Synnytin tyttäreni n.8kk sitten.
ei ollut suunniteltu vauva vaan vahinko pääsi tapahtumaan.
olen tehnyt abortin joskus aikaisemmin nuoruudessani koska en tuntenut olevani tarpeeksi vanha äidiksi.ei ollut sekään lapsi suunniteltu.
nyt on ikää vähän enemmän ja kaikki pitäisi olla hyvin.
ihana poikaystävä,ihana tyttö ja oma koti.
mutta ei.
olen masentunut useinkin.
tekisi mieli lähteä ryyppäämään melkein joka päivä vaikka en paljon alkoholia ole ennenkään ottanut.
päivisin istumme kotona tytön kanssa koska harvoin jaksan kahdestaan tytön kanssa minneen lähteä,odotan vaan että isä tulee kotiin ja hoitaa tytön nukkumaan ym.. :(
en kertakaikkiaan jaksa.
jotenkin pääsen aamuisin ylös sängystä kun tyttö huutaa.usein kaipaan aikaa kun ei tarvinnut nousta kun vasta sitten kun itseään huvitti.sai nukkua puoleen päiväänkin.
ja usein annan tytön leikkiä yksin tai laitan hänet nukkumaan koska en jaksa kuunnella huutoa yhtään..
tiedän että teen väärin,vaikka tyttöä ei nukuta niin pistän hänet sänkyyn.
nukahtaa kyllä kun tarpeeksi huutaa ja vääntelehtii siellä..joskus käyn katsomassa mitä puuhaa.
en vaan jaksa.itse istun mielummin koneella tai makaan sohvalla tekemättä mitään.
teen vain kaiken pakollisen.
ei ollut suunniteltu vauva vaan vahinko pääsi tapahtumaan.
olen tehnyt abortin joskus aikaisemmin nuoruudessani koska en tuntenut olevani tarpeeksi vanha äidiksi.ei ollut sekään lapsi suunniteltu.
nyt on ikää vähän enemmän ja kaikki pitäisi olla hyvin.
ihana poikaystävä,ihana tyttö ja oma koti.
mutta ei.
olen masentunut useinkin.
tekisi mieli lähteä ryyppäämään melkein joka päivä vaikka en paljon alkoholia ole ennenkään ottanut.
päivisin istumme kotona tytön kanssa koska harvoin jaksan kahdestaan tytön kanssa minneen lähteä,odotan vaan että isä tulee kotiin ja hoitaa tytön nukkumaan ym.. :(
en kertakaikkiaan jaksa.
jotenkin pääsen aamuisin ylös sängystä kun tyttö huutaa.usein kaipaan aikaa kun ei tarvinnut nousta kun vasta sitten kun itseään huvitti.sai nukkua puoleen päiväänkin.
ja usein annan tytön leikkiä yksin tai laitan hänet nukkumaan koska en jaksa kuunnella huutoa yhtään..
tiedän että teen väärin,vaikka tyttöä ei nukuta niin pistän hänet sänkyyn.
nukahtaa kyllä kun tarpeeksi huutaa ja vääntelehtii siellä..joskus käyn katsomassa mitä puuhaa.
en vaan jaksa.itse istun mielummin koneella tai makaan sohvalla tekemättä mitään.
teen vain kaiken pakollisen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Moi,
harmi kun en nyt muista yhtään numeroa tai yhteystietota, mutta hae ihmeessä apua. Tuota kutsutaan synnytyksen jälkeiseksi masennukseksi.
Et ole ainoa. Jos sinulla kerran on tietokone ja netti käytössä, etsi googlesta! Sinun ei tarvitse olla yksin. Ok? Tai ota yhteyttä neuovolaan, puhu miehesi kanssa. Hyvä että kirjoitit tänne, se on jo alku!
