Mielipiteitä

Kyllä tuo on ihan sinun itsesi päätettävissä. Jos olet rotuusi perehtynyt ja intohimoinen koiraharrastaja, niin mikä estää kokeilemasta? On ihmisiä, jotka anovat kennelnimen ja alkavat "kasvattaa" koiria. Ensimmäisen pentueen jälkeen heistä ei enää kuulukaan mitään. Vastuukysymys on suuri ja kasvattaminen saattaa olla kallistakin puuhaa näyttelyreissuineen ja toiminnan ylläpitokustannuksineen.

Toisaalta jos olet valmis uhraamaan kaiken vapaa-aikasi koiriisi, puhelinkeskusteluihin kasvattiesi omistajien kanssa ja samoihin, toistuviin kysymyksiin vastailemiseen, niin luultavasti ajatus ei olekaan hullumpi. Ei mikään pakota sinua jatkamaan ensimmäisen pentueen jälkeen, jos siltä tuntuu. Kannattaa varmasti keskustella omien koiriesi kasvattajan kanssa asiasta, voithan aina tehdä heidän kanssaa yhteistyötä, tai aloittaa olemalla mukana pennutuksessa alusta loppuun, seuraamalla, millaista touhu todella on.

Hieman ihmetyttää, että tällaista pitää kysellä meiltä "maallikoilta" kaikenrotuisten eritasoisilta harrastelijoilta.

Jos siis alkaa kasvattaa koiria jalona päämääränä rodun kehittäminen ja terveyden ylläpitäminen, niin se on sitten kyllä täysipäiväinen ja lähes ainoa harrastus, joka ihmisen ohjelmaan mahtuu.

Oikeat kasvattajat käyttävät (vapaa-)aikansa kyseisen rodun opiskelemiseen, tietojen päivittämiseen, tilastojen ylläpitämiseen, näyttelykalenterin suunnittelemiseen, entisten kasvattien omistajien kanssa suhteiden ylläpitoon, uusien omistajien eli ostajien hankkimiseen ja oikeiden koiranomistajien valintaan, tuontikoiriin, näyttelymatkoihin, koulutuksiin...

Jos ryhtyy kasvattajaksi, siihen on tulenpalava myötäsyntyinen halu. Se maksaa niin paljon, että ihan turha kuvitella, että pentujen myynnistä katetaan tästä harrastuksesta koituvat kulut.

Älä kuvittelekaan, että koirien kasvatuksella voisi ansaita, jos tekee sen oikein. Taatusti ihan kaikki myynnistä saadut eurot menevät samaan koiraharrastukseen.

Niitä, jotka yrittävät vain teettää pentuja myyntiin, ja laiminlyödä kaikki muut velvollisuudet, sanotaan pentutehtailijoiksi. Siksi lainsäädännössäkin on asetettu rajat tuloverolle: jos teetät enemmän kuin kaksi pentuetta vuodessa, joudut maksamaan niistä veroa.

En tiedä yhtäkään oikeaa kasvattajaa, joka teettäisi enemmän kuin tämän kaksi, useimmat vain yksi tai jopa vähemmän pentuetta vuodessa.

Eli jos olet tosissasi, ja haluat käyttää kaiken (vapaa)aikasi koiraharrastukseen, niin tottakai kasvatustyö on palkitsevaa! Vaan jos sen tiedät, niin miksi kysellä meiltä....

kävisit kasvattaja kurssit. Samalla voisit pyytää itsesi oppilaaksi rotunne jalostustoimikuntaan. Ja ennenkaikkea tarvitset kokeneen kasvattajan apua alkuunpääsemiseksi.
Suunnitelmasi pentueiden määrästä tuntui, suo anteeksi, kovin kunnianhimoiselta. Hyvä kasvattaja kasvattaa laatua ei määrää.
Kokemus on kaiken A ja O. Koskaan et ole valmis. Aina kun luulet tietäväsi jotain, käykin niin ettet tiedä mitään.
Sinun myös kannattaa liittyä ulkolaisiin rotusi yhdistyksiin. Oma rotusi on turkiltaan todella vaativa. Sinun pitää myös pystyä myös opettamaan pentueidesi omistajat jaloon turkin hoitoon.
Vaativin kaikesta on oppia lukemaan ihmistä. Ihmistä joka on tulossa ostamaan pentua sinulta.

Varaudu myös siihen että koiriesi sairastuvat rodun perinnöllisiin vikoihin. Silloin vedetään matto altasi jos näin käy.

Aloita tyvestä sinne kasvattajan puuhun nousu. Kokeile ensin kurssit käytyäsi yhden pentueen teettämistä. Koiran synnyttäminenkin on jo luku sinänsä.
Vastoinkäymisiä tulee jatkuvasti matkallasi.

Mutta kaikkeen oppii kun tarpeeksi yrittää.
Ylimääräistä rahaa sinulla ei sitten ole koskaan. Pennut eivät ole koskaan kattaneet kuluja täysin. Jotta saisit nimeä, pitää sinun notkua viikonloppu viikonlopun jälkeen näyttelyissä. Ulkomailla pitää käydä jne. Rahaa palaa ja palaa paljon.
Vapaa aikasi on sana jota et edes tajua. Ystäväpiirisi uudistuu, sillä kukaan joka ei itse harrasta ei kestä juttua koirista jatkuvasti.