Enää muutama päivä jäljellä koulua.
Sitten päästään noista suu auki koko ajan olevista murkuista eroon vähäksi aikaa.
Yrittäisitte opettaa lapsenne pitämään suunsa kiinni, kun ei kysytä. Siinä olisi hyvä alku.
Sitten voisitte seuraavien lastenne kohdalla lopettaa sen loputtoman neuvottelun siitä mitä huomenna syödään ja tänään tehdään ja niin edelleen. Lapsen asia ei ole päättää, mitä perheessä tehdään ja syödään. Ne päätökset kuuluvat aikuisille.
Olen väsynyt taivuttelemaan sinun kullannuppuasi siihen ajatukseen, että koulun toimintaa ohjaa opetussuunnitelma, eikä hänen (=sinun lapsesi) kulloinenkin mieliala.
Tässä kaksi lähtökohtaa työrauhaan. Pystytkö olemaan aikuinen lapsellesi?
Sitten päästään noista suu auki koko ajan olevista murkuista eroon vähäksi aikaa.
Yrittäisitte opettaa lapsenne pitämään suunsa kiinni, kun ei kysytä. Siinä olisi hyvä alku.
Sitten voisitte seuraavien lastenne kohdalla lopettaa sen loputtoman neuvottelun siitä mitä huomenna syödään ja tänään tehdään ja niin edelleen. Lapsen asia ei ole päättää, mitä perheessä tehdään ja syödään. Ne päätökset kuuluvat aikuisille.
Olen väsynyt taivuttelemaan sinun kullannuppuasi siihen ajatukseen, että koulun toimintaa ohjaa opetussuunnitelma, eikä hänen (=sinun lapsesi) kulloinenkin mieliala.
Tässä kaksi lähtökohtaa työrauhaan. Pystytkö olemaan aikuinen lapsellesi?
Vastaukset 46
Vanhimmat
Eiväthän monet vanhemmat nykyään lapsiaan kasvata,
he "antavat kasvaa", ts. antavat kaikelle kaupalliselle törkykulttuurille vapauden muokata lastaan kaikin tavoin hyvää vastaan. Viimeksi tänään kuulin kolmen kuudesluokkalaisen oppilaani
kiusaavan pihalla saman luokan poikaa siitä, etteivät tämän vanhemmat anna pojan katsoa erästä
nelosen törkyohjelmaa. Tiedät heti, kenellä tästä
porukasta on hyvä koulumenestys! Lohduttelin poikaa, että ole onnellinen, kun vanhempasi hoitavat hommansa.
Kuitenkin ne vanhemmat, jotka eivät osaa kasvattaa
lapsiaan, ovat innokkaita opastamaan meitä työssämme. Siis tyypit, jotka eivät selviydy korkeintaan muutaman kanssa menettämättä hermojaan! Meitä kyllä käydään opastamaan kodin ja
koulun yhteistyön nimissä. Voisinko minä mennä lentomatkalla sanomaan kapteenille, että teepäs vähän silmukoita, kun on niin tylsää, pitäis olla
vähän äksöniä? Meillehän näin tehdään. Kun joku ei
viitsi tai halua lukea, niin hänelle pitäisi keksiä mahdollisuus oppia hänelle ominaisella tavalla, esim. tönimällä, kiroilemalla, röyhtäile-
mällä tai pieriskelemällä.
siis olette loman tarpeessa?
Voisi ehkä myös kysyä millaista koulua nämä lapset/nuoret ovat käyneet? Jos he ovat saaneet ekasta luokasta asti käyttäytyä miten huvittaa, niin turha yrittää kuria saada luokkaan enää murkku ikäisille. Myös koulun on alusta asti tehtävä pelisäännöt selviksi! Nämä kouluriiviöt kun voivat kotona olla oikeita pikku enkeleitä!
Jos puhumme todellisista kiusankappaleista emmekä terveellä tavalla vilkkaista lapsista voin suruksesi sanoa, etteivät ne enkeleiksi kotioloissa muutu.
Kuinka olisi alan vaihto? Onko asennevika syntynyt ajan myötä vai opettajan titteli vääristänyt mielikuvaasi kuinka suhtautua työhön ja oppilaisiin? Toivottavasti olet jo sanonut itsesi irti ja suuntaudut uusille urille! Suositeltavaa luultavammin tapauksessasi EI ASIAKASLÄHEINEN työ!!!
...niitä "äitejä", jotka antavat sen "pikku kullanmurunsa" tehdä ihan mitä tahansa, milloin sitä huvittaa ja koulussa, kun opettaja yrittää laittaa sitä häirikköä siis sitä sinun "kullanmurua" järjestykseen alat heti syyttämään koulua, kun itse olet laiminlyönyt "kullanmurusi" kasvatuksen.
Nykyään opettaja ei saa näitä häiriköitä kuriin, koska puhe ei tehoa ja koskea ei saa eikä luokastakaan voi poistaa ettei sille "kullanmurulle" tule paha mieli!
Muillakin oppilailla motivaatio on kateissa, kun oppitunnit kuluu siihen, että opettajaraukka yrittää saada häiriköitä olemaan hiljaa.
En valittanut että minun kullanmurujani kaltoin kohdellaan koulussa ja mistä päättelit että kuuluu näihin häiriköihin ja edelleen millä perusteella syytät että olen laiminlyönyt lasteni kasvatuksen? Minulla on kolme lasta (kaikki koulussa) ja hyviäkin opettajia on! Järkyttävää mutta totta että ihmisiä ajautuu väärälle alalle, mutta eihän kaikki opet ole asennevikaisia!
