Moi,
Ajoittaiset menneisyyteen liittyvät "tapahtumat" vievät minulta järjen.
Olen elänyt ns. villin nuoruuden oikein pitkän kaavan mukaan. Viinalla on tullut löträttyä, tupakkaa polteltua, miesten kanssa sekoiltua tms.
Raha-asiani sotkin totaalisesti ollessani 35-vuotias. Ensimmäinen avioliittoni hajosi tähän hörhöilyyn.
Saan aika-ajoin oikein inhottavia muistikuvia menneitä ajoilta. Känninen sekoilu työpaikan juhlissa tms. Tuntuu kuin voisin repiä silmät päästäni voidakseni korjata menneisyyteni.
Oko kenelläkään muulla tällaisia tuntemuksia? Olen yrittänyt antaa itselleni anteeksi, huonoin tuloksin.
Nyt olen 45-vuotias ja elämän ulkoisesti pitäisi olla mallillaan. En juo , en polta enkä hörhöile paareissa muutenkaan.
Taas on yksi uneton yö takana miettiessäni mokailujani.
Ajoittaiset menneisyyteen liittyvät "tapahtumat" vievät minulta järjen.
Olen elänyt ns. villin nuoruuden oikein pitkän kaavan mukaan. Viinalla on tullut löträttyä, tupakkaa polteltua, miesten kanssa sekoiltua tms.
Raha-asiani sotkin totaalisesti ollessani 35-vuotias. Ensimmäinen avioliittoni hajosi tähän hörhöilyyn.
Saan aika-ajoin oikein inhottavia muistikuvia menneitä ajoilta. Känninen sekoilu työpaikan juhlissa tms. Tuntuu kuin voisin repiä silmät päästäni voidakseni korjata menneisyyteni.
Oko kenelläkään muulla tällaisia tuntemuksia? Olen yrittänyt antaa itselleni anteeksi, huonoin tuloksin.
Nyt olen 45-vuotias ja elämän ulkoisesti pitäisi olla mallillaan. En juo , en polta enkä hörhöile paareissa muutenkaan.
Taas on yksi uneton yö takana miettiessäni mokailujani.
Vastaukset 26
Vanhimmat
olet tiesi tietoisesti valinnut. Mitä siitä meille valitat?
Eikös tämä ole keskustelupalsta, ja sinäkö oot niin pyhä, ettet oo koskaan mokaillut???????
haluaisitko olla elänyt elämäsi jonain siveyden sipulina? Tuohan kuulostaa aivan normaalilta! Minä poltan edelleen ja läträän joskus viinin kanssa.. miehiäkin pyörittenelen silloin tällöin, eikä mitään aikomustakaan muuttaa elämäntyyliä. Ei se enää niin railakasta elämää ole kun muutamia vuosia sitten, mutta mitään en kadu enkä haluaisi muuttaa elämästäni! Olen varmasti elänyt ja kokenut enemmän kun joku muu tulee kokemaan koko elämänsä aikana, mutta olen tyytyväinen ja aion kokea vielä paljon :)
Kuule, kyllä meillä kaikilla löytyy menneisyydessä virhearviointeja ja vääriä valintoja. Toisilla vähemmän ja toisilla enemmän. Mulla erittäin paljon ;)) jopa sellaisia joista kukaan ei tiedä - ei kestä päivänvaloa...
Miksi et voi antaa itelles anteeksi? Oletko todellakin niin huono ihminen muka? Eikö nämä negatiiviset muistot ole muistoja muiden joukossa kuitenkin?
On todella vaikeeta olla itselleen rehellinen, mutta se kannattaa.
Kaikilla meillä on luurankomme kaapissa, ei menneitä kannata enää murehtia. Eilinen on mennyt, huomista ei vielä tiedä, joten elä tätä päivää.
Kannattaisiko sinun ajatella hetki vaikka näin: Ennemmin kadun tekemättä jättämisiäni kuin tekemisiäni...
Moimoi.
Kylläpä vanhat asiat tulevat mieleen useinkin ja harvemmin muistaa niitä mukavia hetkiä.
Paljon on omiin töppäyksiin liittyviä häpeilyn aiheitakin mutta paljon on myös kaikenlaisia epäoikeudenmukaisuuteen tai ihmisten puhtaaseen ilkeyteen liittyviä muistoja jotka nimenomaan pilaavat yöunia ja aiheuttavat ahdistus kohtauksia.
Ja ahistus voi laueta ihan yllättäen, vaikkapa jos radiosta kuuluu jokin kappale mihin liittyy jokin voimakas muistikuva menneiltä ajoilta.
Monet muistikuvat ovat aika voimakkaisiin tunteisiin liittyviä. Vaikkapa jokin muisto naisesta johon oli rakastunut ja joka antoi pakit menemällä sänkyyn parhaan kaverini kanssa. Tai vaikkapa hautajaisissa sattunut murtuminen. Myös työelämässä tapahtuneet "henkien taistelut" muistuvat mieleen useasti. Niissä yleisimmin ollut kyse sinällään tasa-arvoisten ihmisten nokkimisjärjestyksen asettamisesta kuin työasioitten hoitamisesta. Eli joskus on pitänyt töitään sitten tehdä pitemmän ja kalliimman kaavan mukaan vain siksi että ei ole jaksanut itse pitää puoliaan. Mutta ne palaavat aina jostain syystä mieleen.
