Itse en ole alkoholisti. Viina ei merkitse minulle oikeastaan mitään. Joskus juhlatilaisuuksissa tulee otettua lasillinen kun se tuntuu kuuluvan asiaan jostakin kumman syystä.
Mutta AA ohjelma kiinnostaa. Pidän alkoholismia sairautena ja tiedän, että moni on saanut siihen avun AA:n kautta. Mutta mikä siinä AA:ssa pitää raittiina? Kertokaa?
Luin tuoreen amerikalaistutkimuksen jossa kerrottiin ryhmätilanteiden tervehdyttävästä vaikutuksesta. Ja että se käytetty "ohjelma" olisi sivuseikka. AA:n ohjelma - itse sitä en syvemmälti tunne - on varmaan hyvä. Monet vertaistukiryhmät - niitä on ainakin sata eri aloilta - ovat lainanneet sen käyttöönsä. Se puhuu hengellisyydestä mutta erottaa tämän selvästi uskonnosta. Se on hyvä oman ajattelun kehittäjä. On olemassa sellainenkin ryhmä, joka pyrkii eroon ahdasmielisten uskonnollisten vaikutteiden (kotiym) aiheuttamasta sairastumisesta. Kuulemma sekin on saanut ihnan positiivisia tuloksia aikaiseksi.
Tuntuisi siltä, että tervehdyttävä vaikutus olisi nimenomaan sillä, että samasta ongelmasta kärsivät kertovat kokemuksiaan ongelmasta tasavertaisesti ilman, että paikalla on ns. asianuntijoita tai ammattilasia. Siksikö palaverit ovat suljettuja? Kertokaa.
Mutta AA ohjelma kiinnostaa. Pidän alkoholismia sairautena ja tiedän, että moni on saanut siihen avun AA:n kautta. Mutta mikä siinä AA:ssa pitää raittiina? Kertokaa?
Luin tuoreen amerikalaistutkimuksen jossa kerrottiin ryhmätilanteiden tervehdyttävästä vaikutuksesta. Ja että se käytetty "ohjelma" olisi sivuseikka. AA:n ohjelma - itse sitä en syvemmälti tunne - on varmaan hyvä. Monet vertaistukiryhmät - niitä on ainakin sata eri aloilta - ovat lainanneet sen käyttöönsä. Se puhuu hengellisyydestä mutta erottaa tämän selvästi uskonnosta. Se on hyvä oman ajattelun kehittäjä. On olemassa sellainenkin ryhmä, joka pyrkii eroon ahdasmielisten uskonnollisten vaikutteiden (kotiym) aiheuttamasta sairastumisesta. Kuulemma sekin on saanut ihnan positiivisia tuloksia aikaiseksi.
Tuntuisi siltä, että tervehdyttävä vaikutus olisi nimenomaan sillä, että samasta ongelmasta kärsivät kertovat kokemuksiaan ongelmasta tasavertaisesti ilman, että paikalla on ns. asianuntijoita tai ammattilasia. Siksikö palaverit ovat suljettuja? Kertokaa.
Vastaukset 5
Vanhimmat
jotta saataisiin jengi taas vääntämään kättä siitä mikä liittymä on oikeassa ja mikä väärässä
Olet varmaan oikeilla jäljillä. Maailman kirjastot ovat avoinna tietoa haluaville - toteaa AA:n sininen kirja jossakin kohdin ja kehottaa käyttämään niitä hyväkseen.
Mutta tosiasia on, että useimmat alkoholistit ovat kahlanneet läpi kirjastojen alkoholia koskevat hyllyt moneen kertaan etsiessään apua ongelmaansa. Eikä sitä apua ole löytynyt sen paremmin isosta kuin pienestäkään kirjasta. Toipuminen on omalla kohdallani lähtenyt alulle vasta uskallettuani ottaa sen ensimmäisen askeleen ryhmähuoneistoon ja myönnettyäni voimattomuuteni muille kohtalotovereille - jollaisiksi he myöhemmin osoittautuivat. Aluksi olin ongelmani kanssa yksin. Jakaminen on kaiken a ja o.
Kokemuksen jakaminen palavereissa,ei siis käsitysten tai mielipiteitten,on sitä ohjelman suosittamaa sanoman viemistä parhaimmillaan.
"Siksikö palaverit ovat suljettuja?"
Tiedät aivan hyvin avoryhmistä. Yrität nyt saada alkoholistit kirjoittamaan, voidaksesi nauttia heidän tyhmyydestään.
Sitä kautta se villakoiran ydin lienee löydettävissä. AA:n ohjelma on vanha ja oman aikansa tuote. Mutta toimii toipumisen pohjana edelleenkin hyvin. Nykyisin AA palavereiden tervehdyttävä vaikutus voidaan ilmaista vaikka näin:
Ryhmäterapia on ryhmässä tapahtuvaa hoitoa, jossa sovelletaan ryhmän dynaamisia ilmiöitä hoidollisiin tarkoituksiin. Ryhmäterapia perustuu näkemykseen, jonka mukaan psyykkiset oireet syntyvät ihmisten välisissä suhteissa ilmenevissä vääristymissä ja ne ovat myös korjattavissa vuorovaikutuksellisissa yhteyksissä.
On vähän kahdenlaista ilmaa... Kaikki eivät palavereja pidä kovin tärkeänä vaan enempikin turvautuvat "ohjelmaan" ja pitävät tärkeimpänä "saattaa sanomaa" ryhmien ulkopuolella. Näitä henkilöitä löytyy nettikeskustelupalstoilla paljon. AA palavereissa he ovat pieni vähemmistö minkä jo ajattelun perustakin tuo ymmärrettäväksi.
Itse pidän palavereja oman hoitoni kannalta hyvin tärkeänä. Sopivia ryhmiä on löytynyt paljon. Joskus tökkii mutta se kuuluu elämään.
Henkilökemiat vaikuttavat paljon. Joskus ryhmässä on vaan tyyppejä, joille ei halua kertoa henkilökohtaisista asioistaan mitään. Yleensä kyllä kaikkein hankalimmat tyypit karsiutuvat aika äkkiä, koska he ovat myös niitä, jotka eivät edes tunnusta omia ongelmiaan. On varauduttava siihen, että terapiaryhmässä ihmiset purskauttavat ilmoille kaikkein negatiivisimmat tuntemuksensa, kateus kitkeryys ja muiden piikittely eivät ole lainkaan harvinaisia ilmiöitä. Toisaalta, ne joilla on potentiaalia parantua, ehkä oppivat ajanmyöten nimenomaan ryhmässä hillitsemään näitä tunteita ja analysoimaan niitä.
Jos ei ole yhtään kiinnostunut muista ihmisistä, ei palavereihin kannata mennä. Tosin, jos ihmisen ongelma on osittain kyvyttömyys sopeutua elämän realiteetteihin ja ymmärtää, että muiden ihmisten ajattelua tai tunteita ei voi muuttaa mielensä mukaisiksi vaan niihin on sopeuduttava, niin ryhmäterapia on erittäin hyvä vaihtoehto. Pelkästään itsestä puhuminen ja "sanansaatto" voi olla mukavaa, mutta ei aina auta suhtautumaan ympäröivään maailmaan sillä uudella tavalla joka on pitänyt minutkin juomattomana.