Tapasin muutama kuukausi sitten naisen, johon rakastuin tulisesti..
ongelmana on se että olen miehen kanssa kihloissa. Tätä ennen en koskaan ole ajatellutkaan ketään muuta kuin miestäni. Olen ollut hyvin rakastunut,meillä on mennyt hyvin.Ja ajattelin että ollaan loppuelämä yhdessä..
Mutta kun tapasin tämän naisen, en ole voinut ajatella mitään muuta kuin häntä! Vietimme viikonlopun yhdessä, jutellen ja halien, sellaista hellyyttä en ole ikinä kokenut kenenkään miehen kanssa.Keskustelu oli aivan erilaista,syvällistä.
Mitä minun kannattaisi tehdä? olen ihan hukassa, en voi kauan jatkaa tätä kaksoiselämää. Pelkään, että jos eroan nyt miehestäni, kadun sitä katkerasti jälkeenpäin. Ja naisystäväni on minua melkein 30 vuotta vanhempi,nyt se ei häiritse,päinvastoin.Mutta mitä voisi tulevaisuus olla..? Onko kenelläkään kokemuksia? Olen ainut lapsi,vanhempani eivät ikinä hyväksyisi tätä asiaa, eivät haluaisi varmasti olla enää tekemisissä kanssani. Heille olisi suuri pettymys kun heistä ei tulisikaan isovanhempia. Tuottaisin niin monelle tuskaa,vielä kun en ole edes varma mitä ja mikä olen. Kuitenkin ajattelen tuota naista lakkaamatta, mitä voin tehdä??
ongelmana on se että olen miehen kanssa kihloissa. Tätä ennen en koskaan ole ajatellutkaan ketään muuta kuin miestäni. Olen ollut hyvin rakastunut,meillä on mennyt hyvin.Ja ajattelin että ollaan loppuelämä yhdessä..
Mutta kun tapasin tämän naisen, en ole voinut ajatella mitään muuta kuin häntä! Vietimme viikonlopun yhdessä, jutellen ja halien, sellaista hellyyttä en ole ikinä kokenut kenenkään miehen kanssa.Keskustelu oli aivan erilaista,syvällistä.
Mitä minun kannattaisi tehdä? olen ihan hukassa, en voi kauan jatkaa tätä kaksoiselämää. Pelkään, että jos eroan nyt miehestäni, kadun sitä katkerasti jälkeenpäin. Ja naisystäväni on minua melkein 30 vuotta vanhempi,nyt se ei häiritse,päinvastoin.Mutta mitä voisi tulevaisuus olla..? Onko kenelläkään kokemuksia? Olen ainut lapsi,vanhempani eivät ikinä hyväksyisi tätä asiaa, eivät haluaisi varmasti olla enää tekemisissä kanssani. Heille olisi suuri pettymys kun heistä ei tulisikaan isovanhempia. Tuottaisin niin monelle tuskaa,vielä kun en ole edes varma mitä ja mikä olen. Kuitenkin ajattelen tuota naista lakkaamatta, mitä voin tehdä??
Vastaukset 21
Vanhimmat
vaikea tilanne kieltämättä. jos et ole vielä varma tilanteestasi, niin älä tee mitään hätiköityä. lapsia voi saada naisenkin kanssa, adobtoida tai synnyttää itse.
tietenkin se olisi pettymys kaikille, siis vanhemmillesi ja kaikkea. mutta asian kanssa pystyy elämään loppujen lopuksi, ja sehän on sun elämä. välitä muista mutta älä anna niitten muitten hallita elämääsi.
mieti rankasti ja tee valintasi sitten. eikö naisesi voisi odottaa? tietääkö yleensäkään että seurustelet?
mieti!
Kyllä tietää, että seurustelen ja on sanonut voivansa odottaa..onneksi! Tää on vaa niin hankala tilanne,että meinaa tulla hulluksi..jokainen päivä ilman häntä on yhtä piinaa ja ikävä on suuri. Tää on viel semmonen asia ettei voi oikein kenenkään kanssa jutella
todella kurjaa ettet voi kenenkään kanss ajutella, kyllä tälläisistäm jutuista tulisi jutella.
hmm.
no hyvä että maisesi, tai saako nyt noin sanoa :) että tietää, että seurustelet. mutaa mitä välii..ääsh. taas huoleton kuori aukeaa..
