Mieltä painaa moni asia. Lähinnä olemme avopuolisoni kanssa ajatelleet lapsemme sijoittamista kodin ulkopuolelle. Kyseessä olisi vain väliaikainen juttu... Elikkä jos joku, joka tietää niin voisi vastata näihin kysymyksiin?
1. Voimmeko antaa lapsen sukulaissijoitukseen tämän ko. sukulaisen kanssa sovituksi määräajaksi?
2. Täytyykö asiasta ilmoittaa jonnekkin, esim. sossuun?
3. Emme siis missään nimessä aio antaa lasta kenellekään oudolle, joten voiko esim. sossu päättää puolestamme toisin? Tarkoitan, että katsotaanko ko. sukulaisen sopivuutta tms. ?
4. Saako sukulainen, jonka huostassa lapsi on, minkäänlaisia erityistukia?
5. Saammeko me huostaanoton aikana ne normaali tuet lapsesta itsellemme?
Avopuolisoni käy viikot töissä toisessa kaupungissa, missä asumme. Itse opiskelen. Alustavasti oma äitini ja avopuolisoni vanhin sisko, on tarjoutunut auttamaan.
Asiallisia vastauksia, kiitos!
1. Voimmeko antaa lapsen sukulaissijoitukseen tämän ko. sukulaisen kanssa sovituksi määräajaksi?
2. Täytyykö asiasta ilmoittaa jonnekkin, esim. sossuun?
3. Emme siis missään nimessä aio antaa lasta kenellekään oudolle, joten voiko esim. sossu päättää puolestamme toisin? Tarkoitan, että katsotaanko ko. sukulaisen sopivuutta tms. ?
4. Saako sukulainen, jonka huostassa lapsi on, minkäänlaisia erityistukia?
5. Saammeko me huostaanoton aikana ne normaali tuet lapsesta itsellemme?
Avopuolisoni käy viikot töissä toisessa kaupungissa, missä asumme. Itse opiskelen. Alustavasti oma äitini ja avopuolisoni vanhin sisko, on tarjoutunut auttamaan.
Asiallisia vastauksia, kiitos!
Vastaukset 24
Vanhimmat
ettette pysty nyt itse hoitamaan häntä? Miten vanha hän on? Asuisiko hän kovin kaukana teistä? Miten pitkä sijoitusaika olisi?
Koulu, tarha? Välimatka kilometreissä vanhempiin? Entä toinen vanhempi? Kuinka pitkäksi aikaa?
Raha-asioissa ei saa apua, jos ei tehdä virallista juttua sosiaalitoimen kautta. Sukulaissijoituksessa summat ovat todella pieniä virallisenakin. Lapsilisä, elatusmaksut ja pieni tuki kunnalta tulee lapsen elatukseen sukulaisille.
Seulan läpi menevät kaikki asiat, jos viralliseen touhuun lähdette.
Äkkiseltään tulee mieleen, että tarvitsette hoitopaikan ei sijoituskotia.
perheeseen sijoitus kunnes lapsi täyttää 18 vuotta.Voivat luvata,että katsotaan,mutta älä usko,liikaa tapauksia kun käynyt kalpaten.ja silloin enään turha katua.Peruttua sitä et saa.
Luulisin että jos itse haluatte antaa lapsen sukulaiselle eikä sossut ole huostaanottaneet lasta tai muutenkaan mukana lasta koskevissa asioissa niin ei siitä varmaan tarvitse sossuille ilmoittaa mutta silloin sijaisperhe ei saa mitään hoitopalkkioita tai muutakaan..
Jos lapsi on huostaanotettu niin silloin sukulaiset käyvät samat jutut läpi kuin muutkin sijaisperheet ja sossut päättävät ovatko sukulaiset sopivia sijaisvanhemmiksi.Jos heidät hyväksytään niin siinä tapauksessa saavat samat hoitopalkkiot ja kulukorvaukset,lapsilisät ym kuin muutkin sijaisperheet.
