Miten kauan voi ihminen kaivata toista? Useita kuukausia olen miettinyt erästä tyttöä, enkä mielestäni vaan saa vaikka yritän. Ei voi olla enää "normaalia"!
Miten kauan voi kaivata?
*-*-*-*-*
637776
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 63
Vanhimmat
kokonainen vuosi.sitten helpotti ja unohtui kertaheitolla
eipä meillä oikeasti mitään ollutkaan
.
jannu leikki meitsin kustannuksella piiitkäään
.
toisaalta oli meillä
.
oli/ei
.
en tiedä tarkalleen oliko
.
Löysitkö jonkun uuden tytön vai mikä ihme tuli?
Ekan suuren rakkauden kohdalla meni vuosi, että pääsin yli. Toisella kerralla sitten ei enää niin kauaa.
ali
tenän
Päin vastoin!! Musta toi on täysin normaalia. Noin se pitää ollakin. Kun puhutaan vain kuukausista, niin sillon musta PITÄÄKIN vielä kaivata sitä toista. Oikea rakastuminen tai ihastuminen ei mene ohi noin lyhyessä ajassa, eikä sitä toista noin vaan unohda. Jos toinen unohtuu muutamassa kuukaudessa, niin sitten voi kyllä alkaa miettiä oliko siihen alunperinkään kuitenkaan oikeesti rakastunu tai ihastunu.
Oikeesti kun on johonkin rakastunu, sitä voi kaivata vielä vuosienkin jälkeen. Eli jokunen kuukaus on todella lyhyt aika.
Mä en ole koskaan ymmärtäny ihmisiä, jotka väittää olleensa rakastunu johonkin ja sitten kun menee poikki niin ei mene kuin hetki ni jo ollaan jonkun toisen kanssa ja se edellinen muka unohtunu. Mä en pystys tollaseen.
Useita kuukausia olen miettinyt erästä poikaa, enkä mielestäni vaan saa vaikka yritän. Ei voi olla enää "normaalia"!
Tietääkö se tyttö sun tunteista?
Lohduttavaa kuulla että on muillakin on samoja "ongelmia". Ei tiedä tyttö mitään tunteistani ja eikä varmasti näin pitkän ajan jälkeen enää tunne mitään ihmeellistä minua kohtaan. Jos siis ikinä mitään tunteita oli..
onko mitään ratkaisua asiaan tulossa? Odotatko takaisin tulevaksi vai onko vain kaunis muisto? Kaikki nää vaikuttaa...."unohtaamiseen"....muisto pysyy kauniina lähes ikuisesti. Polttava odotus taas tiivistyy ja tiivistyy ja kohta sun on mentävä sen tytön luokse! ...ja varmaan se sitä jo odottaakin!
Lähinnä kauniita muistoja minulla on. Ei niitäkään liikaa, mutta jotain erikoista tytössä oli. Ehkä näenkin hänet vielä, mutta en tule mitään tekemään jos selvästi näen että häntä ei voisi vähempää kiinnostaa!
Ehkä häntäkin kiinnostaa mutta ei saa sinusta selvää... ;)
Ehkä kiinnosti, ehkä ei.. Kyllä varmaan ko. henkilö jotain ainakin aavisti. Taisin olla aika läpinäkyvä :)
niin totinen että tyttö oletti ettei sinua kiinnostakaan. ;) Tyttö varmaan suojelee itseään, ei halua (enää) sydänsuruja. Mutta se ei sano, etteikö kiinnostaisi. ;)
Tee seuraavan kerran jotain! Elämä on liian lyhyt hukattavaksi miettimiseen.
Jep! Kiitos rohkaisusta.. Seuraavalla kerralla pitää toimia. Ongelma on vaan siinä että samanlaisia tyttöjä sattuu kohdalle kerran sadassa vuodessa :(
sitä paremmalla syyllä pitää toimia nopeasti! ;)
Niinhän sitä pitäisi, mutta...
Aina se ei ole ihan helppoa...Tiedät varmaan!
Enhän minäkään sitä miestä mielestäni saa! Ja on tietysti sellainen tapaus, ettei tule toista elämässä vastaan. ;) En varmaan enää kykene tekemään mitään ratkaisevaa. Kun se oli silloin niin totinen eikä tehnyt elettäkään osoittaakseen kiinnostustaan... Hard to get. ;)
Kuulostaa liian tutulta! Olin nimenomaan totinen, kylmä, etäinen ja tein oikestaan kaikki asiat väärin :) Eli samassa veneessä oltiin, mutta minä taisin tipahtaa jo yli laidan. Pitää yrittää nyt vielä roikkua mukana kun toivoa on..
ihan kuin olisi tässä minä ja mun ihastus keskusteltu keskenämme.Jännä tunne:) Tähän sanoisin vaan että et ole vielä tipahtanut laidan yli ja jos mun kanssa samassa veneessä olisit, niin takuulla pitäisin susta niiiin lujaa kiinni, ettet varmaan putoaisi! Ja pidänki kyllä jos vaan vielä saan :)
minulla on vielä toivoa. Toivottavasti eräs kaveri ei ole jo luovuttanut ja uponnut vaan sen ehtii vielä vetää takaisin veneeseen. Koitahan sinäkin sinnitellä ja pelastaa itsesi veden varasta! ;)
Minustakin tämä on tuttua.Meitä on moneksi mutta,on meitä paljon samoiksikin.Oma tilanteeni on siinä pisteessä että odotan korkeintaan sattumalta kohtaamista.Annan ajan kulua ja pyöristää meidän molempien luonteen särmijä.Annan mahdollisuuden kohtalolle.
tutummaksi, jos samassa kanootissa....mutta oli kauhean synkänoloinen kirjoitus sinulla.
