arvatkaapa kumpi noista on paino?No,jälkimmäinen.
Eli kaikkien lääketieteellisten faktojen mukaan mun pitäs jo olla vähintään vuodepotilas.Ja kyllä,minä pelkään terveyteni ja henkeni puolesta jo.Olen työelämässä täysillä mukana,naimisissa jne.Mutta kyllä tää lihavuus haittaa elämää monella tavalla.Liikkuminen on vaikeaa,ei mahdu vaatteisiin,ei lentokoneen tai elokuvateatterin penkkeihin...tämä lihavuus invalidisoi minua.Enkä ole lapsiakaan edes uskaltanut ajatella hankkivani,enkä varmaan saisikaan.Nyt on helppo kysyä;mikset sitten laihduta?Sitä kysyn itseltäni päivittäin.Ja luoja tietää,että olen yrittänyt;on kokeiltu akunastat,lääkiys,nlp-terapia,erilaiset dieetit,painonvartijat toimi parhaiten,mutta paino putosi hitaasti ja edessä oleva savotta tuntui mahdottomalta.JA tuntuu hullulta ajatella että olisin syömällä saanut itseni tälläiseksi,mutta muuta syytä ei ole,kaikki on tutkittu.Nut pyydänkin reilusti ja nöyrästi apua,oletteko kokeilleet pantaleikkausta tai esim.sairaalahoitoa?Diettiohjeita en tarvitse,ja tiedän etttä laihtuminen tapahtuu kun syö vähemmän kuin kuluttaaa.Pyydän henkistä tukea ja kokemuksia jos joku on saanut paljon pudotettua painoa.Haukkuja ja ivaa en tarvitse.Eli jos sinulla on pakottava tarve haukkua ja tuomita minut,ilmoita se jo otsikossa niin voin heti deletoida viestisi.
Eli kaikkien lääketieteellisten faktojen mukaan mun pitäs jo olla vähintään vuodepotilas.Ja kyllä,minä pelkään terveyteni ja henkeni puolesta jo.Olen työelämässä täysillä mukana,naimisissa jne.Mutta kyllä tää lihavuus haittaa elämää monella tavalla.Liikkuminen on vaikeaa,ei mahdu vaatteisiin,ei lentokoneen tai elokuvateatterin penkkeihin...tämä lihavuus invalidisoi minua.Enkä ole lapsiakaan edes uskaltanut ajatella hankkivani,enkä varmaan saisikaan.Nyt on helppo kysyä;mikset sitten laihduta?Sitä kysyn itseltäni päivittäin.Ja luoja tietää,että olen yrittänyt;on kokeiltu akunastat,lääkiys,nlp-terapia,erilaiset dieetit,painonvartijat toimi parhaiten,mutta paino putosi hitaasti ja edessä oleva savotta tuntui mahdottomalta.JA tuntuu hullulta ajatella että olisin syömällä saanut itseni tälläiseksi,mutta muuta syytä ei ole,kaikki on tutkittu.Nut pyydänkin reilusti ja nöyrästi apua,oletteko kokeilleet pantaleikkausta tai esim.sairaalahoitoa?Diettiohjeita en tarvitse,ja tiedän etttä laihtuminen tapahtuu kun syö vähemmän kuin kuluttaaa.Pyydän henkistä tukea ja kokemuksia jos joku on saanut paljon pudotettua painoa.Haukkuja ja ivaa en tarvitse.Eli jos sinulla on pakottava tarve haukkua ja tuomita minut,ilmoita se jo otsikossa niin voin heti deletoida viestisi.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Tätä et vielä ole kokeillut:
Mene yksinäsi johonkin metsäkämppään pariksi kuukaudeksi. Ota töistä vapaata että tämä mahdollistuu. Siellä pitää olla kellari, joka pannaan täyteen kaalia, lanttuja ja porkkanoita ja luonnollisesti kaivo, mistä saa vettä.
