tositarina..

minä.. 13v kirjoitti:

viime vuonna talven loppumaisillaan kavelin kaverini kanssa metsässä taluttaen koiraani. ystäväni huomasi maassa keskellä tietä keskikokoisen mytyn ja se paljastui siileksi. kosketimme siiltä mutta se kävi heilumaan ees taas ja väsähti parin sekunnin kuluttua. kaveri antoi takkinsa ja suojasimme siilen kylmyydeltä. veimme sen kotipihalleni laitoimme isoon siniseen ämpäriin (ämpäri oli maassa poikittain ei pystysuunnassa) laitoimme pohjalle ja siilen päälle ison kerroksen lehtiä. seuraavana aamuna kiirehdin kouluun katsottuani siilen.. se makasi yhä mutta ei kerällä vaan tavallisesti. kun tulin koulusta näin että ämpäri oli otettu pois.. juoksin sisälle äitiäni huutaen ja äiti sanoi että: "löysimme siilen ämpäristä!" selitin siinä sitten hermoissani että me kaverini kanssa löysimme sen eilen metsästä ja äiti sanoi että siili on perunamaan luona (perunamaaksi vain sanotaan :) siili oli toipunut vähän se kävelikin jo mutta laahasi takajalkaansa vähän. kaivoin siilille matoja ja tuhatjalkaisia jotka osottautuivat sen herkuksi ja sellaset keltaset pienet madot (HYI) koska talvi ei ollut vielä loppunut niin otimme korin (aika iso) laitoimme korin pohjalle lehtiä, vettä myös pieneen vatiin ja siilin sinne makamaan ja veimme sen sisälle. yöllä se pyöri ja suhisi ja aamulla herättyämme siili oli tullut pois korista ja nukkui lattialla. menin taas kouluun vipolla tunnilla oli liikuntatunti se oli loppunut jo ja oltiin siinä pukemassa vaatteita kun katsoin kännykkäää ja huomasin vastaajan viestin tulleen. kuuntelin vastajan jossa äitini sanoi siilen kuolleen. hautasimme sen sen paikan viereen mihin olimme sen tuoneet.. nimeäkään ei edes ollut :'(

toivottavasti jaksoitte lukee tän tositarinan joka tapahtui 2 vuotta sitten. itteeni se itkettää vielä noh.. oonha vie lapsi.. :)

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä