Why?

Olen kohta 22 vuotias nainen ja oon tänä kesänä tajunnut, ettei mulla ole ainuttakaan ystävää, ei edes kavereita. Mulla on aivan ihana poikaystävä mutta silti kaipaisin kavereita.
Olen aika sosiaalinen ja ystävällinen ja musta on sanottu, että tulen kaikkien kanssa toimeen. Silti mut jätetään aina ulkopuolelle.
Siitä on nyt muutama viikko aikaa kun eräs vanha luokkatoveri soitti, että jospa kokoonnuttais vanhalla porukalla vaihtamaan kuulumisia. Suostuin ja he lupasivat soittaa myöhemmällä ajankohtaa. Vihdoin se päivä koitti, jolloin oli tarkoitus tavata. Soittoa ei vain kuulunut eikä oo kuulunu heistä mitään vielä tänäkään päivänä. Eivät vissiin huolineet mua mukaan. Vähän ennen kesäloman alkua meidän luokkalaiset puhu, että jos mentäis koko luokka huvipuistoon kesällä. Musta ihan silloin tuntui, että eivät olisi halunneet puhua asiasta mun kuullen. koulun alkuun on enää viikko eikä mulle ikinä tullut kutsua huvipuistoon.
Mulla oli monta vuotta paras kaveri, jonka olin tavannut tarhan hiekkalaatikolla. Yhteydenotot vain väheni kun hän muutti Ahvenanmaalle ja minä pois kotikylästä.
Ala asteen ja ylä asteen aikoihin olin todella ujo ja viihdyin yksikseni. Silloin minulla oli kaverina vain tämä bestis.
Pistää vihaks kun oon miettinyt pääni puhki mikä mussa on vikana kun kukaan ei huoli mua kaveriksi. En edes muista, koska olen viimeks shoppaillut tai käyny ulkona kevereiden kanssa.
olisi mukavaa, jos kertoisitte kokemuksianne yksinäisyydestä ja kommentoisitte tekstiäni.
4637
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 4

Vanhimmat

jos haluat itsellesi uuden ystävän niin voin kyl ruveta sinulle ystäväksi.olen luotettava ja rehellinen tyttö.mulle voit kertoa mitä tahdot.
onko sulla sähköpostiosoitetta?voitaisiin kirjoitella sähköpostia toisillemme ja jos haluat niin vaihdetaan myöhemmin osoitteita niin voidaan kirjeitä ruveta sit myöskin kirjoittelleen.

Äänestä

Ei kukaan kanna ystäviä oven taakse...
Kyllä se on itse oltava aktiivinen..

käyttäisit tämänkin ajan sittelemalla vanhoille tutuille ja pitämällä yllä sosiaalista verkkoa, etkä tätä keskustelupalstaa...

(pitikin eksyä lukemaan näin tyhmiä juttuja..
nykyihmiset luulee et minkään eteen ei tarvi enää tehä töitä....)

Äänestä

joo, oon jo kauan ajatellu suurinpiirtein samaa,
Mulla on kohtuullisesti "kavereita", mutta silti
mulla ei oo yhtään, jostain kummasta syystä mulla
on kavereina sellaisia valovoimaisia tapauksia, eli hengaan tyyppien kanssa joita muut pitävät hauskoina, karismaattisina yms. Mietin siis pitkään mistä tää johtuu ja tulin siihen johtopäätökseen että haluun olla ite esillä mutta kun mua ei vaan huomata ellen esiinny jonkun kaverin kautta, eli korvaan omia "heikkouksia" toisten ihmisten kautta.
No on mulla tietty muijakaveri joka ei oo rakastunu mun kaveriin vaan muhun "kai"?.

Äänestä

Lähes kaikilla muijilla näemmä löytyy aina se poikaystävä. Sitä se on kun ei tarvitse istua kuin seksyissa kledjuissa jossain baarissa, tai missä lie, niin heti on äijälauma iskemässä. Ehkä sä oot niin typerä akka noin muuten, ettet sen takia ystäviä saa. Kärsi lutka!

Terveisin
Renttu

Äänestä

Kommentoi aloitusta


I'm so lonely kirjoitti:

Olen kohta 22 vuotias nainen ja oon tänä kesänä tajunnut, ettei mulla ole ainuttakaan ystävää, ei edes kavereita. Mulla on aivan ihana poikaystävä mutta silti kaipaisin kavereita.
Olen aika sosiaalinen ja ystävällinen ja musta on sanottu, että tulen kaikkien kanssa toimeen. Silti mut jätetään aina ulkopuolelle.
Siitä on nyt muutama viikko aikaa kun eräs vanha luokkatoveri soitti, että jospa kokoonnuttais vanhalla porukalla vaihtamaan kuulumisia. Suostuin ja he lupasivat soittaa myöhemmällä ajankohtaa. Vihdoin se päivä koitti, jolloin oli tarkoitus tavata. Soittoa ei vain kuulunut eikä oo kuulunu heistä mitään vielä tänäkään päivänä. Eivät vissiin huolineet mua mukaan. Vähän ennen kesäloman alkua meidän luokkalaiset puhu, että jos mentäis koko luokka huvipuistoon kesällä. Musta ihan silloin tuntui, että eivät olisi halunneet puhua asiasta mun kuullen. koulun alkuun on enää viikko eikä mulle ikinä tullut kutsua huvipuistoon.
Mulla oli monta vuotta paras kaveri, jonka olin tavannut tarhan hiekkalaatikolla. Yhteydenotot vain väheni kun hän muutti Ahvenanmaalle ja minä pois kotikylästä.
Ala asteen ja ylä asteen aikoihin olin todella ujo ja viihdyin yksikseni. Silloin minulla oli kaverina vain tämä bestis.
Pistää vihaks kun oon miettinyt pääni puhki mikä mussa on vikana kun kukaan ei huoli mua kaveriksi. En edes muista, koska olen viimeks shoppaillut tai käyny ulkona kevereiden kanssa.
olisi mukavaa, jos kertoisitte kokemuksianne yksinäisyydestä ja kommentoisitte tekstiäni.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu