Suhteet ja epilepsia

Olen ajatellut, että ehkä miehille on helpompi kestää naisten "heikkouksia" kuin toisinpäin, koska miehen osa olisi aina olla se vanha. Tässä voisi olla suuri osasyy kokemuksiini.

Aika vaan kuluu ja syksy saa ja kohta on silakkamarkkinat. Uudet tuulet ei enää kiinnosta pätkääkää naisasioissa ja siinä mielessä on järkevä pitää sitten taukoa. Olen saanut aivan kamalan kuvan naisista, joihin olen rakastunut. Ehkä rakkauteni on jotenkin myrkyttävää... joku väittää, että henkinen väkivalta on pahasta ja naisia voi loukata sanoilla. Varmaankin... mutta mielestäni naiset ovat tuolla alalla enemmän kunnostautuneita, joten turha naisen on alkaa (kenenkään naisen:)) alkaa selittämään, että mies henkisesti pahoinpitelee. Miehistä ei käsittääkseni ole siihen. Naisista kyllä.

Minulla ei ole mitään ideaa, että mitä teen nyt ja jatkan vain rutiiniani ja en saavuta elämässäni mitään. Jotain liiketoimintaa pitäisi alkaa väsäämään, että voisi edes rikastua.

Hugo kirjoitti:

Aika vaan kuluu ja syksy saa ja kohta on silakkamarkkinat. Uudet tuulet ei enää kiinnosta pätkääkää naisasioissa ja siinä mielessä on järkevä pitää sitten taukoa. Olen saanut aivan kamalan kuvan naisista, joihin olen rakastunut. Ehkä rakkauteni on jotenkin myrkyttävää... joku väittää, että henkinen väkivalta on pahasta ja naisia voi loukata sanoilla. Varmaankin... mutta mielestäni naiset ovat tuolla alalla enemmän kunnostautuneita, joten turha naisen on alkaa (kenenkään naisen:)) alkaa selittämään, että mies henkisesti pahoinpitelee. Miehistä ei käsittääkseni ole siihen. Naisista kyllä.

Minulla ei ole mitään ideaa, että mitä teen nyt ja jatkan vain rutiiniani ja en saavuta elämässäni mitään. Jotain liiketoimintaa pitäisi alkaa väsäämään, että voisi edes rikastua.

Lue lisää

herjaamaan meitä NAISIA! Kyllä se ikävä kyllä niin on,että te MIEHET olette niitä mestareita niin henkisen väkivallan,kuin naisten alistamisen kanssa.Tästähän saadaan uusi puheenaihe eli miehet jotka alistavat ja käyttävät naisia hyväkseen,jos ei rahallisesti niin henkisesti sitten.Nytkin 1 ystävistäni seurustelee miehen kanssa, joka sanoo että he eivät seurustele vielä. Vaikka aikaa on mennyt monta kuukautta. He ovat ystäviä sanoo mies, mutta kas kummaa ystäväni kyllä kelpaa sänkyä lämmittämään monta kertaa viikossa. Mielestäni ystävyyteen ei kuulu seksi.Eikö se ole henkistä väkivaltaa, kun seksuaalisesti käytetään törkeästi hyväkseen naista? Pidetään niin kauan ennenkuin tulee se "Rakas" vastaan. Sitten lempataan kuin leppäkeihäs ja uutta heti putkeen..Hänen entinen miesystävänsä käytti häntä taas taluodellisesti hyväkseen, mutta onneksi hän ajoissa tajusi jättää tämän ennenkuin tilanne riistäytyi käsistä.Juttuja olisi vaikka kuinka paljon kerrottavana.Eikö ole hyvä että annat itsellesi aikaa toipua? Ei heti tarvitse hypätä uuteen suhteeseen. Ensin täytyy käsitellä vanhat sotkut pois ennenkuin on tilaa uudelle kypsälle parisuhteelle.Saitpa mut ainakin lämpenee! :(

sauvatar kirjoitti:

herjaamaan meitä NAISIA! Kyllä se ikävä kyllä niin on,että te MIEHET olette niitä mestareita niin henkisen väkivallan,kuin naisten alistamisen kanssa.Tästähän saadaan uusi puheenaihe eli miehet jotka alistavat ja käyttävät naisia hyväkseen,jos ei rahallisesti niin henkisesti sitten.Nytkin 1 ystävistäni seurustelee miehen kanssa, joka sanoo että he eivät seurustele vielä. Vaikka aikaa on mennyt monta kuukautta. He ovat ystäviä sanoo mies, mutta kas kummaa ystäväni kyllä kelpaa sänkyä lämmittämään monta kertaa viikossa. Mielestäni ystävyyteen ei kuulu seksi.Eikö se ole henkistä väkivaltaa, kun seksuaalisesti käytetään törkeästi hyväkseen naista? Pidetään niin kauan ennenkuin tulee se "Rakas" vastaan. Sitten lempataan kuin leppäkeihäs ja uutta heti putkeen..Hänen entinen miesystävänsä käytti häntä taas taluodellisesti hyväkseen, mutta onneksi hän ajoissa tajusi jättää tämän ennenkuin tilanne riistäytyi käsistä.Juttuja olisi vaikka kuinka paljon kerrottavana.Eikö ole hyvä että annat itsellesi aikaa toipua? Ei heti tarvitse hypätä uuteen suhteeseen. Ensin täytyy käsitellä vanhat sotkut pois ennenkuin on tilaa uudelle kypsälle parisuhteelle.Saitpa mut ainakin lämpenee! :(

Lue lisää

Noh, sanoin mitä ajattelin ja tunnen ja siihe minulla oikeus. Jos olen mielestäsi väärässä, niin se on mielipiteesi, jota tuskin muutan, koska minulla kokemusta aivan vastakkaisesta.

Miksi kaverisi suostuu petikaveriksi? V: On varmaankin rakastunut ja hänelle riittää se. Haluaisi enemmän, mutta mies ole valmis siihen. Mielestäni mies tekee periaatteessa väärin, mutta eihän noista koskaan voi ulkopuoliset, eivät edes hyvät naiskaverit varmuudella sanoa. Käsittääkseni kaverisi on kuitenkin jotenkin tuttu tämän miehen kanssa ja haluaa seksiä häneltä, joten se puoli hoituu. Jos sitäkään ei olisi, niin sitten olisi pahempi. En tiedä... itse olen aika kyynnistynyt ja ehkä ei miesten ja naisten välillä voida saadakaan tasapainoista suhdetta, sillä seksiin liittyy aina jokin jännite. Usko pois, että naiset hakevat monesti pelkkää seksiä ja etsivät samalla sitä oikeaa. Itseasiassa juuri tuota olen hakenut naisten käytöksestä, mutta sinä sen vasta osasit kirjoittaa. Ennen minulle on sanottu, että naiset pitävät miehiä aisankannattajina.

Älä hermostu mielipiteestäni! Jooko, sillä muuten en voi keskustella kanssasi ja en todellakaan sano, jos en oikeasti ole asiani kannalla. Joskus voin asiani ilmaista oudosti tai epäselvästi tai kierosti, mutta pyrin selkeään ilmaisuun.

Nyt esim. ajattelen, että helvetin hyvä, että asiasi kehittyvät parempaan suuntaan. Sen näkee nimittäin kirjoituksistasi... olit välillä huolestuttavan "sekaisin".

Jäin muuten ihmettelemään, että miksi miesystäväsi lopullisesti sai lähdöt, kun yritti itsemurhaa lääkkeilläsi? Onko vastaus, että et hyväksy itsemurhaa? vai oliko pahinta, että hän epätoivoisella teollaan vaaransi myös Sinun terveytesi? Ajattelen vain, että jos naisystävni yrittäisi itsemurhaa lääkkeilläni, niin olisin todella huolissani ja en ajattelisi ainakaan ensimmäiseksi, että sen takia jätän hänet. Niin helvetin moni on masentunut... ja tuskin kukaan kuin täysi toivonsa menettänyt yrittää itsemurhaa. Valitettaavasti itsemurha kyllä koskettaa mielestäni eniten tätä tekijää.

T. Keskustelun pyörteissä ja mielenkiintoista. Huom! Älä todellakaan suutu kirjoituksestani, vaan ajattele se niin, että minullakin on oikeus sanoa mielipiteeni ja sanon sen, vaikka ei välttämättä ole kovin diplomaattinen. Jos tämä on mielestäsi myös henkistä väkivaltaa Sinua kohtaan, niin minulla ainakin on itsetutkiskelun paikka "taas". HELVETIN VÄSYNYT TUTKIMAAN ITSEÄÄN JA SATUTTAMAAN MUITAKIN!

Hugo kirjoitti:

Noh, sanoin mitä ajattelin ja tunnen ja siihe minulla oikeus. Jos olen mielestäsi väärässä, niin se on mielipiteesi, jota tuskin muutan, koska minulla kokemusta aivan vastakkaisesta.

Miksi kaverisi suostuu petikaveriksi? V: On varmaankin rakastunut ja hänelle riittää se. Haluaisi enemmän, mutta mies ole valmis siihen. Mielestäni mies tekee periaatteessa väärin, mutta eihän noista koskaan voi ulkopuoliset, eivät edes hyvät naiskaverit varmuudella sanoa. Käsittääkseni kaverisi on kuitenkin jotenkin tuttu tämän miehen kanssa ja haluaa seksiä häneltä, joten se puoli hoituu. Jos sitäkään ei olisi, niin sitten olisi pahempi. En tiedä... itse olen aika kyynnistynyt ja ehkä ei miesten ja naisten välillä voida saadakaan tasapainoista suhdetta, sillä seksiin liittyy aina jokin jännite. Usko pois, että naiset hakevat monesti pelkkää seksiä ja etsivät samalla sitä oikeaa. Itseasiassa juuri tuota olen hakenut naisten käytöksestä, mutta sinä sen vasta osasit kirjoittaa. Ennen minulle on sanottu, että naiset pitävät miehiä aisankannattajina.

Älä hermostu mielipiteestäni! Jooko, sillä muuten en voi keskustella kanssasi ja en todellakaan sano, jos en oikeasti ole asiani kannalla. Joskus voin asiani ilmaista oudosti tai epäselvästi tai kierosti, mutta pyrin selkeään ilmaisuun.

Nyt esim. ajattelen, että helvetin hyvä, että asiasi kehittyvät parempaan suuntaan. Sen näkee nimittäin kirjoituksistasi... olit välillä huolestuttavan "sekaisin".

Jäin muuten ihmettelemään, että miksi miesystäväsi lopullisesti sai lähdöt, kun yritti itsemurhaa lääkkeilläsi? Onko vastaus, että et hyväksy itsemurhaa? vai oliko pahinta, että hän epätoivoisella teollaan vaaransi myös Sinun terveytesi? Ajattelen vain, että jos naisystävni yrittäisi itsemurhaa lääkkeilläni, niin olisin todella huolissani ja en ajattelisi ainakaan ensimmäiseksi, että sen takia jätän hänet. Niin helvetin moni on masentunut... ja tuskin kukaan kuin täysi toivonsa menettänyt yrittää itsemurhaa. Valitettaavasti itsemurha kyllä koskettaa mielestäni eniten tätä tekijää.

T. Keskustelun pyörteissä ja mielenkiintoista. Huom! Älä todellakaan suutu kirjoituksestani, vaan ajattele se niin, että minullakin on oikeus sanoa mielipiteeni ja sanon sen, vaikka ei välttämättä ole kovin diplomaattinen. Jos tämä on mielestäsi myös henkistä väkivaltaa Sinua kohtaan, niin minulla ainakin on itsetutkiskelun paikka "taas". HELVETIN VÄSYNYT TUTKIMAAN ITSEÄÄN JA SATUTTAMAAN MUITAKIN!

Lue lisää

ylireagoin, mutta huolissani olen hänestä. Hän näyttää nauttivan tilanteesta.Tippuu sitten taas tosi korkealta ja me saamme taas monta viikkoa olla tukena ja kuunnella useita kertoja samat asiat.Eikä kerta ole ensim. ja tuskin viimeinenkään.Siitä ex alkohol. en tähän laita sen enempää. Hyvä kun eroon pääsin.Mitä hermostumiseeni tulee niin olen samaa mieltä kanssasi siitä, että ajatuksiaan tässä vaihdellaan ja toki oikeus on sanoa mielipiteensä on se sitten mikä hyvänsä. Niin sanon itsekkin ja jos se tuntuu pahalta,niin samalla mitalla saa laittaa takaisin.Jaa,että sekaisin olin? Laitanpa heti epilääkkeiden vaihdon sekä 2vk:n flunssan piikkiin.Henk.koht.väkivaltaa et käytä tämähän on mielipiteittemme vaihtoa.Nyt muuten tuntuu jo paremmalta Keppran käyttö ehkä sitä ei tarvitsekkaan vaihtaa.Toivossa hyvä elää. Onneksi muistutit aiemmin musiikin kuuntelusta ja olenkin alkanut uudelleen kuuntelemaan CD-levyjäni.Olo paranee huomattavasti. Kiitos siitä:)

No olipa upea vastaus. Aivan sama kokemus oli sanojen suhteen. Kun en jaksanut bailata ja juoda, niin ajatteli, että en välitä hänestä, kun halusin ja tarvitsin vain rauhaa. Hänen kiinni käyminen ei helpottanut yhtään kohtaustuntemusten tullessa, sillä ne vain pahensi nykinöitä. Muistan varmaan läpi elämäni kommentin:"Miksi sinulle kaikki on niin hankalaa". Sairaanhoitajan sanoi ymmärtävänsä sairauteni paremmin kuin minä, mutta itse pidin häntä valitettavan tyhmänä tai ymmärtämättömänä. Hänellä omat vaikeat ongelmat myös. En tiedä osasinko niitä oikein käsittää, kun olivat niin vastenmielisiä, mutta yritin aina tukea, kun hän sai hepulin ja paniikkikohtauksen.

Niin... en tiedä miten tuohon nyt sanoisin. Jos naiset sanovat, että eivät halua sairasta miestä, vaan terveen, niin oletan, että he myös sitä tarkoittavat. Itsekin sanon asiat yleensä suoraan, jopa liiankin suoraan ja suurimmalle osalle on ollut kynnyskysymys, että sairastan epilepsiaa. En usko, että heillä olisi ollut mitään syytä valehdella. Todettakoon, että sairastuttuani epilepsiaan, lääkärit "lupasivat" minulle 2-3 vuotta elinaikaa ja sairastuin kuitenkin 11-vuotiaana. Nykyisin olen 37, joten ehkä he sittenkin olivat väärässä. Käsittääkseni sairastan vaikeaa epilepsiaa, tosin sen lievää muotoa.

En todellakaan mielelläni puhu edes koko epilepsiasta ja en piiloudu sen taakse... lähinnä häpeän koko sairauttani ja yritän peitellä ja vetäydyn monesti itsekin suhteesta, jos huomaan, että toinen huomaa, että minulla on jotain oireita. En todellakaan jaksa alkaa kaikille selittämään, että mikä minulla on. Suoraan sanoen haluaisin olla vain terve ja haluaisin myös terveen naisen. Myönnän, että en voisi itsekään seurustella epilepsiaa sairastavan naisen kanssa, joten kyllä minä ymmärrän naisia. Jos arvostelen naisia siitä, että minut jätetään epilepsian takia, myönnän, että en seurustelisi epilepsiaa sairastavan kanssa, koska haluan perheen ja lapsia. Koen, että en ole itse tarpeeksi terve yöheräämisiin ja valvomaan ja siksi on mielestäni aivan realistista, että en yritäkään perheen perustamista naisen kanssa, joka on epileptikko ja siinä mielessä yhtä heikko kuin minä.

Minä en todellakaan loukkaannu Sinun mielipiteestäsi, vaan pidän oikein tervetulleena kaikkien kommentteja ja kiitoksia muillekin vastanneille. Itse en ainakaan koskaan jätä vastaamatta kenellekään, että pelkäisin loukkaavani hänen tunteitaan.

Koska olen nyt humalassa, kun kirjoitan tätä kirjettä... tai siis mikä tämä nyt onkaan:), niin pahoittelen, jos tämä on hieman epäselvä. Tosin minulla on sellainen tunne, että olen humalassa selvempi kuin selvänä, vaikka humalassa ei tietenkään pysty varsinaisesti keskittymään mihinkään. Takana on kaunis yö ja täytyy sanoa, että seksipitoinen, joten kaikki ok näin lyhyellä tähtäimellä. Tosin haen vain yhtä naista ja ei minua todellakaan kiinnosta oikeastaan yhden illan jutut, vaikka sekin on kai parempi kuin ei mitään. Otan yhden illan jutut osana surutyötä ja sen jälkeen ei paluuta entiseen enää ole.

Sanoit, että ex-miestäsi haittasi epilepsiasi, joten ymmärrät varmaan, että kyllä se on ongelma myös miehille. Minua rasittaa aina, että uusi naiseni kyselee sairaudestani ja lukee kirjastosta kaikkea tietoa... siinä vaiheessa alan jo toivoa, että koko suhde olisi ohi. En tiedä, en kai ole ollenkaan sinut sairauteni kanssa ja pääni on todellakin terapian tarpeessa. Joku kysyi, että onko epilepsia psyykkisesti kuormittava sairaus ja mielestäni se on sitä. Olen todellakin terapian tarpeessa, sillä haluan elää onnellista ja rikasta elämää... kuten jo ensimmäisessä kirjoituksessani sanoi, olisin varmasti rikas bisnes-mies ja kusipää playboy ilman tätä taakkaa. Nyt olen lähinnä säälittävä reppana, joka yrittää taistella tuulimyllyä vastaan ja toteuttaa unelmiaan, vaikka sille on suuri este. Toivon todellakin geeniteknologiasta parannusta tähän sairauteen ja olen todella vihainen "maallikoille", jotka vastustavat geenitutkimuksia. Mielestäni edes pieni mahdollisuus parantua tai ajatus siitä, että voisin saada varmasti terveen lapsen lohduttaisi minua suuresti.

Kirjoittaakahan lisää. Minulla kyllä riittää kirjoittamista... tosin nyt olen taas päässyt pahimman masennuksen yli, mutta tiedän, että niitä on tulossa lisää:). T. Vaikeuksien kautta voittoon ja sen jälkeen uudelleen vaikeuksiin:).

Hugo kirjoitti:

Niin... en tiedä miten tuohon nyt sanoisin. Jos naiset sanovat, että eivät halua sairasta miestä, vaan terveen, niin oletan, että he myös sitä tarkoittavat. Itsekin sanon asiat yleensä suoraan, jopa liiankin suoraan ja suurimmalle osalle on ollut kynnyskysymys, että sairastan epilepsiaa. En usko, että heillä olisi ollut mitään syytä valehdella. Todettakoon, että sairastuttuani epilepsiaan, lääkärit "lupasivat" minulle 2-3 vuotta elinaikaa ja sairastuin kuitenkin 11-vuotiaana. Nykyisin olen 37, joten ehkä he sittenkin olivat väärässä. Käsittääkseni sairastan vaikeaa epilepsiaa, tosin sen lievää muotoa.

