Kun maa repesi Joensuussa

Marraskuinen ilta Joensuussa muuttui kertaheitolla painajaiseksi, jollaista ei ollut nähty sitten maailman syntyjen. Koko kaupungin yllä leijunut synkkä ja raskaaksi muuttunut ilmapiiri ratkesi, kun maa alkoi järähdellä syvältä maankuoren alta.
Matala, vatsanpohjassa tuntuva jyrinä kasvoi sekunti sekunnilta korvia huumaavaksi pauhinaksi.
Kirkkokadun päässä kohoava historiallinen puukirkko ja sen ympärillä oleva puistomainen mäki eivät enää kantaneet entisellään. Yhtäkkiä maaperä repesi auki kirkon mäen kohdalla. Kallioperä antoi periksi, ja kymmenien metrien syvyydestä purkautui esiin sokaiseva, valkohohkainen helvetti. Kirkonmäelle oli syntynyt aktiivinen, raivoisa tulivuori.
Pakomatka kohti Pielisjokea
Ilmassa sinkoili tulikuumia kiviä, vulkaanista tuhkaa ja mustaa savua, joka peitti taivaan sekunneissa. Kuumuuden aalto levisi yli kaupungin niin nopeasti, että puutalot ja asuinalueet syttyivät tuleen pelkästä säteilystä.
Hätääntyneet ihmiset pakenivat kodeistaan ja kaduilta epätoivoisesti kohti Pielisjokea. Harjun rinteiltä ja keskustasta juosseeet ihmismassat hakivat pelastusta rannoilta, kuvitellen veden tuovan turvaa tulen keskellä. Joen musta ja kylmä pinta oli ainoa suunta, jonne oli mahdollista paeta.
Ihmiset kahlasivat joukolla hyiseen veteen, ja kymmenet hyppäsivät suoraan virtaan päästäkseen pois palavien katujen ja sataneen tuhkan ikeestä.
Joen varren kohtalo
Mutta tulivuoresta purkautunut laavavirta ja tuhkapilvi eivät pysähtyneet. Tulikuuma kivivirta syöksyi alas mäkeä kohti rantoja, ja sen mukana levinnyt hirvittävä kuumuus kiehautti Pielisjoen rantavedet hetkessä.
Joessa olleet, turvaa hakeneet ihmiset tajusivat liian myöhään, ettei vettä ollut enää jäljellä. Vesi alkoi kiehua ja höyrystyä ympärillä. Kuumuus ja veden lämpötilan nopea nousu tuhoisaksi teki joesta massiivisen höyrykattilan. Ne, jotka olivat paenneet jokeen, paistoivat elävänä kiehuvassa vedessä ja sulavassa mudassa, kun laavavirta kohtasi joen rannat.
Muutamassa hetkessä Joensuun keskusta, Kirkkokadun tulivuorikraateri ja Pielisjoen rannat olivat muuttuneet yhdeksi palavaksi, savuavaksi massaksi, josta ei jäänyt jäljelle elettäkään – vain kuolema, laava ja kiehuva vesi.
0<50
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset

Vanhimmat

Ei vielä vastauksia

Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.

Kommentoi aloitusta


Anonyymi-ap kirjoitti:

Marraskuinen ilta Joensuussa muuttui kertaheitolla painajaiseksi, jollaista ei ollut nähty sitten maailman syntyjen. Koko kaupungin yllä leijunut synkkä ja raskaaksi muuttunut ilmapiiri ratkesi, kun maa alkoi järähdellä syvältä maankuoren alta.
Matala, vatsanpohjassa tuntuva jyrinä kasvoi sekunti sekunnilta korvia huumaavaksi pauhinaksi.
Kirkkokadun päässä kohoava historiallinen puukirkko ja sen ympärillä oleva puistomainen mäki eivät enää kantaneet entisellään. Yhtäkkiä maaperä repesi auki kirkon mäen kohdalla. Kallioperä antoi periksi, ja kymmenien metrien syvyydestä purkautui esiin sokaiseva, valkohohkainen helvetti. Kirkonmäelle oli syntynyt aktiivinen, raivoisa tulivuori.
Pakomatka kohti Pielisjokea
Ilmassa sinkoili tulikuumia kiviä, vulkaanista tuhkaa ja mustaa savua, joka peitti taivaan sekunneissa. Kuumuuden aalto levisi yli kaupungin niin nopeasti, että puutalot ja asuinalueet syttyivät tuleen pelkästä säteilystä.
Hätääntyneet ihmiset pakenivat kodeistaan ja kaduilta epätoivoisesti kohti Pielisjokea. Harjun rinteiltä ja keskustasta juosseeet ihmismassat hakivat pelastusta rannoilta, kuvitellen veden tuovan turvaa tulen keskellä. Joen musta ja kylmä pinta oli ainoa suunta, jonne oli mahdollista paeta.
Ihmiset kahlasivat joukolla hyiseen veteen, ja kymmenet hyppäsivät suoraan virtaan päästäkseen pois palavien katujen ja sataneen tuhkan ikeestä.
Joen varren kohtalo
Mutta tulivuoresta purkautunut laavavirta ja tuhkapilvi eivät pysähtyneet. Tulikuuma kivivirta syöksyi alas mäkeä kohti rantoja, ja sen mukana levinnyt hirvittävä kuumuus kiehautti Pielisjoen rantavedet hetkessä.
Joessa olleet, turvaa hakeneet ihmiset tajusivat liian myöhään, ettei vettä ollut enää jäljellä. Vesi alkoi kiehua ja höyrystyä ympärillä. Kuumuus ja veden lämpötilan nopea nousu tuhoisaksi teki joesta massiivisen höyrykattilan. Ne, jotka olivat paenneet jokeen, paistoivat elävänä kiehuvassa vedessä ja sulavassa mudassa, kun laavavirta kohtasi joen rannat.
Muutamassa hetkessä Joensuun keskusta, Kirkkokadun tulivuorikraateri ja Pielisjoen rannat olivat muuttuneet yhdeksi palavaksi, savuavaksi massaksi, josta ei jäänyt jäljelle elettäkään – vain kuolema, laava ja kiehuva vesi.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu