Oulun yllä leijui syksyinen ja hiljainen pimeys, kunnes kello neljältä aamuyöllä taivaanrannasta alkoi kuulua raskas, metallinen jyrinä. Se ei ollut ukkosta eikä tavanomaista liikennettä. Pitkin Oulujoen siltoja, maanteitä ja rautatiekiskoja vyöryi pitkä kolonna venäläisiä panssaroituja miehistönkuljetusajoneuvoja ja kuorma-autoja valot sammutettuina.
Operaatio oli suunniteltu täydellisellä, kylmällä armottomuudella.
Autojen pysähtyessä katuihin ovet potkaistiin kerralla auki. Mustiin taisteluasuihin ja maastopukuihin pukeutuneet sotilaat levittäytyivät Tuiran puutalokortteleihin, Myllytullin kerrostaloihin, Karjasillan omakotialueille ja Hietasaaren rannoille. Heillä ei ollut mukanaan pidätysmääräyksiä tai kuulustelupapereita, vaan käsky tyhjentää alue perusteellisesti.
Repiminen kodeistaan
Hälytysääniä ei ehditty soittaa, eikä sähköverkkojen kautta ehtinyt kulkea varoitusta. Sotilaat murtautuivat sisään asuntoihin rautakangilla ja potkuilla. Unesta kesken heränneet ihmiset – yövaatteissaan olevat perheet, lapset, nuoret ja vanhukset – revittiin suoraan sängyistään ja kodeistaan ulos yöviimaan.
– Vyhod! Bystree! (Ulos! Fortti!) sotilaat karjuivat venäjäksi repien ihmisiä hiuksista ja käsivarsista ulko-ovista kohti syksyistä pimeyttä.
Oulun kaduille muodostui nopeasti peloissaan väriseviä ihmisjonoja, joita työnnettiin ja potkittiin eteenpäin. Ne, jotka horjahtivat lumessa tai yrittivät kysyä mitä tapahtuu, lyötiin heti kiväärinperillä maahan. Lapset itkivät vanhempiensa sylissä, mutta sotilaiden kylmät katseet ja valmiina olevat aseet kertoivat, että armoa ei ollut olemassa.
Kadun varret
Kun kadut ja pihat oli tyhjennetty ja ihmiset oli pakotettu pitkiin jonoihin pitkin Aleksanterinkatua, Torikatua ja Tuiran rantoja, komentaja antoi lyhyen käskyn.
Sotilaat asettuivat riveihin kadun reunoille, suoraan katuvalojen – tai niiden sirpaleiksi menneiden lamppujen – hämäriin varjoihin. Ei pitkiä puheita. Automaattiaseiden vaimentimet ja suujarrujen terävät välähdykset repivät yön hiljaisuuden.
Laukausten sarjat löivät vasten puutalojen seiniä ja katukiviä. Ihmiset kaatuivat riveinä märälle asfaltille ja hiekalle, katkaisten kerralla sen hiljaisuuden, joka Oulussa oli vallinnut vain hetkeä aiemmin. Kadut täyttyivät savusta, verestä ja raskaasta hiljaisuudesta.
Kun viimeisetkin liikkeet ja äänet olivat vaienneet, venäläinen sotilasjoukko marssi takaisin ajoneuvoihinsa ja kolonna katosi takaisin itään, jättäen jälkeensä vain tyhjät ovet, palavat rauniot ja kylmälle syysaamulle jääneet kadut.
Operaatio oli suunniteltu täydellisellä, kylmällä armottomuudella.
Autojen pysähtyessä katuihin ovet potkaistiin kerralla auki. Mustiin taisteluasuihin ja maastopukuihin pukeutuneet sotilaat levittäytyivät Tuiran puutalokortteleihin, Myllytullin kerrostaloihin, Karjasillan omakotialueille ja Hietasaaren rannoille. Heillä ei ollut mukanaan pidätysmääräyksiä tai kuulustelupapereita, vaan käsky tyhjentää alue perusteellisesti.
Repiminen kodeistaan
Hälytysääniä ei ehditty soittaa, eikä sähköverkkojen kautta ehtinyt kulkea varoitusta. Sotilaat murtautuivat sisään asuntoihin rautakangilla ja potkuilla. Unesta kesken heränneet ihmiset – yövaatteissaan olevat perheet, lapset, nuoret ja vanhukset – revittiin suoraan sängyistään ja kodeistaan ulos yöviimaan.
– Vyhod! Bystree! (Ulos! Fortti!) sotilaat karjuivat venäjäksi repien ihmisiä hiuksista ja käsivarsista ulko-ovista kohti syksyistä pimeyttä.
Oulun kaduille muodostui nopeasti peloissaan väriseviä ihmisjonoja, joita työnnettiin ja potkittiin eteenpäin. Ne, jotka horjahtivat lumessa tai yrittivät kysyä mitä tapahtuu, lyötiin heti kiväärinperillä maahan. Lapset itkivät vanhempiensa sylissä, mutta sotilaiden kylmät katseet ja valmiina olevat aseet kertoivat, että armoa ei ollut olemassa.
Kadun varret
Kun kadut ja pihat oli tyhjennetty ja ihmiset oli pakotettu pitkiin jonoihin pitkin Aleksanterinkatua, Torikatua ja Tuiran rantoja, komentaja antoi lyhyen käskyn.
Sotilaat asettuivat riveihin kadun reunoille, suoraan katuvalojen – tai niiden sirpaleiksi menneiden lamppujen – hämäriin varjoihin. Ei pitkiä puheita. Automaattiaseiden vaimentimet ja suujarrujen terävät välähdykset repivät yön hiljaisuuden.
Laukausten sarjat löivät vasten puutalojen seiniä ja katukiviä. Ihmiset kaatuivat riveinä märälle asfaltille ja hiekalle, katkaisten kerralla sen hiljaisuuden, joka Oulussa oli vallinnut vain hetkeä aiemmin. Kadut täyttyivät savusta, verestä ja raskaasta hiljaisuudesta.
Kun viimeisetkin liikkeet ja äänet olivat vaienneet, venäläinen sotilasjoukko marssi takaisin ajoneuvoihinsa ja kolonna katosi takaisin itään, jättäen jälkeensä vain tyhjät ovet, palavat rauniot ja kylmälle syysaamulle jääneet kadut.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.