..ketjun aloittaja esitti pyynnön, että vanhemmat voisivat opettaa lapsilleen edes alkeellisia käytöstapoja, niin sinä vetäset herneen nenään ja alat heti haukkumaan asennevikaiseksi ja ehdottelemaan alanvaihtoa.
SE KOIRA ÄLÄHTÄÄ JOHON KALIKKA KOLAHTAA
Vastasin juuri siihen mitä ketjun aloittaja vaati eikö siinä kannata miettiä asennettaan jos lapset on vain suu auki olevia murkkuja mistä pääsee kesäksi onneksi eroon!!!!
En ole opettaja enkä lapsiani kasvattamatta jättänyt vanhempi vaan ihan yhtä epätäydellinen yksilö kuin sinä ja muut. Onneksi hyviäkin opettajia on olemassa!
Vanha viisaus "hullu saa olla, muttei tyhmä" tuli mieleeni lukiessani viestiäsi.
Opettajan ja oppilaan välinen suhde EI MISSÄÄN NIMESSÄ ole asiakas-suhde. Luulenpa, että juuri kaltaisesi todellakin "vain" äiti on lapsensa kanssa KISSA JA KOIRASUHTEESSA.
Harmi jos olet tosiaankin äiti...vaikka toisaalta onhan niitäkin ihmisiä jotka ovat sanoneet itsensä irti siitäkin työstä!!!
Ensimmäisen viestisi luettuani ymmärsin minkälaisesta ihmisestä on kyse. Siinä olet oikeassa, että on järkyttävää miten ihmiset ajautuvat väärille aloille...JOTKUT "VAIN ÄIDIT" AJATUVAT IKÄVÄ KYLLÄ ÄIDEIKSI!!!
Asiakassuhteesta ei olekaan koulussa kyse, mutta suosittelinkin uranvaihdossa ei asiakasläheistä työtä, koska mitä ilmeisemmin vuorovaikutustaidot hukassa!!
Minkälainen ihminen täällä ny mahtaa kirjotella?
Minkä takia on ikävää että olen äiti? Senkö takia ettei lapseni ole häirikköjä? Senkö takia ettei ed.mainittu opettaja varmaan ole ainakaan enää oikeassa työssä? Senkö takia että lapset ovat mielestäni muutakin kuin jatkuvasti suu auki kulkevia murkkuja?
En ole tosissani kiinnostunut siitä mitä työksesi teet, mutta sinulle olisi varmasti käyttöä monenlaisissa paikoissa.
Miten olisi esimerkiksi opinnonohjaaja?
Entä erilaiset konsulttipalvelut?
Olet harvinaisen etevä, koska pystyt muutaman virkkeen luettuasi tarjoamaan toiselle uranvaihtoa. Tuohon ei sinun lisäksesi pysty kukaan muu.
Oma "tasosi" kävi selväksi ensimmäisessä kommentissasi, joten nämä muut viestisi jäävät niille kuuluvaan arvoonsa.
...vuoksi tuntuu pahalta. Lapsesi oppivat vanhemmiltaan monenlaista käytöstä, myös huonoa!
Sehän oli sulle itsellesi vastaus joten mietipä sitä ja hanki vaikka koulutus tai elämä ihan miten vaan!!!!
Tunnut olevan tosi välkky! Et taida pitää lapsista jos minun asenne oli ikävä ei opettajan.
Toivotaan ettei opettajat anna sitä huonoa käytös esimerkkiä koulussa jostainhan sinäkin sen olet oppinut! Hyvää kesän jatkoa!
Järkyttävää kuulla, että meidän joukossamme on hyviäkin opettajia emmekä me kaikki ole asennevikaisia. Meillä on sellainen ongelma, että
virassa toimiessamme emme voi sanoa suoria sanoja
huonoille ja asennevikaisille vanhemmille. Valitettavasti totuus on, että suuri osa vanhemmista on täysin kykenemättömiä vanhemmiksi henkilökohtaisten ominaisuuksiensa takia. Heidän
lastensa on myös vaikea noudattaa koulussa annettuja ohjeita, koska he ovat oppineet tottelemaan vain väkivallan edessä. Mutta en minä voi tätä sanoa huomenna todistuksia jakaessani. Tosin paikalle eivät tulekaan ne vanhemmat, joita
silloin tarkoittaisin.
olet ilmiselvästi niitä äitejä joita näin viimeksi tänään koulun kevätjuhlassa. siellä valitettiin suureen ääneen että läksyjä on liikaa, lapsi ei ollut oppinut lukemaan, mikä sekin on tietysti koulun vika jne. suuri puheenaihe oli kun opettaja oli kehdannut antaa huolellisuudesta huonon numeron kun kotitehtävät oli ollut usein tekemättä. millaisia on ne vanhemmat jotka päästävät lapsensa kouluun ilman että kotiläksyt on tarkastettu kotona??? ei kai koulun tehtävä ole kasvattaa lasta, vaan vanhempien! ota hyvä ihminen vastuu lapsiesi käytöksestä niin kuin kuuluukin, ettei tarvi täällä opettajia haukkua. ps. lapseni sai muuten tänään stipendin, mites sun???
kyllä huomaa sun kirjoituksista että olet vain äiti. toivon että auto ajaa ylitsesi ettei maailmaan leviä noin typeriä ajatuksia.
Sana "vain" tuntuu kuvaavan sinua hienosti. Kaltaisiasi ihmisiä näkee valitettavan paljon. Oikeassa sinunlaisesi ihmiset aina ovat - tosin vain omasta mielestään - mutta kuitenkin!