Omat, vaikkapa kännissä tehdyt asiat ovat siitä hyviä että niistä voi syyttää lähinnä itseään. Mutta niihinkin liittyy ympäristön reagointi ja usein on jäänyt voimakkaammin mieleen juuri ihmisten pahat puheet kuin sinällään itse tapahtuma koska tapahtumat ovat useasti olleet kuitenkin aika mitättömiä, lähinnä suusta tulleita sammakoita. Ja sitä ainoaa rosistapaustani en ole mitenkään erityisesti kokenut häpeällisenä koska sain rangaistukseni ja esitin anteeksi pyyntöni.
Joskus tuntuu että on olemassa kahdenlaisia ihmisiä. Niitä jotka ovat aina positiivisia ja iloisia ja joilla on onni myöten ja sitten meitä muita.
Se hyvä puoli tällaisessa ahistumiseen taipuvaisessa ja kyynikkomaisessa luonteessa on että aika harvoin tulee nykyisin vastaan mitään erityisiä pettymyksiäkään, koska kaikkeen jotenkin jo valmiiksi varautuu että pieleen voi kaikki mennä ja itsekin voi asioitaan munia.
Se vaan kummastuttaa kun olin luullut tällaisten tunteiden kuuluvan nuoruuteen ja kasvukipuihin. Tosiasiallisesti ne seuraavat mukana koko elämän ajan. Ja elämää eläessä aina sattuu ja tapahtuu joten sitten eläkkeellä ollessa voi olla aika synkkä mieli. No jospa se paperinukkien leikkely ja seuraleikit sitten vievät kaiken mielenkiinnon.
väkisin,
turhaaN sitä mietit
Minä näkisin sen voimavarana
tulevia päiviä Ajatellen
Se mikä ei tapa, se vahvistaa.
Näin olen itse asian ymmärtänyt.
(*.*)
Jos on vaikkapa holtittomuudellaan perheensä hajottanut ja puolisonsa luottotiedot romuttanut ja yhteisen kodin vasaran alle pannut, niin MÄDÄNTYKÖÖN helvetissä!
Sellaista saakin ääliö miettiä lopun ikäänsä, sillä niin miettivät nekin, joiden elämä meni samalla pilalle!
Tämä ei tarkoita ketjun aloittanutta, vaan kokemus on omakohtainen!
Mun elämäntapani on antaa anteeksi; se sattuu tosi voimallisesti; AnteeksiAntaminen on maailman vi**Umaisin tapa hyväksyä toisen pahat teot.
Tehtyä ei kuitenkaan saa tekemättömäksi,
Ainoa keino on hyväksyä tosiasiat,
ja tehdä mitä pystyy, ja tehdä se hyvin,
niin hyvin kuin itse pystyy.
Toisilta on turha yleensäkään vaatia mitään oman elämän suhteen; kaikki muu on lainaa; ainoa mitä meillä loppujen lopuksi on .. ON SE MITÄ OLEMME.
Viha katkeroittaa Sielun ja tekee ruumiinkin Voimattomaksi: Hetkisen jaksan vihata ja toivoa toiselle pahinta helvettiä mitä maa päällään kantaa, työstän aikani, itken paljon, mietin;
ja huomaan,
että minäkin olen vain ihminen,
minäkin Teen virheitä,
toisia tahallani,
toisia Vahingossa.
Kaikesta wastaan ihan ITSE.
(*.*)
...nauramaan itsellesi, muistoillesi ja elämälle yleensä.
Itsekin olen kaikenlaista (pas...kin) kokenut ja asioita, jotka 'eivät siedä päivänvaloa' ja samalla tavalla tulee välillä suoranaisia häpeäntunteita omista mokista tai muuten vaan huonoja fiiliksiä, jos on esim. kohdannut epäoikeudenmukaisuutta. Siinä ei auta menneitä murehtia, hymyillä vaan ja nauttia iän tuomasta viisaudesta: eipähän tarvitse enää kokea samoja juttuja uudelleen.
todella selvän kuvan tämän palstan kirjoittajista.
Eipä totisesti tee mieli kovinkaan moneen tutustua yhtään tarkemmin. Parempi vain jos tunne on molemminpuolinen.
hurskastelua, sanon minä. Onneksi sinä et ole meille viimeistä tuomiota jakamassa.
Etkö ole kuullut raamatun lausetta, se joka on synnitön, heittäköön ensimmäisen kiven.........
...mielellämme toivotamme Sinulle hyvää matkaa täydellisten palstalle. Tekopyhyys haisee, hyi.
...kiitos hyvistä nauruista!
Aina löytyy tekopyhiä ja itseään muita paremmaksi luulevia tärkeilijöitä mukaan joukkoon. Sinunlaisiasi on tämäkin keskustelufoorumi pullollaan, että varmaan löydät kaltaistasi keskusteluseuraa. Onnea vaan etsinnälle.