Pitää yrittää ajatella positiivisemmin.Mahdollisuuksiahan aina on.Yritän johdattaa kohtaloa,kullostaako paremmalta.Mutta tee sinäkin jotain,minä soitin viimeksi.
Joo koitetaan jaksaa molemmat, eikä luovuteta!
Mä oon onneks hyvä uimaan! Ehkä ehdin vielä mukaan jos hidastat vähän sitä venettä :)
se riittää!
nyt aio luovuttaa?
Ja yhä tulee ikävä monesti, varsinkin illalla ennen nukkumaan menoa ja istuskellessa illalla yksin tuolla järven tai meren rannalla..
Olen miettinyt ihastustani jo lähes 2 vuotta..eikä loppua näy vieläkään.Hän ei tiedä mitään tunteistani,eikä saa tietääkkään,sillä en halua nolata itseäni..hän tuskin edes muistaa minua enää.
Mäkin olen aika ujo. Mitä enempi aika kuluu sitä vaikeampi on enää uskaltaa esim laittaa sähköpostia ja kysyä vaikka vaan, että "moi miten sulla menny". Mä en ajattele mitään sellasta, että pelkäis nolaavansa itsensä tai joutus nolatuksi. Kysehän on siitä, että välittää jostain ja ei musta sillä voi itseään nolata. Ujous vaan tekee melkosen epävarmaksi ja sitä ei vaan uskalla, varsinkin kun aikaa kuluu.
jos tuon sisältöisenkin meilin lähettäminen tuottaa vaikeuksia. Ei ole ujojen elo helppoa.
sitten vittuilla yhtään.
En vittuillut! Nimim. UJOnumero3
=0)
joka päivä enemmän ja enemmän! Minun oli lähdettävä. Tapasimme Suomessa ja en itse asu enää siellä. Tunnettiin pari päivää, mutta tunne oli ja on edelleen vahva. Mitä olisi tullutkaan jos minulla olisi ollut enemmän aikaa....olisimme tavanneet aikaisemmin....jos jos....Muutama sähköposti vaihdettu, mutta nyt on hiljentynyt. Poika ei ilmeisesti sitten jaksanutkaan enää "odottaa" ja viesteillä toiseen maahan....koskaan en sanonut,että olen loppuelämäni täällä missä olen.....Kaipaus on valtava. Teit minuun suuren vaikutuksen. Anteliaisuutesi! Hellät sanasi! Huomaavaisuus! Komeus! Herttaisuus! Kaikki...koko paketti! Voi kumpa olisimme tavanneet toisissa merkeissä! Pus!
"olen loppuelämäni täällä missä olen"
Oletko varma? Maailma muuttuu.
hukkaan hEitEtty Elämä
onnEksi Ei kaipailuta
voi Elää isolla EEllä Elämää
ja Elämä on ihanaa kEn sEn oikEin oivaltaa
Eihän se jonkun kaipaaminen elämästä nauttimista estä. Toki ikävä raastaa mutta mahtuu siihen elämään ilosiakin asioita siitäkin huolimatta vaikka jotain kaipaiski, pitääkin mahtua koska muuten masennus iskee.
Tietty jos sä nyt tarkotat elämän elämisellä isolla E:llä sitä, että voi hypätä surutta naisen/miehen luota toisen luo ilman, että tarvii ketään ikinä kaivata, niin mä en edes halua sellasta "elämää".
Mulle toisesta välittäminen, toisen kaipaaminen ja jopa sydänsurutkin kuuluu siihen oikeaan elämään. Aina vaan ei vois saada sitä jonka haluaa ja joskus elämä satuttaa. Mutta musta ainakin olis aika kurjaa, jos ei pystys tai halkuis ikinä kaivata ketään, välittäskö sillon ees kenestäkään? Vois olla pidemmän päälle aika yksinäistä sellanenkin elämä.
kiksejäkään kaipailusta se on kurjaa,se on tuhlattua elämää.;(
Toista kertaa en kaipaa!
Ihmistä lähelleen?
Kyllä, useimmat ainakin. harva sitä yksin haluaa elää ja tallustaa tällä pallolla.
en muista koska olen viimeksi oikeita ihmisiä nähnytkään.tämä riittää minulle,en muuta kaipaa.virtuaali-ihmemaasta saa kaiken.
