Että näin pääsi käymään.
Otin juuri yliopistopaikan vastaan ja ikää on 28 kokonaista vuotta.
En todellakaan tiedä oliko tässä mitään järkeä. Lueskelin pääsykokeisiin lähinnä "huvikseni", koska töitä ei ole ollut moneen kuukauteen.
Ei sillä, en todellakaan ole tyytyväinen nykyiseen "koulutukseeni" jolla ei saa kun paskahommia ja niitäkin vain osa-aikaisesti ja sesonkiluontoisesti. Joten siinä mielessä on kai hyvä että opiskelen lisää?
Toisaalta, ahdistaa helvetisti ajatus tentteihin pänttäämisestä ja vuosien kouluputkesta.
Muita vanhoja opiskelijoita??
Miten olette jaksaneet käydä sekä töissä että istua luennoilla ja pakertaa tehtäviä ja tenttejä...?
Otin juuri yliopistopaikan vastaan ja ikää on 28 kokonaista vuotta.
En todellakaan tiedä oliko tässä mitään järkeä. Lueskelin pääsykokeisiin lähinnä "huvikseni", koska töitä ei ole ollut moneen kuukauteen.
Ei sillä, en todellakaan ole tyytyväinen nykyiseen "koulutukseeni" jolla ei saa kun paskahommia ja niitäkin vain osa-aikaisesti ja sesonkiluontoisesti. Joten siinä mielessä on kai hyvä että opiskelen lisää?
Toisaalta, ahdistaa helvetisti ajatus tentteihin pänttäämisestä ja vuosien kouluputkesta.
Muita vanhoja opiskelijoita??
Miten olette jaksaneet käydä sekä töissä että istua luennoilla ja pakertaa tehtäviä ja tenttejä...?
Vastaukset 37
Vanhimmat
Jeps jeps..minäkin pääsin varmaan mäihällä sisään. Luin pääsykoekirjan kerran läpi ja tärpit sattui kohdilleen. Ikää mulla on 29 ja fuksi vuosi edessa. Ei se ikä, kunhan on asenne kohdallaan.
Nimimerkki kaiken sanoikin...eli et todellakaan ole mikään ikäloppu yliopisto-opiskelijaksi, ja järkeä on paljonkin. Suomessa kun y-op-opinnot aloitetaan pääasiassa yli kaksikymppisenä, ja monet hengaavat laitoksella 6-10 vuotta ni et todellakaan ole edes vanhimmasta päästä. Omakohtainen havainto on, että vähän kypsemmillä ihmisillä on usein motivaatio kohillaan eikä opiskeluaikaa suhraannu "itsensä etsimiseen" tai ankaraan bilettämiseen. Akateeminen vapauskin sopii paremmin ihmiselle, joka jo hallitsee ajankäyttönsä eikä tarvitse jatkuvaa vahtimista. Varsinkin, jos vain "lueskelit" pääsykokeisiin, niin luetun ymmärtäminen ja sisäistäminen lienee hyvin hallussa! Eli ennuste on, että tulet menestymään erinomaisesti. Tuo akateeminen vapaus antaa kohtuullisesti mahdollisuuksia sumplia työn ja opiskelun aikatauluun.
Hauskoja opiskeluaikoja sinulle!
olen 24 ja aloittelen syksyllä yliopistossa. sehän riippuu ihan alastakin minne sitä on menossa, itse olen menossa lukemaan sellaista jossa itse olen poikkeuksellisen nuori, keski-ikä siellä huitelee päälle neljän kympin..Mutta joka tapauksessa onhan niitä kaikenikäisiä ketkä nykypäivänä aloittaa, varmaankin enemmän pikkasen vanhempia kuin suoraan lukion penkiltä tulleita..
