olenko outo vai muuten tyhmä kun ajatterlen että taika maailma on oikeasti olemassa kun luin kuutos kirjaa otin dumbledoren kuolemankin niin raskaasti onko se epänormaalia vai ottavatko muutkin sen niin kirjaimelisesti???
olenko ihan outo??
severyus
10701
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
..minä en tiedä uskonko taikamaailman olemassa oloon, mutta en kyllä täysin sitä kielläkään. En voi tietää. Enkä kyllä ottanut raskaasti Dumbledoren kuolemaa, mutta..kun Sirius kuoli niin olin kyllä melkoisen sekaisin! Aika hemmetin sekaisin oikeastaan!:D Ja olen sentään suurinpiirtein aikuinen ihminen jo:)
Tosin minä uskon hyvin vakaasti (Kuten Avada), että joko Dumbbis tai Sirius palaa takaisin..Harry ei voi nimittäin menettää molempia. Ja uskon sen olevan Sirius..J.K Rowlingin tyyliin ei nimitäin sopisi jos Dumbledore tulisikin takaisin. Se olisi liian "iso asia"..! Mutta elättelen toiveita Siriuksesta!:D
..minä en tiedä uskonko taikamaailman olemassa oloon, mutta en kyllä täysin sitä kielläkään. En voi tietää. Enkä kyllä ottanut raskaasti Dumbledoren kuolemaa, mutta..kun Sirius kuoli niin olin kyllä melkoisen sekaisin! Aika hemmetin sekaisin oikeastaan!:D Ja olen sentään suurinpiirtein aikuinen ihminen jo:)
Tosin minä uskon hyvin vakaasti (Kuten Avada), että joko Dumbbis tai Sirius palaa takaisin..Harry ei voi nimittäin menettää molempia. Ja uskon sen olevan Sirius..J.K Rowlingin tyyliin ei nimitäin sopisi jos Dumbledore tulisikin takaisin. Se olisi liian "iso asia"..! Mutta elättelen toiveita Siriuksesta!:D
No siinä minun mielipiteeni:D
Minä en usko taikamaailman olemassaoloon, vaikka kuinka toivonkin, että se ihan oikeasti olisi olemassa. ^___^
Väkisinkin surettaa Siriuksen ja Dumbledoren kuolema, mutten niistä ihan niinkään ottanut että olisin alkanut itkeä. *wirn*
Sirren palaaminen tuntuu minusta todennäköisämmältä kuin Dumbledoren (Jos Dumbbis palaisi, se on minusta vain jotenkin liikaa matkimista TSH:stä ja muutenkin epätodennäköistä) ja minäkin elättelen toiveita Sirren palaamisestä. *hym*
Sirre oli lempparihahmoni, ja minulla kesti vähän aikaa, ennen kuin sain hyväksyttyä sen kuoleman. En minä sitä vielä kunnolla sisäistä, mutta jotenkuten kuitenkin. *hym*
kanssa aikasen raskaasti välillä portteria.
no, minulla on tapana áina "elää" kirjassa jota sillä hetkellä luen. tai siis, en usko että ne toiset maailmat ovat olemassa, mutta yhdistelen tavallisia oman elämäni tapahtumia kirjaan joita luen (tyyliin, hermione olisi ajatellut tästä näin..) ja minä pystyn uppoutumaan sen hetkiseen kirjaani milloin vain, silloinkin kun en lue sitä. toimii äärettömän tylsillä elämäneväitten tunneilla hyvin. ;)
täytyy kyllä sanoa, että siinäkin on vaaransa. joskus sekoitan oikean ja kuvitteellisen maailman ja kun tajuan sen, suutun kun esim. (punastuu entisestään) en voi päästä tylupahkaan ja elää taikamaailmassa. xD
No kyllä, onhan se vähän.
Mä en ajattele että taikamaailma olis olemassa, mutta oon kyllä aina osannu hyvin "upota" kirjoihin. En oo kyllä ikinä ennen itkeny lukiessani kirjaa, en edes sillon kun Sirius kuoli... jostain syystä se ei koskettanu mua niin paljon. En tiiä miksi.
Mutta Dumbledoren kuolemasta sekosin kirjaimellisesti hetkeksi. Mä itkin oikein kunnolla. Ja itkin lähes koko ajan lukiessani kirjaa loppuun. Yritin kieltää asian.. Ihan kun joku oikee henkilö olis kuollu. Kirjan luettuani itkin jo sitäkin että kaikki muuttui niin hetkessä. Harryn tukipilari kuoli, Harry ei ehkä palaakkaan tylypahkaan!Kalkaros oli ilkeä.. jne.. Kaduin jo sitä että ikinä luin ensimmäisen Potterin! Mä en ymmärrä mikä mulle tuli!
Mutta se oli tosiaan hetkellistä. Nyt oon jo miettiny asioita enemmän ja pidän niitä hyvinä ja aika välttämättöminä juonenkäänteinä. :) Ehkä olin myös aika väsyny kun sillon oli aika myöhänen ajankohta.
Olin melkein 19 kun luin Feeniksin killan ja vaikka mut olikin jo spoilattu Siriuksen kuolemasta, ahdistuin ja lamaannuin siitä parin päivän ajaksi luettuani kirjan. Sirius oli mun mielestä muuttunut killassa ärsyttäväksi ja lapselliseksi marmattajaksi ajoittain, mutta kuiten toivoin että joku muu olisi mennyt hänen sijastaan.
Paras kaveripoikani sanoi ettei moinen ole tavallista ja huolestui musta. Että elän jotenkin liian vahvasti kirjan maailmaa. Mutta olen jotenkin käsittänyt etteivät pojat (vanhemmat sellaiset)sympatisoi niin paljon fiktiivisiä hahmoja kuin tytöt (niin nuoremmat kuin ehkä vähän vanhemmatkin). Yhden pojan tunnen joka_melkein_myönsi , että tuli tippa linssiin kun Sirre heitti veivinsä.
Myös minä olin pari päivää sekavissa ajatuksissa luettuani Dumbledoren kuolleen. Vaikka olin jo aiemmin ajatellut että DD:lle luultavasti käy niin ennen sarjan loppua. En itkenyt kylläkään. Piirsin jopa hänen kuvansa.. ja olen sentään aikuinen ihminen. Jotenkin sitä on helppo eläytyä Harry Potterin maailmaan, koska siinä sivutaan tosielämälle tyypillisiä ilmiöitä. Aikas monet asiat ja tilanteet omilta kouluvuosilta muistuvat mieleen lukiessa.
Dumbledore oli tarinan kantavia hahmoja, koko taikayhteisön "isähahmo", vastuuntuntoinen henkilö, jolle Harry oli erityisen rakas oppilas ja joka tavallaan uhrautui taikayhteisön puolesta. Nyt Harry kohtaa Voldemortin ilman alituista pelastajaansa. Tosin Kalkarokselta voi odottaa lopputiimellyksessä lisää yllätyksiä?
Jos kuvittelet taikamaailman olevan oikeasti olevan niin ehkei sinun kannata lukea Pottereita, jos saat tuollaisia vaikutteita.
SPOILAA
Dumbin kuoleman ottaminne raskaasti on normaalimpaa, toiset ovat tunteellisia.