Olen syvästi järkyttynyt. En olisi mitenkään voinut uskoa Rowlingin kykenevän tappamaan Dumbeledoren. Kalkaroksen ja Ison D:n ja Hartsyn välinen jännite oli yksi kirjojen perusdraamaallisista säikeistä. Mielestäni sen tuhoaminen ennen varsinaista päätösosaa oli karkea virhe ja kertoi kirjailijan eväiden loppumisesta. MUTTA on vielä yksi mahdollisuus: JK tekeekin Tolkienit ja palauttaa Ison D:n takaisin elävien kirjoihin päätöskliimaksia varten, kuin Gangdalf Harmaan konsanaan.
Vaihtoehto II: Rowling on sisäistänyt Hollywoodin vaatimukset ja työstänyt enemmän käsikirjoitusta kuin romaania.
Summasummarum. Potter-septilogian taso on laskenut. Mielestäni sarja sai todellisen kruununsa kolmivelhoturjanaisissa ja kaikki on sen jälkeen ollut venytettyä ja vesitettyä. "Romanttisen" ja lämminhenkisen sarjan vääntäminen puolivälistä "goottilaisen" synkeäksi hyvän ja pahan taisteluksi jossa ruumiita syntyy onnistuu yhtä huonosti kirjallisuudessa kuin elokuvassa. Tyylilajia ei voi vaihtaa kesken kaiken. Konkreettinen rajalinja ylitettiin, kun Harry kavereineen potki tajuttoman Malfoyn ulos vaunustaan...
Kirjailijan selitys "minun lapseni ovat kasvaneet isoiksi" ei valitettavasti pelasta teosta. Ainoa kiinnostava seikka onkin nyt, missä määrin realistisia osan 7 seksikohtaukset tulevat olemaan...
Vaihtoehto II: Rowling on sisäistänyt Hollywoodin vaatimukset ja työstänyt enemmän käsikirjoitusta kuin romaania.
Summasummarum. Potter-septilogian taso on laskenut. Mielestäni sarja sai todellisen kruununsa kolmivelhoturjanaisissa ja kaikki on sen jälkeen ollut venytettyä ja vesitettyä. "Romanttisen" ja lämminhenkisen sarjan vääntäminen puolivälistä "goottilaisen" synkeäksi hyvän ja pahan taisteluksi jossa ruumiita syntyy onnistuu yhtä huonosti kirjallisuudessa kuin elokuvassa. Tyylilajia ei voi vaihtaa kesken kaiken. Konkreettinen rajalinja ylitettiin, kun Harry kavereineen potki tajuttoman Malfoyn ulos vaunustaan...
Kirjailijan selitys "minun lapseni ovat kasvaneet isoiksi" ei valitettavasti pelasta teosta. Ainoa kiinnostava seikka onkin nyt, missä määrin realistisia osan 7 seksikohtaukset tulevat olemaan...
Vastaukset 4
Vanhimmat
Minusta Potterit ovat aina olleet rankkoja. Sarjahan alkaa kahden ihmisen murhasta. Meno on tiivistä läpi koko sarjan, on pettureita, vankiloita, sotaa ja välivaltaa. Harry vaan nyt alkaa vihdoin tajuta sen, kun ei ole enää penska. Minä taas olen todella tyytyväinen, että nyt vihdoin päästään näiden aika vakavien aiheiden äärelle ihan kunnolla.
Olisitko itse kirjottanut paremmin, kun noin arvostelet?
...ero arvostelijan ja Rowlingin välillä on se, että Rowling on *ammatiltaan* kirjailija. Sen takia häneltä voisi odottaa parempaa. Kyseinen arvostelija taas tuskin kirjoittaa ammatikseen, joten hänen ei tarvitse olla Rowlingia parempi kirjailija voidakseen arvostella tätä...
Kiitos, että selvitit. En tarkoittanut olla tyly, tapani vaan on ihailla hyvin tehtyä työtä. Minusta se on hyvin tehty... :)
No, saahan sitä pettyäkin, jos odotukset ei täyty. Minun täyttyi, siksi vaan ihmettelin. Ja minusta se ei ole koskaan ollut lämminhenkinen, vaan nimenomaan aika pelottava juttu.
Tossa on kyllä paljon asiaa. En usko että Rowling tuo Dumbledorea takaisin eloon sillä se heikentäisi tämän 'olen suunnitellut kaiken alusta asti eikä tarinaan vaikuta ulkopuoliset asiat'-imagoa. Rowling on mielestäni hyvä esimerkki siitä, kuinka upeat kirjailijanlahjat voidaan tyrehdyttää liialla julkisuudella ja suosiolla.
Ensimmäiset neljä kirjaa olivat satumaisia ja tapahtumarikkaita. Niissä oli tiettyä magiaa johon en ole kohdannut muissa kirjoissa ja sen takiahan Pottereistä tuli tämän päivän ilmiö.
Viides kirja oli jonkinlainen ihmeellinen kokeilu, mikä ei mielestäni sopinut kuvaan ollenkaan. Pudotus neljännen kirjan tunnelmista oli jyrkkä. Mielestäni neljän kirja oli objektiivisesti katsottuna jännittävä ja ns. vaarallinen samalla tavalla kuin viides kirja, mutta siinä silti säilytettiin kirjoille ominainen taianomaisuus.
Vaikka kuudes kirja ei ole yhtä ahdistava kuin viides, siitä puuttuu kaikki se taika mikä on aistittavissa aiemmissa kirjoissa. Itselleni tuli HBP:tä lukiessani sellainen tunne että luin (entisen) lempisarjani kirjan sijasta jotain tuija lehtisen tyyppistä nuorisotarinaa.
En keksi muuta mahdollisuutta kirjojen lamautumiseen kuin Rowlingin kirjoittajantaitojen.. sanoisinko muuttumista. Mielestäni se on erittäin surullista ja toivon ettei kukaan kirjailija joudu kokemaan samanlaista kohtaloa.. olettaen että mielipiteeni nyt on 'oikeassa'