Tahtoisin tietää minkä ikäisenä muutitte pois vanhempien luota, tai minkä ikäisenä suunnittelette lähtöä maailmaan, miltä se tuntui, oliko hankalaa tai helppoa? MInkä laiseen taloon, opiskelija vai tavalliseen? Olisin kiitollinen ja olisi hauska lukea
MInkä ikäisenä maailmalle?
joojoo
326937
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 32
Vanhimmat
Minä oon 26-vuotias nuorimies ja asun edelleen kotona. Ei ole mitään syytä muuttaa pois ja omakotitalossa on kyllä kaikille tilaa. Asumisesta en maksa kun ei ole tuloa mistä maksaa, muuten maksaisin kyllä. Ylläpito on siis maksutonta, mutta en minä paljon kulutakaan. Oikeastaan vain ruokaa kulutan. Maksan sitten myöhemmin tästä avusta kun vanhukset tarvitsevat tukea. Välillä kyllä nolottaa, mutta ei voi mitään. Tämmönen peräkammarin poikamies minä oon! :P
Kyllä se aika vaikeeta on kotoa lähteä kun se asuminen on niin kallista. Tosin kuten kerroin niin ei oikeastaan ole edes mitään syytä muuttaa pois.
Paitsi, että asumme kerrostalossa.
Muuttamisessa ei olisi mitään järkeä, samanlaisen solun saisin, vaan kauempana yliopistolta. Koulumatka kestää nyt vain 20 minuuttia, asunto ja ruoka ilmaista ja opintolaina ei tarvitse nostaa. Opintotuen annan vanhemmille, kun ovat työttömiä ja itse en tarvitse rahaa.
Jos muuttaisin omaan asuntoon, niin kaikki hävisivät, vanhemmille olisi vaikeampi pärjätä, joutuisin ottamaan lainan, asuisin kauempana koulusta, ja huone solussa olisi tuskin mukavampi kuin täällä.
26v eikä tuloja ja asuu mutsinsa luona... nyt valot päälle
Muutin 20-vuotiaana vanhempien luota omaan kotiin,jossa olen asunut vuoden ajan. Asunto on yksiö 30 neliötä,jota hallitsee iso parveke. Asunto on tavallinen vuokra-asunto,kun ei vielä ole vakityötä,jolla maksaisin lainaa pois. Hankalaa muutto ei ollut oikeastaan ollenkaan,koska olin pitkän aikaa halunnut muuttaa omaan kotiin. Itse teen kaikki kotityöt (siivous,ruuanlaitto,pyykinpesu,kaupassa käynti jne). Muutossa ihaninta oli se,kun sain itse suunnitella mieleisen kodin. Minulla se on romanttinen,jota hallitsee kukkatuoli,vaalea ruokapöytä tuoleineen,kauniit matot...listaa voisi jatkaa kuinka pitkään. Asunto on kerrostalo,koska en tykkää yhtään pihatöistä,joita pitää tehdä omakotitalossa ja rivitalossa. Jos jotain jäi kertomatta,niin kysy lisää. Minä vastailen kyllä.
oli. Olin 18 v, ja lähdin ensin ulkomaille töihin ja siltä reissulta opiskelijakämppään.
19 v. Tyttöystävän kanssa yksiöön.
Mukavaa oli ja helppoa.
Ikää oli 17 kun muutettiin omaan huusholliin,32 vuotta sitten.Pakkohan se oli vuokrata asunto,tyttöystävä (nyk.vaimoni)odotti esikoista.
16v lähdin enkä ikinä haluais palata, huh.
Vaihtariks myös haluan ja ehkäpä tulevaisuudessa sit ulkomaille asumaan. :)
Muutin soluun ja kämppis on ihana ja kiva.
vieläkin asun kotonani vaikka olen jo 40v,ja isäni syöttää minua,ja antaa rahaa lapsilleen.tosin sijoitusasunto minulla on, ja asun kuitenkin eri huoneistossa isäni talossa.