Moi! Sun kirjotuksesi sai minut mietteliääksi... Kuulostaa synnytys masennukselta, mulla on 5kk ikänen poika ja tuntu itestäki välillä et kaikki kaatuu päälle. Poika on ollu syntymästä asti tosi itkunen, kokeiltiin cuplatonia vyöhyketerapiaa, luontaistuotteita, mut mikään muu ei auta ku aika... Onko sun miehellä mahollista osallistua enempi lapsen hoitoon? Sun pitäs suoda itelle lepo hetki, kun sä voit hyvin niin lapsiki voi hyvin:) Tietysti kantsii hakea ulkopuolista apua, avun pyytäminen ei ole heikkoutta vaan rohkeutta:) Onko sulla kavereita joiden kans voit jutella ja käydä vähä ulkosalla tuulettuun? Ite olen huomannu sen pojastani et se vaistoo, jos mulla on pahaolla rupee itkemään. Itellä pinna kiristyy vaan enempi, mut niin myös lapsella. Seki on hyvä keino, jos lapsi huutaa ja sulla meinaa hermot mennä niin mee toiseen huoneeseen ja henqittele rauhallisesti sit ku olet rauhottunu voi taas rauhottaa lasta paremmin. Huomasin et kyllä se pinna venyyki aika paljon, ku on omasta lapsesta kyse. En tiiä oliko tästä mitään apua sulle, mut kyllä se aurinko paistaa risu kasaanki:) jos kaipaat juttu seuraa kirjota! [email protected]
Tajuat varmaan itsekin, että olet avun tarpeessa ja HETI!
Sydämeni vuotaa verta lapsesi tähden. Hän on täysin syytön ja viaton pieni ihmisalku, joka kaipaa ja tarvitsee rakkautta ja huolenpitoa. Aiheutat vahinkoa lapsellesi olemalla ihan ulkopuolella kaikesta!
Ota yhteys neuvolaan, mielenterveystoimistoon tai mihin vaan ja kerrot heti miten asiat on. Puhu myös miehesi kanssa missä kunnossa olet, ellei hän todellakaan ole tajunnut miten masentunut olet. Hoidat itsesi kuntoon jotta voit hoitaa lastasi sillä rakkaudella mikä hänelle kuuluu ja mitä hän tarvitsee. Voisi kyllä piristää sinuakin kun vain pakottaisit itsesi sinne ulos raittiiseen ilmaan, kokeile edes kerran!
Olet masentunut, tarvitset lääketieteen apua. Pian lääkäriin, saat lääkityksen ja tarvittavan hoidon. Elämä alkaa taas maistua. Et saa pitkittää lääkäriin menoa lapsesikin takia!
sinulle on tullut se ns. synnytyksen jälkeinen masennus, tai sitten olet vain kyllästynyt.
Tai VÄSYNYT: ja se tekee sinusta haluttoman/ei-kiinnostuneen.
Itselläni tilanne meni pahempana,harkitsin/kokeilin tehdä itsemurhan.Yritykset epäonnistuivat ja jouduin psykiatrian suljetulle osastolle hoitoon;OLIN MASENTUNUT;ja itsetuhoinen sekä mielestäni jälkikäteen ajatellen sairastuin myös synnytyksen jälkeiseen PSYKOOSIIN;Joka on HARVINAINEN, mutta vakavin sairaus (äiti meinaa tappaa joko itsensä/lapsensa).
Oletko valpas, ja haluat lapsellesi parasta, hakeudu hoitoon eli haet edes jotain apua.
Lähin apu on tietysti mies jos et ole YH- olet ansainnut myös vapaahetkiä lapsenhoidoilta. Muistan kuinka se auttoi eteenpäin.Äitini/lapsen isänsisko auttoi(tiskaili/kävi kaupassa tms.) ja olo virkistyi kummasti.
PÄIVÄUNET; SE OLI TÄRKEIN ASIA MIKÄ MINUA AUTTOI JAKSAMAAN VALVOMISTEN AIKANA-lasta imetin joka yö n.2-4 krt./yössä...uni jäi vähiin...!