Muistatko portterin. Se oli mustaa juomaa.
Sit limsapulloissa oli automaattikorkki.
Ei nykyiset limsapullot ole mistään kotoisin.
Sit limsapulloissa oli automaattikorkki.
Ei nykyiset limsapullot ole mistään kotoisin.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Nuoruusmuistoihini kuuluu ehdottomasti "Harikka rakkaus ja Portteri." Samasta pullosta sammutimme janoamme kioskilla, ei ollut silloin laseja tarjolla. Niin ne olivat aikaa nuoruuden jotka muistoissa pysyvät ain!
Mutta jos sitä myytiin kioskissa Suomessa, niin se ei voi olla sama juoma, jota ajattelen. Muistuttiko se niitä tummia oluita, joita pannaan Britanniassa ja Irlannissa? (Stout tai Kilkenny)
Portteri oli suomalainen valmiste, tuoteselostetta en todellakaan tiedä. Jotenkin samantyyppistä kuin Coca-cola. Se oli "limonaadi aikaa" jolloin Punainen limonaadi, Sitruunasooda ja Portteri olivat suosikkeja.
Muuten paremmin muistan "Harikan" omistajan.... kuin Portterin maun.
muistuu mieleen. Taisi olla ruskealla painettu etikettikin portteripullossa?
Ennen rekkaliikenne ei ollut niin maanlaajuista kuin nykyisin, ja virvoitusjuomatkin tuotiin maakunnan kauppoihin lähimmistä panimoista. Keski-Pohjanmaalla sellainen oli Toppilan Mallasjuoma Oulussa. Hämärästi muistelen, että joskus tuotiin myös Olvia Iisalmesta.
Keikki limonaadipullot olivat sodan jälkeen patenttikorkkisia nykyistä paksumpia pötiköitä ja tehty joko kirkkaasta tai sinertävästä lasista. Posliinisessa korkissa oli punainen kumitiiviste. Tyhjentyneitä pulloja käytettiin jölkikäteen eväspulloina. Minullakin kulki sellainen mukana repussa niinä kesinä, kun kuljin paimenessa.
Kaupoissa ei myyty silloin vahvaa IV-olutta lainkaan, eikä kolmosta oltu vielä 'keksittykään'. Olutpullot olivat ruskeita puoli litraisia pullomahoja. IV-olutta sai vain viinakortilla kaupungeissa olevista Alkon myymälöistä.
Talouskaljaa myytiin kesällä kahden litran pulloissa. Kun osuuskaupan palveluksessa ollessani poikkesin joskus kesähelteellä kaupan kuorma-auton mukana hakemassa paluukuormana halkoja, ryyppäsimme janoomme kuskin kanssa tällaisesta pullosta Toppilan 'rapakaljaa'. Luulen, että silloisilla valmistusmenetelmillä oluen alkoholipitoisuus ei ollut aivan tarkka, se taisi käydä vielä panimosta lähdettyäänkin.
Lue minun tekstistäni "Vielä Valamonkadulla Sortavalassa". Kerron siinä lapsuudessani saamasta parhaasta saunajuomasta joka juotiin peltimukista saunan jälkeen, eli portteria.
Terveisin Kaliper