Hyvät kaljuuntuvat miehet!
Miestyyppinen kaljuuntuminen, eli se jossa hiukset harventuvat tyypillisimmillään ohimoilta ja/tai päälaelta, on suomalaisessa perimässä niin tavallinen, että sitä esiintyy jossain määrin miltei kaikilla miehillä. Se on luonnollinen hormonitoiminnasta johtuva asia, ei mikään tauti.
Jos on syöpä tai jokin muu tauti joka kuluttaa ihmistä hitaasti, ymmärrän hyvin ihmisen masentuneisuuden ja toivottomuuden asian edessä.
Mutta jos kyse on vain kaljuuntumisesta, niin miksi menettää yöunensa ja rahojansa moisen takia?
Mieti, mihinkä hiustenlähtösi loppujen lopuksi vaikuttaa elämässä?
Voit harrastaa urheilua, nauttia musiikista, luonnosta, hyvien kavereiden seurasta, mahtavista illanvietoista. Voit rakastaa ja tulla rakastetuksi, harrastaa seksiä, nauttia naisten kauneudesta ja tutkailla tätä mahtavaa maailmaa ja elämää yhtä hyvin ilman hiuksen häiventäkään.
Kunnon miehellä on naisille paljon hyvää, ihastuttavaa ja rakastettavaa annettaavaa, vaikka ei olisi yhtään hiusta päässä. Tekee tämän seikanselväksi naiselle, ei sanoilla vaan teoilla, niin viehättävyydessä ja vetovoimasssa ei ole ongelmia.
Annan vinkkini: Kunnioita itseäsi niin paljon että hyväksyt itsesi sellaisena ja sen näköisenä kun luonto sinusta luo.
Hiukset ovat tietenkin osa persoonaa ja omaa identiteettiä, ja niiden lähteminen ja ulkonäön muuttuminen hämmentää ja se vaati sopeutumisensa. Mutta terve itsetunto kestää kaljuuntumisen ja siihen sopeutuu, niin kuin elämässä joutuu sopeutumaan moneen muuhunkin, paljon hankalempaan asiaan.
Itseltäni on hiukset lähteneet jo näin vähän yli parikymppisenä, kaljuuntuminen oli selvää jo lukio aikana ja minäkin nuoresta iästäni huolimatta olen sujut asian kanssa ja saanut elämältä jo paljon.
Siirtäkää ajatuksenne muualle, älkää tuijottako vain omaa napaanne, tai kaljuuntuvaa päätänne.
Toivonkin monen muunkin liittyvän tähän "itsensä hyväksyvään linjaan" koska niin hoituu samalla kaljuuntumisongelma ja itsetuntokin saa uutta puhtia.
Elämän iloa ja lippukorkialle me vähä tukkaiset, mutta niin komeat miehet :)
Miestyyppinen kaljuuntuminen, eli se jossa hiukset harventuvat tyypillisimmillään ohimoilta ja/tai päälaelta, on suomalaisessa perimässä niin tavallinen, että sitä esiintyy jossain määrin miltei kaikilla miehillä. Se on luonnollinen hormonitoiminnasta johtuva asia, ei mikään tauti.
Jos on syöpä tai jokin muu tauti joka kuluttaa ihmistä hitaasti, ymmärrän hyvin ihmisen masentuneisuuden ja toivottomuuden asian edessä.
Mutta jos kyse on vain kaljuuntumisesta, niin miksi menettää yöunensa ja rahojansa moisen takia?
Mieti, mihinkä hiustenlähtösi loppujen lopuksi vaikuttaa elämässä?
Voit harrastaa urheilua, nauttia musiikista, luonnosta, hyvien kavereiden seurasta, mahtavista illanvietoista. Voit rakastaa ja tulla rakastetuksi, harrastaa seksiä, nauttia naisten kauneudesta ja tutkailla tätä mahtavaa maailmaa ja elämää yhtä hyvin ilman hiuksen häiventäkään.
Kunnon miehellä on naisille paljon hyvää, ihastuttavaa ja rakastettavaa annettaavaa, vaikka ei olisi yhtään hiusta päässä. Tekee tämän seikanselväksi naiselle, ei sanoilla vaan teoilla, niin viehättävyydessä ja vetovoimasssa ei ole ongelmia.
Annan vinkkini: Kunnioita itseäsi niin paljon että hyväksyt itsesi sellaisena ja sen näköisenä kun luonto sinusta luo.