En todellakaan mielelläni puhu edes koko epilepsiasta ja en piiloudu sen taakse... lähinnä häpeän koko sairauttani ja yritän peitellä ja vetäydyn monesti itsekin suhteesta, jos huomaan, että toinen huomaa, että minulla on jotain oireita. En todellakaan jaksa alkaa kaikille selittämään, että mikä minulla on. Suoraan sanoen haluaisin olla vain terve ja haluaisin myös terveen naisen. Myönnän, että en voisi itsekään seurustella epilepsiaa sairastavan naisen kanssa, joten kyllä minä ymmärrän naisia. Jos arvostelen naisia siitä, että minut jätetään epilepsian takia, myönnän, että en seurustelisi epilepsiaa sairastavan kanssa, koska haluan perheen ja lapsia. Koen, että en ole itse tarpeeksi terve yöheräämisiin ja valvomaan ja siksi on mielestäni aivan realistista, että en yritäkään perheen perustamista naisen kanssa, joka on epileptikko ja siinä mielessä yhtä heikko kuin minä.

Minä en todellakaan loukkaannu Sinun mielipiteestäsi, vaan pidän oikein tervetulleena kaikkien kommentteja ja kiitoksia muillekin vastanneille. Itse en ainakaan koskaan jätä vastaamatta kenellekään, että pelkäisin loukkaavani hänen tunteitaan.

Koska olen nyt humalassa, kun kirjoitan tätä kirjettä... tai siis mikä tämä nyt onkaan:), niin pahoittelen, jos tämä on hieman epäselvä. Tosin minulla on sellainen tunne, että olen humalassa selvempi kuin selvänä, vaikka humalassa ei tietenkään pysty varsinaisesti keskittymään mihinkään. Takana on kaunis yö ja täytyy sanoa, että seksipitoinen, joten kaikki ok näin lyhyellä tähtäimellä. Tosin haen vain yhtä naista ja ei minua todellakaan kiinnosta oikeastaan yhden illan jutut, vaikka sekin on kai parempi kuin ei mitään. Otan yhden illan jutut osana surutyötä ja sen jälkeen ei paluuta entiseen enää ole.

Sanoit, että ex-miestäsi haittasi epilepsiasi, joten ymmärrät varmaan, että kyllä se on ongelma myös miehille. Minua rasittaa aina, että uusi naiseni kyselee sairaudestani ja lukee kirjastosta kaikkea tietoa... siinä vaiheessa alan jo toivoa, että koko suhde olisi ohi. En tiedä, en kai ole ollenkaan sinut sairauteni kanssa ja pääni on todellakin terapian tarpeessa. Joku kysyi, että onko epilepsia psyykkisesti kuormittava sairaus ja mielestäni se on sitä. Olen todellakin terapian tarpeessa, sillä haluan elää onnellista ja rikasta elämää... kuten jo ensimmäisessä kirjoituksessani sanoi, olisin varmasti rikas bisnes-mies ja kusipää playboy ilman tätä taakkaa. Nyt olen lähinnä säälittävä reppana, joka yrittää taistella tuulimyllyä vastaan ja toteuttaa unelmiaan, vaikka sille on suuri este. Toivon todellakin geeniteknologiasta parannusta tähän sairauteen ja olen todella vihainen "maallikoille", jotka vastustavat geenitutkimuksia. Mielestäni edes pieni mahdollisuus parantua tai ajatus siitä, että voisin saada varmasti terveen lapsen lohduttaisi minua suuresti.

Kirjoittaakahan lisää. Minulla kyllä riittää kirjoittamista... tosin nyt olen taas päässyt pahimman masennuksen yli, mutta tiedän, että niitä on tulossa lisää:). T. Vaikeuksien kautta voittoon ja sen jälkeen uudelleen vaikeuksiin:).

Lue lisää

Olen hämmentynyt, et haluaisi itse seurustella epileptikon kanssa ja ihmettelet miksei kukaan halua seurustella sinun kanssasi? Haluat lapsia ja sitten et haluakaan kun se merkitsee yöheräämisiä ym? Tämän kirjoituksen perusteella näyttää siltä että olet itse suurin syy ongelmaasi.

"ajatus siitä, että voisin saada varmasti terveen lapsen"
Tuskin kukaan voi olla varma, onko tuleva lapsi terve, vaikka vanhemmat olisivat kuinka terveitä. Eikä epileptikot tietääkseni synnytä sen sairaampia lapsia kuin muutkaan. Palstalta löytyy varmaan äitejä, kertokaapa kun tiedätte parhaiten. Varmaan jostain löytyy myös pariskuntia. Molemmat heikkoja huolehtimaan lapsista? Tuskin!

Useimmat epileptikot elävät täysin rikasta ja onnellista elämää. Onnellisuuden avain on itsensä hyväksyminen sellaisena kuin on, on sitten vammainen tai mitä tahansa mitä tässä maailmassa voi pitää erilaisena.

Ratkaisuna perheenperustamishaaveeseesi ehdotan, että etsit naisen, jolla on jo vauvaiän ohittanut lapsi. Ei enää yöheräämisiä, ja terveyskin on jo todistettu. Tosin eihän terve vauvaikä takaa tervettä aikuisuutta.

Terapia voisi olla hyödyksi, mutta ei kukaan voi käskemällä tehdä toista onnelliseksi. Se on vain itse oivallettava omassa elämässään. Tee jotain, älä odota että muut tekevät sinut onnelliseksi.

Kuten kirjoitit, vaikeuksien kautta voittoon. Ota jokainen matkalla koettu pienikin voitto iloisena asiana äläkä anna takapakin masentaa. Onni ei myöskään pysy ikuisesti ellei siitä pidä kiinni.

Onnea matkaan!

e.p.i kirjoitti:

Olen hämmentynyt, et haluaisi itse seurustella epileptikon kanssa ja ihmettelet miksei kukaan halua seurustella sinun kanssasi? Haluat lapsia ja sitten et haluakaan kun se merkitsee yöheräämisiä ym? Tämän kirjoituksen perusteella näyttää siltä että olet itse suurin syy ongelmaasi.

"ajatus siitä, että voisin saada varmasti terveen lapsen"
Tuskin kukaan voi olla varma, onko tuleva lapsi terve, vaikka vanhemmat olisivat kuinka terveitä. Eikä epileptikot tietääkseni synnytä sen sairaampia lapsia kuin muutkaan. Palstalta löytyy varmaan äitejä, kertokaapa kun tiedätte parhaiten. Varmaan jostain löytyy myös pariskuntia. Molemmat heikkoja huolehtimaan lapsista? Tuskin!

Useimmat epileptikot elävät täysin rikasta ja onnellista elämää. Onnellisuuden avain on itsensä hyväksyminen sellaisena kuin on, on sitten vammainen tai mitä tahansa mitä tässä maailmassa voi pitää erilaisena.

Ratkaisuna perheenperustamishaaveeseesi ehdotan, että etsit naisen, jolla on jo vauvaiän ohittanut lapsi. Ei enää yöheräämisiä, ja terveyskin on jo todistettu. Tosin eihän terve vauvaikä takaa tervettä aikuisuutta.

Terapia voisi olla hyödyksi, mutta ei kukaan voi käskemällä tehdä toista onnelliseksi. Se on vain itse oivallettava omassa elämässään. Tee jotain, älä odota että muut tekevät sinut onnelliseksi.

Kuten kirjoitit, vaikeuksien kautta voittoon. Ota jokainen matkalla koettu pienikin voitto iloisena asiana äläkä anna takapakin masentaa. Onni ei myöskään pysy ikuisesti ellei siitä pidä kiinni.

Onnea matkaan!

Lue lisää

Menee nämä kirjoitukset hieman ohi ja tuntuu, että saan todellakin vain moitteita siitä, että en halua epilepsiaa sairastavaa naista. Koska sairauteni on geeneissä, eikä kuten tavalllisesti epileptikoilla, niin on suuri riski, että lapseni on sairas.

Ehdotuksesi yh-naisen kanssa seurustelusta olen kokenut ja se ei vain toimi, koska se on erittäin ongelmallinen. Minua rassaa ex-mies, joka pyörii kokoajan kuvioissa ja jokainen suhdetta yrittänyt voi sanoa, että puhtaalta pöydältä on helpompi lähteä.

Alkaa tuntumaan, että kirjoitan aivan typeryyttäni tänne, sillä en hirvittävästi ole fiksuja vastauksia saanut tai lukenut täällä ennenkään. En todellakaan pidä epilepsiaa sairastavia alempiarvoisina tai jotain.

Suurin syyni siis kirjoittamiseen oli, että itseäni keljuttaa, että minut jätetään epilepsian takia. Ymmärrän oikein hyvin, että he tekevät sen, koska itse en voisi myöskään seurustella epilepsiaa sairastavan kanssa. Se olisi mielestäni epärationaalista ja siinähän "sokea sokeaa" taluttaisi.

Pahoittelen, että kirjoitin tänne, sillä tuntuu, että loukkaan mielipiteilläni, mutta toisaaltaan en koskaan voi olla sanomatta, että mitä mieltä olen, joten jokatapauksessa kirjoittaisin mitä ajattelen. Muu on teeskentelyä eikä johtaisi mihinkään.

En koskaan ole ollut mikään päivänpaiste luonteeltani, eikä se ole minulle mikään tavoittelun arvoinen. Lähinnä tavoittelen totuutta ja viisautta. Onnen toivon löytyvän silti, vaikka en ajattelisi kuin omalla tavallani. Sen tiedän, että olen elämässäni saavuttanut monia unelmiani, mutta kunnianhimoisena haluan toteuttaa ne kaikki elämäni aikana.

Niin hauskaa kesää... kenellekään ei terapia ole pahitteeksi, joten suosittelen sitä myös Sinulle tai oikeastaan suosittelen jotain yleissivistävää koulutusta;o).

e.p.i kirjoitti:

Olen hämmentynyt, et haluaisi itse seurustella epileptikon kanssa ja ihmettelet miksei kukaan halua seurustella sinun kanssasi? Haluat lapsia ja sitten et haluakaan kun se merkitsee yöheräämisiä ym? Tämän kirjoituksen perusteella näyttää siltä että olet itse suurin syy ongelmaasi.

"ajatus siitä, että voisin saada varmasti terveen lapsen"
Tuskin kukaan voi olla varma, onko tuleva lapsi terve, vaikka vanhemmat olisivat kuinka terveitä. Eikä epileptikot tietääkseni synnytä sen sairaampia lapsia kuin muutkaan. Palstalta löytyy varmaan äitejä, kertokaapa kun tiedätte parhaiten. Varmaan jostain löytyy myös pariskuntia. Molemmat heikkoja huolehtimaan lapsista? Tuskin!

Useimmat epileptikot elävät täysin rikasta ja onnellista elämää. Onnellisuuden avain on itsensä hyväksyminen sellaisena kuin on, on sitten vammainen tai mitä tahansa mitä tässä maailmassa voi pitää erilaisena.

Ratkaisuna perheenperustamishaaveeseesi ehdotan, että etsit naisen, jolla on jo vauvaiän ohittanut lapsi. Ei enää yöheräämisiä, ja terveyskin on jo todistettu. Tosin eihän terve vauvaikä takaa tervettä aikuisuutta.

Terapia voisi olla hyödyksi, mutta ei kukaan voi käskemällä tehdä toista onnelliseksi. Se on vain itse oivallettava omassa elämässään. Tee jotain, älä odota että muut tekevät sinut onnelliseksi.

Kuten kirjoitit, vaikeuksien kautta voittoon. Ota jokainen matkalla koettu pienikin voitto iloisena asiana äläkä anna takapakin masentaa. Onni ei myöskään pysy ikuisesti ellei siitä pidä kiinni.

Onnea matkaan!

Lue lisää

Pakko kommentoida tuota. Joo olen varmasti suurin syy ongelmiini ja yleensäkin se, että elän on suurin syy ongelmiini.

Silti minusta on hieman epäreilua sanoa noin, koska onhan rikoksen uhrikin yleensä suurin syy siihen, että rikos tapahtui häntä kohtaan.

Hugo kirjoitti:

Menee nämä kirjoitukset hieman ohi ja tuntuu, että saan todellakin vain moitteita siitä, että en halua epilepsiaa sairastavaa naista. Koska sairauteni on geeneissä, eikä kuten tavalllisesti epileptikoilla, niin on suuri riski, että lapseni on sairas.

Ehdotuksesi yh-naisen kanssa seurustelusta olen kokenut ja se ei vain toimi, koska se on erittäin ongelmallinen. Minua rassaa ex-mies, joka pyörii kokoajan kuvioissa ja jokainen suhdetta yrittänyt voi sanoa, että puhtaalta pöydältä on helpompi lähteä.

Alkaa tuntumaan, että kirjoitan aivan typeryyttäni tänne, sillä en hirvittävästi ole fiksuja vastauksia saanut tai lukenut täällä ennenkään. En todellakaan pidä epilepsiaa sairastavia alempiarvoisina tai jotain.

Suurin syyni siis kirjoittamiseen oli, että itseäni keljuttaa, että minut jätetään epilepsian takia. Ymmärrän oikein hyvin, että he tekevät sen, koska itse en voisi myöskään seurustella epilepsiaa sairastavan kanssa. Se olisi mielestäni epärationaalista ja siinähän "sokea sokeaa" taluttaisi.

Pahoittelen, että kirjoitin tänne, sillä tuntuu, että loukkaan mielipiteilläni, mutta toisaaltaan en koskaan voi olla sanomatta, että mitä mieltä olen, joten jokatapauksessa kirjoittaisin mitä ajattelen. Muu on teeskentelyä eikä johtaisi mihinkään.

En koskaan ole ollut mikään päivänpaiste luonteeltani, eikä se ole minulle mikään tavoittelun arvoinen. Lähinnä tavoittelen totuutta ja viisautta. Onnen toivon löytyvän silti, vaikka en ajattelisi kuin omalla tavallani. Sen tiedän, että olen elämässäni saavuttanut monia unelmiani, mutta kunnianhimoisena haluan toteuttaa ne kaikki elämäni aikana.

Niin hauskaa kesää... kenellekään ei terapia ole pahitteeksi, joten suosittelen sitä myös Sinulle tai oikeastaan suosittelen jotain yleissivistävää koulutusta;o).

Lue lisää

En tähänastisista kirjoituksistasi saanut sitä käsitystä, että epilepsiasi on periytyvää, vaikka jotain geeniteknologiasta tuolla puhuitkin. Pahoittelen, että ymmärsin luulosi lapsen sairastumisesta väärin.

Millainen sitten olisi fiksu vastaus tai edes fiksu kysymys? Näin kirjallisesti voi tulla väärinymmärryksiä molemmin puolin.

Olen tullut siihen tulokseen että mitään keskustelupalstoilla sanottua ei kannata ottaa kovin vakavasti, edes niitä rumia puheita. Joillakin näyttää olevan lystiä kun kirjoittavat vain ärsyttääkseen toisia. Turha kenenkään on loukkaantua kirjoituksista, mielipiteiden vaihtoahan tämä on ja pitää vain muistaa että on muitakin mielipiteitä kuin oma. Ja ne kaikki on yhtä oikeita. Kirjoittele edelleen, terapiaa sekin on, niin kirjoittajalle kuin myös lukijoille. Netti onkin ollut lohduksi monelle ja ainoa tapa löytää kohtalotovereita.

Voisitkos vielä täsmentää, mihin ajattelit minun tarvitsevan yleissivistävää koulutusta? Vaikkakin luetun ymmärtämisessä taitaa olla parantamisen varaa, koska en edelleenkään pääse jyvälle mitä ajat takaa. Sinä olet valmis hylkäämään naisen epilepsian takia mutta sinua keljuttaa että he hylkäävät sinut epilepsian takia. Onko heidän tekonsa pahempi kuin sinun? Ei ymmarra.

Enpä voinut olla sanomatta, minäkään. Eikä pahalla.

mitä? kirjoitti:

En tähänastisista kirjoituksistasi saanut sitä käsitystä, että epilepsiasi on periytyvää, vaikka jotain geeniteknologiasta tuolla puhuitkin. Pahoittelen, että ymmärsin luulosi lapsen sairastumisesta väärin.

Millainen sitten olisi fiksu vastaus tai edes fiksu kysymys? Näin kirjallisesti voi tulla väärinymmärryksiä molemmin puolin.

Olen tullut siihen tulokseen että mitään keskustelupalstoilla sanottua ei kannata ottaa kovin vakavasti, edes niitä rumia puheita. Joillakin näyttää olevan lystiä kun kirjoittavat vain ärsyttääkseen toisia. Turha kenenkään on loukkaantua kirjoituksista, mielipiteiden vaihtoahan tämä on ja pitää vain muistaa että on muitakin mielipiteitä kuin oma. Ja ne kaikki on yhtä oikeita. Kirjoittele edelleen, terapiaa sekin on, niin kirjoittajalle kuin myös lukijoille. Netti onkin ollut lohduksi monelle ja ainoa tapa löytää kohtalotovereita.

Voisitkos vielä täsmentää, mihin ajattelit minun tarvitsevan yleissivistävää koulutusta? Vaikkakin luetun ymmärtämisessä taitaa olla parantamisen varaa, koska en edelleenkään pääse jyvälle mitä ajat takaa. Sinä olet valmis hylkäämään naisen epilepsian takia mutta sinua keljuttaa että he hylkäävät sinut epilepsian takia. Onko heidän tekonsa pahempi kuin sinun? Ei ymmarra.

Enpä voinut olla sanomatta, minäkään. Eikä pahalla.

Lue lisää

Otsikko ja nimimerkki väärin päin. Ehkä pitäisi aloittaa sitten aapisesta se yleissivistys.

mitä? kirjoitti:

En tähänastisista kirjoituksistasi saanut sitä käsitystä, että epilepsiasi on periytyvää, vaikka jotain geeniteknologiasta tuolla puhuitkin. Pahoittelen, että ymmärsin luulosi lapsen sairastumisesta väärin.

Millainen sitten olisi fiksu vastaus tai edes fiksu kysymys? Näin kirjallisesti voi tulla väärinymmärryksiä molemmin puolin.

Olen tullut siihen tulokseen että mitään keskustelupalstoilla sanottua ei kannata ottaa kovin vakavasti, edes niitä rumia puheita. Joillakin näyttää olevan lystiä kun kirjoittavat vain ärsyttääkseen toisia. Turha kenenkään on loukkaantua kirjoituksista, mielipiteiden vaihtoahan tämä on ja pitää vain muistaa että on muitakin mielipiteitä kuin oma. Ja ne kaikki on yhtä oikeita. Kirjoittele edelleen, terapiaa sekin on, niin kirjoittajalle kuin myös lukijoille. Netti onkin ollut lohduksi monelle ja ainoa tapa löytää kohtalotovereita.

Voisitkos vielä täsmentää, mihin ajattelit minun tarvitsevan yleissivistävää koulutusta? Vaikkakin luetun ymmärtämisessä taitaa olla parantamisen varaa, koska en edelleenkään pääse jyvälle mitä ajat takaa. Sinä olet valmis hylkäämään naisen epilepsian takia mutta sinua keljuttaa että he hylkäävät sinut epilepsian takia. Onko heidän tekonsa pahempi kuin sinun? Ei ymmarra.

Enpä voinut olla sanomatta, minäkään. Eikä pahalla.

Lue lisää

Jos olen kirjoittanut epäselvästi, niin en ihmettelle. Toisen viestin kirjoitin humalassa ja kaikki muut ainakin jonkinlaisessa masennuksessa, joka on valitettavan voimakas, koska todellakin rakastin naistani ja luulin, että siitä olisi tullut jotain. Eniten kuitenkin ehkä olen pettynyt itseeni, että menin rakastumaan ja turhaan hajoittamaan itseäni. Aivan turha pistää itseään likoon, kun on tärkeämpääkin tekemistä. Toivon tietenkin rakkautta, mutta valitettavasti se on lähinnä hyväksikäyttöä kai puolin ja toisin.

Tapanani on vastata kysymyksiin. Suosittelin Sinulle yleissivistävää koulutusta varmaan osaksi vittuilakseni ja toiseksi varmaan siksi, että vaikutit hieman yksinkertaiselta. Tämän sanomalla teen itseni epäfiksuksi, mutta koska mielestäni on oikein sanoa etenkin kysyttäessä, niin olkoon.

Minä en pahastu, jos pahoitan mieleni netissä erilaisista kirjoituksista... lähinnä se vaan turhauttaa ja minusta turhautuminen ei ole mitenkään eteenpäin vievä voima, vaikka jotkut "filosofit" niin väittävät.

Tuosta yleissivistävästä koulutuksesta Sinulle... en ole töissä opetushallituksessa enkä tiedä varsinaisesti, että mikä olisi sellaista. Ehkä ylennän vain itseni haukkumalla muita ja tekemällä tökeröitä ehdotuksia, mutta kyllä minusta tuntui, että olet joku sairaanhoitaja tai sitten et edes sitäkään.

Olen aivan samaa mieltä, että täällä väärinymmärrykset ovat lähinnä väistämättömiä, mutta jos yrittää tosissaan kommunikoida vilpittömästi, niin ehkä ne saadaan ainakin minimoitua. Tosin, jos itse kirjoitan humalassa ja väitän silloin kirjoittavani selkeitä, niin en todellakaan voi näyttää esimerkkiä. Siksi neuvonkin tekemään kuten sanon, eikä niin kuten itse teen. Jokainen taaplaa tyylillään ja jos minusta tuntuu, että olen jossain kehässä, josta en omien rajoitusten vuoksi pääse pois, niin olen tosiaan sitten siinä vankilassa, jonka en sanoisi olevan mitenkään keinotekoinen vaan minulle se on subjektiivisesti täyttä totta.

Koska siis halusit tietää, että mitä koulutusta tarvitset... olisiko äidinkieli? :). Minulle on aivan yksi lysti, että laitatko otsikon ja nimimerkin oikein vai väärinpäin... minusta se ei ole olennaista ja lähinnä osoittaa, että kiinnität aika pikkutarkasti joihinkin asioihin huomiota. Tuollaiset asiat ei mielestäni ole tärkeitä ja aapisen lukeminen ei varmasti ole yleissivistävää, kuten ei kioskikirjallisuuskaan tai Cosmopolitan tai 7-päivää lehden lukeminen.

Jotta olisin jotenkin aiheessa, niin olen edelleen sitä mieltä, että epilepsia on naisille hankalampi kestää suhteessa kuin miehille. Tosin tätenhän teen itsestäni naismaisen, mutta perustelen asiaa toisin päin. Voisin terveenä miehenä aivan hyvin seurustella epilepsiaa sairastavan kanssa, joten toivottavasti en nyt herätä vihantunteita. Voin olla kusipää, mutta näin ajattelen. Haaveilen perheestä ja nyt olen vihainen, kun sen perustaminen meni myttyyn... tuhlasin naiseen aikaa ja rahaa ja hänellä ei liene edes ollut tarkoitus mennä naimisiin kanssani. Heti kun lopetin hänen kulujen maksamisen, niin suhde oli loppu. Naiset ovat monesti bitchejä ja mikä ironista, juuri sellaisista naisista silti pidän. Pidän huonoista, halvoista, flirttipersenaisista. Jos olisin järkevä, en todellakaan pitäisi sellaisista naisista, mutta varmaan moni muu mies menee samaan ansaan. Mielummin kyllä seurustelisin fiksun naisen kanssa, jossa suhteessa olisi kaikki ok, mutta kyllästyisinkö silloin? En tiedä... maailmassa on niin monta ihmeellistä asiaa. *Romaanihan tästä tulee*... varsinainen sydänsurujen Point neuf.

Hugo kirjoitti:

Jos olen kirjoittanut epäselvästi, niin en ihmettelle. Toisen viestin kirjoitin humalassa ja kaikki muut ainakin jonkinlaisessa masennuksessa, joka on valitettavan voimakas, koska todellakin rakastin naistani ja luulin, että siitä olisi tullut jotain. Eniten kuitenkin ehkä olen pettynyt itseeni, että menin rakastumaan ja turhaan hajoittamaan itseäni. Aivan turha pistää itseään likoon, kun on tärkeämpääkin tekemistä. Toivon tietenkin rakkautta, mutta valitettavasti se on lähinnä hyväksikäyttöä kai puolin ja toisin.

Tapanani on vastata kysymyksiin. Suosittelin Sinulle yleissivistävää koulutusta varmaan osaksi vittuilakseni ja toiseksi varmaan siksi, että vaikutit hieman yksinkertaiselta. Tämän sanomalla teen itseni epäfiksuksi, mutta koska mielestäni on oikein sanoa etenkin kysyttäessä, niin olkoon.

Minä en pahastu, jos pahoitan mieleni netissä erilaisista kirjoituksista... lähinnä se vaan turhauttaa ja minusta turhautuminen ei ole mitenkään eteenpäin vievä voima, vaikka jotkut "filosofit" niin väittävät.

Tuosta yleissivistävästä koulutuksesta Sinulle... en ole töissä opetushallituksessa enkä tiedä varsinaisesti, että mikä olisi sellaista. Ehkä ylennän vain itseni haukkumalla muita ja tekemällä tökeröitä ehdotuksia, mutta kyllä minusta tuntui, että olet joku sairaanhoitaja tai sitten et edes sitäkään.

Olen aivan samaa mieltä, että täällä väärinymmärrykset ovat lähinnä väistämättömiä, mutta jos yrittää tosissaan kommunikoida vilpittömästi, niin ehkä ne saadaan ainakin minimoitua. Tosin, jos itse kirjoitan humalassa ja väitän silloin kirjoittavani selkeitä, niin en todellakaan voi näyttää esimerkkiä. Siksi neuvonkin tekemään kuten sanon, eikä niin kuten itse teen. Jokainen taaplaa tyylillään ja jos minusta tuntuu, että olen jossain kehässä, josta en omien rajoitusten vuoksi pääse pois, niin olen tosiaan sitten siinä vankilassa, jonka en sanoisi olevan mitenkään keinotekoinen vaan minulle se on subjektiivisesti täyttä totta.

Koska siis halusit tietää, että mitä koulutusta tarvitset... olisiko äidinkieli? :). Minulle on aivan yksi lysti, että laitatko otsikon ja nimimerkin oikein vai väärinpäin... minusta se ei ole olennaista ja lähinnä osoittaa, että kiinnität aika pikkutarkasti joihinkin asioihin huomiota. Tuollaiset asiat ei mielestäni ole tärkeitä ja aapisen lukeminen ei varmasti ole yleissivistävää, kuten ei kioskikirjallisuuskaan tai Cosmopolitan tai 7-päivää lehden lukeminen.

Jotta olisin jotenkin aiheessa, niin olen edelleen sitä mieltä, että epilepsia on naisille hankalampi kestää suhteessa kuin miehille. Tosin tätenhän teen itsestäni naismaisen, mutta perustelen asiaa toisin päin. Voisin terveenä miehenä aivan hyvin seurustella epilepsiaa sairastavan kanssa, joten toivottavasti en nyt herätä vihantunteita. Voin olla kusipää, mutta näin ajattelen. Haaveilen perheestä ja nyt olen vihainen, kun sen perustaminen meni myttyyn... tuhlasin naiseen aikaa ja rahaa ja hänellä ei liene edes ollut tarkoitus mennä naimisiin kanssani. Heti kun lopetin hänen kulujen maksamisen, niin suhde oli loppu. Naiset ovat monesti bitchejä ja mikä ironista, juuri sellaisista naisista silti pidän. Pidän huonoista, halvoista, flirttipersenaisista. Jos olisin järkevä, en todellakaan pitäisi sellaisista naisista, mutta varmaan moni muu mies menee samaan ansaan. Mielummin kyllä seurustelisin fiksun naisen kanssa, jossa suhteessa olisi kaikki ok, mutta kyllästyisinkö silloin? En tiedä... maailmassa on niin monta ihmeellistä asiaa. *Romaanihan tästä tulee*... varsinainen sydänsurujen Point neuf.

Lue lisää

Syksyllä on alkamassa kaikenlaisia kursseja, olinkin ajatellut hakeutua johonkin. Oikeastaan ajattelin jotain puhetaidon ja esiintymisen kehittämistä. Olkoon sitten kirjoituskurssi, jos sopiva löytyy. Piristystä syksyyn, on aihe mikä tahansa.

Pikkutarkkuuden suhteen olet oikeassa, se kuului entiseen ammattiini. Kartalla millimetrinkin virhe on iso ja tekstin laittaminen väärään paikkaan olisi vuosisadan moka! Kai se sitten juurtui niin että täytyy olla tarkka joka paikassa.

En tosiaan ole sairaanhoitaja, se ala on tuttua vain potilassängystä tarkasteltuna. Sairaalassa olen joutunut kohtaamaan monenlaisia sairauksia potevia ihmisiä ja saanut huomata, että minulla on sentään epilepsiasta huolimatta asiat ihan hyvin. Mieleeni on jäänyt erityisesti lähes kokonaan liikunta- ja puhekykynsä menettänyt nuori mies, jolla silti riitti elämäniloa ja -uskoa vaikka toisille jakaa.

"Pahemminkin voisi olla", on minun mottoni. Liikuntakyvyn menetys tai jatkuvat kivut olisivat ehkä pahinta mitä mieleen tulee. Kohtausten välillä voi sentään elää suht' normaalia elämää, vaikka niitä pahimmillaan paljon tulikin. Tässä vaiheessa täytyy taas muistuttaa itseä, että on niitä joilla kohtauksia on vielä enemmän, ja kovempia. Nyt viimeisestä on jo vuosia joten pieni ihme on tapahtunut. Iloitsen siitä!

Lääketiede löytää koko ajan uusia hoitokeinoja. Geenitutkimus edistyy, ehkä sinunkaan toivosi ei ole vielä menetetty.

Joka tapauksessa, hyvää kesää (sitähän on vielä jäljellä :))ja toivottavasti sinunkin elämästäsi löytyy vielä monia ilon aiheita!

e.p.i kirjoitti:

Syksyllä on alkamassa kaikenlaisia kursseja, olinkin ajatellut hakeutua johonkin. Oikeastaan ajattelin jotain puhetaidon ja esiintymisen kehittämistä. Olkoon sitten kirjoituskurssi, jos sopiva löytyy. Piristystä syksyyn, on aihe mikä tahansa.

Pikkutarkkuuden suhteen olet oikeassa, se kuului entiseen ammattiini. Kartalla millimetrinkin virhe on iso ja tekstin laittaminen väärään paikkaan olisi vuosisadan moka! Kai se sitten juurtui niin että täytyy olla tarkka joka paikassa.

En tosiaan ole sairaanhoitaja, se ala on tuttua vain potilassängystä tarkasteltuna. Sairaalassa olen joutunut kohtaamaan monenlaisia sairauksia potevia ihmisiä ja saanut huomata, että minulla on sentään epilepsiasta huolimatta asiat ihan hyvin. Mieleeni on jäänyt erityisesti lähes kokonaan liikunta- ja puhekykynsä menettänyt nuori mies, jolla silti riitti elämäniloa ja -uskoa vaikka toisille jakaa.

"Pahemminkin voisi olla", on minun mottoni. Liikuntakyvyn menetys tai jatkuvat kivut olisivat ehkä pahinta mitä mieleen tulee. Kohtausten välillä voi sentään elää suht' normaalia elämää, vaikka niitä pahimmillaan paljon tulikin. Tässä vaiheessa täytyy taas muistuttaa itseä, että on niitä joilla kohtauksia on vielä enemmän, ja kovempia. Nyt viimeisestä on jo vuosia joten pieni ihme on tapahtunut. Iloitsen siitä!

Lääketiede löytää koko ajan uusia hoitokeinoja. Geenitutkimus edistyy, ehkä sinunkaan toivosi ei ole vielä menetetty.

Joka tapauksessa, hyvää kesää (sitähän on vielä jäljellä :))ja toivottavasti sinunkin elämästäsi löytyy vielä monia ilon aiheita!

Lue lisää

... mielestäni tuntuu hienommalta potea vähintäänkin jonkinlaista tuskaa. Jos jollain riittää elämäniloa muillekin jakaa, vaikka on neliraajahalvaus ja sokea, niin sepä hyvä... minulla ei riittäisi.

Hmm... kirjoituskurssille olet menossa. Taitaa mennä veronmaksajien rahat hukkaan. Mitä mieltä olisit vaikka siitä, että menisit takaisin töihin? Töissä olosi toisi Sinulle rahaa ja jos kerta Sinulla ei ole kohtauksia, niin pystyt ainakin jotain työtä tekemään. Perusta vaikka oma yritys? Älä missään nimessä mene johonkin huuhaa-kurssille, johon työnnetään veronmaksajien rahoja.

Aihe menee nyt kyllä täysin pois alkuperäisestä otsikosta, jota en itse pidä ollenkaan suotavana... niinhän se on yleensäkin, että kun puhuu aidasta niin toinen puhuu vähintäänkin aidan seipäästä tai sitten itsekin puhuu mitä sattuu.

Kesää ei ole enää jäljellä ja edes lomaa ei ole, kun ole töissä, vaan pitää joka päivä yrittää.

Miten pitkälle naista kannattaa kinuta takaisin, ilman että aiheuttaa hänelle ja itselleen todellista mielipahaa. Pahasti pelkään, että en viitsi enää tosissani edes pyytää ja suhdekin päättyi väärinkäsitykseen tai ainakin siihen, että ei käsitetty toisiamme... minä en jaksa enää uskoa, että voisin käsittä eli ymmärtää koskaan toista, kun enhän minä jaksa itseänikään ainakaan yksin. Kun en tule toimeen itseni kanssa, niin mielestäni ei asia ole niin, että sen takia pitäisi olla sinut ensin itsensä kanssa, että voisi olla sinut toisen kanssa. Minun iässäni olen varmasti jo monta kertaa löytänyt itseni mitä erilaisimmista yhteyksistä ja en ole koskaan aivan samanlainen... olisin halunnut rakastua ja olinkin ja olen vieläkin.

Niin hyvää kesää sinulle, jos kesänä tätä vielä pidä. Itse odotan innolla jo syksyä. Parasta aikaa vuodessa, kun tulee kaunis ruska. Syksyllä alkaa kaikki alusta ja typerä kesä on ohi, jolloin ihmiset vain lomailevat. Miten Suomella on edes varaa tällaiseen laiskotteluun?:)

Hugo... kirjoitti:

... mielestäni tuntuu hienommalta potea vähintäänkin jonkinlaista tuskaa. Jos jollain riittää elämäniloa muillekin jakaa, vaikka on neliraajahalvaus ja sokea, niin sepä hyvä... minulla ei riittäisi.

Hmm... kirjoituskurssille olet menossa. Taitaa mennä veronmaksajien rahat hukkaan. Mitä mieltä olisit vaikka siitä, että menisit takaisin töihin? Töissä olosi toisi Sinulle rahaa ja jos kerta Sinulla ei ole kohtauksia, niin pystyt ainakin jotain työtä tekemään. Perusta vaikka oma yritys? Älä missään nimessä mene johonkin huuhaa-kurssille, johon työnnetään veronmaksajien rahoja.

Aihe menee nyt kyllä täysin pois alkuperäisestä otsikosta, jota en itse pidä ollenkaan suotavana... niinhän se on yleensäkin, että kun puhuu aidasta niin toinen puhuu vähintäänkin aidan seipäästä tai sitten itsekin puhuu mitä sattuu.

Kesää ei ole enää jäljellä ja edes lomaa ei ole, kun ole töissä, vaan pitää joka päivä yrittää.

Miten pitkälle naista kannattaa kinuta takaisin, ilman että aiheuttaa hänelle ja itselleen todellista mielipahaa. Pahasti pelkään, että en viitsi enää tosissani edes pyytää ja suhdekin päättyi väärinkäsitykseen tai ainakin siihen, että ei käsitetty toisiamme... minä en jaksa enää uskoa, että voisin käsittä eli ymmärtää koskaan toista, kun enhän minä jaksa itseänikään ainakaan yksin. Kun en tule toimeen itseni kanssa, niin mielestäni ei asia ole niin, että sen takia pitäisi olla sinut ensin itsensä kanssa, että voisi olla sinut toisen kanssa. Minun iässäni olen varmasti jo monta kertaa löytänyt itseni mitä erilaisimmista yhteyksistä ja en ole koskaan aivan samanlainen... olisin halunnut rakastua ja olinkin ja olen vieläkin.

Niin hyvää kesää sinulle, jos kesänä tätä vielä pidä. Itse odotan innolla jo syksyä. Parasta aikaa vuodessa, kun tulee kaunis ruska. Syksyllä alkaa kaikki alusta ja typerä kesä on ohi, jolloin ihmiset vain lomailevat. Miten Suomella on edes varaa tällaiseen laiskotteluun?:)

Lue lisää

Aiheesta tosiaan lipsutaan mutta vastaanpahan nyt vielä pariin kommenttiisi kun kerran kysyit. Sitten riittää tämä ketju minun osaltani.

"Takaisin töihin". Töissä käyn, on vain tullut vaihdettua ammattia. Katsos, sellaistakin voi tehdä. Lomakin on vasta alkamassa, joten ei ole tullut laiskoteltua kesällä kuten muut.

"Veronmaksajen rahoilla"? Maksan kyllä itsekin veroja ja pidän oikeutettuna että saan käyttää niitä etuja mitä itse kustannan. On sitten huu-haata tai ei. Ketjun alkupuolella puhuttiin terapiasta...kurssit jos mitkä on terapiaa ja ennaltaehkäisevää terveydenhuoltoa. Suosittelen kaikille!

e.p.i kirjoitti:

Aiheesta tosiaan lipsutaan mutta vastaanpahan nyt vielä pariin kommenttiisi kun kerran kysyit. Sitten riittää tämä ketju minun osaltani.

"Takaisin töihin". Töissä käyn, on vain tullut vaihdettua ammattia. Katsos, sellaistakin voi tehdä. Lomakin on vasta alkamassa, joten ei ole tullut laiskoteltua kesällä kuten muut.

"Veronmaksajen rahoilla"? Maksan kyllä itsekin veroja ja pidän oikeutettuna että saan käyttää niitä etuja mitä itse kustannan. On sitten huu-haata tai ei. Ketjun alkupuolella puhuttiin terapiasta...kurssit jos mitkä on terapiaa ja ennaltaehkäisevää terveydenhuoltoa. Suosittelen kaikille!

Lue lisää

Hyvä, että korjasit väärinkäsitykseni. Ehkä en edes yrittänyt ymmärtää, mutta sain sen kuvan, että et ole töissä.

Olen täysin samaa mieltä, että jos olet töissä niin voit todellakin valita mihin laitat rahasi. Olin vain ymmärtämättömyyttäni saanut sen käsityksen, että ole töissä ja käyt sitten jossain huuhaa-kursseilla, vaikka kerrot olevasi kohtaukseton. Oikein hyvä näin!

Taisin olla vittumainen Sinulle, mutta siihen on minulla nyt syyni, sillä tuhoan tällahetkellä kaikki ihmissuhteitani atomipommin lailla, koska olen masentunut ja vihainen. En ole vihainen pelkästään naisille, vaan myös itselleni.

