huolestuttaa vähän että mihin tämä johtaa.. alkoholi on alkanut näyttelemään aika suurtaa osaa elämässäni.. juon harvoin runsaasti, mutta lähes joka ilta menee muutama bisse... sen verran vaan ettei tule krapulaa ja pystyy elämään normaalia elämää.. mutta se alkoholi jotenkin täyttää sisälläni olevan tyhjän tilan. isäni ja hänen isänsä olivat rappioalkoholisteja ja pelkään että seuraan heidän jalanjälkiään.. mutta selvinpäin en tunne itseäni onnelliseksi.. olen vasta parikymppinen.
en tiedä...
mie
5388
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Vähän pelkään että
seuraat isäsi ja isoisäsi jalanjälkiä, hae itsellesi apua, se ei ole mikään häpeä.
Sinulla on varsin hyvät eväät, kun tiedostat tilanteesi ja mahdollisen periytyvyydenkin.
Tiedän, mitä tarkoitat sillä passiivisella tyhjällä ololla selvänä, minulla sen olla möllöttämisen lisäksi oli masennustaipumuksia.
Sen ikävän mielialan ja passivoitumisen poistumiseen ei riitä viikko eikä kaksi selvänä. Mutta poistuvat kyllä jos tahdonvoimaa riittää pitää näpit erossa pullosta. Minulla aluksi toistui aina sama kaava. Hirveä monen päivän krapula - pari viikkoa passiivisuutta ja tyhjyyttä - pirteys ja mieliala paranevat - alkaa kova touhuaminen hyötypuuhissa - energisyys vain lisääntyy - kunnon kännit - ja taas ollaan alussa. Se energisyysvaihe on minulle kriittinen, ja kun sen itsessäni tunnen, osaan sen jo ohjata muualle, minulla kävelyyn ja rentoutukseen.
Minusta Sinun on ehdottomasti päästävä eroon siitä pikkutissuttelusta, sillä se on alkoholin käytön salakavalin etenevä muoto.
Teepä aluksi itsellesi testi, ja ole kuukausi ilman kaljaa. Aluksi se on sitä, että istuu kenottaa turhuuden tunteessa, joku ottaa päähän ja ei tiedä mikä, ärsytyskynnys laskee, voi olla agressioitakin, mielialat heittelee, kireyttä joka suhteessa, mutta jo viikossa alkaa helpottamaan, ja vointi paranee päivä päivältä. Kun sitten vointi on sellainen, että jos maapallossa olisi kahvat, niin kääntäisit sitä - silloin olet liipasimella. Voi olla, että joudut käymään prosessin läpi useampaan kertaan, mutta Sinä tiedostavana opit sitä hallitsemaan.
Se jatkuva tissuttelu on erityisen vaarallista. Lykkyä tykö.
siitä oli apua. ei varmaan auta muu kuin pitää näpit erossa pullosta kokonaan vaikkapa kuukauden verran. olen tämän juomiseni suhteen vasta hyvin alussa nimittäin alkoholin kayttöni alkoi lisääntymään vasta tuossa vuosi sitten. loppuvuodesta se olikin sitten jo lähes päivittäistä. keväällä päätin että nyt saa loppua ja pidinkin kolmen viikon tauon. sen jälkeen join ihan kohtuudella mutta sitten se tissuttelu alkoi taas lisääntymään ja viime ajat se on ollut taas lähes päivittäistä.
vaikeinta on justiin se että jos ei juo yhtään, niin on täysin tyhjä ja saamaton olo ja vituttaa koko illan, eikä meinaa unen päästäkään saada kiinni.
Tai siis ainakin melkein sama. Oon tissutellut tässä kesäkuun lopusta joka päivä, välillä on ollut ehkä yhden päivän paussi kun on pitänyt lopettaa että on saanut käytännön asioita hoidettua. Olen siis 22 ja työtön. En tunne itseäni työkykyiseksi ja haluaisin päästä johonkin työkokeiluun. Ongelmia mulla on kuitenkin ollut koko ikäni, ei ne alkoholista johdu. tosin viina on vaan pahentanut tilannettani. Mun on vaikea keskittyä enää mihinkään. Kävin eilen katkoasemallakin, mutta alko ahdistaa niin etten jäänytkään sinne. Mulal tuo alkoholin käyttö taas on jatkunut aika pitkänä ja se on ollut tosi runsasta. Pari pulloa väkevää esim. menee helposti päivässä, jos sille päälle sattuu. Useinmiten olen kuitenkin tissutellut bisseä ja ei aina ole välttämättä edes kovin montaa pulloa päivässä mennyt. Mutta kaikki rahat on mennyt viinaan ja terveyskin alkaa tuntua jo kyseenalaiselta. Tänään en ole ottanut yhtään alkoholia, vaikka kaapissa onkin pari kaljaa. Mulla on myös ajatus alkanut pätkimään, esim. taas tuli ajatuskatko enkä muista mitä piti kirjoittaa. Krapulaa mulla ei ole ollut aikoihin, varmaan vuoteen, puoleentoista. Siis ei aamupahoinvointia, pääkipua ennä muita tavanomaisia krapulaoireita.
Mulla on siis hermoihin tainnut tulla jotain vikaa ja sosiaalisia ongelmia, esim. humalapäissään tappelua, riitelyä ynnä muuta, vaikka normaalisti olen rauhallinen ja fiksu kaveri. Tekis mieli ottaa kaljaa nytkin. Aina melkein tekee mieli. Tai siis aina ei edes tee mieli, mutta juo vaan tavan vuoksi. Nytkin tekis perkeleesti mieli!!! Ja tää kirjottaminen ottaa hermoille, näpit tuntuu koko ajan hermobndnb
Joo-o. Ei tästä tuu mitään.