Kaipasin omaa rauhaa ja sitähän sain. Asun 1940 luvulta peräisin olevassa rintamamies talossa jonka yläkertaan on on kunnostettu 2 vuokra yksiötä ja alakerrassa on hierojan ja kosmetologin toimipiste. Toisinaan saan viikonkin asua yksinäni talossa kun naapurini on niin harvoin kotona ja alakerrassa ei ole kosmetologi ja hieroja paikalla.
Muutto oli yllättävän helppo..Mitä nyt äiti huokailee ja kyselee että pärjäänkö varmasti..=) Isä oli mielissään,että etes joku sen lapsista lähtee aikoinaan maailmalle..Isä lähti saman ikäisenä kotoaan pois.
Isosiskoni muutti vasta 27vuotiaana kotoa pois ja isoveljeni muutti 26vuotiaana.
Hauskaa on ollut,enkä kadu muuttoa. Välit parani vanhempiini huomattavasti muuton jälkeen..=)
Tsemppiä vaan kaikille muuttajille..=)
löytyykö kyseinen talo jyväskylän lähellä olevasta kunnasta, läheltä kunnantaloa?
17 vuotiaana lähdin !!
kesäksi tulin kotiin takas, mut koulut kun alkaa muutan taas pois kotoa. Tulevista kesälomista en olekkaan varma missä asustelen.
15 vuotiaana muutin toiselle paikkakunnalle opiskelemaan. 30 neliön yksiö opiskelijoille varatusta rivitalosta oli ensimmäinen kämppä. Siitä sitten muutin sen aikaisen tyttöystäväni kanssa kerrostalokaksioon yliopiston kupeeseen.
Itse olin valmis jo 15 kesäsenä lähtemään omaan kotiin mutta äiti kielti :D Joten sinnittelin sitten vielä vuoden ja kun 16 täytin,sain ekan vuokrakämpän 27 neliötä. Tuossa iässä vielä oli kai sitä murrosikää,ainakin itselläni ja kotona ei vaan pystynyt elämään.. kaipasin omaa rauhaa ym. Hyvin pärjäsin,ei koskaan mitään valittamista.. nyt olen 20 ja asun jo kolmiossa vuokralla rivarissa.. Kyllä se kannatti nuorena jo itsenäistyy, sen huomaa tänäpäivänä samanikäsissä kavereissa jotka asuvat vielä kotona etteivät osaa oikein tehdä mitään kun "joutuvat" äidin helmasta omaan kotiin.. mut onhan se kiva olla antamassa neuvoja jo paljon kokeneempana.
Tsemppii vaan kaikille omaa kotii muuttaville :)
niin että kuka sun laskut ja vuokran maksoi??? oon ite 15 ja en voi asua kotona...
noin kuukausi sitten muutin pois, vielä vuosi sitten ajattelin että ei ole mitään syytä lähteä... lopulta homma alkoi ottaa päähän ja tässä sitä nyt ollaan!
Mä muutin 19-vuotiaana pois kotoa. Muutettiin kullan kanssa yhteiseen kämppään, kerrostalokaksioon. Olihan se haikeaa, mutta myös hauskaa! Nyt asumme rivarissa, kaksi huonetta ja keittiö.
Lukion jälkeen, eli 19-v tuli lähtö kun opiskelut ovat eri paikkakunnalla. Muutin sukulaisen omistamaan kämppään, joten tuli halvaksi kun maksoin vaan yhtiövastiketta. Kyllä siinä ensimmäisenä iltana itku tuli sekä itseltä että kuulemma myös vanhemmilta kun olin ns. viimeinen lintu joka pesästä lensi. Vaan sen jälkeen on ollut oikein kivaa. Mukavaa olla omillaan ja oppiihan sitä kaikenlaista kun pitää itse asoistaan huolehtia...
kotoa pois 16-vuotiaana, tosin vain opiskelija-asuntolaan. 17-vuotiaana sitten muutin kirjat pois kotoa solukämppään! Nyt kakskymppisenä maksankin sitten jo asuntolainaa! Olin innoissani muuttamassa toiselle paikkakunnalle opiskelujen takia, mutta kun yksin iltoja istuin, alkoi tehdä mieli takaisin kotiin!
