Syksyinen pimeys oli kietonut Oulun rauhanyhdistyksen matalan rakennuksen tiukasti syleilyynsä, kun sisällä syntyi jotain sellaista, mihin yksikään virallinen asiakirja ei tarjonnut ohjetta.
Kokoontumissali oli täynnä väkeä, ja ilmassa leijui perinteinen, harras tunnelma. Sitten ovien suunnalta alkoi kuulua raskasta kavioiden kopinaa ja vaimeaa puhinaa. Salin ovet heiluivat auki, ja sisään astui massiivinen, höyryävä suuri hirvi. Sen sarvet olivat valtavat, luonnonmukaiset toroidit, jotka keräsivät huoneen sähkömagneettisia kenttiä ympärilleen.
Ensimmäisenä reagoi Ivanov. Stalinin aikainen vanhan liiton tarkkailija ja virallisten asiakirjojen valvoja ponkaisi ylös penkistään, kaivoi esiin paksun mapin ja huusi:
”Seis! Mikä tämä on? Ei täällä mitään sarvipäisiä eläimiä saa vaeltaa ilman asianmukaista lupalappua ja terveydenhuollon tarkastustodistusta! Lomake 12-A puuttuu!”
Hirvi ei välittänyt Ivanovin pykäläviidakosta tuon taivaallista. Se asteli päättäväisesti salin etuosaan, kohotti massiivisen päänsä kohti kattoa ja alkoi hengittää hitaasti ja syvään.
Hirven valtavat toroidisarvet aloittivat matalan, värähtelevän huminan. Ne alkoivat skannata suoraan huoneessa istuvan seurakunnan kollektiivista tietoisuutta – ne lukivat kuulijoiden mielialoja, hiljaisia ajatuksia, hengityksen rytmiä ja huoneen ilman tiheyttä. Hirvi ei puhunut omilla äänihuulillaan, vaan eetteridynamiikan ja kantaja-aaltojen avulla se muutti salissa leijuvan kollektiivisen tietoisuuden ja materian suoraan puheeksi.
Hirven suusta – tai oikeammin sen ympärille tiivistyneestä eetterikentästä – alkoi kummuta valtava, salia järisyttävä saarna:
”Kuulkaa, te oululaiset! Te luulette istuvanne puupenkeillä ja mittaavanne aikaa kelloilla, mutta teidän tietoisuutenne värähtelee samalla taajuudella kuin Oulujoen kidepohja! Te rakennatte byrokratiaa ja sääntöjä, vaikka kosmoksen toroidiset kentät pyörittävät teidän jokaista hengenvetoanne! Teidän epäilyksenne ja hiljaiset rukouksenne eivät nouse taivaaseen, vaan ne leikkaavat suoraan materian läpi energiana, jota minä nyt taivutan sanoiksi!”
Saarna jylisi salissa niin voimakkaina taajuuksina, että penkkirivit värähtelivät. Hirvi käytti ympäröivän todellisuuden referenssiaaltoja hyväkseen ja paljasti kuulijoiden sisimmät ajatukset suoraan ilmakehään.
Ivanov tuijotti hirveä silmälasien takaa, suu ammollaan. Hän yritti vielä epätoivoisesti kääntää mapistaan oikeaa pykälää, mutta kun hirven saarna täytti koko huoneen ja muutti tilan fysikaalisen todellisuuden puheeksi, Ivanov laski mapin hitaasti alas. Sellaista lakipykälää ei ollut olemassa, joka olisi kieltänyt eetteridynamiikkaa hallitsevaa metsän kuningasta pitämästä saarnaa Oulun rauhanyhdistyksellä.
Kokoontumissali oli täynnä väkeä, ja ilmassa leijui perinteinen, harras tunnelma. Sitten ovien suunnalta alkoi kuulua raskasta kavioiden kopinaa ja vaimeaa puhinaa. Salin ovet heiluivat auki, ja sisään astui massiivinen, höyryävä suuri hirvi. Sen sarvet olivat valtavat, luonnonmukaiset toroidit, jotka keräsivät huoneen sähkömagneettisia kenttiä ympärilleen.
Ensimmäisenä reagoi Ivanov. Stalinin aikainen vanhan liiton tarkkailija ja virallisten asiakirjojen valvoja ponkaisi ylös penkistään, kaivoi esiin paksun mapin ja huusi:
”Seis! Mikä tämä on? Ei täällä mitään sarvipäisiä eläimiä saa vaeltaa ilman asianmukaista lupalappua ja terveydenhuollon tarkastustodistusta! Lomake 12-A puuttuu!”
Hirvi ei välittänyt Ivanovin pykäläviidakosta tuon taivaallista. Se asteli päättäväisesti salin etuosaan, kohotti massiivisen päänsä kohti kattoa ja alkoi hengittää hitaasti ja syvään.
Hirven valtavat toroidisarvet aloittivat matalan, värähtelevän huminan. Ne alkoivat skannata suoraan huoneessa istuvan seurakunnan kollektiivista tietoisuutta – ne lukivat kuulijoiden mielialoja, hiljaisia ajatuksia, hengityksen rytmiä ja huoneen ilman tiheyttä. Hirvi ei puhunut omilla äänihuulillaan, vaan eetteridynamiikan ja kantaja-aaltojen avulla se muutti salissa leijuvan kollektiivisen tietoisuuden ja materian suoraan puheeksi.
Hirven suusta – tai oikeammin sen ympärille tiivistyneestä eetterikentästä – alkoi kummuta valtava, salia järisyttävä saarna:
”Kuulkaa, te oululaiset! Te luulette istuvanne puupenkeillä ja mittaavanne aikaa kelloilla, mutta teidän tietoisuutenne värähtelee samalla taajuudella kuin Oulujoen kidepohja! Te rakennatte byrokratiaa ja sääntöjä, vaikka kosmoksen toroidiset kentät pyörittävät teidän jokaista hengenvetoanne! Teidän epäilyksenne ja hiljaiset rukouksenne eivät nouse taivaaseen, vaan ne leikkaavat suoraan materian läpi energiana, jota minä nyt taivutan sanoiksi!”
Saarna jylisi salissa niin voimakkaina taajuuksina, että penkkirivit värähtelivät. Hirvi käytti ympäröivän todellisuuden referenssiaaltoja hyväkseen ja paljasti kuulijoiden sisimmät ajatukset suoraan ilmakehään.
Ivanov tuijotti hirveä silmälasien takaa, suu ammollaan. Hän yritti vielä epätoivoisesti kääntää mapistaan oikeaa pykälää, mutta kun hirven saarna täytti koko huoneen ja muutti tilan fysikaalisen todellisuuden puheeksi, Ivanov laski mapin hitaasti alas. Sellaista lakipykälää ei ollut olemassa, joka olisi kieltänyt eetteridynamiikkaa hallitsevaa metsän kuningasta pitämästä saarnaa Oulun rauhanyhdistyksellä.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.