Tohtori sitten teki aika kummallisen diagnoosin. Minulla on hänen mukaansa Binge. Se on vähän kuin bulimian ja ylensyömisen sekoitus, mutta oireilee semmoisina pätkinä. Se on tunneperäinen sairaus, joka yleensä purkautuu hirveänä mässäilynä, kunnes on oikeasti huono ja TÄYSI olo. Ruokaa saattaa kulua hetkittäin ihan kamalasti.
Annanpa esimerkin. Sain huonoja uutisia ja heti sen jälkeen menin kauppaan ja ostin jättipussillisen sipsejä, dipin ja kermaviilin, pussin karjalanpiirakoita, karkkipussin, ruisleipää, voileipäkinkkua ja juustoa. Ja söin kaiken. Ei tuo tässä näytä isolta määrältä, mutta uskokaa pois, se on paljon. Ja kalorimäärä on saman verran, kun jotkut syö viidessä päivässä. Ja se saattaa toistua seuraavana päivänä. Sitten voi olla taas viikko tai jopa pari väliä kunnes taas pamahtaa.
Onneksi sentään tuo on väliaikaista toisin kuin "compulsive eater" - tapauksissa, mutta mun tohtorin mukaan vaarallisempaa sydämelle kuin kokoaikainen liikaa syöminen ja vaikuttaa enemmän mahdollisuuteen saada diabetes.
Onko ketään muita joille lääkäri on puhunut tästä samasta aiheesta? Miten pääsitte ohi? Oletteko ylipainoisia samalla tavalla kuin minä, BMI on 29.
Mun on pidettävä ruokapäiväkirjaa ja perheen ostokset hoitaa mies. Mulla ei ole pankkikorttia eikä käteistä rahaa itsellä koskaan mukana. Ja nuppioikojalle vie tieni myös..
Olin painonvartijoissa aiemmin ja selvisin pitkään, mutta kun lopetin ryhmässä käymisen tämä alamäki alkoi taas.
Rasittaa, kun olisin niin sievä hoikkana.
Annanpa esimerkin. Sain huonoja uutisia ja heti sen jälkeen menin kauppaan ja ostin jättipussillisen sipsejä, dipin ja kermaviilin, pussin karjalanpiirakoita, karkkipussin, ruisleipää, voileipäkinkkua ja juustoa. Ja söin kaiken. Ei tuo tässä näytä isolta määrältä, mutta uskokaa pois, se on paljon. Ja kalorimäärä on saman verran, kun jotkut syö viidessä päivässä. Ja se saattaa toistua seuraavana päivänä. Sitten voi olla taas viikko tai jopa pari väliä kunnes taas pamahtaa.
Onneksi sentään tuo on väliaikaista toisin kuin "compulsive eater" - tapauksissa, mutta mun tohtorin mukaan vaarallisempaa sydämelle kuin kokoaikainen liikaa syöminen ja vaikuttaa enemmän mahdollisuuteen saada diabetes.
Onko ketään muita joille lääkäri on puhunut tästä samasta aiheesta? Miten pääsitte ohi? Oletteko ylipainoisia samalla tavalla kuin minä, BMI on 29.
Mun on pidettävä ruokapäiväkirjaa ja perheen ostokset hoitaa mies. Mulla ei ole pankkikorttia eikä käteistä rahaa itsellä koskaan mukana. Ja nuppioikojalle vie tieni myös..
Olin painonvartijoissa aiemmin ja selvisin pitkään, mutta kun lopetin ryhmässä käymisen tämä alamäki alkoi taas.
Rasittaa, kun olisin niin sievä hoikkana.
Vastaukset 4
Vanhimmat
(Huom. nyt tulee myös asiaan kuulumatonta tekstiä alussa! Anteeksi..)
Tuo saattaa olla juuri nykyisen häiriöni nimi.
Aikoinani kävin läpi anorektisen vaiheen, sitten vain ahmin ja lihoin. Sitten pari vuotta meni paastoten ja ahmien, paino pysyi suunnilleen samana enkä paljoa kelannutkaan ruokaa, tunsin itseni suht parantuneeksi/terveeksi syömisten osalta.
Vuosi sitten aloin taas laihduttaa, sitten päässä napsahti ja ahmin pari kiloa menetetystä painosta takaisin. Nyt olen taas yrittänyt laihtua.
Eli minutkin ajaa huono olo usein ahmimaan, kuten riidat poikaystävän kanssa tai muuten tyhjä ja yksinäinen olo. Sitten taas paastotaan päivä pari, ja taas alkaa alusta.
Onkohan tämä juuri tuota samaa? BED sama asia? (binge eating disorder)
Joo, kyseessä on englannin kielinen termi Binge Eating Disorder, mutta tohtoristäti sanoi, että ei sitä oikeasti lasketa syömishäiriöksi, koska se on henkinen "sairaus" eikä vissiin edes suomalaisessa lääketieteen opetuksessa ole kovin tuttu, mutta onneksi tohtoristätini käy seminaareissa jenkeissä.
Sun kannattaa mennä kysymään lääkäriltäsi, mutta ota joku valveutunut lääkäri. Mulla ei ole semmoista paastovaihetta ollenkaan, vaan pystyn syömään normaaleja määriä väliaikoina kunnes nasahtaa.
Kuulostaa erittäin tutulta. Itse olen läpikäynyt ensin anoreksian, sitten aloin ahmia (en oksenna, mutta käytän laksoja ym), laihduin välissä taas, ja nyt olen lihonut taas vuodessa n.30kg...Syömiseeni vaikuttaa selvästi mieliala, ja heti kun jokin menee pieleen teen juuri niinkuin sinä.
Sanoiko lääkärisi mikä tähän sitten voisi auttaa? Itselläni on jo seronil lääkitys ja käyn psykologilla, mutta apu niistä on ollut aika vähäistä.
Mulla vain nämä ahmimisjaksot voivat kestää viikkoja. Nyt olen ahminut jo 2 viikkoa tyyliin joka pv paketti myslejä, leipää paljon ja puoli kiloa karkkia, ehkä vielä jotain muutakin :( Olo on todellakin kamala.
Haluaisin niin olla taas hoikka, kaunis ja iloinen...tuntuu kuin en eläisi edes enää, en ole oma itseni ollut aikoihin...
Mulla on seuranta käynnissä, kirjaan ylös syömiset.
Minä lihoin kahdessa vuodessa 30 kg.
Nyt on ollut kamala syömisputki päällä jonkin aikaa, melkein koko kirjauksen ajan. Saatan vetää neljä lautasellista ruokaa ja puolen tunnin päästä on taas kamala ruuanhimo.
Varaan aamulla lääkäriajan ja isken nyrkkiä pöytään. Lihon reaaliaikaisesti ja nyt saa riittää. Paha, paha olo.