Ongelmani koskee minun ja kämppikseni uroskoiria. Itselläni on 2v monirotuinen (leonberg-belkkari-novascoti) ja kämppikselläni 2v bullterrieri.. Itselläni on myös malinoisnarttu (11kk). Urokset ovat olleet pienestä saakka yhdessä ilman suurempia ongelmia. Joskus leikki on mennyt turhan rajuksi ja pieniä naarmuja on tullut. Nyttemmin on vaan leikin tilalle tullut mitä totisin tosi. Belkkarillani ei ole vielä ollut juoksua eikä ennenkään ole ollut "mustasukkaisuusongelmia". Asumme tilavalla maatilalla ja pihatilaa löytyy.
N. 2,5kk sitten urokset ottivat yhteen minun ja kämppikseni ollessa laivareissulla. Siskoni oli koiravahtina ja tuntee koirat ennestään hyvin. Hän oli saanut ne irti toisistaan ja erotettua eri huoneisiin. Pari päivää meni ja tilanne oli taas hyvin, ei rähinää.
Kului kuukausi ja yhtäkkiä, ilman mitään syytä bullterrieri kävi oman koirani päälle. Syntyi hirveä rähinä ja luulin jo oman koirani päivien olevan ohi. Bulli oli koirani rintalihaksessa kiinni, eikä päästänyt irti vaikka tein mitä. Yritin puhaltaa korvaan, painaa kintereestä ja komentaa. -Turhaan. Loppujan lopuksi löin(!) bullia niin paljon kuin kädestä lähti ja sain sen irti. Tosin sillä tuloksella että se puri minua käteen ja perseeseen. Uroksellani meni rintalihas poikki, joka leikattiin ja bulli sai silmänsä miltei puhki.
Nyttemmin koirat kantavat niin suurta kaunaa toisiaan kohtaan ettei yhteenpäästäminen tule kysymykseenkään. Onneksi meillä on huoneita jossa voimme pitää ne erillään, mutta ei silti ole mukava elää aina siinä pelossa että jos ne kuitenkin pääsee irti.. Olen kysellyt neuvoa eri kasvattajilta joista osa sanoo toista ja toiset toista. Varsin ymmärrettävää, koiria on moneen junaan, niinkuin meitä ihmisiäkin. Onko jo myöhäistä saada kastraation avulla tilanne rauhoittumaan? Bulli on ennenkin käynyt syyttäsuotta toisen koiran päälle, onko ehkä rodun ominaispiirre? Omani oli ennen (!) varsin sosiaalinen ja tuli muiden koirien kanssa hyvin toimeen. Nykyään toisen koiran tullessa vastaan alkaa pelonsekainen rähinä ja meteli. Belkkarini kanssa ei ole ongelmia.
Olisiko koirapsykologista apua, vai onko edessä muutto eri osotteisiin? Alkaa itellä olla keinot vähissä..
Onko teillä ehkä samantapaisia kokemuksia ja jos niin minkälaisiin tuloksiin on tultu? Tuli pitkä juttu, kiitos jos jaksoit lukea ja yhtälailla kiitos mahdollisesta vastauksesta.
N. 2,5kk sitten urokset ottivat yhteen minun ja kämppikseni ollessa laivareissulla. Siskoni oli koiravahtina ja tuntee koirat ennestään hyvin. Hän oli saanut ne irti toisistaan ja erotettua eri huoneisiin. Pari päivää meni ja tilanne oli taas hyvin, ei rähinää.
Kului kuukausi ja yhtäkkiä, ilman mitään syytä bullterrieri kävi oman koirani päälle. Syntyi hirveä rähinä ja luulin jo oman koirani päivien olevan ohi. Bulli oli koirani rintalihaksessa kiinni, eikä päästänyt irti vaikka tein mitä. Yritin puhaltaa korvaan, painaa kintereestä ja komentaa. -Turhaan. Loppujan lopuksi löin(!) bullia niin paljon kuin kädestä lähti ja sain sen irti. Tosin sillä tuloksella että se puri minua käteen ja perseeseen. Uroksellani meni rintalihas poikki, joka leikattiin ja bulli sai silmänsä miltei puhki.
Nyttemmin koirat kantavat niin suurta kaunaa toisiaan kohtaan ettei yhteenpäästäminen tule kysymykseenkään. Onneksi meillä on huoneita jossa voimme pitää ne erillään, mutta ei silti ole mukava elää aina siinä pelossa että jos ne kuitenkin pääsee irti.. Olen kysellyt neuvoa eri kasvattajilta joista osa sanoo toista ja toiset toista. Varsin ymmärrettävää, koiria on moneen junaan, niinkuin meitä ihmisiäkin. Onko jo myöhäistä saada kastraation avulla tilanne rauhoittumaan? Bulli on ennenkin käynyt syyttäsuotta toisen koiran päälle, onko ehkä rodun ominaispiirre? Omani oli ennen (!) varsin sosiaalinen ja tuli muiden koirien kanssa hyvin toimeen. Nykyään toisen koiran tullessa vastaan alkaa pelonsekainen rähinä ja meteli. Belkkarini kanssa ei ole ongelmia.