Kyllä asenneongelma voi olla opettajallakin, miten suhtautuu lapsiin ja vanhempiin. Ekaluokkalaisen poikani koulunkäynti ilo sammui jo ekan vuoden jälkeen. Heti alkusyksyllä käytiin keskustelu siitä, miten koulu on alkanut. Opettajan alkukommentit minulle olivat, kun myöhästyin tapaamisesta minuutin, ettei hän ajatellut minun vaivautuvan paikalle.En ollut kyseistä opettajaa koskaan tavannut. Eipä hänellä ollut pojastani mitään hyvää sanottavaa, hän kun pukeutuu liian nopeati, syö liian nopeasti, puhuu liikaa tai liian vähän. Opettajan mielipide olikin, että emme ole onnistuneet kasvattamaan lastamme,eikä sillä ole merkitystä, millainen lapsi on luonteeltaan. Olen aika hämmentynyt, koska poikamme on tähän asti sopeutunut hyvin isompaankin ryhmään. Enkä todellakaan kuvittele poikani olevan mikään kiltteyden perikuva, koska on puhelias ja vilkas. Minun pitäisi nyt kesän aikana kasvattaa lapsestani hiljainen nössö, jolla ei ole omaa mielipidettä.
Täällä on jo aiemmin todettu, että vikoja on muissakin kuin oppilaissa. Vaikeampaa tuntuu olevan myöntää, että niitä on myös oppilaitten vanhemmilla.
Ymmärrän hyvin harmistunutta opettajaa, joka joutuu istumaan ja odottelemaan myöhässä olevaa äitiä. On täysin ala-arvoista myöhästyä sovitusta tapaamisesta, eritoten tällaisesta. Puhelimet on keksitty ja jos myöhästymisen syy on kyllin hyvä on se opettajankin helppo ymmärtää. Mutta jos myöhästymisen syy on olematon tai kyse on vain saamattomuudesta ja välinpitämättömyydestä on syytä katsoa peiliin. Alkeellisimpiin tapoihin kuuluu pitää kiinni sovitusta.
Minkähänlaisista lapsen mielipiteistä on koulussa tullut ongelma. Ettei vain olisi kyseessä jatkuvasti häiritsevä ja äänessä oleva häirikkö, joka ei toistuvista varoituksista huolimatta ota onkeensa vaan jakelee 7-vuotiaan "mielipiteitä" kysyttiin niitä tai ei. Uskon vahvasti siihen, että pieni lapsi voi ja saa sanoa mielipiteensä koulussa niin kuin kotonakin, jos sitä kysytään. Eri asia on, jos tenava huutelee omiaan jatkuvasti. Siitä on syytäkin näpäyttää, myös vanhempia!
No myöhästyin tapaamisesta sen takia, että opettaja suuressa viisaudessaan oli ilmoittanut minulle eri tapaamispaikan, kuin missä sitten itse oli. En tiedä syytä vihamieliseen asenteesi, mutta tunnut olevan melko kapeakatseinen. Minulla ei ole mitää ongelmia myöntää, että en itsekään aina ole täydellinen kasvattaja.Poikani ei ole myöskään häirikkö, näin ei ole opettajakaan sanonut. Opettajankin olisi syytä katsoa peiliin, jos on työhönsä väsynyt, eikä osaa suhtautua asioihin ammattitaidolla. Toki voisit sinäkin miettiä omaa asennettasi, jossa oma mielipide tuntuu olevan ainoa oikea ja kaikki lapset hulluja, huonosti kasvatettuja häirikköjä. Lienee sinunkin kotikasvatuksessasi siis ollut jotain vikaa..
Oletkohan lainkaan lukenut mitä tänne olen aiheesta kirjoittanut?
Olen erittäin selvästi sanonut, että kukaan ei ole täydellinen. Näin olen todennut opettajista, oppilaista ja oppilaitten vanhemmista, enkö olekin?
Olen varsin selvästi sanonut senkin, että työhönsä sopimattomia ihmisiä on joka alalla, myös opettajissa.
Mielipiteeni olen toki sanonut väittämättä silti, että se olisi ainoa oikea. Mielipiteeni on täysin omani, ei kenenkään muun. Joku voi olla niistä samaa mieltä, toiset jotain muuta. Sen asian ymmärtämiseen minulla on riittävästi älyä.
Missään vaiheessa en ole väittänyt, että kaikki lapset olisivat hulluja tai huonosti kasvatettuja häiriköitä. Jos tämän käsityksen on saanut luettuaan minun viestejäni, olen pahoillani. Silti tiedän, että ongelma on siinä tapauksessa enemmän lukijan kuin minun.
Omasta kotikasvatuksestani tiedän kaiketi itse eniten. Tiedän siis senkin, etteivät minunkaan vanhempani ole täydellisiä - eivätkä onneksi niin luulleet itsekään.
Tätä palstaa lukiessa huomaa miten vaikeaa ihmisten on keskustella kiihtymättä erilaisista ongelmista. Juuri siinä on yksi syy moniin ongelmiin niin kotona kuin koulussa tai työelämässäkin. Joskus vain on otettava asiat sellaisina kuin ne ovat, miellytti se tai ei. Tämän päivän ihmisille on kehittynyt jostain merkillinen ikuisen hyvän olon tunteen tavoittelu, joka ei sitten valitettavasti kestä elämään kuuluvia ongelmia, kolhujakin. Helpompaa on kääntää selkä ongelmille ja elää harhassa, että kyllä ne itsestään katoavat!
ja sanoa, että suurin osa aikuisista on epäkypsiä vanhemmiksi.