älä välitä mä oon aika seko.
nooh, onneksi kuitenkin tänne "juttelit" tuosta aiheesta, kirjoita vaan enenmmän! *tahtoo tietää ja tukea*
onnee!
Mä olen kans sellanen huoleton tyyppi..et varmaa oo huomannukkaa. Kiitti kommenteista, ne on jotenki kannustavia, päätimpä sit mitä vaa..
Joo, sehän on MUN nainen, vähä aikaa sit tuli baaris homopoitsu meidän juttusille ja sano et me taidetaan olla pari..kyl tuntu hyvälle!
Kerroin parille työkaverille asiasta, pakko oli saada puhuu. Ja ne ymmärsi tosi hyvin mua, toivotti mulle ja sille naiselle Tsemppiä!!
sithän meitä on kaksi! =) siis huoletonta tyyppiä. meitzi vaihtaa taas maisemaa huomen tai ylihuomen. meen pitkästä aikaa äipän luokse.
hyvä että sait puhutuksi, se teki varmasti hyvää. ja hyvä että työkaverisi ymmärsi, sehän on hienoa!
homopari, hmm. juu niitä liikkuu. meikä ei ymmärrä, vaikka olen kovin avarakatseinen. mutta jonain päivänä, ymmärrän. tai siis hyväksyn, paremminkin. kovin ihmeellistä vaikka olen lepakko, ja varattu sellainen. en olekaan niin ymmärtäväinen..hmm. panee miettimään.
hyvä että oot päässyt naisesi(!) kanssa tuulettumaan, hienoa, että vietätte kuitenkin aikaa yhdessä.
tsemii!
hyvinkin onnellisesti ja on ihanaa, mutta todellakin kannattaa miettiä mitä sitten kun se huuma on ohi.
Luuleko että voisit pitää taukoa miehesi kanssa? Sanoisit miten asiat on ja katsoisit miten se normaali elo tämän naisesi kanssa sujuu.
Onhan se väärin miestäsi kohtaan ja itseäsikin kun mielesi on muualla.
Vaikea on tilanteesi, ehkä paha kenekään sanoa mitä sinun kannattaa tehdä. Yleensä rehellisyys on parasta, vaikka siinä on riski että valitsee väärin, mutta ainakin se ei jää kummittelemaan.
Joskus on elettävä oman sydämen mukaan, siten ainakin on helpompi ymmärtää miksi jotain on tapahtunut.
Että saavuttaa jotain joskus on luovuttava jostain, niinkai se menee.
Se miten vaikeaksi sinun elämäsi menisi esim sukusi taholta jos aloitat elämäsi naisen kanssa tuskin on maailman isoin asia.
Heillä on elmänsä ja sulla omasi, älä heidän toiveitaan kuuntele vaan elä omaasi.
Olen sitä mieltä että otas nyt järki päähän.
Tuo nainen on sinua melki 30v vanhempi ja tuo alkuhuuma menee kuitenkin aika pian ohi. Sinä et ilmeisesti ole saanut paljon läheisyyttä kun toi noin paljon sinuun vaikuttaa mutta tämäkin tarve tulee täytetyksi, joku päivä. En usko että olet lesbo vaan läheiyydenkipeys on ajanut sinut tähän. Lisäksi noin vanha ja kokenut nainen tietää mistä narusta nuorta vetää ja tuo on lähellä hyväksikäyttöä.
Älä tee sitä virhettä että luopuisit noin hyvästä heterosuhteesta hetken ihastuksen vuoksi.
Hankala tilanne kerta kaikkiaan! Mutta kokeilepa tätä: tee lista molempien (kihlattu ja tämä ihastus) plussista ja miinuksista. Ole rehellinen itsellesi! Vertaile kummalla on enemmän plussia, kantaako ne ja vertaa myös miinukset.
Ja muista että kyseessä on sinun elämä, ei sinun sukulaisten.
Toivottavasti elämäsi järjestyy, vaikka asioilla on yleensä tapana järjestyä.
