivat kiertäneet kodeissa vaatimassa sielunhoitoa, murtamassa ihmisten omantunnon ja hiljentämässä ne, jotka olivat yrittäneet puhua totuutta väkivallasta tai kaltoinkohtelusta. Heidän kohdallaan ei tarvittu köyttä. Komento tulta kajahti terävästi syksyn koleudessa, ja hiljaisuus laskeutui pihoille pysyvästi.
Uusi alku muurejen sisällä
Kun miehet oli poistettu ja johdot katkaistu, geton portit avattiin uudella tavalla.
Naiset, nuoret ja lapset otettiin vastaan valtion uudelleenkoulutus- ja sopeuttamisohjelmaan. Heidät siirrettiin pois vanhoista yhteisöjen rakennuksista hajautetusti tavallisiin kerrostaloihin ympäri kaupunkia.
Sosiaalityöntekijät, psykologit ja valtion virkamiehet ottivat ohjat käsiinsä. Lapset pakotettiin tavalliseen koulunkäyntiin ilman uskonnollisia poikkeuslupia, mustat huivit ja tiukat pukeutumiskoodit kiellettiin, ja naisille opetettiin taloudellista riippumattomuutta ja omaa päätöksentekoa. Heidän ei annettu enää luottaa siihen, että yhteisö pitäisi huolen tai että joku muu kantaisi vastuun heidän elämästään.
Oulun raitit olivat muuttuneet. Vanha, suljettu Siionin valtakunta oli pyyhkäisty pois kartalta raudalla ja verellä, ja sen raunioille pakotettiin uusi, maallinen ja valtion valvoma järjestys.
Oulun torille ja Heinäpään kentille pystytetyissä leireissä otettiin ensin pois kaikki. Sormukset, pankkikortit, autonavaimet, maakirjat, perintökalleudet ja rahat – kaikki siirrettiin valtion holveihin. Omaisuuden takavarikointi oli täydellistä. Kukaan ei omistanut enää mitään.
Miesten rivit seisoivat syyssateessa hytisten. Heille ei saarnattu, eikä heidän puheitaan synneistä tai armosta kuunnellut kukaan.
– Te luulitte olevanne omassa valtakunnassanne, venäläinen eversti totesi megafoniin korokkeelta, hänen äänensä kaikui tyhjillä kaduilla kylmänä. – Te olette luulleet olevanne lakien yläpuolella. Teidän valtakuntanne loppuu tähän.
Seuraavana aamuna varhain, ennen kuin aurinko ehti nousta Oulujoen yläpuolelle, ammunnat alkoivat hylättyjen teollisuushallien takana ja sataman varastoalueilla. Miehet poimittiin ryhmissä. Ei pitkiä oikeudenkäyntejä, ei puolustuspuheita. Konepistoolien sarjat sulkivat suut kertaheitolla siltä sukupolvelta, joka oli johtanut, päättänyt ja vaiennut.
Tuomio pappeudelle ja pimeydelle
Erityiskohtelun saivat ne, jotka olivat käyttäneet valtaansa hengellisyyden varjolla.
Raatin stadionin katsomon eteen oli pystytetty tilapäiset hirttopuut. Puupalkkien varjoon tuotiin ne vanhoillislestadiolaisuuden papit ja keskeiset maallikkovanhemmat, jotka olivat siunanneet hiljaisuuden ja pitäneet yllä tiukkaa kuria. Heidän kaulaansa pujotettiin köydet ilman mitään seremonioita. Kun luukut putosivat, loppui myös se opetus, että synnit voitiin pyyhkiä pois pelkällä yhteisön sisäisellä anteeksiannolla ilman yhteiskunnan lakia.
Vähän matkan päässä, entisen rukoushuoneen takapihalla, riviin asetettiin ne, jotka tunnettiin niin sanottuina ”hoitomiehinä” – ne miehet, jotka olivat kiertäneet kodeissa vaatimassa sielunhoitoa, murtamassa ihmisten omantunnon ja hiljentämässä ne, jotka olivat yrittäneet puhua totuutta väkivallasta tai kaltoinkohtelusta. Heidän kohdallaan ei tarvittu köyttä. Komento tulta kajahti terävästi syksyn koleudessa, ja hiljaisuus laskeutui pihoille pysyvästi.
Uusi alku muurejen sisällä
Kun miehet oli poistettu ja johdot katkaistu, geton portit avattiin uudella tavalla.
Naiset, nuoret ja lapset otettiin vastaan valtion uudelleenkoulutus- ja sopeuttamisohjelmaan. Heidät siirrettiin pois vanhoista yhteisöjen rakennuksista hajautetusti tavallisiin kerrostaloihin ympäri kaupunkia.
Sosiaalityöntekijät, psykologit ja valtion virkamiehet ottivat ohjat käsiinsä. Lapset pakotettiin tavalliseen koulunkäyntiin ilman uskonnollisia poikkeuslupia, mustat huivit ja tiukat pukeutumiskoodit kiellettiin, ja naisille opetettiin taloudellista riippumattomuutta ja omaa päätöksentekoa. Heidän ei annettu enää luottaa siihen, että yhteisö pitäisi huolen tai että joku muu kantaisi vastuun heidän elämästään.
Oulun raitit olivat muuttuneet. Vanha, suljettu Siionin valtakunta oli pyyhkäisty pois kartalta raudalla ja verellä, ja sen raunioille pakotettiin uusi, maallinen ja valtion valvoma järjestys.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.