Et ole tainnut sitten olla monenkaan vanhemman kanssa tekemisissä??
Itse asun pienellä paikkakunnalla ja voin vakuuttaa, että tunnen ehkä yhden ns. epäkypsän ja vanhemmaksi sopimattoman henkilön ja minä todella tunnen paljon ihmisiä!
Ehkä sinunkin pitää tarkistaa omia opetusmetodejasi ja katsoa myös välillä peiliin ja miettiä, että voisitko sinä yrittää jotain muuta tapaa/käytäntöä, kun opetat lapsia??
Ei se vika aina ole vanhemmissa ja/tai lapsissa!
Me tämän päivän aikuiset ja pienten lasten vanhemmat, koulutustasosta riippumatta, emme ymmärrä velvollisuuksiamme tai emme niistä välitä. Meistä on tullut lastemme kavereita, vaikka meidän pitäisi olla lapsillemme ensisijaisesti vanhempia. Olemme uppoutuneet omaan uraamme ja lapset ovat siinä kaikessa täysin sivuseikka. Meidän pitää suorittaa, menestyä (raha, raha, raha) ja meidän pitää saada itsellemme kaikki ja heti. Kaiken lisäksi meidän pitää olla ”in” tai ”cool”.
Jos et pelaa golfia, purjehdi tai pyöritä firmaasi kellon ympäri olet ”luuseri”. Olemme kiireittemme keskelle kehittäneet loistavan sanan ”laatuaika” pelastaaksemme omantuntomme, jos on mitä pelastaa. Antaessamme laatuaikaa lapsillemme tunnemme olevamme hyviä vanhempia. Laatuaika tarkoittaa silloin tällöin yhtä päivää tai joskus muutamaa tuntia, jonka vietämme lapsen kanssa. Tänä aikana annamme lapselle kaiken mitä hän haluaa ja ehtii pyytää, maksoi mitä maksoi.
Tähän kaikkeen on tarvinnut kulkea pitkä tie. Olemme aloittaneet sen kaksi – tai kolmevuotiaan lapsen kanssa kysymällä heiltä ”mitä ruokaa tänään syödään, laittaisitko tänään saappaat vai lenkkarit, puettaisiinko tänään housut vai shortsit”? Kaupassa kyselemme joka hyllyn kohdalla ”otettaisiinko tätä vai kenties tuota”. Ja kaiken lisäksi yksinkertainen ostosreissu aloitetaan hakemalla kullannupulle tikkari tai jäätelö, jotta hän istuisi kiltisti kärryssään koko kauppareissun. Siis lapsemme on jo alle kouluikäisenä kävellyt ylitsemme moneen kertaan. Olemme osoittaneet ”hampaattomuutemme” yksinkertaisimmissakin asioissa. Mitä tapahtuu kun eteen tulee oikea ongelma?
Oma arvostelu- ja päätöksentekokykymme on joko heikentynyt tai sitä ei ole lainkaan.
Tämä jatkuu ja jatkuu, kunnes lapsesta tulee nuori ja ongelmat kasvavat lapsen mukana. Miten me pystymme opastamaan murkkuikäistä, jos emme ole osanneet hoitaa kolmevuotiasta? Millaisen nuoren ja tulevaisuudessa aikuisen kasvatamme vain kysymällä kaiken heiltä kaiken ja antamalle heille kaiken. Terve lapsi toki hakee rajojaan ja jos niitä emme osaa asettaa on lopputuloksena takuuvarmasti kaaos! Lapsi tai nuori kokee olevansa turvaton ilman aikuista, vanhempaa, joka tiukan paikan tullen ottaa ohjat käsiinsä.
Ongelmien tullessa eteen on helppo ryhtyä syyttelemään muita. Sanomme: ”…kun tuo meidän poika (tai tyttö) on tuollainen mahdoton…”. Hoitopaikassa oli varmasti vikaa vain hoitajissa, koulussa lapsi sai kelvottoman opettajan ja tietysti yhteiskuntaa voi lopuksi syyttää kaikesta.
Itse emme ole valmiit vastuuta kantamaan. Emme halua kuulla olevamme epäonnistuneet kasvatustehtävässämme vaan sysäämme kaiken toisten niskoille. Helppoa ja lyhytnäköistä!
Eihän kukaan ole sanonutkaan, että isän tai äidin tehtävät olisivat helppoja. Vapaa kasvatus keksittiin kuvaamaan tilaa, jossa lasta ja nuorta ei kasvateta lainkaan. Tulokset on kenen tahansa nähtävissä. Olen useasti seurannut sivusta, miten aikuinen jää oman lapsensa tallaamaksi. Eräänkin kerran seisoin pelikentän reunalla hakemassa omiani kotiin. Kentän reunalle saapuu äiti ja pyytää omaa lastaan tulemaan kotiin. Poika vastaa: ”haista paska, meillä on peli vielä kesken”!
Sunnuntai-iltana kellon ollessa 20.00 tämä toisella luokalla koulussa ollut poika jatkoi peliään ja äitinsä jatkoi maanitteluaan: ”tulisit nyt jo, huomenna on koulupäiväkin”. Ja vastaukseksi äiti sai kiukkuisen katseen ja kommentin: ”mä tuun ku peli loppuu”!
Tunsin mielihyvää siitä, että omat lapseni tulivat pienellä ”vinkkauksella”. Samalla tunsin lähes raivoa siitä, miten avuton ja kyvytön tämän alle kymmenvuotiaan pojan äiti oli. Väistämättä tuli mieleen ajatus siitä, että miten opettaja mahtaa pojan kanssa pärjätä. Syyttääkö tämäkin äiti opettajaa huonoista numeroista?
Sekin on selvää, että me aikuiset olemme erilaisia. Jotkut opettajat ovat parempia kuin toiset. Toiset opettajat ovat suorastaan täysin väärässä ammatissa. Siitä huolimatta se ei tarkoita sitä, että asian näin ollessa ei lastemmekaan tarvitse mitään osata. Paljon lasten kanssa työtään tekeviä ihmisiä nähneenä voin surukseni todeta, että heilläkin on puutteensa niin kuin meillä kaikilla. Pahinta meissä ihmisissä, vikoinemme ja virheinemme, on se jos emme niitä huomaa ja yritä korjata tai vielä pahempaa – emme välitä niistä vaan jatkamme virheittemme tekemistä hautaan asti.
Ymmärrän väsyneitä opettajia ja ymmärrän myös kelvottomiin opettajiin kyllästyneitä oppilaita.
Toivottavasti syksyllä asiat ovat edes hieman paremmin – meillä kaikilla.
Hienoa huomata että on ihmisiä jotka ymmärtää todellisuutta.
Tästä ja muista puheenvuoroistasi huomaa nuoruute-
si. Et nimittäin hallitse äidinkielesi kieliopista
edes subjektin ja predikaatin kongruenssia. Siinäkin esimerkki, miten kelvottomia opetajat ovat kun eivät ole saaneet sinua tätä perusasiaa
oppimaan. Käytätkö muuten nimitystä 'ope' yleensäkin? Me opettajat emme käytä huoltajista mitään lyhenteitä emmekä opeta oppilaitakaan käyttämään vanhemmistaa lyhenteitä tms. Tämä pienin mahdollinen esimerkki symbolisoi sitä, että
jotkut vanhemmat kotipuheillaan vaikuttavat lastensa suhtautumiseen kouluun ja opettajiin.
Opetajat kirjoitetaan opettejat. Ka-, kä-pääte vaatii myös usein pilkun eteensä. Minä olen kyllästynyt korjeilemaan peruskoululaiseni kokeita. Opettajat eivät hallitse äidinkieltä kunnolla. Mistä se johtuu? Sinun tapauksessasi on todennäköisesti kyse vain huolimattomuusvirheistä, mutta teidän opettajien tulisi kiinnittää enemmän huomiota äidinkielen osaamiseen.
Poikani, joka on kuudennella luokalla, toi kevään aikana useamman aineensa kotiin. Tarkistelin niitä ja hämmästykseni oli suuri: Opettaja oli korjannut aivan oikein tehtyjä lauseita vääräksi ja näitä lauseita oli useita. Rinnakkaisluokalla tapahtuu kuulemma samaa. Kuinka yleistä tämä on? Tämä kyseinen opettaja on vielä erikoistunut äidinkieleen.
Kun-lauseen eteen tulee myös pilkku. Kyllä nyt olisi syytä kerrata pilkkusäännöt.
Huolimaton tyyli tarttuu helposti. Olen pahoillani
törkeistä virheistä. Huomaat varmaan että kirjoitit itse 'opettejat'ja 'korjeilemaan.Muuten '-ka/-kä' ei ole pääte vaan liitepartikkeli, jolla on lau-seessa samanlainen tehtävä kuin kopulatiivisella konjunktiolla. Ne taas ovat yksi rinnastuskonjunk-tioiden ryhmä. Tiedätkö nyt varmasti ahkerana opettajan "virheiden" korjailijana, mitkä syntaktiset seikat vaikuttavat siihen, tuleeko rinnastuskonjunktion eteen pilkku vai ei? Varmaankin tiedät. No, kuudennelle luokalla ei todellakaan voi opettaa kaikkea pilkun käyttöön liittyvää. Se johtuu siitä, ettei lauseoppia ole vielä opetettu tarpeeksi. Kaikki eivät sitä kos-kaan opi tarpeeksi, mikä näkyy ammattikirjoit-
tajien pilkkivirheistä. Kouluun on nykyään tungettu niin paljon kaikkea "jänskää, kivaa" ja
erilaisia kampanjoita, ettei siellä kohta ehdi lainkaan opettaa esim. kielioppia. Useimmat vanhemmatkin kovaäänisesti kannattavat kaikkea muuta kuin kielioppia. Sinun kaltaisesi ovat opettajan sydäntä lämmittäviä poikkeuksia. Älä kuitenkaan sorru tuohon kuulemma-tyyliin. Jos las-
ten tarinat otat tosissaan, niin mitähän meidän opettajien pitäisi tehdä, kun kuulemme lapsilta teidän kotiasioistanne? Ainakin välittömästi ot-taa yhteyttä sosiaaliviranomaisiin, perheneu-volaan, poliisiin jne. Tuossa kuvaamassasi tapauksessa sinun pitää ottaa yhteyttä opetta-jaan. Olethan tietenkin huomannut, että lukematon määrä virheitä on kokonaan korjaamatta? Meillä on erilaisia periaatteita ja ohjeita ja käytäntöjä siitä, mitä korjaamme ja milloin. Se on sitä kirjoittamisen opetuksen didaktiikkaa. Pyydän jo etukäteen anteeksi tämän tekstini lyönti- ym. virheitä. Kielioppivirheitä ei paljon pitäisi olla, minäkin olen mm. äidinkieleen erikoistunut luokanopettaja ja lisäksi fil.maist. pääaineena suomen kieli. Lopuksi mainitsen vielä, että mie-
lestäni monet opettajat hallitsevat huonosti äi-
dinkielensä kieliopin.