Kiitos vastauksista. Vieraaseen perheeseen sijoittaminen ei ole meille ensinnäkään minkäänlainen vaihtoehto.
Sairastuin kaksi kuukautta sitten imusolmukesyöpään ja elän kieltämättä omaa henkilökohtaista helvettiäni. Kahden viikon välein on solusalpaajahoitoja, joihin menee arviolta vajaat puoli vuotta, sen jälkeen on kolmen viikon sädetysjakso. Olen todella väsynyt, sairas ja masentunut. Olen laihtunut noin 15 kiloa synnytyksen jälkeen. Tähän asti olen taistellut sairaalahoitoja vastaan, mutta tiedän, että en yksinkertaisesti jaksa enää pitkään olla kotona lapsemme kanssa kaksin. Lyhyiden osastojaksojen aikana oma äitini on ollut vauvan (pian 3 kk) kanssa. Myös avopuolisoni sisko on auttanut. Kummitädilläkin alkaa parin viikon päästä opiskelut, joten tämä systeemi ei toimi enää.
Olemme kertakaikisesti kusessa. Kyllähän mun äitinki pitää jollain elää ja pienestä palkastaan sen pitää maksaa omat vuokrat sun muut. Toisen kirjoittajan jutusta sain sen käsityksen, että jos haluaisin, että äitini saisi edes jotain tukea "sijaisvanhemmuudesta" niin sossuun olisi otettava yhteyttä... Ja sitten äitin pitäs irtisanoa ittensä duunista... Kyse ois siis siitä ajasta, että minä paranen. Ja enkä todellakaan osaa sanoa, koenko jonkun ihmeparannuksen kuukauden päästä vai meneekö näihin kaikkiin hoitoihin vielä se lääkärin ennustama puoli vuotta...
Mies on töissä 130 km:n päässä. Hän on velkasaneerauksessa ja olen ehdottomasti kieltänyt häntä eroamaan duunistaan. Tällä menolla hänen yritystoiminnasta muodotuneen velan takaisin maksuun menee se puolitoista vuotta. Jos mies lopettais duunit, niin ne velat vain siirtyis jonnekki hamaan tulevaisuuteen ja sitten ei välttämättä enää löytyiskään uutta vakiduunipaikkaa. Vauvaa ei voi ottaa mukaan toiselle paikkakunnalle, liian pieni tarhaan. :(
Alustavasti olin suunnitellut, että hoitaisin loppusuoralla olevat opintoni loppuun. Kävisin muutaman puuttuvan ja helpon kurssin. Kävisin graduseminaarissa ja viimeistelisin lopputyötäni kotona ja hoitaisin lastani ennen mihinkään töihin hakeutumista/lapsen tarhaan menoa ainakin vuoden.
Nyt on sitten nuotkin suunnitelmat menneet päin helvettiä. En nykyisessä olotilassani edes jaksa ajatella graduani, eikä kotiäityiskään näytä onnistuvan. Ennemmin tai myöhemmin mun on pakko kirjautua osastolle. Olo on aneeminen, heikko ja kuvottava. Jotenkin olen tähän asti vain yrittänyt kieltää, että olen jotenkin sairas, vaikka siitä on mustaa valkoisella.
Elikkä kannattaako ottaa yhteyttä sossuun?
Mitä jos käykin niin, että ne pistää lapsen jonnekkin outoon sijaisperheeseen toiselle puolen Suomea tms.?
Tai mitä jos käy niin (kuten kolmas vastaajista uhkaili) että lapsi otetaan meiltä pois ja pidetään poissa seuraavat 18 vuotta?
Kuinka tarkasti sossu ronkii oman äitini, siis lapsen isoäidin elämää?
Voiko sossu pitää äitiäni liian vanhana olemaan sijaisvanhempana lapsellemme (äiti 55-v.) ?
Voiko työtön olla sijaisvanhempi?
Jos mun äiti nyt uhrautuu ja jää työttömäksi, niin saako se mitään tukea yleisen asumistuen ja mun lapsen lapsilisän lisäksi?
Ja entä millä minä elän?
