-Viheliäisinkin katuoja tarvitsee oman heijastuksensa kuutamosta-
Ravintola: savuinen konnaluola vanhassa kaupungissa vastapäätä keskuspiirin juoppoputkaa. Paikallisilla sinivuokoilla helpot hommat, ei tarvinnut kuin hakea metelövät deekut kadun toiselta puolelta säilöön. Retkuilla niinikään helpot oltavat: aamulla pääsi putkasta suoraan baariin.
Antti Kataja työntyi kahden sikaniska portsarin välistä sisälle. Hän tunsi kundit. Kundit tunsi hänet. He tiesivät, että hän oli omistajan kavereita. He tiesivät, että hän oli entinen poliisi, jota ei kannattanut suututtaa. Hän katseli sisällä ympärilleen. Hän antoi katseensa kiertää. Pitkä puinen baaritiski salin perällä. Hänen kaverinsa, paikan omistaja työskenteli sen takana kaataen brenkkua edistyksen hylkäämille. Kaksi biljardipöytää vasemmalle. Molemmat ahkerassa käytössä. Neliskulmaisia ja pyöreitä pöytiä, joissa paikalliset tenukepit istuivat vahvassa humalatilassa tavoitellen yhä korkeampia promillemääriä. Oikealla, huoneen perällä oli ovi, joka johti takahuonnéeseen. Siellä järkättiin lauantai-iltaisin nyrkkeilymatseja. Tehtaan poikia ansaitsemassa ylimääräristä. Lafka kustansi heille hanskat ja päänsuojukset ja bungasi kapakalle tilavuokran.
Oven vieressä: kolmevitonen, hyvän näköinen nainen tummanpunaisessa tyylikkäässä leningissä.
Hänen kohteensa.
Antti käveli tiskille. Hän väisteli deekuja. Ilma täynnä mölyä ja meteliä. Kännisistä ihmisistä lähti soundia. Ilma täynnä tupakansavua. Huomaa: lammikko lattialla. Keltaista nestettä, olutta tai kusta. Hän väisti sen. Hän pääsi tiskille ja nousi jakkaralle istumaan. Vieressä joku tyyppi sytytti savukkeen välittämättä paskan vertaa kiellosta, joka kielsi blaadaamisen baaritiskillä.
"Terve, Arska, kaada täyteen!" Antti sanoi.
Baarimikko kuivasi rätillä tiskistä tulleita laseja. Hän pisti rätin pois ja lasin telineeseen. "En halua vihjata, mutta piikkisin alkaa olla jo täysi."
"Kaada, äläkä hölise. Tänä iltana mulla on nappulaa."
Arska kaatoi skottilaista lasiin. Antti veti kerralla huiviin. Hän näytti: kaada lisää.
"Oho, mikäs nyt on? Perintö, lottovoitto vai varhaiseläke?"
Antti otti siemauksen lasista. Viski lämmitti hänet. Se poisti vapinan ja sai ajatukset kulkemaan. "Ei vaan homma. Ja ihan oikea. Näetkö tuon tytön tuolla takahuoneen ovella?"
Arska katsoi. "Olen nähnyt sen pari kertaa. Ei oikein ole tavanomaista kalustoa."
"Mä pidän silmällä sitä. Se on jiftiksessä mun vanhan inttikaverin kanssa. Se pelkää, että pikkuvaimo levittää väärissä paikoissa ja palkkasi mut seuraamaan sitä. Mikä sitä vetää tällaiseen räkälään?"
"Se kaiketi pitää hiestä. Tai jostakusta, joka haisee sille."
Antti tunsi paineen rakossa kasvavan. Hän pyysi Arskaa pitämään jenttaa silmällä ja käveli miestenhuoneeseen. Siellä haisi kuselle. Lattia lainehti nesteistä. Oven vieressä oli kortsuautomaatti. Se houkutteli ostamaan. Heitä huge sisään ja saat yhden varmuusvälineen. Sen jälkeen, tarjoa jollekin tinsalle kaljat ja pääset panemaan.
Antti pissasi urinaaliin. Se oli täynnä tupakantumppeja. Hän veti vetskarin ylös. Viimeinen tippa valahti kalsareihin. Hän kirosi mielessään. Hän pesi kädet. Hän huuhteli kasvonsa. Hän näki itsensä peilistä. Hän katsoi peilikuvaansa. Hän selvitti henkilöllisyyden.