Säkillinen viljanjyviä johonkin nurkkaan ja käsikäyttöinen viljamylly, jotta voit jauhaa puuro- ja leipäaineksia. Kaksi-kolme kanaa voisi olla jotta saisit munia. Rasvatonta maitojauhetta tai soijapapuja, jotta tulee kalkkia. Jos ei näillä eväillä ihminen opi syömään oikein...
vastaus, ei tarvitse pilkata ja ivata. Itse ainakin vetäisin tuosta vastauksesta sen surullisen kuuluisan herneen nenääni.
Eipä ole itsellä kokemuksia enkä edes tunne ketään, jolla olisi.
Mutta tuolta käypä hoito -suosituksista löytyi jotain mainintaa noista laihdutusleikkaushoidoista. Oletko lukenut?
http://www.terveysportti.fi/pls/kh/kaypahoito?suositus=H24010
Lähinnä vaan tuli mieleen nimenomaan tuon pantaleikkauksen riskit...
Tässä vähän kopioitua tekstiä:
Leikkaushoito
- Lihavuuden leikkaushoidon aiheet ovat:
-- painoindeksi yli 40 kg/m2 (tai yli 35 kg/m2 jos lisäksi laihduttamista edellyttävä sairaus)
-- ikä 20–60 vuotta
-- asiallinen perushoito, erittäin niukkaenergiainen ruokavalio ja lääkehoito eivät ole tuottaneet tulosta
-- potilaan arvioidaan kykenevän muuttamaan syömistottumuksiaan leikkauksen edellyttämällä tavalla
-- ei kliinistä ahmimisoireyhtymää.
- Laihdutusleikkaukset kohdistuvat nykyään mahalaukkuun 88.
- Menetelminä tulee ensisijaisesti käyttää pitkään käytössä olleita ja tutkittuja ruoan nauttimista rajoittavia tekniikoita, joita ovat
-- vertikaalinen tuettu gastroplastia (vertical banded gastroplasty)
-- mahalaukun ohitus (gastric bypass) ja
-- niin sanottu pantaleikkaus.
- Mahalaukun ohitusleikkauksessa mahalaukun yläosaan tehdään 20–30 ml:n pussi, josta johtaa kapea aukko ohutsuoleen.
- Gastroplastiassa mahalaukun yläosaan muodostetaan pieni pussi, josta johtaa kapea aukko mahalaukun distaaliosaan tai suoleen. Laihtuminen perustuu energiansaannin vähenemiseen.
- Pantaleikkaus tehdään laparoskooppisesti ja siinä pujotetaan mahalaukun ympäri panta, jonka tiukkuutta voidaan myöhemmin tarvittaessa säädellä 8.
- Ilmenneiden leikkauskomplikaatioiden takia Suomen viranomaiset ovat antaneet pantaleikkauksesta erityisohjeet 89.
- Ruoan imeytymistä vähentäviä ohutsuolen ohitusleikkauksia ei enää käytetä vakavien komplikaatioiden takia (elektrolyyttihäiriöt, maksakirroosi).
- Leikkaushoidon pitkäaikaistulokset ovat ei-kirurgisiin hoitoihin verrattuna merkitsevästi parempia C.
- Leikkaushoitoa tulisi käyttää siihen soveltuville potilaille.
- Leikkaustoiminta edellyttää tiimiä, jossa on kirurgian, sisätautien ja ravitsemuksen asiantuntemusta.
- Potilaalle tulee antaa ennen leikkausta asiantuntevaa ohjausta ja järjestää seurantakäynnit leikkauksen jälkeen.
- Lihavuuden leikkaushoito on syytä keskittää yliopistollisiin keskussairaaloihin tai muihin suuriin sairaaloihin. Sairaaloiden tulee seurata lihavuuden leikkaushoidon tuloksia ja komplikaatioita.
- Lihavilla potilailla (painoindeksi yli 34 kg/m2) kirurgisen hoidon (mahalaukun ohitus, gastroplastia tai pantaleikkaus) aikaansaama painon pienenemä on ollut keskimäärin 28 kg kahden vuoden kuluttua. Ei-kirurgisessa hoidossa (vaihteleva ohjaus avohoidossa) muutos on ollut 0.5 kg.
- Kahdeksan vuoden seurannassa keskimääräinen painon muutokset ovat olleet näissä ryhmissä -20.1 kg ja 0.7 kg C.