Hiukset ovat tietenkin osa persoonaa ja omaa identiteettiä, ja niiden lähteminen ja ulkonäön muuttuminen hämmentää ja se vaati sopeutumisensa. Mutta terve itsetunto kestää kaljuuntumisen ja siihen sopeutuu, niin kuin elämässä joutuu sopeutumaan moneen muuhunkin, paljon hankalempaan asiaan.
Itseltäni on hiukset lähteneet jo näin vähän yli parikymppisenä, kaljuuntuminen oli selvää jo lukio aikana ja minäkin nuoresta iästäni huolimatta olen sujut asian kanssa ja saanut elämältä jo paljon.
Siirtäkää ajatuksenne muualle, älkää tuijottako vain omaa napaanne, tai kaljuuntuvaa päätänne.
Toivonkin monen muunkin liittyvän tähän "itsensä hyväksyvään linjaan" koska niin hoituu samalla kaljuuntumisongelma ja itsetuntokin saa uutta puhtia.
Elämän iloa ja lippukorkialle me vähä tukkaiset, mutta niin komeat miehet :)
Vastaukset 7
Vanhimmat
Toivon, että itsekin pystyn vielä joskus ajattelemaan noin positiivisesti.. :) Kunhan tässä ikää kertyy, hormonitoiminta vähän hiipuu ja mielenkiinto naisia kohtaan alkaa vähän laantua, ehkäpä sitten lopetan hiustenlähdöstä murehtimisen...
Mutta toisin kuin väität, miestyypin hiustenlähtö kyllä ON tauti. Erittäin yleinen sellainen tosin, ja siksi sitä usein ei sairaudeksi mielletä. Kyse on kuitenkin hiustupien perinnöllisestä yliherkkyydestä/allergiasta DHT-hormonille. Oikeastaan kyseessä on ihosairaus siinä missä muutkin ihosairaudet, kuten ihottuma. Sitä paitsi miestyypin hiustenlähtö voi myös oireilla kuten moni muukin ihosairaus, eli esimerkiksi kutinana ja punoituksena. Itselläni kutina oli pahimmillaan todella häiritsevää ennen kuin aloitin finasteridi-lääkityksen, joka lopetti kutinan.
.. kaataa.. Hän on kyllästynyt siihen, että hänellä on kaljua takaraivossa. Hän itse kutsuu sitä vessanpönttö-lookiksi.
Parka joutuu pitämään lippalakkia kaiken aikaa ja kaljuuntuu sen takia entisestään.
Siis hän ei ole kalju takaraivosta vaan päälaelta... Kun vauvathan ovat yleensä kaljuja takaraivosta.
Ei kaada ei.Mutta naisen kyllä kaataa.
Miesten ei oikeesti kannattais stressata tollasia asioita.Minulle (ja uskokaa pois monelle muullekin)on aivan yksi lysti onko niitä karvoja siellä päässä vai ei.Itse asiassa,kaljut miehet ovat aina olleet mieleeni,viis hiuksista.Te olette miehiä,ette te niitä tarvitse.Toisin on asiat naisilla.Pitkät,hyvinvoivat hiukset ovat aina kuuluneet nasikuvaan.Itsellä lähtee jostain perkuleen syystä tukkaa tuppoina..pelottaa.Kaippa ne kasvaa uudelleen,ehkä se on vain joku vaihe.
Arvatenkin sulla on kapeat kasvot tai hyvänmuotoinen pää, joihin se kalju sopii.
Koeta pitää mielessä, että kaikilla ei niin ole.
Laitan tähän uudestaan viestini keväältä, koska aihe tuntuu liipaavan niin läheltä.
Itse aloin kaljuuntua alle parikymppisenä. Nyt olen nelikymppinen ja päälaki ei ole aivan paljas, mutta hiukset ovat hennot ja vaaleat, joten ne näyttävät ettei niitä olisikaan. Hiukseni lähtivät aluksi hiljalleen, mutta niiden lähtö oli otsalta selvästi havaittavissa koko ajan. Muutaman viime vuoden aikana loputkin päälaen hiukset ovat haalistuneet ja ohentuneet eli jos ne leikkaisi pois, ne eivät todennäköisesti kasvaisi. Olen minäkin näitä asioita miettinyt, vaikken siitä ole suurempaa ongelmaa tehnytkään.Tietenkin olisin mielelläni hiukset päässä, ehkä vähän kaljuuntuneena olisin kuitenkin parhaimman näköinen.
Vaimoni tapasin 22-vuotiaana. Hänen isällään ja veljillään on tuuheat hiukset, varsinkin appiukolla, vaikka hän on jo yli 70. Isäni on kalju, mutta setävainajallani oli paksu tukka. Hän kuoli yli 15 vuotta sitten, joten ei siitä hänelle mitään iloa ole.
Mikä kaljuuntumisessa on ongelma? Pelkäättekö, ettette pärjää ns. sinkkumarkkinoilla? Pilkataanko teitä? Vittuiluun on vastattava samalla mitalla. Varmasti jokaisesta vittuilijasta löytyy jotakin, johon sinä voit kiinnittää huomiosi. Kaljun voi jopa peittää tupeella, mutta mitä voi tehdä perseennäköiselle naamalle? Työskentelen vielä alalla, jossa toisten ulkonäköä/vajaavuuksia arvostellaan helposti.
Voisi olla, että itsekin ajattelisin kaljuuntumista ongelmana, jos en olisi löytänyt aikoinaan kaunista vaimoa. Nyt naimisissa olevana ja kauniin naisen aviomiehenä, monet naiset suorastaan tyrkyttäytyvät seuraani. Ravintolassa ei vaimoni tarvitse kuin mennä wc:ssä käymään, heti on joku nainen tekemässä tuttavuutta eli vientiä olisi.
Mielestäni kaljuuntuminen ei ole ongelma. Joillekin se voi olla, mutta ei sen tarvitsisi olla.
Hohhoijaa... hienot on aatteet. Ei ne palovamma-arvetkaan kasvoissa elämää kaada, ei sokeus, ei kuurous, ei neliraajahalvaus, ei impotenssi, ei edes peniksen amputointi... kyse on vain asenteesta.
Itselläni asenne on se, että paskaa on satanut tässä elämässä niskaan niin paljon, että hiuksistani en enää luovu, ainakaan ilman helvetillistä tappelua. Johonkin se raja on vedettävä, muuten lähtee itsekunnioituksen rippeetkin. Minä vedän sen rajan kaljuuntumiseen, ja jos joku miettii nyt että "onpa tyhmää tollaseen hukata elämänsä", niin lainaanpa isäpappaani tähän: "ei ne madot siellä haudassa siitä välitä".
Sairaus ja "normaalius" on vain yhteiskunnan tekemä häilyvä määritelmä. Yhtä luonnollista kuin hormonitoiminnan aiheuttama kaljuuntuminen, on myös esim. hampaiden reikiintyminen, silmien ylipaineesta johtuva sokeutuminen (viherkaihi), nivelten ikärappeutuminen ja se, että jos haulikolla ammutaan päähän, niin ihminen kuolee. Luonto saattaa luoda ihmisestä kuolaavan, housuihinsa paskovan raunion, eikä siinä ole mitään "pyhää" jota pitäisi ehdottomasti kunnioittaa. "Kauneus" ei myöskään ole pelkästään katsojan silmässä, ihmisellä on (vaikka idealistit haluavat toisin uskoa) luonnollisia taipumuksia suosia tiettyjä ulkonäköpiirteitä, ja uskon vakaasti että ihmisen on mahdollista olla niin "ruma", että esim. sukupuolinen kanssakäyminen tällaisen henkilön kanssa on merkki henkisestä häiriintymisestä. Tällä EN tarkoita että kalju=ruma, kommentoin asiaa vain sen vuoksi koska mielestäni "kaikki on hyvää ja kaunista, kävi sitten miten tahansa"-tyyppinen moralisointi on edesvastuutonta ja ilkeää.
"Mies 22", olet ilmeisesti saanut elämältäsi myönteisiä kokemuksia ja sinun on helppo luottaa tulevaisuuteen. Onnitteluni sinulle. Itselläni on itseluottamusongelmia, sen myönnän, mutta hiustenlähdöllä oli omalla kohdallani myös sellaisia tuhoisia vaikutuksia, joita ei voi laittaa pelkästään itsetunnon piikkiin. Maailma on täynnä pinnallisia ihmisiä, ja monia heistä kohtaamme esim. työpaikkahaastatteluissa ja muissa vastaavissa sosiaalisissa tilanteissa, joissa näiden ihmisten subjektiivinen näkemys meistä määrää tulevaisuuttamme merkittävissä määrin. Silloin ei välttämättä autakaan "itsensä hyväksyminen sellaisena kuin on". Myös täytyy sanoa, että hiustenlähtöä vastaan taisteleminen on antanut minulle jotakin, sanotaan sitä paremman sanan puutteessa vaikka "harrastukseksi", jonka vuoksi jaksaa eteenpäin ja sietää myös niitä muita "paljon hankalampia asioita".