Oli hiljainen tiistaiaamu. Liperin peltojen yllä leijui ohut syyssumu, Rääkkylän salmissa kalastajat katselivat tyyntä vettä, Joensuun torilla kahvikupit höyrysivät, ja Kiteenharjulla elettiin aivan normaalia arkea. Kukaan heistä ei nähnyt eikä ehtinyt kuulla mitään.
Ensimmäinen merkki ei ollut ääni, vaan valo.
Se oli kirkkaampi kuin tuhat aurinkoa. Silmänräpäyksessä taivas valkesi puhtaaksi, sokaisevaksi valkoiseksi, kun ensimmäinen ydinlataus räjähti matalalla ilmakehässä suoraan Joensuun yllä. Vain murto-osa sekunnia myöhemmin seurasi paineaalto – hirvittävä, seinänä etenevä tyhjiö, joka pyyhki kerralla kumoon kaikki rakennukset, sillat ja metsät.
Pohjois-Karjalan sydän suli sekunneissa.
Tuho etelästä pohjoiseen
Tuho ei pysähtynyt Joensuuhun. Strategisen suunnitelman mukaisesti iskut seurasivat toisiaan ketjureaktiona pitkin maakuntaa:
* Liperi ja Rääkkylä: Pielisjoen suiston ja Pyhäselän saaret ja rannat saivat omat osumansa. Maatilat, puutalokorttelit ja vesistöjen ylittävät yhteydet höyrystyivät kuumuudessa. Tulimyrsky nieleksi kaiken alleen, eikä vesistöihin jäänyt elämää.
* Kitee: Radanvarsikaupunki ja sen ympäristö leimahtivat tulipalloon. Koko seutu, josta monet tunnetut tarinat ja ihmiset olivat kotoisin, muuttui mustaksi, savuavaksi kraatteriksi.
* Pohjoisen suunta (Nurmes, Lieksa, Ilomantsi, Outokumpu ja koko yläpuoli): Siinä missä eteläosat tuhoutuivat suorissa ydinosumissa, koko pohjoisen maakunnan yläpuolinen alue sai osakseen järjestelmällisen matonpommituksen ja taktisen ydinasemateriaalin laskeuman. Vaarat, metsät ja syrjäiset kylät peittyivät hiljaisuuteen. Höntsenvaaran ja Pielisen itäpuolen metsät paloivat kerralla loppuun.
Jälkeenjäänyt autius
Kun kirkkaus sammui ja sienipilvet alkoivat hitaasti kasvaa ja levitä yli koko Itä-Suomen, valtava hiljaisuus laskeutui maahan.
Pohjois-Karjalasta ei jäänyt jäljelle mitään niistä tutuista maisemista, karjalaisesta puheensorinasta, vaaroista tai järvistä. Koko alue – Liperi, Rääkkylä, Joensuu, Kitee ja niiden yläpuolinen laaja maakunta – oli muuttunut autioksi, radioaktiiviseksi autiomaaksi, jossa tuuli pyyhki yli mustan tuhkan ja sulaan maaperään jähmettyneiden raunioiden.
Historia, ihmiset ja vuosisatainen elämä pyyhkiytyivät pois yhdellä iskulla. Jäljelle jäi vain syvä, ikuinen hiljaisuus itärajan pinnassa.
Ensimmäinen merkki ei ollut ääni, vaan valo.
Se oli kirkkaampi kuin tuhat aurinkoa. Silmänräpäyksessä taivas valkesi puhtaaksi, sokaisevaksi valkoiseksi, kun ensimmäinen ydinlataus räjähti matalalla ilmakehässä suoraan Joensuun yllä. Vain murto-osa sekunnia myöhemmin seurasi paineaalto – hirvittävä, seinänä etenevä tyhjiö, joka pyyhki kerralla kumoon kaikki rakennukset, sillat ja metsät.
Pohjois-Karjalan sydän suli sekunneissa.
Tuho etelästä pohjoiseen
Tuho ei pysähtynyt Joensuuhun. Strategisen suunnitelman mukaisesti iskut seurasivat toisiaan ketjureaktiona pitkin maakuntaa:
* Liperi ja Rääkkylä: Pielisjoen suiston ja Pyhäselän saaret ja rannat saivat omat osumansa. Maatilat, puutalokorttelit ja vesistöjen ylittävät yhteydet höyrystyivät kuumuudessa. Tulimyrsky nieleksi kaiken alleen, eikä vesistöihin jäänyt elämää.
* Kitee: Radanvarsikaupunki ja sen ympäristö leimahtivat tulipalloon. Koko seutu, josta monet tunnetut tarinat ja ihmiset olivat kotoisin, muuttui mustaksi, savuavaksi kraatteriksi.
* Pohjoisen suunta (Nurmes, Lieksa, Ilomantsi, Outokumpu ja koko yläpuoli): Siinä missä eteläosat tuhoutuivat suorissa ydinosumissa, koko pohjoisen maakunnan yläpuolinen alue sai osakseen järjestelmällisen matonpommituksen ja taktisen ydinasemateriaalin laskeuman. Vaarat, metsät ja syrjäiset kylät peittyivät hiljaisuuteen. Höntsenvaaran ja Pielisen itäpuolen metsät paloivat kerralla loppuun.
Jälkeenjäänyt autius
Kun kirkkaus sammui ja sienipilvet alkoivat hitaasti kasvaa ja levitä yli koko Itä-Suomen, valtava hiljaisuus laskeutui maahan.
Pohjois-Karjalasta ei jäänyt jäljelle mitään niistä tutuista maisemista, karjalaisesta puheensorinasta, vaaroista tai järvistä. Koko alue – Liperi, Rääkkylä, Joensuu, Kitee ja niiden yläpuolinen laaja maakunta – oli muuttunut autioksi, radioaktiiviseksi autiomaaksi, jossa tuuli pyyhki yli mustan tuhkan ja sulaan maaperään jähmettyneiden raunioiden.
Historia, ihmiset ja vuosisatainen elämä pyyhkiytyivät pois yhdellä iskulla. Jäljelle jäi vain syvä, ikuinen hiljaisuus itärajan pinnassa.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ryssä tosiaan on ihmiskunnan vihollinen no1.