Toi keino täytyy käyttää..
Jos siit olis jotain apua. Nyt vaa tuntuu et alkaa miehelle kertyä miinuksia, kun vertaa toiseen "täydelliseen"..
On tää "rakastumisen tunne niin mieletön..järkikulta häviää.
Vaikka lesbo olenkin, niin vastaan, että pysy miehesi kanssa.
Mulla oli sama tilanne vuosi sitten. Rakastuin naiseen, vaikka olin miehen kanssa kihloissa. Vietin kaksoiselämää kauan ja sitten päädyin jättämään mieheni. Nyt olen katunut ja katkerasti. Suhde naisen kanssa ei loppujen lopuksi riittänytkään minulle, aloin kaivata miestäni ja se tuhosi suhteeni naiseen. Ja nyt molemmat ovat hävinneet elämästäni. Olisin ollut fiksu jos olisin pitänyt suhteeni naiseen vain seikkailutasolla ja jatkanut miehen kanssa, olimme sentään menossa naimisiin ja olleet yhdessä jo viisi vuotta!! Eli jos sinua yhtään siis hitusenkaan epäilyttää, älä jätä miestäsi. Satutat liian monia. Minä en kertonut, enkä aijo kertoa vanhemmilleni hairahduksesta, he vihaisivat minua lopun elämäänsä... Mieheni oli heille hyvin rakas ja eron syyksi olen koittanut sopertaa jotai erilleen kasvamisesta... Tässä mun tarina, toivottavasti teet oikean ratkaisun.
Kokemusta siis asiasta.
Muutamia vuosia sitten, rakastuin minäkin tulisesti naiseen. Olin tuolloin ollut miehen kanssa naimisissa ja meillä on yhteisiä lapsiakin.
Tuolloinen rakastumiseni kohde myös "jaksoi odottaa", mutta loppujen lopuksi kuitenkin alkoi muutaman kuukauden päästä kärttää ratkaisua taholtani.. joko mies tai hän.
Olin niin "sekaisin onnesta", etten nähnyt metsää puilta vaan erosin, lähdin ihan hyvästä suhteesta uskoen löytäneeni sen oikean..
Kuinkas ollakaan, en ollutkaan enää kiinnostava tuon naisen mielestä kun olin vapaa. Liekö ollut vain häneltä kokeilu, kuinka pitkälle olen valmis menemään.
Tosin, en kyllä ole katunutkaan. Tuo ihminen avasi silmäni näkemään sen mitä en ollut nähnyt, olin vaan itsessäni asioita suunnattomasti ihmetelly..
Nyt elän ihanaisen kanssa enemmän kuin hyvässä suhteessa.
Loppupelissä kuitenkin, kannattaa kuunnella sydäntään. Jos yhtään epäilyttää, niin yritä kurkkia sen onnenhuuman tuollepuolen ja mieti mitä jätät taaksesi jos miehestäsi eroat kyseisen naisen vuoksi. Ikäeron ei sanota merkitsevän mitään rakastuttaessa, mutta arjen tullen se tuo tullessaan usein ikäviäkin yllätyksiä.
Toivotan sinulle onnea valitsemallesi polulle.
Joo, hyviä vinkkejä on tullut ja pistänyt ajattelemaan asioita eri kantilta. Ei ihme jos jotkut ajattelee että olen aika pimee tyyppi..mähän olen!!Heh..
Korostan et lapset ei ole mulle "pääasia". Mulla ei ole milloinkaan ollut vauvakuumetta, ja lähinnä vaivaannun lasten seurassa. Eihän toki tiedä vaik joskus sellanenkin kuume tulis..
Vanhemmat sitä niin toivois, ainut lapsi kun olen.
Täytyy jatkaa viel "hetki" tätä kaksoiselämää, koska kaipaan niin kovasti tätä naista.Ajattelen häntä koko ajan, töissä ja vapaalla..Ja kun me tavataan,ei voida pitää näppejä irti toisistamme.
Tiedän ettei näin voi pitkään jatkaa,mutta todella haluaisin olla varma mitä haluun ja mikä oon.
Jos olisi enemmän rohkeutta ja vähänkin huonompi mies, en miettisi sekuntiakaan!!!!!!
