Että mä olen onnellinen, kun ei tarvitse riidellä
kaikista asioista exän tai nyxän tai yhteiskunnan
kanssa! Exän kanssa erottiin suuremmitta poruitta ja pystyttiin sopimaan huoltajuudet ja maksut. Exä tapaa lapsiaan aina kun voi ja tekee kesäisin heidän kanssaan viikon lomamatkan. Nyxää ei ole, eikä tule. Exän nyxän kanssakin tulee toimeen, on ihan asialliset välit. Ilmeisesti suurin osa ihmisistä ei pysty riitelemättä sopimaan mistään - sen kuvan saa ainakin näitä kirjoituksia lukiessa. Mä olen todella onnekas. Lapset kasvaa ja kehittyy, nuorimmainen menee kohta kouluun, ja minua se jännittää varmaan enemmän kuin häntä!
Olen joskus yrittänyt miettiä, miksi minusta(kin)
tuli lopulta (käytännön) yksinhuoltaja, mutta en ole vielä saanut selville. Yhden asian tiedän jo monen vuoden kokemuksella: olen tyytyväinen.
kaikista asioista exän tai nyxän tai yhteiskunnan
kanssa! Exän kanssa erottiin suuremmitta poruitta ja pystyttiin sopimaan huoltajuudet ja maksut. Exä tapaa lapsiaan aina kun voi ja tekee kesäisin heidän kanssaan viikon lomamatkan. Nyxää ei ole, eikä tule. Exän nyxän kanssakin tulee toimeen, on ihan asialliset välit. Ilmeisesti suurin osa ihmisistä ei pysty riitelemättä sopimaan mistään - sen kuvan saa ainakin näitä kirjoituksia lukiessa. Mä olen todella onnekas. Lapset kasvaa ja kehittyy, nuorimmainen menee kohta kouluun, ja minua se jännittää varmaan enemmän kuin häntä!
Olen joskus yrittänyt miettiä, miksi minusta(kin)
tuli lopulta (käytännön) yksinhuoltaja, mutta en ole vielä saanut selville. Yhden asian tiedän jo monen vuoden kokemuksella: olen tyytyväinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ole onnellinen joo että olette sitten molemmat niin joustavia tai ainakin toinen, ettei mitään konflekteja pääse edes tulemaan. Meillä on molemmilla erosta huolimatta tunteet niin pinnassa ja tahtoa muille jakaa, joten satunnaisilta riidoilta ei voi vieläkään välttyä. Ideaalitilanne olisi tietysti, että rakkaus olisi kokonaan kuollut(jos on ollutkaan), ei syntyisi sotia.
Rehellisyyden nimissä sanottakoon vielä, että jos jostakin itsekseni urputan, niin exän kasvatusperiaatteista. Vanhempi lapsi on nyt ns. hankalassa iässä, jolloin maailma näyttäytyy vain ja ainoastaan jyrkän mustavalkoisena - täytyy melkein ihailla sellaista ehdottomuutta, jolla lapsi käsittelee elämäänsä. Tämän ajanjakson jälkeen hänkään ei enää niin varmasti tiedä mikä on väärin ja oikein, mikä hyvää ja mikä huonoa. Mutta ex tuntuu pudonneen kärryiltä ihan kokonaan! Hän on autoritaarinen tiukkapipo, joka ankarasti vaatii lapsilta tietynlaista käyttäytymistä. Ja hänen nyxänsä (opettaja kun on) tuntuu vieläkin enemmän muinaismuistolta, vaikka on kasvatusalan ammattilainen. Jotkin periaatteet ovat mielestäni suorastaan viime vuosisadalta kotoisin, esim. se,
ettei saa yhtään jälkiruokaa, jos ei syö lautastaan tyhjäksi. Silkkaa simputusta! Ja kasvavalle lapselle ei anneta voileipää tuntia ennen ruokailua, vaikka hän valittaa päänsärkyä ja huonoa oloa verensokerin laskettua alhaiseksi.
En myöskään voi hyväksyä sitä, että lapset raahataan 'edustamaan' ja näytille silloin, kun
isällä on kollegavieraita kylässä (exän nyxä ei
omasta halustaan lapsia saa). Mutta, kuten sanoin,
en ala näistä exälle urputtaa, lasten kanssa kyllä puhun, että ehkä iskällä on toisenlaiset säännöt kuin meillä kotona. Toisaalta ex joutuu myös niittämään sitä mitä kylvää, eli ihan pian on edessä aika, jolloin lapset eivät enää haluakaan
viettää aikaansa hänen kanssaan...