Eskarin elämänkatsomustietokasvatus
Esiopetuksessa on mahdollisuus valita elämänkatsomustietokasvatusta uskontokasvatuksen sijaan. Pitkä nimi tulee siitä, että peruskoulussa on varsinaisena oppiaineena elämänkatsomustieto (ET) ns. oman uskonnon opetuksen (UE) vaihtoehtona.
Sisältönsä puolesta et-kasvatus sopii kaikille. Erityisen hyvä se on uskontokuntiin kuulumattomien perheiden lapsille, koska uskontokasvatus pohjautuu ns. omaan uskontoon, joka ei luonnollisesti ole ainakaan uskontokuntaan kuulumattomien omaa.
Et-kasvatus voi olla melko uusi asia, varsinkin jos esiopetus toteutetaan päiväkodissa eikä koulussa, mutta sen valinta on nykymaailmassa täysin luonnollinen juttu, eikä sitä ole syytä välttää esimerkiksi jostain erilaiseksi leimautumisen pelosta tai vastaavasta perusteettomasta syystä. Suvaitsevaisuuteen ei kuulu uskonnollinen tai muu vastaava painostus.
Nyt elokuussa olisi sopiva hetki varmistaa lapsen mahdollisuus saada esiopetuksessa et-kasvatusta, mikäli sitä ei tehnyt jo keväällä. Valintahan on uusi, koska päivähoidossa et-kasvatusta ei vielä erikseen mainittuna ollut. Toki päiväkodissakin pitää ottaa huomioon kodin toiveet katsomuksiin liittyen eikä esimerkiksi tuputtaa uskontojuttuja ainakaan kaikille.
Peruskoulussa ET on tätä nykyä uskontokuntaan kuulumattomille ensisijainen katsomusaine. Laki siitä tuli voimaan jo vuonna 2003. Enää ei tarvitse ilmoittautua pois uskonnosta (UE), vaan koulun pitäisi sijoittaa asianomaiset suoraan ET-ryhmiin. Käytännössä asia on hieman takellellut, mutta ET-oppilaiden määrä on selvässä kasvussa.
Samantapainen menettelytapa kuin kouluissa pitäisi ottaa käyttöön myös esiopetuksessa. Ainakin uskontokuntaan kuulumattomien perheiden osalta elämänkatsomustietokasvatusta on syytä alkaa pitää pikemminkin oletusarvoisena valintana eikä suinkaan päinvastoin.
Keväällä mahdollisesti liian nopeasti tehdyn valinnan voi vielä myös korjata ennen eskarin alkua.
Esiopetuksessa on mahdollisuus valita elämänkatsomustietokasvatusta uskontokasvatuksen sijaan. Pitkä nimi tulee siitä, että peruskoulussa on varsinaisena oppiaineena elämänkatsomustieto (ET) ns. oman uskonnon opetuksen (UE) vaihtoehtona.
Sisältönsä puolesta et-kasvatus sopii kaikille. Erityisen hyvä se on uskontokuntiin kuulumattomien perheiden lapsille, koska uskontokasvatus pohjautuu ns. omaan uskontoon, joka ei luonnollisesti ole ainakaan uskontokuntaan kuulumattomien omaa.
Et-kasvatus voi olla melko uusi asia, varsinkin jos esiopetus toteutetaan päiväkodissa eikä koulussa, mutta sen valinta on nykymaailmassa täysin luonnollinen juttu, eikä sitä ole syytä välttää esimerkiksi jostain erilaiseksi leimautumisen pelosta tai vastaavasta perusteettomasta syystä. Suvaitsevaisuuteen ei kuulu uskonnollinen tai muu vastaava painostus.
Nyt elokuussa olisi sopiva hetki varmistaa lapsen mahdollisuus saada esiopetuksessa et-kasvatusta, mikäli sitä ei tehnyt jo keväällä. Valintahan on uusi, koska päivähoidossa et-kasvatusta ei vielä erikseen mainittuna ollut. Toki päiväkodissakin pitää ottaa huomioon kodin toiveet katsomuksiin liittyen eikä esimerkiksi tuputtaa uskontojuttuja ainakaan kaikille.
Peruskoulussa ET on tätä nykyä uskontokuntaan kuulumattomille ensisijainen katsomusaine. Laki siitä tuli voimaan jo vuonna 2003. Enää ei tarvitse ilmoittautua pois uskonnosta (UE), vaan koulun pitäisi sijoittaa asianomaiset suoraan ET-ryhmiin. Käytännössä asia on hieman takellellut, mutta ET-oppilaiden määrä on selvässä kasvussa.
Samantapainen menettelytapa kuin kouluissa pitäisi ottaa käyttöön myös esiopetuksessa. Ainakin uskontokuntaan kuulumattomien perheiden osalta elämänkatsomustietokasvatusta on syytä alkaa pitää pikemminkin oletusarvoisena valintana eikä suinkaan päinvastoin.
Keväällä mahdollisesti liian nopeasti tehdyn valinnan voi vielä myös korjata ennen eskarin alkua.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Meidän päiväkodissamme ei uskonnonkasvatusta anneta, mutta suomalaisia perinteitä kunnioitetaan. Meillä johtaja on kieltänyt henkilökuntaa "tupuuttamasta" uskontoa lapsille, mutta toki vastataan jos lapsi kysyy jotain uskontoon liittyvää. Kuten esimerkiksi miksi päiväkoti on tapanina kiinni.
Meidän päiväkodissamme lapet ovat useamman uskontokunnan edustajia, suurin osa lapsista kuuluvat ev.lut. seurakuntaan, vähemmistöihin kuuluvat mm. ortodoksit ja muslimit, väestörekisteriin kuuluviakin löytyy. Omasta mielestäni johtajamme on tehnyt viisaan valinnan, sillä mielestäni lapsille ei ole syytä opettaa uskontoa päiväkodissa. Mikäli vanhemmat haluavat uskonnonopetusta lapsilleen heidän tulee opettaa se itse tai miettiä muita vaihtoehtoja (uskovainen päiväkoti, pyhäkoulu). Mielestäni on tärkeää puhua siitä, että me ihmiset olemme erilaisia, on erilaisia ihonvärejä, kulttuureja ja kieliä, jopa uskontoja, mutta silti olemme samanlaisia.
Meidän päiväkodissa suvaitsevaisuus on tärkeä asia, ja lapsille on luonnollinen asia, että osalla lapsilla on tumma iho, toiset saavat opetusta "omituisella" kielellä ja kolmannet eivät syö porsasta. Joskus tuntuu siltä, että lasten on helpompaa hyväksyä erilaisuus kuin vanhempien.
Meillä eskarissa puhutaan etiikasta suvaitsevaisuudesta, erilaisuuksista, rakkaudesta, siitä mikä on oikein ja väärin ja muusta tärkeästä, mutta ei tehdä sitä uskonnon pohjalta. Päivittäin avaamme ryhmässäni aamun puhumalla lapsille tärkeistä asioista, ja eettinen toiminta on läsnä jokapäiväisessä työssämme. En itse ole eskariryhmässä, joten en tarkkaan tiedä, miten ryhmässä tullaan asioita käsittelemään tulevana syksynä, sen tiedän, ettei uskonnosta sielläkään puhuta.
Oli mukava lukea tuota juttua.
Semmoinen viisastelu tähän kuitenkin, että
kaikki kuulumme väestörekisteriin, myös ev. lut. kirkkoon kuuluvat. Kirkko vain haluaa hoitaa tehtävää jonkinlaisena välittäjänä...
On luonnollista, että uskontokuntaan kuulumattomia on päiväkodissakin, koska kun ev.lut kirkkoon kuuluu 83,6 prosenttia ja 49 uskonnolliseen yhdyskuntaan hieman yli 2 prosenttia, uskontokuntaan kuulumattomia on noin 14 prosenttia. Heistä suurin osa on uskonnottomia.
Oli mukava lukea tuota juttua.
Semmoinen viisastelu tähän kuitenkin, että
kaikki kuulumme väestörekisteriin, myös ev. lut. kirkkoon kuuluvat. Kirkko vain haluaa hoitaa tehtävää jonkinlaisena välittäjänä...
On luonnollista, että uskontokuntaan kuulumattomia on päiväkodissakin, koska kun ev.lut kirkkoon kuuluu 83,6 prosenttia ja 49 uskonnolliseen yhdyskuntaan hieman yli 2 prosenttia, uskontokuntaan kuulumattomia on noin 14 prosenttia. Heistä suurin osa on uskonnottomia.
Jos teidän päikkärissänne uskonto on korvattu suvaitsevaisuudella, niin miksi tietyille lapsille ei syötetä possua, vaan pseudo-suvaitsevaisella tekopyhyydellä "kunnioitetaan" muslimeita siten, että heille ei syötetä possua? Miten selität sen muille lapsille, miksi pieni Abdullah ei syö samaa ruokaa, olkoonkin että ollaan saman pöydän ääressä yhtä pataa?
Tuosta sai sen kuvan, että omalle kulttuurperinteelle, siis kristilliselle sellaiselle, haistatte piut paut, mutta muslimeita tulee "kunnioittaa"... tätäkö on se tämän päivän "todellinen suvaitsevaisuus"?
PS. Oletko koskaan tullut ajatelleeksi, että islamilainen maailmankatsomus on YK:n ihmisoikeusjulistuksen antiteesi?
Tuolla väestörekisteriin kuuluvilla tarkoitin tietysti perinteisellä tavalla uskonnottomia, eli henkilöitä/perheitä jotka eivät kuulu valtauskontoihin eivätkä seurakuntiin.
En halunnut käyttää sanaa ateisti tai uskonnoton, sillä se, ettei kuulu mihinkään seurakuntaan tai kirkkoon ei tarkoita, että olisi uskonnoton.
Kuten sanoin, meillä kyllä puhutaan uskonnoista ja erilaisuuksista, varsinkin tapauksissa joissa ne vaikuttavat elämäämme, mutta niitä ei opeteta. Lapsia siis ei viedä kirkkoon jumalanpalvelukseen, meillä ei käy pappeja puhumassa Jeesuksesta eikä meillä kerrota Raamatun tarinoita. Mutta jos lapsi kysyy miksi joku ei syö porsasta tai miksi joku ei vietä joulua/syntymäpäiviä niin kerromme, että kyse on uskonnosta ja kulttuurista.
Nykyään allergioiden ollessa erittäin tavallisia, on vaikeaa löytää lapsi jolle kaikki ruoka sopisi. On maitoallergiaa, vilja-allergiaa, keliakiaa, jollekin ei käy tärkkellyspitoinen ruoka, rukiinen ruoka tai tietyt hedelmät. Meidän päiväkodissamme on yli 100 lasta, ja "allergialistalla" taitaa tällä hetkellä olla noin 70 nimeä. Mikäli lapsi kysyy, miksi Abdullah saa eri kastikkeen kuin hän itse, kerromme, että Abdullahille on opetettu, ettei porsasta saa syödä. Jos lapsi kysyy, miksi Pekka ei syö verilättyjä, kerromme, että hänen uskontonsa kieltää asian. Jos lapsi kysyy, miksi Maija ei syö lihaa, kerromme, että Maijan perheessä ei syödä lihaa.
Meillä siis kunnioitetaan paitsi muslimeja myös periaatteelliset kasvissyöjät (muutamia perheitä), jehovalaisia sekä adventisteja. Lisäksi tietysti otetaan lasten ruoka-allergiat huomioon. Usein muslimeille annetaan kasvisruokaa possupäivinä, ei se tuota keittiölle ongelmaa.
Omasta mielestäni suvaitsevaisuus on molemminpuolista, meidän tarhan muslimit (noin 5-7 lasta tällä hetkellä) eivät ole tietentahtoen tulleet tänne, he ovat pakolaisia. He ovat joutuneet vieraaseen kulttuuriin, ja heidän ainoa side kotimaahansa on uskontonsa. Kunnioitamme perheen valintaa olla syömättä porsasta, aivan samalla tavalla kunnioitamme kasvissyöjäperheiden pyyntöä olla tarjoamatta heidän lapsilleen lihaa.
Enää ei siis olla "yhtä pataa" saman pöydän ääressä, vaan allergioiden yms. seikkojen takia, patoja saattaakin olla yhtä monta kuin lapsia.
Emme haistata piut paut suomalaiselle kulttuuriperinteelle, mutta emme tupuuta uskontoja lapsille. Emme siis pyydä pappeja käymään, emme lue Raamatun kertomuksia heille emmekä käy kirkossa jouluna. Meidän mielestämme on vanhempien tehtävä antaa lapsilleen uskontokasvatuksen.