Etkö sä nyt vois jo jäädä vaikka pienelle lomalle?
Väität toista tekopyhäksi hurskastelijaksi ja itse siteeraat raamattua????
sen kiven viskatakin kerta kun noin ruinaat. Missäs tavattaisiin?
Voit lohduttaa itsessäsi olevaa "mokapeikkoa"
että rangaistus on tullut tehdyistä jo monta
kertaa.
Jo pelkästään valvotut yöt ovat riittävä.
Et kai elinkautista ansaitse?
Sinun elämäsi on tässä näin. Turha menneitä on murehtia, kun ei voi enää mitään muuttaa. Tehty mikä tehty. Ei minäkään jaksaisi jos ajattelisin vain menneitä, ne "pahat asiat" helposti moninkertaistuu liikaa miettiessä.
Niinkauan kun ihminen on terve hän voi päättää elämästään. Vanhemmat ihmiset eivät mieti elämänsä mokia, he surevat sitä mitä EI tullut nuorempana tehtyä tai pystynyt tekemään.
On kokemusta samoista asioista, ja jos voisin vaihtaisin ne vuodet pois elämästäni. On todella tullut tehtyä asioita jotka eivät kestä lähempää tarkastelua.
Itse olen muuttunut paljon niistä ajoista, mutta silti häpeän tunne ajoittain valtaa mieleni. Yritän ajatella asiaa siten, että olin silloin niin hukassa ja rikki, etten kyennyt arvostamaan itseäni ja omaa ruumistani (yletön viinan juonti ja seksisekoilut).
Olet itsesi ankarin tuomari, mutta tuomiosi jo kärsinyt. Kaikenlaiseen itsetuhoiseen käyttäytymiseen on kuitenkin aina syynsä, joten jos joku on saanut niin hyvät ja onnelliset lähtökohdat elämässään, että on välttynyt ns. sekoiluilta nuoruudessaan, saa olla onnellinen. Mutta miksikään tuomariksi tai Jumalaksi ei sellaisella ole oikeutta ruveta, koska monilla meistä on kuitenkin todella kivikkoinen tie takana.
Jos,ihmiset (ketä olet satuttanut)antaa mahdollisuuden hyvittää kaiken,tee se sydämmestä,jos,ei sinun pitää vain hyväksyä asia,ja yrittää elää tätä päivää..tee tästä sinulle parempi.Jokainen voi olla joskus heikko,seuraukset on vain pakko jaksaa kantaa..sitä elämä on.Mutta,muista me kaikki ollaan joskus heikkoja,täytyy vain yrittää jaksaa.Sinulla on vielä paljon elämää elämättä,anna menneisyyden olla,meillä kaikilla on uusi mahdollisuus..muuten tässä ei olis mitään järkeä,koska,suurin osa meistä tekee virheitä,mehän ollaan vaan ihmisiä..
Menneisyys on ollutta ja mennyttä. Oli se sitten mitä vaan niin et sitä tänään enää voi muuttaa. Eikä se murehtimalla muuksi muutu...
MUTTA voit ottaa oppia menneisyytesi mokuista ja virheistä. Ja olla toistamatta niitä... Mokat voi kääntää edukseen juuri siten, ettei enää hakeudu samanlaisiin tilanteisiin.
Lopeta nyt vatvominen ja suuntaa katse eteenpäin huomiseen. Tsemppiä!
hyvin sanottu, tähän kommenttiin ei ole enää lisättävää.
ei asioita voi olankohautuksella ohittaa, niistä on otettava opiksi!
Lohdutukseksi:
Ei kukaan lie paha
toinen on vain heikompi toista!
Heitän sinua rakkauteni murusilla , noki pois jos haluat!
siellä toinen täällä...kukapa meistä olisikaan täydellinen. Miksi siksi miettiä menneitä, kun huominen on edessä! Jos haluaa oppia virheistään, oppii kyllä.
se tosiasia, että ihmisen mieli on kuin laivan lastiruuma, joka kuljettaa uumenissaan menneisyyden hyvine, sekä ikävine muistoineen.
Hengellisen heräämisenkin kokeneet (uskoon tulleet) ihmisetkin kokevat häpeää ja syyllisyyttä muistaessaan töppäilyjä, tai suoranaisia pahoja, jopa rikollisia tekojaan. Se on osa ihmisenä olemisen kipua, jota täällä ajallisesa elämässämme joudumme kokemaan.
Mielestäni sinun asiasi ovat hyvällä mallilla, sillä et ole paatunut, vaan omatuntosi muistuttaa sinua ja uskon, että olet niinkutsutussa hengellisen herätyksen tilassa.
Luota vain syntiesi sovittajaan ja anteeksi antajaan, saat rauhan ja kun joku sen jälkeen sisäisessä maailmassasi muistuttelee menneisyydestäsi, niin se on paha voima, sielusi vihollinen, Saatana, joka ei sallisi koskan ihmiselle vapautta taakoitettuna olostaan.
Anna elämäsi Jeesukselle , kyllä auttaa,