Odotan esikoistamme,ensimmäinen neuvola käynti vielä edessä.
Olen toisaalta huolestunut ettei meillä vielä oikein puhuta tästä paljon halutusta vauvasta,en jotenkaan uskalla,pelkään toista keskenmenoa ilmeisesti?
Tahtoisin toisaalta jutella kovasti mahalle mutta olen jättänyt sellaisen kuitenkin pois,en halua vielä enne kuin tiedän että siellä kohdussa on kaikki kunnossa ja että siellä yleensäkkin on joku,eikä vain tuulimuna vai mikä lie olikaan.
Onko teillä muilla ollut miten,milloin uskallatte innoita vauvasta? Milloin ostelette tarvikkeita vauvalle...sänkyä sun muuta.
Minä vielä odotan hyvän aikaa tavaroitten kanssa,mutta tekisi mieli jo innostua vauvasta mutten uskalla,keskenmeno riski kuitenkin vielä suht suuri.
Olen toisaalta huolestunut ettei meillä vielä oikein puhuta tästä paljon halutusta vauvasta,en jotenkaan uskalla,pelkään toista keskenmenoa ilmeisesti?
Tahtoisin toisaalta jutella kovasti mahalle mutta olen jättänyt sellaisen kuitenkin pois,en halua vielä enne kuin tiedän että siellä kohdussa on kaikki kunnossa ja että siellä yleensäkkin on joku,eikä vain tuulimuna vai mikä lie olikaan.
Onko teillä muilla ollut miten,milloin uskallatte innoita vauvasta? Milloin ostelette tarvikkeita vauvalle...sänkyä sun muuta.
Minä vielä odotan hyvän aikaa tavaroitten kanssa,mutta tekisi mieli jo innostua vauvasta mutten uskalla,keskenmeno riski kuitenkin vielä suht suuri.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Mulla on menossa nyt 11 4 enkä ole vielä uskaltanut alkaa iloita vauvasta. Olen kyllä paljon puhunut miehin kanssa, mutta muuten olen ollut hyvin varovainen. Enkä ole vielä edes kertonut asiasta kuin vanhemmilleni ja parhaille ystävilleni.
Mitään tavaroita en ole vielä ostanut, yhdet vauvan sukat ostin silloin kun kerroin miehelleni raskaudesta, mutta muuten olen ollut jopa hieman hysteerisen varovainen. Tuntuu koko ajan siltä, että heti kun uskallan iloita asiasta niin varmasti tapahtuu jotain.
Ehkä sitten kun tulee rv 14 täyteen niin rentoudun hieman.
Mie pelkäsin lapsettomuutta, kun mieheni asui ulkomailla ja lomamatkoilla ei tärpännyt, vaikka vuosi sitten jo jätettiin ehkäisy. Mieheni Suomeen tultuakin raskaaksi tuleminen vei 3 kk ja kuukausi toisensa perään oltiin ehditty innostua ja pettyä, kun toivottua tulosta ei tullutkaan. Noin kymmenen vuotta sitten tein abortin, jolloin varoteltiin, että se voisi myöhemmin aiheuttaa lapsettomuutta.
Nyt olen kuitenkin onnellisesti raskaana, raskausviikkoja 20 5 ja raskaus on sujunut normaalisti. Kaverilla oli keskenmeno ja kohdun ulkopuolinen raskaus ennen kuin sai lapsen, mutta on nyt jo 3 vilkkaan pojan äiti. Älä siis suotta pelkää.
Lapsi ei ensikertalaisesta tunnu todelliselta eikä asiasta oikein osaa innostua. Sängyt ym ostettiin kuitenkin tosi pian, kun lastenliikkeen tyhjennysmyynnin ja tilapulan vuoksi saatiin vahingosssa niin vietävän hyvä tarjous, että saatiin kaapit ja lipastot ym. pelkän hoitopöydän hinnalla ja oli yhdistetyn vieras/lastenhuoneen sisustus muutenkin edessä. Muuten ei kyllä ole ostettu juuri mitään, vaikka vauvanvaatteita tulee hypisteltyä kaupoissa. On kuitenkin tehty niin tyttöjen ja poikien malleja, että unisex-malleja ei tahdo löytyä, mutta jospa se innostus löytyisi, kunhan rakenneultrassa kuulee, kumpi on tulossa...
Olet vielä ihan raskauden alussa ja koska sinulla on yksi keskenmeno takana ei ole ihme että huolestuttaa ja haluat varmistua että kaikki on kunnossa. Varmasti tunteet myllertää joka suuntaan. Tee ihan niinkuin itsestäsi hyvälle tuntuu, jos haluat jutella vauvalle niin juttele, jos et, niin sekin on ihan ookoo.
Itselläni tuntui ensimmäiseen ultraan asti (rv 12) etten edes ole raskaana, enkä aina edes muistanut ajatella vauvaa.. Oikeastaan kun vauvan liikkeet alkoivat tuntumaan (rv 19) alkoi vauvan tulo tuntua todellisemmalta. Olen toki innoissani vauvasta mutta edelleen pelkään että jotain menee pieleen ja vauvalle sattuu jotain.
Ostettiin vauvalle vaatteita rv 20 jälkeen ja nyt vasta pari viikkoa sitten ostettiin sänky ja hoitopöytä.
Tottakai saat innostua vauvasta jo, ei ole mitään sääntöä mitä sinun pitäisi tuntea missäkin raskauden vaiheessa.
Paljon tsemppiä sinulle ja koita nauttia odotuksesta omalla tavallasi. :o)
dinsku rv 31 1
Ymmärrän tunteesi. Monikin pelkää alkuvaiheessa niin paljon ettei uskalla innostua, ennenkuin tietää päässeensä pahimman vaiheen yli ja on nähnyt ultraäänessä kaiken olevan kohdallaan. Varsinkin jo koettu keskenmeno vaikuttaa. Mä kyllä innostuin vauvasta heti, jotenkin oli niin vahva luottamus siihen, että kaikki menee hyvin. Meillä ostettiin vauvan tarvikkeita jo todella alussa, viikolla 16 vaunutkin hankittiin. Raskaudesta ei kyllä kerrottu muille kuin vasta ensimmäisen ultran jälkeen.
Kyllä säkin rupeat asiasta innostumaan kunhan tiedät, että kaikki on kohdallaan. Ensimmäinen ultra tekee vauvan odotuksen todelliseksi ja luulen, että viimeistään silloin vauvan odotuksesta tulee osa arkea ja se on mukana jokapäiväisessä elämässä, niin puheissa kuin teoissakin. Onnea odotukseen, nauti siitä täysillä!
En siis ole yksin ihan hölmö pelkojeni kanssa,muiltakin löytyy samaa vikaa...tai löytyi.
Luulen tosiaan että kun kuulen vauvamme sydänäänet tai näen ultrassa,saatan jo tajuta koko jutun ja innostua.
Voi kun sinne ultraankin on vielä niin pitkä aika.
kiitos siis kaikille vastanneille ja onnea teille odotukseen.
Esikoista odottaessani en kokenut mitään voimakkaita tunteita raskausaikana. Lapsen synnyttyä ihmettelimme toisiamme enkä synnytyksessäkään tuntenut mitään suurta hurmiota. Rakastan todella kuitenkin lastani, joka on jo yli 2v. Ajattelin että rakastin jo odottaessa vaikka suuret mullistavat tunteet puuttuivatkin enkä koe olevani huono äiti tästä johtuen. Jokainen itselleen ominaisella tyylillä. Onnea raskauteen!