Muutin ihan hyvissä merkeissä omaan yksiöön 16-vuotiaana. Ostossa äiti auttoi ja mamma oli mukana ruoka-avustuksineen. Yksiö oli ihana puutalo, jossa tosin junarata jylläsi 5 metrin päässä keittiön ikkunasta. Oma rauha ja oma vastuu. Naapuritkin olivat mukavia. Kesäisin järjestimme pihajuhlia ja muutenkin vietettiin rentoja talkoopäiviä. Nykyisin asustelen jo isossa omakotitalossa.
Ysiltä päästyä muutan :)
Muutin 19-vuotiaana heti lukion jälkeen toiselle puolelle Suomea opiskelujen perässä. Se oli opiskelijasolu, jossa asui 4 hyvin erilaista tyttöä. Tulin kämppisten kanssa toimeen, mutta heistä ei tuon vuoden aikana tullut minulle hyviä ystäviä. Olin kuitenkin heti saanut uusia kavereita omasta opiskeluporukasta. Ensin omillaan asuminen oli hankalaa, kun kaikki oli niin uutta ja erilaista, koti-ikäväkin vaivasi ja vanhat kaverit jäivät kotiseudulle... Mutta samalla nautin uudesta elämäntilanteesta, vapaudesta ja uusista kavereista. Kävin vanhempien luona 350 km päässä noin joka toinen viikonloppu.
Vuoden kuluttua muutin yhden opiskelijatoverini kanssa kimppakaksioon, missä asuimmekin sitten 3,5 vuotta. Olin siinä vaiheessa jo paljon itsenäisempi vanhemmistani. Kimppa-asuminen oli kivaa, emmekä tapelleet, sillä molemmilla oli omat kaverit ja kunnioitimme toistemme yksityisyyttä. Kuitenkin oli kiva, että kotona oli joku jonka kanssa jakaa kuulumisia (ja asumiskuluja). Vähän kuin olisimme olleet siskoksia.
Nykyään (olen 26) asun avomieheni kanssa omistamassamme kerrostalokolmiossa.
22v, 13kk sitten. Helppoa oli muuttaa, mutta mutsia vieläkin huolestuttaa tulenko toimeen (only god knows why). Itselläni oli elämän tilanne sellainen että en voinut muuttaa aikaisemmin. Ihminen tarvitsee omaa rauhaa, enkä sitä saanut porukoitten luona. Aika horror ajatus että asuisi yli 25v vanhempien kämpässä. Kai olen sitten huono ihminen tai jotain, mutta vaikka vanhempien talous olisi kuinka retuperällä en heidän kanssaan asuisi samassa kämässä.
17 vuotta on ikää ja asun 3 hengen solussa, aivan ihanaa!
Varsinkin kun me kaikki 3 tulemme toimeen hyvin, ku hevareita ollaan :-)
Ja bläkkis soi päivät ja yöt!
Perkele!
Mie olin 15 kun tungin itseni isoveljeni asuntoon jossa se ei itse ollut ollenkaan. Tama oli siis heti kun lukio alkoi.
Siita se sitten lahti, sain oman asunnon ja muutin yksiöön, 32neliöa, ei mikaan unelma koti ollut, mutta sisustus tekee paljon =).
Töita sai tehda koulun ohella etta sai vuokran maksettua, mutta aina sita kuiten parjasi.
Uuden asunnon sain sitten kun olin 18 pienkerrostalo rakennettu 1995 alakerta, ja oma piha ja sauna. Aika harvinainen opiskelijalle, mutta ihana ja kallis.
Siina sita oltiin sitten vuosi ennen kuin sitten lukion paatyttya muutin 19 vuotiaana Saksaan poikaystavani luo.
Ja nyt olen sitten 20 ja asustelen saksassa..
Kun on kerran lahtenyt niin on aina helpompi lahtea..
Mita aikaisemmin otta vastuun itssestaan niin sita pikemmin sita kasvaa =).
Porukat eros kun olin 10. En tullu toimeen isän uuden akan ja sen lasten kans, joten jo vuoden päästä siitä muutin silloin 19-vuotiaan siskoni vuokrakaksioon, jotain 50 neliötä. Kirjat pidin kotona. Eli periaatteessa olin 11, kun muutin pois kotoa.