Hän oli neljäkymmentäyksi vuotias. Entinen poliisi. Hän oli saanut virastosta kenkää liiallisen voimankäytön takia. Hän työskenteli siveyspoliisissa Rauno Laitinen nimisen jeparin kanssa. He olivat samanikäisiä. He olivat ystäviä. He olivat kollegoita. He ratsasivat keskustan panokämppiä. He pidättivät huoria. He ottivat lahjuksia rikkailta liikemiehiltä, jota pettivät vaimojaan. He sanoivat: maksa, niin kukaan ei saa tietää. Jokainen maksoi kiltisti pyydetyn summan. Kenellekään turskaratsioissa pidätetyllä rikkaalla hyypiöllä ei ollut varaa vaarantaa julkisuuskuvaansa.
Kaikki sujui hyvin, kunnes Laitinen petti hänet. Laitinen halusi murharyhmään. Hän halusi komisarioksi. Hän janosi rahaa ja valtaa. Hän förasi paalut, jotka he olivat puolentoista vuoden aikana tienanneet. Yli satatuhatta. Hän vietteli Katajan naisen. Hän pääsi murharyhmään.
Antti vajosi pohjalle. Hän tarttui flindaan. Hän tuli duuniin pienessä siivussa. Hän otti avoimesti huikkaa työaikana. Hän tarttui työhönsä entistä tarmokkaammin. Hän pidätti huoria. Hän hakkasi pampulla paskat pihalle, niistä miehistä jotka vastustivat pidätystä, tai muuten vain soittivat suutaan. Ja hän oli siviilipukuinen jepari. Pamppu ei olisi kuulunut hänen varustukseensa. Hän sai nuhteita ja varoituksia alkoholin ja voiman käytöstään. Yksi, kaksi, kolme varoitusta. Hyvää yötä, Antti, et ihan päässyt eläkeikään. Tiestkö, että entinen kollegasi on murharyhmän varakomentaja. Tiesitkö, että hän asuu isossa omakotitalossa. Tiesitkö, että hänellä on kaksi lasta sinun entisen muijasi kanssa.
Hänen omatilanteensa: hän bryynasi joka viikko eri naista. Hän asui surkeassa kellarikämpässä, jossa vilisi torakoita.
Ravintola: savuinen konnaluola vanhassa kaupungissa vastapäätä keskuspiirin juoppoputkaa. Paikallisilla sinivuokoilla helpot hommat, ei tarvinnut kuin hakea metelövät deekut kadun toiselta puolelta säilöön. Retkuilla niinikään helpot oltavat: aamulla pääsi putkasta suoraan baariin.
Antti Kataja työntyi kahden sikaniska portsarin välistä sisälle. Hän tunsi kundit. Kundit tunsi hänet. He tiesivät, että hän oli omistajan kavereita. He tiesivät, että hän oli entinen poliisi, jota ei kannattanut suututtaa. Hän katseli sisällä ympärilleen. Hän antoi katseensa kiertää. Pitkä puinen baaritiski salin perällä. Hänen kaverinsa, paikan omistaja työskenteli sen takana kaataen brenkkua edistyksen hylkäämille. Kaksi biljardipöytää vasemmalle. Molemmat ahkerassa käytössä. Neliskulmaisia ja pyöreitä pöytiä, joissa paikalliset tenukepit istuivat vahvassa humalatilassa tavoitellen yhä korkeampia promillemääriä. Oikealla, huoneen perällä oli ovi, joka johti takahuonnéeseen. Siellä järkättiin lauantai-iltaisin nyrkkeilymatseja. Tehtaan poikia ansaitsemassa ylimääräristä. Lafka kustansi heille hanskat ja päänsuojukset ja bungasi kapakalle tilavuokran.
Oven vieressä: kolmevitonen, hyvän näköinen nainen tummanpunaisessa tyylikkäässä leningissä.
Hänen kohteensa.
Antti käveli tiskille. Hän väisteli deekuja. Ilma täynnä mölyä ja meteliä. Kännisistä ihmisistä lähti soundia. Ilma täynnä tupakansavua. Huomaa: lammikko lattialla. Keltaista nestettä, olutta tai kusta. Hän väisti sen. Hän pääsi tiskille ja nousi jakkaralle istumaan. Vieressä joku tyyppi sytytti savukkeen välittämättä paskan vertaa kiellosta, joka kielsi blaadaamisen baaritiskillä.