Teinityttönä olin tulisesti ihastunut yhteen poikaan kolme vuotta ilman vastakaikua. Poika vaihtoi lukion ensimmäisen jälkeen koulua, enkä nähnyt sitä enää koskaan sen jälkeen. Kyllä se ihastuskin sitten hiipui aikanaan. Mutta keneenkään en ole niin kauan ajatuksiani tuhlannut sen jälkeen. En kaipaa poikaa enää, ja nykyään on rohkeutta tehdä aloite. Jotka yleensä päättyvät ikävästi, mutta eipä tule enää kärvisteltyä toivottomasti vuosikausia.
olen kaivannut jo puolitoista vuotta, vaikka itse jätin.. aiemmat ovat unohtuneet nopeammin, tästä en tiedä milloin ikävä loppuu vai loppuuko milloinkaan.
Eräs nainen on ollut mielessä jo yli puoli vuotta ja aika-ajoin pulpahtaa taas mieleen. Yleensä joko illalla nukkumaan mennessä "voi, miksi hän ei voi olla tässä" muutama sana aikoinaan olisi pitänyt sanoa ja hän olisi siinä.
Tosin en jää uneksimaan hänestä vaan etsin aktiivisesti uusia tuttavuuksia (huonolla tuloksella tosin) muttasilti hän pysyy mielessä.
Joo, älkää masentako enempää.
Vaikea uskoa,että joku kaipaa samaa ihmistä monta vuotta.Vaikeaa,sillä jos suhteet eivät kestä,miten kaipuunne kestää?Kaikkialla toinen toistaan ihanampia tyyppejä,ja tekö muka kaipaatte uskollisesti haamujanne?Millä vuosituhannella te elätte?Vanhat rakkaudet ruostuu.HuHuu!
..sitten onkin jo mitta täysi!
vain vihastus
tai uusi ihastus
Minä olen kaivannut jo 15v. ja valitettavasti tämä tuska ei hellitä.
Minä kaipailin yhtä poikaa jotain pari kuukautta, vaikka olin oikeasti tosi ihastunut ja rakastunutkin, mutta koska hän loukkasi minua aika tavalla, oli helpompi haudata tunteet ja lähteä kohti uutta elämää. jos hän ei olisi minua loukannut, en olisi häntä niin helposti unohtanut. Mutta miten voisin kaivata enää sellaista ihmistä, joka minua loukkasi, joten se oikeastaan ratkaisi tämän tilanteen ja sain rauhan koko asiasta. Siitä menikin vain muutama kuukausi, kun tapasin elämäni rakkauden. Joidenkin on vaikea tätä uskoa, mutta tuota rakkautta on jo kestänyt ja kestänyt ja SE KESTÄÄ.
mutta ei ne auttanut unohtamaan.
Moni muu asia auttoi.
Unohdin.
täällä itselle vakuuttaa.
Tänne ikäväkin talleNETTIIN.
ei ei ei ei EI EI EI
Hei!
Aika jännä tuo kommenttisi. Mutta omasta kokemuksestani kerroin vain siksi, kun joku kyseli, miten muut ovat selvinneet. Ei se todellakaan ole jotain vakuuttelua, että olenpa nyt selvinnyt, vaan enemmänkin kertomus ja rohkaisu hänelle, joka on vielä siinä vaiheessa, että kaipaa ja suree ja yrittää päästä elämässään eteenpäin.
Moni kertoo kokemuksensa hänelle siksi, että hän saisi voimia ja rohkaisua jatkaa, koska näkee, että siitä tosiaan toipuu, kun niin moni muukin on jo toipunut. Ei tässä muusta ole kysymys kuin toisen kannustamisesta onnistumiseen ja selviytymiseen. Ei tämä ole mitään itselle vakuuttelua. Jos sinun tarvitsee toimia niin, on kuitenkin väärin, että oletat muidenkin toimivan niin. Voimia ja iloa sinun elämääsi. Carpe diem!
täällä ihastelen ja vakuuttelen lähinnä itselleni,että hyvin olen selvinnyt omasta ihastumisselviytymisunohtamisoperaatiosta,hyvä minä.sitä minäkin mietin,miksi sitä täällä vakuuttelen?
Olen unohtanut ja selvinnyt.Olen unohtanut ja selvinnyt.Olen unohtanut ja selvinnyt.Olen unohtanut ja selvinnyt.Olen unohtanut ja selvinnyt.Olen unohtanut ja selvinnyt.
Tämä tiedoksi itselleni.
noinko helppoa minut on unohtaa?
unohtanut ja selvinnyt ja silti en ole vaan idioottimaisesti rakastunut edelleen! Itseään vain yritän huijata...
kauvan
Mä erosin tyttöystävästäni kaks kuukautta sitte ja ehdittiin olla yhdes 2.5 vuotta.
Mulla meni vajaa viikko sitku se unohtu. Olisin kyllä surru sitä kauemmin, jos olisin jääny himaan miettiin mitä oltais voitu tehdä toisin.
Kyllä se aina välillä tulee mieleen mut se vaan johtuu siitä ku mä näen sitä lähes joka päivä.