Olisiko koirapsykologista apua, vai onko edessä muutto eri osotteisiin? Alkaa itellä olla keinot vähissä..
Onko teillä ehkä samantapaisia kokemuksia ja jos niin minkälaisiin tuloksiin on tultu? Tuli pitkä juttu, kiitos jos jaksoit lukea ja yhtälailla kiitos mahdollisesta vastauksesta.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Pahaa pelkään, että eri osoitteisiin muutto on edessä. Bullterrieri, varsinkaan uros, ei ole mikään laumakoira, senhän kertoo jo rodun historia ja käyttötarkoituskin. Kun koirat ovat kerran ottaneet noin pahasti yhteen, on niitä mahdotonta enää saada viettämään rauhallista yhteiseloa. Toivottavasti oma koirasi ei saanut hirveitä "traumoja" tästä tapahtumasta. Nyt sinun pitää hankkia koirallesi nopeasti positiivisia kokemuksia muista koirista, muuten elämä saattaa käydä hankalaksi.
Juu, luulen että eri osoitteet on kaikkien kannalta paras vaihtoehto, koska koiranne ovat liian samanikäiset ja samaa sukupuolta ja ilmeisestikään kumpikaan ei aio luopua asemastaan laumassa ja alistua. Bullit yleensä eivät tule oman sukupuolensa edustajien kanssa toimeen, vielä pahempi, jos se toinen ei "älyä" alistua. Harva koira nimittäin alistunutta enää puree.
Toinen vaihtoehto on sitten jakaa kämppä sun koiran alueeseen ja bullin alueeseen ja pitää huolta etteivät ne mene toistensa reviirille. Taikka sitten toinen koira ulos ja toinen sisälle ja välillä vaihto.
Sen belgin juoksut tulevat tod.näk. vielä pahentamaan tilannetta, silloinhan on jo oikea syy ottaa yhteen...
Luulempa että koirat on pakko erottaa.Muutto pois on nähtävästi enää ainut järkeenkäypä ratkaisu koko tilanteeseen.Bullterrierin luonteessa voi olla vielä niiden entisen käyttö tarkoituksen eli tappelu ja raatelu koiran luonnetta.Koiraa ohjaa vaisto joka pistää sen tappelemaan vaikka pikku jutusta.Koira voi tosin olla myös mielen vikainen.Olin kerran näyttelyssä ja siellä oli Bullterrierejä ja ne olivat kauempana muista koirista,sen sijaan omistajalla oli monta saman rotuista koiraa että luulempa että ne viihtyisivät(samat rodut nimittäin)enimmäkseen yhdessä tai sitten vain ihmisen kanssa!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!Toivottavasti ymmärsit että koira olisi htyvä erottaa lopullisesti sinun koirastasi!!!!AINA EI UROKSET KAHDESTAAN PÄRJÄÄ!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Itselläni oli samanlainen ongelma aikanaan. Minulla on sammariuros ja siskollani oli partisuros ja ne oli todella vihamiehiä keskenään. Alkuun tuohon 2 ikävuoteen asti ne leikki keskenään, mutta kun tultiin aikuisikään ei oltukaan enään kavereita. No vuodet kuluivat (koirat 6v) ja päätimme molemmat leikkuuttaa uroksemme. Noin 1 v leikkauksen jälkeen poikamme makasivat samassa sängyssä selät vastakkain ja me olimme ihmeissämme. Tähän asti niitä ei voinut pitää edes ulkona yhtäaikaa saatikka sisätiloissa. Sen jälkeen kaikki meni hyvin vaikka ei niistä mitään sydänystäviä tullutkaan. Meillä oli myös molemmilla narttukoiria ja ei sekään enään niin viehättänyt tappelemaan.
En tosin sano että tämä välttämättä auttaa teidän ongelmaan, mutta eihän sitä tiedä kokeilematta. Lykkyä teille koirienne kanssa. :)
Nyt kysyi asiaa väärästä paikasta... Mene juoksujalkaa kokeneiden kasvattajien tai eläinlääkäreiden luo ja kysy heiltä!!! Sinun monirotuinen jäppisi sosiaalisuus kärsii tästä tilanteesta ja se on saatava loppumaan!
Varsinkin samanikäiset urokset hyvin usein riitaantuvat keskenään. Vaikka koirat olisivat olleet pennusta asti yhdessä, olivat ne minkä rotuisia tahansa, hyvin usein ne alkavat rähistä toisilleen jossain vaiheessa. Samanikäisiä kun ovat, ei niille ole itsestään selvää, kumpi uroksista on ylempänä. Olen sitä mieltä, valitettavasti, että tuskin nämä urokset toimeen tulevat. Ainut konsti on pitää koirat niin hyvin kurissa, osoittaa niille, että kaikki rähinä on kiellettyä, mutta en tiedä sitten nauttiiko kumpikaan olostaan. En rupea edes arvailemaan mitä tapahtuu kun nartulla on juoksu...