Koska en halua enää olla ainakaan näin paha atomi tai ydinpommi lähimmäisillen tai yleensäkin yhteisölle, jossa elän, niin varasinkin ajan psykiatrille ja sen maksan itse todella vähäisistä varoistani, joihin ei mene veronmaksajan varoja. Se, että teen näin ei tarkoita sitä, että epilepsiaa sairastavat ei mielestäni olisi oikeutettu terapiaan tai muuhun kuntoutukseen. Suoraan sanoen kärsin, kun katson kaltaistani ja suon heille todellakin mahdollisuuden kaikkeen mahdolliseen apuun. Tapauksesi oli eri, koska sanoit, että et ole saanut kohtauksia vuosiin, joten kuulut todellakin työelämään, etkä vain yöelämään, kuten minä:). Halaisin sua, mutta kun en tiedä, että oletko kaunis vai joku lihava läski;). Kiitos anyway kirjoittelusta ja missään nimessä pahastu kirjoittamisestani. Usko tai älä... vastauksesi oli minulle terapiaa. Sain purkaa kai Sinuun vihaani.

puhetta jonka ei oo tarvinnu koskaa toista miellyttää oikee kulteelikka nauti onnestas mutta älä v######e muille

e.p.i kirjoitti:

Olen hämmentynyt, et haluaisi itse seurustella epileptikon kanssa ja ihmettelet miksei kukaan halua seurustella sinun kanssasi? Haluat lapsia ja sitten et haluakaan kun se merkitsee yöheräämisiä ym? Tämän kirjoituksen perusteella näyttää siltä että olet itse suurin syy ongelmaasi.

"ajatus siitä, että voisin saada varmasti terveen lapsen"
Tuskin kukaan voi olla varma, onko tuleva lapsi terve, vaikka vanhemmat olisivat kuinka terveitä. Eikä epileptikot tietääkseni synnytä sen sairaampia lapsia kuin muutkaan. Palstalta löytyy varmaan äitejä, kertokaapa kun tiedätte parhaiten. Varmaan jostain löytyy myös pariskuntia. Molemmat heikkoja huolehtimaan lapsista? Tuskin!

Useimmat epileptikot elävät täysin rikasta ja onnellista elämää. Onnellisuuden avain on itsensä hyväksyminen sellaisena kuin on, on sitten vammainen tai mitä tahansa mitä tässä maailmassa voi pitää erilaisena.

Ratkaisuna perheenperustamishaaveeseesi ehdotan, että etsit naisen, jolla on jo vauvaiän ohittanut lapsi. Ei enää yöheräämisiä, ja terveyskin on jo todistettu. Tosin eihän terve vauvaikä takaa tervettä aikuisuutta.

Terapia voisi olla hyödyksi, mutta ei kukaan voi käskemällä tehdä toista onnelliseksi. Se on vain itse oivallettava omassa elämässään. Tee jotain, älä odota että muut tekevät sinut onnelliseksi.

Kuten kirjoitit, vaikeuksien kautta voittoon. Ota jokainen matkalla koettu pienikin voitto iloisena asiana äläkä anna takapakin masentaa. Onni ei myöskään pysy ikuisesti ellei siitä pidä kiinni.

Onnea matkaan!

Lue lisää

Kiitos tästäkin erinomaisesta vastauksesta. Joo, vaaveli tosiaan herättää, mutta kyllä se pitäisi kestää. Oma lapsi olisi niin tärkeä, jotta voi nähdä omaa itseään ja rakastettuaan hänessä. En minä muuten lapsia haluaisi näin paljon. Oma lapsi, toisten kakarat.

Kiitos, kun suosittelet terapiaan menemistä:). Toivon todellakin, että he voivat auttaa. Myönnän, että en hyväksy sairauttani ja myönnän, että en (kuten jo aiemmin sanoin), että en voisi seurustella epilepsiaa sairastavan kanssa. Tämä ei kuitenkaan johdu mistään syrjinnästä tai että ajattelin, että he ovat huonompia, vaan siitä, että haluan perheen. Mielestäni tässä on pieni ero.

Kiva, että Sinulla on ollut "sairaan" hyvä tuuri ja olet sinut oman epilepsiasi kanssa ja lienee myös elät onnellista elämää.

Itse en pidä, että ehdotat minulle teripiaa, lähinnä se ärsyttää minua... tuskin olet mikään ammattilainen sitä neuvomaan, mutta tietenkin harkitsen ja itseasiassa olen kyllä terapiassa käynytkin. Niihin vaan kuluu aikalailla aikaa ja tuskin mielipiteeni ja tunteesi siellä muuttuvat, sillä olen kovapäinen.

Mielestäni et ollut kovin empaattinen, mutta olit todella suorapuheinen. Itse en työntäisi ketään kalliolta alas ja en oikein tajunnut, että mitä sillä tarkoitit, että kunnioitat sellaista miestä, joka sanoo rehellisesti tuollaista. Mielestäni Sinullakin voisi olla hieman terapian paikka, jos et näe hänen sanomassaan outoutta.

Minä itse en todellakaan työntäisi ketään epilepsiaa sairastavaa alas kalliolta vaan haluan parantaa epileptikoiden oikeuksia ja yleensäkin vammaisten. Mielestäni on jonkinlaista tosiasioiden myöntämistä, että ei jaksaisi seurustelella epilepsiaa sairastavan kanssa. Myönnän, että en jaksaisi myöskään, että tuleva lapseni sairastuisi epilepsiaa ja joutuisin elämään lapsuuden ja nuoruuteni kärsimykset uudestaan... itselleni se oli todella rankkaa ja en pystyisi katsomaan rakastamani lapsen kärsimyksiä elämään taasen. Tiedän tasan tarkkaan, että miltä hänestä tuntuisi. Mitä muuta sairautta tähansa voisin katsoa ja en mielestäni ole tässä mielessä "fasistimainen".

En hae varsinaisesti ymmärtämystä, mutta haluan kyllä kommentteja ja mielipiteitä. Mielestäsi Sinun kommenttisi oli hieman tyhmä ja ehkä olet vain niin erilainen, että en voi Sinua ymmärtää. Kiitoksia kuitenkin.

Tuntuu hyvältä, että joku on samoilla linjoilla kanssani. Itse en usko siihen "oikeaan", mutta varmasti jossain on joku tai sitten ei. Mielelläni itse olen se palvova ja huolehtiva ja siksi kai tämä epilepsia rassaa minua. En pidä miehenä ollenkaan, että minusta huolehditaan tai jotain muuta... tunnen silloin itseni munattomaksi. Monesti olen miettinyt ainoana ratkaisuna itsemurhaa, mutta sen jälkeen ei saisi edes kärsiä:). Tsemppiä itsellesikin! Sauvatar:). Toivottavasti minäkin saan joskus lapsia... oisko suositella ketään kivaa ja kaunista naista;o)... tosin premissi olisi, että olen hankala, viisas ja epileptikko. Noh... olen tottunut itse etsimään omat naiseni, sen verran minulla on metsästäjän viettiä jäljellä.

Hugo kirjoitti:

Tuntuu hyvältä, että joku on samoilla linjoilla kanssani. Itse en usko siihen "oikeaan", mutta varmasti jossain on joku tai sitten ei. Mielelläni itse olen se palvova ja huolehtiva ja siksi kai tämä epilepsia rassaa minua. En pidä miehenä ollenkaan, että minusta huolehditaan tai jotain muuta... tunnen silloin itseni munattomaksi. Monesti olen miettinyt ainoana ratkaisuna itsemurhaa, mutta sen jälkeen ei saisi edes kärsiä:). Tsemppiä itsellesikin! Sauvatar:). Toivottavasti minäkin saan joskus lapsia... oisko suositella ketään kivaa ja kaunista naista;o)... tosin premissi olisi, että olen hankala, viisas ja epileptikko. Noh... olen tottunut itse etsimään omat naiseni, sen verran minulla on metsästäjän viettiä jäljellä.

Lue lisää

varattuja ja perheellisiä kaikki. Onneksi Metsästäjän Viettisi on tallessa! Ehkäpä sitä oikeaa ei olekkaan, mutta toivottavasti löydät naisen joka on arvoisesi ja episi ei tressaa häntä.Unohda itsemurhat ym. vaikutat hieman masentuneelta. Koita piristyä ja ajattele niitä positiivisia asioita joita jokaisen elämässä kuitenkin on. Itsekkin olin keväällä tosi masentunut, mutta kesän tullen aloin piristyä ja taas elämä hymyilee. (Ainakin vähän aikaa).Luin näitä stooreja. Näköjään nuoremmat naiset eivät yhtään kestä arvosteluja, joten älä niillä tressaa itseäsi. Tosiaan,vaikutat fiksulta ja ihan symppikseltä ja eniten pidän siitä kun sanot suoraan mitä ajattelet.Ihastu seuraavaksi naiseen, joka ei ole oikein tyyppisiäsi, ehkä hän on se "oikea".Hyvää jatkoa ja tsemiä;)

sauvatar kirjoitti:

varattuja ja perheellisiä kaikki. Onneksi Metsästäjän Viettisi on tallessa! Ehkäpä sitä oikeaa ei olekkaan, mutta toivottavasti löydät naisen joka on arvoisesi ja episi ei tressaa häntä.Unohda itsemurhat ym. vaikutat hieman masentuneelta. Koita piristyä ja ajattele niitä positiivisia asioita joita jokaisen elämässä kuitenkin on. Itsekkin olin keväällä tosi masentunut, mutta kesän tullen aloin piristyä ja taas elämä hymyilee. (Ainakin vähän aikaa).Luin näitä stooreja. Näköjään nuoremmat naiset eivät yhtään kestä arvosteluja, joten älä niillä tressaa itseäsi. Tosiaan,vaikutat fiksulta ja ihan symppikseltä ja eniten pidän siitä kun sanot suoraan mitä ajattelet.Ihastu seuraavaksi naiseen, joka ei ole oikein tyyppisiäsi, ehkä hän on se "oikea".Hyvää jatkoa ja tsemiä;)

Lue lisää

Kiitos kirjeestäsi. Joo, olen masentunut ja se tulee hyökyaallon lailla aina suhteen loppumisen jälkeen, vaikka osittain luulin jo, että siihen turtuisi, mutta ei sitä oikeasti rakastuttuaan olekaan sitten turtunut. *Olen nyt jo turtunut tuskan tunteesee, eikö elämässä riitä mikään. Eikö hellittäisi hetkeksikään mieletön paine.*

Masennus johtuu tuosta suhteen loppumisesta, vaikka tein kaikkeni. En usko siihen, että suhde onnistuu ainakaan etsimällä täysin erilaista ihmistä kuin itse. En voi esim. tupakoimista sietää... en todellakaan ole itse täydellinen, mutta nainen saisi olla:). Niin... olen sovinistikin ja tapani pitäisi parantaa tai ehkä en vaan oikeasti tule ymmärtämään koskaan naisia, joita rakastan.

Noh, olisihan ehkä epänormaaliakin, että ei olisi surullinen ja masentunut suhteen jälkeen... MUTTA ei se silti mukavalta tunne. Menee taasen aikansa, kun voi alkaa elämään tai mikään tuntuu miltään. Itsemurha ratkaisuna on lohduttava ajatus... jotenkin kai olen buddhalainen siinä suhteessa, kun en usko helvettiinkään, saati taivaaseen. Maan päällä ei ainakaan ole paratiisi nyt minun elämässä... masokismiahan tämä elämä on lapsuuden jälkeen suurimmaksi osaksi ollut.

Tsemppiä! Ainaiselta romantikolta. Niinpä, kun ikää karttuu niin kaikki ovat jo nanimisissa kavereista ja varattuja. Eronneetkaan etenkään lapsineen ei oikein kiinnosta, sillä lapset osaavat olla aivan mahdottomia arvostelijoita, kun kokevat mustasukkaisuutta ja haluaisivat isänsä takaisin.

Kiitos muuten tuosta totuuden mainitsemista, että vaikutan fiksulta:).

Hugo kirjoitti:

Kiitos kirjeestäsi. Joo, olen masentunut ja se tulee hyökyaallon lailla aina suhteen loppumisen jälkeen, vaikka osittain luulin jo, että siihen turtuisi, mutta ei sitä oikeasti rakastuttuaan olekaan sitten turtunut. *Olen nyt jo turtunut tuskan tunteesee, eikö elämässä riitä mikään. Eikö hellittäisi hetkeksikään mieletön paine.*

Masennus johtuu tuosta suhteen loppumisesta, vaikka tein kaikkeni. En usko siihen, että suhde onnistuu ainakaan etsimällä täysin erilaista ihmistä kuin itse. En voi esim. tupakoimista sietää... en todellakaan ole itse täydellinen, mutta nainen saisi olla:). Niin... olen sovinistikin ja tapani pitäisi parantaa tai ehkä en vaan oikeasti tule ymmärtämään koskaan naisia, joita rakastan.

Noh, olisihan ehkä epänormaaliakin, että ei olisi surullinen ja masentunut suhteen jälkeen... MUTTA ei se silti mukavalta tunne. Menee taasen aikansa, kun voi alkaa elämään tai mikään tuntuu miltään. Itsemurha ratkaisuna on lohduttava ajatus... jotenkin kai olen buddhalainen siinä suhteessa, kun en usko helvettiinkään, saati taivaaseen. Maan päällä ei ainakaan ole paratiisi nyt minun elämässä... masokismiahan tämä elämä on lapsuuden jälkeen suurimmaksi osaksi ollut.

Tsemppiä! Ainaiselta romantikolta. Niinpä, kun ikää karttuu niin kaikki ovat jo nanimisissa kavereista ja varattuja. Eronneetkaan etenkään lapsineen ei oikein kiinnosta, sillä lapset osaavat olla aivan mahdottomia arvostelijoita, kun kokevat mustasukkaisuutta ja haluaisivat isänsä takaisin.

Kiitos muuten tuosta totuuden mainitsemista, että vaikutan fiksulta:).

Lue lisää

Hei sinä masentunut mies, valitettavasti en osaa muuta kuin kertoa lyhyesti oman stoorini ja toivottaa sulle parasta tulevaisuutta mitä vain on. mä sairastuin epiin 15vuotiaana. Ja silloin oli tosi paljon huonoa asenteita mua kohtaan.
Aikuistuin ja sama juttu, mutta elin kuiteskin suht normaalia elämää. No sit tapasin mieheni joka ei epiäni pahakseen pannut ja siksi lopettanut. No saimme sit lapsen, ihanan pojan. Ja elämä hymyili, ei tosin töissä. Siellä mua kiusattiin epin takia. Sit kun poika oli 8v todettiin hälläkin epi, meijän maailma romahti. Mun äiti sanoi ettet sit sukulaisille kerro mikä hällä on. En kertonut. Elin juuri niitä kauheita nuoruuden aikoja sit siinä uudestaan. No elämä meni eteenpäin. Sairastuin depressioon 10v sitten ja v. 2003 kun tarpeeksi olivat kiusanneet töissä, niin potkaisivat pois töistä sairauden takia. ja nyt sit tämän vuoden tammikuun lopussa poikamme meni tajuttomaksi ja oli tajuttomana 2vrk. Ja hänelle tehtiin mm geenitesti, jonka tulos oli että hänellä on erittäin harvinainen PME-epilepsia. Aiheutuu geenivirheestä. Sitä sairastaa Suomessa vain 160 henkeä ja se on etenevä eli paheneva myoklooninen epilepsia. Progressiivinen myoklonus epilepsia, siitä tulevat nuo 3 kirjainta. Ajan myötä tulee lisää nykinöitä, isoja kohtauksia, vaikuttaa liikkumiseen, puhumiseen,nielemiseen. saattaa pitää taukoja se edistyminen tai jopa pysähtyä. Suurin osa Pme--epeitä on pyörätuolissa.
Tämä kesä on mennnyt poikaa viedessä päivystykseen ja sit taas kotiin. Tulevaisuus on täysin ???????, siis poikamme kohdalla. Kuinka nopeasti rupeaa vaikuttamaan liikkumiseen...
Mutta Sinulle mä toivon jaksamista niin paljon kuin vain voin, sillä tiedän että elämä voi olla tosi rankkaa. Tulee kivenjärkäleitä selkäreppuun niin paljon ettei meinaa niitä jaksaa kantaa. Mutta tsemppiä Sulle niin nais- kuin muussakin elämässä Sinä metsästäjä.

epidepi kirjoitti:

Hei sinä masentunut mies, valitettavasti en osaa muuta kuin kertoa lyhyesti oman stoorini ja toivottaa sulle parasta tulevaisuutta mitä vain on. mä sairastuin epiin 15vuotiaana. Ja silloin oli tosi paljon huonoa asenteita mua kohtaan.
Aikuistuin ja sama juttu, mutta elin kuiteskin suht normaalia elämää. No sit tapasin mieheni joka ei epiäni pahakseen pannut ja siksi lopettanut. No saimme sit lapsen, ihanan pojan. Ja elämä hymyili, ei tosin töissä. Siellä mua kiusattiin epin takia. Sit kun poika oli 8v todettiin hälläkin epi, meijän maailma romahti. Mun äiti sanoi ettet sit sukulaisille kerro mikä hällä on. En kertonut. Elin juuri niitä kauheita nuoruuden aikoja sit siinä uudestaan. No elämä meni eteenpäin. Sairastuin depressioon 10v sitten ja v. 2003 kun tarpeeksi olivat kiusanneet töissä, niin potkaisivat pois töistä sairauden takia. ja nyt sit tämän vuoden tammikuun lopussa poikamme meni tajuttomaksi ja oli tajuttomana 2vrk. Ja hänelle tehtiin mm geenitesti, jonka tulos oli että hänellä on erittäin harvinainen PME-epilepsia. Aiheutuu geenivirheestä. Sitä sairastaa Suomessa vain 160 henkeä ja se on etenevä eli paheneva myoklooninen epilepsia. Progressiivinen myoklonus epilepsia, siitä tulevat nuo 3 kirjainta. Ajan myötä tulee lisää nykinöitä, isoja kohtauksia, vaikuttaa liikkumiseen, puhumiseen,nielemiseen. saattaa pitää taukoja se edistyminen tai jopa pysähtyä. Suurin osa Pme--epeitä on pyörätuolissa.
Tämä kesä on mennnyt poikaa viedessä päivystykseen ja sit taas kotiin. Tulevaisuus on täysin ???????, siis poikamme kohdalla. Kuinka nopeasti rupeaa vaikuttamaan liikkumiseen...
Mutta Sinulle mä toivon jaksamista niin paljon kuin vain voin, sillä tiedän että elämä voi olla tosi rankkaa. Tulee kivenjärkäleitä selkäreppuun niin paljon ettei meinaa niitä jaksaa kantaa. Mutta tsemppiä Sulle niin nais- kuin muussakin elämässä Sinä metsästäjä.

Lue lisää

Poikamme on nyt 16,5v, joten hän on samanikäinen kuin mä silloin kun sain epin. Kun harkittiin perheenlisäystä, niin sanottiin ettei tuu lapseen epi. toisin kävi, on kuulema geeniperimässä mahdollisesti sanottiin silloin 8v sitten. Ja nyt ollaan sit tässä.
Niin se muuttuu maailma ja ihmiset Eskosein.

Pärjää Sinä Hugoo hyvin ja lycka till niitten naisten kuin muutenkin maailman ja sen ihmisten kanssa, eikÖ

epidepi kirjoitti:

Hei sinä masentunut mies, valitettavasti en osaa muuta kuin kertoa lyhyesti oman stoorini ja toivottaa sulle parasta tulevaisuutta mitä vain on. mä sairastuin epiin 15vuotiaana. Ja silloin oli tosi paljon huonoa asenteita mua kohtaan.
Aikuistuin ja sama juttu, mutta elin kuiteskin suht normaalia elämää. No sit tapasin mieheni joka ei epiäni pahakseen pannut ja siksi lopettanut. No saimme sit lapsen, ihanan pojan. Ja elämä hymyili, ei tosin töissä. Siellä mua kiusattiin epin takia. Sit kun poika oli 8v todettiin hälläkin epi, meijän maailma romahti. Mun äiti sanoi ettet sit sukulaisille kerro mikä hällä on. En kertonut. Elin juuri niitä kauheita nuoruuden aikoja sit siinä uudestaan. No elämä meni eteenpäin. Sairastuin depressioon 10v sitten ja v. 2003 kun tarpeeksi olivat kiusanneet töissä, niin potkaisivat pois töistä sairauden takia. ja nyt sit tämän vuoden tammikuun lopussa poikamme meni tajuttomaksi ja oli tajuttomana 2vrk. Ja hänelle tehtiin mm geenitesti, jonka tulos oli että hänellä on erittäin harvinainen PME-epilepsia. Aiheutuu geenivirheestä. Sitä sairastaa Suomessa vain 160 henkeä ja se on etenevä eli paheneva myoklooninen epilepsia. Progressiivinen myoklonus epilepsia, siitä tulevat nuo 3 kirjainta. Ajan myötä tulee lisää nykinöitä, isoja kohtauksia, vaikuttaa liikkumiseen, puhumiseen,nielemiseen. saattaa pitää taukoja se edistyminen tai jopa pysähtyä. Suurin osa Pme--epeitä on pyörätuolissa.
Tämä kesä on mennnyt poikaa viedessä päivystykseen ja sit taas kotiin. Tulevaisuus on täysin ???????, siis poikamme kohdalla. Kuinka nopeasti rupeaa vaikuttamaan liikkumiseen...
Mutta Sinulle mä toivon jaksamista niin paljon kuin vain voin, sillä tiedän että elämä voi olla tosi rankkaa. Tulee kivenjärkäleitä selkäreppuun niin paljon ettei meinaa niitä jaksaa kantaa. Mutta tsemppiä Sulle niin nais- kuin muussakin elämässä Sinä metsästäjä.

Lue lisää

PME ei ole tosiaankaan niin paha kuin ennen annettiin ymmärtää ja sairaus ei välttämättä pahene hirveästi. Tosin kyllähän se masentaa, kun ei todellakaan pysty kaikkea tekemään, vaikka kuinka taistelee vastaan. Terveillä on etulyöntiasema etenkin juuri työelämässä ja itsekin olen tullut töistä poispotkituksi johtuen epilepsiasta tai oikeastaan sen takia, että terveiden ole ehkä edes mahdollista ymmärtää tämän taudin luonnetta. Enhän minä ymmärrä itsekään, että mihin kaikkeen tämä vaikuttaa... se on ollut niin pitkään osa minua.

Kun pojallenne nyt todettu PME, niin älkää ainakaan uskoko, että hän kuolee 2-3 vuoden päästä, kuten minulle annettiin elinaikaa. Depprarikene kai hyvä lääke ja nykyisin ainakin Keppra on auttanut minua. Tosin aaltoileehan tämä. Puhekykyäni en ole menettänyt ja pompin vielä helposti yhdellä jalallakin. Portaat on minulle lähinnä ongelma, jos niissä ei ole kaidetta... alussa yritin harjoitella niitä hulluna, mutta alaspäin mennässä turhan usein kaaduin jostain ihmeen syystä. Kai lihasten elastisuus ei ollut enää tarpeeksi hyvä ja alaraajoissa oli jonkinlaista hakemista. Yhä edeleen pyöräilen ja kävelen, mutta yleensä vain pyörän kanssa.

Voimia! Tuota juuri tarkoitan, että en kestäisi elää toista kertaa lapseni tuskia, jos sairastuisi samaan geenivrheeseen, mutta muuten aivan sama, että olisiko terve lapsi vai ei. Mihestäsi varmasti on tukea. Valitettavasti naisista ei ole tueksi, koska he hakevat jo luonnollisista syistä vahvaa miestä, joka turvaa heitä... näin olen osa luonnollista karsintaa. Miehen tie ei ole helppo:).

epidepi kirjoitti:

Poikamme on nyt 16,5v, joten hän on samanikäinen kuin mä silloin kun sain epin. Kun harkittiin perheenlisäystä, niin sanottiin ettei tuu lapseen epi. toisin kävi, on kuulema geeniperimässä mahdollisesti sanottiin silloin 8v sitten. Ja nyt ollaan sit tässä.
Niin se muuttuu maailma ja ihmiset Eskosein.

Pärjää Sinä Hugoo hyvin ja lycka till niitten naisten kuin muutenkin maailman ja sen ihmisten kanssa, eikÖ

Lue lisää

Liekkö onni auttaa naisjahdissa, kun niitä on ollut jo liikaakin. Eihän ketään kehtaa enää esitelläkään vanhemmilleen tai sukulaisille, kun vaihtuivat aikoinaan useaamin kuin paita. Nimissäkin sekosi ja en tiedä johtuiko se alkavasta muistihäiriöstä:). Välillä tietenkin naurattaa koko maailma, mutta enimmäkseen itkettää.

Niin... koska itse ainakin koen olevani kovinkin fiksu, niin poikasikin voi kuitenkin pärjätä vallan mainiosti. Tulevien lasten kannalta ole jo kauan odottanut lääketieteen kehitystä geeniteknologiassa, mutta sille on niin paljon vastustajiakin, että itse olen ainakin saanut aina vääntää peistä, etä saako ihmisen perimäää mennä muuttelemaan. Mielestäni turha tuska tai sairaus on poistettava, jos siihen kerta olisi keino olemassa tai siis melkein olemassa.

Taisinpa sanoa jo liikaakin, mutta voimia todellakin teille kaikille. Vaikka itse olen nyt masentunut, niin olenpahan aiheesta:).

Ken kuuhun kurkottaa, hän katajaan kapsahtaa.

Hugo kirjoitti:

PME ei ole tosiaankaan niin paha kuin ennen annettiin ymmärtää ja sairaus ei välttämättä pahene hirveästi. Tosin kyllähän se masentaa, kun ei todellakaan pysty kaikkea tekemään, vaikka kuinka taistelee vastaan. Terveillä on etulyöntiasema etenkin juuri työelämässä ja itsekin olen tullut töistä poispotkituksi johtuen epilepsiasta tai oikeastaan sen takia, että terveiden ole ehkä edes mahdollista ymmärtää tämän taudin luonnetta. Enhän minä ymmärrä itsekään, että mihin kaikkeen tämä vaikuttaa... se on ollut niin pitkään osa minua.

Kun pojallenne nyt todettu PME, niin älkää ainakaan uskoko, että hän kuolee 2-3 vuoden päästä, kuten minulle annettiin elinaikaa. Depprarikene kai hyvä lääke ja nykyisin ainakin Keppra on auttanut minua. Tosin aaltoileehan tämä. Puhekykyäni en ole menettänyt ja pompin vielä helposti yhdellä jalallakin. Portaat on minulle lähinnä ongelma, jos niissä ei ole kaidetta... alussa yritin harjoitella niitä hulluna, mutta alaspäin mennässä turhan usein kaaduin jostain ihmeen syystä. Kai lihasten elastisuus ei ollut enää tarpeeksi hyvä ja alaraajoissa oli jonkinlaista hakemista. Yhä edeleen pyöräilen ja kävelen, mutta yleensä vain pyörän kanssa.

Voimia! Tuota juuri tarkoitan, että en kestäisi elää toista kertaa lapseni tuskia, jos sairastuisi samaan geenivrheeseen, mutta muuten aivan sama, että olisiko terve lapsi vai ei. Mihestäsi varmasti on tukea. Valitettavasti naisista ei ole tueksi, koska he hakevat jo luonnollisista syistä vahvaa miestä, joka turvaa heitä... näin olen osa luonnollista karsintaa. Miehen tie ei ole helppo:).

Lue lisää

Hei taasen. oot muuten eka Pme:tä sairastava jonka tunnen tosin vain tän chatin kautta. Miten Sä muuten oot pärjäillyt ja minkä ikäinen oot. Vastaus on tietty vapaaehtoinen valinta. Poikamme kans liikkuu vielä ihan hyvin, tosin juuri portaissa on hapuilua se kävely. Ja on muutenkin kuten "normaali" nuori mies

Nyt on sairaalassa taasen, vietiin tiistaina. Lisäsivät Keppran annosta, Deprakinea on myös hällä ja sit Rivatrilia. Keppran annos on nyt maksimissaan, muita voi vielä lisätä.
Tää PME-diagnoosi tuli tänä keväänä, eivät tiedä onko jo alunpitäen ollut sitä vai nyt tänä vuonna muuttunut.
Nyt sit tutkivat vielä kun on hälle tänä kesänä tullut paniikkikohtauksia vielä lisäksi.
Ootko Sä nyt sit työtön, eläkkellä, kuntoutustuella vai miten?

Sori nää pitkät litaniat kysymyksiä, mutta kun en muuta tiedä kuin mitä oon lukenut saamastani paperipinosta epiliitosta ja sit mitä poikamme on nyt.
Mä oon kans sitä mieltä että geenitutkimukset pitäisi saada tehdä, jos niistä vain apua on. Ootko ollut perinnöllisyystietoa saamassa. Me ootetaan että päästään. Kiitti Sulle kun vastasit ja toivot jaksamista sinä Hunteri.

Onnea Sulle paljon elämääsi ja toivon että pärjään ja jaksat tätä elon polkua kulkea kaikesta huolimatta.

epidepi kirjoitti:

Hei taasen. oot muuten eka Pme:tä sairastava jonka tunnen tosin vain tän chatin kautta. Miten Sä muuten oot pärjäillyt ja minkä ikäinen oot. Vastaus on tietty vapaaehtoinen valinta. Poikamme kans liikkuu vielä ihan hyvin, tosin juuri portaissa on hapuilua se kävely. Ja on muutenkin kuten "normaali" nuori mies

Nyt on sairaalassa taasen, vietiin tiistaina. Lisäsivät Keppran annosta, Deprakinea on myös hällä ja sit Rivatrilia. Keppran annos on nyt maksimissaan, muita voi vielä lisätä.
Tää PME-diagnoosi tuli tänä keväänä, eivät tiedä onko jo alunpitäen ollut sitä vai nyt tänä vuonna muuttunut.
Nyt sit tutkivat vielä kun on hälle tänä kesänä tullut paniikkikohtauksia vielä lisäksi.
Ootko Sä nyt sit työtön, eläkkellä, kuntoutustuella vai miten?

Sori nää pitkät litaniat kysymyksiä, mutta kun en muuta tiedä kuin mitä oon lukenut saamastani paperipinosta epiliitosta ja sit mitä poikamme on nyt.
Mä oon kans sitä mieltä että geenitutkimukset pitäisi saada tehdä, jos niistä vain apua on. Ootko ollut perinnöllisyystietoa saamassa. Me ootetaan että päästään. Kiitti Sulle kun vastasit ja toivot jaksamista sinä Hunteri.

Onnea Sulle paljon elämääsi ja toivon että pärjään ja jaksat tätä elon polkua kulkea kaikesta huolimatta.

Lue lisää

Epiliitosta saa kyllä tietoa, mutta käsittääkseni PME on aika erilainen yksilöstä riippuen. Paniikki varmaan on psyykkistä osittain, sillä itse tunnen kyllä myös herkästi paniikinomaisia tuntemuksia. Koska kysymyksesi on niin henkilökohtaisia ja olet selvästikin tiedon tarpeessa, niin kirjoita sähköpostiini. Vastaan mielelläni... poikasi kohtalo kiinnostaa minuakin, mutta mielestäni poikasi on jo niin iso, että kannattaisi kysyä häneltä lupa, että voitko kirjoittaa hänestä minulle. Itselläni meni ainakin suhteet poikki vanheempiini, kun he tekivät muka hyväkseni asioita ilman lupaani.

Siis... kirjoita vaikka aluksi [email protected]

En provoile, vaikka ehkä olen hieman kusipää. Puhun totta ja avoimesti, joten jos haluatte satuttaa, niin ainakin nyt on jo avoin haava. Taistelen takaisin, jos enää kykenen. En minä saa enää nukuttua laisinkaan ja viinaakin on tullut otettua aivan tarpeeksi siihen vaivaa aikoinaan, joten ei viitsi elämää tuhota ja samalla aivojaan, jos niitä enää tarvitseekaan.

Joo, olen analyyttinen ihminen ja en jostain syystä pidä tyhmistä ihmisistä. Tietenkään tyhmyys ei ole synti, mutta ajattelemattomuus on johtanut paljon pahoihin tekoihin ja manipuloijat voivat käyttää valtaa heikompiin. Epileptikoiden on pidettävä oikeuksistaan kiinni, kuten muidenkin. TOSIN tässä yhteydessä oikeuksista puhuminen on aika älytöntä, sillä rakkaudesta oli ainakin minun kohdalla kyse. Ei minulla ollut häneen mitään oikeutta ja takaisin ottaisin, jos voisin hänet ryöstää. Hän ei todellakaan ollut mikään täydellinen nainen ja sai minut raivostumaan muutaman kerran. Juttu kai vain tyssää osaltani siihen, että olen pahimmillani niin heikko, että nainen ei kestä sitä katsoa. Jos olen ihan kunnossa, niin saan kyllä seuraa, jos kiinnostaa... tässätilassa ei kiinnosta oikeastaan mikään.

Niin... varmasti olet oikeassa, että työstän tälleen jotenkin tätä suhdetta tai siis loppumista. Ottaahan se päähän, kun kerrankin yritti kaikkensa ja pisti kamalasti rahaakin juttuun (enemmän kuin oli varaa). Pahin kolaus tuli kuitenkin, että suhde loppui ja hän teki sen vielä tekstiviestillä! Tekisi mieli ampua tollaset, jotka eivät uskalla päin naamaa sanoa, mutta kun oma rakas kyseessä, niin annan senkin hänelle anteeksi. Niih... voi vittu. Elämä on vitusta, mutta ilman vittua ei olisi elämää. T. Mies, joka muka lapsellinen:). Haistakaa paska! ja hyvää kesää:).

Olen hyvä huonoihin lopetuksiin... terapiaan menen. Tosin olen kyllä käynyt niissä terapioissa aiemminkin ja kalliiksi on tullut... vielä en oikein ole päässyt selville, että mikä minussa on vikana. Olen periaatteessa luova, mutta en minä oikeasti mielestäni saa mitään aikaiseksi. Junnaan vaan paikallani ja unelmani perheestä valuu hiekkaan. Lapsellamme oli jo nimikin keksitty! Harkitsen jälleen muukalaislegioonaa, mutta olen hieman kuullut, että sinne ei oteta epileptikoita. Noh... voisin mennä miinanraivaaksi ilman suojavarusteita ja jos ei ole uskallusta kävellä miinakenttään, jota kokoajan elämässä teen, niin ryömin sitten sellaiseen.

Tulee mieleen laulu *Mielialanvaihtelut ovat vaikuttaneet mun multipersoonaa, taiteilija ideoita ne saavat syntymään. Kirjoittaa runoja, joissa vesi syttyy tulee ja riimit karkoittaa. Lennän taas, olen juppi, hippi, epileptikko, runkkari-punkkari ja vaihdan kättä.* Jooh... ainakin olen tarpeeksi kypsä suhteeseen ja vakiintumaan. Sadat ellei tuhannet yhden illan jutut eivät kiinnosta. Sukupuolitauditkin ovat niin vittumaisia.

Niin... Paranoid on muuten hyvä Black Sabbatin kappale, mutta paras kaikkien aikojen kappale on: Stairway to Heaven. Kummisedän tunnari:"Kun puhut rakkaudesta hiljaa kuiskaten" on laulu, jos tunnen vahvasti ja se on minulla soittorasiassa ja siitä tulee lohtua, mutta haikeuttakin.

Epi=Epistä?=Epäreilua?... sanajohdannainen. Nojoo... tulkaa naiset takaisin ja olkaa niinkuin ennenkin, pankaa meikit menemään tai kuolen ikävään.

Pienenä pointtina suhteestani... voi olla, että se olisi toiminut, mutta kun hän ei voinut ajatella vain itseään, kun hänellä oli lapsi. Lapsi ja työt oli hänelle aina etusijalla, minkä kyllä ymmärsin. Vaikea siitä oli kuitenkin toimivaa yhtälöä saada. Jostain syystä haluan vaan mahdottomia.

Hugo kirjoitti:

Niin... Paranoid on muuten hyvä Black Sabbatin kappale, mutta paras kaikkien aikojen kappale on: Stairway to Heaven. Kummisedän tunnari:"Kun puhut rakkaudesta hiljaa kuiskaten" on laulu, jos tunnen vahvasti ja se on minulla soittorasiassa ja siitä tulee lohtua, mutta haikeuttakin.

Epi=Epistä?=Epäreilua?... sanajohdannainen. Nojoo... tulkaa naiset takaisin ja olkaa niinkuin ennenkin, pankaa meikit menemään tai kuolen ikävään.

Pienenä pointtina suhteestani... voi olla, että se olisi toiminut, mutta kun hän ei voinut ajatella vain itseään, kun hänellä oli lapsi. Lapsi ja työt oli hänelle aina etusijalla, minkä kyllä ymmärsin. Vaikea siitä oli kuitenkin toimivaa yhtälöä saada. Jostain syystä haluan vaan mahdottomia.

Lue lisää

Kuule Sinä masentunut mies.
Yrittänyt olen monta kertaa lähettää postia osoitteeseen, mutta palautuu aina. Voitko tarkistaa osoitteen, mikä siinä mättää.

Kiitos.

Jaksamista Sulle ja tsemppiä!!!

epidepi kirjoitti:

Kuule Sinä masentunut mies.
Yrittänyt olen monta kertaa lähettää postia osoitteeseen, mutta palautuu aina. Voitko tarkistaa osoitteen, mikä siinä mättää.

Kiitos.

Jaksamista Sulle ja tsemppiä!!!

Lue lisää

Kirjoititko osoitteen oikein? ei siis berg vaan gerg, kuten kirjoitin. Voi kyllä olla, että postini on täynnä tai pidän siinä liian kovia filttereitä ja vain tutut pääsevät kirjoittamaan, koska roskapostia on tullut liikaa. Tai sitten hotmailissa vikaa. Jos annat oman osoitteesi, niin ainakin voidaan testata, että tuleeko postini perille ja sen jälkeen kirjoittaa, että en suodata kirjeitäsi suoraan pois.

Hugo kirjoitti:

Kirjoititko osoitteen oikein? ei siis berg vaan gerg, kuten kirjoitin. Voi kyllä olla, että postini on täynnä tai pidän siinä liian kovia filttereitä ja vain tutut pääsevät kirjoittamaan, koska roskapostia on tullut liikaa. Tai sitten hotmailissa vikaa. Jos annat oman osoitteesi, niin ainakin voidaan testata, että tuleeko postini perille ja sen jälkeen kirjoittaa, että en suodata kirjeitäsi suoraan pois.

Lue lisää

Yritän tuota osoitetta vielä, mutta tässä mun osoite on kumminkin. [email protected].

Jaksamisia Sulle ja heissan!!

Hyvät ja antoisat viikonloput samoin

epidepi kirjoitti:

Yritän tuota osoitetta vielä, mutta tässä mun osoite on kumminkin. [email protected].

Jaksamisia Sulle ja heissan!!

Hyvät ja antoisat viikonloput samoin

Lue lisää

Hieman häiriöitä sähköpostiliikenteessä, mutta ainakin sain kirjeesi. VAstaan myöhemmin.

epidepi kirjoitti:

Yritän tuota osoitetta vielä, mutta tässä mun osoite on kumminkin. [email protected].