Ikäero ei sinänsä haittaa,nainen todella nuorekas ja miehenikin minua paljon vanhempi..
Toki oli hyvä pointti että vanhempi ihminen osaa vetää oikeasta narusta..hmm
Vituttaa silti tämmönen seko olo!
Toisaalta, kerranhan täällä eletään..
Saman olen kokenut. Tosin olin naimisissa ja nainen oli vain kymmenen vuotta vanhempi. Rakkaus roihusi välillämme vuosia salassa, niin luulin. Kovaa painostusta tämä uuden rakkaan, naisen, taholta oli jättää mieheni ja ryhtyä yhteiseloon.
Ensirakastumisen huumassa olisin saattanut sen tehdäkin. Niin sokaistunut olin. Paremmin tutustuttuamme selvisikin kaikkea outoa ja omituista.
Tämä uusi rakkauteni oli mm. väkivaltainen ja psykopaattinen luonne.Uhkaili ja kiristi minua vuosia tyyliin; ellen jatka seurustelua hänen kanssaan kertoo miehelleni.
Kaikki onneksi ratkesi ja samalla selvisi, että mieheni todellakin tiesi asiasta. Onneksi hän antoi anteeksi hairahdukseni ja olemme jatkaneet yhdessä.
Ilmeisesti olen juuri semmoinen paljon parjattu biseksuaalinen nainen. Naimisissa oleva, joka onnettomuudekseen rakastuu naisiinkin.
No miksi sitten kirjoitan, kun en tiedä. Korostan, etten tiedä ihmissuhteista ja niiden onnistumisesta oikeastaan juuri mitään, ja kaiken lisäksi olen hyvin hyvin rajoittunut ihmisenä. Saatan kuitenkin ilmeisesti olla jopa vanhempi, kuin rakkautesi kohde, niin että tältä kantilta jotain. Me voimme olla sykähdyttävän syvällisiä, hauskoja, lempeitä, kauniita, hauskoja, spontaaneja. Vaikka mitä. Tietoa, jopa viisautta on jaettavaksi. Mutta kymmenen vuoden päästä viisikymppiset ovat kuusikymppisiä, ei, ei vanhoja, ei toki, mutta intressit eroavat, elämän painopisteet, keskustelujen aiheet, musiikkimaku, menopaikat, monet asiat. Yleensä jokainen haluaa elämäänsä muutakin kuin sen Yhden Tärkeän.
Nyt ortodoksit repäisevät pelipaitansa, kun ehdotan: nauttikaa toistenne seurasta, ihmetelkää, oppikaa uutta, onko pakko kaikkea entistä repäistä rikki? Varmaan moraliton suositus, mutta johonkin hämmentävään voi ensin rauhassa asettaa ajatuksensa, tutustua kunnolla ilman, että räjäyttää maailmansa. Ja EHKÄ aikanaan olla rikkaampi jotenkin.
Viikonloppu ja loppuvuosi yhdessä voivat olla erilaisia, aivan erilaisia. Hätäilemättä paras :).
nainen jonka ajatusmaailma on miun mieleen...
ainakin tässä asiasssa
Kiitos noista ajatuksista.. Onkin ollut taas tosi paska olo tän tilanteen takia.
Nyt tuli jotenkin parempi olo,tuntuu et on sittenki viel toivoa selvitä tästä tilanteesta "hengissä".
Vaikka nainen täyttää ajatukseni täysin, en silti olisi vielä valmis ratkaisua tekemään.
Ehkä voimme todella nauttia tämän naisen kanssa toisistamme ja katsoa miten homma etenee ja mitä tulevaisuus tuo tullessaan..
Oon oottanu koko viikon että näkisin naisen ,johon oon rakastunut ja huomen se päivä vihdoin koittaa!!! Oon ikävöiny niin helvetisti..
Tapaamme tosin baarissa, jossa myös yhteisiä tuttujamme eli ei suoraan voi käydä "käsiksi toiseen" mutta pääasia että nähdään!
olen onnellinen teidän puolesta!
No niin no! Sä tiedät,että teet sä mitä tahansa oon sun tukena. Love ya!