- Mahalaukun ohitus on vähentänyt 3–5 vuoden seurantatutkimuksissa painoa enemmän (36–39 kg) kuin vertikaalinen tai horisontaalinen gastroplastia (24 kg, sisältää reoperoidut) B.
- Mahapantaleikkausten jälkeen paino pienenee 28–54 kg, mutta tähän hoitoon liittyy vaikeassa komplikaatiossa pannan syöpyminen mahalaukun seinämän läpi, mikä voi johtaa mahalaukun perforaatioon D.
- Uusintaleikkausten tarve vaihtelee suuresti. Monissa julkaisuissa pitkäaikaisseurantatietoja on raportoitu vain hyvin pienestä osasta leikattuja potilaita.
- Pantaleikkausten pitkäaikaisseurantoja on niukasti, eikä ole julkaistu kontrolloituja tutkimuksia, joissa olisi verrattu laparoskooppista pantaleikkausta muihin hoitomuotoihin.
- Laparoskooppisten leikkausten jälkeen toipuminen on nopeampaa kuin laparotomiateitse leikatuilla.
Ja toivottavasti saat kokemuksia itse leikkauksen läpikäyneiltäkin.
Minä en osaa kertoa laihdutusvinkkejä, enkä ole ollut pantaleikkauksessa, mutta halusin silti kirjoittaa muutaman sanan. Itse olen vain n. 30kg kevyempi kuin sinä ja ollut lihava koko ikäni. Olen kuitenkin tehnyt päätökseni ja päättänyt elää sellaisena kuin olen, vaikka kouluaikoina minulle melko usein lihavuudesta huomauteltiin. Silti en alkanut jääräpäisesti laihduttaa, vaan pikemminkin sisuunnuin olemaan laihduttamatta. On kyllä totta etten minäkään aivan "vuorigasellin" tavoin liikehdi, mutta siitäkään en ole stressiä itselleni ottanut. Toisaalta en minä vuorikiipeilyä haluaisi harrastaakaan, kun ei nuo korkeat paikat miellytä muutenkaan. Minä olen päätynyt siihen lopputulokseen, etten olisi yhtään onnellisempi laihana kuin olen nyt lihavana. Miksi ihmeessä siis laihduttaisin? Siksikö että jotkut toiset näkevät vaivaa painostani? Yleensäkin kaikenlainen liiallinen keskittyminen ja herkeämätön tulosten seuranta, esim. laihduttamisessa, tekee asiasta ”pakkopullaa”. Ei ole ollenkaan kivaa miettiä, että silloin ja silloin vaaka ei saa näyttää enempää kuin sen ja sen verran. Hommasta menee maku, tai oikeastaan ei mene, tilalle vain tulee veren maku. Eikä sellaista noidankehää kenenkään hermot kestä. Itselleen pitää olla riittävän lempeä, eikä missään tapauksessa syyllistää itseään. Täälläkin palstalla meitä lihavia yritetään koko ajan syyllistää, mutta ainakaan minun kohdallani se ei toimi ollenkaan. Toki ihmiset ovat erilaisia ja ehkä joku pystyy toimimaan paremmin kun koko ajan ruoskii itseään tai että joku toinen ruoskii. Ihmiset ovat kuitenkin kovin erilaisia sen suhteen, millaisissa olosuhteissa ja millaisin keinoin päämääriä saavutetaan. Itsetutkiskelu onkin tässä asiassa paikallaan. Mitä ikinä teetkin, niin tee se siksi että itse tahdot niin, älä ympäristön painostamana. Mikäli haluat pudottaa painoa, niin mitei sitä "projektina" älä "heräteostona". Ja lopuksi haluan vielä sanoa että, vaikka kylmässä maailmassa on paljon lihavuuden tuomitsevia ihmisiä, niin aina löytyy myös meitä muita, jotka voimme pitää ihmisiä hyvinä, kauniina, ahkerina, mukavina jne. kiloista riippumatta ja kannustaa ja tukea heitä päämäärissään ja elämäntilanteissaan.
Niinpä. Olisikin ehkä ensin tärkeintä osata arvostaa itseään sellaisena kuin on ja ajatella itsestään positiivisesti, ennenkuin miettii laihdutusprojektia. En kiistä, etteikö laihduttaminen olisi hyväksi, ainakin minulle olisi :) (165 cm ja 113 kg, josta sairaus toi yli 30 kiloa), mutta siinähän menee henki ja elämä, jos vaan murehtii ylipainoaan.
Päätin jokin aika sitten muuttaa ajattelutapani positiivisemmaksi ja jättää muiden arvostelut omaan arvoonsa. Kilpirauhasarvojen tasaannuttua on viisi kiloa lähtenyt normaalilla/kevyellä kala-kasvisruokavaliolla ja 2-5 liikuntatunnilla viikossa. Lähtisi varmaan nopeamminkin, jos harrastaisin enemmän liikuntaa ja söisin niukemmin, mutta sitten elämäntyylini muistuttaisi enemmän laihduttamista eikä se ole tarkoitukseni.
Tarkoitus on pitää yllä hyvää elämäntapaa, joka voi jatkua sellaisenaan normaalipainoisenakin. Luulisin, että tällä tavalla tiputettu paino pysyy paremmin hanskassa kuin pikadieeteillä pudotettu...
(Tästä ei tosin ole vielä kokemusta, joten saa kommentoida, jos jollain on omakohtaisia kokemuksia!)
Toivotan hauskaa loppukesää kaikille je tsemppiä etenkin elämäntyyliään muuttaneille! :)
vähän suutahdin tuosta kellarijutusta. Minä lakkasin laihduttamasta,kokonaan. Aloitin uudenlaisen ajattelutavan ruokaan. Sen keksinnön kun tein, huomasin, että syön täysin väärin ja epäterveellisesti, vaikka nmuka söin terveellisesti. En laihtunut, en sitten millään. Jostakin täältä palstoilta nappasin nimen nutris, ja kävin katsomassa, ja olin myyty!
Kokeile. saat syödä, ja niissä rajoissa, jotka luotITSE, ihan itse sinä, ei kukaan muu!
vaikka vetäisit pizzan, mutta jos palkit täyttyy, se on siinä.
Ja uskokaa, olen oppinut sen! Nyt jo tuntuu kevyemmältä, ja vaatteet ei soi päällä.
Kokeile sitä vielä, mene sitten leikkaukseen. Musta vaan tuntuu, että sun pitää pudottaa kuitenkin ensin vähän, ennenkuin ne tekee mitään.
Pliis, tee mut onnelliseksi ja kokeile sitä.
Sitten myöskin tulet juttelemaan meidän kanssa tuonne tukevattukevat grouppiin, täs osoite:
http://groups.msn.com/Tukevattukevat
Huomasitko että hän oikeasti pyysi apua ja pelkäsi terveytensä ja HENKENSÄ puolesta. Kun painoa on jo enemmän kuin pituutta, ylipainoa siis yli 100 kg. Siinä ei enää auta se että on päättänyt elää sellaisena kuin on. Lihavuus invalidisoi hänet (liikkuminen on vaikeaa eikä mahdu sinne eikä tänne).
Mielestäni hänen pitäisi päästä jo sairaalahoitoon, sekä fyysiseltä puolelta (vähän ja vähäkalorista ruokaa) sekä psyykkiseltä puolelta saamaan hoitoa.
aivan samaa mieltä kanssasi.
Ei tuossa tapauksessa auta vaan jäädä olemaan ja tyytyä olemaan lihava.
Ensin lääkärille ja sitä kautta painon pudotusta aloittelemaan.
Miten niin ohjeita? Ne ovat minun mietteitä, niin kuin otsikossakin sanotaan. Lisäksi siinä on vähän taustaa minun kokemuksistani ja päätöksistäni. En ole käskenyt elää sellaisena kuin on, vaan kerroin, että MINÄ olen tehnyt niin. Päätökset omista asioistaan tekee jokainen yksilötasolla, eivät tällaiset foorumit toivottavasti ohjaa kenekään elämää. Toisaalta täällä ei voi esittää absoluuttisia joka paikkaan sopivia totuuksia tai elämänohjeita, koska sellaisia ei ole edes olemassa.
Niin kuin ylempää voitte huomata, minun kirjoitelmani on mahdollista ymmärtää myös oikein.
Kiitos rohkaisusta ja neuvoista.Sen verran voin kertoa vielä,että käyn säännöllisesti lääkärillä,useillakin.Ja olen käynyt myös kognitiivisessa psykoterapiassa,jonka jälkeen menin painonvartijoihin ja laihduin vuodessa 40 kiloa.Joka on nyt tullut takaisin.Ja otan toki ongelman vakavasti,tiedän että olen sairas.Mutta silti nuo Janin lempeät,syvästi inhimilliset viestit tuntuvat uskomattoman hyviltä,kiitos Jani,olet ihana ja vahva persoona.Olisipa minullakin sinun itsetuntosi.Ja kiitos muutkin,potku persauksiinkin tekee hyvää joskus!
Palailen asiaan syksymmällä ja kerron mitä minulle kuuluu.Toivottavasti nuo mitat on sitten muuttunu.Muuthan niitä ei voi muuttaa kun minä.Elämä on mullekin rakas,siispä savotta alkakoon!
Kiitos myös sinulle kauniista sanoistasi, on aina yhtä mukavaa saada positiivista palautetta.
Minä toivotan sinulle rohkeutta, menestystä ja onnea, uskon että vielä koittaa se päivä jolloin tavoitteesi täyttyvät.
Luepas Irene Kristerin kirja Tunteet ja syöminen. Voisiko sinun syömisesi taustalla olla jotain sellaista, mitä kirjassa kuvaillaan?
Sanoit alemmassa viestissäsi käyneesi kognitiivisessa terapiassa. Kannattaisiko vielä kokeilla terapiaa, esimerkiksi jotakuta syömishäiriöisiin erikoistunutta, vaikka juuri tuota Irene Kristeriä (hän ottaa vastaan Helsingissä).
Sinulla on edessä suuri elämäntapamuutos. Uskon, että saat lääkäriltä parhaimmat ohjeet, miten sinun kannattaa toimia. Noudata niitä. Toisinaan varmasti tuntuu pahalta, tulee takapakkia, itkettää ja masentaa, mutta koita päästä niistä hetkistä yli, päivä kerrallaan. Vaikka hammasta purren. Pura tuntojasi vaikka anonyymisti tänne nettiin. Kirjoita blogia tai ihan vaan tänne keskustelupalstalle. Ihmeitä ei tapahdu yhdessä yössä, mutta jo vuoden päästä huomaat suuria muutoksia tapahtuneen, jos nyt päätät niin ja itse sitä oikeasti haluat. Pikkuhiljaa koko elämänlaatusi alkaa parantua. Kaikki on kiinni omasta tahdostasi.
Katson juuri "suurimman pudottajan" viimeistä jaksoa. Jos he ovat pystyneet pudottamaan painoa kymmeniä kiloja, uskon, että sinäkin pystyt. Samanlaisia ihmisiä he ovat kuin me muutkin.
Toivon sinulle kaikkea hyvää ja tsemppiä jatkoon! Sinä pystyt siihen! :)
Hei,
Oletko itsesi kanssa tasapainossa? Jos olet, ongelmaa ei ole. Mutta, jos mietit ihmisten käyttäytymistä sinua kohtaan, sinulla on ongelma!
OLE OMA ITSESI! Tämä voi olla vaikeaa, mutta kuitenkin kaiken a ja o ... Ihmisillä on oikeasti arkielämässään pahempiakin ongelmia ratkaistavina kuin miettiä sinun painoasi.
Toivottavasti tämä auttoi sinua!
Tämä nyt ei ole vastaus kysymykseesi, mutta tuli vain mieleeni, että onko Vapaapudotusta-foorumi http://vapaapudotusta.com/ sinulle tuttu? Siellä on mukavaa ja asiallista porukkaa. Mitään 'turhia' laihduttajia en ole huomannut. 'Sisäpiiriin' pääsee vain kun BMI on yli 30. Käy katsomassa, jos et ole jo käynyt. Itselläni on pudotettavaa 50 kg, mutta olen vasta alkutaipaleella, joten ei ole omakohtaisia kokemuksia kerrottavana vielä.