Katso pääsykoe keskustelusta otsikon vanhuksia farmasialla jutut!
pääsin yliopistoon... Itseänikin on vähän hirvittänyt, mutta olen sillä asenteella että ainakin toiv. pääsee suht nopeasti myös ulos sillä kokoyönryyppäjäiset- ym. kohellukset ei jaksa enää oikein kiinnostaa... Ja kai se motivaatiokin on ihan kohillaan, vaikken ykkösvaihtoehtooni päässytkään sisään, ja vaikka tämänhetkinen työni on ihan mielenkiintoista ja hyvinpalkattua. Kyllä vaihtelu aina virkistää, ja ainakaan siitä opiskelusta ei voi haittaa olla! Eli hyvällä fiiliksellä sisään vaan! :)
Pääsin myös yliopistoon nyt, tosin toista tutkintoa suorittamaan. Edellisestä valmistuin kolme vuotta sitten, ja silloin kun aloitin, lisäkseni oli vain yksi lukiosta suoraan tullut. Suurin osa oli niitä parin vuoden takaisia ylioppilaita, mutta mahtui tuohon parinkymmenen opiskelijan joukkoon paljon vanhempiakin. En aio siis ottaa stressiä tästä asiasta. Voi olla, että olen vanhin tai ainakin vanhmimmasta päästä, mutta mitä sitten? Opiskelu yo:ssa on tuttua ja aion valmistua nopeasti. Tämän kertainen tutkintoni valmistaa suoraan ammattiin, joten en aio haahuilla, vaan olla määrätietoinen ja nopea, jotta pääsisin pian töihin. Alalla on työvoimapula, joten sekin lisää motivaatiota. Varsinainen opiskelijaelämä bileineen ei kiinnosta nyt pätkääkään ja muutenkin asiani ovat nyt paremmin, kuin edellisten opintojen aikana (vähän rahaa kertyneenä työssä käymisestä toisin kuin heti lukion jälkeen, aviomies ja oma asunto)
Täällä ilmoittautuu yksi 29 vuotias. Vähän samankaltainen tilanne. Koulutukset jääneet pois ja nyt pitäisi uskaltautua nuorison sekaan. ;)
Uskallanko kysyä minne menit?
Uskalla vaan :)
Lapin yliopisto. Ei tietääkseni mikään kauhean arvostettu opinahjo, mutta tuntuu vähän siltä että kaikkihan nuo toisiaan mollaavat...
Onneksi ei tarvi miettiä että ostaako haalarit vai ei, ja että monestiko viikossa pitää vetää perseet :P Ne vuodet on onnellisesti takana päin.
No voi harmi. Arvostuksesta en tiedä, eivätköhän ne kaikki ole suurinpiirtein samantasoisia. =)
Itse Helsingissä. Pääsykokeissa oli aika nuoria ihmisiä ja yksi teekkari. Kammoksuttaa. ;)
" Onneksi ei tarvi miettiä että ostaako haalarit vai ei, ja että monestiko viikossa pitää vetää perseet :P Ne vuodet on onnellisesti takana päin. "
Totta. Mietin näitä osakuntajuttuja. Ei noihin enää vanhempana jaksaisi niin osallistua. Haluaisin vain nopeasti suorittaa tutkinnon ja jatkaa työelämässä. Itseasiassa vaikka samoissa hommissa kuin nyt. Koulutuksen puute on jäänyt sellaiseksi taakaksi takaraivoon.
Toivottavasti löytyy edes muutama saman taustan omaava, olisi varmaan helpompi tutustua. =)
No voi harmi. Arvostuksesta en tiedä, eivätköhän ne kaikki ole suurinpiirtein samantasoisia. =)
Itse Helsingissä. Pääsykokeissa oli aika nuorta porukkaa ja yksi teekkari. Kammoksuttaa. ;)
" Onneksi ei tarvi miettiä että ostaako haalarit vai ei, ja että monestiko viikossa pitää vetää perseet :P Ne vuodet on onnellisesti takana päin. "
Totta. Mietin näitä osakuntajuttuja. Ei noihin enää vanhempana jaksaisi niin osallistua. Haluaisin vain nopeasti suorittaa tutkinnon ja jatkaa työelämässä. Itseasiassa vaikka samoissa hommissa kuin nyt. Koulutuksen puute on jäänyt sellaiseksi taakaksi takaraivoon.
