Paranin mutta tauti edellenkin kummittelee minulle. Olen työtön ja aina päästessäni työhaastatteluun kaikki on hyvin ja edetään miltei jo kättely vaiheeseen kun tulee ilmi pitkän työttömyyteni syy ja haastattelijan asenne muuttuu kylmäksi ja sanotaan "me soitamme, näkemiin"
Olen 21 vuotias mies ja olisin valmis vaikka siperiaan *sitä itseään* lapioimaan mikäli siitä maksettaisiin mutta eipä taida auttaa kuin alkaa varhais eläkettä tai sosiaalitukea tavoitella...
Olen 21 vuotias mies ja olisin valmis vaikka siperiaan *sitä itseään* lapioimaan mikäli siitä maksettaisiin mutta eipä taida auttaa kuin alkaa varhais eläkettä tai sosiaalitukea tavoitella...
Vastaukset 3
Vanhimmat
noin se on. Eivät ota , kun pelkäävät että tauti uusii ja aiheuttaa pitkiä sairaslomia. Kamalaa ja totta. Paras että seuraavassa haastattelussa jätät koko asian kertomatta. Kyllähän tänä päivänä ilman sairauttakin pitkään työttöminä olleita löytyy pilvin pimein , joten ei sitä kukaan ihmettele.
olla kertomatta kuten tuossa jo mainittiinkin. Laki ei velvoita kertomaan.
Itse kannattaisin kyllä avoimuutta. Joudut ehkä laukkaamaan kuitenkin vielä kontrolleissakin? Kaikki sujuu paljon mukavammin kun ei tarvitse salailla.
Itse sain työpaikan vaikka kerroin sairaudesta. Ehdin olla viikon ja ja jouduin samantien puolen vuoden sytostaattihoitoon. Sieltä selvittyäni työkuntoon pääsin samaan paikkaan kuitenkin takaisinkin. Sain lopulta jopa vakituisen ja kokopäiväisen duunin eikä niitäkään ole synnytysikäiselle kouluttamattomalle naiselle joka oksalla välttämättä tarjolla nykyään, terveilläkään. Ja edelleen käyn kontrolleissa 3 kk:n välein, mitään ei ole viimeaikoina löytynyt mutta en nyt menisi itseäni terveeksikään sanomaan. "Olen oppinut elämään sairauteni kanssa".
On erittäin masentavaa koittaa hakea töitä muutenkin tiukassa työtilanteessa kun on tällainen taakka "meriittinä". Totuus on kuitenkin se että sairastua voi kuka tahansa muukin. Rekrytoinnissa voidaan iskeä kirves kiveen jotenkin muutenkin ja pahemmin kuin valitsemalla sinut. En ole työnantajapuolella mutta luulisin että jonkun määräaikaisen ja osa-aikaisen tuntityöskentelijän sairastumisista ei ehkä ihan hirveä osa lankea työnantajan maksettavaksi, vaan menee paremminkin kelan piikkiin. Perehdyttämisesi on tietysti mennyt siinä vaiheessa hukkaan ja joutuvat aloittamaan alusta jonkun muun kanssa, mutta niin voi käydä muutenkin, jos vaikka tekijä ei ollutkaan sopiva tai saa jonkun toisen paikan tai lähtee opiskelemaan...jne. Kun olet saanut mahdollisuuden näyttää taitosi osa-aikaisena niin jalkasi onkin jo oven välissä. Kuluja voi ihan yhtä helposti tulla myös siitä jos yritetään kouluttaa tehtävään ihmistä joka ei sitten osoittaudukaan kannattavaksi kohteeksi jostain muusta syystä kuin juuri sairaudesta. Ja se käy aika helpostikin.
Mieti nyt, sinä pääset sentään haastatteluihin? Miten itse suhtaudut sairastumiseesi ja miten siitä kerrot jos sinusta tuntuu että suhtautuminen sinuun muuttuu juuri sillä hetkellä negatiiviseksi?
Tsemppiä kuitenkin työnhakuun kerroit tai et. Kerro sitten vaikka tällä palstalla kun saat sen duunin, jooko?! ;-)