Oikeassa olet. Hallitsethan myös seuraavat tapauk-
set: 1. Äidit eivät juurikaan korjaa lastensa kirjoitusvirheitä silloin kun eivät halua osoittaa
hallitsevansa kieliopin paremmin kuin opettaja. 2.
Äiti korjasi lapsensa aineen kun lapsi sen hänel-
le näytti ja kun äidillä ei ollut parempaakaan te-
kemistä. Varmaan osaat laittaa tai jättää laitta-
matta pilkut paikoilleen? Älä nyt vaan kuitenkaan
luule, että pilkku on minusta äidinkielen tärkeim-
piin kuuluva asia. Siinä mielessä pidän siitä ko-
vasti, että sen käytöstä näkeen, hallitseeko kir-
joittaja ns. koulukieliopin. Tiedäthän toki, että
on paljon muitakin kielioppeja, esim. erilaisia
lauseoppeja? Pyydän taas anteeksi mahdollisia tör-
keitä virheitä. Toivoisin muuten, että luokallani
olisi sinun kaltaisiasi äitejä mahdollisimman pal-
jon.
Niin kirjoitin sanan opettajat. Käsittääkseni se oli aivan oikein kirjoitettu. Korjailla-sanan parempi muoto olisi tietenkin korjata.
Huomaanko pientä piikittelyä tekstissäsi, kun kutsut minua "ahkeraksi opettajien virheiden korjailijaksi"? Jos poikani on innostunut kirjoittamisesta ja on harrastanut sitä aivan pienestä pitäen, on minusta vastuullisen opettajan ja vanhemman huomioitava myöskin hänen oikeinkirjoituksensa ja hänen innokkuteensa sitä kehittää. On aika ikävää, että hän tulee kotiin ihmeissään ja kysyy minulta, miksi olen neuvonut häntä väärin. Opettaja opettaa aivan toisella tavalla. Tietenkin tiedän, ettei kuudesluokkalaisella vielä tarvitse opettaa kaikkea pilkkuun liittyvää, mutta jos oppilas on huomattavasti muita edelle kirjoitustaidossaan, on vain kohtuullista edellyttää opettajalta vähintään samaa tasoa. Oikeinkirjoitus pilkkuineen, pisteineen ja isoine alkukirjaimineen on aika olennainen asia ymmärryksen kannalta. Huomaahan sen nykyisen tekstiviestikaudella, mihinkä suuntaan olemme menneet. Sanat kirjoitetaan yhteen pötköön ilman välimerkkejä tai isoja alkukirjaimia. Vie huomattavasti enemmän energiaa selvittää, mitä viestissä oikein sanotaan.
Kouluilla on tärkeä tehtävä juurruttaa oikeinkirjoitus lasten selkärankaan jo lapsuudesta. Se on ihan perusasia, jota ei tule väheksyä.Itse muistan oppineeni koulussa tärkeimmät pilkkusäännöt jo komannella luokalla. Niitä piti myös käyttää. Selitykseksi ei pitäisi riittää, "ettei ole aikaa". Kun oppilas kirjoittaa esimerkiksi kokeissa, hänen kieleensä on puututtava myös silloin, vaikka kysymyksessä olisikin biologian koe. Näin heille hahmottuu, että on kirjoitettava oikein muulloinkin kuin äidinkieln tunneilla.
Kuulostaa kyllä aika uskomattomalta tuollainen didaktiikka, että virheitä ei korjata, jos oppilaila ei ole riittävästi vuosia takana. Huh. Mielestäni opetuksessa olisi huomiotava kokonaisuus. Ei ole oikein, että biologian tunnilla voidaan unohtaa muiden aineiden opit.
Kyselit minulta pilkkusäännöistä.
Pääsääntö: Virkkeen lauseiden välissä on yleensä pilkku. Pelaajat on valmennettu huippukuntoon, eikä heitä pidättele mikään.
Poikeuksia pääsäännöstä
a) Jos päälauseilla on yhteinen lauseenjäsen ja niitä samalla yhdistää jokin konjunktioista ja, sekä, sekä-että, -kä, eli tai, joko-tai, vai, lauseiden välissä ei käytetä pilkkua. Mäkinen oli tyytyväinen pelin kulkuun ja toivoi seuraavankin ottelun sujuvan yhtä sopuisasti.
b) Jos lauseet ovat aivan lyhyitä, pilkkua ei tavitse käyttää (mutta saa). Ruoho viheriöi ja omenapuut kukkivat.
c) Rinnasteisten sivulauseiden väliin ei tule pilkkua, jos niitä yhdistää jokin konjunktioista ja, sekä, sekä-että, -kä, eli tai, joko-tai, vai. Turistit saapuivat katsomaan maata, jossa aurinko paistaa läpi yön ja (jossa) tuhannet järvet kimmeltävät.
d) Kahden konjunktion väliltä pilkku jätetään pois. Ja että, ja kun, ja jos....
Tietenkin on vielä paljon poikkeuksia ja muita sääntöjä, mutta niitä en nyt jaksa alkaa luetteloida.
Tärkeät ovat myös konjunktiolauseet (että, jotta, koska...), relatiivilauseet (joka, mikä) ja epäsuorat kysymyslauseet (En ymmärrä, miksi luotin hänen puheisiinsa). Näitä kuudesluokkalaiset kai jo hallitsevat. Hassua on, että poikani opettaja ei osaa edes näitä.