Toivottavasti löytyy edes muutama saman taustan omaava, olisi varmaan helpompi tutustua. =)
No voi harmi. Arvostuksesta en tiedä, eivätköhän ne kaikki ole suurinpiirtein samantasoisia. =)
Itse Helsingissä. Pääsykokeissa oli aika nuoria ihmisiä ja yksi teekkari. Kammoksuttaa. ;)
" Onneksi ei tarvi miettiä että ostaako haalarit vai ei, ja että monestiko viikossa pitää vetää perseet :P Ne vuodet on onnellisesti takana päin. "
Totta. Mietin näitä osakuntajuttuja. Ei noihin enää vanhempana jaksaisi niin osallistua. Haluaisin vain nopeasti suorittaa tutkinnon ja jatkaa työelämässä. Itseasiassa vaikka samoissa hommissa kuin nyt. Koulutuksen puute on jäänyt sellaiseksi taakaksi takaraivoon.
Toivottavasti löytyy edes muutama saman taustan omaava, olisi varmaan helpompi tutustua. =)
No voi harmi. Arvostuksesta en tiedä, eivätköhän ne kaikki ole suurinpiirtein samantasoisia. =)
Itse Helsingissä. Pääsykokeissa oli aika nuoria ihmisiä ja yksi teekkari. Kammoksuttaa. ;)
" Onneksi ei tarvi miettiä että ostaako haalarit vai ei, ja että monestiko viikossa pitää vetää perseet :P Ne vuodet on onnellisesti takana päin. "
Totta. Mietin näitä osakuntajuttuja. Ei noihin enää vanhempana jaksaisi niin osallistua. Haluaisin vain nopeasti suorittaa tutkinnon ja jatkaa työelämässä. Itseasiassa vaikka samoissa hommissa kuin nyt. Koulutuksen puute on jäänyt sellaiseksi taakaksi takaraivoon.
Toivottavasti löytyy edes muutama saman taustan omaava. Olisi varmaan helpompi tutustua ja luoda vähän sosiaalistakin kontaktia kouluun. =)
tätä tää on =)
Minä olin 26 ku pääsin yliopistoon ( valt). Mulla oli taustalla sairaanhoitajakoulutus ja tein töitä koko ajan. Nyt olen 34 ja opinnot edelleen vähän kesken ( töitä ja perhe-elämää voin käyttää verukkeena...). Nyt mietin, että mitä seuraavaksi. Houkuttais oikis tai joku muu "kova tutkinto", mutta en jaksa lukea pääsykokeisiin enää . Oppia ikä kaikki. Monissa tiedekunnissa on paljon vanhoja, siis 35-50-vuotiaitakin työn ohessa opiskelevia
"Onko tässä mitään järkeä?"
Minusta koulutukseen, henkiseen pääomaan satsaaminen on aina järkevää, oli ne ikänumerot siinä KELA-kortissa sitten millaiset tahansa. Itseäni ainakin motivoi päästä lukemaan sitä mikä on aina oikeasti kiinnostanut.
Olen kyllä opiskellut aiemminkin yliopistolla, mutta en mitään mikä olis oikeasti ollut lähellä sydäntä.
kaikille positiivisista ja kannustavista kommenteista.
Ehkäpä se tästä!!
Toivotaan myös että sopiva osa-aikainen duuni löytyy, ettei ihan opintotuella tarvi kituuttaa.
...mitä te kaikki ns. "vanhat" olette alkamassa lukemaan? = )
ainakin näin aluksi (suuntauksena matkailumarkkinointi), tosin matkailu on alkanu tuntumaan pääaineena vähän "höpöltä". Toisaalta, siinä on semmonen bisnes mikä on ja pysyy, mutta pelkään päätyväni (taas) paskapalkkaisiin asiakaspalveluhommiin...
Sivuaineeksi olen suunnitellut kansainvälisiä suhteita tai markkinointia.
Ehkä sitten vaihdan kokonaan pääainetta, mutta näin nyt ainakin aluksi.