Jaksamisia Sulle ja heissan!!

Hyvät ja antoisat viikonloput samoin

Lue lisää

Jos en saa sähköpostilla kiinni, niin tue todellakin miestäsi, sillä hän on rohkea, kun sanoo asiat suoraan. En näe mitään syytä, että sietäisit äitisi käytöstä. Noin törkeä ei sentään äitini ollut. Olisin varmaan jo ampunut hänet muuten:).

Hugo kirjoitti:

Jos en saa sähköpostilla kiinni, niin tue todellakin miestäsi, sillä hän on rohkea, kun sanoo asiat suoraan. En näe mitään syytä, että sietäisit äitisi käytöstä. Noin törkeä ei sentään äitini ollut. Olisin varmaan jo ampunut hänet muuten:).

Lue lisää

Hugo, tää elämä on tosi kummallista, eikö ookin. Niin ihmiset kuin nää tekniset vempaimet. Niin oikeessa oot siinä mitä sanoit, hän on myös rohkee, mä en oo lainkaan niin rohkee.
Kun oon kasvatettu kiltiksi, ahkeraksi ja tottelevaiseksi, kuten siihen aikaan oli tapana. Ja varsinkin kun olin tyttö. Tosin tuntuu välillä, että mua kohdellaan vieläkin kuin lasta joka ei osaa eikä ymmärrä mikä on oikein mikä väärin. Tiedät kyllä ketkä, kerroin siitä Sulle siinä pirskatin meilissä joka seikkaili ties missä tai ei missään;==))).

No toivotaan että linjat rupee toimiin. Sä oot ihmepakkaus todella, kun jaksat niitä mun juttuja lukea, kun Sulla niitä ongelmia on kans ihan omasta takaa tarpeeksi. Älä välitä asenteellisten ihmisten puheista, anna mennä vaan ohi ja lujaa. Mä yritän opetella tuota taitoa kanssa, tosin vaikeeta se ainakin mulle on.

Hyvää yötä ja viikonloppua Sulle ja kiitti taasen.

PS. On hyvä ja eikö ole hyvä, että on joku "ulkopuolinen", joka kuuntelee, kun on kuin pimeässä putkessa eikä pääse pois. Tukehtua meinaa ja kuolla väsymyksestä.

epidepi kirjoitti:

Hugo, tää elämä on tosi kummallista, eikö ookin. Niin ihmiset kuin nää tekniset vempaimet. Niin oikeessa oot siinä mitä sanoit, hän on myös rohkee, mä en oo lainkaan niin rohkee.
Kun oon kasvatettu kiltiksi, ahkeraksi ja tottelevaiseksi, kuten siihen aikaan oli tapana. Ja varsinkin kun olin tyttö. Tosin tuntuu välillä, että mua kohdellaan vieläkin kuin lasta joka ei osaa eikä ymmärrä mikä on oikein mikä väärin. Tiedät kyllä ketkä, kerroin siitä Sulle siinä pirskatin meilissä joka seikkaili ties missä tai ei missään;==))).

No toivotaan että linjat rupee toimiin. Sä oot ihmepakkaus todella, kun jaksat niitä mun juttuja lukea, kun Sulla niitä ongelmia on kans ihan omasta takaa tarpeeksi. Älä välitä asenteellisten ihmisten puheista, anna mennä vaan ohi ja lujaa. Mä yritän opetella tuota taitoa kanssa, tosin vaikeeta se ainakin mulle on.

Hyvää yötä ja viikonloppua Sulle ja kiitti taasen.

PS. On hyvä ja eikö ole hyvä, että on joku "ulkopuolinen", joka kuuntelee, kun on kuin pimeässä putkessa eikä pääse pois. Tukehtua meinaa ja kuolla väsymyksestä.

Lue lisää

En mielestäni ole rohkea enkä mitään. Kirjoittelen lisää, kuhan saan tämän "juoppoputken" katkaistua. Ei ole oikein mieltä kirjoittaa humalassa. Kirjoittelemisiin... saat parin päivän sisällä postia maansa myynneeltä masentuneelta Hugolta.

Hugo kirjoitti:

En mielestäni ole rohkea enkä mitään. Kirjoittelen lisää, kuhan saan tämän "juoppoputken" katkaistua. Ei ole oikein mieltä kirjoittaa humalassa. Kirjoittelemisiin... saat parin päivän sisällä postia maansa myynneeltä masentuneelta Hugolta.

Lue lisää

Moi! Älä myy maata myy vain metsä, sillä siitä hyödyt. Saat uutta myytävää. Muuten menee talo ja tavarat. Niin ja pahimmassa tapauksessa tuhkatkin pesästä.

Jos vain suinkin jaksat niin yritä tsempata, kyllä Sä pystyt. Ja olet rohkea, kuten aiemmin sanoin, kun pystyt myöntämään vaikeutesi ja myös heikkoutesi. Sillä vain rohkeat ihmiset siihen pystyvät, eivät nössöt.

Pärjäile hyvä ihminen ja tsemppiä Sinulle. Odotan postiasi. Yritän auttaa Sinua näin kaukoparantajan tavoin, niin paljon kuin pystyn ja osaan. Et ole yksin kuitenkaan. Meitä on monta, valitettavasti.

Enempää ei kiviä reppuun laiteta mitä inehmo jaksaa kantaa, vaikka sitä ei aina usko. En minä ainakaan.

Paremmin jo menee nyt meillä kuin aiemmin, onneksi. Valoa pimeän putken päässä, onneksi.

Hyvää viikon alkua Sinulle symppis.

epidepi kirjoitti:

Moi! Älä myy maata myy vain metsä, sillä siitä hyödyt. Saat uutta myytävää. Muuten menee talo ja tavarat. Niin ja pahimmassa tapauksessa tuhkatkin pesästä.

Jos vain suinkin jaksat niin yritä tsempata, kyllä Sä pystyt. Ja olet rohkea, kuten aiemmin sanoin, kun pystyt myöntämään vaikeutesi ja myös heikkoutesi. Sillä vain rohkeat ihmiset siihen pystyvät, eivät nössöt.

Pärjäile hyvä ihminen ja tsemppiä Sinulle. Odotan postiasi. Yritän auttaa Sinua näin kaukoparantajan tavoin, niin paljon kuin pystyn ja osaan. Et ole yksin kuitenkaan. Meitä on monta, valitettavasti.

Enempää ei kiviä reppuun laiteta mitä inehmo jaksaa kantaa, vaikka sitä ei aina usko. En minä ainakaan.

Paremmin jo menee nyt meillä kuin aiemmin, onneksi. Valoa pimeän putken päässä, onneksi.

Hyvää viikon alkua Sinulle symppis.

Lue lisää

Ei muuta kuin tuo otsikon aihe.

Vai että oli mielenkiintoista. Kyllä minäkin nautin toisten vaikeuksista, en voi olla sitä myöntämättä, sillä silloin omat vaikeudet tuntuvat vähemmän vaikeilta.

Sinällään on pakko kiittää kehuistasi, että olen fiksu yms. Olen aina halunnut olla viisas, fiksu sana tuntuu jotenkin laimealta, mutta ehkä tarkoitit jotain positiivista. Positiinenhan olet.

Jos lapsellasi on 4 kk sitten kohtaus, niin minusta se ei ole pitkä aika. Olisin todella huolissani, jos niitä olisi vuosittain. Minä taidan surra enemmän lapsesi kohtausta kuin Sinä. Toivottavasti tajuat, että se kohtaus ei todellakaan tee hänelle hyvää ja haet hänelle äkkiä mahdollisimman hyvää hoitoa ja kohtaukset pois. Muuten alkaa alamäki ja siinä ei auta kädestä kiinni pitäminen tai toisten positiivinen asenne. Totta... olit oikeassa, että hieman ärsyttää posetiivarit. Varmasti elämä on kuitenkin antoisampaa, kun ei murehdi toisten huolia ja näkee positiivista siinäkin, että lapsi sai 4 kk sitten kohtauksen. Ajattelusihan menee sitä rataa, että hyvä, että hän ei ole saanut sitä kuukauden sisällä jos olisi saanut viikon sisällä kohtauksen, niin olisit onnellinen, että lapsesi ei ole tänä päivänä kohtausta. Vaikutat fiksulta itse, mutta tuossa ajattelussa on jotain Marco Bjurströmaista, jolla ei saada mitään varsinaisesti hyvää aikaiseksi. Viisaus alkaa tosiasioiden myöntämisesta ja asioiden ottamisesta vakavasti, jos vain siihen riittää henkisiä voimavaroja.

Kävin juuri psykiatrilla ja kerroin kaikkea ja tuntui tyhmältä puhua, kun toinen vain kuunteli. Lopuksi hän sanoi, että joku sairaanhoitaja oli sanonut jotain fiksua. Turhaannuin, sillä en ole koskaan kuullut kenenkään sairaanhoitajan suusta mitään fiksua ja tämäkin lausahdus oli mielestäni juuri tuollainen positiivinen latteus.

Lisäksi tämä kallis psykiatri taisi mennä itsekin aivan sekaisin, kun ehdotti minulle terapiaa, josta saisin työkaluja itseni parantamiseen. Kun kysyin, että onko sellaista todellakin olemassa, niin hän nolona myönsi, että ei ole. Niinpä... ei minustakaan. Mitä vittua sitten menee ehdottamaan? Tuntui, että hän ei osannut alaansa ja tuntui, että vittuilin hänellekin. Mielestäni hän olisi saanut jotain sanoa. Lopuksi hän antoi laskun ja sanoi, että sen voi maksaa kassalle. Olipa varsinaista hakuammuntaa. Täytyy myöntää, että ei minulla ainakaan pokka riittäisi olemaan psykiatrina ainakaan itselleni:). Mielestäni hän olisi voinut edes välillä nauraa jutuilleni! Kerroin lyhyessä ajassa koko elämäntarinani ja tuntui, että hän oli aika shokissa sen jälkeen. Varmaan joutuu sairaslomalle hänkin käyntini jälkeen:).

Tarkoitukseni ei ole ole paha eikä vittumainen ja haluan säilyttää kavereita, mutta en mahda mitään, että olen surun keskellä oikea ihmissuhde atomipommi, joka ei ainakaan paranna tilannettaa valvomalla ja juomalla suruunsa.

Sinun kirjeesi oli muuten todella mukava! Ainakin tässä kirjeenkirjoittamisessa menee aikaa ja omituista, että olet lukenut kirjoituksiani. Suoraan sanoen en ole edes itse niitä lukenut kirjoittamisen jälkeen.

Jos tunnet PME:tä sairastavan ja hän menettänyt puhekykynsä, niin minä masennun vain enemmän. Et tainnut olla kovin hyvä tuttu? Jos kaverini kokisi sellaisen kohtalon, niin minä ainakin kokisin tuskaa... tuosta tulikin mieleen, että kamala, että millainen olen ollut kavereilleneni. Nyt mun on pakko eristäytyä, etten tuhoa kaikkien välejä.

Näin lopuksi jotain,joka ei ole oikein tyyliisiini kuuluvaa. Olet fiksu ja mielenkiintoinen:)). Kiva, että positiivisa ihmisiä on tuomassa auringon menninkäisille. Tosin päivänsäteen ja menninkäisen rakkaus loppui lyhyeen. Lasten sadut ovat mielestäni liian julmia, kuten elämäkin.

Nostan lipun salkoon (rintaliivit), kun saan elämäni naisen sänkyyn. Siinä on liputtamista minulle tarpeeksi. Luin jutun lipun häpäisemisestä, kun joku oli kuivattanut Suomen lippua ikkunassa. Käräjäoikeus katsoi, että hän oli häpäissyt lippua ja syyksi ei kelvannut, että mies oli sairaalassa. Mitä helvetin oikeutta on, että syyksi ei kelpaa sairaus, vaan pitäisi sairaalastakin pystyä tulemaan lippu pois ottamaan pois kuivumasta? Herranjumala, että sairaita kustaan silmää oikeuslaitoksenkin taholta. Toivottavasti tämä sairastunut ihminen jaksaa valittaa edes tuomiostaan, että oikeus toteutuisi.

Hugo kirjoitti:

Vai että oli mielenkiintoista. Kyllä minäkin nautin toisten vaikeuksista, en voi olla sitä myöntämättä, sillä silloin omat vaikeudet tuntuvat vähemmän vaikeilta.

Sinällään on pakko kiittää kehuistasi, että olen fiksu yms. Olen aina halunnut olla viisas, fiksu sana tuntuu jotenkin laimealta, mutta ehkä tarkoitit jotain positiivista. Positiinenhan olet.

Jos lapsellasi on 4 kk sitten kohtaus, niin minusta se ei ole pitkä aika. Olisin todella huolissani, jos niitä olisi vuosittain. Minä taidan surra enemmän lapsesi kohtausta kuin Sinä. Toivottavasti tajuat, että se kohtaus ei todellakaan tee hänelle hyvää ja haet hänelle äkkiä mahdollisimman hyvää hoitoa ja kohtaukset pois. Muuten alkaa alamäki ja siinä ei auta kädestä kiinni pitäminen tai toisten positiivinen asenne. Totta... olit oikeassa, että hieman ärsyttää posetiivarit. Varmasti elämä on kuitenkin antoisampaa, kun ei murehdi toisten huolia ja näkee positiivista siinäkin, että lapsi sai 4 kk sitten kohtauksen. Ajattelusihan menee sitä rataa, että hyvä, että hän ei ole saanut sitä kuukauden sisällä jos olisi saanut viikon sisällä kohtauksen, niin olisit onnellinen, että lapsesi ei ole tänä päivänä kohtausta. Vaikutat fiksulta itse, mutta tuossa ajattelussa on jotain Marco Bjurströmaista, jolla ei saada mitään varsinaisesti hyvää aikaiseksi. Viisaus alkaa tosiasioiden myöntämisesta ja asioiden ottamisesta vakavasti, jos vain siihen riittää henkisiä voimavaroja.

Kävin juuri psykiatrilla ja kerroin kaikkea ja tuntui tyhmältä puhua, kun toinen vain kuunteli. Lopuksi hän sanoi, että joku sairaanhoitaja oli sanonut jotain fiksua. Turhaannuin, sillä en ole koskaan kuullut kenenkään sairaanhoitajan suusta mitään fiksua ja tämäkin lausahdus oli mielestäni juuri tuollainen positiivinen latteus.

Lisäksi tämä kallis psykiatri taisi mennä itsekin aivan sekaisin, kun ehdotti minulle terapiaa, josta saisin työkaluja itseni parantamiseen. Kun kysyin, että onko sellaista todellakin olemassa, niin hän nolona myönsi, että ei ole. Niinpä... ei minustakaan. Mitä vittua sitten menee ehdottamaan? Tuntui, että hän ei osannut alaansa ja tuntui, että vittuilin hänellekin. Mielestäni hän olisi saanut jotain sanoa. Lopuksi hän antoi laskun ja sanoi, että sen voi maksaa kassalle. Olipa varsinaista hakuammuntaa. Täytyy myöntää, että ei minulla ainakaan pokka riittäisi olemaan psykiatrina ainakaan itselleni:). Mielestäni hän olisi voinut edes välillä nauraa jutuilleni! Kerroin lyhyessä ajassa koko elämäntarinani ja tuntui, että hän oli aika shokissa sen jälkeen. Varmaan joutuu sairaslomalle hänkin käyntini jälkeen:).

Tarkoitukseni ei ole ole paha eikä vittumainen ja haluan säilyttää kavereita, mutta en mahda mitään, että olen surun keskellä oikea ihmissuhde atomipommi, joka ei ainakaan paranna tilannettaa valvomalla ja juomalla suruunsa.

Sinun kirjeesi oli muuten todella mukava! Ainakin tässä kirjeenkirjoittamisessa menee aikaa ja omituista, että olet lukenut kirjoituksiani. Suoraan sanoen en ole edes itse niitä lukenut kirjoittamisen jälkeen.

Jos tunnet PME:tä sairastavan ja hän menettänyt puhekykynsä, niin minä masennun vain enemmän. Et tainnut olla kovin hyvä tuttu? Jos kaverini kokisi sellaisen kohtalon, niin minä ainakin kokisin tuskaa... tuosta tulikin mieleen, että kamala, että millainen olen ollut kavereilleneni. Nyt mun on pakko eristäytyä, etten tuhoa kaikkien välejä.

Näin lopuksi jotain,joka ei ole oikein tyyliisiini kuuluvaa. Olet fiksu ja mielenkiintoinen:)). Kiva, että positiivisa ihmisiä on tuomassa auringon menninkäisille. Tosin päivänsäteen ja menninkäisen rakkaus loppui lyhyeen. Lasten sadut ovat mielestäni liian julmia, kuten elämäkin.

Lue lisää

Se, että olen positiivinen ei todellakaan tarkoita ettenkö olisi myös realistinen. Osasin jo arvatakkin, että vastaat jotenkin noin miten nyt sitten vastasitkin. Sanoa rykäset asioita, joista et sen kummemmin tiedä etkä välitä kysyä ennen kuin sanot sanottavasi. Sen huomaa edellisissäkin kirjoituksissasi. Se vika sinussa on, muuten vaikutat ok:lta. Jos nyt ei oteta huomioon, että olet kyrpiintynyt elämään sairautesi kanssa....

Se, että sanoin lapseni kohtauksesta siten kuin sanoin, niin tiedoksesi vain, että ihmiset saattavat sairastua aika vastakin, sairautta ei tarvitse olla olla välttämättä vielä kovin kauan aikaa.... Olisin minäkin silloin huolissani itsestäni, jos en olisi huolissani lapsestani ja pistetäänkö sääliä vielä vähän peliin tai jokainenhan voi tulkita tämän miksi ikinä haluavatkaan.... Lapseltani löytyi aivoista jotain sinne sopimatonta. Ei se, että sinä kokisit maalilman potkivan sinua päähän, kyllä sitä potkii muitakin, lastanikin, mutta elämää pitää pystyä jatkamaan ja koittaa elää se suhteellisen mielekkäänä. Mielekäs elämä ei tule ainakaan jäämällä murehtimaan sairauttaan. Tai sellainen ei ainakaan meidän keinoihin kuulu. Elämä on vain kerran elettävä, miksi siis tehdä siitä vaikean ja ehkä kenties lyhyemmänkin kuin mitä se voisikaan olla.

Ja se PME:tä sairastava josta kerroin....
Ei todellakaan tarkoita, että juuri sinullakin menisi sairaus noin pitkälle. Hänellä sairaus on edennyt siihen vaiheeseen jo murrosikäisenä. En uskokkaan, että se sinulla etenisi; etkö sanonutkin että sairautesi ei ole vakavimmasta päästä tai siis on vakava mutta pysynyt kuitenkin jotenkuten aisoissa. Sinä varmaan odotettavista syistäkin tiedät tästä sairaudesta, joten ei syytä huoleen jos joku kirjoittaakin tuntevansa samaa sairautta, mutta aika paljonkin huonossa jamassa olevasta ihmisestä. Eihän se tarkoita, että juuri sinullakin sairaus etenisi yhtä pitkälle. Sitäpaitsi epilepsiakin on osittain yksilöllinen sairaus. Tällä tarkoitan sitä, että jokaisella on niitä yhteisiä sairauteen kuuluvia oireita, mutta yksilöstä riippuen on myös sellaisia oireita mitä muilla ei ole. Sama koskee lääkitystä, eihän kaikille epilektikoille sovi yks ja sama lääke. Ja se tuttuni joka sairastaa PME:tä, todellakin koen tuskaa hänen puolestaan, mutta jälleen minua itseäni, minä en paranna hänen oloaan rypemällä ja kertomalla tunteistani hänen sairautta kohtaan. Silloinhan minä ajaisin hänet itsemurhan partaalle. Pyrin löytämään elämässä olevia asioita joista kannattaa olla iloinen ja ylpeäkin muistaen kuitenkin sairauden olemassa olon.