En osaa sinua auttaa, varmasti tiedät laihdutuksesta vähintään sen mitä minäkin.
Halusin vain toivottaa sinulle tsemppiä ja jaksamista!
Tsemppiä sinulle elämänmuutokseen! Toivon, että pääset sellaisiin mittoihin, ettei sinun tarvitse olla terveydestäsi huolissasi ylipainon takia. Muista, että pienikin painon putoaminen on hyväksi, varsinkin jos se myös pysyy poissa.
Ammattilainen saattaisi olla sinulle kullanarvoinen tuki (vaikkapa ravintoterapeutti), mutta minä kannan amatöörikorteni kekoon muutamalla idealla:
1. Analysoi lähipiiri. Luultavasti joukossa on seuraavia ryhmiä:
- KANNUSTAJAT suhtautuvat painonpudotukseen myönteisesti ja myös toimivat sen mukaisesti. He eivät kata pöytään paakelsia vaan vaikkapa marjoja, kun menet kylään. Suosi heidän seuraansa.
- MUUTOSVASTUSTAJAT haluavat ettet muutu, kuka mistäkin syystä. Useimmiten he eivät tiedosta tätä vastustustaan. Tuntomerkit: haluavat edelleen oleilla kanssasi fyysisesti passiivisesti, herkutella kaloripommeja. Vähättelevät uusia periaatteitasi esim. sanomalla, että ei se yksi pizza mitään haittaa. Älä polta siltoja kokonaan, mutta pyri muokkaamaan kanssakäymistä niin, ettei oma muutoksesi kariudu. Anna ystävän mässäillä hänen niin halutessaan, mutta varaa mukaan kevyttä purtavaa jne. Hankalinta on, jos puoliso on tätä ryhmää.
- NEUTRAALIT eivät ole kamalan kiinnostuneita painostasi sen kummemmin kuin muidenkaan painosta. Heillä on luultavasti terve ja normaali suhde ruokaan. Heistä voit ottaa mallia, kun pyrit muokkaamaan suhdettasi ruokaan. Älä loukkaannu tai lannistu, jos he eivät tunnu huomaavan hoikistumistasi. Tämä 'huomaamattomuus' on aitoa, ei tarkoitettu mitätöimään sinun painonhallintahankettasi.
2. Yritä löytää hoikistujapari/ryhmä. Saatte tukea toisistanne.
3. Unohda alussa vaaka ja mittari. Ota talteen ihan alussa mitat, mutta sitten unohda ne. Kuulostele oloasi ja tee yksi kerrallaan pieniä muutoksia. Pyri hyvään oloon, älä kevyemmäksi tai pienemmäksi. Hyvä ruokavalio ja varovainen liikkuminen vievät sinua kohti päämäärää, vaikket mittaisikaan itseäsi.
4. Repsahdus on repsahdus, ei painonhallinnan loppu. Niitä sattuu ja niistä nouset heti seuraavalla aterialla. Jos menet vaikkapa risteilylle, niin miksipä et nauttisi seisovasta pöydästä. Se ei edes ole repsahdus, se on normaali risteily. Sen jälkeen palaat taas tavalliseen arkeen.
5. Rakastu kehoosi ja hoivaa sitä. Iho, kynnet, hiukset, jalat jne. ovat ansainneet huomiotasi. Itsetunto ja -tuntemus kohenevat, kun pidät itsestäsi huolta.
6. Pidä AINA mukana turvallista suhunpantavaa. Esim. ½ litran vesipullo, tuore kurkku, tomaatteja, porkkanoita.
Kevenevää syksyä, kerro miten homma lähtee käyntiin.