Olet ilmeisesti aiemminkin lukenut matkailua alemmalla koulutusasteella? Tietänet varmaan sitten alan "paskamaisuuden"...eli niitä pätkätöitä, orjatyötä, huonoa palkkaa...en suosittele!! Enkä jaksa uskoa, että matkailun alan yliopistotutkinto parantaisi tilannettasi lainkaan. Käsittääkseni kaikki matkailua yliopistossa lukeneet ihmiset ovat joko tutkijoina tai opettajina...tai sitten aivan toisella alalla. Jos lähtee toista tutkintoa suorittamaan, niin kannattaisi todellakin olla varma mitä tekee, ettei tee samaa virhettä toiseen kertaan, eli lukee alaa mistä ei periaatteessa ole mitään hyötyä.
Omaan työhön voi aina vaikuttaa. Koskaan ei tiedä mihin ympyröihin päätyy ja yllättävältäkin vaikuttavasta alasta/opinnoista voi olla rutkasti hyötyä! Älä viitsi laukoa kitkeriä mielipiteita, kun toinen on juuri aloittamassa. Matkailupalveluita sitäpaitsi myös suunnitellaan ja johdetaan!! Ei hyviä ideoita ja toteutustapoja olla miettimässä tiskin takana. Hyvät mahdollisuudet yrittäjyyteen. Onnea matkaan :o)
Puhut vähän mutta asiaa, ja olen aivan samoja juttuja miettinyt.
Syy, miksi hain (taas) matkailupuolelle, oli lähinnä siinä, että saisin edes jotain aikaisempia "opintoja" hyväksiluettua ja näin säästäisin ajassa. Toisekseen olen huomannut, että tuo muodollinen pätevyys on työnhaussa aika kova juttu - ts. jos ei ole maisterin papereita niin turha yrittäkään sieltä askanlappohommista suunnittelemaan ja tutkimaan, edes avustajan muodossa. Mutta kuten jossain jo kirjoitin, voipi olla että pääaine vaihtuu, ja suuntaudun johonkin muuhun juttuun.
Voin olla haahuilija, mutta en ole ikinä tiennyt, mitä "haluan" tehdä isona, enkä tiedä vieläkään. Jotkut haluaa ekaluokalta asti eläinlääkäriksi - ja menevät sitten eläinlääkikseen.
Meikäläisen on vaan pakko yrittää - jotain.
Itse menin 35 vuotiaana 2 lapsen äitinä enkä ollut ainut vaan meitä on paljon.
Liittyy aineeseen- teinejä ei aihe kovasti kiinnosta.
Ehkä kun menee vanhana ei ole enää sellainen keekoilija, joka mättää itselleen isot luulot siitä, että on nyt niiku akateeminen.
Jotkut ovat analyttisiä tyyppejä eikä järjen käyttö ikään lopu, vaan kokemukset kypsyttävät realismiin.
Itse olen jopa sitä mieltä että alle 25:sena yliopistoon ei pitäisi olla vielä mitään asiaa- esim elämää kokematon psykologi/lääkäri/sosiaalityöntekijä voi olla työssään aika onneton tuhertaja monta vuotta.
Mitä nuorempana valmistuu niin sitä enemmän sitä kokemusta kertyy työelämästä millä käytännössä on eniten merkitystä. Kolmekymppisen vastavalmistuneen psykologin/lääkärin ja viisi vuotta työkokemusta keränneen ammattilaisen välillä on huikea ero. Ei käytännön ammattitaitoa paranna maailman kiertäminen tai hanttihommien teko vuosien ajan vaikka jollain tällaisia harhaluuloja on. Vanhempana valmistuneen on ehkä vaikeampi myöntää tekemiään virheitä kun iän perusteella arvioiden pitäisi olla jo paljon taitoa sekä kokemusta. Mielestäni yliopisto-opintoihin pitäisi olla yläikäraja jotta työura ei jäisi liian lyhyeksi kun kouluttaminen on varsin kallista.
Sinulla ainakaan ei vielä kypsyyttä ole. Iän mukana tulee kokemusta monenlaisista asioista. Ja mitä ne virheet on, mitkä pitäisi myöntää? Sinunko mielestäsi vanhemmilla ihmisillä on automaattisesti virheitä myönnettävänääN. Ja sinulle tiedoksi, että ihan kaikki työ on arvokasta. Miksi juuri sen yliopistotutkinnon myötä tullut työura olisi se ainoa oikea? Töitä kerkeää tehdä lopun ikäänsä, joten mihin sulla on kiire? Ja yleensä monen alan tuntemus ja elämänkokemus avartaa, vaikka olisi se kolmikymppinen vastavalmistunut.
Taidat elää harhassa että yliopiston käynyt on pätevä ammattilainen. Vastavalmistunut lääkäri ei ole varmasti ammattitaitonsa huipulla oli ikää 25 tai 40 vuotta. Esimerkiksi huippukirurgiksi kouluttauttuminen vie luokkaa kymmenen vuotta perustutkinnon jälkeen. Nelikymppisen vastavalmistuneen lääkärin huippu-ura saattaa siis jäädä vain reilun kymmenen vuoden mittaiseksi kun nuorempana valmistuneen ura voi olla lähes kolmekymmentä vuotta. Ainakin potilaiden luulisi arvostavan kokeneiden ammattilaisten työtä.
Kyllä jokainen työ on sinällään arvokasta mutta en oikein ymmärrä miksi nuorena valmistunut ei voisi olla kerännyt elämänkokemusta. Opiskelu kestää joka tapauksessa vuosia vaikka valmistuisi normaalivauhdissa. Monessa työssä tarvitaan nimenomaan sitä ammttitaitoa jolla se työ oikein eikä mitään muuta.
Se että hakee omaa alaansa vuosia ja opiskelee vuosien ajan on merkki vastuun pakoilusta ja kyvyttömyydestä vaativiin töihin. Toiset ovat valmiimpia vaativiin töihin nuorempana ja käytännön työelämässä vain todelliset näytöt ratkaisevat eli nimenomaan taito ja kokemus. Se että on kerännyt kokemusta vaikka trukkikuskina on tietysti yksilölle itselleen tärkeää mutta ei siitä taida olla juuri hyötyä esim. kirurgin työssä.
Onneksi elämäntapaopiskelijat ja muut taiteilijat ovat vähemmistö opiskelijoina ja työntekijöinä. Jokainen saa tietysti tehdä mitä haluaa mutta on turha tulla väittämään vanhempana valmistunut maisteri välttämättä osaa yhtään enemmän kuin nuorempana valmistunut sen takia että on hakenut omaa uraansa viisi tai kymmenen vuotta.
Elämänkokemus ei auta useimmassa työssä jos ei osaa tehdä työtänsä. No, jatka vaan rauhassa elämänkokemuksen keräämistä vaikkapa siellä työvoimatoimistossa.
Tsori, mutta tässä välihuuto. Kaupallisilla ja teknisillä aloilla, ja esim. lääkärin ja juristin ammatissa tuo elämänkokemus (välivuodet) ei sillä tavalla paina, ja elämänkokemusta ehtii hankkia, kun pääsee työelämään, mutta asia on erilainen esimerkiksi humanistisilla aloilla. Humanistisilla ja yhteiskuntatiteellisillä aloilla aloitusikä on keskimäärin 22-24 vuotta, mikä on minusta sopiva ikä. Jotta voi ymmärtää ihmisen toimintaa, jota kyseiset tieteet tutkivat, on pitänyt nähdä maailmaa ja kokea yhtä ja toista. Pätkätyöt, itsensä etsiminen ja maailmankiertäminen avartavat.
Kyllähän esimerkiksi opettajan pitäisi olla mahdollisimman kypsä, kun hän siirtyy vastuulliseen kasvatustehtävään. Välivuodet ja työkokemus muilta aloilta tekevät vain kypsemmän ihmisen, jotta voi ymmärtää erilaisia ihmiskohtaloita ja suvaita erilaisia maailmakatsomuksia. Itse aloitan opettajaopinnot nyt 23 vuotiaana, enkä yhtään liian myöhään, vaan juuri sopivan ikäisenä. Jos olisin suoraan lukiosta mennyt opiskelemaan, olisin jäänyt paitsi tärkeistä kasvattavista kokemuksista, ja pahimmassa tapauksessa olisin vieraantunut kaikesta muusta elämästä opettajan työputkessa.
Tärkein pointtini se, että on alakohtaisia eroja: humanisteille välivuodet ovat elintärkeitä, mutta teknisen ja kaupallisen alan ihmisille eivät niin oleellisia.