Jos sinäkin olet suorasanainen, niin olen minäkin. Se on se meidän yhteinen piirre. Tosin minä nautin lukea viisaasti kirjoitettuja juttuja ja löydän niitä sinun kirjoituksistasi. Osaat todellakin olla loukkaava, mutta siitä huolimatta todella nautin lukea kirjoituksiasi. Ei siksi, että nauttisin lukea sinun onnettomasta elämästäsi vaan yksinkertaisesti siksi, kun tapasi kirjoittaa eri asioita kolahtaa minuun. Sinusta löytyy filosofin vikaa... Myös minä haluaisin olla viisas, mutta minä en ole edes fiksu. Olen aina ollut kateenkipeä viisaille ihmisille, koska minulla ei ikinä ole kapasiteettia päässäni, jotta minua voisi sanoa viisaaksi.

Tämäkin kirjoituksesi loppu oli hyvin kirjoitettu. Todellakin se on sitä mitä kirjoitit viimeiseksi.

Po-se-tii-va-ri kirjoitti:

Se, että olen positiivinen ei todellakaan tarkoita ettenkö olisi myös realistinen. Osasin jo arvatakkin, että vastaat jotenkin noin miten nyt sitten vastasitkin. Sanoa rykäset asioita, joista et sen kummemmin tiedä etkä välitä kysyä ennen kuin sanot sanottavasi. Sen huomaa edellisissäkin kirjoituksissasi. Se vika sinussa on, muuten vaikutat ok:lta. Jos nyt ei oteta huomioon, että olet kyrpiintynyt elämään sairautesi kanssa....

Se, että sanoin lapseni kohtauksesta siten kuin sanoin, niin tiedoksesi vain, että ihmiset saattavat sairastua aika vastakin, sairautta ei tarvitse olla olla välttämättä vielä kovin kauan aikaa.... Olisin minäkin silloin huolissani itsestäni, jos en olisi huolissani lapsestani ja pistetäänkö sääliä vielä vähän peliin tai jokainenhan voi tulkita tämän miksi ikinä haluavatkaan.... Lapseltani löytyi aivoista jotain sinne sopimatonta. Ei se, että sinä kokisit maalilman potkivan sinua päähän, kyllä sitä potkii muitakin, lastanikin, mutta elämää pitää pystyä jatkamaan ja koittaa elää se suhteellisen mielekkäänä. Mielekäs elämä ei tule ainakaan jäämällä murehtimaan sairauttaan. Tai sellainen ei ainakaan meidän keinoihin kuulu. Elämä on vain kerran elettävä, miksi siis tehdä siitä vaikean ja ehkä kenties lyhyemmänkin kuin mitä se voisikaan olla.

Ja se PME:tä sairastava josta kerroin....
Ei todellakaan tarkoita, että juuri sinullakin menisi sairaus noin pitkälle. Hänellä sairaus on edennyt siihen vaiheeseen jo murrosikäisenä. En uskokkaan, että se sinulla etenisi; etkö sanonutkin että sairautesi ei ole vakavimmasta päästä tai siis on vakava mutta pysynyt kuitenkin jotenkuten aisoissa. Sinä varmaan odotettavista syistäkin tiedät tästä sairaudesta, joten ei syytä huoleen jos joku kirjoittaakin tuntevansa samaa sairautta, mutta aika paljonkin huonossa jamassa olevasta ihmisestä. Eihän se tarkoita, että juuri sinullakin sairaus etenisi yhtä pitkälle. Sitäpaitsi epilepsiakin on osittain yksilöllinen sairaus. Tällä tarkoitan sitä, että jokaisella on niitä yhteisiä sairauteen kuuluvia oireita, mutta yksilöstä riippuen on myös sellaisia oireita mitä muilla ei ole. Sama koskee lääkitystä, eihän kaikille epilektikoille sovi yks ja sama lääke. Ja se tuttuni joka sairastaa PME:tä, todellakin koen tuskaa hänen puolestaan, mutta jälleen minua itseäni, minä en paranna hänen oloaan rypemällä ja kertomalla tunteistani hänen sairautta kohtaan. Silloinhan minä ajaisin hänet itsemurhan partaalle. Pyrin löytämään elämässä olevia asioita joista kannattaa olla iloinen ja ylpeäkin muistaen kuitenkin sairauden olemassa olon.

Jos sinäkin olet suorasanainen, niin olen minäkin. Se on se meidän yhteinen piirre. Tosin minä nautin lukea viisaasti kirjoitettuja juttuja ja löydän niitä sinun kirjoituksistasi. Osaat todellakin olla loukkaava, mutta siitä huolimatta todella nautin lukea kirjoituksiasi. Ei siksi, että nauttisin lukea sinun onnettomasta elämästäsi vaan yksinkertaisesti siksi, kun tapasi kirjoittaa eri asioita kolahtaa minuun. Sinusta löytyy filosofin vikaa... Myös minä haluaisin olla viisas, mutta minä en ole edes fiksu. Olen aina ollut kateenkipeä viisaille ihmisille, koska minulla ei ikinä ole kapasiteettia päässäni, jotta minua voisi sanoa viisaaksi.

Tämäkin kirjoituksesi loppu oli hyvin kirjoitettu. Todellakin se on sitä mitä kirjoitit viimeiseksi.

Lue lisää

Luin kirjeesi ja tämähän menee toisten kehumiseksi. Sinun juttuja on mukava lukea, koska tuntuu, että tiedät minun asiani jo nyt paremmin kuin minä itse.

Olen todella pettynyt itseeni, jos kerta pystyit edes arvaamaan kirjeeni vastauksen sävyn. Toisaalta silloin voin sanoa olevani tylsä ja tasapainoisuuteen kuuluu tylsyys. Tosin olen kuullut lähes jokaiselta tasolta, että en olisi tasapainoinen... kaiken haukkumisen jälkeen, tylsäksi minua kuitenkin on sanottu.

Sinulla on lapsi ja täten varmaan mieskin. Minähän ihastuin jo nyt Sinuun... et todellakaan ole tyhmä kaikkea muuta. En ymmärrä, että miten olet jaksanut lukea juttujani, sillä ne on siitä rahaakin saavalle tuskaa. En tiedä... nyt selvinpäin ollessani tunnen itseni taas kovin tyhmäksi. Olen todella pahoilla, että olen loukannut Sinua tai ainakin jotenkin keljuillut. Vaikutat todellakin juuri sellaiselta naiselta, joka minua kiinnostaa.... osaat kehua minua, väittää vastaan ja olet tasapainoinen ja kuitenkin osaat loukkaantua eli et todellakaan ole tunteeton vaan herkkä... hellän naismaisen herkkä ja minä valitettavasti olin loukkaava. Toivottavasti en tee väärin, kun pyydän anteeksi.

Jos edes vielä luet näitä, niin hyvä. Tosin alkuperäisestä aiheesta on tultu aika kauaksi.

Mielestäni osaat manipuloida ihmisiin hyvää tahtoa jopa tietoisesti ja tehdä negatiivisesta ihmisestä sasnoillasi positiivisemman. En tiedä onko tyylisi tarkoituksellista ja opittua, mutta jos teet sen luonnostasi, niin olisit unelma, lähentelisit jo enkeliä.

Kaiken kirjoittamani jälkeen minun juttuja varmaan on vaikea ottaa vakavasti... itse haluan ottaa itseäni niskasta kiinni ja lopettaa murehtimisen entisen rakkaani perään... niin perään juuri. Hän ei ollut ollenkaan tai kovin fiksu, mutta hän oli uskomattoman kaunis mielestäni. Oikea miestennielijä... en tiedä tiedätkö sanaa flirttiperse... sellainen. Kiinteät isot rinnat ja kapea vyötärö. Seksuaalisesti oikein täydellinen, mutta jostain syystä minulle ei sellainen riitä rakkaudessa. Oli hänessä paljon muutakin hyvää ja en tajua, että miten voin arvostella häntä, sillä itse olen täysi paska jo sairauteni perusteella. Äh... en haluaisi puhua asiasta, mutta kyllä tämä kirjoittaminen tai puhuminen auttaa.

Jotenkin nyt alkaa tuntumaan, että en pysy oikein enää loogisena, kun ajatukset menivät taas tuohon tuskaani. Järjen nenäliina ei pysty kuivaamaan surun kyyneleitä. Toivoisin kuitenkin, että aikuistuisin niin, että voisin sen ne järjellä kuivata. Tänä aamuna heräsin taas ajatellen häntä, mutta onneksi en lähettänyt hänelle mitään loukkaavaa viestiä tai jotain muuta, jolla vielä enemmän olisin nolannut itseni. Tosin en tiedä, että kaipasiko hän sitä, että olisin jo suhteen aikana osannut enemmän osannut avautua ja näyttää heikot kohtani. Tässä on muuten aihe, josta en osaa sanoa. Ainakin näin jälkikäteen minulle tulee tunne, että minun on pakko kertoa hänelle kaikki ja suhde osittain kariutui, kun jätin paljon sanomatta, että en loukkaisi. Ihan oikeasti, olen kamala ihminen. Kiva, että näet kaltaisessanikin ihmisessä jotain hyvää.

Jos kirjoitan hyvin, niin sitä ovat kaverinikin sanoneet... itseasiassa olen kirjoittanut kirjan alkuakin näissä masennustiloissa jo kauan aikaa, mutta onnneksi olen aina päässyt jalkeilleni ja voinut keskittyä jälleen olennaiseen. Kirjan kirjoittaminen on toiminut hyvänä terapiana. Kirjoita sähköpostiini, jos se toimii. Annoin sen toisellekin, mutta jostain syystä hänen kanssaan se ei toiminut, enkä viitsi nimeäni paljastaa ainakaan vielä. Sinänsä minusta on raukkamaista esiintyä anonyymisti.

Halaus Sulle kirjoitukseni lukija ja anteeksi. yritän oppia tuota positiivisuutta ilman, että menetän jotain persoonallisuudestani.

Hugo kirjoitti:

Luin kirjeesi ja tämähän menee toisten kehumiseksi. Sinun juttuja on mukava lukea, koska tuntuu, että tiedät minun asiani jo nyt paremmin kuin minä itse.

Olen todella pettynyt itseeni, jos kerta pystyit edes arvaamaan kirjeeni vastauksen sävyn. Toisaalta silloin voin sanoa olevani tylsä ja tasapainoisuuteen kuuluu tylsyys. Tosin olen kuullut lähes jokaiselta tasolta, että en olisi tasapainoinen... kaiken haukkumisen jälkeen, tylsäksi minua kuitenkin on sanottu.

Sinulla on lapsi ja täten varmaan mieskin. Minähän ihastuin jo nyt Sinuun... et todellakaan ole tyhmä kaikkea muuta. En ymmärrä, että miten olet jaksanut lukea juttujani, sillä ne on siitä rahaakin saavalle tuskaa. En tiedä... nyt selvinpäin ollessani tunnen itseni taas kovin tyhmäksi. Olen todella pahoilla, että olen loukannut Sinua tai ainakin jotenkin keljuillut. Vaikutat todellakin juuri sellaiselta naiselta, joka minua kiinnostaa.... osaat kehua minua, väittää vastaan ja olet tasapainoinen ja kuitenkin osaat loukkaantua eli et todellakaan ole tunteeton vaan herkkä... hellän naismaisen herkkä ja minä valitettavasti olin loukkaava. Toivottavasti en tee väärin, kun pyydän anteeksi.

Jos edes vielä luet näitä, niin hyvä. Tosin alkuperäisestä aiheesta on tultu aika kauaksi.

Mielestäni osaat manipuloida ihmisiin hyvää tahtoa jopa tietoisesti ja tehdä negatiivisesta ihmisestä sasnoillasi positiivisemman. En tiedä onko tyylisi tarkoituksellista ja opittua, mutta jos teet sen luonnostasi, niin olisit unelma, lähentelisit jo enkeliä.

Kaiken kirjoittamani jälkeen minun juttuja varmaan on vaikea ottaa vakavasti... itse haluan ottaa itseäni niskasta kiinni ja lopettaa murehtimisen entisen rakkaani perään... niin perään juuri. Hän ei ollut ollenkaan tai kovin fiksu, mutta hän oli uskomattoman kaunis mielestäni. Oikea miestennielijä... en tiedä tiedätkö sanaa flirttiperse... sellainen. Kiinteät isot rinnat ja kapea vyötärö. Seksuaalisesti oikein täydellinen, mutta jostain syystä minulle ei sellainen riitä rakkaudessa. Oli hänessä paljon muutakin hyvää ja en tajua, että miten voin arvostella häntä, sillä itse olen täysi paska jo sairauteni perusteella. Äh... en haluaisi puhua asiasta, mutta kyllä tämä kirjoittaminen tai puhuminen auttaa.

Jotenkin nyt alkaa tuntumaan, että en pysy oikein enää loogisena, kun ajatukset menivät taas tuohon tuskaani. Järjen nenäliina ei pysty kuivaamaan surun kyyneleitä. Toivoisin kuitenkin, että aikuistuisin niin, että voisin sen ne järjellä kuivata. Tänä aamuna heräsin taas ajatellen häntä, mutta onneksi en lähettänyt hänelle mitään loukkaavaa viestiä tai jotain muuta, jolla vielä enemmän olisin nolannut itseni. Tosin en tiedä, että kaipasiko hän sitä, että olisin jo suhteen aikana osannut enemmän osannut avautua ja näyttää heikot kohtani. Tässä on muuten aihe, josta en osaa sanoa. Ainakin näin jälkikäteen minulle tulee tunne, että minun on pakko kertoa hänelle kaikki ja suhde osittain kariutui, kun jätin paljon sanomatta, että en loukkaisi. Ihan oikeasti, olen kamala ihminen. Kiva, että näet kaltaisessanikin ihmisessä jotain hyvää.

Jos kirjoitan hyvin, niin sitä ovat kaverinikin sanoneet... itseasiassa olen kirjoittanut kirjan alkuakin näissä masennustiloissa jo kauan aikaa, mutta onnneksi olen aina päässyt jalkeilleni ja voinut keskittyä jälleen olennaiseen. Kirjan kirjoittaminen on toiminut hyvänä terapiana. Kirjoita sähköpostiini, jos se toimii. Annoin sen toisellekin, mutta jostain syystä hänen kanssaan se ei toiminut, enkä viitsi nimeäni paljastaa ainakaan vielä. Sinänsä minusta on raukkamaista esiintyä anonyymisti.

Halaus Sulle kirjoitukseni lukija ja anteeksi. yritän oppia tuota positiivisuutta ilman, että menetän jotain persoonallisuudestani.

Lue lisää

Hei taasen Hugo!!

En saanut meiliäsi, oli vain jotain jostain virheestä ja ties mistä. Mutta yritän Sulle taas kirjoittaa meiliin, kun vain saan aikaiseksi. Tää viikko on mennyt täysin pojan hoitamisessa. Hänhän kotiutui nyt vasta maanantaina. Oli sairaalassa koko viime viikon epikohtausten vuoksi ja sit vielä hällä kun on tulleet tänä kesänä tosi pahat paniikkioireet vielä lisäksi. Lyyhistyy lattialle, tai muuten on kauhee olo ja sit se väsymys.

Koko tää viikko on mennyt aamusta alkaen sekä epi.
-että paniikkioireiden kanssa taistelussa. Saa niitä tämän tästä. Siis ei oo enää meikä eikä mies pysytty määrässä mukana.

Ja pitäisi kuntoutua edes tässä kotona elämiseen saati sit kun maanantaina alkoi koulunsa. Koska lie sinne pääsee. Meinaa patit loppua kun yöt menee valvoessa samoin päivät. Oravan pyörää tää on, todella.

Ihania sanoja sanoit mulle, ne lämmittivät mieltäni tosi paljon, usko pois. Mun kirjotustyyli ei oo opittua se tulee tuolta syvältä sydämestä. Mä haluun Sua todella kannustaa en mollata. Sillä kyllä näitä mollaajia löytyy liian kanssa.

Niitä juttuja oita kysyit, jotka henk. koht. on en viitsi tähän laittaa, ymmärrät varmaan, uskon niin.

Yritä jaksaa elää vaikka siellä se ihminen oli sanonut mitä oli sanonut. Omaan arvoonsa nuo jutut, toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos ja tosi lujaa vielä, eikö;=)

Sä et oo turha ihminen ollenkaan, ei kukaan ole on sit sairas tai "terve". Noi "terveet" on usein sairaampia kuin sairaat. Oon huomannut tässä matkan varrella, jossa mutkaa ja ylämäkeä on ollut ja paljon, mutta toki myös tasaista.

Pitää vain opetella ottaa niistä hyvistä hetkistä se irti minkä niistä saa. Kyllä niitä varmaan Sinullakin myös on, luulisin.

Pärjäile hyvin ja jaksa, eikö. Ja maata et sit myy, lupaathan;=)?

t.epidepi

Hugo kirjoitti:

Luin kirjeesi ja tämähän menee toisten kehumiseksi. Sinun juttuja on mukava lukea, koska tuntuu, että tiedät minun asiani jo nyt paremmin kuin minä itse.

Olen todella pettynyt itseeni, jos kerta pystyit edes arvaamaan kirjeeni vastauksen sävyn. Toisaalta silloin voin sanoa olevani tylsä ja tasapainoisuuteen kuuluu tylsyys. Tosin olen kuullut lähes jokaiselta tasolta, että en olisi tasapainoinen... kaiken haukkumisen jälkeen, tylsäksi minua kuitenkin on sanottu.

Sinulla on lapsi ja täten varmaan mieskin. Minähän ihastuin jo nyt Sinuun... et todellakaan ole tyhmä kaikkea muuta. En ymmärrä, että miten olet jaksanut lukea juttujani, sillä ne on siitä rahaakin saavalle tuskaa. En tiedä... nyt selvinpäin ollessani tunnen itseni taas kovin tyhmäksi. Olen todella pahoilla, että olen loukannut Sinua tai ainakin jotenkin keljuillut. Vaikutat todellakin juuri sellaiselta naiselta, joka minua kiinnostaa.... osaat kehua minua, väittää vastaan ja olet tasapainoinen ja kuitenkin osaat loukkaantua eli et todellakaan ole tunteeton vaan herkkä... hellän naismaisen herkkä ja minä valitettavasti olin loukkaava. Toivottavasti en tee väärin, kun pyydän anteeksi.

Jos edes vielä luet näitä, niin hyvä. Tosin alkuperäisestä aiheesta on tultu aika kauaksi.

Mielestäni osaat manipuloida ihmisiin hyvää tahtoa jopa tietoisesti ja tehdä negatiivisesta ihmisestä sasnoillasi positiivisemman. En tiedä onko tyylisi tarkoituksellista ja opittua, mutta jos teet sen luonnostasi, niin olisit unelma, lähentelisit jo enkeliä.