Miehen tuloista veroviranomaisten kouran jälkeen käteen jää 800 euroa plus matkakorvaukset. Niillä maksetaan meidän vuokra ja ruoka.
Normaali lapsilisä lähtisi siis sijoituksessa kävelemään, lisäksi en voisi saada opintotukea, jos makaan sairaalassa, enkä pysty tekemään graduani ---> en saisi millään kokoon tarvittavia kuukausikohtaisia opintoviikkoja...
Aaargh! Tuntuu että hajoan.
olet sairas, vakavastikin, vaikka hodkisonintauti on yksi parhaiten hallittavista syövistä ja siitä parantuu useampi kuin kuolee.
voimia taisteluun!
olet siis samalla 3kk vauvan äiti, ja ilmeisesti siis äitiyspäivärahalla? ja kai minimi sellaisella?
mielessä käy vaihtaa äitiyspäiväraha vanhempainrahan kautta isälle, eikös se tuossa 3kk:ssa muutenkin vaihdu vanhempainrahakauteen. ja itselle haet sairauspäivärahaa lääkärintodistuksella hoitojen ajaksi.molempia et itse voi saada.
vapaaehtoinen, avoin sukulaissijoitus ilman sos.toimen mukanaoloa vie kyllä mahsollisuuden saada sijaisvanhemmille tarkoitettua hoitokorvausta lapsesta.
mutta minä kyllä menisin tai panisin äitini kysymään sos.toimistosta määräaikaisen, sairauden ajan sijoitusta sukulaisiin ja siihen saatavia korvauksia.
se, että olet sairas ei ole syy huostaanottoon, vaikka apua kyseletkin.
toimeentulotuki pitäisi samalla kerralla selvittää.
miten äitisi aikoo selvitä työstä ja vauvasta? jos lapsi kerran on mielestäsi liian pieni hoitoon? onko hänellä mahdollisuus virkavapaaseen?
kuka auttaa sinua käytännön asioiden hoidossa? oletko ollut sairaalan sosiaaliavustajan juttusilla? heidän tehtävänsä on kertoa juuri vakavasti sairastuneille avun eri mahdollisuuksista!
Alueesi sosiaalitoimi auttaa. Voit saada lapsesi sijoitettua väliaikaisesti avohuollon tukitoimina max puoleksi vuodeksi kerrallaan, tilannetta arvioidaan aina välillä. Ei lasta todellakaan tarvitse huostaanottaa, eihän siihen olisi edes syitä!
puoli vuotta sitten siirrytään huostaanottoon. Olen itse sairastunut äiti, mutta paljon helpompaan sairauteen (syvä masennus ja myöhemmin diagnoosi kaksisuuntainen mielialahäiriö). Meilläkään ei täyttyneet kriteerit muuten kuin, että sairaus jatkui ja syveni... tukitoimia kunta ei suostunut jatkamaan ilman huostaanottopäätöstä. Allekirjoitin sen itkuisena, kun en muuta voinut. En ole kuullutkaan, että näitä puolen vuoden jaksoja voidaan uusia.. Jos olisin tiennyt, olisi kaikki mennyt kyllä toisin. Olen jo kauan ollut hyvässä kunnossa oleva toipilas, mutta huostaanoton purku onkin jo kinkkisempi ja hitaampi juttu. Mitä olen tavannut muita potilas-äitejä niin heillä, kun on puoliso kotona ei ole koskaan tarvinnutkaan ajatella ulkopuolista apua. Ja äidit saavat sairastaa vaikka lapset ovat kotona. Mikroaaltouuni ruuanvalmistuksessa on yksi oiva apuväline. Ja lapset suovat väsyneelle äidille lepohetkiä..näin olen kuullut.
kerro siellä,halusi tavata hänet.Kysele Kelasta myöskin mikä teidän tapauksessanne olisi paras ratkaisu.Voimia teille,paranemistasi toivon.
Älä hyvä ihminen luota sossuihin ja anna lastasi pois kotoa. Liian usein on käynyt niin, että "lapsen edun nimissä" sijaispaikkaa ei voi muuttaa takaisin.
