heip! ihan uteliasuuttani kysyn: miksi ja mistä olet hankkinut kissan? oliko suunniteltu juttu? miksi valitsit juuri sen kissan jonka valitsit? itse hain kissan eräältä perheeltä, jonka emo oli saanut kahdeksan pentua. kissaa olin jo haeskellut kauan. en ole ihan varma miksi valitsin juuri sen, pisti vain silmään kun se ravasi ympäri kämppää! nyt tämä "pienokainen" on jo 8-vuotias...
Kissamme
jotain piristävää päivään
3354
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Molemmat kissamme on saatu ilmaiseksi mieheni mummolta. Viivi otettiin lokakuussa ja Zorro toissapäivänä. :)
Miksi otettiin kissa? Itse en varmaankaan olisi ottanut, koska en tykkää karvoista, mutta mieheni sinnikkään kärttämisen ansiosta suostuin. (Eikä ne karvat mitään haittaa, enää.) Oikeastaan sanoin, että jos mies tuo kissan tullessaan, ei sen tarvitse poiskaan lähteä. :) No joo, puhuttiin asiasta vähän "vakavamminkin" ja käytiin valmiiksi ostamassa tarvikkeita.
Sattumalta valittiin juuri nuo kissat. Ensin haluttiin tyttö, koska ajateltiin, ettei ainokaista tyttösisäkissaa välttämättä tarvitse leikata, jos kiimat eivät kovin hurjia ole. Ja koska jäljellä oli tyttö ja poika, niin valinta oli selvä. Sitten ruvettiin puhumaan, että voitaisiin ottaa toinen ja haluttiin kolli, joten Viivi leikattiin. Zorro on Viivin velipuoli, eikä sitäkään varsinaisesti valittu. Pentuja oli jäljellä kaksi ja koska ensimmäisenä kiinnisaatu (olivat todella arkoja) osoittautui pojaksi, se lähti matkaan. :) Enkä muutenkaan ymmärrä, miksi kissa pitäisi luonteen mukaan valita. Tuleehan lapsistakin mitä tulee, mielestäni kissa saa olla sellainen kuin on, tykkään siitä omana itsenään niin kuin ihmisistäkin. Sylikissa olisi kiva, mutta Viivi ei viihdy sylissä, joten ei haittaa, voin sitä rapsutella ja silitellä lattiallakin.
omista "vauvoista" on aina niin mukavaa kertoa:)
Eemu(8kk) on poikakaverini hyvän ystävän perheeltä, oli pentueen viimeinen vapaa joten se oli sillä selvä. Olisimme ehkä päätyneet Eemuun muutenkin, mutta sitä ei voi näin jälkikäteen tietää. Se ihastutti meitä tarmokkaalla päättäväisyydellään -arka se tosin oli, ei antanut paljon kosketella. Siihenkin se on tottunut, mutta sylikissaksi siitä ei ole:)
Meidän toinen poika Artturi(13vko) muutti meille eilen. Sen löysimme Apulassa olleen ilmoituksen perusteella. Nyt meillä oli kolme kriteeriä kissaa etsiessä: Halusimme pojan, lyhytkarvaisen, ja nuoremman kuin Eemu.
Pentueessa oli vapaana kaksi poikaa, ja heistä päädyimme tähän harmaaseen hurmuripoikaan. Toinen veljeksistä oli pikkuisen arempi, ja halusimme toiseksi kissaksemme vähän sosiaalisemman luonteen. Artturi oli myös erittäin tarmokkaan ja reippaan oloinen (mikä on tässä ensimmäisen päivän aikana ilmennyt oikeaksi havainnoksi -Artturi ei ole itkeskellyt ollenkaan emon perään. On niinkuin olisi aina asunut meillä).
Pakko kirjoittaa vielä, että meillä on jo nyt -alle vuorokaudessa- sopeuduttu niin hyvin että päiväunilla ovat samassa tuolissa vierekkäin tuolla parvekkeella. (kyllä ne aluksi toisiaan pöllyttivätkin niin ettei yöllä meinattu saada nukutuksi -mutta nyt kaikille on selvää että Eemu on isompi ja vahvempi:)
Omat kissani ovat tulleet minulle pitkälle ns. "sosiaalitapauksina", eli niillä on surullisia kohtaloita ja pahoja kokemuksia ajattelemattomista ihmisistä.
Pikkuruinen pentu saa usein helpommin kodin kuin iso täysikasvuinen kissa, jolla on jo oma menneisyytensä. Ja tämä on ollut monessa tapauksessa minulle se syy miksi kyseinen kissa on päätynyt minulle. Kuinka minä voisin olla rakastamatta jotain sellaista jossa näen mahdollisuuden ja kauneutta vaikka se vaatisikin hitusen enemmän työtä, aikaa ja kärsivällisyyttä kuin pennun kanssa? Suurempaa nautintoa ei olekaan, kuin nähdä, että ennen niin arka kissa tulee luokse ja puskee rakkaudessa tai alkaa temmeltämään ilkikurisen pennun lailla laittaen lattiamatot rullalle =)
Kissakodit ja erilaiset yhdistykset kautta Suomen tekevät arvokasta työtä koettamalla sijoittaa hylättyjä, villiintyneitä tai huostaanotettuja kissoja uusiin koteihin tai saattamalla karkulaisia perheidensä luo. Nämä paikat kannattaa pitää mielessä, jos joskus ajattelee ottavansa itselleen kissan lemmikiksi =)