Kun tarkastelee eri kristillisten suuntausten oppeja suoraan Raamatun tekstin valossa, huomaa, että lähes jokainen suuntaus joko menee yli Raamatun sanan tai jää sen ali.
Samalla jokainen liike syyllistää muita, vaikka heidän omat epäterveet piirteensä ovat suoraan luettavissa Raamatusta. Miksi näitä virheitä ei tunnusteta ja korjata oikeiksi?
1. Luterilaisuus: Oppi menee yli perisynnin ja kasteen kautta
Luterilainen oppi menee Raamatun yli opettamalla perisyntiä ja tuomitsevia tunnustuskirjoja, vaikka Raamattu kieltää molemmat.
"Poika ei kanna isän syntivelkaa, eikä isä kanna pojan syntivelkaa." (Hes. 18:20)
"Mutta sinä, miksi sinä tuomitset veljeäsi?" (Room. 14:10)
Kaste nostetaan armonvälineeksi ohi uskon, vaikka pelastus on yksin armosta uskon kautta, ei vesipesusta. Jopa Luther oli valmis poistamaan Jaakobin kirjeen ("olkikirjeen") Raamatusta, koska se kumosi hänen oppinsa.
"Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta – se on Jumalan lahja – ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi." (Ef. 2:8–9)
"Näette siis, että ihminen tulee vanhurskaaksi teoista eikä ainoastaan uskosta." (Jaak. 2:24)
2. Helluntailaisuus: Oppi jää sanan ali
Helluntailaisuudessa unohdetaan Jumalan kokonaisolemus ja keskitytään rukoilemaan yksin Jeesusta, vaikka Poika itse ohjasi rukoilemaan Isää.
"Totisesti, totisesti minä sanon teille: mitä ikinä te anotte Isältä minun nimessäni, sen hän antaa teille." (Joh. 16:23)
"Jos te minua rakastaisitte, niin te iloitsisitte siitä, että minä menen Isän tykö, sillä Isä on minua suurempi." (Joh. 14:28)
Kielilläpuhumisesta tehdään raamattukouluissa opittava suoritus, vaikka armolahjat ovat Hengen vapaasti jakamaa armoa. Lisäksi opetetaan "salaista tempausta", jota Raamattu ei tunne.
"Eihän kaikki puhu kielillä?" (1. Kor. 12:30)
"Katso, hän tulee pilvissä, ja kaikki silmät saavat nähdä hänet..." (Ilm. 1:7)
3. Lestadiolaisuus: Yhteisön oppi sitoo yli Raamatun ja esivallan
Lestadiolaisuudessa katsotaan vain oman joukon pelastuvan, vaikka Jeesus kielsi ulossulkemisen. Syntien anteeksianto on otettu saarnaajien alle myös ihmisten välisissä rikkomuksissa.
"Minulla on myös muita lampaita, jotka eivät ole tästä lammastarhasta..." (Joh. 10:16)
"Sillä yksi on Jumala, yksi myös välimies Jumalan ja ihmisten välillä, ihminen Kristus Jeesus." (1. Tim. 2:5)
"...käy ensin sopimassa veljesi kanssa, ja tule sitten uhraamaan lahjasi." (Matt. 5:24)
Epäterveimmillään anteeksianto ja rakkaus kohdistetaan vain oman opin sisällä oleviin niin, että se ylittää jopa esivallan lainsäädännön:
"Sillä esivalta ei kanna miekkaa turhaan; se on Jumalan palvelija, kostaja sen rankaisemiseksi, joka pahaa tekee." (Room. 13:4)
Miksi virheitä ei korjata, vaikka ne tiedetään?
Vapaammilla seurakunnilla, kuten helluntailaisilla, olisi helppo korjata oppinsa, koska toiminta ei ole rakenteellisesti yhtä sidottua. Silti mikään seurakunta ei korjaa virheitään, koska papit, saarnaajat ja johtajat vastustavat muutosta. Raamattu paljastaa syyt.
"Kuinka sinä näet rikan, joka on veljesi silmässä, mutta et huomaa malkaa omassa silmässäsi?" (Matt. 7:3)
"Te teette Jumalan sanan tyhjäksi perinnäissäännöllänne, jonka olette säätäneet." (Mark. 7:13)
"Voi teitä, lainoppineet, kun te olette ottaneet tiedon avaimen; itse te ette ole menneet sisälle, ja sisälle meneviä te olette estäneet!" (Luuk. 11:52)
"Sillä he etsivät kaikki omaansa eivätkä sitä, mikä on Kristuksen Jeesuksen." (Fil. 2:21)
Ilmestyskirja (Ilm. 3:1–2, 22) osoittaa, ettei yksikään seurakuntajärjestö ole virheetön. Siksi jokaisen on koeteltava opit itse Jumalan sanalla.
Miksi hengelliset johtajat pitävät mieluummin kiinni vääriksi tiedetyistä opeista kuin korjaavat ne Raamatun mukaisiksi?
Samalla jokainen liike syyllistää muita, vaikka heidän omat epäterveet piirteensä ovat suoraan luettavissa Raamatusta. Miksi näitä virheitä ei tunnusteta ja korjata oikeiksi?
1. Luterilaisuus: Oppi menee yli perisynnin ja kasteen kautta
Luterilainen oppi menee Raamatun yli opettamalla perisyntiä ja tuomitsevia tunnustuskirjoja, vaikka Raamattu kieltää molemmat.
"Poika ei kanna isän syntivelkaa, eikä isä kanna pojan syntivelkaa." (Hes. 18:20)
"Mutta sinä, miksi sinä tuomitset veljeäsi?" (Room. 14:10)
Kaste nostetaan armonvälineeksi ohi uskon, vaikka pelastus on yksin armosta uskon kautta, ei vesipesusta. Jopa Luther oli valmis poistamaan Jaakobin kirjeen ("olkikirjeen") Raamatusta, koska se kumosi hänen oppinsa.
"Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta – se on Jumalan lahja – ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi." (Ef. 2:8–9)
"Näette siis, että ihminen tulee vanhurskaaksi teoista eikä ainoastaan uskosta." (Jaak. 2:24)
2. Helluntailaisuus: Oppi jää sanan ali
Helluntailaisuudessa unohdetaan Jumalan kokonaisolemus ja keskitytään rukoilemaan yksin Jeesusta, vaikka Poika itse ohjasi rukoilemaan Isää.
"Totisesti, totisesti minä sanon teille: mitä ikinä te anotte Isältä minun nimessäni, sen hän antaa teille." (Joh. 16:23)
"Jos te minua rakastaisitte, niin te iloitsisitte siitä, että minä menen Isän tykö, sillä Isä on minua suurempi." (Joh. 14:28)
Kielilläpuhumisesta tehdään raamattukouluissa opittava suoritus, vaikka armolahjat ovat Hengen vapaasti jakamaa armoa. Lisäksi opetetaan "salaista tempausta", jota Raamattu ei tunne.
"Eihän kaikki puhu kielillä?" (1. Kor. 12:30)
"Katso, hän tulee pilvissä, ja kaikki silmät saavat nähdä hänet..." (Ilm. 1:7)
3. Lestadiolaisuus: Yhteisön oppi sitoo yli Raamatun ja esivallan
Lestadiolaisuudessa katsotaan vain oman joukon pelastuvan, vaikka Jeesus kielsi ulossulkemisen. Syntien anteeksianto on otettu saarnaajien alle myös ihmisten välisissä rikkomuksissa.
"Minulla on myös muita lampaita, jotka eivät ole tästä lammastarhasta..." (Joh. 10:16)
"Sillä yksi on Jumala, yksi myös välimies Jumalan ja ihmisten välillä, ihminen Kristus Jeesus." (1. Tim. 2:5)
"...käy ensin sopimassa veljesi kanssa, ja tule sitten uhraamaan lahjasi." (Matt. 5:24)
Epäterveimmillään anteeksianto ja rakkaus kohdistetaan vain oman opin sisällä oleviin niin, että se ylittää jopa esivallan lainsäädännön:
"Sillä esivalta ei kanna miekkaa turhaan; se on Jumalan palvelija, kostaja sen rankaisemiseksi, joka pahaa tekee." (Room. 13:4)
Miksi virheitä ei korjata, vaikka ne tiedetään?
Vapaammilla seurakunnilla, kuten helluntailaisilla, olisi helppo korjata oppinsa, koska toiminta ei ole rakenteellisesti yhtä sidottua. Silti mikään seurakunta ei korjaa virheitään, koska papit, saarnaajat ja johtajat vastustavat muutosta. Raamattu paljastaa syyt.
"Kuinka sinä näet rikan, joka on veljesi silmässä, mutta et huomaa malkaa omassa silmässäsi?" (Matt. 7:3)
"Te teette Jumalan sanan tyhjäksi perinnäissäännöllänne, jonka olette säätäneet." (Mark. 7:13)
"Voi teitä, lainoppineet, kun te olette ottaneet tiedon avaimen; itse te ette ole menneet sisälle, ja sisälle meneviä te olette estäneet!" (Luuk. 11:52)
"Sillä he etsivät kaikki omaansa eivätkä sitä, mikä on Kristuksen Jeesuksen." (Fil. 2:21)
Ilmestyskirja (Ilm. 3:1–2, 22) osoittaa, ettei yksikään seurakuntajärjestö ole virheetön. Siksi jokaisen on koeteltava opit itse Jumalan sanalla.
Miksi hengelliset johtajat pitävät mieluummin kiinni vääriksi tiedetyistä opeista kuin korjaavat ne Raamatun mukaisiksi?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Karismaattisen suunnan seurakunnat ovat oma lukunsa.
Siellä torvet soivat ja kolehtia kerätään riemusaatossa, kuka itseään ristille naulaten ja joku tutkien, miten Jeesuksen veri kulkee läpi Vanhan testamentin – milloin portto Rahabin punaisen narun kautta, joka on opin mukaan köydeksi kasvanut, ja milloin esi-Jeesus johtaa taivaallisia sotajoukkoja ja muuta mukavaa.
Mitä mieli mukaan tuo poikkeavaa muista ja muuta epäterveellistä. Niihin on turha puuttua, sen verran epätervettä ja sekalaista niiden meno on. Kasteestakin riidellään jopa sen mukaan, mihin suuntaan kastettava pitää kaataa.
Mikä mättää, kun on niin monta oppia ja kaikki ovat oikeita?
Onko erilaisuus uusi trendi uskon markkinoilla?
"Meillä on uusi kiva oppi, ensimmäiset kolme kuukautta ilmaiseksi.
Kokeile, saat bonuskortin kaupan päälle."
Oppeihin tuodaan uutta kuin Pokémoniin kortteja keräiltäväksi.
Hyvä jatko aloitukseen. Raamattu kuvaa tarkasti juuri tätä ilmiötä: ulkoista melua, rahankeruuta, itse keksittyjä vertauskuvia, kiistoja ulkoisista muodoista sekä "uskon markkinoita", joille haalitaan jatkuvasti uusia oppeja kuin keräilykortteja.
1. Ulkoinen melu, rahankeruu ja omat lisäykset
Raamattu torjuu uskonnon, joka muuttuu näyttäväksi esitykseksi, rahastukseksi ja omasta mielestä keksittyjen lisäysten tekemiseksi Jumalan sanaan.
• Aam. 5:23: "Pois minun edestäni virsiesi pauhu! En tahdo kuulla sinun harppujesi soittoa."
• 2. Kor. 2:17: "Sillä me emme ole niinkuin nuo monet, jotka myyskentelevät Jumalan sanaa; vaan puhtaasta mielestä, niinkuin Jumalan vaikutuksesta, Jumalan edessä, me Kristuksessa puhumme."
• Sananl. 30:6: "Älä lisää mitään hänen sanoihinsa, ettei hän vaatisi sinua tilille ja ettet valhettelijaksi havaittaisi."
2. Turhat riidat ulkoisista muodoista (kasteen suunta ja omat tulkinnat)
Uusi testamentti kehottaa pysymään erossa turhista sanakiistoista ja ulkonaisista muotoriidoista, jotka synnyttävät vain sekasortoa ja hajaannusta.
• 2. Tim. 2:23: "Tyhmäin ja taitamattomain väittelyjen kanssa älä joudu tekemisiin, sillä tiedäthän, että ne synnyttävät riitoja."
• 1. Kor. 14:33: "Sillä ei Jumala ole epäjärjestyksen, vaan rauhan Jumala."
3. Uskon markkinat ja uusien oppien keräily
Kysymykseesi siitä, mikä mättää, kun on niin monta oppia ja uskon markkinoille tuodaan jatkuvasti uutta keräiltävää, Paavali vastasi jo kaksi tuhatta vuotta sitten: ihmiset haalivat aina uusia oppeja omien mieltymystensä mukaan, jolloin Kristuksen yksinkertainen totuus katoaa.
• 2. Tim. 4:3: "Sillä aika tulee, jolloin he eivät kärsi tervettä oppia, vaan omien himojensa mukaan korvasyyhyynsä haalivat itselleen opettajia."
• Ef. 4:14: "Ettemme enää olisi alaikäisiä, jotka ajelehtivat ja joita viskellään kaikissa opintuulissa ja ihmisten arpapelissä ja eksytyksen kavalissa juonissa."
• Hepr. 13:9: "Älkää antako monenlaisten ja vieraiden oppien vietellä itseänne."
4. Yksinkertainen totuus ilman "bonuskortteja"
Lopulta Raamatun mukaan aito usko ei tarvitse markkinointitemppuja eikä kymmeniä kilpailevia oppirakennelmia, vaan puhtaan ja vilpittömän yhteyden Kristukseen ja rakkauteen.
• 2. Kor. 11:3: "Mutta minä pelkään, että niinkuin käärme kavaluudellaan petti Eevan, niin teidän mielenne ehkä turmeltuu pois vilpittömyydestä ja puhtaudesta, joka teissä on Kristusta kohtaan."
• 1. Kor. 13:2: "Ja vaikka minulla olisi profetoimisen lahja ja minä tietäisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon... mutta minulla ei olisi rakkautta, en minä mitään olisi."
Kun ymmärtää sen tosiasian, että Raamattu on yksinomaan kokoelma ihmisten kirjoittamia mielikuvitustarinoita, niin ei tarvitse turhaan vaivata päätään sillä järjettömällä pohdinnalla: mikä kyseisessä teoksessa on "oikeaa oppia".