Kysypä seurakunnalta, SPR:ltä, PeLAlta. Mannerheimin lastensuojeluliitolta... kotiapua lapsen hoitoon. Pidä mahdollisimman kauan lapsi kotona. Seurakunnalta voi saada myös materiaalista apua.
Kysypä myös syöpäjärjestöiltä. Monilla paikkakunnilla on vapaaehtoisia tukihenkilöitä.
Sossut ovat vain yksi ISO ongelma lisää.
tokihan saadaan näyttämään, että huostaanoton perusteet täyttyvät, jos olet kovasti sairas. Masennus ei yksin ole peruste, mutta se voidaan saada näyttämään siltä, jos vastassa on oikean tyyppinen sossu. Hän voi tulkita, että sairautesi estää sinua turvaamasta lapsen normaalin kasvun ja kehityksen, ja koska puoli vuotta tukitoimia oli jo mennyt, et ollut kuntoutunut etkä vaatinut lisää tukea, hän pystyi laittamaan huostaanoton vireille. Kysymysmerkiksi jää miksi hän toimi näin eikä esim.kertonut sinulle erilaisista mahdollisuuksista. Minä olen ollut tukivanhempana jo kolmatta vuotta yksinhuoltajaäidin lapsille, joilla on samoja ongelmia kuin sinulla eikä huostaanotosta ole ollut puhettakaan!
En tietysti tiedä, missäpäin maata asut, mutta itse olen työskennellyt sairaanhoitajana sädevuodeosastolla jo vuosia ja paljon on nähty... Myös monta vastaavaa tapausta. Ei ole mitään pahaa, tai pelättävää siinä, että pyytää apua, kun tarvitsee. Menkää yhdessä, sinä, äitisi ja miehesi juttelemaan sairaalasi sosiaalihoitájalle. Hänellä on varmasti kokemusta vastaavista tilanteista ja hän tietää kaikki mahdolliset tukimuodot. Hän osaa auttaa teitä hakemaan kaikki mahdolliset tuet ja muun avun. On olemassa kotiapua, tukihenkilöitä, tukiperheitä - vaikka mitä. Suomessa syöpäpotilaan asiat ovat siinä mielessä hyvin, että tukea riittää monessa muodossa. Älä pelkää, että kukaan tulee ja ryöstää sinulta lapsen. Hae apua ja tukea, ennenkuin tilanne menee niin pahaksi. Olkaa aktiivisia ja etsikää ratkaisuja, sillä niitä kyllä löytyy! Sairaaloiden sosiaalihoitajat ovat siinä mielessä todellisia taikureita, erityisesti he, jotka paljon työskentelevät syöpäpotilaiden kanssa. Ei ole mitään syytä pelkoon, rohkeasti hoitamaan asiaa ja sitten keskittymään paranemiseen!
jos en allekirjoita huostaanottosopimusta. Eli kunta ei suostu latiakaan laittamaan lasten auttamiseen ilman sopimusta. Järkyttää nyt kyllä...
ottaa yhteyttä alkaakseni purkaa tätä vyyhtiä. Tuntuu tosi kauhealta...Ainoa paheeni on tupakanpoltto ja miinustekijäni on sairastumiseni. Helkutti, että ottaa pannuun.
Sossuun en kyllä luota enää senttiäkään. Että kehtasivat kus...ttaa!
suurintaosaa.Sanotaan ettet saa tavata lastasi ennenkuin allekirjoitat paperin.Silloin kuin lapsi otetaan,niin vanhemmat ovat täysin lamaantuneet ja shokissa.Kukaan ei kerro mitä pitäisi tehdä.Täytyisi edeltäkäsin tietää ottaa heti yhteyttä lakimieheen,jos edes puhutaan mahdollisesta huostaanotosta.Usein ei edes puhetta mistään avohoidon tuista.Kuka ihminen voisi osata ja jaksaa siinä tilanteessa tiedustella kaiken asiaan liittyvän?