Minua auttoi laihdutuksessa onnistumaan kirja nimeltään "Kilot kuriin ja keho kiinteäksi",
(Sharon Faelten).´Mielestäni siinä on tosi hyviä neuvoja ja ohjeita. Aina kun luen sitä löydän siitä uusia asioita. Toivon, että tämän kirjan lukeminen auttaisi sinuakin. Ennen kaikkea säännöllinen ruokailu on hyvin tärkeää. Kaurapuuroa ja siihen ruisleseitä. Ruisleipää ja esimerkiksi kalkkunaleikettä päälle. Kaikki keitot ovat myös keveitä ja täyttäviä. Toivottavasti näistä neuvoista on sinulle apua. Terveisin omppu
Kiitos taas kannustavista viesteistä.Oon alottanu elämänmuutoksen pikkuhiljaa.Eka viikolla 4 kiloa pois.Joo joo tiedän,se on vaan nestettä,mutta silti.Ja kun painonvartijoiden ryhmä taas alkaa oon ekana jonossa.On tosi hienoa huomata että löytyy ihmisiä jotka ihan tosissaan toivovat minulle hyvää,olematta kuitenkaan liian "tietäväisiä",ehkä taustalla omat kokemukset.Urakkaa on vielä paljon,mutta pitkätkin matkat kävellään vain askel kerrallaan.Ja päivä kerrallaan etenen...
WAU! -4 on hyvä saavutus ja osoittaa, että teet oikeita valintoja. Nivelille on ihan sama, onko poistuva paino nestettä vai läskiä, kyllä se jo heti keventää askelta!
Juttelin avauksestasi ystäväni kanssa, hän on noin kolmessa vuodessa pudottanut noin 60 kg (~145 -> 80 ) ja pudotettavaa olisi vielä 15-20 kiloa.
Ystäväni sanoi, että kannattaa opetella venyttelyä ja lihashuoltoa, jos se ei valmiiksi kuulu päiväohjelmaan. Hänellä nimittäin tuli noin 20-40 kiloa pudotettuaan kipuja ja kramppeja tyyliin iskias, koska painon jakautuminen kehossa muuttui. Eniten kipeytyivät kuulemma alaselkä, jalkojen ulkosyrjä polven ala- ja yläpuolelta ja niska-lavat-alue. Jumppari opasti hyvät venytykset ja hiljalleen homma parani.
Tsemppiä edelleen!
Onhan se ehkä aluksi nestettä ja vauhti saattaa vielä hidastuakin (mikä lienee ihan normaalia, jos terveellinen dieetti), mutta ainahan se alkupudotus tsemppaa enemmän! :) Itselläni ainakin on ollut niin.
Täälläkin mennään vähitellen eteenpäin (ja painon kannalta alaspäin), joten tsemppiä vaan! :)
Hei !
Haluaisin tutustua sinuun paremmin ja kirjoitella kanssasi.
Jos yhtään kiinnostaa niin ota yhteyttä.
e-mail [email protected]
minä olen menossa leikkaukseen..painolukemani ja pituuteni on ollut aika tarkasti lähtökohtana samat kilolleen ja sentilleen...nyt painoni on reilu 20kg pienempi ja suunta on alaspäin edelleen...mitä piemempi paino sitä pienemmät riskit leikkauksessa...
kaikki paino on tiputettava miettimällä mitä syö, reipas liikkuminen on edelleenkin hankalaa.
olen myös lapseton...paljon samaa kaikilla jotka ovat samassa tilanteessa.
Nyt vain tein päätöksen, haluan ELÄÄ...elää ja nauttia elämästä.
kaikki on ollut toivotonta..matkustaminen...kylpylässä käynti...uimassa....tansseissa....mistä kaikesta jäämme paitsi tämän lihavuuden vuoksi.
olen työssä käyvä,minulla on ystäviä....mut lähteminen jonnekkin....
Toivon toiveeni toteutuvan ja kiloni karisevan...
Tiedän tunteesi...en saarnaa...mut toivon että me yhdessä saisimme otteen itsestämme...
Askel parempaan suuntaan
Heips!
Mulle tehtiin pantaleikkaus vuonna 2005. Olen kirjoittanut siitä jonkin verran blogiini. Lukemassa voi käydä osoitteessa:
http://anttu.vuodatus.net/