Kun täällä nyt on paljon ihmisiä, jotka arvostelevat lihavia (provoja tai ei), niin ajattelin kysyä miten sellaiset ihmiset suhtautuvat lihaviin ihmisiin, jotka laihduttavat? Tai sellaisiin, jotka ovat jo laihduttaneet?
Entä miten sellaisiin, jotka ovat lihoneet oltuaan todella hoikkia? Esim. ex-missit. (En keksinyt parempaa esimerkkiä, Timo Jutila, ehkä? ;))
Entä miten sellaisiin, jotka ovat lihoneet oltuaan todella hoikkia? Esim. ex-missit. (En keksinyt parempaa esimerkkiä, Timo Jutila, ehkä? ;))
Vastaukset 14
Vanhimmat
Lihavuus on luonnotonta. Itsekin olen pikkuisen ylipainoinen, mutta en kauaa. Paino nousee jotenkin varkain. Mutta nyt jätän ylimääräiset läskit pyörätielle ja takaisin en niitä huoli. Tehkää toiset sama!
Joo, ihan kiva sulle, mutta miten toi vastaa kysymykseen?
Joo, näitä korulauseit kyl riittää.
Ja ennen rasvaa parhaiten varastoimaan pystyneet ovat selvinneet parhaiten nälkätalvista. Aika, jonka olemme eläneet niin suuressa yltäkylläisyydessä, että lisäenergiasta on tullut paheksuttavaa, on varsin lyhyt ihmiskunnan historiassa.
Anteeksi vain, mutta mitä luonnollista siinä on, kun kotiäidit raahaa kaupasta pullaa, karkkia, limsaa ja ties mitä jota ne sitten hotkivat kun lapset ovat päiväunilla ja ukko on töissä ja äidillä ei muuta tekemistä kuin syödä?
Tai kun keski-ikäset äijät kantavat kaljaa kotiin litrakaupalla joka viikonloppu ja "vähän relaavat" kavereiden kanssa kera "muutaman" keskarin?
Kyllä ovat ajat muuttuneet niistä nälkävuosista, ei enää tarvitse mitään vararavintorengasta kerätä ympärilleen. Tämän päivän lihavuus johtuu ihmisen omasta laiskuudesta ja saamattomuudesta, mikä ei ainakaan minun mielestäni ole kovinkaan luonnollista.
Mieli ei muutu vaikka ulkokuori muuttuisikin. Olet aina iso ja takajaloilla kun lihavita puhutaan.
Tylsintä tässä laihdutusoperaatiossa on se, kun menee esim. lenkille, niin vähän väliä joku irvileuka on huutelemassa, että "senkin läski" ja kun olet hiessä tulossa lenkiltä verkkareissa niin eikö joku pihassa vastaantulijakin pääse sanomaan, että "laihduttaisit sinäkin". No sitä hemmettiä tässä yritetäänkin.
Joskus tekisi mieli potkaista, mutta eihän tämmöisillä lylleröjaloilla sekään onnistu.
Täytyy vain muistaa, että lihavuudesta voi aina "parantua", typeryydestä ei koskaan.
Todellako kaikki huutelee joka kerta kun lenkkeilet? Ettei vaan olisi ne katseet, joiden kuvittelet merkitsevän sitä? Itselläni oli myös sama ongelma ennen, etten lähtenyt lenkille tai muuallekaan, kun kuvittelin kaikkien tuijottavan ja kommentoivan, mutta kun otin oikean asenteen ja lähdin vaan, niin kukaan ei kuitenkaan kommentoinut yhtään mitään. Ja jos pitäydyt päätöksessäsi, että käyt siellä lenkillä ja liikut muutenkin, niin kauaa et enää ole lihava!!!! Ja se kannattaa, usko pois!!!! Itse olen ainakin enemmän kuin tyytyväinen, että peloistani huolimatta kävin lenkillä ja pysyin päätöksessäni päästä eroon kiloista. Ja nyt tuntuu, että se kävi loppujen lopuksi todella helposti. Eihän se sitä ollut, mutta nyt jälkeenpäin tuntuu, että oli se kuitenkin aika helppoa. Eli tsemppiä vaan, etkä välitä jos joku irvileuka joskus tiellesi sattuu. Ja se irvileuka luultavasti kuitenkin ajattelee, että et sinä laihtumaan kuitenkaan pysty, joten käännä se voimaksi itsellesi ja ajattele, että minäpäs näytän tuollekin! Tosin ei niitä irvileukojakaan tässä maailmassa niin paljoa ole, että ne kaikki sattuisivat sinun lenkkipolkusi varrelle.
Tsemppiä tsemppiä!!! :)
Kun menet mihin tahansa jumpalle, kuntosalille, urheiluporukkaan tai jopa sinne lenkkipolulle, niin huomaat kyllä nopeasti että siellä liikkuu kaikenkokoisia, -ikäisiä, -mallisia ja -oloisia harrastelijoita. Joku voi tiputtaa painoa, joku ylläpitää tai kehittää kuntoa, joku vain tykkää liikkua. Enkä usko, että kenelläkään on hikoilultaan aikaa pahemmin mittailla muiden "läskejä".
Voi voi, kylläpä sinulla onkin tylsää. Noinko Sinun mielesi tekee huudella ihmisille, muttet uskalla. Voi voi, miten arka pitääkin olla. Mahtaa olla tosi raskasta elo ja olo.
Kyllä olen aidosti iloinen onnistuneiden laihduttajien puolesta, sillä usein näkee heidän silmistäänkin elämänlaadun parantuneen. Laihduttaneiden punkeroiden elämä muuttuu dramaattisesti laihtumisen jälkeen ja menoa ja meininkiä riittää. Tsemppiä laihtumiseen ja laihtukaa loppuun asti.
Eli siis laihduttanutkin punkero on aina punkero?
Vai mitä tarkoitit?
vähemmän lihavia laihduttajia? Ei kai se ole synti, jos ei halua lihottaa itseään samanlaiseksi lihavaksi, kuin ne arvostelijat?
Haluan syödä terveellisesti, laihtua parisen kiloa, en paljoakaan, ja liikkua kohtuudella.
Sitten harmittaa kun kaikki tuputtavat herkkuja, jäätelöä, karkkia, sipsiä, mitä tahansa, että lihoisin. Kun joku lihava ei ole lihottamassa, niin sama juttu on oikein anorektisen kokoisilla ystävilläni. He taas saarnaavat, että täytyisi syödä enemmän. Miksi kaikki ovat niin vaikeita enkä kelpaa kellekään ihan tällaisena normaalipainoisena, BMI 19,5, jolloin minun on hyvä olla?
Olen ollut 7 viikkoa laihiksella ja mun kaverit, jotka asiasta tietävät, ainakin ovat todella kannustaneet mua ja pitäneet motivaatiota korkealla kun se meinaa hiipua välillä. Kun usko loppuu niin ystävät hokevat että kyllä sä pystyt siihen, jaksa vaan. Ja osa ystävistäni on todella hoikkia, tosin eivät ole KOSKAAN arvostelleet mun painoani. Ainakin tiedän nyt että he ovat oikeasti ystäviäni!