olen tuntenut itseni surulliseksi viime talvesta lähtien. olin silloin hyvin yksinäinen, ja tunsin itseni ulkopuoliseksi. oloni on pahentunut koko ajan,ennen itkin harvoin,mutta nykyisin itken joka päivä.en enää välitä mistään,en tunne mitään,tuntuu että yöt ovat pahimpia.silloin kaikki viha ja suru tulee ulos itkuna ja kauhealla järkyttävällä ololla.
oloni on päivälläkin epätodellinen,tuntuu kuin verho olisi mun ja maailman välillä.tunne on kamala.voinko päästä tästä kaikesta eroon,ja miten?
oloni on päivälläkin epätodellinen,tuntuu kuin verho olisi mun ja maailman välillä.tunne on kamala.voinko päästä tästä kaikesta eroon,ja miten?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Hanki vitamiineja (B, C ja E jne), käy kävelyllä ja katsele kiinteitä esineitä, taloja jne. Hanki kavereita...Kyllä se siitä. Ei sus ole mitään vikaa. Joku psykiatri tai psykologi mielellään antaa jonkin diagnoosin, mutta sille ei ole mitään tieteellistä pohjaa. Kävelylenkit ovat terapeuttisempaa (ja halvempaa) kuin pilleripurkit. Kokeile.
eikö kukaan muu osaa auttaa..?
Tyttö hyvä!
Ei kukaan meistä lukijoista näe pääsi sisälle, mikä siellä hiertää ja saa sinut masennuksen valtaan. Jätit liian paljon asioita hämärän peittoon jotta sinulle ennalta tuntematon ihminen voisi elämästäsi mitään sanoa.
Aikuistumisprosessi on monen kohdalla todellinen tunteiden tulimeri, jossa mm. itseinho saattaa ajaa nuoren pahimmillaan itsetuhoisiin ajatuksiin -tai tekoihin. Siinä missä pojat saattavat murehtia hujopiksi kasvamista tai pätkäksi jäämistä, pientä pippeliään ja kehnoa menestystä tyttöjen parissa, tytöt saattavat kaataa maailmansa liian pienien tissien tai liian suuren pepun takia.
- Sen sijaan että herättäisiin todellisuuteen, unohdettaisiin pinnallisuus ja turhamaisuudet, kasvattaisiin aikuisiksi ja murehdittaisiin sitten.
Poltatko tupakkaa?
Käytätkö alkoholia?
Huumeet?
Turhan usein liian nuori juhlakansa polttaa itsensä loppuun alta kahdenkymmenen vuoden. Liika biletys ja päihteily altistaa haudalle.
Mutta:
Kotona murjottaminen ei sekään elämääsi korjaa.
Olet oman elämäsi pääroolissa. Jokainen käyttämätön mahdollisuus ja sivuutettu haaste on pois sinun elämästäsi. Kukaan ei elämääsi korjaa paitsi sinä. Elämänasenteen voi opetella. Vastoinkäymiset vahvistavat. Niiden keskellä saatu ilo on kuin ansaittua, silloin kun sen saa osakseen. Jos olet pettynyt ja katkera, korjaa elämäsi. Muuta ja muutu. Jokaisena elämämme päivänä jokainen meistä muuttaa ja muuttuu. Ihmeitä ei tapahdu. Niitä tehdään. Sinä teet omasi. Muuttumalla ja muuttamalla.
kuulostaa kestämättömältä.
Mielestäni Sinun kannattaisi puhua olostasi jollekin läheisellesi, jotta voisitte yhdessä miettiä mikä tilanteessasi olisi Sinulle sopivin apu.
Kertoisit vähän enemmän itsestäsi (ikä/perhesuhteet/muutokset elämässäsi), niin jutellaan lisää.
Vaikka et tähän vastaisikaan, niin:
Älä jää hautomaan pahaa oloasi yksin!!!
Avun kanssa selviydyt varmasti "valoisalle puolelle"!
pistä mulle sähköpostia. keskustellaan sen kautta. olen oulusta itsekkin :) autan sinua parhaani mukaan [email protected]
Mielestäni kärsit masennuksesta, siitäkin voi parantua ja saada apua, käänny mielenterveystoimiston puoleen, älä käytä kofeiinia se pahentaa masennusta ja stressi myös. Kävelylenkit ym. kuntoilu voisi piristää mieltä. Ennen kaikkea, älä kärsi siihen löytyy nykyään hyvät lääkkeet.
Varokaa
ehdottomasti tämän kaltaisia psykologeja. He haluavat käyttää hyväksi ihmisten hädänalaista tilaa ja viedä sinun rahasi.
VARO!!
Tyhmyys on surullista!
mulla on aikalailla samanlaista. tunnen itteni ulkopuoliseksi ja tuntuu ettei ketää kiinnosta mitä mä teen. aina kun kavereille soittaa ni seki tuntuu tungettelevalta ja hävettää alkaa anelemaan niiltä aikaa. miettiä aina miksei kukaan soita mulle. illat ja aamut on pahimpia. illalla ei voi mennä nukkumaan enneku tietää että nukahtaa melkein heti ettei vaan hjoudu miettimään mitään. ja aamulla on pakko nousta tekemään jotain heti kun herää. jos haluat tutustua lähemmin tai jotain ni ilmota laitetaan jotain osotetta jonnekki.. :)