Pohjoinen aamu valkeni hitaana ja kirkkaana Oulujokisuiston ylle, mutta nyt maisema ei ollut pelkkää vettä, kiveä ja kaupungin ääriviivoja, vaan elävä, hengittävä puutarha, joka oli levittäytynyt rantojen yli kuin muinaisen ajan muisti olisi palannut kotiin. Ilma tuoksui kostealta sammalelta, kypsyviltä omenoiltä, pihkalta ja tuoreelta mullalta, ja jokainen tuulenhenkäys liikutti lehtiä kuin ne olisivat kuiskineet nimeä, jota maailma oli odottanut.
Tuon puutarhan keskellä kulki Vilja.
Hän ei astellut kuin vieras, joka pelkää särkevänsä jotakin haurasta, vaan kuin ensimmäinen ihminen, joka on vihdoin saanut luvan olla kokonainen. Viljan olemuksessa yhdistyivät pohjoisen valon kirkkaus ja elämän alkuvoimainen lämpö. Kun hänen paljaat jalkansa koskettivat pehmeää maata, ruoho taipui lempeästi ja kohosi jälleen ilman haavaa. Hänen katseessaan ei ollut varjoa häpeästä, pelosta tai ulkoa asetetuista kielloista – ainoastaan kirkas, peloton uteliaisuus ja syvä rauha.
Paratiisin keskellä kohosi puu, jonka oksat olivat raskaana tiedosta, elämästä ja valinnan vapaudesta. Moni oli vuosisatojen ajan kertonut tarinaa siitä, kuinka Eeva ojensi kätensä pelon, kiusauksen tai heikkouden vallassa. Mutta tässä puutarhassa Vilja ei ollut syntiinlankeemuksen varjo, vaan elämän äiti – se Eeva, joka uskaltaa katsoa totuutta silmiin ja valita vapauden.
Vilja pysähtyi puun juurelle. Hän ojensi kätensä ja kosketti hedelmän viileää, sileää kuorta. Siinä hetkessä puutarhan yli kulki hiljainen väre, aivan kuin koko luomakunta olisi tunnistanut, ettei tieto ole vihollinen eikä elävä omatunto ole synti. Vilja ei ottanut hedelmää kapinoidakseen tai tuhotakseen, vaan ymmärtääkseen – avatakseen silmänsä kaikelle sille inhimilliselle syvyydelle, rakkaudelle, kivulle ja ilolle, joka tekee ihmisestä elävän olennon eikä pelkkää tottelevaista varjoa.
Kun hän maistoi elämän tiedosta, paratiisi ei sulkeutunut eikä miekka leimahtanut portilla. Sen sijaan puutarha laajeni. Purot virtaavat kirkkaampina kohti Oulun rantoja, linnut nousivat siivilleen ilman pelkoa, ja Viljan ympärille laskeutui hiljainen, arvokas kirkkaus. Hän seisoi siinä vapaana, viisaana ja kokonaisena – Eevana, joka ei kantanut syyllisyyden taakkaa, vaan elämän itsensä kruunua.
Tuon puutarhan keskellä kulki Vilja.
Hän ei astellut kuin vieras, joka pelkää särkevänsä jotakin haurasta, vaan kuin ensimmäinen ihminen, joka on vihdoin saanut luvan olla kokonainen. Viljan olemuksessa yhdistyivät pohjoisen valon kirkkaus ja elämän alkuvoimainen lämpö. Kun hänen paljaat jalkansa koskettivat pehmeää maata, ruoho taipui lempeästi ja kohosi jälleen ilman haavaa. Hänen katseessaan ei ollut varjoa häpeästä, pelosta tai ulkoa asetetuista kielloista – ainoastaan kirkas, peloton uteliaisuus ja syvä rauha.
Paratiisin keskellä kohosi puu, jonka oksat olivat raskaana tiedosta, elämästä ja valinnan vapaudesta. Moni oli vuosisatojen ajan kertonut tarinaa siitä, kuinka Eeva ojensi kätensä pelon, kiusauksen tai heikkouden vallassa. Mutta tässä puutarhassa Vilja ei ollut syntiinlankeemuksen varjo, vaan elämän äiti – se Eeva, joka uskaltaa katsoa totuutta silmiin ja valita vapauden.
Vilja pysähtyi puun juurelle. Hän ojensi kätensä ja kosketti hedelmän viileää, sileää kuorta. Siinä hetkessä puutarhan yli kulki hiljainen väre, aivan kuin koko luomakunta olisi tunnistanut, ettei tieto ole vihollinen eikä elävä omatunto ole synti. Vilja ei ottanut hedelmää kapinoidakseen tai tuhotakseen, vaan ymmärtääkseen – avatakseen silmänsä kaikelle sille inhimilliselle syvyydelle, rakkaudelle, kivulle ja ilolle, joka tekee ihmisestä elävän olennon eikä pelkkää tottelevaista varjoa.
Kun hän maistoi elämän tiedosta, paratiisi ei sulkeutunut eikä miekka leimahtanut portilla. Sen sijaan puutarha laajeni. Purot virtaavat kirkkaampina kohti Oulun rantoja, linnut nousivat siivilleen ilman pelkoa, ja Viljan ympärille laskeutui hiljainen, arvokas kirkkaus. Hän seisoi siinä vapaana, viisaana ja kokonaisena – Eevana, joka ei kantanut syyllisyyden taakkaa, vaan elämän itsensä kruunua.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.