Minkä ikäisenä ihmisen pitäisi alkaa "rakentamaan elämäänsä" (=työ, perhe jne.)? oon 23v ja tuntuu, että kaikki kaverit on jo eläkkeellä (henkisesti siis). Kun itseeni kiinnostaa vaan hankkia elämänkokemusta, opiskella, matkustella, bailata, tavata uusia ihmisiä, harrastaa jne. en todellakaan haluais rivitaloo jostain "rauhalliselta asuinalueelta" tai viettää joka vapaahetken dvd-elokuvia katsellen tai tiskaten... tuntuu vaan että jo päälle parikymppisetkin ihmiset ovat niin paikoilleen jämähtäneitä. itse haluaisin jämähtää vasta päälle kolmikymppisenä, ja silloinkaan en lopullisesti. Kommentteja, kiitos!
Milloin "vanha"?
23.
61417
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Näin kokemuksen syvällä rintaäänellä ;)) voisin kertoa seuraavaa:
Mulle oli nuorena tosi tärkeetä seikkailla, matkustella, mennä, kokea, nähdä, tehdä kaikenlaista erilaista, olla vapaa ja villi ja vallaton. Vasta 30v asetuin aloilleni, perustin perheen ja jäin kotiäidiksi. Juuri täydellinen järjestys mulle. Sitä on parempi äiti kun ei jalat oo enää koko ajan menossa. Voi rauhoittua siihen elämänvaiheeseen. Kutoa villasukkia ja huolehtia pienokaisistaan.
Nyt (41v) alkaa taas lapset olemaan isoja ja mulla on uudestaan aikaa itelle, omille menoille ja harrastuksille. Tässä iässä ei ole vielä ollenkaan vanha, että aikaa sulla riittää ;)))
Uraa voi luoda siinä sivussa, mutta välttämätöntä se ei ole. Mä olen kouluttanut itseni viiteen eri ammattiin, ihan vain vaihtelun vuoksi. Vierivä kivi ei sammaloidu! Ei elämä ole legotorni jota syntymästä lähtien kunnianhimoiset päämäärät silmissä kiiluen systemaattisesti rakennetaan. Elämä on elämistä varten, kaikki muu on toissijaista. Kaikista tärkeintä on että itellä on mukavaa, eikö?
Eikai se siit iästä ole kiinni.Jos ihmiset tuntevat olevansa onnellisia tiskatessaan parikymppisenä rivitalon päädyssä kakarat ja koirat kintuissa kiinni, sallittakoon se heille.Itse olen 22 täysin samoilla linjoilla kuin sinäkin eli siis en tahdo jäädä paikoilleen.Ajatuskin saa minut hikoilemaan.Tähän mennessä en ole vielä löytänyt mitään sellaista jonka haluaisin pitää,joten on vain jatkettava eteenpäin.Kai sen sit tuntee sisällään kun haluaa rauhoittua paikoilleen.Kaikki ihmiset ovat oman onnensa onkijoita,toiset löytää sen rantarapakosta,toisten on seilattava kaikki seitsemän merta,eikä välttämättä siltikään nappaa.Rivitalon pääty on varmasti arvokas,reppu täynnä tarinoita on korvaamaton.
ole pakko jämähtää...tee mitä lystäät vaikka loppuelämäsi,ei siitä ole mitään lakia...
ei kokemuksia kerätäkseen tarvi lähteä timbuktuun tai ryypätä katuojassa. elämää suurempaa seikkailua on saada oma lapsi ja rakkautta omalta kullalta. mitä muuta se on kuin elämänkokemuksen hankkimista? on myös rohkeaa tehdä erilaisia ratkaisuja kuten opiskelujen tauolle laitto kun saa lapsen tai rivitalopätkän hankkiminen, ovat kuitenkin suuria asioita!!
sinä itse tiedät mitä elämältäsi haluat eikä elämässä ole sääntöjä eikä rajoja.
Olen itse nyt 30v ja alkaa oikeasti tuntumaan vanhalta.
Samoin mussa on herännyt ihmeellisiä fetissejä raskaanaolevien ja imettävien naisten suhteen. Eli ilmeisesti biologinen kello koittaa kehoittaa hankkimaan perheen tai jotain.
Elämä on tähän asti mennyt työnmerkeissä. Ura on reilassa, rahaa on vinopino ja olen ikäväkseni todennut että se ei tee yhtään sen onnellisemmaksi. Kusettivat rkele että siitä olisi jotain iloa. Masentavaa kierrellä kauppakeskuksissa tai lukea katalogeja kun ei ole enää mitään mitä oikeasti haluaisi tai tarvitsisi.
Kaupasta voisi ostaa vain herkkuja, mutta sitten lihoisi ihan kirotusti.
Tylsää tää elämä vaan on...