Kutosella meni sukset ristiin siskon kans ja muutin takas isän luo, mut sitten meni penikoitten kans hermot ja menin yläasteelle toisessa kaupungissa ja asuin äitin kanssa. 14-vuotiaana muutin ekan poikaystäväni kanssa vuokrayksiöön, kun en jaksanu katella ämmän dokaamista. Neliöitä oli muistaakseni 32.
Sitte ku erottiin niin muutin ysin jälkeen täysin uudelle paikkakunnalle. Tosin vaan opiskelija-asuntolaan. Viime keväänä, ku täytin 18, muutin sitte kahen hengen soluun. Paras kämppä tähän mennessä!!!
muutin kotoa jotakuinkin 17-vuotiaana, koska kouluni sijaitsi toisella paikkakunnalla. ei ollut edes haikea muuttaa, ehkä elämäni helpoin muutto. tosiaan asunto oli kolmen hengen opiskelijasolu ja kummatkin kämppikset ystäviäni, joten mikäs sen mukavampaa. nyt 4 vuotta eteenpäin asun edelleen opiskelija-asunnossa, tosin yksin yksiössä.
15-vuotiaana tuli muutettua soluasuntoon hyvän ystävän kanssa. Jälkikäteen ajatellen ei ollut varmastikaan järkevin ajatus sännätä maailmalla tuon ikäisenä. Helppo ymmärtää nyt miksi kotiväkeä hirvitti :).
Soluasumisen jälkeen tuli pyörittyä eritasoisissa vuokra-asunnoissa jokunen vuosi. Nyt on ikää 25 ja velkaa makseltu pankille omasta kerrostalokämpästä viimeiset 4 vuotta.
Hei!
Suunnittelen muuttoa kotoa pois poikaystäväni kanssa.Ja nyt haluaisin kysyä,että onko kellään tietoa siitä, minkä ikäisenä saa muuttaa omaan kotiin? jos asunnossa asuu jonkun täysi-ikäisen kanssa,Onko sille mitään ikärajaa?? Olisin todella kiitollinen jos viitsisitte vastata! :)))
Muutin kotoa nippa nappa 19 täytettyäni opiskeltuani pari kuukautta yliopistossa. Vanhempien luona olisi toisaalta ollut ihan jees asua pidempäänkin, yliopistolle pääsi bussilla reilussa puolessa tunnissa ja välit porukoihin oli kunnossa jne, mutta kaipasin omaa tilaa. Yllättäen ekat päivät uudessa kämpässä tuntuivatkin aika haikeilta, mutta pian alkoi tuntua kotoisalta, enkä enää todellakaan haluaisi muuttaa vanhempien luo takaisin. On kuitenkin mukava ja kätevä käydä viikon-parin välein syömässä ja vanhempia moikkaamassa, naapurikaupungissa kun asuvat.
Muutin kolmen hengen opiskelijasoluun vartin sporamatkan päähän keskustasta ja koulusta. Kämppikset olivat tosi kivoja mutta ei meistä mitään sydänystäviä tullut. Nyt pari kk sitten kesällä muutin sitten kolmen hengen kimppakämppään keskustaan, ja hyvin on sujunut ja kämppiksistäkin tullut jo aika hyviä kavereita. Eikä tästä keskusta-alueelta muutamaan vuoteen malta kauemmas muuttaa.
Muutin pois 20 vee opiskelijakämppään poikaystävän kanssa. Aluksi rahat oli tiukilla, ku piti ostella kaikkee ja pää meinas hajoo naapureiden ääniin (asuin sitä ennen ok talossa).Kerätkää pieni pesämuna ennen ku muutatte, muuten tulee vaikeuksia...ellei oo rikkaita vanhempia avustamassa, mulla ei nimittäin ollu. Nyt on pahimmat aja t jo takanapäin.
Muutin rähjäiseen pieneen opiskelijakämppään. Vuokra tosin oli kohtuullinen, mutta meluavat naapurit ja hankalat kämppikset verottivat asumisnautintoa. Kaikesta oli pulaa ja nälkäkin oli. Ei paljon ole ikävä noita aikoja.