Heippa!
Olen ottanut hoiviini kaverini 8-vuotiaan kissan. Kisu muutti luokseni kolme viikkoa sitten, ja kaikki on muuten mennyt hyvin, mutta käsittelyä ei kissa siedä. Kyseessä on puolipitkäkarvainen kissa, joten harjata pitäisi silloin tällöin. Nyt kun yrittää hellästi harjata, tulee kynsistä ja hampaista, ja kissa kiemurtelee otteesta irti.
Miten kissaa kannattaisi totuttaa käsittelyyn, vai oppiiko nuinkin iäkäs kisu enää "uusia temppuja"? Entä pitäisikö harjata väkisin, jos ei muuten onnistu (en siis tarkoita väkivaltaisesti)? Itsellä on koirakokemusta, enkä näitten kissojen sielunelämää ihan vielä ymmärrä...
Olen ottanut hoiviini kaverini 8-vuotiaan kissan. Kisu muutti luokseni kolme viikkoa sitten, ja kaikki on muuten mennyt hyvin, mutta käsittelyä ei kissa siedä. Kyseessä on puolipitkäkarvainen kissa, joten harjata pitäisi silloin tällöin. Nyt kun yrittää hellästi harjata, tulee kynsistä ja hampaista, ja kissa kiemurtelee otteesta irti.
Miten kissaa kannattaisi totuttaa käsittelyyn, vai oppiiko nuinkin iäkäs kisu enää "uusia temppuja"? Entä pitäisikö harjata väkisin, jos ei muuten onnistu (en siis tarkoita väkivaltaisesti)? Itsellä on koirakokemusta, enkä näitten kissojen sielunelämää ihan vielä ymmärrä...
Vastaukset 4
Vanhimmat
Älä nyt kissaparkaa väkisin harjaa! :)
Itselläni on ollut jo 15 vuotta elämänkumppanina aika pitkäkarvainen kotikissa, ja koska se oli perheemme ensimmäinen kissa, emme tajunneet että harjatakin voisi tuollaista karvapalloa! Kun muutaman vuoden päästä yritimme, eihän siitä mitään tullut! Kissa pitäisi pennusta asti totuttaa harjaamiseen.
Tosin täytyy kyllä sanoa, että ei kultakisusellani usein edes ole takkuja, tyttönen huolehtii turkistaan aivan mainiosti itsekin. Yleensä se irrottaa itse takut joita tulee, ne on sitten helppo poimia pois lattialta! :) Eli jos kisusllasi ei takkuja juuri ole, ei se harjaaminen niin välttämätöntä ole pitkäkarvaisellekaan, seuraa vähän, että kuinka hyvin kisusi huoltaa omaa turkkiaan.
Joskus harvoin, jos kisuseni vaikkapa ulkona on saanut pihkaa turkkiinsa, ja syntynyt takku on parin päivän päästä valtava, niin silloin on otettu kylmästi vaan sakset avuksi ja vähitellen kissan omilla ehdoilla varovasti leikattu takkua irti monen päivän kuluessa. Eihän takusta tarvitse saada kuin pala pois, niin pian se kasvaa irti ihosta, ja sitten kissa jo itsekin sen helpommin irrottaa!
Onko kaverisi harjannut kissaa? Onko se ollenkaan tottunut käsittelyyn vai onko se vaan arka uudessa kodissa uusien ihmisten luona?
Meillä harjaus otetaan parhaiten vastaan (hyvin mielellään) silloin kun kissa menee torkuille sohvannurkaan tai lattialle. Silloin minä nappaan pehmeän harjan ja annan sen kissan haisteltavaksi. Sitten varovasti harjataan kylkiä pitkin ja yleensä kissa puskee päätään harjaa vasten. Kehrää kamalasti ja ojentelee päätään "kyllä, juuri sieltä, vähän vasemmalle, aah...sieltä leuan alta....juuri noin, purrrpurrr...."
Jos kissa ei suvaitse minkäänlaista käsittelyä voit pikkuhiljaa yrittää totuttaa sitä siihen ja läsnäoloosi.
Heips ja kiitos vastauksista!
Kyllä kisua jonkin verran on harjattu, mutta ei kaverini sitä usein ole tehnyt, juuri siksi ettei se ota onnistuakseen.
Mietin itsekin samaa, että saattaahan kisu vielä ajan myötä tottua koskettamiseen, kun alkaa luottamaan. Mutta tosi arka kissa on ollut aina, jo edellisessäkin kodissa. Ihmeen hyvin se on kuitenkin kotiutunut. Nukkuu esim. sängyssä mun ja mieheni kanssa jne.
Ja vielä toinen kysymys, kun nyt on aloitettu. Eli pitääkö teidän mielestä sisäkissan kynsiä leikata, jos kissa käyttää päivittäin raapimapuuta ja irrottaa välillä itse kuollutta kynttä puremalla?
ihan oman maun mukaan tuon kynsien leikkaamisen kanssa. yleensä kissat eivät tarvi kynsien leikkuuta juuri siksi kun hoitavat sen puolen itse raapimalla. mutta voithan katsoa kynnet, jos näyttävät liian pitkiltä voit napsaista palan kynnenkärjistä pois. mutta muista olla varovainen kynsienleikkaamisen kanssa!