En muuten missään vaiheessa sanonut, että juuri lapseni olisi sanonut rinnakkaisluokan opettajan opettavan mitä sattuu. Minä otin yhteyttä opettajaan, mutta sieltä ei juurikaan vastakaikua tullut. Sain sitä vastoin ymmärtää olevani turha nipottaja. Heillä on tähdellisempääkin mietittävää, kuin opettajien äidinkielen osaamisen puute. Minua harmittaa, että poikani ei saa tasoaan vastaavaa opetusta, vaan hänet hämmennetään väärällä opetuksella.
Tiedän toki, että opettajan työ on nykyaikana hyvin raskasta ja energiaa menee paljon kurinpitoon. Siitä kiitos vanhemmille, jotka eivät jaksa kasvattaa lapsiaan, vaan sysäävät kaiken koulun niskoille. Kuitenkin toivoisin, että myös lapsilla, jotka haluavat oppia, suotaisiin tämä mahdollisuus. En puhu nyt mistään ylimaailmallisen vaikeista asioista, vaan ihan perusjutuista, jotka opettajilla pitäisi olla hallussa.
Hauskaa kesää sinulle.
1. Lauseiden raja on usein epäselvä kaksi- tai kolmiosaisen alistuskonjunktion vaiheilla: niin että, sitten kun, silloin kun, samalla kun, aivan kuin ... Pilkun paikka määräytyy tällöin painotuksen mukaan, ja pilkku voidaan jättää poiskin.
2. Rinnasteisten sivulauseiden väliin ei tule pilkkua, jos niitä yhdistää jokin konjunktioista ja, sekä, sekä-että, -kä, eli, tai joko-tai, vai. Kahden konjunktion väliltä pilkku jätetään myös pois (esim. ja että, ja kun, mutta jos). Äiti korjasi lapsensa aineen, kun lapsi sen hänelle näytti ja (kun) äidillä ei ollut parempaakaan tekemistä.
Nämä ovat tietenkin sääntöjä, joita kuudesluokkalaisen ei tarvitse hallita, lukiolaisen kylläkin. Edeleen painotan, että tärkeintä olisi huomoida ne perusjutut: pisteet, isot alkukirjaimet, käsiala, pilkun perussäännöt...
Kirjoitusvirheitä sattuu kaikille. Aivan ymmärrettävää. Minulla muuten on aina ollut hankalaa sanojen oikeinkirjoitus koneella, vaikka kirjoitankin työkseni paljon. Väkisinkin niitä virheitä sattuu.
Onpa uskomatonta. Annoit oikein mukavia lauseita äidille selvitettäväksi. Vihjailut tulivat harvianisen selväksi. On uskomatonta, että opettajat valittavat vanhempien osallistumisen puutteesta lasten kouluasioihin. Kun osallistumishaluisia löytyy, sinä vihjailet heidän haluavan osoittaa tietävänsä enemmän kuin opettaja tai heillä olevan tekemisen puutetta. Onko päähäsi pälkähtänyt, että osa meistä vanhemmista todellakin haluaa lapsilleen hyvää opetusta ja ovat kiinnostunieta koulun tasosta opettaa. Pointtina ei ole opettajien arvosteleminen vaan lapsen menestys. Lapsen etua tässä ajatellaan, ei teidän mollaamista.
Olet kyllä harvinaisen herkkänahkainen. Ehkäpä olet liian kauan ollut alalla. Miten sinusta muuten on voinut tulla filosofoan maisteri noin puutteellisella kirjoitustaidolla? Muista tiedekunnista valmistuneetkin kirjoittavat paremmin, vaikka viimeisen kerran kieliopista olisi puhuttu lukiossa. Minä en ainakaan muista, että olisin tavannut korkeakoulututkinnon suorittanutta, joka ei osaa pilkkuja laittaa ja vähättelee niiden merkitystä. On erittäin vaikea kirjoittaa kunnollista tieteellistä uskottavaa tekstiä (tai muutakaan), jos ei kieli suju ja tekstistä löytyy tökeröitäkin virheitä. Lapsena se oikeinkirjoitus on opittava. Opiskeluvaiheessa sen pitäisi tulla jo selkäytimestä. Pois tuollaiset opettajat!!!!!!!!!!
Joo, samaa mieltä olen. Tietäis vaan miten tollaset opettajat sais pois johonkin kokopäivätyöhön. Nyt ne tekevät osapäivätyötä ja
sitäkin vain osan vuodesta ja hyvällä palkalla.
Eläkkeelle pääsevät ennemmin kuin me muut joilla
on paljon raskaampi työ. Oman katkerat kokemukset
koulusta on vieläkin mielessä. Meikäläinen jatkaa
pitkiä päiviä pitkin kesää mutta opet sen kun lo-
mailevat kolme kuukautta aurinkorannikolla.
Kautta aikain on ollut ryhmä ihmisiä, joilla ei ole mitään käsitystä opettajan työstä tai työajoista. Opettajan ammatin tietääkseni voi valita kuka hyvänsä,jos tiedot ja taidot ym. riittävät.Pitkä lomakin on kyllä lähtöisin oppilaiden näkökulmasta. Ihmiset eivät yleensä ymmärrä sitä tosiseikkaa, että opettajan palkan pitäisi nousta paljon, jos kesälomia lyhennettäisiin. Opettajat olivat ennen muinoin kesät ilman palkkaa, mutta opettajien toiveesta vuoden palkka jaettiin tasaisesti, niin että joka kuukausi tulee sama palkka.Opettajat saavat siis loman, mutta ei siitä sen kummemmin palkkaa kuin muutkaan. Olisitteko vanhemmat muuten mielellänne pitämässä lapsenne vaikka heinäkuun puoleen väliin asti koulussa?