Ei muslimilapset saa sen kummempaa erityiskohtelua kuin ruokavaliossa, heille ei tarjota porsasta vaan kasvisruokaa possupäivinä. Samalla tavalla jehovalaiset (kristittyjä) eivät tarvitse syödä verilättyjä, kerroin tästä jo ylempää. Lestadiolaisten (kristittyjen) lapset eivät tarvitse tanssia piirileikkejä jos tämä on vanhempien mielestä väärin. Meillä uskonnoista ei puhuta, ellei lapset kysy, ja yleensä lapset hyväksyvät erilaisuuden hyvin helposti. "Maija ei syö verta koska hänen perheensä uskoo, että se on väärin". "Abdullahin kulttuurissa ei syödä porsasta".
En tiedä, kuinka tuttu olet islamin kanssa, itse olen tutustunut siihen lähinnä työni kautta. Mainittakoon vielä, että päiväkodimme muslimilapset (vissiin hoidossa 5-7 lasta tällä hetkellä) ovat afrikkalaista sukujuurta, ja he ovat tulleet tänne pakolaisina. Eivät siis omasta valinnastaan. He eivät ole kovin kiihkouskovaisia, oikeastaan ainoa asia, josta huomaa heidän olevan muslimeja on ruokavalio, ja suomalaisten maistuva porsas ei maistu heille.
Kun eduskunta 10 vuotta sitten sääti päivähoitoon uskontokasvatuksen, päätös oli ongelmallinen. Aiemmin homma oli toiminut aivan hyvin ilman moista.. Uskontokasvatuksen voi kuitenkin hoitaa monella tavalla...
Mielestäni päiväkotinne ratkaisu on hyvä; uskontokasvatusta annetaan, mutta on varhaiskasvatuksellisesti oikein antaa sitä silloin kun lapsi kysyy..
Uskontokasvatusvelvollisuus ei todellakaan tarkoita, että päiväkodin - tai kunnan - pitäisi suostua ev.lut. seurakuntien lähentelyihin ja kaikkiin yhteistyötarjouksiin.
Pappien vierailu päiväkodeissa hartaushetkiä pitämässä on aivan jotain muuta kuin lain edellyttämä juttu. On todistuksia siitä, että se voi olla lapsille sopimatonta juttelua, jossa menee risti, kuolema ja kannibalismi sekaisin..
Jumalanpalvelukseenkin meno on eri asia kuin ekskursio kirkkoon päivällä.
Seurakuntien toiminnan takana on lähetyskäsky..
Ja huoli maallistumisesta.. Niiden pitäisi kuitenkin lähestyä suoraan jäseniään eikä tunkeutua julkisiin palveluihin, kuten päivähoito, esikoulu, peruskoulu, lukio, ammatillinen.. tai armeija, poliisitoimi..
Ja kun uskontokuntaan kuulumattomia, pääosin suomalaissyntyisiä, on yli 10 prosenttia, pääkaupunkiseudulla jopa noin 25 prosenttia, suvaitsevaisuuden peruskysymyksiä on, että yksikään päiväkoti ei tuputa uskotnokasvatusta heille..
Suvaistsevaisuutta tarvitaan paitsi muun uskoisia myös uskonnottomia kohtaan.
Meidän yli 100-lapsisesta päiväkodista löytyy eri kulttuuritaustoja omaavia lapsia: on suomalaisia, venäläisiä, sudanilaisia, bosnialaisia, unkarilaisia, vietnamilaisia sukujuuria omaavia lapsia. Tänä syksynä päivähoitonsa aloittavat lisäksi pari romanilaista lasta ja yksi saamelainen tyttö.
Uskonto on lapsille hyvin abstrakti asia, ihonväri on paljon konkreettisempi ja läheisempi asia. Meillä siis keskustellaan enemmän siitä, että ihmisillä voi olla eri ihonväri, eri väriset silmät, erilaiset vaatteet tai eri kieli.
Itse kuulun kirkkoon, mutta en pidä itseni keskivertosuomalaista uskoivaisempana. Joten tämä työympäristö ja toimintatapa sopii minulle, tuntuisi oudolta puhua Jumalasta, koska en henkilökohtaisesti ole Raamatun kanssa samaa mieltä kaikista asioista.