Kaiken kirjoittamani jälkeen minun juttuja varmaan on vaikea ottaa vakavasti... itse haluan ottaa itseäni niskasta kiinni ja lopettaa murehtimisen entisen rakkaani perään... niin perään juuri. Hän ei ollut ollenkaan tai kovin fiksu, mutta hän oli uskomattoman kaunis mielestäni. Oikea miestennielijä... en tiedä tiedätkö sanaa flirttiperse... sellainen. Kiinteät isot rinnat ja kapea vyötärö. Seksuaalisesti oikein täydellinen, mutta jostain syystä minulle ei sellainen riitä rakkaudessa. Oli hänessä paljon muutakin hyvää ja en tajua, että miten voin arvostella häntä, sillä itse olen täysi paska jo sairauteni perusteella. Äh... en haluaisi puhua asiasta, mutta kyllä tämä kirjoittaminen tai puhuminen auttaa.

Jotenkin nyt alkaa tuntumaan, että en pysy oikein enää loogisena, kun ajatukset menivät taas tuohon tuskaani. Järjen nenäliina ei pysty kuivaamaan surun kyyneleitä. Toivoisin kuitenkin, että aikuistuisin niin, että voisin sen ne järjellä kuivata. Tänä aamuna heräsin taas ajatellen häntä, mutta onneksi en lähettänyt hänelle mitään loukkaavaa viestiä tai jotain muuta, jolla vielä enemmän olisin nolannut itseni. Tosin en tiedä, että kaipasiko hän sitä, että olisin jo suhteen aikana osannut enemmän osannut avautua ja näyttää heikot kohtani. Tässä on muuten aihe, josta en osaa sanoa. Ainakin näin jälkikäteen minulle tulee tunne, että minun on pakko kertoa hänelle kaikki ja suhde osittain kariutui, kun jätin paljon sanomatta, että en loukkaisi. Ihan oikeasti, olen kamala ihminen. Kiva, että näet kaltaisessanikin ihmisessä jotain hyvää.

Jos kirjoitan hyvin, niin sitä ovat kaverinikin sanoneet... itseasiassa olen kirjoittanut kirjan alkuakin näissä masennustiloissa jo kauan aikaa, mutta onnneksi olen aina päässyt jalkeilleni ja voinut keskittyä jälleen olennaiseen. Kirjan kirjoittaminen on toiminut hyvänä terapiana. Kirjoita sähköpostiini, jos se toimii. Annoin sen toisellekin, mutta jostain syystä hänen kanssaan se ei toiminut, enkä viitsi nimeäni paljastaa ainakaan vielä. Sinänsä minusta on raukkamaista esiintyä anonyymisti.

Halaus Sulle kirjoitukseni lukija ja anteeksi. yritän oppia tuota positiivisuutta ilman, että menetän jotain persoonallisuudestani.

Lue lisää

Hugo!!!

Mielelääni haluan Sinulta postia, se auttaa varmaan niin Sinua kuin minuakin, kun saa puhua vapaasti ongelmistaan, eikä tarvii hävetä. Eikä peltä kateutta, sillä sitä myös löytyy.

No moi taasen kijoittelemisiin.

Hugo kirjoitti:

Nostan lipun salkoon (rintaliivit), kun saan elämäni naisen sänkyyn. Siinä on liputtamista minulle tarpeeksi. Luin jutun lipun häpäisemisestä, kun joku oli kuivattanut Suomen lippua ikkunassa. Käräjäoikeus katsoi, että hän oli häpäissyt lippua ja syyksi ei kelvannut, että mies oli sairaalassa. Mitä helvetin oikeutta on, että syyksi ei kelpaa sairaus, vaan pitäisi sairaalastakin pystyä tulemaan lippu pois ottamaan pois kuivumasta? Herranjumala, että sairaita kustaan silmää oikeuslaitoksenkin taholta. Toivottavasti tämä sairastunut ihminen jaksaa valittaa edes tuomiostaan, että oikeus toteutuisi.

Lue lisää

Tulikohan tämä kirjoituksesi nyt oikeaan paikkaan. Mahdat olla ollut hieman sekaisin tai kännissä:).

epidepi kirjoitti:

Hugo!!!

Mielelääni haluan Sinulta postia, se auttaa varmaan niin Sinua kuin minuakin, kun saa puhua vapaasti ongelmistaan, eikä tarvii hävetä. Eikä peltä kateutta, sillä sitä myös löytyy.

No moi taasen kijoittelemisiin.

Lue lisää

Moi taasen ja jos saat viestini, niin toivottavasti poikasi sairaus ei ole edennyt pahasti. Tiedän, että on todella hyvässä kunnossa olevia PME-potilaita ja nykyisin sitä kyllä lähinnä kutsutaan Ulverr-jotain sairaudeksi. Oireyhtymä.

Itse käyn hitaasti tutkintoani ja valmistun kohta oikeustieteen tohtoriksi ja yleissivistykseni on lukemisesta todella laaja. Sen huomaa mm. tietopeleissä ja erilaisissa pokereissa, joissa tienaa todennäköisyyksillä ja keräämällä tietoa vastustajista.

Olen siis 43 ja aikoinaan minulle annettiin kaksi vuotta elinaikaa. Sama lääkitys on nyt kuin pojallasi, tosin itse tarvitsin Rivatrilia vasta yli 30 v. ja siihen syntyy toleranssia, mutta onneksi hitaasti ja itseeni ko. lääke vaikutti erinomaisesti noin viisi vuotta ja poisti kaikki oireet.

Täällä en ole ollut pitkään aikaan ja en tiedä sähköpostattattiinko? Aika lailla unholaan on jäänyt nuo ajat, mutta kaikki viesti on kyllä tallella ja paljon sellaisia, joiden lähettäjää en osaa sijoittaa tänne.

Toivottavasti poikasi voi hyvin. Tunne puolestasi suurta tuskaa ja omien vanhempieni puolesta myös, koska aiemmin sairaudesta ei mitään tietoa ja ennuste oli 11 v. pojalle 2 vuotta elinaikaa. Hieman pidempään elin ja elän vielä pitkään. Töitä olen tehnyt ja nyt esim. autan vanhempiani hoitamalla heidän huvilaa asuessani täällä.

Toivottavasti pojallasi myös selkeä aura ja osaa ottaa kohtauksen ehkäisevää ja mennä lepäämään sitten. Onnittelut pojastasi. Itse en voi saada PME-lasta, koska olen taudinkantaja ja se hyppää varmasti yli geeneissä. Sisarusteni lapsilla oli riski, mutta kukaan heistä ei ole tähän sairastunut.

Kiitokset.

Ei aina enää masentunut. Terapia oli niin helvetin tylsää, että meinasin kuolla siellä nauruun. Hulluja ne psykologit:). Noh saipahan ainakin pölöttää ilman huonoa omaatuntoa muiden rasittamisesta.

Epilepsiaa sairastavalle epilepsia tuskin pieni sairaus. Jos sait poikaystäväsi epilepsian itse selville, niin olet dekkari ainesta ja viisas etenkin, kun et hätä häntä ja pidät sairautta pienenä.

Kaksi siskoasi sairastanut saman sairauden? Sinäkö heidät paransit?

Kerrol lisää mietteitäsi, ne vaikuttavat olevan syvältä.

Tyttöystäväni sairastaa epilepsiaa, mutta en ole vielä kertonut hänelle sitä:). Hän varmaan masentuisi, jos kertoisin, että olen jo huomannut hänen sairautensa. En kuitenkaan halua kertoa hänelle, koska kunnioitan sitä, että hän kertoo minulle ja hakee hoitoa, vasta kun on sen verran järkiintynyt, että on sen hoidon ansainnut. Mielestäni minulla ei ole velvollisuutta auttaa tyttöystävääni tajuamaan tilannettaan, vaan kärsiköön kohtauksista ja kuolkoon vaikka kohtaukseen. Hänellä on se oikeus...

Odotan vaikka koko loppuelämäni, että hän on "valmis puhumaan" ja tätä menoa näyttää, että hänen loppuelämä ei välttämättä ole pitkä. En jätä häntä kyseisen sairauden takia, vaan rakastan häntä nyt kun hän elää. Koska hän ei tajua hakea hoitoa, niin pääsen hänestä varmaan eroon:). Viikate mies hoitaa asiat ja hän pääsee taivaasen tai helvettiin... Koska rakastan häntä, niin rakastan häntä sielunsa vuoksi ja en halua satuttaa häntä kertomalla hänen heikoista puolistaan ja analysoimalla häntä.

Yritän provosoida... aika huono oli:(. Tämä on toivotonta.

Creva, etkö uskalla sanoa, että poikaystävälläsi on epilepsia vai onko tuo kirjoitukseni joku lapsellinen provo? Jos ei, niin kerro hänelle, jos rakastat. Voi olla, että lääkärit voi auttaa häntä.

Hugo kirjoitti:

Tyttöystäväni sairastaa epilepsiaa, mutta en ole vielä kertonut hänelle sitä:). Hän varmaan masentuisi, jos kertoisin, että olen jo huomannut hänen sairautensa. En kuitenkaan halua kertoa hänelle, koska kunnioitan sitä, että hän kertoo minulle ja hakee hoitoa, vasta kun on sen verran järkiintynyt, että on sen hoidon ansainnut. Mielestäni minulla ei ole velvollisuutta auttaa tyttöystävääni tajuamaan tilannettaan, vaan kärsiköön kohtauksista ja kuolkoon vaikka kohtaukseen. Hänellä on se oikeus...

Odotan vaikka koko loppuelämäni, että hän on "valmis puhumaan" ja tätä menoa näyttää, että hänen loppuelämä ei välttämättä ole pitkä. En jätä häntä kyseisen sairauden takia, vaan rakastan häntä nyt kun hän elää. Koska hän ei tajua hakea hoitoa, niin pääsen hänestä varmaan eroon:). Viikate mies hoitaa asiat ja hän pääsee taivaasen tai helvettiin... Koska rakastan häntä, niin rakastan häntä sielunsa vuoksi ja en halua satuttaa häntä kertomalla hänen heikoista puolistaan ja analysoimalla häntä.

Yritän provosoida... aika huono oli:(. Tämä on toivotonta.

Creva, etkö uskalla sanoa, että poikaystävälläsi on epilepsia vai onko tuo kirjoitukseni joku lapsellinen provo? Jos ei, niin kerro hänelle, jos rakastat. Voi olla, että lääkärit voi auttaa häntä.

Lue lisää

Poikaystäväni tietää että hänellä on epilepsia ja on saanut siihen hoitoa..

Edellisellä kirjotuksella meinasin sitä, että hän ei uskalla itse siitä puhua minulle ja muutenkin asia on hänelle vaikea :(

Olemme kyllä puhuneet nyt asiasta ja kerroin kuinka paljon välitän hänestä siltikin..

En todellakaan tarkoittanut kirjoitustani jotenkin loukkaavaksi, anteeksi jos sitten ilmaisin itseäni väärin :/

Creva kirjoitti:

Poikaystäväni tietää että hänellä on epilepsia ja on saanut siihen hoitoa..

Edellisellä kirjotuksella meinasin sitä, että hän ei uskalla itse siitä puhua minulle ja muutenkin asia on hänelle vaikea :(

Olemme kyllä puhuneet nyt asiasta ja kerroin kuinka paljon välitän hänestä siltikin..

En todellakaan tarkoittanut kirjoitustani jotenkin loukkaavaksi, anteeksi jos sitten ilmaisin itseäni väärin :/

Lue lisää

Toivottavasti kuitenkin käsitit kantani. Yritän käsittää oikein ensi kerralla, jos se on edes mahdollista. En tiedä kummassa oli vika.

Creva kirjoitti:

Poikaystäväni tietää että hänellä on epilepsia ja on saanut siihen hoitoa..

Edellisellä kirjotuksella meinasin sitä, että hän ei uskalla itse siitä puhua minulle ja muutenkin asia on hänelle vaikea :(

Olemme kyllä puhuneet nyt asiasta ja kerroin kuinka paljon välitän hänestä siltikin..

En todellakaan tarkoittanut kirjoitustani jotenkin loukkaavaksi, anteeksi jos sitten ilmaisin itseäni väärin :/

Lue lisää

Creva... joo anteeksi todellakin minun puolestani. Huomasin, että olen kirjoittanut todellakin ilkeästi. Tiedän, että sellaiseen minusta on:(. TODELLA paljon anteeksi. Huomaan nyt, että et ole todellakaan voinut noin tarkoittaa ja oma nuppini on ollut kireä vääränlaiselle tulkinnalle. Nyt kyllä hävettää!

En todellakaan halua loukata sinua, kuka tahansa oletkin.

Kirjoituksessasi on järkeä ja selkeää kokemusta.

Noh nyt yritän kirjoittaa asiallisesti takaisin, kun lupasin. Vaati aikaa, kun eihän tuohon voinut ilman ajatusta vastata. Eli siis kappalejaon mukaisesti vastaan sulle, etttä mitä minulle tuli mieleen.

Miehelläsi on epilepsia. En ole ajatellut hirveästi, että miten vaikea terveellä on suhtautua minuun epileptikkona, kun minulla on itselläni suuria vaikeuksia uskoa sairastavani epilepsiaa. Lääkärit väittävät sen olevan totta ja kouriintuntuvasti olen joskus saanut sen ruumiissa kokea. Tällahetkellä minua jopa rasittaa lääkkeiden syöminen... voiskohan ne syödä kerralla? Erinomaista, että saat keskusteltua miehesi kanssa asiat, sillä minun täytyy sanoa, että naiseni kanssa keskustelu oli seksiä ja sanoin sitä rakasteluksi, se totesi, että on kumma, että mies ei osaa erottaa seksiä. Helvetin hyvää seksiä olikin ja siksi jäin keskustelemattomaan suhteeseen. Naiseni jaksoi tai osasi vastata aina vain "En tiedä, tuossa ei ole mitään järkeä". Jos sanoin esim., että rakastan häntä ja teen mitä vaan. Niin hänen kommentti oli "Tuossa ei ole mitään järkeä". Karrikoidusti näin oli ja siis tämä on vain oma näkökulmani, joka on totuus.

Myös naiseni oli näreä ja sairaanhoitajana luulin hänen ymmärtävän, mutta valitettavasti sairaanhoitajat ovat hyvin tyhmiä. Siihen työhön pääsee kai kuka tahansa. Hän varmasti pystyy antamaan vain saattohoitoa. Ketään hän ei pysty parantamaan. Ok... taas oma näkemykseni, mutta yleisesti sairaanhoitajat ovat vaatimattomasti sivistyneitä. Te saitte opeteltua ne yhteiset pelisäännöt. Ehkä minä en yrittänyt edes opettaa, koska en hyväksy sairauttani ja vaadin ymmärtämystä siihen. En jaksa selittää kamalasti, etenkään, kun häpeän itsekin. Onnellinen olen, kun ei tarvitse puhua koko epilepsiasta. Ehkä osittain siksi, että kumpikaan emme jaksaneet enää keskustella, niin erosimme. Mielestäni se ei kuitenkaan ole se syy, sillä paljon tein selvinpäin ja kaikkeni annoin. Jos sitten sain oireita, niin sitä en voinutkaan enää selittää, koska hänestä ne eivät olleet hyväksyttäviä tai ehkä hän näki reaktioni omaan sairauteeni ja piti minua lapsellisena sen takia. Muistan kun hän huusi: "En jaksa tuota väsymystäsi". Vastasin samalla mitalla:"En jaksa saatana Sinua koko ämmä... taisipa hänen lapsikin olla siinä sen kuulemassa". Ok, keskustelua ei meillä ollut. Jos oli seksiä, kaikki oli hyvin. Sitäkään en aina jaksa... ei jaksa terveetkään.

Jos terve ihminen ei voi tuntea, että mitä epilepsiaa sairastava tuntee, niin ei epilepsiakaan sairastava välttämättä osaa selittää, että mitä hän tuntee. Minä en ainakaan halunnut tai osannut. Haluaisin sellaisen sanattoman viestinnän kertovan vähintään yhden kolmanneksen, että ei tarvitsi kaikkea rautalangasta vääntää. Miehesi päätös olla käyttämättä alkoholia on järkevä. Se on kai minunkin järkevän elämän edellytys. Voi olla, että olen alkoholisoitunut, koska kuukauden juomattomuutta pidän suurena saavutuksena. Kaverini juovat päivittäin, mutta he ovat terveitä. Naiseni meni lisäksi tanssimaan aina, kun viikonloppuvapaa ja kännissä lähetti arveluttavia viestejä. Nyt jälkikäteen ihmetyttää, kun en tajunnut, että hänhän oli "täys"huora. Tarkemmin en halua selittää, että miksi... mutta esim. hänen pukeutuminen, kun meni baariin ja tekstiviestit, joita lähetti kännissä. Seuraavana päivänä kyllä pyysi anteeksi, että oli tanssinut hitaita yms. En oikein ymmärtänyt, että miksi hitaiden tanssimista olisi pitänyt pyytää anteeksi, ellei jotain muuta olisi tapahtunut.

Kirjoitat niin asiaa, että en taida jaksaa vastata vieläkään täysin ja alan harhailemaan.

Jatkan toisella kertaa... mielestämme emme ansaitse syksyä eikä meidän sitä tarvitse ansaita. Syksy tulee ja se onkin kaunista. Syksy sai minä en. Vaimo25... pitä tosta kiinni ja arvostan todellakin Sinua ja miestäsi, sillä hän on todellakin paljon helpompi ihmisenä kuin minä. En tiedä onko epileptikot ihmisiä, mutta on ne, ainakin luulen. Yksi persoonallisuuden osa... äh, miehelläsi ei ole varmaan kovinkaan pahaa epilepsiaa ja lääkitys puree ja alkoholin käyttämättömyys on jopa sellainen syy mitä voi käyttää työmarkkinoilla, sillä monelle se on ongelma. Itsekin saisin töitä, jos nyt voisin sanoa, että en käytä alkolia, koska sairastan epilepsiaa.

Rakkauteen vaikuttaa epilepsia seksin kautta. Monet naiset eivät jaksa ymmärtää vakiintuita sukupuolirooleja ja pelkästään se, että mies ei aja autoa, voi olla syy siihen, että nainen ei voi ottaa miestä lastensa isäksi.

Anteeksi kirjeeni jäsentymättömyys... menee väsymyksen piikkiin ja siihen, että tämä on näköjään psyykkisesti raskas aihe.

Kerroin tälle naiselle epilepsiasta ja siinä oli osa virheestäni, että olin niin avoin kertomaan. Hän sai liikaa tietää siitä ja hylkääminen sattui siksi vielä syvemmälle. Jos hän olisi jättänyt ilman kaikkea tietoa, niin helpommin voisin uskoa tulevan suhteen toimivuuteen. Nyt minun pitää varmaan ajatella todellakin, että kaikki naiset ovat idiootteja ja kostaa kokemani vääryys etenkin samannimisille ja blondeille. Oikeasti en jaksa, mutta jos olet lukenut esim. Irjan kaltaisen naisen kommentteja tällapalstalla... tosin hänestä ei voi tietää, että onko hän itse oikeasti epileptikko ja purkaa tuskaansa vai mies. Outo hän ainakin on ja varmaan avun tarpeessa.

Hienon vastauksen kirjoitit ja toivottavasti sait jotain selvää tästä.

Mun mies kanssa hyvin huolehtivainen kuten sinullakin;)Joskus kyllä liiaksi asti.Nuorempana kukaan ei kyllä Epin takia jättänyt vaikka joskus biletysten jälkeen saaattoi kohtaus laueta.Eiköhän se oo tyypeistä kiinni ja kuinka muutenkin synkkaa.Pelkureita jättäjät jos syynä on todellakin ainoastaan Epi.Hyvä tekosyyhän se on jätölle jos ei muuta keinoa ole suhteesta pois päästä.Epiä ei todellakaan voi valita,mutta onneksi ne miehet -ja naiset voi;)