Kuule on niitä muitakin ammatteja kuin juristi ja lääkäri! Jos olisin suoraan 18-vuotiaana lähtenyt opiskelemaan sosiaalityötä, niin olisin taatusti joutunut melkoiseen kriisiin. Siellä pitää pistää itsensä likoon! Reflektoida omista kokemuksista käsin. Olen erittäin paljon paremmissa lähtökohdissa sosiaalityön kentälle nyt, kun minulla on omakohtaisia kokemuksia oikeasti eletystä elämästä. En ole vasta kuin 26-vuotias, mutta se jo riittää. Olen kerennyt kokea itsenäistä asumista, täysin toisenlaisen ammatin, työelämää, työttömyyttä, oman perheen perustamisen, pari keskenmenoa, lapsen saannin...monia arkisia asioita, jollaista kentällä kohtaa, ja jonka kohtaamiseen kentällä tarvitaan muutakin kuin kirjaviisautta.
Terveisiä ihan oikealta työpaikalta. Nuorella maisterilla menee monta vuotta, ennen kuin osaa olla oikein päin työpaikalla. Ei osata käyttäytyä eikä hallita ensimmäisiäkään työelämän käytäntöjä, kuten vaikka että omat työt viedään loppuun asti... Hauskinta on kun haukutaan kolleegoja lehmiksi, kun oma vuorovaikutus on vielä vähän haussa. Tosi kypsää aikuisuutta?! Ensimmäinen esimerkkini on sosiologi, toinen mediatutkija.
Taidanpa siis käydä heti huomenissa perumassa koko opiskelupaikan ja jatkaa näitä 2-3 kk pätkätöitä, työttömyysjaksoineen päivineen...
Kumma homma, jotkut eivät tosiaan näytä tajuavan sitä että kaikki ihmiset eivät halua pennusta asti lääkäriksi, opettajaksi tai filosofian tohtoriksi, jonka mukaan sitten elämäänsä elävät. Ensin mennään lukioon ja sieltä sitten yliopistoon, sieltä sitten URAputkeen (vakipaikka, tottakai), 3 vuotta töissä, 1 lapsi, vuosi äitiyslomalla, 2 vuotta töissä, toinen lapsi, vuosi äitiyslomalla ja sitten ah ihanaa uraa hamaan loppuun saakka. Toisen lapsen syntymään saakka asutaan rivarikolmiossa ja ajetaan 90-luvun Toyotalla, sitten hankitaan omakotitalo lähiöstä ja ostetaan farmari-Volvo. 4-kymppisenä otetaan ero ja potkitaan puoliso pellolle ja eletään ihanaa itsenäistä URAelämää kun lapsetkin on jo niin isoja.
Näinhän sen pitäisi mennä.
Hyi hyi teitä (ja meitä) jotka emme tätä ihannetta toteuta.
Niin ja anteeksi maailma vielä kerran, kun musta ei ole kirurgiksi, ei ekonomiksi eikä juristiksi, enkä ole koskaan edes osoittanut mitään mielenkiintoa kyseisiä ammattikuntia kohtaan.
Samaa mieltä. Nykyajan oravanpyörässä pitäisi pikkusarasvuon jo ekaluokalta lähtien olla idoli ja tulla voittamaan.
En ymmärrä mikä helvetti näitä tämän palstan ihmisiä närästää siinä, että toiset EIVÄT HALUA viiden vuoden opintoputkeen, vaan tehdä muutakin samalla. Toisaalta ilman meitä ikuisuusopiskelijoita ei olisi mihin omaa erinomaisuuttaan peilata. =)
Itse olen istunut iltoja kioskilla opiskelujen ohessa. Tämä on hidastanut opintotahtia, eikä liity millään tavalla omaan alaani, mutta on opettanut inhimillisyyttä ja myötäelämisen taitoja, joita yliopistoissa ei luennoida. Juhlapyhien aikana näkee elämän toisen puolen, ei niin kullanhohtoisen. Mustia silmiä, puutetta vieroituspaikoista alkoholisteille, kaurapuurorahan lainaajia, avioeroja. Sen katseleminen on minulle ollut kasvun paikka.