Itse olen ollut muissa ns. kokopäivätöissä, mutta paljon helpommalla olen päässyt. Työpaikan ovi sulkeutuu yleensä 16 -17, jonka jälkeen ei enää tarvitse tehdä työtä.Opettajan työhön mennessäni kauhistuin työn rankkuutta.Työssä joutuu olemaan jatkuvasti vastuussa 25-28:sta oppilaasta. Taukoja ei oikeastaan ole. Ruokailu on aikamoinen, kun valvot oppilaiden syönnin ja samalla hotkaiset jotain isekin. Ei siis ole mitään kahvi- tai ruokapausseja, vaan useimmiten hoitelet sivussa valvonta tai muita oppilaiden asioita.Työpäiväni ovat n.8 tuntisia.Tiedän suuren joukon kollegoja, jotka vaihtavat opettajan työn tavalliseen työhön. Palkka muuten ei ole hyvä viiden vuoden opiskelusta.
Hienoa! Ensimmäinen viesti koski aivan muuta asiaa kuin pilkkuvirheitä.
Huvittavaa on huomata miten asiat karkaavat käsistä. Miten tällaiset ihmiset voisivatkaan tulla toimeen lasten tai nuorten kanssa kun ovat lukemansa jälkeenkin näin "pihalla"?
Kaakattakaa te pilkkuvirheistä, siihen teillä tuntuu olevan osaamista tarpeeksi!
Sanoin, että on olemassa hyviä ja huonoja opettajia! Huomaan olevani todella oikeassa. Valuminen samalla asteelle "vain äidin" kanssa tekee sinusta "vain opettajan".
Olen miettinyt onko täydellistä ihmistä olemassa ja täältähän se sellainen löytyi! Ainakin kuvittelet olevasi kaiken tietävä ja aina oikeassa. "Vain äiti" ei pitänyt opettajia täydellisinä ja kaikkia vanhempia epäonnistuneina yksilöinä joten päätit sitten syyttää kaikesta mahdollisesta kasvatuksen laiminlyönnistä, huonosta käyttäytymisestä ym. Hyvät ihmiset eikö täällä saakaan sanoa tulevasta sukupolvesta mitään hyvää? Onko tämä "kakaroihin" kyllästyneihin keskustelupalsta? Muuten "vain äiti" ei ilmaissut että on mitään ongelmia koulun puolesta päinvastoin joten mistä syytökset että kuuluu vanhempiin jotka käyvät koulussa valittamassa? Mitä luette ja mihin vastaatte? Minun pilkkuvirheitä saatte rauhassa panetella!
Ei voi olla totta mitä tekstiä huh huh.
Ei muuta kun työkkäriin sitten kesä jälkeen,nimittäin toi ammatti ei sovi sulle ollenkaan.Kyllä sen ymmärtää,että opekin väsyy,mutta ett tommoinen ajatusmaailma.Tai jos ett vaihda ammattia niin käy kesällä lainaamassa kirjastosta semmonen kirja,kun lapsen kasvu ja kehitys!!!!!Niin lue siitä murkkuikäisistä miten niiden uhma ja ajatusmaailma ailahtelee,kun ei vielä tiedetä ollaanko aikuisia vai lapsia se on rankkaa kamppailua oman identiteetin kanssa(ootko muuten itse ollut joskus murkku,vai nukuitko sen ajan ohi?)TERV:4-lapsen,kahen murkun äiti/OPE
..tuolla kirjoitustaidolla ja löyhällä astenteella.
täällä on taas iän ikuinen valittaminen ja haukkuminen käynnissä vanhempien kasvatusmetodeista ja opettajien ammattitaidosta...eiköhän ole selvää että kaikki yrittävät tehdä parhaansa. kaikki voisivat tälläkin "palstalla" mennä itseensä ja miettiä mitä tekee väärin ja mitä oikein. lasten kasvatukseen ei ole yhtä ja ainoaa oikeaa vastausta ja lapset todellakin ovat erilaisia ja tarvitsevat erilaista kuria, mutta kuria joka tapauksessa. itsekin vanhempien ja opettajien kärsivällisyyttä mitanneena tiedän ettei lempeilyllä lasta saa olemaan paikallaan tai kuuntelemaan (tosin väkivaltaakaan EI SAA KÄYTTÄÄ.)
Joskus tuntuu että nykypäivän vanhemmista OSA suuttuu lastensa opettajille jopa turhasta tämän kuritettua oppilastaan "sanallisesti" ja jättämällä jälki-istuntoon. kyllä myös koulussa pitää olla lupa opettaa oikean ja väärän raja ilman vanhempien jälkeen jakamia syytöksiä ns. "koulukiusaamisesta" vaikka tähän sanalliseen tms. kuritukseen olisi todella ollut syytä. sama koskee myös opettajia... saisivat lakata myös syyllistämästä aina vanhempia lasten tekosista koska nämä teot saattavat johtua esim. kavereiden antamista vaikutteista ynnä muista päähän pistoista. kukaan ei todellakaan ole täydellinen en minä ettekä tekään, mutta kaikki voivat tehdä parhaansa ja kasvattaa lapsista ns. "kunnon" aikuisia.
Koko foorumi täyttä yleistystä. Minä-passiivi on paskapuhetta ja sivistyssanoja en edes ymmärrä, mutta voin sanoa, että Eezau iskee lailla miljoonan voltin, se oli vitsi mutta ainakin niin et sä heität vittu voltin. Oliko tällä viestillä pointtia? Ei