"Terve, Arska, kaada täyteen!" Antti sanoi.
Baarimikko kuivasi rätillä tiskistä tulleita laseja. Hän pisti rätin pois ja lasin telineeseen. "En halua vihjata, mutta piikkisin alkaa olla jo täysi."
"Kaada, äläkä hölise. Tänä iltana mulla on nappulaa."
Arska kaatoi skottilaista lasiin. Antti veti kerralla huiviin. Hän näytti: kaada lisää.
"Oho, mikäs nyt on? Perintö, lottovoitto vai varhaiseläke?"
Antti otti siemauksen lasista. Viski lämmitti hänet. Se poisti vapinan ja sai ajatukset kulkemaan. "Ei vaan homma. Ja ihan oikea. Näetkö tuon tytön tuolla takahuoneen ovella?"
Arska katsoi. "Olen nähnyt sen pari kertaa. Ei oikein ole tavanomaista kalustoa."
"Mä pidän silmällä sitä. Se on jiftiksessä mun vanhan inttikaverin kanssa. Se pelkää, että pikkuvaimo levittää väärissä paikoissa ja palkkasi mut seuraamaan sitä. Mikä sitä vetää tällaiseen räkälään?"
"Se kaiketi pitää hiestä. Tai jostakusta, joka haisee sille."
Antti tunsi paineen rakossa kasvavan. Hän pyysi Arskaa pitämään jenttaa silmällä ja käveli miestenhuoneeseen. Siellä haisi kuselle. Lattia lainehti nesteistä. Oven vieressä oli kortsuautomaatti. Se houkutteli ostamaan. Heitä huge sisään ja saat yhden varmuusvälineen. Sen jälkeen, tarjoa jollekin tinsalle kaljat ja pääset panemaan.
Antti pissasi urinaaliin. Se oli täynnä tupakantumppeja. Hän veti vetskarin ylös. Viimeinen tippa valahti kalsareihin. Hän kirosi mielessään. Hän pesi kädet. Hän huuhteli kasvonsa. Hän näki itsensä peilistä. Hän katsoi peilikuvaansa. Hän selvitti henkilöllisyyden.
Hän oli neljäkymmentäyksi vuotias. Entinen poliisi. Hän oli saanut virastosta kenkää liiallisen voimankäytön takia. Hän työskenteli siveyspoliisissa Rauno Laitinen nimisen jeparin kanssa. He olivat samanikäisiä. He olivat ystäviä. He olivat kollegoita. He ratsasivat keskustan panokämppiä. He pidättivät huoria. He ottivat lahjuksia rikkailta liikemiehiltä, jota pettivät vaimojaan. He sanoivat: maksa, niin kukaan ei saa tietää. Jokainen maksoi kiltisti pyydetyn summan. Kenellekään turskaratsioissa pidätetyllä rikkaalla hyypiöllä ei ollut varaa vaarantaa julkisuuskuvaansa.
Kaikki sujui hyvin, kunnes Laitinen petti hänet. Laitinen halusi murharyhmään. Hän halusi komisarioksi. Hän janosi rahaa ja valtaa. Hän förasi paalut, jotka he olivat puolentoista vuoden aikana tienanneet. Yli satatuhatta. Hän vietteli Katajan naisen. Hän pääsi murharyhmään.
Antti vajosi pohjalle. Hän tarttui flindaan. Hän tuli duuniin pienessä siivussa. Hän otti avoimesti huikkaa työaikana. Hän tarttui työhönsä entistä tarmokkaammin. Hän pidätti huoria. Hän hakkasi pampulla paskat pihalle, niistä miehistä jotka vastustivat pidätystä, tai muuten vain soittivat suutaan. Ja hän oli siviilipukuinen jepari. Pamppu ei olisi kuulunut hänen varustukseensa. Hän sai nuhteita ja varoituksia alkoholin ja voiman käytöstään. Yksi, kaksi, kolme varoitusta. Hyvää yötä, Antti, et ihan päässyt eläkeikään. Tiestkö, että entinen kollegasi on murharyhmän varakomentaja. Tiesitkö, että hän asuu isossa omakotitalossa. Tiesitkö, että hänellä on kaksi lasta sinun entisen muijasi kanssa.
Hänen omatilanteensa: hän bryynasi joka viikko eri naista. Hän asui surkeassa kellarikämpässä, jossa vilisi torakoita.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ei paskempi. Lukisin eteenpäin..