Mitä avohuollon tukia tarkoitat ? Tukiperhettä, kotiapua ja vastaavaa voidaan kunnasta ja resursseista riippuen jatkaa vaikka vuosia.
Lapsen sijoitus kodin ulkopuolelle ei saa jatkua puolta vuotta kauempaa. Näin sanoo lastensuojelulaki.
Eli jos lapsesi on sinun sairastuttuasi sijoitettu avohuollon tukitoimenpiteenä oman kodin ulkopuolelle,eikä häntä ole 6 kuukauden kuluttua voitu palauttaa takaisin kotiin, on sossujen ollut pakko tehdä huostaanotto.
siis on todella eri asia että milloin lapsi huostaanotetaan fyysisien ja psyykkisien tai laiminlyönnin takia. Kun fyysinen syy on poistettu(sairaus) niin sen pystyy todistamaan.
Mutta sinun tapauksessa uskoisin että esim. sosiaali kehoittaisi lapsen isän muuttavan kotiin. Kyllä lapsen paras menee aina muiden asioiden edelle. Tottakai äitisi voi sinun luvalla hoitaa lasta mutta ei taida silloin saada siitä korvausta. Miehelläsi pitäisi mielestäni olla oikeus olla isyyslomalla ja saada siitä rahaa. Sinun taas kuuluu saada sairaspäivärahaa. Kyllä sosiaalitoimisto auttaa teitä tilanteessa ja ei lasta huostaanoteta tämän takia. Toivon sinulle pikaista paranemista.
Olen ollut lastensuojelussa työssä 7 vuotta ja tasan tiedän, että avohuoltoa voidaan jatkaa, jos esim. päiväykset sopimuksiin merkitään oikein, tarkoitan sillä tietysti porsaanreikää, eli jos sossu haluaa (!) avohuollon sijoituksen päiväys voidaan laittaa loppumaan siitä puolen vuoden jakson päättymiseen ja aloittaa uudestaan puolivuotiskausi alkamaan seuraavana päivänä tai kuitenkin niin, etteä sopimus katkeaa selkeästi. Näin avohuollon sijoitusta voidaan jatkaa niin kauan kuin on tarve. Se on ihan sossun omasta halusta kiinni. LAKIA VOI KIERTÄÄ HIEMAN JA SE ON IHAN LAILLISTA!.
vaan toimittiin juuri siltä pohjalta, että kun itse hain lapsille paikat kodin ulkopuolelta ja tätä toimintaa tuettiin niin sen katsottiin puolen vuoden päästä oikeuttavan huostaanottoon taloudellisista ja laillisista syistä.
Soitin päivällä pitkän puhelun sosiaaliasiamiehelle ja tulimme siihen johtopäätökseen, että lain puitteissa on toimittu, mutta sain neuvoja roppakaupalla jatkoon;) Neuvotteluihin, kotiuttamiseen jne. Jäi oikein hyvä mieli, kun löytyi virkaihminen, joka asiallisesti lakikirja kourassaan neuvoi ja opasti ja lupasi vielä jatkossa tulla henkilökohtaisesti avustamaan, jos apua tarvitsen. Tarkensin vielä kysymällä, että onko hän valmis tulemaan eri paikkakunnalle mahdolliseen palaveriin ja hän vasti kyllä. Helpotus. En ole yksin. Ja lisäksi lasten asiathan ovat todella hyvin. Itse olen parantumassa ja toipumassa kovaa kyytiä. En ole halunnut hötkyillä, ettei tule takapakkia niin lapsille kuin minullekaan.
Hei ota yhteyttä sos.toimistoon, eivät he mitään hirviöitä ole siellä. Jos kerrot heille tilanteesi, olen aivan varma että ymmärtävät tilanteesi ja auttavat. Eihän se mitään jos se perhe olisi joku kriisiperhe esim.? He ovat valmiitä ottamaan lyhyempiä sijoituksia, ja heitä varmaan löytyy läheltännekkin. Kriisiperheet pitävät yhteyttä aktiivisesti bioperheeseen sekä sukuun. Aivan kuin haluat.
