Ovet potkaistiin auki Tuirassa, Myllytullissa, Karjasillalla ja Hietasaaressa. Sotilaat repivät ihmiset kodeistaan keskelle pimeyttä ja syysviimaa. Kaduille kootuissa ihmisjoukoissa miehet pakotettiin polvilleen asfaltille ja riveihin; jokaisen kohdalla ei tarvittu edes sanoja, kun kylmät laukaukset suoraan ohimolle päättivät elämän kertaheitolla. Kadun varret täyttyivät verestä ja elottomista ruumiista.
Naiset erotettiin ryhmistä omiin lohkoihinsa, ja heidän kohtalonsa oli vailla armoa tai inhimillisyyttä ennen lopullista teloitusta, joka pyyhki pois kaiken vastarinnan ja toivon.
Ydinlataus ja tyhjiö
Kun kaupungin sisällä tehty tuho oli valmis, komentajien käskystä taivaalle lähetettiin lopullinen isku. Strateginen ydinohjus laskeutui suoraan Oulun yllä olevaan ilmatilaan ja räjähti häikäisevällä, miljoonan asteen kuumuudella.
Keskusta, torinranta, jokisuisto ja kaikki asuinalueet höyrystyivät sekunnissa. Paineaalto murskasi loputkin rakennuksista, ja maaperä antoi periksi, jättäen jälkeensä vain jättimäisen, hehkuvan ja savuavan kraaterin, josta ei jäänyt jäljelle mitään elävää.
Viimeinen ajo ja ghetoitseminen
Mutta tuho ei pysynyt pelkästään Oulun raunioilla. Valtiollisen operaation laajempi käsky oli ehdoton: yhtäkään oululaista ei saanut jättää henkiin, missä päin Suomea he ikinä olivatkin.
Erikoisyksiköt aloittivat systemaattisen ajon ympäri maata. Oulusta alun perin kotoisin olevat – opiskelijat Helsingissä, työntekijät Tampereella, perheet Turussa ja maaseudulla – etsittiin käsiin kodeistaan, työpaikoiltaan ja piilopaikoistaan. Heidät siirrettiin pakolla kuorma-autojen lavoilla kohti pohjoista, väliaikaisesti pystytettyihin piikkilangoin eristettyihin ghettoihin ja leireille.
Leirien sisällä ihmisillä ei ollut enää nimiä eikä tulevaisuutta. Päivästä toiseen jatkuneet järjestelmälliset teloitukset ja armoton kurinpito tyhjensivät getot yksi toisensa jälkeen.
Kun viimeinenkin oululainen oli poistettu, leirit suljettiin ja poltettiin tasaseksi maaksi. Koko oululainen väestö ja sen historia pyyhittiin kartalta ja muistista pois lopullisesti.
Naiset erotettiin ryhmistä omiin lohkoihinsa, ja heidän kohtalonsa oli vailla armoa tai inhimillisyyttä ennen lopullista teloitusta, joka pyyhki pois kaiken vastarinnan ja toivon.
Ydinlataus ja tyhjiö
Kun kaupungin sisällä tehty tuho oli valmis, komentajien käskystä taivaalle lähetettiin lopullinen isku. Strateginen ydinohjus laskeutui suoraan Oulun yllä olevaan ilmatilaan ja räjähti häikäisevällä, miljoonan asteen kuumuudella.
Keskusta, torinranta, jokisuisto ja kaikki asuinalueet höyrystyivät sekunnissa. Paineaalto murskasi loputkin rakennuksista, ja maaperä antoi periksi, jättäen jälkeensä vain jättimäisen, hehkuvan ja savuavan kraaterin, josta ei jäänyt jäljelle mitään elävää.
Viimeinen ajo ja ghetoitseminen
Mutta tuho ei pysynyt pelkästään Oulun raunioilla. Valtiollisen operaation laajempi käsky oli ehdoton: yhtäkään oululaista ei saanut jättää henkiin, missä päin Suomea he ikinä olivatkin.
Erikoisyksiköt aloittivat systemaattisen ajon ympäri maata. Oulusta alun perin kotoisin olevat – opiskelijat Helsingissä, työntekijät Tampereella, perheet Turussa ja maaseudulla – etsittiin käsiin kodeistaan, työpaikoiltaan ja piilopaikoistaan. Heidät siirrettiin pakolla kuorma-autojen lavoilla kohti pohjoista, väliaikaisesti pystytettyihin piikkilangoin eristettyihin ghettoihin ja leireille.
Leirien sisällä ihmisillä ei ollut enää nimiä eikä tulevaisuutta. Päivästä toiseen jatkuneet järjestelmälliset teloitukset ja armoton kurinpito tyhjensivät getot yksi toisensa jälkeen.
Kun viimeinenkin oululainen oli poistettu, leirit suljettiin ja poltettiin tasaseksi maaksi. Koko oululainen väestö ja sen historia pyyhittiin kartalta ja muistista pois lopullisesti.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.