alkoholistin puolisona.
Mies soitti äsken, on tulossa kotiin viikon mittaiselta ryyppyreissultaan.
Olen pakannut henkilökohtaisen omaisuuteni, hankkinut asunnon toiselta paikkakunnalta ja varannut junalipun.
En ole täällä enää kun hän kotituu haisevana ja pöhnäisenä.
Katoan jälkeni peittäen, hän ei tule löytämään minua pitkään aikaan, olen valmistellut lähtöni huolella.
Hän ei pysty enää lyömään minua ei henkisesti, eikä fyysisesti.
Oloni on aivan kuin olisin jonkun huumeen vaikutuksen alainen, aivan kuin leijailisin pilvessä.
Vihdoinkin tämä on ohitse osaltani.
Mies soitti äsken, on tulossa kotiin viikon mittaiselta ryyppyreissultaan.
Olen pakannut henkilökohtaisen omaisuuteni, hankkinut asunnon toiselta paikkakunnalta ja varannut junalipun.
En ole täällä enää kun hän kotituu haisevana ja pöhnäisenä.
Katoan jälkeni peittäen, hän ei tule löytämään minua pitkään aikaan, olen valmistellut lähtöni huolella.
Hän ei pysty enää lyömään minua ei henkisesti, eikä fyysisesti.
Oloni on aivan kuin olisin jonkun huumeen vaikutuksen alainen, aivan kuin leijailisin pilvessä.
Vihdoinkin tämä on ohitse osaltani.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Mutta miksi päätökseen meni näin kauan? ja muista pitää päätöksistä kiinni. Kerran juoppo, aina juoppo. Sanokoot aa-aktivistit mitä vaan.
paluuta entiseen ei ole. Toista alkoholistia en miehekseni ota, sillä lopusta elämästäni päätän minä itse.
Avioituessani hyvin nuorena, ei minulla ollut mitään kokemusta alkoholisteista. Alku oli kuin ruusuilla tanssia, paljon rakkautta ja voimakkaita tunteita.
Syntyi 3 rakkauden hedelmää, jonka jälkeen ongelmat alkoivat. Olimme korviamme myöten veloissa (yksityisyrittäjiä).
Moni voi tuomita minut saamattomaksi, tyhmäksi nuhjakkeeksi, kun aina uskoin paremman ajan koittavan, mutta ilman unelmiani ei minulla olisi ollut voimia selviytyä lasteni kasvatuksesta, veloista ja mieheni aiheuttamista ongelmista.
Noin kaksikymmentä vuotta sitten päätin kestää, päätin hoitaa kunnialla osani, jonka olin valinnut. Silloin myös päätin, että jos ihmettä ei tapahdu, niin suljen kotimme oven viimeisen kerran kun viimeinen poikanen lentää pesästä.
Syyttävä sormi voi sanoa minun mahdollistaneen mieheni juomisen, jos olisin lähtenyt aikaisemmin, niin hän olisi saattanut perheen menetyksen myötä raitistua, ehkä asia olisikin niin .....kuka tietää?
Ihmettä ei tapahtunut...suljin oven ja avasin uuden. Vielä en osaa olla säikkymättä poikkeuksellisia ääniä, ensin pelästyn, mutta sitten huomaankin olevani turvassa....omassa pesässäni.
Voisin melkein ehdottaa sinulle ansiomitallia, kun jaksoit elää juopon kanssa n.30 v.
Ihmettelen sitä, miksi et tehnyt ratkaisua ennmmin, onhan juomari näyttänyt todellisuutensa jo aikaisemmin. Kuitenkin vielä ehdit aloittaa uuden elämän ja toivotan sinulle onnea ja menestystä.
Eräästä asiasta haluan sinua varoittaa, kun olen sen huomannut olevan aika yleistä; Älä ota uutta juoppoa seuraksesi, nyt kun olet tekemässä pesäeroa entiseen.
Hämmästyttävän moni nainen on tehnyt tuon virheen, tulee toinen tilalle. Olethan varovainen.
Minäkin olen se "jätetty" juoppo, tosin puolisoni katsoi minua vai seitsemän vuotta. Toki täytyy kertoa etten ole sen jälkeen juonut, tapahtumasta on jo vuosia. Jospa sinunkin miehesi raitistuisi? Älä ota takaisin ennenkuin olet varma. Juopolla kun niitä lupauksia riittää!
Silloinen puolisoni ei ottanut minua koskaan takaisin.
Voimia Sinulle!
Onhan se hieno piirre juopolta,että pysyy viinanläträysaikana pois näkyviltä...niin minäkin teen!