Olen myös kuullut vastaavanlaisista tapauksista, jossa oma äiti on ottanut hetkeksi lapsen ja on saanut siitä jotain korvausta. Kerro rehellisesti tilanteesi niin saat apua!
Voimia sinulle! Kerrothan joskus, miten meni/menee?
Tässä sulle vastauksia sossun näkökulmasta ja tarkentaisin yhtä asiaa. Paljon on tässä ketjussa kirjoituksia miten kauan avohuollon tukitoimet voivat jatkua. Alle 12-vuotias lapsi voi olla sijoitettuna avohuollon tukitoimenpiteenä korkeintaa 2 x 3kk, sen jälkeen lapsi on palautettava kotiin tai tehtävä huostaanotto. Yli 12-vuotias voi olla sijoitettuna avohuollon tukitoimenpiteenä vaikka 18v asti.
Muut avohuollon tukitoimet, eli esim. tukiperhe, perheohjaaja, kodinhoitaja, sen sijaan voivat jatkua ilman aikarajaa. Eli tuo puoli vuotta koskee vain avohuollon sijoitusta alle 12v lapsen kohdalla, ei muita tukitoimia!
Sijoitus voidaan tehdä määräaikaisena, mutta huostaanotto on aina voimassa kunnes lapsi täyttää 18v ellei sitä erikseen pureta. Jos vain sovitte asiasta keskenänne, silloin sijaisperhe ei saa perhehoitajille kuuluvaa hoitopalkkiota ja kulukorvausta. Teidän tilanteessa en usko mitenkään olevan mahdollista että lapsenne vietäisiin jonnekin toiselle puolen Suomea!
Huostaanotetun lapsen lapsilisä käännetään sijaisperheelle etkä ole oikeutettu äitiyspäivärahaan sinä aikana.
55-vuotias lapsen isoäiti ei ikänsä puolesta ole liian vanha. Tietysti sossu "syynää" sukulaissijoituksissa perheen samalla tavalla kuin muutkin sijaisperhe-ehdokkaat, mutta varmasti perheenne tilanne otetaan huomioon!
Monista kirjoituksista saa sen käsityksen, että nyt sossu vie lapsenne hevon kuuseen ettekä enää koskaan näe toisianne kunnes lapsi on täysi-ikäinen. Älä usko niitä, ihan oikeasti.
Olen tehnyt useita vastaavia sijoituksia ja aina lapset ovat palanneet kotiin sovitusti ja kaikki on sujunut hyvin, kaikkien osapuolten ollessa myös tätä mieltä.
Toivon sinulle ja perheellenne voimia ja jaksamista!!
Eikös nyt kuitenkin äitiyspäivärahan saa kun on synnyttänyt. Puhutkohan vanhempainrahasta.
Paljon nähneenä ja sossujen vakuutteluja kuunnelleena, älä usko näitä "hyvää tarkoittavia" sossuja. Kun lapsi on sinulta pois, muuttuu sossun ääni ihan toiseksi ja lastasi et todellakaan välttämättä näe. Sossuilla on uskomaton kyky käyttää eri keinot ja tulet sivuutetuksi.
Avohuollon sijoitus voi kestää yhtäjaksoisesti (!)maksimissaan 6kk. Meidän kunnassa tehdään toisinaan niin, että tukisijoitus katkaistaan välillä, vaikka päiväksi ja sitten sitä voi taas jatkaa. 6kk ei ole ehdoton, jos sitä osaa soveltaa!! Tämä tietysti vaatii aitoa tahtoa sossun tädiltä.
Miksi siitä pitäisi mitään ilmoitusta tehdä sen ihmeellisemmin? Lapsen kirjat siirretään tarvittaessa. Maksatte lapsen lapsilisän ja elatutukea sille perheelle joka lapsenne ruokkii. Jos itse haluatte päättää lapsen asioista muuten niin tarviiko edes kirjoja siirtää. Kai se lapsi voi mummollaan asua ilman sen ihmeellisimpiä huostaanottoja?