Niinpä niin, poikasilla on närästysvaivaa - ja paljon.
Joku täysin oppinut lukion ja kaksi lukuvuotta YO:n käytäviä ja opiskelijapippaloita kiertänyt kertoo vakavalla kokemuksen rintaäänellä, että pätkätyöt, yms työt vaikkapa ulkomailla, opiskelut muilla aloilla, matkustaminen, yms tällaiset asiat voisivat heittää romukoppaan heti kokemuksen hankinnnan jälkeen. Esim. toiset ihmiset hankkivat myös omia asuntoja ja autoja ennen, kuin aloittavat raastavia opintoja, jonka jälkeen pääsevät "uraputkeen" hankkimaan Toyotaa, Volvoa ja rivaripätkää päättömillä lainoilla...
Fakta vaan kuitenkin on, että nämä elämänkokeukset kasvattavat ihmistä. Erilaisten kokemusten myötä tulee hiukan perspektiiviä erilaisiin asioihin joiden avulla voi elämässä elää - monella tavalla.
En kuitenkaan väitä, että lukion jälkeen suoraan opiskelemaan lähtö olisi väärin.
Ps. Tsemiä vanhusopiskelijoille - kaikille aloille.
-lääk.yo miss Biss-
28 v, höh senkin nuorukainen! Ite olin 37 kun läksin jatkamaan opiskeluja. Vanhimmat joita olen tavannut ovat ollet 60 vuotiaita.
hyvänen aika! minä olen jo 31 ja aloitan helsingissä opiskelun. ei hävetä kyllä yhtään! ja aion osallistua opiskelijarientoihinkin, kyllä sitä ehtii pänttäämisen lisäksi vähän hauskaakin pitämään!
Voi kamala, nyt iski paniikki, kun te kolmenkympin hujakoilla olevat pidätte itseänne vanhana opiskeluun :(
Olen suorittanut vanhuksena peruskoulun ja syksyllä olisi tarkoitus saada lukion paperit ja yo-todistus kouraan. Aikomus on jatkaa opiskelua ja tavoitteena Helsingin yliopisto ja alana kasvatus ja sosiaalityö. Suomen kieli ja kirjallisuus kiinnostaa myös.
Ikää on 53 mittarissa ja aion todellakin pyrkiä ensi keväänä opiskelemaan ja jos paikan saan, panostan siihen täysillä. Nyt mulla on siihen aikaa kun lapset ovat sen verran kasvaneita, nuorin jo 12 v. Olen pohtinut moneen kertaan uurastaessani lukiossa, että mitä hyötyä tästä kaikesta on ja tullut siihen tulokseen, että itsensä kehittäminen ja tavoitteiden pitäminen ja saavuttaminen on hyödyllistä aina.
Opinnot yliopitossa alkavat 1.9.05. Ikää on 47 v., etänä ylioppilaaksi v. 2004 ja nyt siis töistä virkavapaalle ja nuorten sekaan ..... kaikin tavoin mielenkiintoista ja haastavaa ..ja jännittävää ...kaikilla voi olla toisillensa paljon annettavaa, se on asenteesta kii, eikä esim. mua muiden mahdolliset negatiiviset asenteet niin paljoo hetkautakaan ...olen menossa opiskelemaan ..ja aion valmistua maisteriksi ..sanoi joku nuorempi opiskelija siihen mitä tahansa. Tsemppiä kaikille aikuisille ja nuorille opiskelijoille ! Koskaan ei ole liian myöhäistä, eikä myöskään liian aikaista.
Kiitoksia vaan taas mielenkiintosista kommenteista kaikille.
Koulu alkaa 5.9. ja vaikka vuosien opintoputki vähän ahdistaa ja arveluttaa, odotan silti tulevaa innolla. Osa-aikatöitäkin on tiedossa ainakin talven ajaksi, niin ettei tarvi pelkkien tukien varassa kituuttaa.
Ajatuksena on valmistua 4 vuodessa. Saa nähdä sitten toteutuuko tämä. Mutkia voi tulla matkaan, ja elämä heittelee - senhän me kaikki tiedämme :)